Infrarakentaminen muutoksessa Osa 1. Infrarakentamisen rakenne

Infrarakentaminen muutoksessa Osa 1. Infrarakentamisen rakenne Terttu Vainio (VTT) Eero Nippala (TAMK)

Infrarakentamisen rakenne Raportin sisältö Raporttiin on koottu tietoa infra alan yritysten ja muiden toimijoiden kokonaismarkkinasta. Koottu tieto on jäsennelty lopputuotteittain, työlajeittain, alueittain, tilaajittain. Raportti määrittelee käsitteen infrarakentaminen suhteessa maa ja vesirakentamiseen. Uusi käsite on otettu käyttöön, koska se kuvaa paremmin rakennuttajien, suunnittelun ja tuotannon työkenttää. Käsitteellä kootaan yhteen väylien ja verkostojen rakentaminen ja muiden investointien osana tehtävät infra alan työt. Projektin ohjausryhmä Tapani Karonen (pj) (Infra ry) Ari Huomo (Liikennevirasto) Tom Warras (Tekes) Veli Pekka Sirola (Energiateollisuus ry) Mikko Leppänen (MANK ry, Ramboll Finland Oy) Jari Pietilä (SKAL ry) Matti Kiiskinen (SKOL ry ) Marika Kämppi (Suomen Kuntaliitto ry) Osmo Seppälä (Vesilaitosyhdistys ry) Jarmo Leskinen; Kari Happonen 14.2.2013 saakka (Koneyrittäjien liitto ry) Mikko Nousiainen; Matti Kuronen 15.1.2013 saakka (Asunto, toimitila ja rakennuttajaliitto RAKLI ry) Projektiryhmä Terttu Vainio (VTT) Eero Nippala (TAMK) Pekka Tienhaara (VTT Expert Service Oy) Pekka Mäkelä (Tilastokeskus) Arto Kari (Destia Oy) Tarja Merikallio (Lemminkäinen Infra Oy) Hannu Jokiniemi (Rautaruukki Oyj) Maarit Mäkitalo (Sandvik) Jouni Kekäle (VR Track Oy) Jarkko Salmenoja (YIT Rakennus Oyj / Infrapalvelut) Tapio Siirto (Turun kaupunki) Perttu Heino (TAMK) Eero Moilanen (Vison Oy; Morenia Oy 14.5.2013 saakka) Ilkka Forsell; Juha Salminen 17.1.2012 saakka (NCC Infrapalvelut) Tilastoanalyysit ja insinöörityöt: Päivi Julin Olli Thilman Samu Mustonen Lassi Aho

Sisältö Johdanto 5 INFRAMARKKINA Infrarakentaminen sisällön määrittely 6 Alueiden rakentamisen tarve 6 Yhdyskuntien rakentamisen tarve 7 Yhteyksien rakentamisen tarve 7 Infrarakentaminen vuonna 2011 8 Infrarakentamisen sijoittuminen muutos 8 Infrarakentamisen sijoittuminen suuret seutukunnat 9 Infrarakentaminen 2002 2013 10 Infrarakentamisen kausivaihtelu 2008 2012 11 Suurten kohteiden osuus infrarakentamisesta 12 Infran kunnossapidon määrän kehitys (2002=100) 13 Infrarakentamisen tilaajat 14 Urakoitsijoiden osuus infrarakentamisesta 15 TALOUS Maa ja vesirakentamisen kannattavuus 16 Rakentamisen kustannuskehitys 17 Infrarakentamisen kustannusjakauma 18 Infrarakentamisen kustannustaso 19 LOPPUTUOTTEET JA TYÖLAJIT Infrarakentamisen lopputuotteet 20 Infrarakentamisen työlajit 20

TONTTIEN RAKENTAMINEN Talojen alueosien rakentaminen ja tilaajajakauma 21 Kaivosten maarakennustyöt ja tilaajajakauma 22 Ympäristö ja muu infrarakentaminen ja tilaajajakauma 23 YHDYSKUNTIEN RAKENTAMINEN Katurakentaminen ja tilaajajakauma 24 Vesihuollon rakentaminen ja tilaajajakauma 25 Energiahuollon rakentaminen ja tilaajajakauma 26 YHDYSKUNTIEN VÄLISTEN YHTEYKSIEN RAKENTAMINEN Tierakentaminen ja tilaajajakauma 27 Ratarakentaminen ja tilaajajakauma 28 Satamien, vesiväylien ja lentoliikentaan infrarakentaminen ja tilaajajakauma 29 Tietoliikenneverkkojen rakentaminen ja tilaajajakauma 30 Valtion maanteiden ja rautateiden kustannukset Pohjoismaissa 31 MAA AINESTEN KÄYTTÖ Kiviainesten kokonaiskäyttö Suomessa 32 Uusiomateriaalit 33 Asfalttituotanto Pohjoismaissa 34 Pilaantuneiden maa alueiden kunnostus 35 Maa ja metsätalouden infrarakentaminen 36

Infrarakentamisen rakenne 18.12.12013 Johdanto Infrarakentaminen tuottaa ja pitää yllä kaiken muun rakennetun ympäristön paitsi talonrakennukset. Sen analysoinnissa tavoitteena oli tunnistaa keskenään samantyyppisen työn kysyntä huolimatta siitä, mille toimialalle työt kirjataan tehdyksi tilastoissa. Tämä tieto auttaa ymmärtämään paremmin markkinoiden tilanteen sekä tulevan kehityksen. Infrarakentaminen on jaettu kolmeen erityyppiseen segmenttiin: tonttien, yhdyskuntien ja yhdyskuntien välisten yhteyksien rakentamiseen ja kunnossapitoon. Ne eroavat toisistaan mm. tilaajatahon, vaikutusalueen ja loppukäytön suhteen. Segmentit sisältävät useita lopputuotteita. Perinteisesti maa ja vesirakentamiseksi laskettavien tuotteiden lisäksi infrarakentamiseen kuuluvat lisäksi mm.: uudistalonrakentamisen aluerakenteet talojen ulkoalueiden hoito kaivosten avaamiseen liittyvät maarakennustyöt tuulivoimaloiden perustamiseen liittyvät maarakennustyöt. Lopputuotteet muodostuvat työlajeista. Työlajien luokittelun lähtökohtana on Rakennustietosäätiön InfraRYL nimikkeistö, joka tiivistettiin 15 työlajiin valikoima. Infrarakentamisen tilaajat jaettiin kolmeen tyyppiin: kuntakonserneihin, valtioon ja yksityiseen sektoriin. Kuntakonsernit pitävät sisällään peruskunnat, kuntien liikelaitokset ja kuntien omistamat yritykset. Käsittelytapa on poikkeava. Virallisissa tilastoissa kaksi jälkimmäistä käsitellään yrityksinä. Valtiota tilaajana edustavat liikennevirasto ja ELY keskukset. Yksityinen sektorin tilaajia ovat hankkeiden rahoittajat eli yritykset, kotitaloudet ja asuntoosakeyhtiöt. Yksityiselle sektorille tehtävän työn välitön tilaaja on tyypillisesti investointihankkeen projektiorganisaatio tai talonrakennushankkeen pääurakoitsija tai rakennuttaja.

Infrarakentamisen rakenne 6 Infrarakentaminen on tonttien yhdyskuntien yhteyksien talojen alueosien rakentamista maa/metsätilojen sekä kaivosten maarakentamista teollisen tuulivoiman rakentamista ympäristörakentamista kiinteistöjen ulkoalueiden hoitoa katujen rakentamista vesihuollon rakentamista kaukolämmön rakentamista sähkön jakeluverkkojen rakentamista edellisten kunnossapitoa teiden ja ratojen rakentamista sähkön ja kaasun runkoverkon rakentamista tietoliikenneverkon rakentamista vesi ja ilmaliikenteen tarpeisiin rakentamista edellisten kunnossapitoa Tonttien rakentamisen tarve Suomeen rakennetaan 2013 2015 uusia talonrakennuksia 7,5 8,5 milj. m 2 vuosittain. Vireillä on 15 merkittävää kaivoshanketta. Investoinnit ajoittuvat pääasiassa vuosille 2014 2017. Suomen tavoitteena on nostaa tuulivoiman osuus sähköntuotannossa 0,3 prosentista 6 7 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteeseen pääsy edellyttää yli 800 tuulivoimalaitoksen rakentamista. Talonrakennuskannan ulkoalueiden hoidon piirissä on 445 milj. m 2 rakennuskanta.

Infrarakentamisen rakenne 7 Yhdyskuntien rakentamisen tarve Suomen väestö (5,4 milj. hlö) lisääntyy 25 000 henkilöllä vuosittain. Väestön kasvu keskittyy suurille kaupunkiseuduille. 18 kunnan muodostaman Helsingin seutukunnan väestö (1,4 milj. hlö) lisääntyy vuosittain 15 000 henkilöllä. Vesijohto ja viemäriverkostojen korjaustarve on 2..3 kertainen nykyiseen korjaustoimintaan verrattuna ikääntymisen takia. Katuverkostoon kohdistuu toimenpiteitä teknisen korjaustarpeen lisäksi siksi, että sen alla (tai päällä) olevia verkostoja on korjattava tai sinne asennetaan kokonaan uusia järjestelmiä (esim. kaukokylmä, valokaapelointi) Yhdyskuntien välisten yhteyksien rakentamisen tarve Uusien liikenneyhteyksien rakentamisen sijaan liikenneväylien pidossa painottuvat kunnossapito ja korvausinvestoinnit. Etusijalla ovat vilkkaimmin liikennöidyt yhteydet. Vuoteen 2020 mennessä tullaan rakentamaan sähkönsiirtoon 3000 km lisää uutta kantaverkkoa. Vanhaa verkkoa uusitaan sekä vanhenemisen että toimitusvarmuudelle asetettujen vaatimuksen johdosta. Laajakaista 2015 hankkeen tavoitteena on tuoda vakituisesti asutuille asunnoille ja työpaikoille 100 Mbit/s yhteys enintään kahden kilometrin etäisyydelle.

Infrarakentamisen rakenne 8 Infrarakentaminen vuonna 2013 yhteensä 7,8 mrd Tonttien ja erikoiskohteiden rakentaminen; 38 % Yhdyskuntien väliset yhteydet; 32% Infrarakentaminen muutoksessa projekti Yhdyskuntien rakentaminen; 31% Infrarakentamisen sijoittuminen 60% 50% 40% 30% 20% 10% 1993 2013 Pohjois Suomi Itä Suomi Länsi Suomi Etelä Suomi 0% Etelä Suomi Länsi Suomi Itä Suomi Pohjois Suomi Infrarakentaminen muutoksessa projekti

Infrarakentamisen rakenne 9 Etelä Suomi Varsinais Suomi, Uusimaa, Kanta Häme Päijät Häme, Kymenlaakso, Etelä Karjala. Helsingin seutukunta (Helsinki, Espoo, Vantaa, Hyvinkää, Järvenpää, Nurmijärvi, Tuusula, Kirkkonummi, Kerava, Mäntsälä, Kauniainen, Siuntio, Pornainen, Karjalohja, Vihti, Karkkila, Nummi Pusula, Lohja) Turun seutukunta (Turku, Raisio, Lieto, Paimio, Nousiainen, Mynämäki, Sauvo, Masku, Naantali, Kaarina, Rusko) Länsi Suomi Satakunta, Pirkanmaa, Keski Suomi, Etelä Pohjanmaa, Pohjanmaa Tampereen seutukunta (Tampere, Nokia, Kangasala, Vesilahti, Lempäälä, Pirkkala, Hämeenkyrö, Orivesi, Pälkäne, Ylöjärvi) Jyväskylän seutukunta (Jyväskylä, Uurainen, Toivakka, Laukaa, Muurame, Hankasalmi, Petäjävesi) Itä Suomi Etelä Savo, Pohjois Savo, Pohjois Karjala, Kainuu Kuopion seutukunta (Kuopio, Siilinjärvi, Maaninka) Pohjois Suomi Keski Pohjanmaa, Pohjois.Pohjanmaa, Lappi Oulun seutukunta (Oulu, Hailuoto, Haukipudas, Kempele, Kiiminki, Oulunsalo, Muhos, Liminka, Tyrnävä, Lumijoki)

Infrarakentamisen rakenne ja ennakointi 10 2000 2011 tonttien ja erikoiskohteiden rakentaminen on tuonut töitä infrarakentajille. Vuonna 2013 tämä sektori supistui saman kokoiseksi markkinaksi kuin yhdyskuntien ja yhdyskuntien välisten yhteyksien rakentaminen. Bruttokansantuotteen kasvu ei tue infrarakentamista BKT 2014 ½ 2 % => Infrarakentaminen supistuu. Kasvu vaatisi 2 3 % BKT kasvun. Kustannustaso korkea Kustannukset ovat nousseet kaksinkertaisesti verrattuna yleiseen hintakehitykseen. Korkea kustannustaso viivästyttää hankkeita. Vienti Suomesta ei vedä Rahoituskriisin takia Suomen vienti Eurooppaan on supistunut. Aasiaan, Pohjois Amerikkaan ja muihin maihin kasvanut vienti ei ole paikannut vajetta. Julkisen sektorin taloustilanne heikko Vuonna 2013 koko julkisen sektorin rahoitusvaje on 7,5 mrd. euroa. Sekä valtion että kuntien rahoitusvajeet uhkaavat vähentää investointeja. Uudistalonrakentamisen aluetyöt vähenevät Uudistalonrakentaminen säilyy vuoden 2013 tasolla vuonna 2014

Infrarakentamisen rakenne 11 Puolivuotisvaihtelu Talvikaudeksi luetaan aikaväli marraskuusta huhtikuuhun ja kesäkaudeksi aikaväli toukokuusta lokakuuhun. 1990 luvun puolivälissä talvikaudella töistä tehtiin 40 prosenttia ja kesäkaudella 60 prosenttia. Ero on pienentymässä. Määräindeksin perusteella vuosina 2008 2012 talvella tehdyn työn osuus on liki 45 prosenttia ja kesäkaudella tehdyn työn osuus 55 prosenttia. Palkkasumman perusteella kausivaihtelu on voimakkaampaa. Vuosina 2008 2012 palkoista vain 35 prosenttia maksetaan talvikauden töistä ja 65 kesäkauden töistä. Myös liikevaihdon kertymän kausivaihtelu on vähentynyt. Vuonna 2000 liikevaihdosta kertyi talvikautena 30 prosenttia ja kesäkautena 70 prosenttia. Viime vuosina talvikauden liikevaihdon osuus on noussut 35 prosenttiin ja kesäkauden liikevaihdon osuus vastaavasti vähentynyt 65 prosenttiin. Vaihtelu kuukausitasolla Vuosina 2000 2012 vähiten palkkoja on maksettu tammikuussa, eniten heinäkuussa. 2000 luvun alussa vuoden liikevaihdosta kertyi eniten elokuu syyskuulla. 2000 luvun lopussa ja 2010 luvun alussa liikevaihdon kertymän huippu on siirtynyt joulukuulle. Lähde: Tilastokeskus / suhdanteet

Infrarakentamisen rakenne 12 Suuriksi tiehankkeiksi on luettu: Kt51 Kehä 1/ Mt101 Turunväylä Vallikallio, Kehä 1 Keilaniemi, Kt50 Vantaankoski lentoasema, Vt5 Kuopio /Kallan sillat ja Päiväranta Vuorela, Vt6 Lappeenranta Imatra I+II, Vt6 Taavetti Lappeenranta, Vt6 Joensuu, Vt7, E18 Koskenkylä Loviisa Kotka, Vt7, Hamina Vaalimaa, Vt7 Hamina ohikulku, Vt12 Tampereen rantaväylä, Vt14 Savonlinnan keskusta 1,2 ja 3. Suuriksi ratahankkeiksi on luettu: Ilmalan ratapiha, kehärata, länsimetro, rata Seinäjoki Oulu vaiheet 1 ja 2, rata Lahti Luumäki, rata Kokkola Ylivieska, rata Lielahti Kokemäki perusparannus Suuria energiahankkeita ovat: merikaapeli Estlink2, merikaapeli Fenno Skan2 Olkiluoto Finnböle. Vuosina 2008 2013 suurten kohteiden osuus infrarakentamisesta vaihtelee 7 10 % välillä. 1990 luvun lopulla suurten kohteiden osuus oli noin 5 %. Suurten kohteiden osuus koko markkinasta on siis noussut. Suuria investointeja kykenee tarjoamaan Suomessa alle kymmenen yritystä. Osa suurista investoinneista kilpailutetaan osina, jotta useammat yritykset kykenisivät osallistumaan tarjouskilpailuun. Lähde: VTT Expert Service Oy & TAMK suurten kohteiden seuranta.

Infrarakentamisen rakenne 13 Vuoden 2013 kunnossapidon arvo oli 2,2 miljardia euroa ja se jakaantui: Tontit 830 37 % Yhdyskunnat 720 32 % Yhdyskuntien väliset Yhteydet 700 31 % Yhteensä 2250 100 % Eniten rahaa käytetään talojen ulkoalueiden (tontit), katujen (yhdyskunnat), maanteiden ja ratojen (yhdyskuntien väliset yhteydet) talvikunnossapitoon eli lumen poistoon ja liukkauden torjuntaan. Kunnossapidon osuus infrarakentamisesta on vaihdellut 1970 luvulta lähtien reilusta 20 prosentista lamavuosien lähes 40 prosentin osuuteen. Vuonna 2013 kunnossapidon osuus oli 28 prosenttia. Osuus on lähivuosina kasvamassa investointien supistumisen takia. Kunnossapidolle ei ole vakiintunut nimikkeistöä. Sektorista riippuen käytetään nimikkeitä ylläpito, kunnossapito, hoito ja käyttö. Täyttääkseen tehtävänsä infra vaatii säännöllistä ja oikein ajoitettua kunnossapitoa. Infrarakenteet ovat tällä hetkellä kohtuullisessa kunnossa mutta alimitoitetun rakenteellisen kunnossapidon takia kunto on heikkenemässä. Suunnitelmallisella, ennakoivalla kunnossapidolla vältettäisiin äkilliset korjaukset ja infra pysyisi taloudellisemmin halutussa kunnossa.

Infrarakentamisen rakenne ja kehityken ennakointi 14 Infrarakentamisen tilaajia ovat kuntakonsernit (34 %), valtio (22 %) ja yksityinen sektori (44 %). Kuntakonserneihin on laskettu kuuluviksi kunnat, kuntien liikelaitokset ja kuntien omistamat yritykset. Kuntien käyttömenoista infran menot ovat 4 5 prosenttia ja investoinneista kolmannes. Valtion tilaajaorganisaatioita ovat liikennevirasto ja ELY keskukset (liikenneväylät) sekä pienessä mittakaavassa mm. Senaatti talonrakennushankkeiden tilaajana. Valtion budjetista infran menot ovat 3 prosenttia ja investoinneista 70 prosenttia. Yksityistä sektoria edustavat yritykset ja kotitaloudet. Niiden vuotuisesta tuotannosta inframenot ovat 1 2 prosentin luokkaa ja investoinneista noin 15 prosenttia. Tonttikohtaisissa töissä tilaaja edustaa 85 prosenttisesti yksityistä sektoria. Yhdyskuntarakentamisen tilaajaa on yleisimmin kuntakonserni. Yhdyskuntia yhdistävien verkkojen rakentamisesta vastaa joko valtio (tiet, junaradat, vesiväylät, lentoliikenne) tai yritykset (sähkö, kaasu, tietoliikenne). Satamista suurin osa on kuntakonsernien omistuksessa.

Infrarakentamisen rakenne 15 Tässä urakoitsijoiksi on laskettu sekä yksityiset että valtion omistamat yritykset (Destia Oy, VR Track Oy). Kuntien yksiköt, yritykset ja liikelaitokset on luettu omiksi organisaatioiksi. Tontit ja yhdyskuntien väliset yhteydet urakoivat pääsääntöisesti urakoitsijat. Energiayhtiöillä on omia verkonrakentamiseen erikoistuneita yksikköjä. Valtion omilla rakennusyhtiöillä on merkittävä markkinaosuus yhteyksien rakentamisessa. Kuntien vastuulla olevaan yhdyskuntarakentamiseen käytetään sekä kuntakonsernin omia yksikköjä että urakoitsijoilta. Aliurakoinnin osuus 25 30 prosenttia liikevaihdosta. Liikevaihdolla mitattuna suurimmat yksityiset LV ja julkista sektoria edustavat urakoitsijat (2012): LV Järj. Liikevaihto 2012 (milj. ) Liikevaihto 2012 (milj. ) 1 Lemminkäinen Infra 591 11 Delete Group 100 2 Destia 507 12 Graniittirakennus Kallio 81 3 YIT Rakentaminen / Infrapalvelut nn 13 Relacom 75 4 Empower (Suomi) nn 14 Voimatel 74 5 Eltel Network (Suomi) 288 15 Tampereen Infra 69 6 VR Track 274 16 E. Hartikainen / Maansiirto nn 7 Skanska Infra + Skanska asfaltti 246 17 Kesälahden Maansiirto 62 8 Helsinki Stara 240 18 Espoo katu ja vihertuotanto 59 9 Rudus murskaus, kierrätys, kivi 130 19 Turun Kuntec 35 10 NCC Roads 165 20 KVL tekniikka 35 nn = yritykset eivät julkaise infrarakentamisen liikevaihtoa Lähteet: VTT suhdannekyselyt rakennuttajille 1997 2012 Yritysten vuosikertomukset

Infrarakentamisen rakenne 16 Liikevoitto kertoo, kuinka paljon varsinaisen liiketoiminnan tuotoista on jäänyt jäljellä ennen rahoituseriä ja veroja. Se siis kertoo operatiivisen kannattavuuden. Infrarakentamisessa alakvartiiliin lukeutuvien yritysten liikevoitto on vuodesta toiseen ollut noin 0 % ja yläkvartiiliin kuuluvien yritysten liikevoitto noin +15 %. Infrasuunnittelussa alakvartiiliin kuuluvien yritysten liikevoitto on vaihdellut nollasta 5 prosenttiin ja yläkvartiiliin kuuluvilla yrityksillä +20 % molemmin puolin. Kuvaan sisältyvät sektorit (liikevoitto %): Infrarakentaminen (1100 yrityksen tiedot) 2007 2008 2009 2010 2011 Väylien rakentaminen 9,8 8,8 5,8 5,7 3,2 Verkostorakentaminen 5,8 7,0 6,1 4,8 4,7 Muu maarakentaminen 11,2 9,8 6,0 6,1 6,1 Tonttien esirakentaminen ja rakenteiden purku 9,2 8,6 6,8 6,0 6,3 Katujen ja pihojen puhtaanapito 7,5 5,5 4,8 6,1 3,9 Infrasuunnittelu (150 yrityksen tiedot) Yhdyskuntasuunnittelu 8,0 5,8 4,2 3,7 6,6 MVR suunnittelu 8,1 8,8 5,9 4,4 6,5

Infrarakentamisen rakenne 17 Vuoden 2005 jälkeen inflaatiota enemmän ovat nousseet yhtä kustannuslajia (rahoitus ja vakuutus) lukuun ottamatta kaikki maarakentamisen panoskustannukset. Eniten ovat nousseet bitumin, polttonesteiden ja energian hinnat. Viive öljynhinnan muutoksista maarakennuskustannusindeksin reagointiin on lyhentynyt 2000 luvun alun ½ 1 vuodesta 2 4 kuukauteen. Myös talouden ja maarakennuskustannusten muutosten keskinäinen riippuvuus on vahva. Viive talouden muutoksista (mitattuna bruttokansantuotteella) MAKU:n reagointiin on puolittunut muutamassa vuodessa. Tällä hetkellä viive on 5 kuukautta. Kunnossapidon kustannusten nousu (10 %) on enemmän kuin kunnossapidon arvo => absoluuttisesti kunnossapidon määrä vähentynyt vaikka infrakanta on kasvanut. Lähteet: Tilastokeskus hintatilastot

Infrarakentamisen rakenne 18 Kun energia ja polttoainekustannukset poimitaan yhteen eri kustannusmuuttujista eli kuljetuksista, maansiirtokoneiden käytöstä, ostetuista konepalveluista, materiaaleista (jne.) nousee polttoaineiden ja bitumin osuus 20 prosenttiin. Tähän osuuteen maarakentamisen kustannuksista vaikuttaa suoraan öljyn maailmanmarkkinahinta. Öljytuotteiden hinnan nousua kiihdyttää osaltaan Euroopan ja Suomen energia ja ilmastopoliitiikka, joissa tavoitteena on vähentää öljyriippuvuutta. Toimenpiteinä ovat mm. öljytuotteiden energiasisältö ja hiilidioksidiverojen korotukset. Infrarakentamisessa käytetään paljon koneita ja kalustoa. Oman ja ostetun konetyön osuus kustannuksista on 30 %. Palvelujen merkitystä kasvattavat infrarakentamiseen liittyvät mittavat kuljetustarpeet sekä maansiirto ja muiden työmaakoneiden huolto ja korjaamopalvelut. Materiaalikustannuksista maa ja kiviainekset edustavat 1/3 Bitumin hinnan nousu on nostanut sen kustannusosuuden (1/6) metallituotteiden ja sementti/betonituotteiden kanssa samalla tasolle Lähde: Tilastokeskus / Maarakennuskustannusindeksi

Infrarakentamisen rakenne 19 Suomen infrarakentamisen hintataso oli vuonna 2011 noin 10 prosenttia korkeampi kuin Euroopan Unionin keskimääräinen hintataso ja sama kuin Saksassa. 2000 luvun alussa Suomen infrarakentamisen hintataso oli matalampi kuin muussa läntisessä Euroopassa. Vuosikymmenen puolivälissä Suomen hintataso nousi muun Euroopan hintatasoa korkeammalle useiksi vuosiksi. Ruotsissa ja Norjassa on selvästi korkeampi hintataso. Baltian maissa hintataso on puolestaan merkittävästi matalampi. 150 140 130 120 110 100 Suomen, EU27 ja EU15 infrarakentamisen kustannustasojen suhde EU27 =100 Suomi EU15 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Lähde: Eurostat EU 27 sisältää kaikki jäsenmaat (tilanne 2012). EU 15 sisältää jäsenmaat ennen 12 Itä Euroopan maan liittymistä Euroopan Unioniin (jäsenmaat vuosina 1995 2004 Suomen, Ruotsin ja Itävallan liityttyä jäseniksi). Lähde: Eurostat

Infrarakentamisen rakenne 20 Infrarakentamisen lopputuotteet 2013 YHDYSKUNTIEN VÄLISET YHTEYDET Satamat, vesi- ja lentoliikenteen infra Sähkön kantaverkko ja kaasuverkko Rautatiet ja metro Tietoliikenne Maantiet YHDYSKUNNAT Vesihuolto Kaukolämpö ja sähkön jakeluverkot Kadut TONTIT Tuulivoimalat Maa/metsätilojen maarakentaminen Kaivosten maarakennustyöt Ympäristö ja muut Kiinteistöjen ulkoalueiden hoito Uudisrakentamisen alueosat milj. Infrarakentaminen muutoksessa projekti 0 250 500 750 1 000 1 250 1 500 Infrarakentamisen työlajit 1 600 1 400 1 200 1 000 800 600 400 200 0 milj. 2009 2011 2013 Infrarakentaminen muutoksessa projekti

Infrarakentamisen rakenne 21 Talonrakentamisen osana tehdään maarakennustöitä. Näitä ovat Rakennustieto säätiön Talo2000 nimikkeistön mukaan: 111 Maaosat 112 Tuennat ja vahvistukset 113 Päällysteet 114 Alueen varusteet 115 Alueen rakenteet Talonrakennuskohteissa alueosien osuus kustannuksista vaihtelee 6 30 % välillä. Pienin osuus on hyvälle maapohjalle rakennetuissa kerrostaloissa. Suurin osuus on huonolle maapohjalle perustetuissa (esim. paalutetuissa) yksikerroksisissa rakennuksissa. Uudistalonrakentamisen arvo oli vuonna 2013 noin 12 miljardia euroa. Siitä alueosien rakentamisen osuus oli 10%, yhteensä 1 200 miljoonaa euroa. Talonrakennuskohteissa maarakennustöiden tilaaja voi olla kohteen pääurakoitsija tai kohteen rakennuttaja, mikä hanke on pieni tai pilkottu osaurakoiksi. Maarakennusurakoitsijat urakoivat jonkin verran myös perustuksia. Perustusten rakennuskustannuksia ei ole kuitenkaan laskettu mukaan infrarakentamisen euroihin. Maarakennusurakoitsijat osallistuvat myös talonrakennusten ulkoalueiden hoitoon, erityisesti lumenpoistoon ja liukkauden torjuntaan. Lähteet: Tilastokeskus, VTT ja Talonrakennushankkeiden infrarakenteet (Thilman 2012)

Infrarakentamisen rakenne 22 Geologiset luonnonvaroja ovat: metallit, uraani, luonnonkivet, kalliokiviaines, maa aines, öljy, maakaasu, kivihiili, pohjavesi, teollisuusmineraalit ja turve. Näistä metallisia malmeja ja teollisuusmineraaleja louhitaan joko avolouhoksella tai maanalaisella kaivoksella. 2000 luvun lopulla metallien hintojen nousun myötä kaivostoiminta virisi Suomessa uudelleen eloon. Tällä hetkellä kaivosten avaamiseen liittyvän infrarakentamisen arvon arvioidaan olevan 250 300 milj. euroa vuositasolla, kun mukaan lasketaan yli 50 miljoonan euron malminetsintäkustannukset. Vuonna 2013 käynnissä oli mm. investointeja Kemin ja Kolarin kaivoksilla. Malminetsintää harjoittavat usein pienet ns. junioriyhtiöt. Ne ovat ulkomaalaisia, joko Suomeen malminetsintää varten rekisteröityneitä tai yhteistyöorganisaation kautta Suomessa toimivia. Kaivostoimintaa harjoittavat yhtiöt ovat noteerattu ulkomaisissa pörsseissä tai ovat tällaisten suomalaiset tytäryhtiötä tai sivuliikkeitä. Suomalaisessa omistuksessa ovat vain Kemin kromikaivos ja Talvivaaran monimetallikaivos. Suomen valtio omistaa osan Talvivaaran kaivoksesta. Kaivosyhtiöt tilaavat kaivosten avaamiseen liittyvät työt suomalaisilta urakoitsijoilta. Osa töistä on suorahankintoja ja osa kilpailutetaan. Lähde: Kaivosala (TEM toimialaraportti, 2011)

Infrarakentamisen rakenne 23 Ympäristörakentamisen lopputuotteet palvelevat: Vapaa ajan viettoa (puistot, leikkikentät, ulkoilualueet, ulkoliikuntapaikat, ulkoilureitit). Puistoiksi voidaan laskea myös hautausmaat. Poistavat ihmisten toiminnan aiheuttamia haittoja (jätteiden käsittelykentät, pilaantuneiden maiden puhdistus, maiseman ennallistaminen, meluvallit). Kierrättävät materiaaleja ja rakennuspaikkoja (pilaantuneiden maiden puhdistus, uusiomateriaalien jalostus, rakennusten ja rakenteiden purku). Muuta infrarakentamista ovat: Erilliset maanpäälliset pysäköintialueet sekä itsenäisen käyttötarkoituksen omaavat maanalaiset kalliotilat (esim. pysäköintiluolat). Liikenneväylien tunnelit lasketaan joko katu, rata tai tierakentamiseksi. Maatalouden rakenteet mm. peltojen kuivatusrakenteet (ojat, salaojat). Peltojen salaojittaminen romahtunut 5000 7000 hehtaariin aiemmasta 22 000 hehtaarista EU jäsenyyden ja viljelytilojen määrän vähenemisen myötä. Metsätalouden rakenteet mm. kuivatusrakenteet, metsäautotiet (135 000 km). Uusien kuivatusrakenteiden sijaan nykyisin kunnostetaan tai perataan vanhoja ojitusalueita hakkuiden yhteydessä. Myös metsäteissä painotus on vanhojen teiden parantamissa. Esimerkiksi vuonna 2010 rakennettiin uusia metsäautoteitä 700 km, mutta parannettin 4,5 kertainen määrä (3500 km). Ely keskukset ovat tukeneet puuhuollon kannalta merkittävien teiden perusparannusta. Metsäkeskuksessa on toteutettu Maaseudun yksityistiet kuntoon aluekehityshankkeita.

Infrarakentamisen rakenne 24 Kunta huolehtii asemakaavoitetun alueen liikenne ja katusuunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta sekä katualueen johtojen ja rakenteiden yhteensovittamisen. Kuntien hoitamia katuja on noin 28 000 km ja kevyen liikenteen väyliä on noin 12 700 km. Kunnissa kadunpito on organisoitu lukuisin eri tavoin. Organisointiin vaikuttaa kunnan koko ja se, mitä muita tehtäviä hoidetaan kadunpidon ohella. Kuntien kadunpidon kustannukset jakautuvat rakentaminen ja korvausinvestoinnit (68 %), ylläpito (28 %) ja suunnittelu (4 %). Rakentaminen ja korvausinvestoinneissa pääurakoitsijana toimii kunta (omajohtoisena hanke) 55 %, kunnan liikelaitos 6 %, kunnan omistama yhtiö 2 % ja urakoitsijat 37%. Kuntien omajohtoisten hankkeista omana työnä tehdään 22%. Loput ostetaan aliurakoina kunnan omilta yrityksiltä (3%) tai yksityiseltä sektorilta (75%). Ylläpitotöissä pääurakoitsijana toimii kunta (omajohtoisena hanke) 52 %, kunnan liikelaitos 20 %, kunnan omistama yhtiö 3 % ja urakoitsijat 25%. Kuntien omajohtoisten hankkeista omana työnä tehdään 58%. Loput ostetaan aliurakoina kunnan omilta yrityksiltä (3%) tai yksityiseltä sektorilta (39%). Eniten katuinvestointeja tekivät vuonna 2013 Helsinki (110 milj. ) ja Espoo (70 milj. ). Näiden lukujen päälle tulee katujen kunnossapidon määrärahat. Lähteet: Tilastokeskus/Kuntien taloustilastot ja Kuntien kadunpidon organisointi 2010 (Pirkkanen & Reinikka 2011)

Infrarakentamisen rakenne 25 Vesihuoltoon kuuluvat: vesijohdot, viemärit, vedenottamot ja puhdistamot, pumppaamot, viemärit, jätevedenpuhdistamot, hulevesiviemärit, ala ja ylävesisäiliöt. Vettä kulutetaan 200 250 l per henkilö vuorokaudessa (ml. kotitaloudet, maatalous, teollisuus, palvelut). Vesijohtojen rakentamisen arvo oli v. 2011 noin 110 milj. euroa, viemäreiden rakentamisen arvo vajaa 40 milj.euroa ja hulevesiviemäreiden rakentamisen arvo noin 15 milj. euroa. Vesijohtoverkostoa saneerattiin noin 95 milj. eurolla. Myös vedenpuhdistamojen saneeraukseen kului 95 milj. euroa. Vesijohtoverkoston ylläpitoon kului 100 milj. euroa ja vedenpuhdistamojen ylläpitoon 40 milj. euroa. Uusia jätevedenpuhdistamoja rakennettiin 35 milj. eurolla ja saneerattiin n. 90 milj. eurolla. Verkostojen saneeraamiseen käytettiin 20 milj. euroa. Jätevesiviemäreiden ylläpitoon käytettiin vajaa 20 milj. euroa ja puhdistamojen ylläpitoon 40 milj. euroa. Vuonna 2007 vesihuoltolaitoksista noin 200 on osakeyhtiöitä, noin 100 kunnan liikelaitoksi ja noin 1000 vesiosuuskuntaa sekä noin 300 kunnan vesilaitosta. Viime aikoina kuntien energia ja vesilaitoksia on yhdistetty samaan organisaatioon. Eniten talousvettä toimittavia laitoksia ovat Helsingin vesi (~ 230 000 m 3 /vrk), Tampereen vesi (~ 53 000 m 3 /vrk) ja Turun Vesiliikelaitos (~ 43 000 m 3 /vrk) Lähteet: Vesihuoltorakenteet (Aho 2012) EU:lle raportoivien laitosten talousveden valvonta ja laatu vuonna 2011 (Valvira, 2012)

Infrarakentamisen rakenne 26 Energiahuollon infrarakentamiseen luetaan keskitetyt järjestelmät kuten sähköverkkojen rakentaminen (650 milj. ei voimalaitoksia) maakaasuverkon rakentaminen (100 milj. ) alue/kaukolämpöverkon rakentaminen (160 milj. ei voimalaitoksia) ja tuulivoimalat (35 milj. ). Kiinteistökohtaisista järjestelmistä maalämpö on talonrakentamisen alueosien rakentamista ja aurinkopaneelien asennukset talonrakentamista. Sähkötuotanto ja sähkönjakelu sekä maakaasun tuonti ja maakaasun jakelu ovat erotettu toisistaan. Jakelua harjoittavat yritykset ja kuntakonserneihin kuuluvat yksiköt ylläpitävät ja kehittävät verkkoja. Suurimpia verkkotoimijoita ovat Fingrid Oyj Sähkön (kantaverkko), Fortum Sähkösiirto Oy (suurin markkinaosuus sähkön jakeluverkoista), Gasum Oy (maakaasun runkoverkko), Helsingin Energia (kaukolämpö) ja Fortum Oyj (useita kaukolämpölaitoksia). Verkkoyhtiöiden investointeja ja kunnossapitoa tehdään läpi sekä omien rakennus ja asennusyksikköjen voimin että tilaamalla töitä infra alan urakoitsijoilta. Lähteet: Tilastokeskus/Kansantalouden tilinpito & Energiatilastot Energiamarkkinavirasto

Infrarakentamisen rakenne 27 Suomessa on maanteitä noin 78 162 km (1.1.11), joista valtateitä on noin 8 600 km ja kantateitä noin 4 700 km. Lisäksi tulevat mm. eritasoliittymien rampit. Valtion hoidossa olevalla maantieverkolla on moottoriteitä noin 780 km ja kevyen liikenteen väyliä maanteiden varrella noin 5 200 km. Siltoja on noin 14 700. Valtion tieverkkoon sijoitettiin vuonna 2012 kehittämishankkeisiin n. 216 milj. laajennus/korvausinvestointeihin 155 milj. ylläpitoon ja hoitoon n. 300 milj. käyttöön ja hoitoon n. 195 milj.. Näiden lisäksi tieliikenteen hallintaan, losseihin, liikenteen suunnitteluun ja maanhankintaan kului n. 70 milj.. Suomessa on yksityisteitä (pl. Metsäautotiet) on noin 225 000 km. Noin 90 000 km palvelee vakituista asutusta eli noin miljoonaa suomalaista. Näiden ylläpitoa valtio on avustanut vuosittain n. 13 miljoonalla eurolla. Yksityisteiden valtionapu on tullaan vähentämään 8 miljoonaan euroon (2013). Liikennevirasto kilpailuttaa kaikki maanteiden rakentamiseen liittyvät urakat hoidon, ylläpidon sekä tieverkon kehittämiseen liittyvissä hankkeissa. Yksittäisissä maantiehankkeissa on mukana rahoittamassa myös kunta ja yksityisiä tahoja. Kunta rahoittaa tyypillisesti maantien rampit katuverkostoon ja yksityinen saattaa rahoittaa ylimääräisen liittymän tontilleen. Lähde: Liikennevirasto

Infrarakentamisen rakenne 28 Liikennevirasto vastaa valtion rataverkon ylläpidosta, kehittämisestä ja kunnossapidosta. Valtion rataverkon pituus on 5 944 kilometriä, josta 3 073 kilometriä on sähköistetty. Valtion lisäksi ratoja omistavat jonkin verran myös teollisuusyritykset. Valtion rataverkon sekä asemien isännöinti, hoito, kunnossapito ja rakennustyöt kilpailutetaan. Valtio sijoitti rataverkkoon vuonna 2012: kunnossapito n. 200 milj. euroa korvaus ja laajennusinvestoinnit n. 105 milj. euroa kehittämisinvestointeihin n. 255 milj. euroa ylläpito ja hoito n. 165 milj. euroa käyttö ja liikenteen hallinta n. 95 milj. euroa Helsingin metrolinjaa on valmiina 42,2 km. Metrolinja yhdistetään Espooseen rajalle osana Länsimetroa. Muut Helsingin metron investoinnit ovat mm. asemien peruskorjauksia. Länsimetron vuotuiset rakennuskustannukset ovat lähes 200 milj. euroa. Rakentaminen on pilkottu useisiin, eri tahtiin valmistuviin louhintaurakoihin. Tavoitteena on saada kaikki louhinnat valmiiksi vuoden 2013 loppuun mennessä. Ensimmäiset asemaurakat ovat käynnistyneet jo 2012. Näiden jälkeen alkaa radan ja metrojärjestelmän rakentaminen. Tavoiteaikataulu Länsimetron valmistumiselle on vuoden 2015 lopulla. Lähde: Liikennevirasto Länsimetro Oy

Infrarakentamisen rakenne 29 Vesiliikennettä palvelevat satamat, kanavat, sulut, padot ja 20 000 km vesiväyliä. Satamista suurin osa on kuntakonsernien omistuksessa. Suurimmat satamat laituripituuden perusteella ovat Helsinki (11 km), Kotka (5 km) ja Turku (5 km). Viime vuosina satamainvestoinnit ovat olleet vähäisiä verrattuna vuosiin 2006 2010 (noin 200 miljoonaa euroa per vuosi). Suurinta osaa vesiväylistä ylläpitää Liikennevirasto. Vesiväylienpitoon käytetään vuosittain noin 60 70 miljoonaa euroa. Tämä jakautuu hankeinvestointeihin, ylläpitoon sekä talvimerenkulun aiheuttamiin kustannuksiin. Kunnossapitotöiden osalta vesiväylien, kanavien ja merenkulun turvalaitteiden rahoitus vaihtelee budjetin ja tarpeen mukaan vuosittain. Suomen lentoliikennettä palvelee 27 lentoasemaa ja lukuisa määrä pienempiä lentopaikkoja. Lentoasemista yksi (Mikkeli) on kaupungin omistuksessa ja yksi (Seinäjoki) säätiön omistuksessa. Muut (25 kpl) omistaa valtionyhtiö Finavia. Niitä käytetään sekä siviili että sotilaslentoliikenteeseen. Finavia rahoittaa toimintansa ja investointinsa pääasiassa käyttömaksuilla. Valtio ja kunnat osallistuvat jossakin määrin lentoasemien laajennushankkeiden rahoitukseen. Finavia sai vuonna 2011 valmiiksi via Helsinki investointiohjelman (600 milj. ) Finavian investointitaso tulee laskemaan ja painottumaan palvelu ja turvallisuustason ylläpitoon sekä ympäristövaatimusten täyttämiseen. Lähde: Liikennevirasto; Finavia

Infrarakentamisen rakenne 30 Tietoliikenneverkkojen rakentamiseen lasketaan kiinteiden televerkkojen, matkaviestinverkkojen, TV ja radioverkkojen rakentaminen ja kunnossapito. Teleyritysten bruttomääräiset investoinnit olivat vuonna 2012 yhteensä 660 miljoonaa euroa. Investointien suhde kokonaisliikevaihtoon on 13,5 prosenttia. Investoinneista 4/5 on aineellisia investointeja. Alalla toimivista yrityksistä ylivoimaisesti suurimmat sekä liikevaihdolla että investointien arvolla mitattuna ovat Telia Sonera ja Elisa. Kolmanneksi suurin, mutta edellisiä selvästi pienempi on DNA. Kolmen suurimman osuus mobiiliverkko liiketoiminnasta on lähes 100%, kiinteän verkon liiketoiminnasta ¾ ja TV/radioverkkoliiketoiminnasta ½. Lähde: Teletoiminta Suomessa (Viestintävirasto 2.7.2013)

Infrarakentamisen rakenne 31 Pohjoismaiden liikenneverkon laajuus vaihtelee riippuen valtion pinta alasta, väkiluvusta ja sen sijoittumisesta. Valtion maanteitä on Tanskassa 3 786 km, Suomessa 78 160 km, Ruotsissa 98 500 km ja Norjassa 54 734 km. Valtakunnan pinta alaa kohti teitä on Tanskassa suhteellisesti eniten 1,7 km/km 2. Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa teitä saman verran, 0,3..0,35 km/km 2. Rautateitä Tanskassa on 2 132 km, Suomessa 5 944 km, Ruotsissa 10 057 km ja Norjassa 4 135 km. Tanskassa on myös rataverkkoa eniten valtakunnan pinta alaan nähden, 0,05 km/km 2. Suomessa rataverkkoa on pinta alaa kohden 0,018 km/km 2, Ruotsissa 0,024 km/km 2 ja Norjassa 0,013 km/km 2. Kaikki Pohjoismaat ovat ulkoistaneet valtion organisaatioiden rakentamisen joko valtion yhtiöön tai yksityisille urakoitsijoille. Norjan ja Tanska valtion tilaajaorganisaatiolla on jonkin verran omaa tiesuunnittelua. Vuonna 2011 väylänpidon kustannukset olivat suurimmat Tanskassa suurimmat (tie 232 000 /km ja rata 391 000 /km). Toisena oli Norja (tie 35 000 /km ja rata 289 000 /km). Kolmantena on Ruotsi (tie 21 000 /km ja rata 154 000 /km). Vähiten rahaa käytti Suomi (tie 11 000 /km ja rata 93 000 /km). Ruotsin liikenneverkko on pisin ja se käyttääkin absoluuttisesti eniten rahaa väylänpitoon. Suhteutettuna verkostopituuteen eniten rahaa käyttää Tanska. Osuus bruttokansantuotteesta vaihtelee jonkin verran: Tanska 0,79%, Suomi, 0,74%, Ruotsi 0,90% ja Norja 0,85%. Suomen sekä radan että tienpidon rahoitus on pohjoismaisessa vertailussa selvästi pienin. Lähde: Tanskan, Suomen, Norjan, ja Ruotsin viranomaisten laatima katsaus

Infrarakentamisen rakenne 32 Maa aineksia otetaan käyttöön sekä maa ainesluvan varaisesti (90 miljoonaa tonnia) että rakennuspaikoilta. Vuosittaisten ottomäärien arvioidaan olevan yli 100 miljoonaa tonnia, siitä 60 70 miljoonaa tonnia on jalostettuja kiviaineksia. 2010 käyttö jakaantui infrarakentamisen (teiden rakentaminen 56 % ja asfaltointi 6%) ja talonrakentamisen (työmaat 25 % ja betonin & laastin valmistus 11 %) kesken. Suomen maa ainesten arvioidaan riittävän vuosisadoiksi valtakunnallisesti, mutta alueelliset erot ovat suuria. Nykyisillä käyttömäärillä voimassaolevien lupien kattamat kiviainekset periaatteessa riittävät noin 15 25 vuodeksi. Ne eivät kuitenkaan ole sijoittuneet optimaalisesti sinne, missä kiviaineksia tarvitaan. Kiviaineksen hinnasta noin puolet on kuljetuskustannuksia. Alueellisesti laadukkaiden kiviainesvarantojen väheneminen on pidentänyt kuljetusmatkoja, nostanut kustannuksia, lisännyt päästöjä ja muita ympäristöhaittoja. Kalliokiviaineksen käyttöä ovat lisänneet pula soravaroista etenkin pääkaupunkiseudulla, pohjaveden suojelun soranotolle asettamat rajoitukset sekä tehostuneet ja entistä taloudellisemmat kalliokiviaineksen louhinta ja murskaustekniikat. Kalliokiviaineksen käytön oletetaan lähivuosina vielä merkittävästi lisääntyvän luonnonsoraa korvaavana materiaalina. Kalliokiviaineksen lisäksi käytetään merenpohjan kiviaineksia sekä hieman moreenia. Lähde: VM, maa ainesvero selvitys maa aineveron käyttöönoton mahdollisuuksista ja tarkoituksenmukaisuudesta, 2012

Infrarakentamisen rakenne 33 Kierrätettävää, rakentamisessa aiemmin käytössä ollutta materiaalia syntyy. keskimäärin alle viisi miljoonaa tonnia vuodessa, joten sillä ei pystytä korvaamaan suuressa määrin luonnonkiviaineksia. Toistaiseksi kierrätyskiviaineksen osuus on vain noin miljoona tonnia eli yksi prosentti kokonaiskäytöstä. Maarakentamiseen kelpaavia uusiomateriaaleja syntyy Suomessa vuosittain noin 60 70 miljoonaa tonnia. Niistä suurin osa on kaivostoiminnan sivutuotteita ja jätteitä. Hyötykäyttöön näistä päätyy noin 10 prosenttia. Käyttöä rajoittavat mm. vaihteleva laatu, sijainti suhteessa potentiaalisiin käyttökohteisiin ja ympäristölupien ehdot. Lisäksi maarakentamisessa käytetään teollisuuden tuhkia ja kuonia. Niiden käyttöä valvoo ympäristölupamenettely. Kaivostoiminnassa kertyvää sivukiveä, rikastushiekkaa ja muuta maa ainesta kertyy yhteensä noin 24 miljoonaa tonnia vuosittain. Lopetettujen metallikaivosten suljetut läjitysalueet sisältävät lisäksi rikastusjätettä ja sivukiveä yhteensä noin 286 milj. tonnia. Lähde: Maa ainesvero selvitys maa aineveron käyttöönoton mahdollisuuksista ja tarkoituksenmukaisuudesta (Valtionvarainministeriö, 2012) Uusiomateriaalien käyttö maarakentamisessa (Ympäristöministeriö, 2010)

Infrarakentamisen rakenne 34 Kuvan asfalttitonnit ovat kuumapäällystetonneja. Kylmäpäällysteiden määrä on vähentynyt huomattavasti, esimerkiksi Ruotsissa kylmäpäällysteitä tuotetaan alle 1 prosentti asfaltoinnin kokonaismäärästä. Suomessa käytettiin kierrätysasfalttia 2011 noin 1 miljoona tonnia eli noin 20 % kaikesta asfalttimassasta. Kierrätysasfalttia on mukana 65 % massasta. Korkeammat kierrätysasfaltin osuudet ovat Luxemburgissa (80 %), Hollannissa (71 %), Australiassa (73 %) ja Japanissa (73 %). Saksassa osuus on sama (65). Suomessa ei ole yhtään pelkästään asfaltointiin keskittynyttä yritystä. Muun liiketoiminnan ohella 10 yritystä sekä valmistaa että levittää asfalttia ja 15 yritystä pelkästään levittää asfalttimassaa. Ruotsissa asfaltin valmistaja/levittäjäyrityksiä on 10 ja pelkkiä levitysyrittäjiä 80. Norjassa on 4 asfaltin valmistajaa, 20 valmistaja/levittäjää ja 35 pelkkiä levittäjiä. Suomessa on yhteensä 55 asfalttiasemaa (ml. kiinteät ja mobiiliasemat). Ruotsissa asemia on 85 kpl. Lähde: EAPA. Key figures of the European asphalt industry 2011 2012.

Infrarakentamisen rakenne 35 Valtion ympäristöhallinnon tietojärjestelmään on koottu tietoja runsaasta 23 000 maaalueesta, joiden maaperä saattaa olla pilaantunut, tiedetään pilaantuneen tai on kunnostettu. Maa alueista 1200 kohteen katsottiin vaativan pikaista puhdistamista. Pilaantuneita maa alueita on eniten sellaisilla paikkakunnilla, joilla on teollisuutta, liikennettä, energiantuotantoa ja jätteiden käsittelyä. Alueista 2500 5500 kpl on isännättömiä eli maanomistajalla (yksityisellä) ei ole resurssia vastata maaperän puhdistuksesta. Parinkymmenen vuoden aikana on kunnostettu n. 4 000 maa aluetta (kuva). Yleisin syy pilaantuneen maa alueen kunnostamiseen on maankäytön muutos. Muita syitä ovat usein myös ympäristö ja terveysriskit, alueella toteutettavat kaivu ja rakennustyöt sekä kuuluminen SOILI ohjelmaan. Pilaantuneiden maa ainesten hyötykäyttöaste on korkea (84 % v. 2006). Valtaosa käytetään hyödyksi kaatopaikkojen peitemaina joko ilman käsittelyä tai käsittelyn jälkeen. Pilaantuneita massoja stabiloidaan myös kaatopaikkojen rakenteisiin ja kenttiin. Lähes viidennes massoista käytetään lakkautettujen kaatopaikkojen sulkemiseen. Entisten huoltoasemien maa alueiden maaperän kunnostamiseen on perustettu Soili ohjelma, joka huolehtii kokonaisvaltaisesti kohteen kunnostusprojektin. Ohjelma takana on Öljy ja Kaasualan Keskusliiton, öljy yhtiöiden, ympäristöministeriön ja Suomen Kuntaliiton sopimus vuodelta 1996. Soili ohjelmassa on viimeisten 16 vuoden aikana puhdistettu 650 kiinteistön maaperää. Kunnostusta odottaa vielä 700 800 aluetta. SOILI ohjelma on päättymässä 2014, mutta sille suunnitellaan jatkoa. Lähde: Puolanne, Pyy, Leltsch (1994) Saastuneet maa alueet ja niiden käsittely Suomen ympäristökeskus

Infrarakentamisen rakenne 36 5 000 4 500 4 000 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 Metsäautotiet (km) Uudet Parannukset 1985 1990 1995 2000 2005 2010 25 Metsäojitukset (km) 20 15 10 5 0 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Salaojitukset (hehtaaria) 50 000 45 000 40 000 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010