LR5TEN PCGTRRHRHOMAW KIRJOITTANUT O. RELANDER PORVOOSSA WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ
/ POEVOOSSA, 1905 WERNEB SÖDEKSTKÖM OSAKEYHTIÖN KTRJÄPAIHOSSA Anna ja Matti olivat sisar ja veli, Mari oli heidän serkkunsa. Kaikki he kävivät samassa koulussa. Marin koti oli kaupungissa, mutta Anna ja Matti asuivat vähän matkaa ulkopuolella kaupunkia, jossa heidän isällään oli puusepänliike. Tuli kevät, aurinko alkoi paistaa lämpimästi, lumi alkoi sulaa, kaupungissa kävivät jalkakäytävät jo paljaiksi. Mutta maalla oli vielä paljon lunta, tiet vain kävivät niin likaisiksi. Aamulla saattoi kävellä hankikanteella pajunkissoja poimimassa. Eräänä päivänä menivät serkukset koulusta päästyään katsomaan lumilinnojaan ja lumiukkojaan. Ne olivat kovin surkeassa tilassa. Lumiukolta oli pää pudonnut pois ja molemmat kädet, ja se oli surkeasti laihtunut. Lumilinnasta oli katto romahtanut alas, yksi seinä kokonaan murtunut ja toisetkin osaksi. Ensinnä tuntui lapsista vähän surulliselta. Mutta sitten he yltyivät vallattomiksi ja tahallaan kaatoivat ja hajoittivat lumiukon ja lumilinnan jäännökset.»kesä tulee», he sitä tehdessään yhä uudestaan huusivat.»emme me näitä enää huoli. Pois lumi kesän tieltä.» Sensuurin hyväksymä. Porvoo, tammik. 30 p. 1906.
4 Siinä puuhassa kului aika, niin etteivät huomanneetkaan? että kello jo oli kuusi. Oli näet jo niin valoisat illat, ettei kello kuusi vielä ollut alkanut hämärtää. Annan ja Matin äiti tuli heitä huutelemaan:»ettekö, lapset, muistakaan, että teidän kello 6 piti mennä enon luo».»voi, voi, joko kello on niin paljon!» Lapset riensivät kilvan kotiin. Kotona he siistiytyivät ja menivät yhdessä äidin kanssa enon luo. Nämät käynnit olivat lapsille juhlahetkiä. Aina oli enolla jotain hauskaa kerrottavaa. Tällä kertaa alkoi eno puhua aivan uudesta asiasta.»niinkuin olette huomanneet, pitenevät jo päivät ja lumi sulaa, ja kohta tulee oikea kevät ja sitten tulee kesä, Suomen ihana kesä.»»ja silloin meidän ei tarvitse käydä koulua, ei lukea läksyjä, eikä tehdä mitään», jatkoivat lapset.»siitä minä juuri tahdoinkin puhua teille tänään», sanoi eno.»se on kokonaan väärin, että lapset kesällä ovat aina laiskoina. Maamiehillä on silloin kiireisin aika, ja iloisella ja reippaalla mielellä hän puuhaa aikaisesta aamusta myöhään iltaan. Keväällä on kiire kevätkylvöjen kanssa. Keskikesän aikana on heinänteko, se on maanviljelijästä hauskin aika vuodesta, vaikka hänen silloin täytyykin tehdä kaikkein enimmin työtä. Sitten tulee viljan korjuu, jolloin maamies saa palkan työstään. Olette myöskin nähneet, kuinka kiire laivarannassa on kesällä. Ja jos menette metsään ja katselette sen asukkaiden elämää, niin näette, miten ne hyörivät koko kesän ahkerassa työssä. Linnut rakentavat pesänsä, hautovat munansa, kasvattavat poikasensa. Ja muurahaiset ja mehiläiset, ne kokoovat aittoihinsa koko talven tarpeet. Miksikäs lasten pitää olla jouten!»»mitä työtä me nyt osaisimme tehdä?» sanoi Matti.»Pitäisikö meidän kesälläkin käydä koulua. Ja», sanoi Matti tyytymättömänä.»en minä sitä tarkoita», sanoi eno.»koulutyöstä olkoot lapset kyllä vapaina. Mutta eivät he sen vuoksi tarvitse olla jouten. Heidän pitää tehdä semmoista työtä, joka on samalla hauskaa ja terveellistä.»»kuulkaas, lapset», sanoi eno,»ensi kesänä teidän pitää ruveta hoitamaan puutarhaa. Ajatelkaapa, kuinka hauskaa, kun teillä on aivan oma puutarha, jossa voitte kasvattaa kaikenlaisia kasvia. Jää teille aikaa sittenkin jouten olemiseen ja leikkimiseen.»»minä kasvatan äidille kukkia», sanoi vilkas Anna heti antautuen mielikuvituksessaan enon tuumiin.»ja minä, ja minä...», yritteli Matti.»Mutta eihän meillä ole puutarhaa, eikä mitään, emmekä me tiedä, emmekä me osaa.»»odotapas vaan, kunhan tuumitaan», sanoi eno.»teillähän on, lapset, aivan ikkunainne alla koko iso perunamaa, jonka isänne on vuokrannut, 5
6 samalla kun hän vuokrasi talon. Minä luulen, että isä mielelläänkin suostuu antamaan teille pienen maakaistaleen ikkunain alta, johon aurinko aina pitkin päivää niin lämpimästi paistaa. Perunamaata jää hänelle sittenkin yllin kyllin.»»min, mutta miten me osaamme», alkoivat lapset epäillä. Eno rupesi heille neuvomaan. Yhdessä he tuumivat pitkälti, miten kaikki tehtäisiin. Ja lapset innostuivat mahdottomasti. Mutta keskustelun aikana oli Mari kuunnellut toisten innokasta puhetta, vähitellen käyden totiseksi ja surulliseksi. Viimein huokasi hän ja sanoi:»minulla ei ole maata, enkä minä saa mitään puutarhaa». Mutta eno hymyili ystävällisesti ja sanoi:»ei Mariakaan osattomaksi jätetä, Marille hankitaan kukkia ruukkuihin ja kylvetään vähän siemeniä laatikkoon.» kiiltää. Siitäkös Mari ihastui, silmät alkoivat ilosta Kun lapset kauan aikaa olivat puhelleet enon kanssa ensi kesän puuhista, läksivät he kukin kotiinsa. Pitkin kevättä he sitten tuumailivat, miten puutarhaansa ensi kesänä hoitaisivat. Välistä eivät olleet jaksaa odottaa kevään tuloa, niin mieli paloi kaikista niistä ajatuksista, jotka enon puhe oli heissä herättänyt. Tuli sitten viimein vappu. Lapsilla oli lupa koulusta. Aamulla olivat koko koulunsa kanssa käyneet kävelemässä ja laulamassa kaupungin viereisellä vuorella. Sieltä olivat muun muassa nähneet, kuinka lumi jo enimmäkseen oli sulanut maasta, kuinka nokkoset, kuperikeikat ja monenmoiset ruohot jo pistivät näkyviin teiden varsilla ja kivien juurilta. Ja puiden silmikot alkoivat jo paisua. Mutta jäät olivat vielä paikoillaan ja routa oli maassa. Iltapäivällä menivät lapset taas enon luo käymään, sinne tuli myös Annan ja Matin isä. Lapset olivat jo aikaisemmin pyytäneet isältään puutarhamaata perunamaasta, mutta isä oli ollut epäilevällä kannalla. Hän arveli, että mitä ne lapset sillä tekisivät, eivät ne viitsisi eivätkä osaisi puutarhamaata hoitaa, ja toisekseen, arveli hän, mitä sillä puutarhamaalla oikeastaan tehtäisiin, suurempi hyöty siitä on perunamaana. Mutta nyt kun satuttiin yhtäaikaa enon luo, otettiin asia uudestaan puheeksi. Eno lupasi auttaa ja neuvoa lapsia, ja epäilykset puuhan kannattavaisuudesta kumosi hän seuraavasti:»sinun tarvitsee antaa lapsille maata kaikkiaan neliskulmainen kaistale peltoa, joka on noin 10 metriä pitkä ja yhtä leveä, tämmöisestä maasta saat sinä perunoita noin 15 kappaa, joka tekee rahassa, jos lasketaan 30 penniä kapalle, 4 mk. 50 p. Se on kyllä hyvä, mutta ei se niin suuri tulo ole, ettet sinä pahimmassa tapauksessa voisi uhrata sitä lastesi kesähuviksi. Minä olen varma siitä, että lasten puutarha tuottaa joka tapauksessa kasviksia 10 mk:n edestä, mutta varmaan paljoa enemmän.»
8»Jospa tuon maan puolesta selviäisikin, mutta siihen tarvitaan työkaluja, siemeniä, taimia, mistä minä tiedän mitä kaikkea.» Kun eno lupasi siitäkin huolta pitää, oli isän suostumus saatu. Eno kohta osoitti, että hän oli asiata jo ajatellut. Toisesta huoneesta toi hän rautalapion, rautaharavan ja kuokan. Lapioissa oli jo varretkin, haravassa ja kuokassa ei, niihin pyysi hän lasten isän ne tekemään. Työkalut nähdessään lapset ihastuivat suuresti, nauroivat ja hyppivät, olivat maata kaivavinaan ja haravoivinaan.»mitä nuo kaikki maksavat?» kysyi isä.»lapiot ovat vähän raskaita», vastasi eno,»mutta ei ole saatavissa keveämpiä, ja lasten lapiot ovat niin heikkoja, etteivät ne kelpaa mihinkään. Lapiot maksavat 1 mk. 50 p. kappale, harava maksaa 1 mk:n ja kuokka 80 penniä. Viekää nämä mennessänne kotiin. Jonkun ajan perästä minä tulen teille viljelysmaata katsomaan ja ensimäisiä töitä neuvomaan.» Keskipalkoilla toukokuuta oli vihdoinkin kaikki lumi sulanut ja routa lähtenyt maasta. Eräänä iltapäivänä tuli eno lasten kotiin kaupungin ulkopuolelle panemaan puutarhanhoitoa alulle. Isän ja äidin suostumuksella erotettiin perunapellon kulmasta aivan ikkunain alta neliskulmainen maa-ala, jonka kukin sivu oli 11 metriä pitkä. Paikka oli talon eteläpuolella, jotta siihen aurinko hyvin pääsi paistamaan, vähän etelään viettävä ja hyvää peltomaata. Ensin maa mitattiin ja sitten lasten alue erotettiin muusta pellosta kapealla käytävällä, joka valmistettiin siten, että kaikki ruokamulta luotiin sisään päin puhtaaseen savipohjaan saakka. Isä antoi vetää neljä kuormaa lantaa maalle. Sitten alkoi lasten oma työ. Kyllähän Anna ensiksi vähän nyrpisteli nenäänsä, kun sanottiin, että hänen täytyy ruveta lantaa levittämään. Mutta eno sanoi:»puutarhatyössä on järjestys semmoinen, että ensinnä tulevat ikävät ja raskaat työt ja sitten hauskat». Lapset pukeutuivat vanhoihin, huonoihin vaatteisiin ja kenkiin, ja ryhtyivät työhön. Kun oli alkuun päästy, sujui työ hauskasti. Lanta levitettiin tasaisesti yli koko maan. Euvettiin sitten maata kääntämään. Lapset pistivät lapion maahan siellä ja täällä, missä sattui, mutta eno sanoi, ettei niin saa tehdä.»aletaan maan reunasta ja luodaan pitkin reunaa lapion terän syvyinen vako, sitten käännetään siihen lapion syvyydeltä maata lanta allepäin. Siten kuletaan vaan reunaa edestakaisin, uudesta vaosta aina luodaan entiseen.» Kun eno oli pannut työn alulle, käsittivät lapsetkin sen ja alkoivat kääntää. Koko iltapäivän tekivät lapset ahkeraan työtä. Tuon tuostakin piti levätä, hiki tippui otsalta ja käsiin tuli rakot.
10»Eivätpähän kesällä rakot näin helposti tulisi», sanoi Matti,»kun olisi aikansa soutanut. Mutta talven jäleltä on käsissä niin hieno nahka.» Illalla oli maa käännetty.»nyt on raskain työ tehty», sanoi äiti. Mainiolta maistui illallinen ja tuskin pääsivät lapset sänkyyn, ennenkuin nukkuivat. Aamulla olivat sivut kyllä vähän kipeät ylös noustessa, mutta pian se unehtui. Iltapäivällä tuli eno taas katsomaan lasten työtä, hänen oli näet täytynyt eilen kiiruhtaa asioilleen kaupunkiin. Tarkastaessaan sitä sanoi hän:»yksi asia minulta kokonaan unohtui sanomatta, sen vuoksi tässä onkin jäänyt tärkeä asia huomioon ottamatta. Näettekös lapset, kuinka paljon juuria maassa on?»»mitäpä niistä», tuumaili Matti,»nehän ovat viime vuotisia juuria, mitä haittaa niistä on?»»katsotaanpa», sanoi eno ja otti maasta parin tuuman pituisen, valkoisen, kynän varren paksuisen juuren. Siihen oli tullut kuin mikäkin solmu ja siitä oli jo alkanut kasvaa sekä juurihapsia että pieniä lehden alkuja. Kun Matti sen näki, alkoi hän poimia juuria ja nakella niitä sivulle minkä minnekin: isän perunamaalle, pientareelle, käytävälle.»ei niin, poikaseni», sanoi eno.»mitä hyötyä tuosta on, että sinä ne toiseen paikkaan siirrät kasvamaan! Menkää hakemaan tänne pikkuinen pärekoppa. Siihen poimitaan tarkalleen kaikki juu- ret. Koppa olisi teillä pitänyt olla jo maata kääntäessä. Milloin vaan juuren näkee, on se otettava pois maasta ja pantava koppaan. Etenkin tarkoin otetaan nämä vähän paksummat valkoiset juuret, ne ovat voikukkien ja valvattien juuria. Niinkuin helposti voitte nähdä, ovat ne hyvin sitkeähenkisiä, pienestäkin palasta kasvaa uusi taimi. Myöskin nämä pitkät rihmamaiset juuret ovat häjyjä, ne ovat pikajuuren eli juolavehnän juuria ja ovat tarkoin poimittavat pois. Samoin nämä tuuheat suikeroleinikön juuret. Mitä tarkemmin tämän työn teette, sen vähemmällä kitkemisvaivalla pääsette kesällä. Kun juuret on poimittu, viette ne kopassa pois ja hävitätte, voitte vaikka polttaa, etteivät ne mihinkään paikkaan jää juurtumaan. Poimikaa nyt ensinnä mitä näkyy ja sitten koko ajan maata tasoittaessa ja penkkiä tehdessä.» Lapset rupesivat ahkerasti juuria poimimaan, ja tavattomasti kertyikin niitä. Nyt oli maa silitettävä. Kuokalla hienonnettiin isoimmat multakokkareet ja sitten silitettiin haravalla. Hyvän aikaa saivat lapset hienontaa ja tasoittaa maataan. Eno oli sanonut, että puutarhaalan sivujen pitää tulla suoria kuin viivottimella vedetyt, ja siitä oli lapsilla paljon vaivaa. Sitten jaettiin maa penkkeihin. Maa kun vietti etelään, tehtiin penkit poikittain idästä länteen kulkeviksi. Niitä tehtiin kahdeksan. Kukin m penkki tuli, 1, 20 leveä. Penkkien väliin tehtiin 20 cm leveät välikäytävät. Alueen sivut jaettiin 11
12 ensin ja nuoralla hangattiin penkkien sivulinjat. Välikäytävät tehtiin vaan polkemalla, mutta tasoitettiin sitten lapiolla. Illalla tuli eno katsomaan. Paljon oli vielä korjattavaa, ennenkuin eno hyväksyi penkit. Sivut piti saada aivan suoriksi, pinta sileäksi, hienoksi ja vaakasuoraksi. Mutta kun se oli valmis, näyttikin se kauniilta, kukin penkki oli aina seuraavaa hiukan korkeammalla, maa kohosi pienissä penkereissä.»huomenna kylvetään», sanoi eno kotiin lähtiessään. Siitä joutuivat lapset semmoiseen intoon, etteivät olleet jaksaa odottaa huomista päivää. Seuraavana iltana tuli eno taas maalle lasten kanssa puutarhaa valmistamaan. Tullessaan toi hän siemeniä.»mitä näihin nyt pannaan?»»kahteen penkkiin pannaan kaalikasvia, kahteen palkokasvia, kahteen juurikasvia, yhteen minkä mitäkin ruokakasvia ja kahdeksanteen vähän ruokakasvia ja enimmäkseen kukkia. Mutta tänään kylvetään vain palkokasvit ja juurikasvit!»»herneitä olen tuonut kahta laatua, sokeriherneitä ja silpoherneitä. Tiedättekö mikä niiden välillä on erotus?sokeriherneet», vastasi Anna,»saattaa syödä liskoineen, mutta silpoherneiden liskoissa on kalvo, jota ei voi syödä.»»niin on, kylvetään alimpaan penkkiin niitä puoli penkkiä kumpaakin. Penkkiin tehdään ensin neljä vakoa. Hakekaa se nuora tänne, vedämme sillä ensin juovat, jotta vaot tulevat suoremmat.»»kasvavatko herneet suorissa vaoissa paremmin?» kysyi Matti vähän veitikkamaisesti, hänestä eno liian paljon puhui suorista viivoista.»kaikki mitä tekee», sanoi eno,»täytyy tehdä niin hyvin kuin suinkin. Puutarhassa täytyy kaikki olla suoraa, täsmällistä ja kaunista, sitten siellä oikein hyvin viihtyy.» Kun vaot oli kuokalla vedetty nuoran piirtämää viivaa myöten, käski eno äidiltä pyytämään lainaksi kastelukannua, jolla hän kasteli huonekasviaan. Kun lapset olivat sillä tuoneet vettä, kasteltiin vaon pohjat oikein perinpohjin. Sitten vasta kylvettiin herneet. Ensin alkoi Matti kylvää herneitä vaon pohjan valkeaksi.»ei niin, poikaseni», sanoi eno.»herneet pannaan noin 5 6 tuumaa toisistaan. Jos sinä niitä panet liian tiheään, eivät ne mahdu kasvamaan, etkä sinä saa satoa juuri minkäänlaista.» Kun herneet oli kylvetty, haettiin tuhkaa, ripotettiin sitä niiden päälle ja sitten vasta mullattiin vaot kiinni. Seuraavaan penkkiin tehtiin samalla tavalla neljä vakoa, ne kasteltiin ja vakoihin pantiin papuja.»näistä tulee keltaisia vahapapuja. Ne ovat erinomaisen mureat ja maukkaat syödä. Kylväissä tulee katsoa, että juuripuoli tulee alaspäin. Ne kyl- 13
14 vetään saman matkan päähän toisistaan kuin herneetkin.»»mistä juuripuolen tuntee?» kysyi Anna.»Lovipuoli pavussa on juuripuoli.» Kun herneet ja pavut olivat maassa, kysyivät lapset:»mitä nyt pannaan?»»kahteen seuraavaan penkkiin pannaan kaalia ja lanttua, mutta minulla ei ole vielä taimia, ne pannaan vasta muutaman päivän perästä. Viidenteen ja kuudenteen kylvämme punajuuria ja porkkanoita. Voisimme niitä panna yhden penkin kumpiakin, /mutta näin pienessä puutarhassa näyttää sievemmältä, kuu toiseen panemme keskivaot punajuuria ja reunimmaiset porkkanoita ja toiseen päinvastoin.» Taas tehtiin vaot, viisi vakoa kuhunkin penkkiin, ne kasteltiin, ja sitten kylvettiin. Punajuuren siemenet pantiin noin tuuman päähän toisistaan, porkkanan siemenet ripoteltiin hienostaan.»mitä seitsemänteen penkkiin pannaan?siihen pannaan monta laatua: rediissiä, retikoita, spenaattia ja palsternakkoja, mutta sen teemme ensi kerralla.» Parin päivän perästä jatkettiin kylvämistä. Rediissiä pantiin seitsemännen penkin toiseen päähän pieni kaistale. Niille tehtiin kymmenen matalaa vakoa käden syrjällä painamalla ja niihin ripotettiin siemenet yksitellen. Eno sanoi, että jos niitä kylvää liian tiheään, ei niistä tule ollenkaan mitään. Retikoille annettiin samanlainen pieni ala, mutta kylvettiin vieläkin harvempaan ja kahdeksaan va- koon. Loppuosa jaettiin kahteen osaan, toiseen pantiin palsternakkoja, toiseen spenaattia. Palsternakan siemenet olivat kovin keveitä ja niitä pyrki väkisinkin tulemaan liian paljon. Spenaatin siementen päälle painettiin multa tiukkaan.»nyt tulee kukkamaan vuoro», riemuitsivat lapset.»kukkia pannaan tähän kyllä, mutta koko penkki on liian paljon maata kukille. Tähänkin penkkiin pannaan vähän ruokakasvia. Panemme keskelle pienen kaistaleen niille. Taakse pari vakoa dilliä, niiden eteen muutamia vakoja salaattiaja viimeksi rivi persiljaa. Persiljan siemenet itävät hitaasti, mutta kyllä ne lopulta nousevat maasta.» Kukkien kylväminen tuotti paljon miettimistä. Enolla oli sinisen ja valkoisen nemophilan, valkean kesälemmikin, unikon, punaisen pellavan, resedan ja sinisen kierron kukkia. Oli tuumittava, mihin järjestykseen siemenet olivat pantavat. Vähän sijaa oli myös jätettävä kukan taimille, joita eno myöhemmin lupasi tuoda. Viimein järjestettiin asia seuraavasti. Kummastakin päästä penkkiä erotettiin hyvä kaistale. Siihen paineltiin käden syrjällä vakoja neliön muotoon sisäkkäin. Ne kasteltiin ja kylvettiin. Toiseen pantiin reunalle sinisiä nemophiloja, niiden sisäpuolelle valkeita kesälemmikkiä, sitten sinistä kiertoa ja vihdoin-punaista pellavaa. Toiseen pantiin reunaan valkoista nemophilaa, sitten resedaa ja keskeen unikkoja. 15
16 Kun siemenet oli mullalla katettu maahan, ja maa siilin kautta kasteltu, neuvoi eno vielä kattamaan kukkamaata, jotta siemenet pikemmin itäisivät.»ei se pahaa tekisi muillekaan kylvöksille, mutta ei taitaisi riittää katteita.» Liiteristä löydettiin muutamia niinimattoja ja ne levitettiin kahdeksannen penkin päälle suojaamaan sitä kovalta auringon paisteelta ja pitämään sitä kosteana. Muutamien päivien perästä tuli eno taaskin maalle ja toi tullessaan taimia. Hän toi 20 kaalin tainta, 10 kukkakaalin ja 30 lantun sekä muutamia kukantaimia: 10 orvokin, 5 asterin ja 5 leukoijan. Eno neuvoi istuttamaan taimet. Kuhunkin penkkiin pantiin kolme riviä kaalikasvien taimia, keskimäiset pantiin keskikohdalle reunimaisten väliin. Istuttaessa pistettiin vasen käsi maahan, ja samalla kun se vedettiin ylös, pistettiin taimi sijaan sirkkalehtiä myöten ja katsottiin että juuret tulivat suoraan. Istutettua kasteltiin maa. Vielä neuvoi eno poimimaan läheisestä metsiköstä pieniä lepän oksia ja pistämään yhden oksan kunkin taimen kohdalle varjostamaan sitä auringonsäteiltä juurtumisajaksi. Kun vielä kukantaimetkin oli istutettu ja varjostettu, oli lasten puutarha valmis, ja iloiten sitä katseltiin. Isä ja äitikin haettiin katsomaan. Tyytyväisiä olivat kaikki; isä kuitenkin arveli, että on se enolle tullut maksamaankin, mitä se sitten tuottanee.»se vielä nähdään», sanoi eno. Matin ja Annan kodin vieressä asui leipuri Ahonen, hänellä oli samanlainen perunamaa. Hänellä oli tytär Aino. Sekä Ahonen että hänen tyttärensä olivat uteliaina seuranneet lasten hommia. Juuri kun kaalintaimet olivat istutetut, sattui Ahonen kulkemaan sivu. Häntäkin kutsuttiin lasten puutarhaa katsomaan. Ahonen sanoi, että hän jo kauan oli halunnut pientä puutarhaa tyttärelleen, hänen vaimovainajansa aikana oli heillä ollut kaunis puutarha, mutta nyt ei ollut minkäänlaista, ei oikein sitä itse ymmärtänyt ja pelkäsi tulevan kalliiksi. Sen vuoksi pyysi hän nyt enoa tekemään tarkan kustannus-arvion, paljonko tämän maan kylväminen oli tullut maksamaan, mitä työkalut maksoivat j. n. e. Eno lupasikin sen tehdä samalla huomauttaen että voisihan aluksi tulla toimeen pienemmälläkin puutarha-alueella. Ensi kerralla sukulaistensa luona käydessään toi eno mukanaan seuraavan kustannus-arvion: 50 Rautaharava... 1: 80 Kastelukannu... 2; 5: 30 4 kuormaa lantaa å : 50 2: Keländer, Lasten puutarhahommat. 10 10
18 Porkkanan siemeniä 10 Punajuuren» 10 Rediissin 10 Retikan 5 Spenaatin 10 Palsternakan 5 Lillin» 5 Salaatin 5 Persiljan» 5 Nemophilau sin.siem. 5 valk. 5 Kesälemmikin» 5 Kierron 5 Pun. pellavan» 5 Resedan» 5 Unikon 5 20 keräkaalin tainta - 20 10 kukkakaalin 15 30 lantun 25 Kimppu hernekeppiä... Summa 9: 60 Eno vielä huomautti, että seuraavana vuonna menot tulevat paljoa pienemmät, sillä työkalut ja hernekepitkin kestävät monta vuotta. Siemeniä myödään tavallisesti 10 pennin annoksissa. Useita laatuja siemeniä riitti tähän maahan puolesta annoksesta. Tulisi siis vähintäin kaksi liittyä yhteen siemeniä tilatessa. Vieläkin huokeammaksi tulisivat siemenet, jos ostajia yhtyisi useampia. Lopuksi huomautti eno lapsia, että nyt olivat kyllä siemenet maassa, mutta heistä riippui, miten kasvit viihtyivät, koko kesän tuli niistä pitää huolta. Eno lupasi tuon tuostakin pistäytyä neuvomassa niiden hoitoa. Aluksi käski hän ahkeraan kastelemaan, että siemenet pääsisivät itämään ja taimet juurtumaan. Kastelemaan neuvoi hän illalla kuuden jälkeen ja käski kastelemaan runsaasti. Olemme kertoneet Annan ja Matin puutarhahommista. Mutta ei pikku Marikaan jäänyt aivan osattomaksi, vaikka hänen kodissaan ei puutarhaa ollutkaan. Ensinnä käski eno hänen hankkia muutamia matalia laatikoita täynnä multaa. Yhteen kylvettiin dilliä ja persiljaa, toiseen rediissiä ja kolmanteen pantiin resedan ja balsamiinin siemeniä. Sitä paitse pantiin yhteen ruukkuun ruohosipulimätäs. Vielä toi eno fuksian ja heliotroopin oksia, jotka pantiin kumoon kaadetun lasin alle ruukkuihin, juurtumaan. Mari iloitsi puutarhastaan, ja miten olikaan, oli siitä ensiksi hyötyä. Hänen äitinsä nimittäin kerran osti munia torilta ja valmisti munamuhennosta. Sitä valmistaessaan päivitteli äiti, ettei torilla käydessään ostanut ruohosipulia; kun sitä muhennokseen pannaan, maistuu se mainion hyvältä.»onhan minulla ruohosipulia», sanoi Mari, ja ilosta hyppien ja viserrellen toi hän äidille ruohosipulia niin paljon kuin hän tarvitsi. Ja kun sitten syötiin 19
20 päivällistä, oli aivan kuin Mari olisi sen hommannut, ja ruokakin maistoi kaikista niin ihmeen hyvältä. Resedan ja balsamiinin taimet istutettiin erikseen pikkuruukkuihin, resedoja pari, kolme yhteen, balsamiinia yksi kuhunkin, kun ne olivat tulleet noin 5 sentim. korkuisiksi. Kärsimättöminä odottivat Anna ja Matti taimelle tuloa. Ensimäisinä kohosivat rediissit maan päälle. Ne sitten ensimäisinä valmistuivatkin. Matti oli niin kärsimätön, että salassa kävi nyhtämässä ylös muutamia taimia nähdäkseen kuinka suuret rediissit jo olivat. Kesän kuluessa saatiin myös salaattia ja spenaattia. Heinäkuun loppupuolella kylvettiin rediissiä ja spenaattia jo toiseen kertaan. Paljon puuhaa oli lapsilla rikkaruohoista. Juhannuksen tienoissa kitkivät he koko maan ensikertaan. Kyllähän rikkaruohot silloin vielä olivat pienenlaisia, mutta eno sanoi, että vähemmän vaivaa on saman rikkaruohon pois ottamisesta pienenä kuin suurena. Porkkanoita kitkiessä oli vähällä käydä aivan hullusti. Matti oli jo kitkenyt pienen alan porkkana-riviä, kun eno aivan satunnaisesti hyväksi onneksi tuli käymään.»nyt poikaseni sinulle on sattunut erehdys. Sinä olet kitkenyt kaikki porkkanan taimet pois ja jättänyt kitkemättä emäkin taimet. Katso, nuo ovat porkkanan taimia.»»mutta nämäpä näyttävät paljoa hienommilta», tuumaili Matti. Kun puutarhamaa oli kitketty, kepitettiin herneet. Ennen kepittämistä kuohotettiin kuokalla maata taimirivien välistä, jotta niihin ei niin pian nousisi uusia rikkaruohoja. Keppiä pantiin taimirivien väliin, viistoon molempiin suuntiin ja yhteen letittämällä. Muutamia viikkoja myöhemmin kitkettiin puutarhamaa uudestaan. Lapset olivat ihmeissään, että rikkaruohoa oli niin pian kasvanut kitkettyjen sijaan.»johan me sen kertaalleen kitkimme», sanoi Matti tyytymättömänä.»olette itse osaksi syy päät siihen, että täytyy nyt jo kitkeä uudestaan», selitti eno.»ensi kertaa kitkiessä nypitte varmaankin suureksi osaksi vaan varret ja jätitte juuret paikoilleen. Niistä on nyt noussut uudet taimet. Minä sen kyllä jo silloin huomasin. Mutta en puhunut mitään, ajattelin, antaahan olla, näin tulevat lapset paraiten huomaamaan, kuinka tärkeätä on tehdä kaikki tehtävänsä niin huolellisesti kuin mahdollista. Muistakaa nyt kitkeä niin tarkkaan kuin voitte ja juurineen, ja puhdistakaa väliojatkin.» Samalla harvennettiin porkkanat ja punajuuret. Etenkin porkkanain harventamisesta oli paljon työtä. Annaa säälittivät porkkanain taimet.»kun on enemmän taimia, niin tulee enemmän porkkanoita», tuumi hän.»niin mutta jos on liiaksi taimia, tukehduttavat taimet toisiaan, eivät pääse kehittymään, ovat toistensa tiellä», selitteli eno. &
22 Kaalia mullattiin useampia kertoja kesässä. Kun kukkakaalit alkoivat valkoisia päitään tehdä, taitettiin kasvavia lehtiä suojaamaan niitä auringon säteiltä. Syksypuoleen kesästä oli lapsilla yhtämittaista iloa puutarhastaan. Ensimäiseksi oli sieltä saatu rediissiä. Ja kun äiti kerran osti ahvenia ja paistoi ne, syötiin niiden kanssa spenaattia lasten omasta puutarhasta. Kesän kuluessa saatiin myös salaattia. Vähän myöhemmin alkoi sokeriherneisiin tulla liskoja, erinomaiselta niistä valmistettu muhennos maistoi. Porkkanoitakin syötiin useampia kertoja syksykesän kuluessa. Kukat tuottivat myös paljon iloa. Ensimäisenä kukkivat kesälemmikit. Jo elokuun alkupuolella olivat kaikki kukkakasvit Rukassa. Väririkkaana ja kauniina loisti kukkapenkki kauas. Joka päivä kävivät lapset knkkiaan katsomassa ja kaikki tuttavatkin vietiin niiden luo. Annan huoneessa oli aina kukkia lasissa. Ja monta kertaa vietiin kukkia kaupunkiin, milloin kellekin omaiselle. Hauskinta oli kuitenkin, kun sattui mummon 70-vuotinen syntymäpäivä keskivaiheilla elokuuta. Mummolle onnea toivottamaan kokoontuivat kaikki hänen lapsensa ja lastenlapsensa. Annalla ja Matilla oli kauniit kukkavihot tullessaan. Annalla unikkoja ja resedaa ja Matilla pellavaa, kiertoa ja kesälemmikkiä. Mummo tuli niistä hyvin iloiseksi, pani ne veteen ja keskelle vierashuoneen pöytää ja kertoi kaikille vieraille, että ne olivat Annan ja Matin omia kasvattamia. Oikein lapsia vähän hävetti, vaikka se samalla oli heistä hirveän hauskaa. Mutta olipa Marillakin iloa puutarhastaan. Rediissiä tuli parikymmentä kappaletta, persiljaa pantiin hänen laatikostaan useampia kertoja lihakeittoon. Ja kun äiti kerran osti lampaan lihaa, antoi Mari laatikostaan dilliä äidille kastikkeeseen, ja Marin isäkin sanoi, ettei heillä vielä ollut koskaan ollut niin hyvää kastiketta. Enimmin huvia oli kuitenkin kukista. Resedaruukkuja oli puoli kymmentä ja kun ne ajallaan kukkivat, tuoksui koko huone hyvältä, etenkin iltasin. Balsamiinit kukkivat täynnä punaisia ja toiset valkeita kukkia. Fuksian oksat juurtuivat, samoin heliotroopin. Jonkun ajan perästä otettiin lasit päältä pois, taimien latvaan alkoi tulla uusia pieniä lehtiä ja niin ne alkoivat kasvaa, loppukesästä ne jo kukkivat. Kun Mari tuli mummon syntymäpäiville, oli hänellä mukanaan ruukku, jossa oli sievä fuksia. Taimi ei ollut kyllä kovin suuri, mutta se oli täynnä isoja punavalkeita kukkia ja punaisia nupunpalleroita. Loppupuolella syyskuuta korjattiin kaikki puutarhasta. Herneistä ja pavuista oli jo enin osa vähitellen käytetty. Mutta saatiin niitä sittenkin sievä määrä. Herneistä valittiin kypsyneimmät palot sie- 2;]
24 meniksi. Pavut leikattiin hienoiksi liuskoiksi ja ne suolattiin astiaan talven tarpeiksi. Sitten nyhdettiin myös porkkanat ja punajuuret ylös.»näettekös lapset, kuinka paksuja ne ovat», sanoi eno, kun lapset niitä hänelle näyttivät.»jos niitä ei olisi harvennettu, olisivat ne jääneet lyhemmiksi ja paljon hienommiksi, ja sato kokonaisuudessaan olisi tullut pienempi ja huonompi.»»kun niitä listitte, niin huomatkaa, ettei lehden kantoja pois leikatessa saa vioittaa itse juurta leikkaamalla siitä osaa, niinkuin usein näkee tehtävän. Sen kautta porkkanat ja punajuuret säilytettäessä pian alkavat mädätä. On jätettävä hiukan lehden tynkiä jälelle.» Kukkakaalit eivät kaikki olleet täysin onnistuneet. Kahteen taimeen ei tullut päätä ollenkaan, yhdestä kasvoi omituinen pitkä varsi ja se rupesi kukkimaan, pari jäi mitättömän pieneksi, ainoastaan viisi tuli oikein kaunista päätä. Kaalit ja lantut korjattiin viimeiseksi. Eno sanoi, että ne sietävät melkoista pakkasta, aina 10 asteen. Niitä vain ei saa korjata jäätyneessä tilassa, vaan täytyy odottaa leutoa ilmaa ja silloin korjata. Ne onnistuivat yleensä hyvin. Saatiin 18 kaunista kaalin päätä, joista useimmat olivat oikein suuria. Suurin painoi 3 kg. Lanttuja saatiin 30, suurin painoi 2,5 kg. Lasten koulu oli jo kauan sitten jälleen alka Koulumatkallaan poikkesivat he kaupungissa nut. enon luona ja kertoivat, että kaalit ja lantutkin oli jo korjattu.»nyt on puutarhatyö täksi kesäksi lopussa», sanoi Matti.»Eipä olekaan vielä, poikaseni», sanoi eno.»mitä siinä enää voidaan tehdä?»»ei saa ajatella ainoastaan hetken hyötyä», selitti eno,»täytyy ajatella tulevaisuuttakin. Mitä parempaan kuntoon maa syksyllä laitetaan, sen helpompaa on työ keväällä.»»en minä sittenkään ymmärrä, mitä siinä enää olisi tehtävää?»»se on lannoitettava ja käännettävä.»»milloin teillä ensi kerran on lupa? Minä tulen silloin teitä neuvomaan.»»opettaja sanoi, että ensi lauantaina.» Seuraavana lauantaina tuli eno lasten luo. Ensin koottiin hernekepit ja kannettiin liiteriin talteen. Rikkaruohot haravoitiin kasaan. Tuotiin neljä kuormaa lantaa ja se levitettiin.»nyt ei ensi keväänä tarvitse lannoittaa, lanta ehtii palaa ja muodostua semmoiseen muotoon, että sitä kasvit paraiten voivat käyttää hyväkseen. Toivottavasti ensi vuonna kukkakaalitkin menestyvät paremmin.» Kun lanta oli levitetty, käännettiin maa. Se oli syksysateista vettynyttä ja sitkeää. Työ oli senvuoksi sangen raskasta. Käännetty maa oli paksuina kokkareina. Matti juoksi haravaa hakemaan, joka 25
26 oli viety liiteriin. Kun eno näki hänen haravaa kantavan, kysyi hän»mitä sinä sillä teet?»»minä silitän maan.»»ei sinun sitä tarvitse tehdä. Se saa jäädä karkealle kokkareelle. Kyllä pakkanen sen talven aikana puree hienoksi. Nyt on puutarhatyö lopussa. Semmoisenaan saa puutarhamaa ja sen vilodottamaan ensi kevään tuloa.» Muutamia päiviä sen jälkeen sanoi äiti lapsille:»kun tänään tulette koulusta, poiketkaa enon luo kaupungissa ja pyytäkää häntä tulemaan meille ensi sunnuntaina päivällisille, meidän pitää oikein kiittää häntä, kun hän koko viime kesäu näki niin paljon vaivaa neuvoessaan teitä puutarhaanne hoitamaan, vieläpä antoi teille ilmaiseksi kaikki työkalut, siemenet ja taimet.» Päivällisiin oli niin paljon kuin mahdollista käytetty puutarhan tuotteita. Oli kaalisoppaa sekä paistia paistettujen porkkanoiden ja keitettyjen punajuurien kanssa. Lapset olivat hyvin iloisia. Ja tyytyväisinä keskustelivat kaikki puutarhanhoidosta.»sen mukaan kuin muistelen», sanoi isä,»oli keväällä menoja puutarhasta 9 mk. 60 p. Voitteko laskea paljonko siitä on tuloa?» Eno sanoi, että sitä oli hyvin vaikea laskea tarkalleen. Sillä kesän aikana oli käytetty rediissiä, spenaattia, salaattia, herneitä ja papuja.»mutta jos kumminkin koetamme arvostella hyvin alhaisen arvion mukaan, saamme: Rediissiä ja retikoita.. 50 Salaattia 50 Spenaattia 25 Dilliä ja persiljaa.... 40 Herneitä 2 Papuja 2 Porkkanoita 2 Punajuuria 2 Palsternakkoja 50 Kukkakaalia 2 Keräkaalia 2 85 Lanttuja 2 25 Summa 17 25»Menoja oli kyllä 9: 60, mutta niistä oli 5: 30 työkaluista, jos laskemme niiden kulumisesta kolmannen osan niiden hinnasta, saamme kaikkiaan kustannuksiksi 6 mk. Puhdas voitto eli toisin sanoen palkka lasten työstä on siis 11 mk. 25 p. Enkä luule, että laskuni ovat liiallisia, vaan tulopuoli on pikemmin liian alhaiseksi arvattu.»ja kaupan päällisiksi saimme vielä niin paljon kauniita kukkia.»»paras kaupanpäällinen on kuitenkin lasten punakat posket ja hyvä terveys», sanoi äiti silitellen tyttärensä tukkaa. 27