Kotikonsertti Sunnuntaina, 26.1.2014 klo 15.00 oli kotikonsertin aikaa. Konsertti järjestettiin 94-vuotispäivän kunniaaksi. Päivänsankarin vieraina olivat lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset. Mukana olivat kuusi musiikkilinjalaista, heidän linjajohtaja Heli ja minä. Musiikkilinjalaiset olivat täällä kertaa Kauko, Marissa, Tiia, Mari, Jonne ja Kaisa. Esiintyjät alkoivat konsertin Onneksi olkoon ja laulu raikukoon laululla ja onnitelivat päivänsankaria, joka istui onnellisena keinutuolissa. Kauko juonsi kappaleiden välissä. Kappaleita laulettiin sooloina, duettoina ja triona, pianon tai akustisen kitaran säestyksellä tai acapella. Ohjelma oli monipuolista. Konsertin lauluja olivat päivänsankarin perheen toivomuksia. Ensimmäinen laulu on sopinut hyvin perheeseen ja perheen jäseneiden yhteyteen. Kauko ja Marissa lauloivat Isä ja lapsi ja Tiia säesti pianolla. Sen jälkeen Mari lauloi Jonnen kitaran säestyksellä Juha Tapion Kaksi vanha puuta. Marin soolo-laulun kertosäe on: Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää Katsoo kevääseen, seisoo erillään Ja kestää joka tuulen ja sään Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää Katsoo kevääseen, seisoo erillään Ja jossain alla maan Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
Tämän esityksen jälkeen ohjelmassa oli Kaukon sooloja. Hän lauloi ensin Tiian säestyksellä Yksinäinen saarnipuu ja Sellaista elämä on ja sen jälkeen Albatrossi Jonnen säestyksellä.
Koska syntymäpäiväjuhlissa oli myös lapsia, Tiia ja Mari lauloivat sitten kuppilaulua. Samalla he säestivät itseään kupeilla. Ensin he esittelivät englannin kielisen laulun Cup Song ja sen jälkeen suomen kielistä laulua Hepokatti. Mari ja Tiia lauloivat niitä lauluja lattialla istuessa ja lapset pitivät lauluista paljon, koska on erilainen ja mielenkiintoinen, miten kupeilla voi tehdä musiikkia. Kuppilaulujen jälkeen Kaisa esiintyi soolona. Hän lauloi Jonnen säestyksellä Eino Leinon Nocturne. Laulu perustuu Eino Leinon samannimiseen runoon. EINO LEINO (1878-1926) Nocturne Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu; kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu. En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen. Sulle laulan, neiti kesäheinä, sydämeni suuri hiljaisuus, uskontoni, soipa säveleinä, tammenlehvä-seppel vehryt, uus. En ma enää aja virvatulta, ompa kädessäni onnen kulta; pienentyy mun ympär elon piiri, aika seisoo, nukkuu tuuliviiri, edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie. (Talvi-yö, 1905)
Kaisan laulun jälkeen oli uudestaan Kaukon ja Marissan vuoro. Tiia säesti pianolla.
Marissa ja Kauko lauloivat Oi, kiitos sa Luojani armollinen. Laulun sanat ovat myös Eino Leinon kirjoittamia ja säveltäjä on Oskar Merikanto. Tämän dueton jälkeen Marissa, Kaisa ja Jonne esiintyivät konsertin ainoana triona. He lauloivat acapella Luojan kaunein ajatus. Kaisa ja Marissa jatkoivat acapella laulamisen lauluilla Lähteellä ja Olkoon ylläsi kirkas taivas. Soolojen, duettojen ja trion jälkeen kaikki lauloivat yhdessä yhteislauluja. Ensimmäinen yhteislaulu oli Satakunnan laulu, koska syntymäpäiväjuhlat vietettiin Satakunnassa. Tämän laulun aikana kaikki ihmiset seisoivat laulun kunniaksi, paitsi päivänsankaria, joka istui keinutuolissaan ja kuunteli onnellisena lauluamme. Marissa säesti pianolla. Toisena yhteislauluna lauloimme Päivänsäde ja menninkäinen. Tässä tunnelmallisessa laulussa kaikki lauloivat Jonnen säestyksellä iloisesti mukana. Laulu kertoo päivänsäteestä ja mennikäisestä, joita eivät voinut olla yhdessä, koska: Säde vastas: Peikko kulta, pimeys vie hengen multa, enkä toivo kuolemaa. Pois mun täytyy heti mennä: ellen kohta valoon lennä, niin en hetkeäkään elää saa! Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin, kun menninkäinen öisin tallustaa, hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa.
Ennen kolmatta yhteislaulua, Kaisa lauloi yllätyslaulun Marissan ja Kaukon kanssa. Jonnekin oli laulussa mukana, sillä hän säesti laulajia kitarallaan. Laulu oli Lähtevien laivojen satama, joka perustuu Oiva Paloheimon runoon. Se oli yllätys kaikille, koska laulun toive tuli vasta kolme päivää ennen konserttia ja se oli Kaisalle,
Marissalle ja Jonnelle uusi. He saivat tiedot siitä vasta tunnin ennen konserttia ja oppivat sitä vielä konserttiin mennessä. Silti laulu meni tosi hyvin ja konsertin järjestäjä oli iloinen, koska se on ollut hänen toive. Viimeisena lauluna lauloimme Kultainen nuoruus yhteislauluna. Konsertin pääteeksi saimme kahvia ja leivonnaisia ja kirjoitimme nimiämme perheen vieraskirjaan. Teksti ja kuvat: Nina