VuM7M3, LloMsg jz Kumpp. XUst2NNUl^k!l2

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "VuM7M3, LloMsg jz Kumpp. XUst2NNUl^k!l2"

Jutta Väänänen
7 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 VuM7M3, LloMsg jz Kumpp. XUst2NNUl^k!l2

3 Wcden Emäntä. Oli kerran leskiwaimo, jolla oli kaksi tytärtä. Toinen oli ihmeen kaunis ja ahkera, toinen ruma ja laiska, ja kuitenkin piti äiti paljon enemmän siitä rumasta; sillä tuo kauuis tyttö oli hänen tytärpuolensa. Nnma tyttö sai nousta milloin hän tahtoi; mutta kauniin täytyi warhain lähteä liik' teelle ja piti toimittaa kaikki raskaimmat askareet ja sai rawinnoksensa kuitenkin huonoimman ruoan. Kun hän»viimeinkin oli saauut kaikki työt toimitetuksi, täytyi hänen ottaa rukkinsa, istua kalmolle ja kehrätä, niin että weri nmosi sormista. Eräänä päiwänä pääsi puola hauen kädestänsä ja putosi alas tuohon sywään kalmoon. Itkien kertoi tyttö parka wahinkonsa äitipuolellensa, joka ajoi hänen kohta ulos huoneesta ja sanoi: Älä tule milloinkaan takasin huonecscni ilman puolaa. Tuskissansa juoksi tyttö kalmolle ja hyppäsi alas meteen. Kun hän taas hawahti, lepäsi hän suurella, kirjawalla niityllä, ja hän nousi ja läksi kawclemään eteenpäin. Niin tuli hän lciminuunillc, joka oli ihan täynnä leipiä, ja ne huusiwat: Ai, wedä meidät ulos, mnuten me palamme! Kohta tarttui tyttö leipälapioon ja otti leimat ulos uunista. Hän astuskcli wielä eteenpäin ja näki pian suuren omenapuun, joka oli

4 täynnä kauniita, kypsiä omenia. Omenat timalteliwat auringon paisteessa ja huusiwat: Nawistele ja wllwistele meitä, me olemme kaikki kypsiä. Niin tyttö wawistcli ja rawisteli puuta siksi, että kaikki omenat putosiwat alas. Niitty tuli yhä kauniimmaksi ja kirjawammaksi, ja tyttö seisahti äkkiä pienen mökin eteen ja mökin owesta tirkistcli ulos wanha, runmnnäkönen akka. Tyttö pelästyi, niutta»vanhus puhui ystäwllllisellä äänellä: 3llä pelkää, lapsikulta, minä olen Weden emäntä, tule sisään waan ja jos olet siiwo ja ahkera, niin pääset minun palwelijakseni. Mutta yhdestä asiasta pitää sinun ottaa tarkka waari, tee wuotceni oikein hywäksi, pöyhytä ja löyhytä sitä kelpo lailla ja knn silloin höyhenet pyöriwät ja lentäwät, sanomat ihmiset maan päällä: Nyt lunta!" Tyttö teki, niinkuin wanhus käski sataa ja Weden emäntä lausui usein: Hywä, hywä, tyttöseni, minä pidän sinusta!" ja antoi hänelle joka päiwä parasta ruokaa. Mutta kuitenkin käwi tyttö yhä hiljaisemmaksi, sillä usein muistui entinen maa hänen mieleensä. Wihdoin ilmoitti hän Weden emännälle surunsa ja itämänsä kotiin ja pyysi häntä päästämään hän takasin omaistensa luo. Weden emäntä suostui siihen ja wei hänen suurelle, korkealle portille. Mutta portin Holmista alkoi sataa runsaasti kultaa, joka jäi tytön waatteisin riippumaan, niin että hän wälkkyi ja loisti, kuin kirkas aurinko. Tämä on sinun palkkasi, sanoi akka, ja tässä on myös puolasi; mene nyt ja näytä itsesi äitillesi. Samassa meni

portti kiini ja tyttö seisoi taas ylhäällä wanhassa mailmassa. Hänen edessänsä näkyi hänen wanha kotinsa ja kalmolla seisoi kukko ja lauloi iloisesti: «Kukkenknu!

13 portti kiini ja tyttö seisoi taas ylhäällä wanhassa mailmassa. Hänen edessänsä näkyi hänen wanha kotinsa ja kalmolla seisoi kukko ja lauloi iloisesti: «Kukkenknu! Meidän kultanen neito on kotiin tullut!" Tyttö meni äitinsä hnoneesen ja tnskin oli hänen häijy äitinsä ja tuo ruma sisar huomanneet hänen kul» tasen pukunsa, niin tuliwat he ystäwällisiksi ja helliksi ja kyscliwät häneltä, mistä hän ne kullat oli saanut. Nyt kertoi tyttö asian laidan ja kohta meni äiti laiskan tyttärensä kanssa kamariin ja sanoi hänelle, että hänen piti tehdä samoin kuin hänen sisarensa. Seuraamana aamuna istui laiska tyttö tietysti kalmolla ja kehräsi, pudotti puolan käsistänsä kalmoon ja hyppäsi itse perässä. Häntä kohtasi samat seikat kuin hänen sisartansa, mutta hän ei ottanut leipiä pois uunista, eikä rawistellut omenia, sitä tekemään oli hän liian laiska. Wihdoin tuli hän wcden emännänkin luotsi ja tarjosi hänelle palwelustausa. Wanhus snostui ottamaan hänen palwclukscensa ja antoi hänelle samat tchtäwät kuin hänen sisarellensa. Ensimäiscn päiwän olikin hän marsin ahkera, toisena ja kolmantena päimänä tuli hän kuitenkin yhä laiskemmaksi, ja kun Weden emäntä hänen neljäntenä päimänä herätti, ci hän noussut ensinkään ylös. Tämä harmitti tuota hywiiä wanhusta ja hän sanoi sentähdcn:»nouse ylös, minä tahdon antaa sinulle palkkasi", ja wei hänen portille. Mutta, moi hirmua, kullan sijasta walui sulaa pikeä hänen päällensä, niin että hän tuli kolonaan pietyksi. Tämä o» palkka palwcluksestas,

sanoi Wedcn emäntä ja sulki portin hänen perästänsä. Ia ylhäällä maan päällä oli hän samassa, mutta kukko lauloi!..kukkerikuu! Meidän siiwoton neito on kotia tullut!

14 sanoi Wedcn emäntä ja sulki portin hänen perästänsä. Ia ylhäällä maan päällä oli hän samassa, mutta kukko lauloi!..kukkerikuu! Meidän siiwoton neito on kotia tullut!" Piti ei enää lähtenyt hänestä ja pysyi hänessä kiini, niin kauan kuin hän eli. Tuo kultanen neito sitä ivastaan sai kannun, uljaan miehen puolisoksensa ja cli onnellisena elämänsä loppuun asti. Luku puinet!» Viipurissa, N. A. Zilliacus'en kirjapainossa, 1881.

Samankaltaiset tiedostot

Joutseneen tarttukaa.

Joutseneen tarttukaa. Olipa kerran kolme veljestä. Nuorimman nimi oli Jussi. Toiset aina tekivät hänelle kiusaa, hän kun oli heikompi heitä. Kun hän kerran oli metsässä puita pilkkomassa ja valitteli vaivojansa,