HOP! Hölkkäri On Pdf! Booger Harp Risto Hämis Hämäläisen 90- luvun kulttibändi Booger Harp ryhmittyy uudelleen. Buugerit tekevät yllärikeikan kotikonnuillaan Sodankylän elokuvafestivaaleilla. Kesäpäivät Oulussa Camp Kontuniemi on tämän kesän Liiton kesäpäivien peruskämppi. Tapahtumasta löytyy paljon infoa Oulun Seudun RT:n verkkojulkaisuista. Hölkkäri juhlii Ensi vuonna Hölkkäri juhlii 15- ja 20-vuotistaipaliaan. Syksyllä suunnitellaan ja samalla tiedotetaan mitä juhlavuotemme pitää sisällään YK 70 vuotta Suomi YK:n jäseneksi vuonna 1955 Golfia ja Falling platesia 1
Rt-sektorissa tapahtuu PJ:n puhinat Hölkkäri-Golf SRTL-Golf Liiton Kesäpäivät Oulussa Falling Plates Kokonaisturvallisuusmessut Rauhanturvaajaristeily Ugh, Howdy ja Terse, Kirjoitan tätä jo perinteeksi muodostuneen Slimin Fasset viikonlopun jälkeen. Tapahtumasta lisää tarinaa ja kenties jopa kuvallista materiaalia tulevissa numeroissa. Tapahtumakesä on aluillaan. Sappeella käydään XV Rauhanturvaseminaari Kosteanvirran taistelut tulevana viikonloppuna. Juhannuksen jälkeen pelataan parina viikonlppun kolopalloa Keskeisessä Suomessa ja Kytäjällä. Kolopallokinkereihin voi ilmoittautua osoitteeseen tom.streng@outlook.com. Tämän linkin takaa löytyy lisätietoa Hölkkärin kisasta joka pelataan Revontuli Golfissa 27.6.2015 https://www.facebook.com/events/897260983630340/. 4.7.2015 kisataan Suomen Rauhanturvaajaliiton Suomen mestaruudesta Kytäjällä, lisätietoa löytyy tämän linkin takaa https://www.facebook.com/events/713247042125967/. Levittäkää sanaa golfaavien rauhanturvaajien keskuudessa. Ei tarvitse olla minkään yhdistyksen jäsen että olisi edustuskelpoinen. RT-palvelus piisaa. Elokuussa olisi sitten vuorostaan Falling Platesia tarjolla Vekarajärvellä. Falling Platesista sen verran että mennään kolmen hengen joukkueilla ja kisat ovat yksipäiväiset. Lisätietoa aiheesta löytyy Kaakonkulmalaisten kotisivuilta eli http://www.rauhanturvaajat.com/falling-plates-2015/. Ampumaan halukkaat voivat ilmoittautua allekirjoittaneelle osoitteeseen tom.streng@outlook.com. Kun elämme nykyään uudessa maailmassa niin ampujilla tulee olla itse hankittuna ns. Reserviläisten ampumaturva jonka voi hankkia esim. tätä kautta http://www.reservilaisliitto.fi/jasenedut/jasenedut_ja_- alennukset/ampumaturva. Hintaa moiselle läpyskälle kertyy 25 euroa. Voidaan myös mainita sellaisen periaatepäätöksen löytyvän että kun ampuja hommaa itselleen tämän mainitun turvalapun ja esiintyy kisoissa Hölkkärin joukkueen jäsenenä niin vakuutus korvataan täysmääräisenä ja luonnollisestikin kisojen osallistumismaksu korvataan ampujalle. Pyrimme myös mahdollisuuksien mukaan järjestämään kimppakyytejä tapahtumapaikalle. Eiköhän tämä ollut tässä tältä erää. Taidan mennä alakertaan nauttimaan Samarinia. -T Tsup: RT-risteilylle voi ilmoittautua osoitteessa www.holkkari.fi/risteily2015 2
Yhdistyneet Kansakunnat maailmanjärjestö täyttää 70 vuotta YK perustettiin Maailmanjärjestön perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 70 vuotta. Organisaatio perustettiin niiden periaatteiden pohjalla, jotka presidentti Roosevelt ja pääministeri Churchill olivat tuoneet julki 1941 antamassaan Atlantin julistuksessa. Yhdysvallat ja Englanti määrittelivät tässä julistuksessa rauhalle asetettavat tavoitteet. Ne vaativat myös voiman käytön hylkäämistä kansainvälisessä politiikassa sekä hyökkääjämaiden aseistariisumista. Akselivaltoja vastaan taistelleet 44 maata, jotka nimittivät itseään jo sodan aikana Yhdistyneiksi Kansakunniksi, muodostivat jo ennen rauhan tuloa mm. sodan jälkeen miehitettävien maiden avustamista sekä kasvatus- ja yleensäkin kulttuuritoiminnan tehostamista varten tarkoitettuja elimiä. Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton, Iso-Britannian ja Kiinan edustajat päättivät elosyyskuussa 1944 pitämässään Dumbarton Oaksin konferenssissa ehdottaa Yhdistyneet Kansakunnat -nimisen kansainvälisen järjestön perustamista. Sen tehtäväksi tulisi maailmanrauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen. Huhtikuun 25. päivänä 1945 50 kansakunnan edustajat kokoontuivat San Franciscoon. He ryhtyivät suunnittelemaan uuden maailmanjärjestön organisaatiota ja toimintasääntöjä. Suurvaltojen ehdotukset hyväksyttiin pääpiirteissään muuttamattomina huolimatta siitä, että ne eivät olleet itsekään yksimielisiä kaikissa kysymyksissä. YK:n organisaatio esiteltiin 22.6.1945. Siihen kuului - yleiskokous, joka määrittelee järjestön politiikan, - turvallisuusneuvosto, joka käsittelee tärkeimpiä poliittisia ja sotilaallisia kysymyksiä, - talous- ja sosiaalineuvosto, joka käsittelee näiden alojen kysymyksiä sekä - kansainvälinen tuomioistuin kansainvälisten kiistakysymysten ratkaisemista varten. Järjestön hallinnollisista tehtävistä vastaisi pääsihteerin johtama pysyvä sihteeristö. San Franciscon konferenssin osanottajat allekirjoittivat 26.6. Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan, missä em. organisaatio vahvistettiin. Varsinainen perustamiskokous pidettiin San Franciskossa 24.10.1945. YK:n yleiskokous kokoontui ensimmäisen kerran Lontoossa tammikuun 10. päivänä 1946. Yleiskokouksen ensimmäiseksi puhemieheksi valittiin Belgian ulkoministeri Paul- Henri Spaak. Jatkaessaan lokakuun lopulla istuntojaan yleiskokous päätti sijoittaa YK:n päämajan New Yorkiin. Yleiskokous valitsi helmikuun 1. päivänä YK:n ensimmäiseksi pääsihteeriksi Norjan ulkoministerin Trygve Lien. Uusi järjestö korvasi Kansainliiton, joka lopetti toimintansa 18.4.1946 siirrettyään varansa YK:lle. 3
Järjestön päätehtäväksi määritettiin sotien estäminen mm. aseistariisunnan avulla. YK:n turvallisuusneuvosto oli järjestön puolesta päävastuussa maailmanrauhan ja YK:n jäsenten turvallisuuden ylläpitämisestä. Neuvoston viidellä vakinaisella jäsenellä, Kiinalla, Neuvostoliitolla, Ranskalla, Iso-Britannialla ja Yhdysvalloilla, säädettiin vetooikeus neuvoston päätöksiin nähden. YK:lle päätettiin kehittää omat asevoimat YK:n peruskirja määritti vastuun rauhan ylläpitämisestä turvallisuusneuvostolle sekä sotilaalliselle esikuntavaliokunnalle, josta tuli turvallisuusneuvoston neuvoa antava alakomitea. Ensimmäisiksi tehtäviksi pakotetoimintaan perustuvan rauhanturvaamiskoneiston luomiseksi turvallisuusneuvosto antoi sotilaalliselle esikuntavaliokunnalle tehtäväksi laatia yleisperiaatteet, jotka sisältäisivät YK:n omien asevoimien käyttö- ja toimintaperiaatteet sekä jäsenmaiden YK:n käyttöön luovuttamien joukkojen käytön yleisperiaatteet. Turvallisuusneuvostolle oli esitettävä suositus YK:n asevoimien kokoonpanosta ja joukkojen määristä. Sotilaallinen esikuntavaliokunta työskenteli koko vuoden 1946. Se esitteli alkuvuodesta 1947 turvallisuusneuvostolle tulokset. Esitys sisälsi yhteensä 41 sääntöpykälää. Näistä vain 25 oli kaikkien jäsenmaiden yksimielisesti hyväksymiä. Loput 16 pykälää olivat johtaneet eriävien mielipiteiden esittämiseen. Neljä, pykälää olivat erityisen ongelmallisia. Ne käsittelivät YK:n asevoimien vahvuutta ja rakennetta, joukkojen sijoituspaikkoja, läpikulkuoikeuksia mahdolliselle operaatioalueelle ja kotiuttamista operaation jälkeen. Sotilaallinen esikuntavaliokunta lähetti toukokuussa 1947 turvallisuusneuvostolle virallisen ilmoituksen työnsä tuloksista. Asiaa käsiteltiin turvallisuusneuvostossa 20.6.-5.7. välisenä aikana yhteensä 10 kokouksessa, mutta yksimielisyyteen ei päästy yhdestäkään kiistanalaisesta asiakohdasta. YK:n asevoimia koskevat kysymykset jätettiin pöydälle ratkaisemattomina. Oli selvää, ettei YK:lle perustettaisi omia joukkoja. YK käynnisti rauhanturvatoiminnan Kun YK:n peruskirjan mukaan järjestön tärkein tehtävä on ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, vaikkei sana peace keeping sisällykään sellaisenaan tuohon dokumenttiin, oli luonnollista, että rauhanturvakonsepti luotiin heti YK:n perustamisen jälkeen. Hyvä olikin, sillä melko pian jouduttiin käytännön toimiin, kun vuonna 1948 ilmeni tarve perustaa Lähi-itään sotilastarkkailijaorganisaatio. Se sai hieman myöhemmin nimekseen UNTSO (UN`s Truce Supervision Organisation) tehtävänään tarkkailla ja ylläpitää aselepoa Israelin ja sen naapurimaiden välillä. Vain vuotta myöhemmin perustettiin toinen sotilastarkkailijaorganisaatio Kashmiriin Intian ja Pakistanin rajalle. Ensimmäinen YK:n johtama rauhanturvajoukko UNEF I (First UN`s Emercency Force) perustettiin Siinaille vuosiksi 1956-1967 Suezin kriisiin liittyen. Operaatio oli YK:lle hyvin merkittävä, sillä se oli elävä esimerkki YK:n mahdollisuuksista, mutta myös rajoitteista 4
vastata maailman rauhan ylläpitämisestä. Näistä operaatioista alkaen YK:lla on ollut jatkuvasti jossain päin maailmaa käynnissä sekä sotilastarkkailija- että rauhanturvajoukko-operaatioita. Korean sota ei ollut rauhanturvaamisoperaatio YK oli päässyt vasta alkuun toimintamuotojensa vakiinnuttamisessa, kun Pohjois-Korea hyökkäsi Etelä-Koreaan. Tämä hyökkäys muodosti YK:n lyhyen historian käännekohdan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettu Kansainliitto oli sanellut oman kuolemantuomionsa, kun se ei ryhtynyt mihinkään todella tehokkaisiin toimenpiteisiin hyökkäyksen kohteeksi joutuneen jäsenvaltionsa Etiopian auttamiseksi. Hyökkäys Etelä-Koreaan asetti YK:n samanlaisen ratkaisun eteen. YK päätti tällöin auttaa Etelä-Koreaa. Tämä päätös pelasti Etelä-Korean kommunistien käsistä. Se pelasti samalla myös maailmanjärjestön edeltäjänsä kohtalolta, mutta aiheutti pysyvää kinaa rauhanturvaasioissa. Korean sota 1950-1953 ei ollut rauhanturvaoperaatio, sillä YK oli yksi sodan osapuolista sen tullessa auttamaan Etelä-Koreaa. YK:n lipun alla taisteli 16 maan sotilaita. Lisäksi Korean niemimaalla toimi ruotsalainen kenttäsairaala. Perinteiset rauhanturvaoperaatiot Ensimmäiset operaatiot ja niistä saadut kokemukset antoivat rajoittuneisuudestaan huolimatta hyvät perusteet tulevien tehtävien suunnittelulle ja toteuttamiselle. Hyväksi koetussa konseptissa myös pitäydyttiin melko tarkasti aina kylmän sodan päättymiseen saakka. Rauhanturvaoperaatiot liittyivät yleensä kahden tai useamman valtion välisen aseellisen selkkauksen tai sodan jälkeen aikaansaadun aselevon valvontaan ja ylläpitoon. Operaatioiden mandaatit olivat varsin rajallisia ja usein konsensuksen tulos, josta johtuen tehtävä ja resurssit eivät aina olleet vaatimuksiin nähden oikein mitoitetut. Tehtäviä yksilöidessä käytettiin sellaisia sanoja, kuten valvoa, tarkkailla, raportoida, loitontaa ja kieltää, mutta harvemmin estää. Kriisin osapuolia myös kuunneltiin. Ne saattoivat esittää, mitkä maat voidaan hyväksyä operaatioon. Kun lähtökohdat olivat tällaiset ja rauhanturvaajien puolueettomuus kriisissä oli merkittävä tekijä, oli luonnollista, että eurooppalaisista maista pohjoismaat, Irlanti ja Itävalta olivat usein mukana merkittävällä panoksella. Naton ja Varsovan liiton maista tunnetuimmat rauhanturvaajamaat olivat Kanada ja Puola. Perinteistä rauhanturvaamisen merkitystä ei kuitenkaan pidä vähätellä. Konsepti toimi hyvin kylmän sodan aikakaudella. YK:n rauhanturvajoukot palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 1988. Perusteluissa mainittiin muun muassa, että joukot ovat erittäin vaikeissa olosuhteissa jatkuvasti vähentäneet jännitystä tilanteissa, joissa aselepo on solmittu, mutta rauhansopimusta ei ole allekirjoitettu. Tällä toiminnalla on luotu perusteet kriisien rauhanomaisille ratkaisuille. Lisäksi korostettiin myös YK- järjestön merkitystä maailmanlaajuisena toimijana. 5
Tänään ja tulevaisuudessakin YK on ainoa maailmanlaajuinen toimija rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan alueilla. Johto-organisaatiosta riippumatta kansainväliset toimivat ovat ainakin tähän asti edellyttäneet YK:lta mandaattia toiminnan käynnistämiselle. Kokonaisvaltaiset operaatiot ovat yleistymässä. Tämä tarkoittaa sitä, että operaatioissa työskentelevät rinnakkain sekä siviili- että sotilaskomponentit. YK on itse pyrkinyt keskittymään operaation hallintaan ja paikallisten viranomaisten tukemiseen. Tästä esimerkkeinä ovat olleet Kosovo ja Afganistan. Nato ryhtyi johtamaan kriisinhallintajoukkoja YK:n epäonnistuminen rauhanturvaamisessa Balkanilla 1991-1995 sekä saman aikaisesti Somaliassa ja Ruandassa osoittivat, ettei YK sovellu rauhanturvaamiseen tilanteissa, joissa aselepoa ei ole solmittu tai se toistuvasti rikkoutuu. Näissä tilanteissa rauhanturvaajat ovat joutuneet tahtomattaan myös maaleiksi. Taistelut päättyivät Bosnia-Herzegovinassa lokakuussa 1995 solmittuun 60 vuorokauden aselepoon. Pariisissa allekirjoitettiin 14.12.1995 Daytonissa neuvoteltu rauhansopimus, joka päätti yli neljä vuotta jatkuneen sisällissodan entisen Jugoslavian alueella. Siirtyminen rauhan olosuhteisiin edellytti kansainväliseltä yhteisöltä voimakasta läsnäoloa alueella. YK:n turvallisuusneuvosto oikeutti 15.12.1995 päätöslauselmallaan jäsenvaltiot kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin rauhansopimuksen sotilaallisten määräysten toimeenpanemiseksi. Nato asetti 60 000 sotilaan muodostaman kriisinhallintajoukon valvomaan Daytonin sopimuksen toteutumista. YK painotti, että IFOR-operaation joukot voivat käyttää yhtäläisesti voimaa osapuolia vastaan mikäli se on välttämätöntä rauhansopimuksen sotilaallisten määräysten toimeenpanemiseksi. Daytonin rauhansopimuksen toteuttamisessa Nato löysi nopeasti oman toimintatapamallinsa. Kriisinhallinnasta onkin tullut yksi järjestön päätehtävistä. Sotilasliitto on myös tehokkaasti muokannut rauhankumppanuuskonseptia kriisinhallintatehtäviin soveltuvaksi. Kylmän sodan aikaiset operaatiot YK:n rauhanturvaamisen ensimmäisten vuosikymmenten operaatioista, jotka sijoittuivat pääosin kylmän sodan aikakauteen, on myöhemmin ryhdytty käyttämään nimitystä perinteisen rauhanturvaamisen aikakausi. Vähitellen kuitenkin maailman muuttuessa myös kriisien luonteet muuttuivat. Sen sijaan, että valmistauduttaisiin asettumaan kahden valtion väliselle rajalla valvomaan allekirjoitettua aselepoa osapuolten joukkojen välissä olevalla loitontamisvyöhykkeellä, jouduttiinkin keskelle sisällissotaa, jonka kaikkia osapuolia ei edes tunnettu. Uudet haasteet edellyttivät rauhanturvajoukoilta toisenlaisia otteita ja ennen kaikkea uskottavaa suorituskykyä tehtävän hoitamiseksi tarvittaessa pakottamalla. Lipun näytön sijasta oli oltava valmis näyttämään ja myös käyttämään voimaa. Rauhanturvaajien puolueettomuuskaan ei aina ollut välttämättömyys tehtävän suorittamiselle. 6
Vaikka YK pyrki ulkoistamaan vaativimmat kriisinhallintatehtävät joko Natolle tai kansainväliselle liittoutumalle, järjestö johti myös lukuisia rauhanturvaoperaatioita erityisesti Afrikassa, jossa tilanne oli pahimmillaan vuonna 2008. Tuona vuonna puolueeton tutkimuslaitos tutki YK:n pyynnöstä rauhanturvaamistoimintaa. Raportissa todettiin, että kriisien ratkaiseminen Afrikassa oli jäänyt YK:n ja AU:n vastuulle. Tämä piti paikkansa. YK oli 2000-luvun alussa pyytänyt jäsenmaitaan asettamaan paremmin koulutettuja ja varustettuja joukkoja operaatioihinsa, mutta hyvin vähän kehitystä tapahtui. Vielä kesäkuussa 2012 samat köyhät valtiot, joita raportissa syytettiin tehottomuudesta, olivat maita, jotka eniten luovuttivat joukkoja YK:n operaatioihin. EU-maista vain Italialla, Ranskalla ja Espanjalla oli noin 1000 sotilasta YK:n johtamissa operaatioissa. Pohjoismaista Suomella oli 208, Norjalla 64, Ruotsilla 58 ja Tanskalla 41 sinibarettista sotilasta. Suomen sijoitus ranking-listalla oli 52, kun 1990 - luvulla sijoitus oli 3-5 joukossa. Vuosi 2008 kriisinhallinnassa osoitti, ettei tavoitteita voi yksinkertaisesti saavuttaa vain joukkoja lisäämällä. Balkanin kriisin kokemuksista oltiin jo opittu, että perusedellytykset tehtävässä onnistumiselle olivat operaation saama poliittinen tuki ja joukkojen uskottavuus. Ulospäin tämä näkyisi kurinalaisena joukkona, jolla on tehtävään paras mahdollinen varustus ja koulutus. Tärkeää oli myös, että voimankäyttösäädökset mahdollistivat tehtävän suorittamisen nopeastikin vaihtuvissa tilanteissa. Tilanne ei ole juurikaan muuttunut tähän päivään mennessä. Yhteenveto Huolimatta siitä, että YK vuodesta on vuodesta 1996 alkaen antanut kriisinhallintaoperaatioiden johtamisen useissa tapauksissa alueellisten johtoportaiden, kuten Nato, Euroopan Unioni, Afrikan Unioni tai kansainvälisen koalitio, vastuulle, niin kaikissa tapauksissa operaatiot ovat saaneet valtuutuksensa YK:n mandaatilla. YK itse on myöskin Naton ohellä ollut ja on edelleenkin merkittävä, ja ainoa maailmanlaajuinen organisaatio, joka johtaa useita operaatioita erityisesti Afrikassa. Vuodesta 1948 lähtien YK on toimeenpannut noin 70 rauhanturvaamisoperaatiota. Parhaillaan on käynnissä 16, joissa palvelee 125 396 (4/2015) henkilöä. Sotilaiden määrä on yli 93 000. Poliiseja on yli 13 000. Suurimmat yksittäiset YK:lle joukkoja luovuttavia valtioita olivat Bangladesh (n. 9 400), Pakistan (n, 8 400) ja Intia (n. 8 100). Suomi oli sijalla 41. Suurin operaatio on MONUSCO (UN Organization Stabilization Mission in the Democratic Republic of the Congo), jonka maksimivahvuus mandaatin mukaan saa olla 22 016 sotilasta ja poliisia. UNAMID operaatio Darfurissa on lähes yhtä suuri. Suomalaisia ei näissä operaatiossa ole. 7
Operaatioihin on sotilaita vuosikymmenten kuluessa lähettänyt 120 maata. Tappiota on valitettavasti tullut kasvavassa määrin. Yhteensä menehtyneitä on 3 358 (5/2015), joista 1 564 on kuollut tällä hetkellä käynnissä olevissa operaatioissa. TIETOISKU Suomalaiset rauhanturvaajina lähes alusta alkaen Suomi hyväksyttiin YK:n jäseneksi 14.12.1955. Jo seuraavana vuonna olimme mukana rauhanturvatoiminnassa UNEF I-operaatiossa Suezilla. Suomesta osallistui tuohon operaatioon vuosina 1956-57 yhteensä lähes 450 sotilasta. Lokakuussa 2016 tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun suomalaiset ensimmäisen kerran ottivat osaa rauhanturvaoperaatioon. Suomesta on lähdetty 41 operaatioon lähes 50 000 sotilaan voimin tekemään töitä rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan hyväksi. Lähtijöitä on yksilötasolla yli 40 000. Vuoden 2015 alussa olimme mukana 12 operaatiossa noin 530 sotilaalla. Heistä 15 oli naista. Siviilikriisinhallinnan osalta olimme mukana 17 operaatiossa. Henkilöstöä oli ulkona noin 130, joista naisia oli 49. Vuoden 2015 alkupuolella on käynnistynyt kaksi operaatiota, joissa myös suomalaiset ovat mukana. Valitettavasti tappioita on tullut, sillä 49 suomalaista on menehtynyt operaatioissa. Yksikin on ollut liikaa. Lähteet: Suomen Rauhanturvaajaliitto 1968-2008 UN Blue Helmets YK:n nettisivut Puolustusvoimien nettisivut Rauhanturvaajalehden arkisto Heikki Holma Hölkkäristeille ristisadetta! Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt Rauhanturvaajaliiton esityksestä seuraavat valtiolliset kunniamerkit 4.6.2015: Suomen Leijonan ansioristi Kari Vilkko Suomen Valkoisen Ruusun 1. lk mitali kultaristein Timo Kautonen 8