POHJANMAA JA ETELÄ-POHJANMAA, EROJA JA YHTÄLÄISYYKSIÄ

1 Olli Wuori & Arttu Vainio POHJANMAA JA ETELÄ-POHJANMAA, EROJA JA YHTÄLÄISYYKSIÄ Vaasa Luoto Pietarsaari Kruunupyy Pedersöre Uusikaarlepyy Evijärvi Oravainen Maksamaa Alahärmä Kortesjärvi Vöyri Vimpeli Lappajärvi Ylihärmä Kauhava Vähäkyrö Mustasaari Isokyrö Maalahti Laihia Lapua Alajärvi Korsnäs Nurmo Lehtimäki Jurva Seinäjoki Kuortane Soini Ilmajoki Kurikka Töysä Närpiö Alavus Teuva Ähtäri Peräseinäjoki Kaskinen Karijoki Kauhajoki Jalasjärvi Kristiinankaupunki Isojoki Maakunta Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa VAASAN YLIOPISTO LEVÒN INSTITUUTTI VAASA 2004

2

3 SISÄLTÖ TUTKIMUKSEN TARKOITUS...5 MAANTIETEELLISET PIIRTEET...5 Etelä-Pohjanmaa...5 Luonnonolot...5 Maakunnan liikenteellinen sijainti...5 Pohjanmaa...5 Luonnonolot...5 Maakunnan liikenteellinen sijainti...6 MAAKUNTIEN YHTEISKUNNALLISET TIEDOT...6 Väestömäärät...6 Väestön ikäjakauma...8 Muuttoliike...10 Kieli...10 Poliittinen toiminta...12 Väestön koulutustaso...13 Koulut ja oppilaitokset...13 Perusasteen opetus...13 Toisen asteen opetus...14 Korkeakoulut...15 Työttömyys...16 Väestön tulotaso...17 Asuntokunnat...18 TALOUDELLINEN TOIMINTA...19 Yleisnäkymiä...19 Arvonlisäys Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla...20 Toimialojen liikevaihto...24 Teollisuuden vienti ja arvonlisäys...25 Toimipaikkojen rakenne ja määrä...28 Teollisten toimipaikkojen koko...30 Vähittäiskauppa...31 Alueella työssäkäyvät...32 Verkottuminen ja klusterit...34 Etelä-Pohjanmaa...34 Pohjanmaa...35 HALLINNOLLINEN VAIKUTTAMINEN...36 Aluehallinto...36 Kunnallinen ja maakunnallinen itsehallinto...37 Muita toimijoita...38 Tehtävät alueilla...39 Ongelmia ja ratkaisuja...39 EU-tukialueet...40 YHTEENVETOA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ...41 Yhtäläisyyksiä naapurimaakunnissa...41 Naapurimaakuntien eroja...41 Lähteet...43 Liitteet...44

4

5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS Tässä tutkimuksessa selvitetään Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien piirteitä, niiden yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Tutkimus pohjautuu valmiin tilastomateriaalin käyttöön. Tarkastelun keskipisteessä ovat väestön ja elinkeinojen ominaispiirteet. MAANTIETEELLISET PIIRTEET Etelä-Pohjanmaa Luonnonolot Etelä-Pohjanmaan pinta-ala on 13 997 km 2, josta vesipinta-alaa on 539 km 2. Alue jakaantuu kuuteen seutukuntaan, jotka ovat Härmänmaa, Järviseutu, Kuusiokunnat, Pohjoiset ja Eteläiset Seinänaapurit sekä Suupohja. Kuntia on kaikkiaan 27. Maantieteellisesti Etelä- Pohjanmaata kuvaavat jokilaaksot ja Suomenselän vedenjakaja-alue. Väestö on keskittynyt jokilaaksoihin. Väentiheys on 14,5 asukasta neliökilometriä kohden. Alueen pinta-alasta on metsää 72 prosenttia ja peltoa 18. Metsätalousmaan osuus on suurin Suomenselällä. Suomen peltopinta-alasta 10,5 prosenttia sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla (228 000 ha). Maasto on alavinta Ylistarossa, joka sijaitsee noin 20 metriä merenpinnan yläpuolella. Maasto kohoaa lähestyttäessä Suomenselän vedenjakajaa, ja Soinissa sekä Ähtärissä tavoitetaan 200 metrin korkeuskäyrä. (Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava, tietopohja, 2004: 3-5). Maakunnan liikenteellinen sijainti Pohjoinen-etelä -suunnassa maakunta sijoittuu valtateiden 3 ja 19 varsille. Alueen poikittaissuunnassa halkaiseva valtatie 18 yhdistää Vaasan ja Jyväskylän, mutta se ei rakenteellisesti ole yhtä kehittynyt kuin pitkittäistiet. Seinäjoki on risteysasema, jossa yhtyvät pohjoinen päärata, radat Kaskisista ja Vaasasta sekä Haapamäen kautta Jyväskylästä tuleva rata. Viimeksi mainittu yhteys oli ennen Parkanon radan rakentamista osa valtakunnan päärataa. Lentoliikennettä palvelee Seinäjoen lentokenttä ja Kauhavan kenttä on pääsääntöisesti sotilasilmailun käyttämä. Pohjanmaa Luonnonolot Pohjanmaan pinta-ala on 7 675,1 km 2,, josta sisävesien pinta-ala on 174,8 km 2. Maakunta sijaitsee rannikolla ja on muodoltaan pitkä ja kapea. Alue jakaantuu neljään seutukuntaan: Vaasan seutuun, Kyrönmaahan, Suupohjan rannikkoseutuun ja Pietarsaaren seutuun. Kuntia on yhteensä 18. Maantieteellisesti Pohjanmaata kuvaa merenrannikko, johon sisämaasta virtaavat joet laskevat. Asutus on jakautunut rannikolle ja jokilaaksoihin. Väentiheys on 22,5 asukasta neliökilometriä kohden. Alueen pinta-alasta on metsää 74,7 prosenttia ja peltoa 17,7 prosenttia. Suomen peltopinta-alasta 6,1 prosenttia sijaitsee Pohjanmaalla. Maasto on alavinta rannikolla rannikon läheisyydessä, missä Merenkurkussa maa nousee merestä keskimäärin vajaan metrin sadassa vuodessa. Korkein paikka on Pyhävuori Kristiinankaupungissa (130 m).

6 Maakunnan liikenteellinen sijainti Maakunnassa kulkevat pohjoinen-etelä suuntaiset valtatiet 3 ja 8, sekä poikittaissuuntaiset valtatiet 16/18 ja 19. Maakunnan valtatieverkoston pituus on 343 km. Rautatiet yhdistävät Kaskisen ja Vaasan Seinäjoelle. Pohjoinen pääradan asema on Pietarsaaren alueella. Lentoliikennettä on kahdelle kentälle, Vaasaan ja Kruunupyyhyn. Satamakaupunkeja ovat Kristiinankaupunki, Kaskinen, Vaasa ja Pietarsaari. MAAKUNTIEN YHTEISKUNNALLISET TIEDOT Väestömäärät Etelä-Pohjanmaan maakunnan väkiluku oli vuoden 2002 lopussa 194 105 henkeä, neljä prosenttia maan väkiluvusta. Väestöstä 139 874 henkeä asui ydinmaaseuduksi luokiteltavalla alueella ja kaupungeissa 31 085. Maakunnan väestö väheni vuosien 1990 ja 2002 välisenä aikana 7 565 henkeä eli 3,8 prosenttia. Harvaan asutun maaseudun väestö väheni 10,5 prosenttia ja ydinmaaseudun 7,7 prosenttia. Kaupunkien läheisen maaseudun asukasluku lisääntyi 22,8 prosenttia ja kaupunkien lisääntyi 12 prosenttia. Maakunnan väestöstä asuu 31 prosenttia Pohjoisten Seinänaapurien alueella (Altika, 2004). 105 000 100 000 95 000 90 000 85 000 80 000 75 000 70 000 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 Pohjanmaa, miehet Pohjanmaa, naiset Etelä-Pohjanmaa, miehet Etelä-Pohjanmaa, naiset Kuva 1. Väestökehitys ja sukupuoli (Statfin, tilasto, 2004). Pohjanmaan väkiluku vuoden 2002 lopussa oli 173 006 henkeä, kolme prosenttia maan väkiluvusta. Väestöstä 68 452 henkeä asui ydinmaaseudulla ja 77 925 kaupungeissa. Maakunnan väestö lisääntyi vuosien 1990 ja 2002 välisenä aikana 558 henkeä eli 0,3 prosenttia. Harvaan asutun maaseudun väestö väheni 6 prosenttia ja ydinmaaseudun väestö 4,4 prosenttia. Kaupunkien läheisen maaseudun asukasluku lisääntyi 6,3 prosenttia ja kaupunkien 3,8 prosenttia. Maakunnan väestöstä asuu 51,1 prosenttia Vaasan seutukunnassa (Altika, 2004).

7 Pohjanmaalla on miesten määrä hieman lisääntynyt ja naisten vähentynyt. Etelä- Pohjanmaalla on molempien sukupuolten määrä vähentynyt. Naisten määrä kummassakin maakunnassa alkoi vähetä, kun 1990-luvun lama päättyi. Väheneminen on ollut Etelä- Pohjanmaalla voimakkaampaa kuin Pohjanmaalla (kuva 1). Lopputuloksena on ollut tilanne, jossa naisten osuus Pohjanmaan väestöstä on 50, 5 prosenttia ja Etelä-Pohjanmaan väestöstä 50,6 prosenttia. Taulukko 1. Väkiluvun muutos Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Väkiluku 31.12.2002 Muutos v.2002 Muutos v. 2002, % Muutos v. 1995-2002, % Etelä-Pohjanmaa 194 105-437 -0,2-3,4 Suupohja 30 074-257 -0,8-7,2 Pohjoiset seinänaapurit 59 751 576 1 4,6 Eteläiset seinänaapurit 23 122-69 -0,3-6,7 Kuusiokunnat 29 114-294 -1-6,2 Härmänmaa 30 110-108 -0,4-4,7 Järviseutu 21 934-285 -1,3-7,9 Pohjanmaa 173 006-77 0-0,7 Kyrönmaa 17 305 63 0,4-2,5 Vaasan seutu 88 385-98 -0,1 1,3 Suupohjan rannikkoseutu 19 128-62 -0,3-6,8 Pietarsaaren seutu 48 188 20 0-1,0 Lähde: Statfin, 2004. Koko maan väkiluvun muutos on ollut 0,2 prosenttia vuonna 2002. Etelä-Pohjanmaalla Pohjoisten Seinänaapurien asukasluku on kasvanut yhden prosentin. Järviseudun väestö on maakunnassa vähentynyt eniten ja Suupohjan toiseksi eniten. Muutos on ollut samansuuntainen pitkän aikaa (taulukko 1). Pohjanmaan väestö on pysynyt likimain ennallaan ja seutukunnittaiset muutokset ovat olleet pienempiä kuin Etelä-Pohjanmaalla. Poikkeuksen muodostaa Suupohjan rannikkoseutu, jossa vuoden 1995 jälkeinen väestön väheneminen on ollut yhtä voimakasta kuin monessa Etelä-Pohjanmaan seutukunnassa. Etelä-Pohjanmaan väestökehitys tulee olemaan laskeva muuttoliikkeen huomioivan ennusteen mukaan. Tilastokeskus arvioi asukasluvun laskevan 15 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä. Ainoat asukaslukuaan lisäävät kunnat olisivat Seinäjoki ja Nurmo. Maakuntasuunnitelmassa esitetään tavoitteeksi väestömäärän vakiinnuttaminen 200 000 asukkaaseen (Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava). Tilastokeskuksen Pohjanmaan trendilaskelmaan perustuvassa väestöennusteessa arvioidaan asukasluvun laskevan 12 000 hengellä vuosien 2000 ja 2030 välisenä aikana. Maakuntasuunnitelmassa asetetaan tavoitteeksi positiivinen nettomuutto tulevaisuudessa, jolloin väestömäärä pysyisi entisellään (Pohjanmaan maakuntasuunnitelma, 2003). Tällä hetkellä väestön väheneminen on voimakkaampaa Etelä- Pohjanmaalla kuin Pohjanmaalla. Erityisesti väestömäärältään pienimmät seutukunnat tulevat Tilastokeskuksen ennusteiden mukaan menettämään väestöään (kuva 2). Tähän kehitykseen tosin tulee vaikuttamaan, kuinka voimakkaasti lähellä alueen keskusta sijaitsevat seutukunnat, kuten Kyrönmaa, tulevat linkittymään kaupungin toiminnalliseen rakenteeseen.

8 100000 90000 80000 70000 60000 50000 40000 30000 20000 10000 0 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 Suupohjan seutukunta Pohjoisten seinänaapurien seutukunta Eteläisten seinänaapurien seutukunta Kuusiokuntien seutukunta Härmänmaan seutukunta Järviseudun seutukunta Kyrönmaan seutukunta Vaasan seutukunta Suupohjan rannikkoseutu Pietarsaaren seutukunta Kuva 2. Seutukuntien väestöennusteet Tilastokeskuksen mukaan (Statfin, 2004, tilasto). Tilastojen perusteella Pohjanmaan väestönmuutokset ovat paljon rauhallisemmat kuin Etelä-Pohjanmaan, jossa keskittyminen näyttää olevan voimakasta. Kummassakin maakunnassa maaseutu menettää asukkaitaan ja väestönkasvu tapahtuu toiminnallisilla kaupunkiseuduilla. Väestön ikäjakauma Vuonna 1980 Etelä-Pohjanmaan ikärakenne oli edullisempi kuin Pohjanmaan (kuva 3). Vuoteen 2003 tultaessa tilanne on tasoittunut ja maakuntien ikäjakaumat ovat lähestyneet toisiaan. Nykyään ikärakenne Pohjanmaalla on jopa hieman edullisempi kuin Etelä- Pohjanmaalla. Alle 15 -vuotiaita on Pohjanmaalla 3 607 vähemmän kuin Etelä-Pohjanmaalla ja 65 vuotta täyttäneitä 4 579 vähemmän. Aiemmin nuorempia ikäluokkia oli Etelä- Pohjanmaalla huomattavasti enemmän (kuva 4). Etelä-Pohjanmaalla Pohjoisten Seinänaapurien seutukunta on ainoa, jossa alle 15-vuotiaita on enemmän kuin yli 65 -vuotiaita vuonna 2003. Pohjanmaalla Suupohjan rannikkoseutu on ainoa seutukunta, jossa alle 15-vuotiaita on vähemmän kuin yli 65-vuotiaita. Ikäjakauman muutokset ovat viime aikoina suosineet Pohjanmaata Etelä-Pohjanmaata enemmän.

9 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa 0 % 1980 1985 1990 1995 2000 2003 1980 1985 1990 1995 2000 2003 Vuosi 0-14 % 15-64 % Yli 65 % Kuva 3. Ikäluokkien suhteellinen osuus Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuosina 1980 2003 (Statfin, 2004, tilasto). 250000 200000 150000 100000 50000 0 1980 1985 1990 1995 2000 Etelä-Pohjanmaa 2003 Vuosi 1980 1985 1990 1995 Pohjanmaa 2000 2003 0-14 15-64 Yli 65 Yhteensä Kuva 4. Väestön ikäjakauman kehitys Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuosina 1980 2003 (Statfin, 2004, tilasto).

10 Muuttoliike Kumpikin maakunta on ollut väestöään luovuttavia alueita. Tulomuutto on 1990-luvulla lisääntynyt, ja se on ollut aluksi Etelä-Pohjanmaalla voimakkaampaa. Lähtömuutto on ollut vielä suurempaa ja seurauksena on ollut miinusmerkkinen nettomuutto. Etelä-Pohjanmaan nettomuutto on kahden viime vuoden aikana vähentynyt (kuva 5). 10000 Muutos 8000 6000 4000 2000 0 Etelä- Pohjanmaa, kuntien välinen nettomuutto Etelä- Pohjanmaa, kuntien välinen tulomuutto Pohjanmaa, kuntien välinen nettomuutto Pohjanmaa, kuntien välinen tulomuutto -2000 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Vuosi Kuva 5. Muuttoliike Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuosina 1995 2003. Kuntien välinen muuttoliike kattaa Pohjanmaan sisäisten muuttojen lisäksi myös muutot muualle Suomeen ja Suomesta (Statfin, 2004, tilasto). Kieli Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa eroavat erittäin selkeästi väestön äidinkielen mukaan (kuva 6). Etenkin maaseudulla kuntarajat ovat olleet myös kielirajoja, ja samaa kieltä puhuvat kunnat kuuluvat samoihin seutukuntiin. Lähellä Seinäjokea sijaitseva Kyrönmaa on Pohjanmaan puhtaimmin suomenkielinen seutukunta (taulukko 2). Vaasan seudun suomenkielisten osuutta nostaa Vaasan kaupunki, jossa noin neljäsosa asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia. Rannikon seutukunnat ovat ruotsia puhuvia. Pohjanmaan yli 65- vuotiaista 60 prosenttia on ruotsinkielisiä ja työikäisistä 49 prosenttia. Ruotsinkielisten osuus Pohjanmaan väestöstä on hitaasti laskemassa ja ulkomaankielisten nousemassa. Etelä- Pohjanmaalla kieliryhmien osuus on pysynyt osapuilleen ennallaan.

11 Kieliryhmien osuudet 57 000 28 500 5 700 muu kieli ruotsink. suomenk. 0 25 Kilometriä 50 Maakunta Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Kuva 6. Kieliryhmien osuudet ja kuntien väkiluvut Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2003 (Statfin, 2004, tilasto). Taulukko 2. Ruotsinkielisten osuus maakunnittain ja seutukunnittain. Ruotsinkielisten % osuus Alue Ruotsinkielisten % osuus Alue Etelä-Pohjanmaan maakunta 0,2 Pohjanmaan maakunta 52,5 Suupohjan seutukunta 0,4 Kyrönmaan seutukunta 0,9 Pohjoisten seinänaapurien seutukunta 0,2 Vaasan seutukunta 45,4 Eteläisten seinänaapurien seutukunta 0,1 Suupohjan rannikkoseutu 73,0 Kuusiokuntien seutukunta 0,1 Pietarsaaren seutukunta 75,8 Härmänmaan seutukunta 0,3 Järviseudun seutukunta 0,4 Lähde: Statfin, 2004.

12 Poliittinen toiminta Poliittinen äänestyskäyttäytyminen seuraa kielijakaumaa siten, että ruotsinkielisellä alueella RKP:n kannatus korvaa suomenkielisten alueiden Suomen Keskustan kannatuksen. Pohjanmaan valtapuolue on RKP ja Etelä-Pohjanmaan Suomen Keskusta. Äänestyskäyttäytyminen esimerkiksi eduskuntavaaleissa seuraa kielirajaa (kuva 7). Alueella SDP sai enemmistön kahdessa kaupungissa, joissa teollisuus on merkittävä elinkeino. Kummassakin maakunnassa myös kokoomus on kaupunkipuolue, mutta Seinäjokea pohjoispuolella kiertävällä vyöhykkeellä puolue vähentää keskustan kannatusta (liite 1). Kuva 7. Eniten ääniä saanut puolue eduskuntavaaleissa 2003 (Tilastokeskus, 2004a).

13 Väestön koulutustaso Kaiken kaikkiaan tutkinnon suorittanutta väestöä on enemmän Etelä-Pohjanmaalla, joka on väestöltään suurempi maakunta, kuin Pohjanmaalla (kuva 8). Suhteellinen koulutustaso (kuva 9) on Pohjanmaalla (58,8 %) kuitenkin parempi kuin Etelä-Pohjanmaalla (56,3 %) Kummassakin maakunnassa naisilla on enemmän tutkintoja kuin miehillä. Korkea-asteen tutkintoja suorittaneita on Etelä-Pohjanmaalla 18,6 prosenttia ja Pohjanmaalla 22,8 prosenttia 15 vuotta täyttäneestä väestöstä. Ero Pohjanmaan hyväksi kasvaa siirryttäessä korkeamman koulutuksen saaneisiin. Tutkijakoulutuksen saaneita oli Pohjanmaalla vuoden 2002 lopussa 452 ja Etelä-Pohjanmaalla 175. Ylempi korkea-aste Alempi korkea-aste Alin korkea-aste Korkea-asteen tutkinto yht. Keski-asteen tutkinto Tutkinnon suorittaneet naiset Tutkinnon suorittaneet miehet Tutkinnon suorittaneet 0 10000 20000 30000 40000 50000 60000 70000 80000 90000 Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Kuva 8. Tutkinnon suorittaneet Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2002 (Statfin, 2004, tilasto). Koulut ja oppilaitokset Suomen koulutusjärjestelmä muodostaa kokonaisuuden, jossa oppilaat voivat edetä esiopetuksesta aina korkea-asteen koulutukseen saakka. Ajatuksena on, että eri tasoilta voi jatkaa korkeampaan koulutukseen, ilman umpiperiä. Toiminta rakentuu alueellisesti siten, että alimman asteen oppilaitoksia on joka kunnassa. Koulutushierarkiassa korkeammalle siirryttäessä oppilaitokset sijoittuvat harvemmille paikkakunnille. Korkeamman asteen koulujen verkostoituminen murtaa osin tätä perinteistä hierarkiaa. Perusasteen opetus Peruskouluja oli Etelä-Pohjanmaalla 240 vuonna 2003. Vuosien 2001 ja 2003 välisenä aikana koulut ovat vähentynet kuudellatoista ja oppilasmäärä 495 henkilöllä. (Länsi-Suomen lääninhallitus 2004). Koko maan seitsemänvuotiaiden määrä kääntyi laskuun vuonna 2002 ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2000. Vuonna 2020 Etelä-Pohjanmaalla ennakoidaan olevan noin 25 prosenttia vähemmän kouluikään tulevia. (Etelä-Pohjanmaan aluekehityskatsaus, 2002).

14 Ylempi korkeakouluasteen tutkinto Alempi korkeakouluasteen tutkinto Alin korkea-asteen tutkinto Korkea-asteen tutkinto yht. Keskiasteen tutkinto Tutkinnon suorittaneet 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Kuva 9. Tutkinnon suorittaneiden osuus Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2002. (Statfin, 2004, tilasto). Pohjanmaalla peruskouluja on 175, joista ruotsinkielisiä on kaksi kolmasosaa (taulukko 3). Ruotsinkielisiä oppilaita oli 59 prosenttia. Vuosien 2001 ja 2003 välisenä aikana koulujen määrä on vähentynyt kolmella ja oppilaiden määrä lisääntynyt 162 henkilöllä. Lakkautetuista kouluista on kaksi ollut suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen (Länsi-Suomen lääninhallitus, 2004). Taulukko 3. Peruskoulut Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2003. Etelä- Pohjanmaa Pohjanmaa Länsi-Suomen lääni yht. Peruskoulut 240 175 1490 Näistä ruotsinkielisiä 0 66,3 10,5 Oppilaita 23 773 20 908 209 888 Näistä ruotsinkielisiä 0 58,7 8,0 Oppilaita koulua kohden 99,1 119,5 140,9 Lähde: Länsi-Suomen lääninhallitus (2004). Koulutus ja koulujen määrä heijastaa maakuntien kielirakennetta. Oppilasmäärän kehitys on Pohjanmaalla ollut Etelä-Pohjanmaata positiivisempi. Koulut Pohjanmaalla ovat keskimäärin isompia. Vuonna 2003 Pohjanmaan ruotsinkielisissä kouluissa oli keskimäärin 106 oppilasta ja suomenkielisissä 145. Toisen asteen opetus Etelä-Pohjanmaalla toimii 21 lukiota. Seitsemän kuntaa on ilman omaa lukiota. Aloituspaikkojen määrä vuonna 2022 oli 1 768 eli 9,1 paikkaa tuhatta asukasta kohden. 30 prosenttia

15 aloituspaikoista oli Pohjoisten Seinänaapurien alueella, mihin on keskittynyt 31 prosenttia maakunnan väestöstä. Ammatillisissa oppilaitoksissa aloituspaikkoja vuonna 2002 oli 26 424 eli 13,5 paikkaa tuhatta asukasta kohden. Aloituspaikoista 37 prosenttia sijaitsi Pohjoisten Seinänaapurien alueella. Taulukko 4. Lukiot ja niiden oppilasmäärät Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Etelä- Pohjanmaa Pohjanmaa Lukiot 21 18 Näistä ruotsinkielisiä 0 11 Oppilaita 4 945 3 966 Näistä ruotsinkielisiä 0 51,54 Oppilaita koulua kohden 235,5 220,3 Lähde: Länsi-Suomen lääninhallitus (2004). Ammatilliset oppilaitokset ovat joko kuntien ylläpitämiä tai kuntayhtymiä. Pohjanmaan maakunnan suurimmat yksiköt ovat Vaasan ammattioppilaitos (Vaasan kaupunki) ja kuudentoista kunnan ylläpitämä Svenska yrkesinstitutet (Vaasan kaupunki osallinen). Vaasan ammattioppilaitos yhdistettiin vuonna 2000 kolmesta yksiköstä (Wuori, 2003). Pohjanmaan maakunnassa oli vuonna 2003 aloituspaikkoja 2 013 (Pohjanmaan liitto, 2004). Aloituspaikoista oli vuonna 2002 suomenkielisiä 879. Myös Etelä-Pohjanmaalla monet ammattioppilaitokset ovat kuntayhtymiä ja kehitys on kulkenut kohden seutukuntapohjaisia järjestelyjä. Maakunnassa toimii silti myös kuntapohjaisia aikuiskoulutusyksiköitä. Kaiken kaikkiaan Etelä-Pohjanmaalla ammatillisessa koulutuksessa on enemmän opiskelijoita kuin Pohjanmaalla. Pohjanmaalla opiskelija-aines on naisvaltaisempaa kuin Etelä-Pohjanmaalla (taulukko 5). Taulukko 5. Ammatillisen koulutuksen uudet opiskelijat, opiskelijat ja tutkinnot maakunnan mukaan 2001. Uusia Naisia Opiske- Naisia Tutkintoja Naisia opiskelijoita % lijoita % % Etelä-Pohjanmaa 3 173 47,0 6 756 45,0 2 415 48,0 Pohjanmaa 2 162 52,5 4 848 49,7 1 535 50,9 Lähde: Tilastokeskus,2004b. Korkeakoulut Etelä-Pohjanmaan korkeinta opetusta tarjotaan Seinäjoen ammattikorkeakoulussa, jossa opiskelee vajaat 4 000 opiskelijaa. Vuonna 2002 aloituspaikkoja oli 810. Ammattikorkeakoulu on monialainen, ja sen kehittämisen painopisteenä on informaatioteknologian ja kulttuuriteollisuuden koulutus (Etelä-Pohjanmaan aluekehityskatsaus 2002). Pohjanmaan maakunnassa toimii kolme ammattikorkeakouluyksikköä, joissa oli yhteensä 1 071 aloituspaikkaa vuonna 2003. Etelä-Pohjanmaalla ei ole omaa yliopistoa. Alueella toimii yliopistojen erillisyksiköitä, jotka ovat täydennys- ja aikuiskoulutuksen organisaatioita sekä tutkimuksen asiantuntijaorgani-

16 saatioita (Etelä-Pohjanmaan aluekehityskatsaus 2002). Etelä-Pohjanmaalla toimii useiden yliopistojen ja korkeakoulujen yksiköitä. Helsingin, Tampereen ja Vaasan yliopistot sekä Sibelius-Akatemia ovat perustaneet toimintayksikön Seinäjoelle. Peräseinäjoella toimii Siirtolaisuusinstituutti. Pohjanmaan yliopisto- ja korkeakoulutuksen painopiste on Vaasassa, jossa toimii kaiken kaikkiaan seitsemän korkeakouluyksikköä. Ne ovat: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen koulutus Vaasassa Länsi-Suomen muotoilukeskus Muova Svenska handelshögskolan Svenska yrkeshögskolan Vaasan ammattikorkeakoulu Vaasan yliopisto Åbo Akademi. Yksiköistä suurin on Vaasan yliopisto ja toiseksi suurin Vaasan ammattikorkeakoulu. Opiskelijoita on yhteensä noin 11 000. Pohjanmaan maakunnassa toimivissa yliopistoissa oli vuonna 2003 yhteensä 1 071 aloituspaikkaa ja ammattikorkeakouluissa 1 023. Koulutusrakenne heijastaa väestön kieliryhmiä. Ruotsinkielinen ja kaksikielinen opetus on keskittynyt Pohjanmaalle. Suomenkielistä opetusta annetaan sekä Pohjanmaalla että Etelä- Pohjanmaalla. Väestöltään suurempana maakunta Etelä-Pohjanmaalla on enemmän alemman asteen koulutuspaikkoja. Korkeakoulu- ja ammattikorkeakoulupaikkoja on enemmän Pohjanmaalla. Kummassakin maakunnassa korkeakoulutuksessa on paljon erilaisia toimijoita. Erityisen paljon eri yksiköitä toimii Vaasassa. Työttömyys Työttömyys alkoi kasvaa 1990-luvun alun laman myötä kummassakin maakunnassa, kuten koko Suomessa 1990-luvun puolivälin jälkeen. Etelä-Pohjanmaan työttömyysaste pysyi valtakunnan tasolla tai hieman ylitti sen. Pohjanmaata lama koetteli kovasti, mutta alue nousi lamasta suhteellisen nopeasti. % 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Vuosi Koko maa Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa

17 Kuva 10. Työttömyysaste vuosina 1990 2003 Tilastokeskuksen mukaan. (Statfin, 2004, tilasto). Pohjanmaan maakunnassa työttömyysaste vuonna 2002 oli suurin Kyrönmaalla ja Vaasan seutukunnassa (9,1 %). Suupohjan rannikkoseudulla työttömyysaste oli 6,4 prosenttia ja Pietarsaaren seudulla 7,3 (Pohjanmaan liitto, 2003). Valtakunnallisesti tarkastellen työttömyys on tutkimusalueella suhteellisen alhainen. Vuosien 2003 ja 2004 tammikuussa Etelä- Pohjanmaan TE-keskuksen työttömyysaste on ollut Suomen neljänneksi pienin ja Pohjanmaan TE-keskuksen toiseksi pienin. Pienin työttömyys on ollut Uudellamaalla (Etelä- Pohjanmaan TE-keskus). Etelä-Pohjanmaan seutukunnissa työttömyysaste oli vuoden 2004 alussa pääsääntöisesti suurempi kuin Pohjanmaalla. Ainoan poikkeuksen muodosti Härmänmaa, jonka työttömyysaste oli vuoden 2004 alussa alueen kolmanneksi alhaisin (kuva 11). Pietarsaaren seutukunta Suupohjan rannikkoseutu Vaasan seutukunta Kyrönmaan seutukunta Järviseudun seutukunta Härmänmaan seutukunta Kuusiokuntien seutukunta Eteläisten seinänaapurien seutukunta Pohjoisten seinänaapurien seutukunta Suupohjan seutukunta 0 % 2 % 4 % 6 % 8 % 10 % 12 % 14 % Kuva 11. Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan seutukuntien työttömyysasteet tammikuussa 2004 (Pohjanmaan TE-keskus ja Etelä-Pohjanmaan TE-keskus). Väestön tulotaso Vuonna 2001 Etelä-Pohjanmaan verotettavat tulot olivat yhteensä 2 557,4 miljoonaa euroa ja Pohjanmaan 2 568,1 miljoonaa euroa. Tulot Pohjanmaalla olivat 10,7 miljoonaa euroa suuremmat kuin Etelä-Pohjanmaalla. Laman lopulla vuonna 1993 Etelä-Pohjanmaan tulot olivat yhteensä 46,4 miljoonaa euroa Pohjanmaata suuremmat. Veronalaisten tulojen kehitys on Pohjanmaalla noudattanut vuoteen 1998 saakka koko maan kasvukäyrää. Tämän jälkeen kasvu on siirtynyt samalle uralle kuin Etelä-Pohjanmaalla ja ero koko maan kehitykseen on

18 suurentunut (kuva 12). Muutos osuu samaan ajankohtaan kuin työttömyyden väliaikainen kasvu Pohjanmaalla. Pohjanmaan maakunnan kannalta tulotason suhteellinen madaltuminen on epäedullinen seikka. 19 1000 euroa/tulonsaaja 17 15 13 11 9 7 5 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 Vuosi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa koko maa Kuva 12. Veronalaiset tulot tulonsaajaa kohden (Statfin, 2004, tilasto). Tulotasojen erot heijastuvat myös sosiaalimenoissa. Etelä-Pohjanmaan väestöstä kahdeksan prosenttia on saanut toimeentulotukea vuoden 2002 aikana ja Pohjanmaan väestöstä seitsemän prosenttia (Altika, 2004). Asuntokunnat Asuntokuntia on Etelä-Pohjanmaalla 80 295, joista yhden hengen asuntokuntia on 33,1 prosenttia. Eniten tällaisia ruokakuntia on maakunnassa Pohjoisten Seinänaapurien seutukunnassa (35,2 %) ja vähiten Järviseudulla (28,6 %). Muissa seutukunnissa yhden ihmisen ruokakuntia on noin 32 prosenttia. Pohjanmaan maakunnassa yhden ihmisen ruokakuntia on 34,2 prosenttia. Yhden ihmisen ruokakuntia on eniten Vaasan seutukunnassa (37,3 %) ja vähiten Pietarsaaren seutukunnassa (29,4 %). Oma asunto on hieman yleisempi Etelä-Pohjanmaalla kuin Pohjanmaalla (kuva 13). Harvinaisinta omistusasuminen on Vaasaan seutukunnassa (63,2 %) ja Pohjoisten Seinänaapurien alueella (68,7 %). Vuokra-asuminen on yleisintä maakuntien suurimmissa kaupungeissa.

19 80,0 60,0 40,0 20,0 0,0 Omistusasunto Vuokra-asunto Muu tai tuntematon Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Kuva 13. Asumisen hallintamuoto vuonna 2002 (Statfin, 2004, tilasto). TALOUDELLINEN TOIMINTA Yleisnäkymiä Tuotannon kasvun heikkenemistä tapahtui vuonna 2001 kaikilla alueilla, erityisesti paperiteollisuuden kehityksestä riippuvissa maakunnissa. Tuotannon ja työllisyyden kasvun erot ovat tasapainottuneet hitaan talouskasvun aikana. Vuoden 2003 alkupuolella rakennussektorilla liikevaihto supistui, samoin sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa sekä koneissa ja laitteissa. Samaan aikaan vähittäiskaupan ja palveluiden liikevaihto kasvoi. Pohjanmaan maakunta oli niiden joukossa, joiden teollisuuden liikevaihto supistui kaikkein eniten. Etelä- Pohjanmaalla rakentaminen on menestynyt suotuisasti (Sisäasiainministeriö, 2003). Näkymä poikkeaa yleisestä linjasta (kuva 14) ja Pohjanmaan kehityksestä. TT:n (2004) mukaan teollisuuden nousuodotukset ovat parantuneet. Huolimatta kohenevista tuotanto- ja vientinäkymistä hintojen odotetaan edelleen laskevan, mutta henkilökunnan supistaminen tulee vähenemään. Rakentamisen suhdannenäkymät ovat Suomessa ennallaan. Tuotantokapeikoiksi on ammattityövoiman puutteen tilalle tullut riittämätön kysyntä (kuva 15).

20 Kuva 14. Teollisuuden suhdannekuva kesällä 2003 (TT 2003a). Kuva 15. Teollisuuden tuotantokapeikot (TT, 2003b). Arvonlisäys Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla Vuonna 1996 Etelä-Pohjanmaan bkt:n arvo oli 79,9 prosenttia Pohjanmaan bkt:stä ja 83,1 prosenttia vuonna 2000. Pohjanmaan arvonlisäys oli vuonna 2001 huomattavasti suurempi kuin Etelä-Pohjanmaan (taulukko 6). Vuonna 2002 Etelä-Pohjanmaan arvonlisäys toimialoit-

21 tain oli yhteensä 36 854 miljoonaa euroa ja Pohjanmaan 44 346 miljoonaan euroa (kuva 16). Ero selittyy toimialarakenteella ja erityisesti Etelä-Pohjanmaan matalampi lähtötaso vaikuttaa erilaisiin kasvuindekseihin pohjautuviin tarkasteluihin. Taulukko 6. Arvonlisäys asukasta kohden Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2001. Arvonlisäys asukasta kohden, euroa Arvonlisäys asukasta kohden, koko maa =100 Arvonlisäys käyvin hinnoin v.2001, milj. euroa Etelä-Pohjanmaa 16 036 71 3 128 Pohjanmaa 21 310 94 3 690 Lähde: Altika, 2004. Etelä-Pohjanmaalla yritystoiminnan liikevaihto supistui vuoden 2001 loppupuolella ja alkoi hitaasti kasvaa seuraavan vuoden alkupuoliskolla. Eniten liikevaihto kasvoi palvelualoilla ja kaupan alalla. Pohjanmaalla yritystoiminnan liikevaihto väheni vuoden 2001 lopulla. Vuoden 2002 alussa lasku pysähtyi, ja volyymi on sittemmin pysynyt entisellä tasolla. Teollisuuden vienti on kokenut vaikeuksia vuoden 2000 lopulta lähtien. Kaupan ja palveluiden alalla liikevaihto nousi lievästi vuoden 2002 aikana. (Sisäasiainministeriö, 2003) 50 000 45 000 40 000 35 000 milj. euroa 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001* Vuosi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Kuva 16. Maakuntien toimialojen arvonlisäys vuosina 1995 2001 vuoden 2000 hinnoin, milj. euroa. Lähde: Taulukko, Tilastokeskus (2004c). Vuonna 2000 Vaasan seutukunta oli sijalla 8, Suupohjan rannikkoseutu sijalla 15 ja Pietarsaaren seutu sijalla 17 Suomen seutukuntien asukasta kohden laskettujen bkt-indeksien mukaisessa järjestyksessä. Samalla listalla olivat Pohjoiset seinänaapurit sijalla 19, ja Kyrön-

22 maa oli toiseksi viimeinen. Vaasanseudun suhteen tilanne vaihtelee sikäli, että alueen suhteellinen asema yleensä parantuu muun Suomen taantuessa ja huononee muun Suomen tilanteen parantuessa. Vuonna 1995 Vaasan seudun suhteellinen asema oli erittäin hyvä, kun vientiin pohjautuvassa maakunnassa oli bruttokansantuote alkanut kasvaa. 1990-luvun nousukauden saavuttaessa muun maan, esimerkiksi Salon seudun elektroniikkateollisuuden kasvun myötä, alueen suhteellinen sijoitus indikaattoreilla huononi. Vuoden 1995 asettaminen nollapisteeksi tuottaa siten edullisemman aikasarjan Etelä-Pohjanmaalle ja epäedullisemman Pohjanmaalle. Valtakunnallisesti katsoen jokin tietty aloituskohta on tosin aina edullinen jossakin suhdannevaiheessa olevalle maakunnalle ja epäedullisempi toiselle. Vuoden 2001 tilanteessa Etelä-Pohjanmaan arvonlisäyksen indikaattori on suurempi kuin Pohjanmaan (taulukko 7). Erityisen suuret indikaattorin arvot tulevat Pohjoisille Seinänaapureille ja Härmänmaalle. Näin mitattuna teollistunut Vaasan seutu yltää vain Etelä- Pohjanmaan keskitasoon, Kyrönmaan sijoittuessa sangen korkealle. Luvuissa näkyy myös Pohjanmaan arvonlisäyksen heikko kehitys vuosituhannen kahden ensimmäisen vuoden aikana. Taulukko 7. Arvonlisäysindikaattorit vuoden 2000 hinnoin suuralueittain, maakunnittain ja seutukunnittain 1995-2001. (1995=100) Arvonlisäys Vuosi 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001* Etelä-Pohjanmaa 100 104 112 113 115 122 120 Suupohja 100 100 110 110 111 116 110 Pohjoiset seinänaapurit 100 106 112 114 121 126 128 Eteläiset seinänaapurit 100 95 103 105 105 112 108 Kuusiokunnat 100 102 109 111 115 119 115 Härmänmaa 100 113 122 122 119 128 127 Järviseutu 100 104 111 110 109 119 118 Pohjanmaa 100 99 103 105 110 117 111 Kyrönmaa 100 102 111 109 110 113 117 Vaasan seutu 100 107 111 118 121 122 120 Suupohjan rannikkoseutu 100 85 95 90 91 107 91 Pietarsaaren seutu 100 90 91 86 97 113 103 Lähde: Tilastokeskus (2004c). Asukasta kohden lasketut indikaattorit (taulukko 8) tuottavat osin toisenlaisen tuloksen. Ne paljastavat Pohjanmaan suhteellisen hyvän aseman laman jälkeen, mutta myös suhteellisen aseman heikkenemisen vuosituhannen alussa. Kahden maakunnan suhteellisesti heikoin alue on Kyrönmaa, joka toiminnallisesti liittyy Vaasan kaupunkiseutuun. Alueelta käydään paljon Vaasassa työssä. Tämä tilanne lisää kyrönmaalaisten ostovoimaa, mutta lisää vain välillisesti alueen arvonlisäystä, esimerkiksi paikallisten palvelujen ostamisen kautta. Etelä- Pohjanmaan tilanne on tällä indikaattorilla mitattuna pysynyt lähinnä ennallaan. Alueen seutukunnista ainoastaan Pohjoiset seinänaapurit sijoittuvat samalle tasolle Pohjanmaan kanssa, Kyrönmaata lukuun ottamatta.

23 Taulukko 8. Arvonlisäysindikaattorit käyvin hinnoin suuralueittain, maakunnittain ja seutukunnittain 1995-2001* asukasta kohden. (Koko maa=100) Arvonlisäys per asukas Vuosi 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001* Etelä-Pohjanmaa 72 73 74 72 72 72 71 Suupohja 60 59 61 59 59 59 56 Pohjoiset seinänaapurit 91 93 92 90 92 89 90 Eteläiset seinänaapurit 67 62 64 63 62 63 61 Kuusiokunnat 64 63 64 63 64 63 61 Härmänmaa 68 75 77 74 70 72 72 Järviseutu 63 64 65 62 60 63 63 Pohjanmaa 104 100 98 95 97 97 92 Kyrönmaa 53 53 54 51 50 49 51 Vaasan seutu 110 113 110 112 111 105 103 Suupohjan rannikkoseutu 118 96 103 95 94 105 90 Pietarsaaren seutu 108 94 89 81 88 97 89 Lähde: Tilastokeskus (2004c).

24 Toimialojen liikevaihto Teollisuuus on merkittävin toimiala kummassakin maakunnassa (taulukko 9). Vuonna 2002 Pohjanmaan teollisuuden volyymi on 1,7 kertaa suurempi kuin Etelä-Pohjanmaan, ja sen jalostusarvo palveluksessa olevaa henkilöä kohden on huomattavasti suurempi. Etelä-Pohjanmaalla kauppa on tärkeämpi toimiala kuin Pohjanmaalla, ja myös kaupan liikevaihto henkilöä kohden on suurempi. Vaikka rakentaminen on viime aikoina ollut nousussa Etelä- Pohjanmaalla ja laskussa Pohjanmaalla, on Pohjanmaa arvonlisäyksessä Etelä-Pohjanmaan edellä. Suurin ero Pohjanmaan eduksi on sähkö-, kaasu- ja vesihuollon osalla, jonka liikevaihto on huomattavasti Etelä-Pohjanmaata suurempi. Yleisiin mielikuviin verrattuna on hieman yllättävää, että maa- ja metsätalouteen kuuluvat toimialat ovat liikevaihdolla mitattuna lähes yhtä merkittäviä molemmissa maakunnissa. Etelä-Pohjanmaalla henkeä kohden laskettu liikevaihto on suurempi, mutta siellä myös toimialan yritysten määrä on pienempi kuin Pohjanmaalla. Taulukko 9. Toimialojen liikevaihdot Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2002. liikevaihto 1000 euroa Pohjanmaa Liikevaihto henkilöstöä kohden 1000 euroa Etelä-Pohjanmaa liikevaihto 1000 euroa Liikevaihto henkilöstöä kohden 1000 euroa Teollisuus 4253772 243,6 2561236 173,4 Tukku- ja vähittäiskauppa 1701222 295,8 2263729 312 Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 563820 138,4 347453 90,4 Rakentaminen 418387 118,9 398361 105,5 Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 339143 782 109606 340,4 Kiinteistö-, vuokraus-, tutk.palv. 317839 89 190626 75,8 Maatalous, riistatalous ja metsätalous 205002 114,7 220531 170 Majoitus- ja ravitsemistoiminta 99425 78,8 99221 79,7 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 37623 59,6 51689 57,2 Kaivostoiminta ja louhinta 7497 167,3 106696 455,4 Kalatalous 7247 127,1 660 111,9 Koulutus 3926 32,7 3956 23,3 Lähde: Statfin, 2004. Pohjanmaalla teollisuuden liikevaihto alkoi laskea lähes vuotta ennen kuin Etelä- Pohjanmaalla (kuva 17), ja lasku on ollut Pohjanmaalla hyvin jyrkkä. Kehitys kuvastuu alueiden trendeissä, joissa teollisuudella on suuri painoarvo. Pohjanmaalla teollisuuden huono kehitys on heijastunut myös muiden toimialojen liikevaihtoihin, ja ainoastaan kauppa ja palvelut ovat olleet lievässä nousussa vuonna 2002. Kehitys on ollut positiivisempaa Etelä-Pohjanmaalla kuin Pohjanmaalla. Trendien erilaiset kehityskulut selittyvät maakuntien teollisuuden erilaisella rakenteella. Pohjanmaan teollisuus on pääosin vientisuuntautunutta ja viennin väheneminen näkyy alueella (kuva 18). Etelä-Pohjanmaa on suuntautunut enemmän kotimaiseen kulutukseen, jolloin viennin väheneminen ei ole vaikuttanut maakunnassa yhtä voimakkaasti.

25 Etelä-Pohjanmaa Rakentaminen Palvelut Teollisuus Kauppa Yhteensä Pohjanmaa Rakentaminen Palvelut Kauppa Yhteensä Teollisuus Kuva 17. Liikevaihto (trendi) toimialoittain Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla vuosina 2000-2002 (Sisäasiainministeriö 2003). Teollisuuden vienti ja arvonlisäys Teollisuuden vienti on Pohjanmaan maakunnassa suurempi kuin Etelä-Pohjanmaalla sekä vuonna 2002 EU:n jäsenenä olleisiin että EU:n ulkopuolisiin maihin (kuva 18). Tuotannon brutto- ja jalostusarvot ovat lähempänä toisiaan. Johtopäätökseksi tulee sama kuin liikevaihtoa esittävistä kuvista tehtiin. Etelä-Pohjanmaan tuotanto suuntautuu huomattavasti enemmän kotimaahan kuin Pohjanmaan. Pohjanmaan maakunnan metalliteollisuus on erityisen vientisuuntautunut, ja vienti on tapahtunut erityisesti EU:n ulkopuolisiin maihin. Metsäteol-

26 lisuuden vienti on puolestaan suuntautunut enemmän EU:n sisälle kuin sen ulkopuolelle. Etelä-Pohjanmaan elintarviketeollisuus on toinen toimiala, jonka vienti tapahtuu EU:n ulkopuolelle. 4500000 4000000 3500000 3000000 2500000 2000000 1500000 1000000 500000 0 Vienti EU-maihin Vienti EU:n ulkopuolisiin maihin Vienti yhteensä Tuotannon bruttoarvo Tuotannon jalostusarvo Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Kuva 18. Teollisuuden vienti ja jalostusarvo tuhansina euroina Pohjanmaalla ja Etelä- Pohjanmaalla vuonna 2002 (Statfin, tilasto, 2004). Muu tehdasteollisuus Elektroniikka- ja sähkötuott. Metalliteollisuus Kemianteollisuus Metsäteollisuus Tekstiiliteollisuus Elintarviketeollisuus 0 200000 400000 600000 800000 1000000 1200000 1400000 1000 euroa Etelä-Pohjanmaa vienti EU:n ulkopuolisiin maihin Etelä-Pohjanmaa vienti EU-maihin Pohjanmaa vienti EU:n ulkopuolisiin maihin Pohjanmaa vienti EU-maihin Kuva 19. Teollisuuden toimialojen vienti Pohjanmaalta ja Etelä-Pohjanmaalta vuonna 2002 (Statfin, tilasto, 2004).

27 Kuva 20. Teollisuuden vienti Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla (Sisäasiainministeriö 2003). Teollisuuden suuri painoarvo (taulukko 10) kummankin maakunnan arvonlisäyksessä näkyy myös verrattaessa kuvia 17 ja 20. Pääsääntöisesti teollisuuden arvonlisäys noudattaa kummassakin maakunnassa viennin kehitystä, ja teollisuuden trendin käännösten myötä muuttuu myös alueen kokonaiskäyrä. Vaikka kummassakin maakunnassa teollisuus on kantava toimiala, niin teollisuuden sisäiset toimialarakenteet ovat Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla aivan erilaiset. Kolme toimialaa, jotka liikevaihdon mukaisessa järjestyksessä ovat koneiden ja laitteiden valmistus, elektroniikka- ja sähkötuotteiden valmistus sekä massan ja paperituotteiden valmistus, kustanta-

28 minen ja painaminen ovat Pohjanmaalla suuret toimialat (taulukko 10). Ne kattavat 63,6 prosenttia maakunnan teollisesta liikevaihdosta. Koneiden ja laitteiden valmistuksen liikevaihto toimipaikkojen henkilöstöä kohden on lisäksi huomattavan suuri. Luvun suuruus saattaa tosin kertoa myös suuresta alihankintatoiminnasta, joka kohottaa lopputuotteen työntekijää kohden laskettua liikevaihtoa. Etelä-Pohjanmaalla kolme suurta toimialaa ovat elintarvikkeiden valmistus, metallien jalostus ja metallituotteiden valmistus sekä koneiden ja laitteiden valmistus, jotka yhdessä kattavat 66 prosenttia maakunnan teollisesta liikevaihdosta. Muu valmistus, joka sisältää kalusteiden valmistamisen tuottaa 5,9 prosenttia alueen liikevaihdosta. Tämä toimiala on kuitenkin leimallisesti eteläpohjalainen. Taulukko 10. Teollisten toimialojen liikevaihto Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2001. Toimiala Liikevaihto 1000 euroa Pohjanmaa Liikevaihto/ henkilöstö 1000 euroa Etelä-Pohjanmaa Liikevaihto 1000 euroa Liikevaihto/ henkilöstö 1000 euroa Koneiden ja laitteiden valmistus 1267039 661,5 307548 121 Elektroniikka- ja sähkötuotteiden valm. 762924 197,6 33568 95,1 Massan jne. valm.; kustant. ja painam 677091 278,9 71961 144,4 Metallien jalostus, metallituott. valm. 340431 139,3 461685 168,2 Elintarv., juomien ja tupakan valm. 326814 219,1 920946 332,7 Kulkuneuvojen valmistus 227503 143,6 147348 142 Kumi- ja muovituotteiden valmistus 220853 173,8 37087 114,9 Sahatavaran ja puutuotteiden valmistu 164431 182,7 281695 171,1 Ei-metallisten mineraalituotteiden valm. 98294 185,8 48333 125,5 Kemikaalien, kem. tuott. jne. valm. 87098 306,4 11823 357,2 Muu valmistus 42593 117 151428 103,1 Tekstiilien ja tekstiilituotteiden valm. 34690 102,4 45337 78,4 Nahan ja nahkatuotteiden valmistus 4011 74,6 41953 106,2 Lähde: Statfin (2004). Toimipaikkojen rakenne ja määrä Toimipaikkojen määrä on kummassakin maakunnassa suurin tukku- ja vähittäiskaupan alalla. Etelä-Pohjanmaalla näitä on enemmän kuin Pohjanmaalla. Pohjanmaalla on enemmän maa- ja metsätalouteen ja erilaisiin kiinteistö- ja tutkimuspalveluihin liittyviä toimipaikkoja kuin Etelä-Pohjanmaalla. Erityisesti teollisuuden ja rakentamisen toimipaikkoja Etelä- Pohjanmaalla on enemmän (kuva 21). Toimipaikkojen määrä väheni kummassakin maakunnassa vuosien 1995 ja 2001 välisenä aikana. Lopettaneita yrityksiä oli Pohjanmaalla 203 enemmän kuin aloittaneita ja Etelä- Pohjanmaalla 208 (Altika, 2004). Toimipaikkoja on Pohjanmaalla noin tuhat kappaletta vähemmän kuin Etelä-Pohjanmaalla. Kokojakaumat ovat hyvin samanlaiset, kuten myös toimipaikkojen määrä tuhatta asukasta kohden. Pienimmässä kokoluokassa on 85 prosenttia yrityksistä. Yli 20 hengen työpaikkoja on Pohjanmaalla 3,5 prosenttia ja Etelä-Pohjanmaalla 2,7 prosenttia. Toimipaikkojen kokoluokitus tuottaa kummallekin maakunnalle samanlaisen rakenteen, paljon pieniä työpaikkoja (taulukko 11).

29 Kalatalous Koulutus Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto Kaivostoiminta ja louhinta Rahoitustoiminta Majoitus- ja ravitsemistoiminta Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut Maatalous, riistatalous ja metsätalous Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne Kiinteistö-, vuokraus-, tutk.palv. Rakentaminen Teollisuus Tukku- ja vähittäiskauppa 0 500 1000 1500 2000 2500 Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Kuva 21. Toimipaikkojen määrä Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2002 (Statfin, tilasto, 2004). Taulukko 11. Toimipaikkojen kokojakauma vuonna 2001. Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa 0-4 henkilön toimipaikkojen lkm 8 993 7 948 5-9 henkilön toimipaikkojen lkm 844 757 10-19 henkilön toimipaikkojen lkm 406 361 20+ henkilön toimipaikkojen lkm 282 326 Toimipaikkojen lkm yhteensä 10 525 9 92 Toimipaikkoja 1000 asukasta kohti 54,1 54,26 Lähde: Altika, 2004.

30 Kemikaalien, kem. tuott. jne. v. Nahan ja nahkatuotteiden v. Kulkuneuvojen valmistus Kumi- ja muovituotteiden v. Elektroniikka- ja sähkötuotteiden v. Ei-metallisten mineraalituott. v. Massan jne. v.; kustant. ja painam. Elintarv., juomien ja tupakan v. Tekstiilien ja tekstiilituotteiden v. Sahatavaran ja puutuotteiden v. Koneiden ja laitteiden v. Muu valmistus Metallien jalostus, metallituott. v. 0 50 100 150 200 250 300 350 400 Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Kuva 22. Teollisuuden toimipaikkojen määrä Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2002 (Statfin, tilasto, 2004). Kaikkiaan teollisuuden toimipaikkoja on enemmän Etelä-Pohjanmaalla kuin Pohjanmaalla. Erityisesti huonekalujen valmistus (muu valmistus) ja metalliteollisuus ovat toimipaikkojen määrällä mitattuna suuria toimialoja Etelä-Pohjanmaalla (kuva 22). Myös koneiden ja laitteiden valmistus on Etelä-Pohjanmaalla Pohjanmaata yleisempää. Teollisten toimipaikkojen koko Teollisuusyritysten keskimääräinen henkilökuntamäärä on selkeästi suurempi Pohjanmaalla kuin Etelä-Pohjanmaalla. Poikkeuksen muodostavat nahkatuotteiden valmistus, elintarviketeollisuus ja kulkuneuvojen valmistus (kuva 23). Kyseessä on osittainen harha, sillä kummankin alueen yritykset ovat keskimäärin pieniä. Pohjanmaan isot yritykset ovat kuitenkin selkeästi suurempia kuin Etelä-Pohjanmaalla. Esimerkiksi Wärtsilä ja ABB nostavat Pohjanmaan yritysten keskikokoa. Samoin tekevät Kaskisten ja Pietarsaaren sellu- ja paperiteollisuus.

31 Tekstiilien ja tekstiilituotteiden v. Muu valmistus Sahatavaran ja puutuotteiden v. Metallien jalostus, metallituott. v. Nahan ja nahkatuotteiden valm. Elintarv., juomien ja tupakan valm. Ei-metallisten mineraalituotteiden v. Koneiden ja laitteiden valmistus Massan valm.; kustant. ja painam. Kemikaalien, kem. tuott. jne. valm. Kulkuneuvojen valmistus Kumi- ja muovituotteiden valmistus Elektroniikka- ja sähkötuotteiden v. 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Kuva 23. Teollisten työpaikkojen keskimääräinen henkilöstön määrä Pohjanmaalla ja Etelä- Pohjanmaalla vuonna 2002 (Statfin, tilasto, 2004). Vähittäiskauppa Vähittäiskaupan toimipaikat kummassakin maakunnassa ovat vähentyneet viime vuosikymmenellä (kuva 24). Pohjanmaan toimipaikkojen määrä on pysynyt noin 79 prosenttina Etelä-Pohjanmaan toimipaikoista. Etelä-Pohjanmaan vähittäiskaupan liikevaihto on nousut 192 400 eurosta henkilöä kohden 264 200 euroon. Pohjanmaalla liikevaihto on kasvanut 188 000 eurosta 259 300 euroon henkilöä kohden. Etelä-Pohjanmaan liikevaihdon absoluuttinen ja henkilöstöä kohden laskettu määrä on jatkuvasti pysynyt suurempana kuin Pohjanmaalla.

32 2000 1500 1000 500 Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa 0 1993 1995 1997 1999 2001 Vuosi Kuva 24. Vähittäiskaupan toimipaikat Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla (Statfin, tilasto, 2004). Alueella työssäkäyvät Työpaikkojen määrä (alueella työssäkäyvät) on ollut nousussa Pohjanmaalla vuodesta 1995 ja Etelä-Pohjanmaalla vuodesta 1995 lähtien. Pohjanmaalla on nyt 17 prosenttia enemmän ja Etelä-Pohjanmaalla 14,7 prosenttia enemmän työpaikkoja kuin vuonna 1993. Vientiin tukeutuva Pohjanmaan maakunta ei kärsinyt 1990-luvun alun lamasta yhtä paljon kuin monet muut Suomen alueet ja se näkyy työpaikkojen kasvuluvuissa. Etelä-Pohjanmaa menetti lamassa enemmän työpaikkojaan, ja työpaikkojen minimi saavutettiin vuonna 1995. Sittemmin tilanne on tasoittunut (kuva 25). Vuoden 2002 ennakkotietojen mukaan väestöltään suuremmassa Etelä-Pohjanmaan maakunnassa on ainoastaan 50 työpaikkaa enemmän kuin Pohjanmaalla. Vuonna 2002 Pohjanmaan työpaikat ovat selkeämmin teollisuuden työpaikkoja kuin Etelä- Pohjanmaan. Viimeksi mainitussa maakunnassa on enemmän maatalouden ja erilaisten palvelujen työpaikkoja kuin Pohjanmaalla. Suurimmat prosentuaaliset muutokset ovat luonnollisesti työpaikkamääriltään pienillä toimialoilla. Maatalouden työpaikat ovat Etelä- Pohjanmaalla vähentyneet sekä absoluuttisesti että suhteellisesti enemmän kuin Pohjanmaalla. Myös kaupan, rahoituksen ja teollisuuden työpaikkojen suhteelliset ja absoluuttiset osuudet ovat kasvaneet enemmän Etelä-Pohjanmaalla kuin Pohjanmaalla (taulukko 12). Pohjanmaan parempi nettotulos selittyy maatalouden työpaikkojen pienemmällä vähenemisellä. Toimialoittainen tarkastelu paljastaa lisäksi, että maatalouden työpaikkojen määrä on Etelä- Pohjanmaalla ollut vuonna 2002 likimain sama kuin Pohjanmaalla vuonna 1993. Pohjanmaalla kaupan ja majoituksen työpaikat ylittävät maa- ja metsätalouden työpaikat vuonna 1997 ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2000. Samana vuonna kaupan ala alkaa työllistää Pohjanmaalla enemmän kuin maa- ja metsätalous. Toimialoittaisen tarkastelun perusteella Etelä- Pohjanmaan elinkeinorakenne on vähitellen muuntumassa samanlaiseksi kuin Pohjanmaan (kuva 26). Erona on lähinnä alueiden teollisten toimialojen suuntautuminen erilaiseen tuotantoon.

33 Taulukko 12. Työpaikat toimialoittain Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2002. Toimiala Etelä-Pohjanmaa % työpaikoista v. 2002 Muutos vuosina 1993 2002 % % työpaikoista v. 2002 Pohjanmaa Muutos vuosina 1993 2002 % Maa- ja metsätalous 11,5-41,3 8,0-31,6 Kaivostoiminta ja louhinta 0,4 25,7 0,1 320,0 Teollisuus 21,6 41,8 25,6 31,0 Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 0,5-31,5 0,9-12,5 Rakentaminen 5,7 32,9 4,9 44,6 Kauppa, majoitus- ja 13,9 21,9 11,4 14,9 rav.toiminta Kuljetus, varastointi ja tietoliik. 5,9 19,4 6,4 9,5 Rahoitus-, kiinteistö-, ym. palv. 7,4 36,2 9,0 21,1 Yhteiskunnall. palvelut 30,3 30,2 31,9 28,1 Toimiala tuntematon 2,7 40,3 1,8 9,5 Yhteensä 100,0 14,7 100,0 17,0 lkm 76 380 76 350 Lähde: Statfin (2004). 78000 76000 74000 72000 70000 68000 66000 64000 62000 60000 58000 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 (e) Vuosi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Kuva 25. Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan työpaikat vuosina 1993 2002 (Statfin, tilasto, 2004).

34 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 1993 1994 Etelä-Pohjanmaa 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 (e) Vuosi Pohjanmaa 1993 1994 1995 1996 1997 Maa- ja metsätalous Teollisuus Rakentaminen Kauppa, majoitus- ja rav.toiminta Kuljetus, varastointi ja tietoliik Rahoitus-, kiinteistö-, ym. palv. Yhteiskunnall. palvelut 1998 1999 2000 2001 2002 (e) Kuva 26. Työpaikat maakunnittain toimialan mukaan 1993-2002 (Statfin, 2004, tilasto). Verkottuminen ja klusterit Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaalla arvioidaan kolmen avaintoimialan olevan tärkeitä menestystekijöitä. Metalli- ja elintarvikealat ovat Etelä-Pohjanmaalla liikevaihdoltaan suuret toimialat. Puutavaran valmistus sekä huonekalujen valmistus työllistävät paljon ihmisiä (Etelä-Pohjanmaan liitto, 2003). Etelä-Pohjanmaan vahvuudet ja klusterit on esitetty tässä seutukunnittain: Härmänmaan vahvuuksia ovat metalliteollisuus, tietotekniikka, elintarvikeala, biotekniikka, hyvinvointipalvelut sekä yrittäjäkoulutus.

35 Järviseudun tärkeimpiä toimintoja ovat rakentaminen, matkailu, maaseudun uudet elinkeinot ja alkutuotanto. Kuusiokunnissa talouselämä on keskittynyt erityisesti puualalle ja rakentamiseen, metalliteollisuuteen sekä perusmaatalouteen ja matkailuun. Eteläiset Seinänaapurit ovat vahvoilla metalli-, puu- ja elintarviketeollisuudessa sekä elektroniikkateollisuudessa. Pohjoisten Seinänaapurien (Seinäjoen seutu) vahvuuksiin kuuluvat elintarvikeala, tieto- ja informaatioteknologia, metalliala sekä koulutus- ja yrityspalvelut. Myös matkailulla sekä puutuote- ja huonekaluteollisuudella on alueelle suuri merkitys. Suupohjassa vahvuudet liittyvät materiaalinkäsittelyyn ja teollisuusautomaatioon, puutuote- ja huonekaluteollisuuteen sekä elintarviketeollisuuteen. Koko Etelä-Pohjanmaan maakuntaa ajatellen elintarviketoimialan kehittäminen kokonaisuudessaan on ehdoton painopiste. Sen kehittämisessä tarkastellaan koko elintarvikealan tuotantokaarta, joka pitää sisällään Foodwest Oy:n kehittämisen lisäksi maatilatalouden, maaseutuelinkeinojen ja maaseudun elinympäristön kehittämisen. Erityisesti aiotaan koota yhteen maaseudun kehittämishankkeita, asiantuntijapalveluita sekä muuta neuvontaa seutukunnittain. Myös ammattikorkeakoululla on tärkeä rooli osaamisen välittäjänä. Erityistä huomiota kiinnitetään luomutuotannon sekä metsien ja soiden monimuotoiseen kehittämiseen. Muut avaintoimialat ovat metalli ja puu. Näiden toimialojen kehittäminen järjestelmätoimijoiksi tulee olla kokonaisvaltaista siten, että niistä laaditaan erilliset strategiset suunnitelmat. Palveluyritystoiminnan vahvistaminen on keskeinen osa toimialaperusteista kehittämistyötä. Informaatioteknologiaan liittyviä kasvu- ja kehitysmahdollisuuksia tulee käyttää tehokkaasti hyväksi avaintoimialojen kehittämiseksi ja uuden pienyritystoiminnan aikaansaamiseksi. Kattavan, lähellä yrityksiä toimivan ja osaamiskeskuksiin liittyvän kehittäjäyhteisöjen rakentamisella voidaan turvata pienten yritysten kasvumahdollisuuksia. Kehittäjäyhteisöjen kautta voidaan tuoda korkean teknologian ja kansainvälisen markkinoinnin ydinosaamista pienyritysten ulottuville. Pienyritystoiminnan jatkuvuuden turvaaminen edellyttää toimenpiteitä perheyritysten omistajanvaihdoksien edistämiseksi väestön ikääntyessä. (Etelä- Pohjanmaan liitto, 2003) Pohjanmaa Pohjanmaa voidaan Suomen maakuntien vertailussa selvästi luokitella innovatiiviseksi kasvualueeksi, jossa on saatavana tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä tukitoimintoja, joita tarvitaan innovaatioiden yleisen käyttökelpoisuuden parantamiseksi ja taloudellisen hyödyntämisasteen nostamiseksi. Pohjanmaan elinkeinoelämä on monipuolinen ja alueellisesti (seutukunnittain) erilaistunut. Toimialarakenne on kaikissa seutukunnissa monipuolistumassa. Leimallisia toimialoja Pohjanmaan eri seutukunnissa ovat seuraavat: Vaasan seudulla vahvuuksia ovat koneiden ja laitteiden valmistus, sähköteknisten tuotteiden valmistus, energia-ala, kuljetus-, kauppa-, pankki- ja vakuutusalan palvelut. Pietarsaaren seudulla voimakkaita aloja ovat massa- ja paperiteollisuus, metalliteollisuus, mekaaninen ja kemiallinen teollisuus, veneteollisuus, muoviteollisuus ja elintarviketeollisuus. Suupohjan rannikkoseudun vahvuuksia ovat peruselinkeinot, metsä- ja puuala, paperi- ja massateollisuus sekä metalliteollisuus.

36 Kyrönmaalla parhaiten ovat menestyneet peruselinkeinot, puuala, metalliteollisuus ja autokauppa. Kaikki teollisuudenalat kuuluvat ylimaakunnallisiin klustereihin. Metalli- ja konepajateollisuudella on haarautumia Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla, erityisesti Härmänmaalla. Elintarvike- ja puunjalostusteollisuudella on monia yhteyksiä Etelä- Pohjanmaan maakuntaan. Klustereita voidaan kehittää parantamalla alihankintaverkostojen työnjakoa, erikoistumista ja riskinjakoa. Tutkimus- ja kehittämistoiminnalla (niin perustutkimuksella kuin soveltavalla tutkimuksella) on tässä yhteydessä tärkeä rooli. Ympäristöystävällisen energiateknologian, eritoten tuulivoimateknologian kehittäminen on maakuntastrategiassa aivan erityisessä asemassa. On arvioitu, että tuulivoimateknologia kasvaa vuoteen 2020 maailmanlaajuisesti 20 30 prosenttia vuodessa. Tämä tarkoittaa puhtaan sähkön tuottamista, mutta näistä maailmanlaajuisista suuntauksista voivat toisaalta hyötyä myös vene- ja metalliteollisuus. Tavoitteena on näin ollen luoda erityinen tuulivoimaklusteri, jonka alueellinen alihankkijaverkosto työskentelee suurten monikansallisten toimijoiden kanssa. (Pohjanmaan liitto, Maakuntaohjelma 2003 2006) HALLINNOLLINEN VAIKUTTAMINEN Aluehallinto Suomen aluehallinto koostuu valtion aluehallinnosta ja kunnallisen itsehallinnon piiriin kuuluvasta aluehallinnosta. Edellinen saa valtuutuksensa ylhäältä ja jälkimmäinen alhaalta peruskunnista. Kumpikaan aluehallinnon haara ei ole suoran demokraattisen kontrollin alainen. Maakunnallisten liittojen mandaatti perustuu välilliseen vaaliin, eikä valtion aluehallinnolla ole kansanvaltaista kytkentää alueeseen (Sisäasiainministeriö, 2002). Valtionhallinto Valtion aluehallintoviranomaisia ovat seuraavat tutkimuksen kohdemaakunnissa toimivat organisaatiot: Etelä-Pohjanmaa Länsi-Suomen lääninhallitus Etelä-Pohjanmaan TE-keskus, 27 kunnan alue Länsi-Suomen ympäristökeskus, 57 kunnan alue Pohjanmaan tiepiiri Pohjanmaa Länsi-Suomen lääninhallitus Pohjanmaan TE-keskus, 30 kunnan alue (toimii myös Keski-Pohjanmaalla) Länsi-Suomen ympäristökeskus, 57 kunnan alue Pohjanmaan tiepiiri Aluetaso oli pitkään, vielä 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa paljolti valtionhallinnon organisaatioiden hallitsema. Rakenteeltaan aluehallinto oli pirstaleinen ja se oli muodostunut sektorikohtaisista lähtökohdista. Suomessa oli kaksitoista lääninhallitusta, jotka hoitivat seitsemän hallinnonalan tehtäviä. Nykyinen läänijako astui voimaan 1.9.1997, jolloin entisestä Vaasan läänistä tuli osa Länsi- Suomen lääniä. Lääninhallitukset edistävät valtion keskushallinnon valtakunnallisten ja alueellisten tavoitteiden toteutumista. Ne hoitavat oikeushallintoon, pelastus- ja poliisihallintoon, opetus- ja kulttuurihallintoon sekä liikunta- ja nuorisotoimeen, maa- ja metsätalous-

37 hallintoon, liikennehallintoon, kuluttaja-, kilpailu- ja elintarvikehallintoon, sosiaali- ja terveyshallintoon sekä kihlakunta- ja rekisterihallintoon liittyviä tehtäviä. Lääninhallitukset vastaavat yhteispalvelun koordinoinnista alueellaan. Valtionhallinnon toimintojen alueellistamiseen liittyen lääninhallitusten tehtäväksi on annettu valtion palvelutarjonnan kokonaisuuden arviointi alueellisesti ja paikallisesti. (Länsi-Suomen lääninhallitus, 2004) Työvoima- ja elinkeinokeskukset (TE-keskukset) aloittivat toimintansa syksyllä 1997. Tällöin yhdistettiin kauppa- ja teollisuusministeriön, työministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalojen aiemmat alueyksiköt 15 TE-keskukseksi. (TE-keskus lyhyesti, 2004). Länsi-Suomen ympäristökeskus on valtion aluehallintoviranomainen, joka johtaa ja hoitaa ympäristöasioita Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan sekä Keski-Pohjanmaan maakunnissa. Toimipaikat sijaitsevat Vaasassa, Kokkolassa ja Seinäjoella. Ympäristökeskus toimii yhteistyössä muiden alueviranomaisten kanssa ja osallistuu alueensa kehittämiseen. Tiehallinto huolehtii yleisistä teistä ja tieliikenneolojen kehittämisestä. Vaasan tiepiiri vastaa näistä tehtävistä Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien alueilla. Kunnallinen ja maakunnallinen itsehallinto Aluetasolla kunnallinen itsehallinto toteutuu maakunnallisten liittojen avulla. Ne ovat kunnallisen itsehallinnon periaatteiden mukaan toimivia lakisääteisiä kuntayhtymiä. Liitot toimivat lakisääteisenä aluekehitysviranomaisena sekä maakuntakaavoitusviranomaisena ja ovat siten maakunnan johtavia suunnittelu- ja edunvalvontayksikköjä. Liittojen toimialaan kuuluu myös muita kuin laissa säädettyjä tehtäviä, joita ovat: elinkeinoelämän ja matkailun edistäminen maakunnallisen kulttuuritoiminnan, koulutuksen ja kotiseututyön kehittäminen ja koordinointi maakunnan markkinointi maakunnan julkisten palveluiden parantaminen ympäristö-, liikenne- ja asumiskysymysten huomioon ottaminen viranomaistoiminnas sa ja muussa toiminnassa korkealaatuisen ja viihtyisän elin- ja toimintaympäristön edistäminen maakuntaa koskevat tutkimukset tietoyhteiskunta- ja informaatioteknologiakysymykset. Maakunnallinen liitto huolehtii maakunnassaan yleisestä aluepoliittisesta suunnittelusta, osaltaan toteutuksesta, ja näihin liittyvistä kansainvälisistä yhteyksistä. Euroopan unionin jäsenyyden myötä maakuntien liittojen kansainvälinen kanssakäyminen ja vuorovaikutus Euroopan eri alueiden kesken on tullut päivittäiseksi. Liitot laativat EU:n rakennerahastoista myönnettävien tukien edellyttämät ohjelmat omalla alueellaan ja osaltaan toteuttavat niitä. (Maakuntien liitot, 2004) Pohjanmaan liiton alue kattaa Pohjanmaan maakunnan ja Etelä-Pohjanmaan liiton Etelä- Pohjanmaan maakunnan. Maakunnallisilla liitoilla on myös yhteistä edunvalvontaa. Esimerkiksi Länsi-Suomen Allianssi (WFA) on Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Satakunnan maakunnan liittojen strateginen yhteistyöelin.

38 Muita toimijoita Sisäasiainministeriö päätti vuonna 1993 seutukuntajaosta. Sitä käytetään erilaisten aluejakojen perustana. Seutukuntiin kuuluvat kunnat määritellään työssäkäynnin ja kuntien välisen yhteistyön perusteella. Seutukuntia on Suomessa hieman yli 80. Seutukunnat ovat kuntien yhteistyön foorumeita ja niiden avulla halutaan parantaa paikallistason omaehtoisuuden edellytyksiä. Seutukunnista on tullut tärkeitä ohjelmallisen aluekehittämisen yksiköitä (Katajamäki et al., 2001). Seutukuntajako on alkanut vaikuttaa tapaan, jolla eräät valtion viranomaiset organisoivat alueellisesti palvelunsa. Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla on käynnissä yrityspalveluiden seutuistamishanke. TE-keskukset kehittävät seudullista palvelutoimintaa joko kuntien toimitilojen tai työvoimatoimistojen yhteyteen. Lisäksi tavoitteena on kytkeä seudulliseen palveluverkkoon myös muita toimijoita, kuten verotoimistot ja maaseutukeskukset. Vastaavasti suunnitteilla on myös työvoimahallinnon seutukuntajakoon nojautuva palveluiden organisointi. Tässä mallissa lähtökohtana on palvelujen ja hallinnon alueellinen kokoaminen. (Sisäasiainministeriö, 2002) Aluekeskusohjelmien tavoitteena on kehittää kaupunkiseutujen elinvoimaa ja kilpailukykyä. Aluekeskusten ja maakuntien välillä ilmenee epäselvyyttä samaan aikaan kun vallitsee suuri yksimielisyys siitä, että aluekeskukset eivät voi korvata maakuntia kehittämistehtävien osalta. Aluekeskusten tähänastiset aktiviteetit näyttävät painottuvan osaamisen, teknologian ja elinkeinojen kehittämiseen. Aluekeskusten asema maakunnissa ja maakunnallisessa suunnittelussa vaatii selkeyttämistä, sillä aluekeskusohjelmassa alueille on jätetty hyvin suuri toimintavapaus. Osa aluekeskusohjelmista onkin jo saanut seudullisesti melko vahvan ohjaavan roolin ja toimii ohjaavana strategisena viitekehyksenä koko seudulliselle kehittämistyölle. (Sisäasiainministeriö, 2002) Sairaanhoitopiirit ovat kuntayhtymiä. Niiden tehtävänä on järjestää erikoissairaanhoitopalveluja piirin alueen väestölle. Vaasan sairaanhoitopiiri muodostuu Pohjanmaan rannikkoalueen kaksikielisistä, ruotsinkielisistä ja suomenkielisistä kunnista. Jäsenkuntia on 17 ja lisäksi kuusi osajäsenkuntaa, jotka sijaitsevat Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella ja joilla on omistusosuus Selkämeren sairaalassa. Toiminta-alue on lähes sama kuin Pohjanmaan liiton alue. Poikkeuksia ovat Kruunupyy ja Isokyrö, jotka kuuluvat muihin sairaanhoitopiireihin. Etelä-Pohjanmaan maakunnassa sijaitseva Jurva on puolestaan osa Vaasan piiriä. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuuluu 26 Etelä-Pohjanmaan kuntaa ja Isokyrö Pohjanmaan maakunnan alueelta. Monet talouteen liittyvät toimijat ovat järjestäneet toimintansa lähinnä maakunnalliselta pohjalta. Pohjanmaan kauppakamari toimii Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa, kuten myös TE-keskus. Etelä-Pohjanmaan kauppakamari on sijoittunut Seinäjoelle. Teknologian kehittämiskeskus rahoittaa ja aktivoi yritysten ja tutkimusyksiköiden haastavia tuotekehitys- ja tutkimusprojekteja. Tekesin palveluja tarjotaan TE-keskuksien teknologiayksiköissä osana Tekesin verkkoa. Tällaiset toimipisteet sijaitsevat sekä Vaasan että Seinäjoen TE-keskuksissa. Valtion omistaman Finnveran aluetoimistot ovat Vaasassa ja Seinäjoella. Finnvera toteuttaa elinkeinopolitiikkaa riskirahoituksen keinoin. Elinkeinopolitiikkaa ovat pk-yritysten toiminnan edistäminen ja kehittäminen, yritysten viennin ja kansainvälistymisen edistäminen, työllisyyden edistäminen yritysten perustamista ja kasvamista tukemalla sekä valtion alue-

39 poliittisten tavoitteiden toteuttaminen. Vaasan toimiston alueeseen kuuluvat Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa. Seinäjoen aluekonttorin alue on sama kuin Etelä- Pohjanmaan liiton alue Toiminta kattaa omalla alueella toimivat yritykset. Tehtävät alueilla Alueisiin kohdistuu nyt paljon eri organisaatioiden toimenpiteitä: Aluekehityslain mukaan maakuntien liitot laativat maakunnan aluetta koskevan maakuntaohjelman, joka sisältää kehittämisen tavoitteet, olennaiset toimenpiteet sekä suunnitelman ohjelman rahoittamiseksi. TE-keskusten kehittämistehtävät ovat EU-asiat, yrityspalvelut, maaseudun kehittäminen ja työvoiman kehittäminen. Lääninhallitusten kehittämistehtäviin kuuluvat EU-tukiasioista päättäminen sekä ammatilliseen koulutukseen liittyvät asiat. Alueellisten ympäristökeskusten kehittämistehtävät ovat esimerkiksi kestävän kehityksen edistäminen. Tiehallinnon alueorganisaatioiden kehittämistehtävät tie- ja liikenneolosuhteiden ylläpito ja kehittäminen. Maakuntaliittojen toimivalta rajoittuu niiden sijaintimaakuntaan. TE-keskusten työvoima- ja elinkeino-osastot toimivat pääosin oman alueen sisällä. Maakuntaraja ylittyy, jos TE-keskus toimii usean maakunnan alueella, kuten Pohjanmaan TE-keskus Pohjanmaalla ja Keski- Pohjanmaalla. Yritysosaston toiminta ulottuu harvoin toisen keskuksen alueelle. Pohjanmaan TE-keskus toimii tosin Interreg-päätökset tekevänä viranomaisena koko entisen Vaasan läänin alueella. Työvoimaosastot antavat jonkin verran päätöksiä oman alueen rajan ylitse, ja ne voivat myös jakaa projekteja. Yhteistoimintaa on esimerkiksi Suupohjan alueella. TE-keskusten maaseutuosastot voivat toimia alueellisesti vapaammin. Esimerkiksi Alman rahoitus ei ole sidottu alueellisesti. Ympäristökeskusten ja tiepiirien toiminta ulottuu luonnollisesti Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueille. Tietynlaista alueiden rajat ylittävää koordinointia käytännön toiminnassa tarvitaan toki aina. Ongelmia ja ratkaisuja Aluehallinnon kokonaisuuden näkökulmasta katsoen puuttuu aluetason hallintoa kokoava toimija. Aikaisemmin lääninhallitukset saattoivat toimia tällaisina kokoavina toimijoina neuvottelukuntalaitoksensa kautta ja muutoinkin toimien yleishallintoviranomaisena hallittavissa olevalla maantieteellisellä alueella. Nyt aluehallinnon keskeiset osat on toteutetuista kokoamisyrityksistä huolimatta eriytetty toisistaan. Suunnitelmia laaditaan maakunnallisissa liitoissa, ympäristöä hallinnoidaan ympäristökeskuksista käsin, palveluja pohditaan sairaanhoito- ja erityishuoltopiirien puitteissa ja viranomaistehtävät löytyvät pääasiallisesti lääninhallituksista. Alueiden kehittymiseen vaikuttavat tehtäväkokonaisuudet sijaitsevat toisistaan suhteellisen riippumattomissa hallinnollisissa yksiköissä. Alueen yhteisen tahtotilan muodostaminen on työlästä eikä se välttämättä aina onnistu, jos osapuolet korostavat omia kantojaan. (Sisäasiainministeriö, 2002) Aluetasolle perustettiin rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanoa ja alueen kehittämiseen vaikuttavien toimenpiteiden yhteensovittamista varten maakunnan yhteistyöryhmät. Ne koostuvat maakunnan liiton ja sen jäsenkuntien, valtion viranomaisten ja hallinnonalojen muiden toimijoiden sekä alueen kehittämisen kannalta merkittävien elinkeinoelämän ja

40 työmarkkinajärjestöjen edustajista. Keskeisiksi vallankäyttäjiksi yhteistyöryhmissä tulivat TE-keskukset ja maakuntien liitot. Uuden aluekehityslain mukaan maakuntien liitto laatisi maakunnan aluetta koskevan maakuntaohjelman, joka sisältää kehittämisen tavoitteet, olennaiset toimenpiteet sekä suunnitelman ohjelman rahoittamiseksi. (Sisäasiainministeriö, 2002) Maakuntien liittojen kannalta tilanne pelkistyy siihen, että ne ovat maakuntien yhteistyön koordinoijia ja organisoijia ilman todellista valtaa. TE-keskuksilla puolestaan on rahoitusresursseja, mutta emoministeriöt ohjaavat niiden toimintaa tavalla, joka ei anna riittävästi mahdollisuuksia oman alueen lähtökohdista kumpuavien kehittämistarpeiden toteuttamiseen. (Katajamäki et al., 2001) Aluekeskusohjelma nähdään ohjelmana, jolla on paljon päällekkäisyyksiä esimerkiksi osaamiskeskusohjelman, seutukokeilun ja rakennerahasto-ohjelmien kanssa. Selkeyttämisen tarve liittyy myös siihen jännitykseen, joka on havaittavissa aluekeskusten ja maakuntien reuna-alueiden välillä. Tutkimusten perusteella on paljolti tapauskohtaista, kuinka paljon kasvukeskuksen vetovoima ja menestyminen ulottuvat keskusta ympäröivälle alueelle. Lisäksi ongelmana ovat kehittämiseen liittyvän päätösvallan järjestäminen tilanteessa, jossa alueellisilla toimijoilla on toisistaan poikkeavia intressejä. Kitkakohdat nähdään huomattavasti pienempinä suhteessa seutukokeiluun, vaikka senkin osalta on selvittämistarvetta aluekehittämisen kokonaisuuteen. Seutukuntakokeilu ei kuitenkaan toistaiseksi näyttäisi olevan merkittävä uhka maakunnalliselle suunnittelulle. (Sisäasiainministeriö, 2002) Kehittämisen kannalta ongelma pelkistyy kysymykseksi koordinaation puutteesta. Päävastuu aluekehityksestä Suomen lainsäädännön perusteella kuuluu maakunnan liitoille aluekehitysviranomaisina. Alueiden kehittäminen tapahtuu kuitenkin useiden alueellisten, valtakunnallisten ja jopa kansainvälisten toimijoiden yhteistyön tuloksena. Nyt koordinaatiota esiintyy, jos monella eri toimijalla on siihen yhteistä tahtoa ja taustalla yhteinen näkemys. EU-tukialueet Maakunnista kumpikaan ei kuulu nykyisen kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden tukemiseen tähtäävän Tavoite 1 ohjelman piiriin. Vastaavasti molemmissa maakunnissa on mahdollista toteuttaa Tavoite 3 ohjelman mukaisia työvoimapoliittisia hankkeita. Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan välillä on kuitenkin joitakin eroja tukialuejaotuksen suhteen. Merkittävin alueellinen eroavaisuus syntyy yritystoiminnan ja talouden rakenteiden kehittämiseen liittyvän Tavoite 2 ohjelman suhteen. Nyt tarkasteltavalla alueella Vaasaa lukuun ottamatta kaikki kunnat kuuluvat tämän ohjelman tai ainakin sen vuoteen 2005 saakka tukeen oikeutettuun siirtymäkauden tukialueeseen. Varsinaiseen tukialueeseen kuuluvat Etelä-Pohjanmaan seutukunnista Suupohja, Järviseutu, Kuusiokunnat ja Eteläiset Seinänaapurit sekä Pohjanmaalta Maksamaan kunta. Interreg ohjelmien suhteen suurin maakuntien välinen ero on Kvarken-MittSkandia ohjelma, johon Pohjanmaa osallistuu varsinaisena toimijana ja Etelä-Pohjanmaa rajoittuvan alueen ominaisuudessa. Tämä ohjelma ei kuitenkaan ole alueen taloudellisen kehityksen kannalta erityisen merkittävä. Myöskään maaseudun yritystoiminnan kehittämisohjelmien (Leader+, Alma ja Pomo) suhteen alueet eivät ole merkittävästi eriarvoisessa asemassa,

41 vaikka kunnat niissä eri ohjelmien ja siten hieman erilaisten toimenpiteiden piiriin kuuluvatkin. Ohjelmien sisällöt ovat kuitenkin keskenään samansuuntaisia ja kaikki maakuntien maaseutualueet kuuluvat jonkin kehittämisohjelman piiriin. Equal-ohjelman suhteen alueet ovat niin ikään samanarvoisessa tilanteessa. YHTEENVETOA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Yhtäläisyyksiä naapurimaakunnissa Yhteisiä asioita on paljon, ja Suomessa "vanha Pohjanmaa" muodostaa oman erityisen kokonaisuutensa. Kahden maakunnan luonnonolot, kasvillisuusvyöhykkeet ja pitkä yhteinen raja vierekkäisten maakuntien välillä ovat tuottaneet toisiaan muistuttavan alueen. Näistä yhteisistä lähtökohdista kumpuavat vanhat perinteet. Asutuksen sijoittuminen vanhojen kulkuväylien varrelle, joita olivat joet, ovat saaneet aikaan yhtäläisen asukastiheyden. Kaupan alan palveluja käytetään rajojen yli. Keskiasteen koulutustaso, väestökehitys ja muuttoliike muistuttavat toisiaan. Rakenteelliset ongelmat ovat pääosin samat, esimerkiksi tulotaso ja työllisyys ovat valtakunnallisesti katsottuna lähellä toisiaan. Samasta perspektiivistä katsottuna asuminen muodot ja pienteollisuuden suuri osuus ovat lähellä toisiaan. Yhtä yleistä on myös työssäkäynti: Vaasan ja Seinäjoen välillä sekä Etelä-Pohjanmaalta Kaskisten suuntaan. Naapurimaakuntien eroja Kahdella maakunnalla on myös selkeitä eroja. Ensinnäkin kielisuhteet ovat erilaiset. Suomi on Etelä-Pohjanmaan kieli. Pohjanmaalla on ruotsinkielinen enemmistö ja Kyrönmaa on ainoa lähes puhtaasti suomenkielinen seutukunta. Vaasassa suomenkielisen väestön osuus on noin kolme neljäsosaa. Kieliryhmät heijastuvat myös kulttuurissa ja puolueiden kannatuksessa. Yleistäen voidaan todeta, että Pohjanmaalla RKP korvaa Etelä-Pohjanmaan Keskustan kannatuksen. Toki kaupunki - maaseutu -ulottuvuus tuottaa myös omaa perinteistä puoluekannatustaan kummassakin maakunnassa. Kielitausta heijastuu oppilaitoksissa, joita Pohjanmaalla on sekä ruotsinkielisiä että suomenkielisiä varten. Kielellisen moninaisuuden lisäksi Pohjanmaan koulutustarjonta yltää korkeammalle kuin Etelä-Pohjanmaan. Entisen Vaasan läänin yliopistotason koulutus on pääosin sijoittunut Vaasaan. Parempi koulutustarjonta heijastuu myös Pohjanmaan väestöllä yleisempinä korkeakoulututkintoina ja korkeakoulun jatkotutkintoina. Kielitaustan kahteen kieleen pohjautuvaan kulttuuriin perustunee myös Pohjanmaan suurempi kansainvälistyminen. Maakunnassa asuu enemmän vierasta kieltä äidinkielenään puhuvia kuin Etelä-Pohjanmaalla. Väestön keskimääräinen tulotaso on Pohjanmaalla korkeampi kuin Etelä-Pohjanmaalla. Kuitenkin veronalaiset tulot ovat molemmissa maakunnissa pienemmät kuin Suomessa keskimäärin. Väestö harmaantuu molemmissa maakunnissa, mutta kehitys on ongelmallisempi Etelä-Pohjanmaalla. Väestön vanheneminen on koko Suomen ongelma ja yleisemminkin eurooppalainen ongelma. Monessakin mielessä maakuntien keskusseutujen tilanne on parempi kuin syrjäisempien seutukuntien. Taloudellisilla indikaattoreilla mitattu arvonlisäys on Pohjanmaalla suurempi kuin Etelä- Pohjanmaalla, sekä absoluuttisin yksiköin että asukasta kohden mitattuna. Erot ovat vähitel-

42 len pienenemässä. Teollistuneet seutukunnat ovat kummassakin maakunnassa menestyneet parhaiten. Karkealla toimialatasolla tarkasteltuna maakuntien kehityskulut muistuttavat tilannetta, jossa Etelä-Pohjanmaan kehitys seuraa Pohjanmaan kehitystä muutaman vuoden viiveellä. Tarkempi teollisuuteen kohdistuva tarkastelu tuottaa eroja. Pohjanmaan teollisuuden suurempi volyymi on peräisin metalliteollisuuden koneiden ja laitteiden valmistuksesta, elektroniikka- ja sähkötuotteiden valmistuksesta sekä massan ja paperin valmistuksesta. Koneiden ja laitteiden valmistus on tärkeätä myös Etelä-Pohjanmaalla, mutta alueella ylitse muiden on elintarviketeollisuus ja toiseksi tärkein metallien valmistus sekä metallituotteiden valmistus. Tilastollisesti tarkasteltuna kummankin maakunnan toimipaikkarakenne on erittäin pienyksikkövaltainen. Suurempia yksiköitä on hieman enemmän Pohjanmaalla ja ne ovat kooltaan huomattavasti isompia vientiteollisuuden toimipaikkoja. Yhdessä väestöön ja tuotantoon liittyvät tekijät ovat tuottaneet Pohjanmaalle keskimääräistä pienemmän työttömyysasteen ja Etelä-Pohjanmaalle Suomessa keskimääräisen työttömyysasteen. Teollisen rakenteen erojen myötä aluerakenteet kytkeytyvät maailmankauppaan eri tavalla. Pohjanmaan kehitys liittyy viennin kautta suoraan kansainvälisen talouden kehittymiseen. Etelä-Pohjanmaan kehitys liittyy kotimarkkinoiden kehittymiseen. Maakunnat voivat siten elää erilaisissa suhdannevaiheissa ja ratkottavat ongelmat ovat osin erilaisia.

43 Lähteet ALTIKA= Tilastokeskus, aluetietokanta. Etelä-Pohjanmaan aluekehityskatsaus (2002). Etelä-Pohjanmaan liitto. http://www.epliitto.fi/. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava, tietopohja (2004). Etelä-Pohjanmaan liitto. http://www.epliitto.fi/. Etelä-Pohjanmaan liitto (2003). Etelä-Pohjanmaan maakuntasuunnitelman toteuttamissuunnitelma 2004 2005. Etelä-Pohjanmaan liitto A:12. http://www.epliitto.fi/). Etelä-Pohjanmaan liitto (2004). Maakuntasuunnitelma 2020. http://www.epliitto.fi/. Etelä-Pohjanmaan TE-keskus (2004). Etelä-Pohjanmaan työllisyyskatsaus. Tammikuu 2004. http://www2.te-keskus.fi/new/epo/t-katsaus/2004/1_2004.p. Katajamäki Hannu, Pekka Hunnakko,Petri Kahila, Jarmo Palm & Mikko Valtakari (2001). Vaikea maaseutupolitiikka. Havaintoja maaseutupolitiikan käytännöistä. Vaasan yliopisto. Levón-instituutti. 90/2001. Vaasa. Länsi Suomen lääninhallitus (2004). Yleistä lääninhallituksesta (2004). http://www.laaninhallitus.fi/lh/lansi/home.nsf /suomi/yleista. Länsi-Suomen lääninhallitus (2004). Tilastotietoa yleissivistävästä koulutuksesta. Tilastotietoa 2003. http://www.laaninhallitus.fi/. Maakuntien liitot (2004). Tehtävät. http://www.reg.fi/. Pohjanmaan liitto (2003). Pohjanmaan maakuntaohjelma 2003 2006. http://www.obotnia.fi /pdf/maakuntaohjelma_09-06-2003.pdf. Pohjanmaan liitto (2003). Tilastokatsaus Pohjanmaan maakunta. Pohjanmaan liitto (2004). Tilastokatsaus 2003. http://www.obotnia.fi/tilastot_03/43.pdf. Pohjanmaan liitto. Maakuntaohjelma 2003 2006. http://www.obotnia.fi/pdf/maakuntaohjelma_09-06-2003.pdf. Pohjanmaan TE-keskus (2004). Pohjanmaan TE-keskus, työvoimaosasto. Työllisyyskatsaus: tammikuu 2004. http://www2.te-keskus.fi/new/poh/tkats/tammi04/tk200401.htm. Sisäasiainministeriö (2002). Iskukykyisempi Suomi: suomalaisen aluehallinnon kokonaisarviointi- ja kehittämislinjauksia, asiantuntijalausunnot Muut julkaisut 12/2002. http://www.intermin.fi/julkaisu/iskukykyisempisuomi. Sisäasiainministeriö (2003). Maakuntien suhdannekehitys 2000 2002. Sisäasiainministeriön julkaisut 24/2003. Statfin = Tilastokeskus, tietopalvelu. TE-keskus lyhyesti (2004). (http://www.te-keskus.fi/. Tilastokeskus (2004a). Vaalikartat. http://kartat.stat.fi/scripts/esrimap.dll? name=ektk03&cmd=map&l=1. Tilastokeskus (2004b). Tilastotietoa aihealueittain. http://www.tilastokeskus.fi/tk/he/ oppilaitostilastot_ammatillinen2.html. Tilastokeskus (2004c). Aluetilinpito 1995-2001*. Taloustoimet suuralueittain, maakunnittain ja seutukunnittain vuosina 1995-2001*. http://www.tilastokeskus.fi/tk/to/ aluetilinpito_tuotantotilit.h. TT (2003a). TT:n suhdannebarometri elokuu 2003. http://www.tt.fi/tapahtumia /SBelo2003.pdf. TT (2003b). TT:n suhdannebarometri elokuu 2003. kuvat. http://www.tt.fi/arkisto /getoriginal.pl?ft_cid=3006 TT (2004). Suhdannebarometri helmikuu 2004. http://www.tt.fi/arkisto/getoriginal.pl?ft_cid=4469. Wuori, Olli. (2003). Vaasan kaupungin koulutuskonsernin toiminta-analyysi. Vaasan kaupunki. Tarkastuslautakunta.

44 Liitteet Liite 1. Alueen suurimpien puolueiden kannatus eduskuntavaaleissa 2003. Lähde. Tilastokeskus (2004b).