Ehdotus menettelytavoista edunvalvonnan tarpeen arvioimisessa
1 Lukijalle Tämä ehdotus on tarkoitettu niiden tahojen käyttöön, jotka käytännön työssä joutuvat pohtimaan, kuinka heidän täysi-ikäisen asiakkaansa raha-asiat tulisi hoitaa silloin, kun asiakkaalla on terveydentilansa vuoksi vaikeuksia hoitaa niitä itse. Näitä tahoja ovat erityisesti sosiaali- ja terveysviranomaiset (lääkärit, sosiaalityöntekijät, kotipalvelu, laitoshoidon ja asumispalvelujen henkilökunta), KELA ja muut eläkelaitokset, pankit sekä vakuutuslaitokset. Lisäksi ehdotus toimitetaan tiedoksi maistraateille, jotka voivat käyttää sitä apunaan hoitaessaan holhousviranomaisen tehtävää. Ehdotuksen on laatinut sisäasiainministeriön asettama holhoustoimen yhteistyöryhmä, jossa on ollut jäseniä sisäasiainministeriöstä, oikeusministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, Suomen Kuntaliitosta, maistraateista ja yleisestä edunvalvonnasta. Työryhmä on kuullut työn kuluessa myös Kansaneläkelaitosta, Eläketurvakeskusta ja Tapaturmavakuutuslaitosten liittoa. Ehdotus on lainmuutosten osalta päivitetty keväällä 2009 Itä-Suomen lääninhallituksen maistraattien kehittämisyksikössä. Lisätietoa edunvalvonta-asioista: www.maistraatti.fi www.om.fi www.hyvinkaanmaistraatti.fi
2 Sisällys sivu 1. Yleistä 3 2. Ehdotukset menettelytavoista 4 2.1. Eläkkeiden ja muiden etuuksien hakeminen 4 2.2. Eläkkeiden maksaminen ja välitystili 4 2.3. Asiakkaan varojen hoitaminen sosiaali- ja terveystoimessa 5 2.4. Eläkkeen maksaminen kunnalle laitoshoitomaksun korvaukseksi 5 2.5. Lääkärinlausunto 6 2.6. Tiedottaminen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnalle 6 2.7. Edunvalvontavaltuutus 7 3. Maistraatin rooli edunvalvojan määräämistä koskevissa asioissa 7 Liite lääkärinlausuntoa koskevaan asiakirjapyyntöön 8
3 1 Yleistä Edunvalvonnasta säädetään holhoustoimesta annetussa laissa. Se on luonteeltaan viimesijainen palvelu, jolloin sitä tulisi käyttää vasta, kun läheisten tuki tai muut palvelut eivät riitä. Edunvalvojan määrääminen edellyttää kahden kriteerin täyttymistä: henkilö ei kykene itse huolehtimaan asioistaan ja hänen asiansa vaativat hoitoa. Lisäksi edellytetään, etteivät asiat tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin. Vaikka henkilö ei kykenisikään hoitamaan asioitaan itse, on mahdollista, että hänen asiansa saadaan hoidettua asiallisesti myös ilman edunvalvojaa. Toisaalta on tärkeää, että edunvalvontaa koskeva ilmoitus tehdään silloin, kun on uhkana, että henkilön etu vaarantuu. Edunvalvonnan tarpeen arviointiin osallistuvat käytännössä useat eri tahot. Käräjäoikeudet ja maistraatit tekevät ratkaisut edunvalvontaan määräämisestä ja asiaa valmistelevat maistraatit. Edunvalvonnan tarpeen arviointi maistraatissa käynnistyy usein henkilön läheisten ilmoituksesta, jonka tekemiseen heitä ovat kehottaneet sosiaali- tai terveysviranomaiset taikka eläkelaitosten tai pankkien henkilökunta. Edunvalvonnassa olevien henkilöiden määrä on noussut huomattavasti viime vuosina. Vuonna 1996 edunvalvontaa vastaavien palvelujen saajia oli yhteensä noin 37 000. Vuonna 2000 edunvalvontoja oli noin 44 000, vuonna 2002 noin 52 000, vuonna 2004 noin 56 000, vuonna 2005 noin 59 000 ja vuonna 2006 noin 61 000. Edunvalvontaan tulevien määrän lisääntyminen johtuu useista eri tekijöistä. Tärkeinä syinä ovat todennäköisesti väestön ikääntyminen, varallisuuden lisääntyminen ja perherakenteen muutokset. Sisäasiainministeriön asettama holhoustoimen yhteistyöryhmä on käsitellyt edunvalvonnan tarpeen määrittelyyn liittyviä ongelmia ja koonnut erilaisia tilanteita, joissa edunvalvonnan tarvetta joudutaan käytännössä arvioimaan, jotta viranomaisilla olisi mahdollisuus yksittäisissä tapauksissa paremmin arvioida edunvalvonnan tarvetta. Samalla ehdotetaan erilaisia toimia, joilla eri osapuolet voisivat vaikuttaa siihen, että edunvalvontaa käytetään ainoastaan silloin, kun se on välttämätöntä. Samalla on muistettava, että edunvalvonta on viimeinen turvaverkko, jota tulee käyttää, kun muut keinot eivät riitä. Ehdotuksessa keskitytään erityisesti niihin tilanteisiin, joissa harkitaan edunvalvojan määräämistä täysi-ikäisille henkilöille taloudellisten asioiden hoitamista varten.
4 2 Ehdotukset menettelytavoista 2.1 Eläkkeiden ja muiden etuisuuksien hakeminen Eläke- tms. etuutta voi tietyissä tilanteissa hakea muukin kuin etuuden saaja itse tai hänen edunvalvojansa. Kansaneläkelain 54 :n 2 momentti: Jos hakija sairauden, vanhuuden tai muun sellaisen syyn takia ei pysty itse hakemaan etuutta tai muutoin huolehtimaan etuutta koskevista eduistaan ja oikeuksistaan eikä hänellä ole edunvalvojaa, voi eläkelaitoksen hyväksymä hakijan lähiomainen tai muukin henkilö, joka on pääasiallisesti huolehtinut hakijasta, käyttää puhevaltaa hakijan etuutta koskevassa asiassa. Vastaava säännös on useissa muissakin eläkelaeissa, muun muassa työntekijäin eläkelaissa, perhe-eläkelaissa, valtion eläkelaissa, kunnallisessa eläkelaissa, eläkkeensaajien asumistukilaissa ja sairausvakuutuslaissa. Jos on harkittavana, tarvitaanko edunvalvojaa pelkästään eläkeetuuden hakemista varten, työryhmä ehdottaa, että selvitetään ensin, voiko hakemuksen tehdä lähiomainen tai muu henkilö. 2.2 Eläkkeen maksaminen ja välitystili Kansaneläkelain 67 :n mukaan etuus voidaan maksaa saajan asuinkunnan sosiaalihuoltolain 6 :n 1 momentissa tarkoitetulle toimielimelle käytettäväksi etuudensaajan ja hänen omaistensa elatukseen, jos eläkkeen maksaminen saajalle itselleen vaarantaa etuudensaajan tai hänen omaistensa toimeentulon. Näin maksettua etuutta ei saa vastoin etuudensaajan nimenomaista suostumusta käyttää muuhun kuin sen kuukauden aikana annettavaan elatukseen, jolta etuus on suoritettu. Vastaava säännös on myös muissa eläkelaeissa. Välitystiliä käytetään kunnissa, kun sosiaalilautakunnalle maksetaan asiakkaan saamia etuuksia käytettäväksi tämän menoihin sosiaalityöntekijän valvonnassa. Välitystilistä ei ole säännöksiä laissa. Välitystilin käyttö edellyttää usein, että asiakas on toistuvasti hakenut toimeentulotukea, vaikka tulojen pitäisi riittää elinkustannuksiin ja tässä yhteydessä on todettu, että asiakkaalla on vaikeuksia raha-asioidensa hoitamisessa. Työryhmän näkemyksen mukaan edunvalvonnan tarvetta ei välttämättä ole ja välitystilin käyttöä ehdotetaan, jos asiakkaalla ei ole muuta omaisuutta kuin eläketulo ja hoidettavina asioina vuokran tai muun vastaavan asumiskustannuksen maksaminen ja käyttövaran antaminen.
5 2.3 Asiakkaiden varojen hoitaminen sosiaali- ja terveystoimessa Sosiaali- ja terveystoimessa joudutaan usein pohtimaan edunvalvonnan tarvetta esimerkiksi tilanteissa, joissa asiakas ei itse kykene fyysisesti hoitamaan asioitaan. Edunvalvonnan tarve määritellään asiakkaan edun kannalta. Esimerkiksi se, että pelätään omaisten kohdistavan epäilyjä laitoksen henkilökuntaan tai että asiakkaan omaisten kanssa on vaikea tehdä yhteistyötä, ei riitä syyksi edunvalvojan määräämiseen. Edunvalvonnan tarve riippuu muun muassa siitä, missä konkreettisissa asioissa henkilö tarvitsee apua. Riittävän avun turvaamiseen saattaa olla muitakin keinoja, jotka tulisi selvittää ennen edunvalvojan määräämistä. Työryhmä ehdottaa, että asiakkaiden omatoimista raha-asioiden hoitamista tuettaisiin mahdollisimman pitkälle. Esimerkiksi kun henkilö ymmärtää asiat, mutta ei kykene fyysisesti hoitamaan niitä, voidaan hoitomaksu ja muut laskut hoitaa suoraveloituksena. Hoitopaikan henkilökunta voi lisäksi avustaa asiakasta niin, että hän voi itse nostaa käyttövaransa maksuautomaatilta tai pankista. Edunvalvonnan tarvetta ei välttämättä ole myöskään silloin, kun henkilöllä on vaikeuksia hoitaa raha-asioitaan itse, mutta henkilön ainoa tulo on esimerkiksi toimeentulotuki, josta sosiaalivirasto maksaa ensin vuokran ja antaa tuen saajalle viikoittain käyttörahaa eikä tuen saajalla ole omaisuutta. 2.4 Eläkkeen maksaminen kunnalle laitoshoitomaksun korvaukseksi Eläkkeen ja muiden etuuksien maksaminen kunnalle on lisäksi mahdollista laitoshoidon asiakasmaksun korvaukseksi. Yleissäännös tästä on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 14 :ssä. Sen nojalla kunta voi periä ja nostaa henkilölle tulevat eläkkeet tai muut pykälässä mainitut tulot siltä ajalta, kun kunta on järjestänyt henkilölle laitoshuoltoa tai -hoitoa taikka perhehoitoa. Vastaava säännös on myös useissa eläkelaeissa. Työryhmän näkemyksen mukaan yllä mainittu pykälä soveltuisi sellaiseen tilanteeseen, jossa vanhus on laitoshoidossa eikä hänellä ole muuta omaisuutta kuin eläketulonsa ja asioiden hoitona vain kuukausittaisen hoitomaksun maksaminen. Tällöin edunvalvojaa ei tarvittaisi, vaan eläke maksettaisiin kunnalle, joka perii siitä asiakasmaksun ja tilittää loppuosan asiakkaalle. Niissä tapauksissa, joissa kunnan hoitomaksua koskevat säännökset jättävät kunnalle paljon harkinnanvaraa, voi olla tarpeen määrätä edunvalvoja, jonka tehtävä kuitenkin voitaisiin rajata koskemaan vain esimerkiksi hoitomaksun määräytymiseen liittyviä asioita.
6 2.5 Lääkärinlausunto Yksi tärkeimmistä edunvalvonnan tarpeen arvioimiseksi käytettävistä selvityksistä on lääkärinlausunto. Siitä ei kuitenkaan välttämättä aina käy ilmi riittävät tiedot edunvalvonnan tarpeen arvioimiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ohjeet lääkärinlausunnon laatimiseksi edunvalvonta-asioissa. Lääkärinlausunnon laatiminen siten, että siitä kävisi ilmi edunvalvonnan tarpeen arvioimiseksi tarvittavat tiedot, edellyttää holhoustoimen periaatteiden tuntemista. Tästä syystä ehdotetaan, että lääkäreille koulutusta järjestävät tahot ottaisivat suunnitelmissaan huomioon tämän koulutustarpeen. Käytännössä asia voitaisiin hoitaa paikallistasolla terveysviranomaisten ja maistraatin yhteistyönä esimerkiksi siten, että maistraatin holhoustoimen asiantuntija pyydetään mukaan johonkin lääkäreiden säännölliseen kokoukseen. Tämän ehdotuksen liitteenä on lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön määräykseen (1999:51) perustuva tiivistelmä lääkärinlausunnon laatimista varten. 2.6 Tiedottaminen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnalle Edunvalvonnan tarpeen arviointi edellyttää, että eri osapuolet tuntevat riittävän hyvin holhoustoimen periaatteet. Työryhmä ehdottaa, että sosiaali- ja terveysalan täydennyskoulutusta järjestävät tahot huomioivat tämän tarpeen koulutusta järjestäessään niin valtakunnallisella kuin paikallistasolla. Tärkeinä yhteistyökumppaneina kouluttamisessa voisivat olla maistraatit. Tiedottamisen ongelmana on, että työntekijät kunnissa ja laitoksissa vaihtuvat, jolloin tieto ei välttämättä välity uudelle työntekijälle. Tästä syystä tiedottamisen sekä kuntien ja maistraattien tapaamisten tulisi olla jossain määrin säännöllisiä. Lisäksi ehdotetaan, että tiedotettaessa kunnille yleensä sosiaalija terveystoimen asiakasvarojen hoitamisesta, tiedottamisessa huomioidaan mahdollisuuksien mukaan tässä ehdotuksessa esille nostetut asiat.
7 2.7. Edunvalvontavaltuutus Marraskuun 2007 alusta on tullut voimaan laki edunvalvontavaltuutuksesta. Edunvalvontavaltuutuksen avulla on mahdollista etukäteen valtuuttaa haluamansa henkilö hoitamaan asioitaan siltä varalta, että valtuuttaja ei itse enää kykenee pitämään niistä huolta. Edunvalvontavaltakirja on testamentin tyyppinen määrämuotoinen asiakirja, jonka laatimisessa on hyvä käyttää asiantuntija-apua. Maistraatilla on velvollisuus valvoa edunvalvontavaltuutetun toimintaa. Menettely on kuitenkin kevyempi kuin varsinaisessa edunvalvonnassa. Ennen edunvalvojan määräämistä olisi selvitettävä, onko henkilö kykenevä tekemään edunvalvontavaltakirjan ja olisiko edunvalvontavaltuutuksen käyttäminen hänen tilanteeseensa soveltuva ratkaisu. 3 Maistraatin rooli edunvalvojan määräämistä koskevissa asioissa Maistraatin tehtävänä on muun muassa edunvalvonnan tarpeen arviointi, edunvalvontaan määrääminen tietyissä tapauksissa sekä hakemusten tekeminen käräjäoikeuteen. Holhoustoimeen liittyvissä asioissa maistraatteja ohjaavat valtiovarainministeriö ja oikeusministeriö, jotka ovat asettaneet yhdeksi maistraattien strategiseksi painopisteeksi vuosille 2009-2013 edunvalvonnan oikean kohdentumisen. Tavoitteena on ollut, että maistraatit selvittävät entistä tarkemmin ennen edunvalvontaan määräämistä tai edunvalvontahakemuksen tekemistä, voidaanko edunvalvonta hoitaa muiden ensisijaisena pidettävien palvelujen avulla. Jatkossakin maistraattien tulee osaltaan edistää edunvalvontaa lievempien keinojen käyttämistä asioiden hoitamisessa. Maistraatit järjestävät alueillaan erilaisia koulutustilaisuuksia kuntien sosiaalityöntekijöille, laitosten henkilökunnille, lääkäreille, eri vammais- ja vanhustenyhdistysten edustajille, yksityisille ja yleisille edunvalvojille, kuntien talousja velkaneuvojille ja sosiaaliasiamiehille. Lisäksi käydään neuvotteluja käräjäoikeuksien kanssa edunvalvonnan määräämiseen liittyvissä kysymyksissä. Joidenkin maistraattien alueella on järjestetty yhteisiä koulutus- ja neuvottelutilaisuuksia, joihin ovat osallistuneet eri yhteistyötahot yhdessä.
8 LIITE Liite holhousasiaa koskevaan lääkärinlausuntopyyntöön Edunvalvoja voidaan määrätä henkilölle, joka sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi ei kykene valvomaan etuaan tai huolehtimaan taloudellisista tai muista asioistaan. Edunvalvojan määrää käräjäoikeus tai maistraatti. Edunvalvojan tehtävänä on yleensä huolehtia henkilön laskujen maksamisesta ja muista taloudellisista asioista. Tätä varten hänellä on oikeus ottaa valvontaansa henkilön tulot, kuten eläke, ja muu varallisuus. Edunvalvoja voidaan määrätä myös henkilöä koskevia asioita kuten hoitopaikasta päättämistä varten. Lisätietoja edunvalvonnasta www.maistraatti.fi Holhousasiaa koskevan lääkärinlausunnon laatimisen helpottamiseksi pyydämme Teitä ystävällisesti huomioimaan erityisesti seuraavat STM:n määräyksen 1999:51 mukaiset seikat: Esitiedot ja tutkimushavainnot: 1. henkilön terveydentilaa koskevat esitiedot erityisesti älyllisiin toimintoihin vaikuttavien sairauksien (esim. älyllinen kehitysvammaisuus, dementiat, vaikeat ja pitkäkestoiset psykoosit) osalta 2. lääkärin omat potilaan terveydentilaa ja henkistä suoriutumiskykyä koskevat havainnot ja tutkimustulokset mahdollisimman seikkaperäisesti Johtopäätökset: 1. onko henkilö terveydentilansa vuoksi kykenemätön huolehtimaan itsestään tai varallisuudestaan 2. minkä kaltaisissa asioissa henkilö tarvitsee edunvalvojaa ja edellyttääkö terveydentila edunvalvojan määräämistä toistaiseksi vai määräajaksi 3. kykeneekö henkilö antamaan informoidun suostumuksen ja erityisesti ymmärtääkö hän edunvalvojan määräämistä koskevan asian 4. kykeneekö henkilö ilmaisemaan mielipiteensä edunvalvojan määräämistä koskevissa asioissa - kirjallisesti (esim. vastaamaan kirjeeseen) - henkilökohtaisesti tuomioistuimessa tai maistraatissa - henkilökohtaisesti kotona tai hoitopaikassa Sosiaali- ja terveysministeriön määräys 1999:51 löytyy sivulta www.stm.fi kohdasta sosiaali- ja terveyspalvelut/terveyspalvelut/suosituksia ja ohjeita. Lisätietoja saatte myös maistraatista. Maistraattien yhteystiedot löytyvät www.maistraatti.fi sivuilta.