HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/2011 1 129 LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE LUONNON VIRKISTYSKÄYTTÖ JA JOKAMIEHENOIKEUDET - KÄSIKIRJALUONNOKSESTA Ymk 2011-413 YM1/501/2011 Esityslistan asia Ystp/5 EHDOTUS Luonnon virkistyskäyttö ja jokamiehenoikeudet ovat aihepiirejä, jotka herättävät kysymyksiä myös kaupungeissa, vaikka maankäytöstä on pääsääntöisesti selvät päätökset kaavoituksen tuloksena. Helsingin kaupungin tavoitteena on luoda terveellistä ja viihtyisää elinympäristöä, joka tukee virkistyskäyttöä, ja luontoalueilla on mahdollisuus liikkua ja harrastaa esim. marjojen poimintaa. Kaupungin ulkopuolella muissa kunnissa sijaitsevilla luonto- ja ulkoilualueilla lyhytaikainen leiriytyminenkin on luontevaa. Kaupungin virkistys- ja ulkoilukäyttöön osoitetuilla alueilla eikä myöskään metsissä yleensä ole jokamiehenoikeuksiin liittyviä rajoituksia. Luonnonsuojelualueilla saa liikkua vähintäänkin osoitettuja reittejä pitkin mutta esim. leiriytymistä ei yleensä sallita. Myös kasvien ja niiden osien ottaminen, mukaan lukien marjojen poimiminen, on yleensä kiellettyä alueilla, joilla suojeluperusteena on kasvilajisto tai luontotyyppi. Nämä alueet on tavallaan otettu erityiskäyttöön, käyttömuotoja ovat luonnonsuojelun lisäksi virkistäytyminen, luonnon tarkkailu ja ympäristökasvatus. Ympäristöministeriön valmistelemaan uuteen käsikirjaan on koottu laajasti kunnille tarpeellista taustatietoa ja ohjeistusta. Lakien ja säädösten sisällyttäminen tekstiosuuksien yhteyteen toimii oppaan käyttäjän kannalta hyvin. Käsikirja sopii oppikirjaksi ja se palvelee hyvin mm. tilanteissa, joissa jokamiehenoikeuksiin liittyviä ongelmia ja ristiriitatilanteita selvitetään ja ratkotaan. Käsikirjassa todetaan, että tiedottaminen jokamiehenoikeuksista ja mm. vastuullisen käyttäytymisen korostaminen on tärkeää. Yleisimmät ongelmat Helsingissäkin ovat käsikirjassa todetut roskaaminen, luvaton maastoliikenne, koirien irrallaan pitäminen ja yksityisteiden käyttö. Lisäksi elävien puiden ja pensaiden oksien katkominen on jossain määrin ongelma. tästäkin aiheesta olisi hyvä tiedottaa muun jokamiehenoikeuksiin liittyvän tiedotuksen yhteydessä. Monikulttuurisessa kaupungissa, kuten Helsingissä, useilla eri kielillä julkaistujen esitteiden ja jokamiehenoikeuksia käsittelevien oppaiden kysyntä on akuutti.
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/2011 2 Käsikirjaan ehdotetaan seuraavia muutoksia: - Esipuheen yhteyteen tai erilliseen johdanto-osaan olisi hyvä sisällyttää kuvaus oppaan sisällöstä ja rakenteesta eli kertoa lyhyesti mistä löytyy mitäkin tietoa. - Oppaassa olisi hyvä muistuttaa, että kaupunkien puistot eivät ole luontoympäristöjä jokamiehenoikeuksien harjoittamisen kannalta, vaikka ne olisivat luonnonmukaisesti hoidettuja. Ne ovat tärkeitä maiseman ja viihtyisyyden kannalta eikä niistä pitäisi ottaa kasveja, kasvinosia, seiniä, kääpiä eikä mitään muutakaan. - Asiasanahakemiston lisääminen olisi tärkeää. - Tiivistelmä oppaasta eri kielillä on tarpeen. - Lähdeviittauksissa oli paikoin epätäsmällisyyksiä ja joitain tietolähteitä esim. eri harrastuslajeista ei mainittu lainkaan. - Hyvä käytäntö kappaleisiin kerätty tieto antaa hyviä vinkkejä erilaisiin tilanteisiin. Niitä saisi olla enemmänkin. - Osa tekstin sekaan lisätyistä luettelomaisista tiedoista mm. rauhoitetut kasvit, rauhoittamattomat eläimet, riistaeläimet voisi siirtää oppaan loppuun erillisiksi liitteiksi. Näihin ryhmiin viitataan useassa kohtaa eri puolilla opasta ja lukija joutuu etsimään luettelot tekstin seasta. Lakiteksteistä poimitut listat kannattaa kuitenkin ehdottomasti sisällyttää oppaaseen. Lisäksi pyydetään huomioimaan seuraavat asiat: - Oppaan luvussa 4 Keskeisiin jokamiehenoikeuteen vaikuttaviin lakeihin olisi hyvä mainita järjestyslaki ja ulkoilulaki. Molempiin lakeihin viitataan lukuisissa kohdissa oppaan sivuilla. Järjestyslaki ja kuntakohtaiset järjestyssäännöt, joista on erikseen oma lukunsa (25.3), olisi hyvä mainita jo tässä luvussa 4 ja viitata lisäksi jäljempänä olevaan lukuun (25.3, s. 92). Kunnissa joudutaan monesti ratkomaan jokamiehenoikeuksiin liittyviä asioita, joita nämä lait ja säädökset koskevat. - Luvussa 7 on maininta yksityisten luonnonsuojelualueiden rajoituksista. Lause Rajoituksia on harvoin muualla kuin lintujen pesimäalueilla ei täysin pidä paikkaansa. Kaupunkien ja kuntien
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/2011 3 taajama-alueilla sijaitsevilla pienillä, kovassa virkistyskäytössä olevilla luonnonsuojelualueilla joudutaan usein rajoittamaan liikkumista polkujen ulkopuolella, jotta luontoarvot säilyisivät. - Luvun 20.3 Muiden luonnontuotteiden keräily -asiakokonaisuuteen olisi hyvä lisätä luonnonvaraisten lintujen ja lisäksi riistalintujen munien keräämiseen liittyvä lainsäädäntö. Asiaa sivutaan luvuissa 22.2.1(Lakiteksti LsL 6 luku 39 kohta 2) ja 21.1 (petolintujen pesien häirintä), muttei mainita munien keräämistä ja hyötykäyttöä. - Luvussa 20.3.4 lierojen kaivamisesta mainitaan, että niitä voinee vähäisessä määrin etsiä toisen maalta. Kaupungissa ongelmia syntyy suurista ihmismääristä joillakin suosituimmilla ranta-alueilla, joiden lähettyvillä on soveliaita onkimatopaikkoja esim. reheviä rantalehtoja. - Luvussa 22.4 Kissojen ja muiden lemmikkien pitäminen mainitaan ainoastaan kissaan liittyvät säädökset ja lait, mutta muista lemmikkieläimistä ei ole mainintaa. Vasta valmistuneen kansallisen vieraslajistrategian haitalliseksi vieraslajiksi luokitellun kaniinin luontoon päästäminen tai karkaaminen on jo aiheuttanut melkoisia ongelmia ja kustannuksia. Muistakin lemmikeistä saattaa aiheutua vastaavaa haittaa luonnolle. - Osassa IV oppaan käyttäjälle suureksi avuksi olisi lisätieto jokamiehenoikeuksia käsittelevistä muista lähteistä, esitteistä ja internet-sivuista. - Kappaleessa 13 käsitellään yksityisteitä jokamiehenoikeuden näkökulmasta. Suomen Tieyhdistys on julkaissut 2007 yksityisteistä oppaan nimeltä Tiekunta ja tieosakas. Sen voisi mainita lähdetietona ja oppaana yksityisteistä. - Luonnoksen sivulla 32 viitataan yksityistielakiin 13 luku 96. Lainaus laista on lyhennetty liikaa. Samassa yhteydessä on mainittava myös kohta: Jos muusta kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvasta liikenteestä aiheutuu huomattavaa haittaa kiinteistön tai rekisteriyksikön omistajalle, voidaan kunnan suostumuksella muiden kuin tieosakkaiden tienkäyttö kieltää tai sitä rajoittaa. On siis mahdollista, että tienkäyttöä voidaan rajoittaa, vaikka tiekunta saakin valtion tai kunnan avustusta. - Sivulla 46 käsitellään ratsastusta yksityistiellä ja metsätiellä.
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/2011 4 Ratsastus yksityisteillä aiheuttaa usein riitoja. Vaikka ratsastaminen onkin yksityisteillä sallittua, on hyvä selkeästi samassa yhteydessä tuoda esiin se, että esim. yksityistien varrella sijaitsevalle hevostallille toistuvasta ajoneuvoliikenteestä voidaan määrätä tiemaksu. - Sivulla 47 käsitellään suunnistustapahtuman järjestämistä. Tässä yhteydessä on hyvä mainita vielä yksityistiet. Hyvän käytännön mukaan on otettava huomioon myös mahdollinen liikennöinti yksityisteillä ja sovittava siitä tiekunnan kanssa etukäteen. - Onko pysäköinti yksityisteiden varsilla jokamiehen oikeus? Kysymys nousee esiin etenkin syksyisin marjastusaikaan ja siihen olisi hyvä saada selkeä vastaus ja ohjeet hyvästä käytännöstä. Pöytäkirjanote kirjaamo.ym@ymparisto.fi, pekka.tuunanen@ymparisto.fi, hallintokeskukselle (PL 1, Saarinen), ympäristönsuojelu- ja tutkimusyksikölle (Heikkonen), liikuntavirastolle (PL 4800, Airola) ja rakennusvirastolle (PL 1515, Ilonen). Lausunto on valmisteltu yhteistyössä rakennus- ja liikuntaviraston edustajien kanssa. Lisätiedot: Heikkonen Kaarina, kaupunkiekologi, puhelin (09) 310 31581 ESITTELIJÄ Ympäristöministeriö on pyytänyt Helsingin kaupungin hallintokeskukselta 15.4.2011 mennessä lausuntoa käsikirjaluonnoksesta Luonnon virkistyskäyttö ja jokamiehenoikeudet lainsäädäntöä ja hyviä käytäntöjä. Hallintokeskus on pyytänyt ympäristökeskusta valmistelemaan lausunnon ympäristöministeriölle yhteistyössä liikuntaviraston ja rakennusviraston kanssa. Luonnon virkistyskäyttö Luonnon virkistyskäytöllä tarkoitetaan kaiken jokamiehenoikeuksilla luonnossa tapahtuvan virkistyskäytön lisäksi muun muassa metsästyksen ja kalastuksen sekä esimerkiksi moottoriveneilyä ja moottorikelkkailua. Luonnon virkistyskäyttö voi olla myös ammattimaisesti järjestettyä.
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/2011 5 Luonnonympäristöjä ovat kaikki alueet, joilla kasvaa luonnonmukaista kasvillisuutta. Kaikki ulkoilu- ja virkistysalueet, metsä- ja peltoalueet, vesialueet, erämaat, meri ja saaristo ovat luonnonympäristöjä. Moniin luonnon virkistyskäyttöön ja jokamiehenoikeuksiin liittyviin kysymyksiin ei voida antaa yksiselitteistä ratkaisua erityisen lainsäädännön tai oikeustapausten puuttumisen vuoksi mutta Luonnon virkistyskäyttö ja jokamiehenoikeudet -käsikirjaluonnoksessa esitellään kuitenkin laajasti aiheeseen liittyvää keskeistä lainsäädäntöä, ohjeita ja hyviä käytäntöjä. Jokamiehenoikeudet Jokamiehenoikeudella tarkoitetaan eriytymättömän maankäytön mahdollistamaa oikeutta. Se on yleiskäsite, joka sisältää maa-alueilla olevien jokamiehenoikeuksien lisäksi myös vesilaissa määritellyn vesialueiden yleiskäyttöoikeuden. Jokamiehenoikeuksilla harjoitetaan luontoympäristössä tapahtuvaa luonnon virkistyskäyttöä, tiettyjä luontaiselinkeinoja ja luontomatkailua. Toiminta ei saa aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa. Jokamiehenoikeudella saa liikkua jalan, hiihtäen, pyöräillen tai muulla vastaavalla tavalla luonnossa sekä oleskella ja telttailla tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on sallittua; poimia luonnonmarjoja, käpyjä, pähkinöitä, sieniä ja kukkia; onkia ja pilkkiä sekä veneillä ja ankkuroitua tilapäisesti; uida ja peseytyä vesistössä ja kulkea jäällä. Jokaisella on oikeus kulkea vesistössä ja sen jäällä. Jäälle saa tehdä myös avannon mutta se on merkittävä hyvin. Kaivosmineraalien löytämiseksi saa ottaa vähäisiä näytteitä. Hiihtoladulla saa liikkua myös muulla tavoin kuin hiihtäen mutta latua ei saa rikkoa eikä roskata. Haittaa aiheuttamaton ratsastus teillä ja metsässä kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin, samoin hevosen uittaminen mutta yleisille uimarannoille hevosia ei saa viedä eikä myöskään kuntopoluille tai vastaaville reiteille. Jokamiehenoikeuksien käyttö on maksutonta, eikä siihen tarvita suostumusta tai lupaa. Jokamiehenoikeudet kuuluvat kaikille Suomessa oleskeleville, niitä ei ole rajattu kansalaisuuden mukaan.
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/2011 6 Pienimuotoisia tapahtumia, esimerkiksi koulusuunnistusta voidaan järjestää jokamiehenoikeuksien puitteissa, maanomistaja voi kuitenkin poistaa rastit, niin halutessaan. Jos haittaa aiheutuu, tarvitaan suunnistustapahtumaan maanomistajan lupa. Jokamiehenoikeuksien piiriin kuuluvat myös mm. kalliokiipeily, geokätköily ja lodjaus, jos ne eivät aiheuta haittaa mutta esim. värikuulasota ei. Rakenteiden, kuten keittokatosten tai tulipaikkojen käyttäminen ei perustu jokamiehenoikeuteen, vaikka ne olisikin osoitettu yleiseen käyttöön. Rakenteiden käyttöoikeus perustuu siihen, että niiden omistaja tai haltija on osoittanut palvelut kaikkien käytettäväksi. Omistajalla on oikeus määrätä rakenteidensa käytöstä. Jokamiehenoikeuksien rajoituksia Jokamiehenoikeudella toimiminen ei saa aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä maanomistajalle, maankäytölle tai luonnolle. Jokamiehenoikeudella ei saa kulkea erityiseen käyttöön otetuilla alueilla kuten pihamaalla, istutuksilla tai viljelyksessä olevalla pellolla. Avotulta ei saa tehdä toisen maalle ilman pakottavaa tarvetta ja ympäristöä ei saa roskata. Pitkäaikainen leiriytyminen saattaa aiheuttaa haittaa tai häiriötä maanomistajalle. Maata ei saa kaivaa, kasvavia puita ei saa kaataa tai vahingoittaa eikä kuivunutta tai kaatunutta puuta tai sammalta ja jäkälää saa ottaa ilman lupaa. Maanomistajan suostumus tarvitaan myös mm. havujen keräämiseen. Lintujen pesiä ja poikasia ei saa häiritä tai vahingoittaa, poroja ja riistaeläimiä ei saa häiritä eikä kalastaa ja metsästää saa ilman asianomaisia lupia. Myös laiduntaminen toisen maalla on kiellettyä. Vesistöjen yleiskäyttöoikeuksien perustana on, että niiden käyttämisestä ei aiheudu vesialueen omistajalle tai haltijalle, luonnolle tai muille oikeuden käyttäjille tarpeetonta vahinkoa, haittaa tai häiriötä. Perustuslain mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Kotirauhaa ei saa häiritä esimerkiksi leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla. Kotirauhan suoja on huomioitava myös vesialueilla. Esimerkiksi metelöinti ja tarkkaileminen kauempaakin voi olla kotirauhan rikkomista. Käytännössä ongella olevien on hyvä pysytellä sellaisella etäisyydellä, että pihapiirissä tai laiturilla oleskelevat voivat keskustella rauhassa. Kotirauhan suojaamalla alueella ei saa myöskään valokuvata ihmisiä.
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/2011 7 Teillä liikkumisesta Myös eräät luonnonsuojeluun ja tieliikenteeseen liittyvät säännökset rajoittavat jokamiehenoikeuksia. Lisäksi maanomistaja voi paikallisesti rajoittaa jokamiehenoikeuksia mutta rajoituksille täytyy olla todelliset perusteet. Tällaisia ovat esimerkiksi kulkuoikeuden rajoitukset metsätyömaalla, puutarhassa ja ampumaradalla. Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajaminen ja pysäköiminen maastossa eivät kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, ne vaativat maastoliikennelain mukaisen maanomistajan luvan. Jääpeitteisellä vesialueella niillä saa ajaa, ellei ajamista ole erityisesti kielletty. Puolustusvoimat voivat rajoittaa jokamiehenoikeuksia tai kieltää ne kokonaan. Puolustusvoimien rannikolla sijaitsevilla suoja-alueilla rajoitukset koskevat laitesukellusta, kalastamista pohjaa laahaavilla pyydyksillä, ankkurointia muulla kuin huviveneellä ja liikkumista 100 metriä lähempää tiettyjä maa-alueita, jolle maihinnousu on lain nojalla merkitty kielletyksi. Suoja-alueella ei ole rajoitettu onkimista, pilkkimistä, viehekalastusta tai pyyntiä katiskalla, merralla, verkolla tai tavallisella rysällä. Rajoitukset eivät koske liikkumista merkityllä väylällä. Rajavyöhykkeellä oleskelu ja toimiminen ovat luvanvaraisia, eivätkä siten perustu jokamiehenoikeuteen. Yksityisillä teillä ja metsäteillä voidaan liikkua jokamiehenoikeudella kävellen, hiihtäen, pyöräillen ja ratsastaen, jos se ei lisää tienpidon kustannuksia. Yksityistien muu kuin satunnainen käyttö hevosajoneuvoliikenteeseen edellyttää joko tieoikeutta tai lupaa. Ratsastustoiminnan harjoittajalta voidaan periä yksityistien käyttömaksua, jos tien kunnossapitokustannukset nousevat ratsastuksen vuoksi. Moottoriajoneuvolla ajaminen yksityistiellä ei ole jokamiehenoikeutta. Kunnan suostumuksella yksityisteille voidaan asettaa rajoitusmerkkejä. Kiinteistön oman yksityisen pihatien käyttöoikeudesta määrää kiinteistön omistaja. Jos pihapiirin läpi kulkeva tie on rasitetie, johon myös muilla kuin pihapiirin omistajalla on käyttöoikeus, tiellä kulkemista ei voi rajoittaa. Kulkemisen pihapiirin kohdalla on kuitenkin oltava haitatonta, ja tahallinen häiritseminen tieltä käsin on rangaistavaa.
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/2011 8 LIITTEET Lausuntopyyntö Luonnon virkistyskäyttö ja jokamiehenoikeudet Luonnon virkistyskäyttö ja jokamiehenoikeudet - Lainsäädäntöä ja hyviä käytäntöjä Rakennusviraston kirje: Lausunto luonnoksesta Luonnon virkistyskäyttö ja jokamiehenoikeudet Lisätiedot: Heikkonen Kaarina, kaupunkiekologi, puhelin (09) 310 31581