J YV Ä S K Y L ÄN Y L I O P I S T O Taloustieteiden tiedekunta OHJEITA SEMINAARI- JA PRO GRADU - TYÖSKENTELYYN 14.2.2001/Päivitetty 3.12.2002 Laatineet: Pekka Pirinen Juhani Raatikainen Tuomo Takala Olavi Uusitalo
SISÄLLYS 1 JOHDANTO...1 2 CUM LAUDE SEMINAARI JA KANDIDAATINTUTKIELMA...3 2.1 Cum laude -seminaari...3 2.2 Kandidaatintutkielma...5 2.3 Arvostelu...6 3 LAUDATUR -SEMINAARI JA PRO GRADU -TUTKIELMA...7 3.1 Laudatur -seminaari...7 3.2 Pro gradu -tutkielma...8 3.3 Pro gradu tutkielman arvostelu...10 4 KIRJOITUSOHJEITA...13 4.1 Raportin rakenne...13 4.2 Ulkoasu...14 4.2.1 Kirjasintyyppi, riviväli, marginaalit ja otsikointi...14 4.2.2 Taulukot, kuviot ja matemaattiset kaavat...15 4.2.3 Sivujen numerointi...15 4.3 Viittaustekniikka...16 4.3.1 Lähdeviittaukset tekstissä...16 4.3.2 Suorat lainaukset...18 4.3.3 Lähdeluettelo...18 4.4 Liitteet...20 LÄHTEET...21 LIITTEET
1 1 JOHDANTO Yliopiston tarjoama opetus voidaan karkeasti jakaa kahteen osaan. Opiskelijan näkökulmasta ensimmäiseksi eteen tuleva osuus muodostuu pää- ja sivuaineiden sisällöllisestä oppimisesta. Tämä tapahtuu pääsääntöisesti osallistumalla joko luennoille ja niihin liittyviin kuulusteluihin tai kirjakuulusteluihin tutkintovaatimusten mukaisesti. Toinen, yhtä tärkeä osa yliopistoopintoja on kehittää tutkijanvalmiuksia, jotka muodostuvat kyvyistä määritellä mielekkäästi tieteellinen ongelma, ratkaista se ja laatia siitä hyvä tutkimusraportti. Täsmällisemmin sanottuna tieteellinen tutkimusprosessi edellyttää taitoa määritellä tutkimusongelma järkevällä tavalla, hankkia tietoa keskeisten aihetta käsittelevien tieteellisten julkaisujen sekä muiden relevanttien lähteiden avulla, valita oikeat tutkimusmenetelmät ja soveltaa niitä korrektilla tavalla sekä tehdä omien tulosten pohjalta onnistuneet johtopäätökset. Hyvä tutkimusraportti - tutkimusprosessin lopputulos - on rakenteeltaan selkeä ja mielenkiintoinen. Se liittää omat tutkimustulokset jo olemassa olevaan tutkimusperinteeseen eksymättä kuitenkaan tarpeettomalla tavalla aiheeseen kuulumattomien kysymysten pohdintaan. Sanomattakin on selvää, että raportoinnin on oltava kieliasultaan virheetön. Opiskelijan tutkijanvalmiuksien kehittäminen on yliopiston keskeinen tehtävä. On syytä huomata, että nämä kyvyt ovat ensiarvoisen tärkeitä myös niille, jotka eivät valitse opintojensa jälkeen tutkijan uraa. Valtaosa niistä, jotka yliopisto-opintojensa jälkeen suuntautuvat käytännön työelämään, toimii asiantuntija- tai johtotehtävissä. Työn voidaan tällöin katsoa hyvin pitkälti koostuvan erilaisista projekteista, jotka vaativat jatkuvaa uuden tiedon hankkimista, tilanteiden ja asioiden kriittistä analysointia ja kauaskantoisten johtopäätösten tekemistä. Kaikkea tätä koskee tarve selkeään suulliseen ja kirjalliseen raportointiin sekä projektin hallintaan tiukan aikataulun rajoittamana. Tutkijanvalmiuksien opiskelu alkaa cum laude -seminaarissa, jatkuu laudatur -seminaarissa ja johtaa pro gradu tutkielman kirjoittamiseen. Kyse on mittavasta osasta opintoja: neljä lukukautta seminaarityöskentelyä ja oman tutkimuksen toteuttaminen professorin ohjauksessa. On viisasta suunnitella opintonsa siten, että myös opintojen tämän osa-alueen suorittamiseen jää riittävästi aikaa ja voimavaroja.
2 Niin tieteellisessä kuin muussakin julkaisutoiminnassa jokainen foorumi edellyttää kirjoittajien noudattavan kustantajan määrittelemää kirjoitusformaattia. Tämä koskee myös käytännön työelämässä toimivia instituutioita. Esimerkkeinä mainittakoon Suomen Pankki, Euroopan Keskuspankki ja Kansainvälinen Valuuttarahasto, jotka kaikki noudattavat varsin tiukkaa kirjoitusohjeistoa. Jyväskylän yliopiston taloustieteiden tiedekunta menettelee myös näin. Aineja syventävien opintojen seminaarien kirjallisissa raporteissa sekä pro gradu tutkielmassa noudatettavat ohjeet esitetään luvussa 4.
3 2 CUM LAUDE SEMINAARI JA KANDIDAATINTUT- KIELMA Rakenteeltaan sekä cum laude että laudatur -seminaarit muistuttavat paljon toisiaan. Kumpikin kestää kaksi lukukautta, joiden kuluessa esitetään yksi tai useampia omia esitelmiä sekä suullisesti että kirjallisesti ja opponoidaan muiden opiskelijoiden laatimia esityksiä. Merkittävimmät eroavuudet syntyvät siitä, että cum laude -tasolla tavoitteena on perusvalmiuksien luominen, kun taas laudatur -seminaarin yhtenä keskeisenä tavoitteena on tukea pro gradu tutkimusta. 2.1 Cum laude -seminaari Edellytyksenä varsinaisiin cum laude -seminaari-istuntoihin osallistumiseen on kurssien Johdatus taloustieteelliseen tutkimukseen, Tiedon hankintamenetelmät ja Metodiopinnot suorittaminen. Opiskelija on velvollinen osoittamaan viimeistään ennen oman seminaarityönsä esittämistä opintorekisteriotteella kyseisten tutkintovaatimuskohtien suorittamisen. Kurssilla Johdatus taloustieteelliseen tutkimukseen (1 ov) perehdytään luennoilla ja ryhmätöitä tekemällä taloustieteiden tieteellisiin kysymyksenasetteluihin ja erilaisiin lähestymistapoihin. Tutkintovaatimusten kohta Tiedon hankintamenetelmät (1 ov) perehdyttää tieteellisten julkaisujen ja muun eri muodoissa olevan tiedon hankintaan. Aihealueita ovat mm. tietokantojen hyödyntäminen tutkimuksessa, erilaiset hakuohjelmat ja niiden cd-rom- ja internet-sovellukset (Abi/Inform, Helecon, Linda, Jykdok jne.). Kurssilla Metodiopinnot (1 ov) perehdytään tieteellisen tutkimuksen erilaisiin menetelmällisiin lähestymistapoihin ja erityisesti empiirisen tutkimuksen käytännölliseen suorittamiseen. Varsinainen cum laude -seminaari (5 ov) muodostuu kahden lukukauden mittaisesta osallistumisesta seminaari-istuntoihin, joissa opiskelija oppii hankkimaan tutkimusaiheeseensa liittyvää tietoa oma-aloitteisesti ja kriittisesti, oppii käyttämään ja jäsentelemään hankkimaansa aineistoa tutkimuksesta raportoidessaan sekä ottaa osaa seminaari-istunnoissa oppiaineensa tieteelliseen keskusteluun sekä suullisesti että kirjallisesti.
4 Seminaarin ohjaaja päättää, kuinka seminaari käytännössä järjestetään. Taloustieteiden tiedekunnassa on valtaosin noudatettu jompaakumpaa seuraavista menettelytavoista. Seminaarin alussa tapahtuu aihepiirin valinta. Opiskelijan tulee pyrkiä mahdollisimman itsenäiseen valintaan, mutta siitä huolimatta keskustelut ohjaajan kanssa ovat välttämättömiä. Opiskelijan ensimmäinen esitelmä on kirjallisuuskatsaus valittuun aihepiiriin (noin 15 20 sivua). 1 Seuraavan lukukauden alussa opiskelijat esittävät täsmällisen tutkimussuunnitelman valitsemastaan aiheesta ja lukukauden loppupuolella varsinaisen tutkimusraportin (noin 20 30 sivua). Näin siis ensimmäinen lukukausi käytetään aihepiiriä käsittelevän tieteellisen kirjallisuuden lukemiseen ja raportointiin, alkuperäinen tutkimussuunnitelma täsmennetään näiden tietojen pohjalta toisella lukukaudella, jolloin myös varsinainen tutkimus suoritetaan ja raportoidaan. Kukin opiskelija toimii myös muiden töiden opponenttina, opponoiden kustakin esitelmätyypistä (kirjallisuuskatsaus, tutkimussuunnitelma, tutkimusraportti) yhden työn. Seminaarin ohjaaja määrää opponointivastuut. Toinen paljon käytetty cum laude -seminaarin rakenne on seuraava. Seminaarissa pidetään kolme esitelmää: aiheanalyysi, tutkimussuunnitelma, ja tutkimusraportti. Tutkielman aihetta ja rajauksia kuvaava aiheanalyysi (1 3 sivua) ja tutkimussuunnitelma (5 10 sivua) esitetään seminaarin ensimmäisen lukukauden aikana ja tutkimusraportti (20 30 sivua) toisen lukukauden kuluessa. Kirjallisten raporttien laatimisen lisäksi esitykset pidetään suullisesti. Esityksen luonteesta ja seminaarin pitäjän toiveista riippuen esitelmät ovat yleensä 15 30 minuutin pituisia. Opponentin tehtävä on arvioida ja kommentoida tutkimuksen tai muun esitelmän sisältöä ja raportointia. Opponentin tehtävät edellyttävät hyvää perehtymistä sekä opponoitavan laatimaan kirjalliseen esitykseen että relevanttiin lähdeaineistoon. Opponentti esittää kysymyksiä ja näkemyksiä raportin sisällöstä, käytetystä lähdeaineistosta (siitä mitä on käytetty ja mitä on ehkä jätetty käyttämättä), tutkimusmenetelmistä, tutkijan johtopäätöksistä ja myös kirjallisen esityksen teknisistä seikoista (kirjoitus- ja kielioppivirheet, raportin rakenne jne.). Hyvä opponentti on rakentava, positiivinen ja kykenee tuomaan esille tarkastelun kohteena olevan 1 Sivumäärät kuvaavat lähinnä toteutuneita keskiarvoja, eivätkä ole sitovia tavoitteita. Asiasisältö ja esityksen selkeys ovat tässä suhteessa luonnollisesti ratkaisevia.
5 työn vahvuuksia ja heikkouksia. Vaikka yksi opponentin tehtävistä on läpikäydä kirjoitukseen liittyviä ulkoasullisia tekijöitä, opponointi ei saa rajoittua ainoastaan kirjoitus- ja kielioppivirheiden läpikäyntiin. Pääsääntöisesti opponentin seminaarissa käyttämät puheenvuorot ovat (ainakin lähes) yhtä pitkiä kuin varsinaista esitelmää pitävän opiskelijan. Seminaarin läpäisy edellyttää aktiivisuutta myös muutoin kuin edellä kuvatussa mielessä. Tämä tarkoittaa mm. osallistumista kaikista esitelmistä käytyyn keskusteluun. Luonnollisesti tämä edellyttää vähintään muiden osallistujien laatimien kirjallisten esitysten lukemista. Lisäksi seminaarissa on läsnäolopakko, jonka usein tulkitaan tarkoittavan vähintään 80 prosenttia seminaari-istunnoissa käytetystä ajasta. Myös tältä osin viimeinen ratkaisuvalta on seminaarin ohjaajalla. Yksityiskohtaisempia ohjeita cum laude -seminaareista antavat eri oppiaineet ja seminaarien ohjaajat. Tämän hetkinen kirjallinen materiaali eri oppiaineisiin (Johtaminen, Kansantaloustiede, Laskentatoimi, Markkinointi, Yrittäjyys) löytyy lähdeluettelosta. 2.2 Kandidaatintutkielma Seminaarin viimeinen kirjallinen ja suullinen esitys muodostuu tutkimusraportista. Työ korjataan annettujen kommenttien pohjalta, jolloin siitä muodostuu kandidaatintutkielma. Kandidaatintutkielman tultua hyväksytyksi opiskelijalla on oikeus halutessaan suorittaa sen perusteella kypsyysnäyte eli maturiteetti (opiskelija kirjoittaa tenttitilaisuudessa ohjaajan antamista vaihtoehtoisista tutkimuksen aihepiiriä käsittelevistä aiheista esseen, jonka ohjaajan lisäksi tarkastaa äidinkielen asiantuntija, ks. liite 1). Useimmin maturiteetti suoritetaan kuitenkin pro gradu tutkielmaan liittyen. 2 2 Valmistuakseen opiskelijan on suoritettava maturiteetti, jonka hän voi vapaavalintaisesti tehdä joko kandidaatin- tai pro gradu tutkielman pohjalta.
6 2.3 Arvostelu Cum laude -seminaari ja sen lopputuloksena syntyvä kandidaatintutkielma muodostavat viiden opintoviikon kokonaisuuden, joka arvostellaan ykkösestä kolmoseen yltävällä asteikolla. Kirjallisten töiden lisäksi arvosteluun vaikuttavat oman esitelmän suullinen esittäminen, opponoinnit ja yleinen aktiivisuus seminaari-istunnoissa.
7 3 LAUDATUR -SEMINAARI JA PRO GRADU -TUTKIELMA Pro gradu -työskentelyyn kuuluu sekä laudatur -seminaarin suorittaminen (1 ov) että itse pro gradun työn tekeminen (20 ov). Tavoitteena on jatkaa perehtymistä tieteellisen tutkimuksen suunnitteluun ja tekemiseen sekä sen raportoimiseen suullisesti ja kirjallisesti. Cum laude - seminaareihin ja kandidaatintutkielmaan verrattuna vaatimustaso on luonnollisesti selvästi korkeampi. Työskentelyyn kuuluvat raporttien ja tutkimussuunnitelmien kirjoittaminen, esitelmien pito, opponoinnit sekä aktiivinen seminaari-istuntoihin osallistuminen. Seminaarin tarkoituksena on ennen kaikkea tukea pro gradu -työn tekemistä, joten esitelmien kannattaa olla mahdollisimman suoraan osia tulevasta gradusta. Pro gradu -tutkimuksen tekeminen on vaativa vaihe. Se edellyttää täysipäiväistä pitempiaikaista paneutumista. Kuten tutkimuksen teko yleensä, gradutyöskentely edellyttää kurinalaisuutta, pitkäjänteisyyttä, oma-aloitteisuutta ja epävarmuuden sietoa. Se vaatii ajattelua ja lukemista sekä alusta lähtien kirjoittamista. Vaikka tässä vaiheessa opiskelija tuntee olevansa opintojensa loppuvaiheessa, kannattaa silti varata realistisesti riittävä aika opintojen tämän vaiheen menestyksekkääseen loppuun saattamiseen. On hyvin vaikea sovittaa yhteen vaativaa kokopäivätyötä ja pro gradu tutkielman tekemistä. 3.1 Laudatur -seminaari Laudatur -seminaari koostuu kahden lukukauden seminaari-istunnoista. Varsinaisesta toteutuksesta vastaa ja päättää seminaarin ohjaaja. Seminaarin läpäisy edellyttää seminaarin ohjaajan edellyttämien kirjallisten raporttien laatimista, esitelmien pitämistä, opponointien hoitamista ja aktiivista osallistumista seminaari-istunnoissa käytävään keskusteluun. Seminaariistunnoissa on läsnäolopakko (tämän tulkitaan usein tarkoittavan vähintään 80 prosentista läsnäoloa seminaari-istunnoissa). Seminaarin ohjaajalla on oikeus edellyttää seminaarilaisilta myös muita kuin edellä mainittuja suorituksia. Pääsääntöisesti seminaarin toiminta on seuraillut kahta vaihtoehtoista toimintamallia. Näistä ensimmäisessä kukin osallistuja keskustelee seminaarin aluksi ohjaajan kanssa pro gradu
8 tutkielman ja seminaariesitelmien aiheista. Vaikka opiskelijan on pyrittävä mahdollisimman itsenäiseen aiheen valintaan ja tutkimusongelman määrittämiseen, ovat keskustelut laajemman tieteellisen näkemyksen ja tutkimuskokemuksen omaavan ohjaajan kanssa välttämättömiä. Seminaarin ensimmäisellä lukukaudella kukin osallistuja laatii tutkimussuunnitelman (keskimäärin 15 30 sivua), joka sisältää myös laajan kirjallisuuskatsauksen valitusta tutkimusongelmasta. Tutkimussuunnitelman keskeiset asiat esitetään seminaarissa myös suullisesti. Hyvä tavoite on, että työ muodostaa pienin korjauksin pro gradu tutkielmassa usein tarvittavan kirjallisuuskatsauksen (ja mahdollisesti menetelmän valinnan kuvauksen). Toisen lukukauden aikana opiskelija esittää mahdollisimman valmiin pro gradun (usein kyseessä saattaa olla vielä jossain määrin keskeneräisen, mutta kuitenkin jo loppuvaiheessa olevan tutkimuksen väliraportti). Laajalle levinnyt on myös käytäntö, jossa seminaarin ensimmäisellä lukukaudella esitetään aluksi aiheanalyysi ja tämän jälkeen varsinainen tutkimussuunnitelma (tai ainoastaan tutkimussuunnitelma). Toisen lukukauden alussa esitellään työn etenemistä kuvaava väliraportti ja lukukauden lopussa ainakin melko valmis pro gradu tutkielma. Yksityiskohtaisempia ohjeita laudatur -seminaareista ja pro gradu tutkimusten laatimisesta antavat eri oppiaineet ja seminaarien ohjaajat. Tämän hetkinen kirjallinen materiaali eri oppiaineisiin (Johtaminen, Kansantaloustiede, Laskentatoimi, Markkinointi, Yrittäjyys) löytyy lähdeluettelosta. 3.2 Pro gradu -tutkielma Pro gradu tutkielma on näyte opiskelijan kyvystä itsenäiseen tieteelliseen työskentelyyn ja sen raportointiin kauppatieteen maisterin opintojen edellyttämällä tasolla. Laudatur seminaari tukee opinnäytetutkimuksen tekemistä ja tavoitteena voitaisiinkin pitää sitä, että tutkielma valmistuisi mahdollisimman pitkälle seminaariin osallistumisen aikana. Jokainen akateeminen tutkimus kaipaa kommentteja ja palautettu muilta tutkijoilta ja asianharrastajilta. Lisäksi opinnäytetyöt edellyttävät varsin tiivistä kokeneemman tutkijan ohjausta. Syventävien opintojen seminaari tarjoaa tätä omalta osaltaan. Hyvin keskeistä on kuitenkin
9 pro gradu tutkielman ohjaajan ja työn tekijän välinen vuoropuhelu. Kun opiskelija alkaa suunnitella opinnäytetyön tekemistä, kannattaa hänen ottaa yhteyttä aihepiiristä vastaavaan professoriin ja sopia ohjauksen järjestämisestä. Tässä on syytä huomioida, että välttämättä oma toive ohjaajan henkilöstä ei aina toteudu, vaan tiedekunnan professorikunta pyrkii jakamaan ohjausvastuita erikoistumisensa, mutta myös työtilanteensa mukaan tasaisesti. Yleensä ohjaaja ja ohjattava tapaavat säännönmukaisesti muutaman viikon välein ja keskustelevat työn etenemisestä, mahdollisista esiin nousseista ongelmista ja jatkosuunnitelmista. Työskentelytavat tässä suhteessa luonnollisesti vaihtelevat varsin paljon. Opiskelijan kannattaa pitää mielessä, että ohjaajan tapaamiseen tulee valmistautua. Mitä selkeämmässä muodossa esitettävät kysymykset ovat, sitä parempia vastauksia on kohtuullista odottaa! Pro gradu tutkielma on kirjoitettava oikeakielisesti jäljempänä esitettävien kirjoitusohjeiden mukaisesti. Näistä ohjeista poikkeavia töitä tiedekunta ei ota tarkastettavaksi. Pro gradu- tutkielman palautusprosessi on kolmivaiheinen. Ensiksi tarkastettava pro gradu tutkielma toimitetaan tiedekunnan toimistoon kahtena mappiin kansioituna kappaleena. Toiseksi, kun tarkastajat ovat lukeneet tutkielman ja antaneet siitä lausuntonsa, opiskelija toimittaa tutkielmansa tiedekunnan toimistoon kansitettuna (mustat kovat kannet, ei kansitekstejä). Opintoviikot pro gradu -tutkielmasta kirjataan opintorekisteriin, kun tutkielma on arvosteltu tiedekuntaneuvoston kokouksessa ja opiskelija on toimittanut kansitetun työn toimistoon. Kolmanneksi, tutkielmasta luovutetaan kirjastoon joko sähköinen pdf-tiedosto opinnäytepalvelimelle tai paperikopiot opinnäytteen nimiösivuista ja tiivistelmästä luettelointia varten, mikä opiskelija ei toimita kirjastoon sähköistä opinnäytettään (ks. tarkemmat ohjeet osoitteesta (http://www.jyu.fi/economics/studying/gradupauusi.html). Pro gradu tutkielma on julkinen asiakirja, johon kaikki kiinnostuneet voivat tutustua ja perehtyä. Opinnäytetyön julkisuutta voidaan kuitenkin rajata tekijän/tekijöiden anomuksesta, jos siihen on riittävän painavia syitä (ks. liite 2). Jos tutkielman julkisuutta on rajattu, opiskelija toimittaa tiedekunnan kaksi kansitettua työtä: pro gradu tutkielman kokonaisuudessaan ja rajatun pro gradu tutkielman, josta julkisuudelta rajatut sivut on poistettu. Poistetut sivut merkitään tekstiin (esimerkiksi sivut 65-79 julkisuudelta rajattu 26.5.2005 saakka). Tässä tapauksessa tiedekunnassa julkisesti säilytetään aluksi tämä suppeampi versio. Julkisuuden ra-
10 jaamisen määräajan päätyttyä suppean version tilalle vaihdetaan täydellinen pro gradu tutkielma. On usein hyödyllistä, että ohjaaja kommentoi työn ja sen eri osien kirjallisia versioita jo tutkimustyön tekemisen ja lopullisen raportin laatimisen aikana. Usein lopullista versiota kommentoidaan seuraavalla tavalla. Työn ohjaaja lukee työn ensimmäisen kokonaisen tutkimusraportin, kommentoi sitä opiskelijalle ja antaa työstä alustavaa palautetta. Tämän jälkeen tutkielman laatija korjaa työtä annettujen ohjeiden pohjalta. Työn seuraavan version lukevat kummatkin tiedekunnan määräämät tarkastajat. Tarpeen vaatiessa he kommentoivat sitä ja esittävät alustavan käsityksensä arvosanasta ( arvosanahaarukan ). Mahdollisten korjausten jälkeen työ palautetaan ohjaajalle valmiina pro graduna. Tarkastajat kertovat yleensä käsityksensä työn arvosanasta ja opiskelija voi itse harkita, haluaako vielä parantaa työn tasoa vai onko tyytyväinen arvosanaansa. Ohjaajalla ja tarkastajilla on kuitenkin oikeus poiketa edellä kuvatusta, usein sovelletusta, menettelystä. 3.3 Pro gradu tutkielman arvostelu Tiedekunta määrää pro gradu tutkielmalle kaksi tarkastajaa, joista ensimmäinen on työn ohjaaja. Tarkastajat esittävät arvioitavasta työstä arvosanan ja lausunnon tiedekuntaneuvostolle, joka päättää lopullisen arvosanan. Silloin, kun tarkastajat ovat yksimielisiä, tiedekuntaneuvosto on vahvistanut tarkastajien esityksen mukaisen arvosanan. Pro gradun arkistoitaviin kappaleisiin liitetään tarkastajien lausunto, joka toimitetaan myös opiskelijalle (ks. liite 3). Pro gradu -työn arvosanaa määrättäessä otetaan huomioon eri näkökohtia, joiden tuloksena arvosana määräytyy. Kahden henkilön tekemältä yhteisgradulta vaaditaan enemmän kuin yksin tehdyltä gradulta. Karkean säännön mukaan, jos gradu yksin tehtynä saisi esimerkiksi arvosanan magna cum laude approbatur, yhteisgraduna arvosana olisi cum laude approbatur. Seuraavassa on viitteellisesti luonnehdittu eri tasoisten pro gradujen ominaisuuksia. Laudatur. Työ on teoreettisesti vahva ja originelli. Kirjallisuuden käsittely on kattavaa, lähteiden käyttö huolellista ja syntetisoivaa ja lähdekritiikki on hyvin perusteltu. Tutkimusongelman määrittely on huolellinen, ongelma on johdettu teorioista, ongelmanratkaisu on selkeä
11 ja kontribuutio kiistaton. Tutkielman mahdollinen empiirinen osuus sisältää tieteellisesti merkittäviä tuloksia. Metodien valinnat ovat perusteltuja ja menetelmällinen käsittely huolellista ja systemaattista. Työ ilmentää laatijansa oman ajattelun vahvaa panosta. Teksti on sujuvaa ja tyylillisesti erinomaista. Rakenne on selkeä, johdonmukainen ja ulkoasu on virheetön. Eximia cum laude approbatur. Työ on teoreettisesti vahva ja originelli, kirjallisuuskatsaus on kattava ja lähteiden käyttö huolellista ja syntetisoivaa. Tutkimusongelman määrittely on selkeä ja perusteltu, ja se on johdettu ongelmaa selittävistä teorioista. Työssä tuotetaan selvä kontribuutio. Työ on metodisesti perusteltu ja huolellinen. Tutkielman mahdollinen empiirinen osuus on toteutettu oivaltavasti ja kypsästi. Teksti on sujuvaa ja työn rakenne on selkeä ja johdonmukainen. Ulkoasu on moitteeton. Magna cum laude approbatur. Teoreettisesti kypsä työ, joka osoittaa tekijän hyvää perehtyneisyyttä ja ymmärrystä. Kirjallisuus on kattavaa ja osoittaa hyvää aiheen hallintaa. Tutkimusongelman määrittely on perusteltu ja selkeä. Työ on tehty metodisesti oikein ja tutkielman mahdollinen empiirinen osuus on toteutettu tavallista paremmin. Teksti on sujuvaa eikä rakenteissa ole merkittäviä puutteita. Ulkoasussa ei ole puutteita ja työ on virheetön. Cum laude approbatur. Työ osoittaa tekijän perehtyneisyyden alan teorioihin ja riittävää ymmärrystä teorian keskeisistä osista. Kirjallisuuden hallinta on tyydyttävää, kattavuudessa ei ole merkittäviä puutteita. Tutkimusongelman määrittely on selkeä. Työssä ei ole merkittäviä virheitä ja mahdollinen empiirinen osuus on käypäisesti toteutettu. Teksti on asiallista eikä rakenteessa ole merkittäviä heikkouksia. Ulkoasu on moitteeton, vain vähän virheitä. Non sine laude approbatur. Perehtyneisyys teoriaan on tyydyttävä. Kirjallisuuden kattavuus on tyydyttävä, mutta aiheen käsittely on puutteellista. Tutkimusongelman määrittely on epätyydyttävä tai epäjohdonmukainen. Metodinen käsittely on horjuvaa. Mahdollinen empiirinen osio on toteutettu tavalla tai toisella vaillinaisesti. Teksti on välttävää, rakenteessa on heikkouksia. Ulkoasussa ei ole suuria ongelmia tai virheitä. Lubenter approbatur. Välttävä perehtyneisyys alan teoriaan. Kirjallisuus on suppea, usein vain kotimaisia lähteitä. Kirjallisuuden käsittely on mekaanista, suoraa referointia on paljon. Tutkimusongelma on puutteellisesti laadittu tai epäjohdonmukainen. Metodisessa käsittelyssä on huomattavia puutteita. Mahdollinen empiirinen osuus on toteutettu selvästi vaillinaisesti.
12 Teksti on kankeaa ja siinä on kielioppivirheitä. Rakenteessa on olennaisia heikkouksia. Ulkoasu on sekava. Approbatur. Huono perehtyneisyys teoriaan tai teoriaperusta esitetty hyvin suppeasti. Kirjallisuuslähteitä on vähän ja käsittely on täysin mekaanista. Tutkimusongelma on huonosti muotoiltu. Työ on metodisesti heikko. Mahdollisessa empiirisessä osuudessa on löydettävissä merkittäviä puutteita. Kieli on kankeaa ja rakenteessa on suuria puutteita. Ulkoasu on heikko. Kun suomenkielen (äidinkielen) pakolliset opintojaksot on suoritettu ja gradu on tarkastuksessa, opiskelija voi ilmoittautua maturiteettiin normaalilla tentti-ilmoituskuorella. Maturiteetti voidaan kirjoittaa missä tahansa kyllin pitkässä (4 tuntia) tenttitilaisuudessa. Maturiteetti kirjoitetaan tutkielman aihepiiriin liittyvästä aiheesta. Tyypillisesti aiheita on valittavana kaksi tai kolme. Maturiteetin tarkastaa sekä gradun päätarkastaja että käytetyn kielen tarkastaja.
13 4 KIRJOITUSOHJEITA Nämä ohjeet koskevat Taloustieteiden tiedekunnassa laadittavia aine- ja syventävien opintojen seminaaritöitä sekä pro gradu tutkielmia. Kirjoitusasua koskevalta muodolliselta näkökulmalta ohjeet ovat yhtenevät Jyväskylän yliopiston julkaisusarjojen kirjoitusohjeiden kanssa (Jyväskylän yliopisto, 1998a ja 1998b). Seuraava esitys seurailee osin kirjaa Hirsjärvi, Remes & Sajavaara Tutki ja kirjoita (1997). Näiden ohjeiden lisäksi tiedekunnan eri oppiaineet voivat antaa tarkentavia ohjeita. 4.1 Raportin rakenne Tutkimusraporttien rakenne on seuraava: 1) Kansilehti (malli ks. liite 4) 2) Tiivistelmä (pakollinen pro gradu tutkielmissa, ks. liite 5) Tiivistelmä selvittää lukijalle suppeassa muodossa tutkimuksen sisällön. Se laaditaan itsenäiseksi lyhennelmäksi tutkimuksen sisällöstä niin, että se on ymmärrettävissä ilman alkuperäistä tekstiä. Tiivistelmään loppuun merkitään avain-/hakusanat. 3) Sisällysluettelo (otsikoksi SISÄLTÖ tai SISÄLLYS) Sisällysluettelo sisältää tutkimuksen kaikki otsikot ja alaotsikot sivuviittauksin. Sisällysluettelossa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, muodostuuko tutkimuskokonaisuus kiinteäksi ja johdonmukaiseksi. 4) Teksti 5) Lähdeluettelo (otsikoksi LÄHTEET) 6) Liitteet
14 4.2 Ulkoasu 4.2.1 Kirjasintyyppi, riviväli, marginaalit ja otsikointi Perusmerkkilajiksi valitaan esimerkiksi Times New Roman tai vastaava ja pistekooksi 12. Pistekoko taulukoissa, sisennyksissä ja alaviitteissä on 11. Korostukset tehdään kursiivilla. Erityistapauksissa voidaan käyttää kursivoinnin lisäksi lihavointia, mutta ei koskaan alleviivauksia. Riviväli tekstissä on 1,5. Taulukoissa, sisennyksissä, alaviitteissä ja lähdeluettelossa riviväli on 1. Vasen marginaali on 3 cm ja oikea 2 cm; ylä- ja alamarginaalit ovat 2,5 cm. Tutkimuksen nimen ja otsikoiden perään ei merkitä pistettä. Huomaa kuitenkin, että kysymysmuotoinen nimi ja otsikko päätetään kysymysmerkkiin. Tekstissä otsikot aloitetaan vasemmasta marginaalista. Pääotsikko kirjoitetaan isoin kirjaimin, lihavoituna pistekoolla 16. Pääotsikko aloittaa aina uuden sivun. Pääotsikkonumeron eikä muidenkaan otsikkonumeroiden viimeisen numeron jälkeen merkitä pistettä. Alaotsikot kirjoitetaan pienin lihavoiduin kirjaimin pistekoolla 14 ja seuraavat alaotsikot kirjoitetaan pienin lihavoiduin kirjaimin pistekoolla 12. Pääotsikon jälkeen tulee kaksi tyhjää riviväliä ja muiden otsikoiden jälkeen yksi tyhjä riviväli. Kappaleiden teksti aloitetaan vasemmasta marginaalista. Kappaleiden väliin lyödään tyhjä riviväli. Otsikointiin liittyy seuraavia näkökohtia: (Hirsjärvi ym. 1997, 41) 1) käytä otsikoissa vain luvun sisältöä kuvaavia sanoja 2) tarkista, että alaluvut kuuluvat selvästi suunnitellun pääluvun alaisuuteen 3) rinnasteisia alalukuja täytyy olla vähintään kaksi 4) käytä samanarvoisten asioiden otsikointiin samantyyppistä muotoa ja samanlaisia symboleja Sivut on pyrittävä kirjoittamaan täyteen. Tekstissä olevat viittaukset kuvioihin ja taulukoihin tehdään numeroviittauksin, esimerkiksi (taulukko 2) tai (kuvio 3), joten teksti voi jatkua taulukosta tai kuviosta huolimatta. Näin esimerkiksi taulukko voidaan siirtää seuraavalle sivulle, ellei se mahdu jäljellä olevaan sivutilaan.
15 4.2.2 Taulukot, kuviot ja matemaattiset kaavat Havainnollinen ja systemaattinen esitystapa edellyttää usein erilaisten taulukoiden ja kuvioiden käyttöä. Kuvioiksi kutsutaan kaikkia muita tutkimusraportissa käytettyjä havainnollistamiskeinoja paitsi taulukoita. Taulukot ja kuviot numeroidaan arabialaisin numeroin yhtäjaksoisesti kumpikin omana numerosarjanaan. Numeron jälkeen ei merkitä pistettä ennen taulukon tai kuvion otsikkoa, joka sijoitetaan taulukon tai kuvion yläpuolelle. TAULUKKO ja KUVIO kirjoitetaan isoin kirjaimin, esimerkiksi TAULUKKO 1 Konkurssien lukumäärä Suomessa vuosina 1990-1995. (Hirsjärvi ym. 1997, 299-326.) Kaikki taulukon tai kuvion ymmärtämiseen tarvittava tieto on sisällytettävä sen yhteyteen. Periaatteena tulee pitää sitä, että taulukko tai kuvio on ymmärrettävissä ilman sitä ympäröivän tekstin lukemista. Taulukot ja kuviot sijoitetaan aina niihin ensimmäistä kertaa viittaavan tekstikohdan jälkeisiksi. Tekstin kannalta tarpeettomia kuvioita tai taulukoita ei pidä esittää. Esitettävät matemaattiset kaavat on numeroitava erikseen, jolloin niihin voidaan viitata tekstissä yksikäsitteisesti: 2 ( 1) x y x 2 ( + ) = + 2xy + y 2 Matemaattiset merkinnät on kirjoitettava selkeästi. Kaikki käytetyt symbolit on määriteltävä täsmällisesti. Kaavojen kirjoittamisessa kannattaa käyttää apuna oman tekstinkäsittelyjärjestelmänsä kaavaeditoria, jonka käyttöön kannattaa tutustua huolella. Kaavoissa käytetyn fonttikoon tulee olla yhteensopiva tekstiesityksen kanssa. 4.2.3 Sivujen numerointi Sivujen numerointi alkaa ensimmäiseltä tekstisivulta (kansilehteä ja sisällysluetteloa ei siis numeroida). Lähdeluettelon sivut numeroidaan, mutta liitesivuja ei. Sivunumeron paikka on sivun yläreunassa keskellä tai oikealla.
16 4.3 Viittaustekniikka Käytetyt lähteet ilmaistaan sekä itse tekstissä että lähdeluettelossa. Lähdeluetteloon merkitään vain se kirjallisuus, jota kirjoittaja on todella käyttänyt työssään ja johon hän on kirjoituksessaan viitannut. Lähdeviitteet tehdään tekstin sisäisinä viitteinä. (Hirsjärvi ym. 1997, 327-329.) Ala- tai loppuviitteinä voidaan merkitä huomautukset tai pitemmät kirjallisuusviitteet. 4.3.1 Lähdeviittaukset tekstissä Lähdeviite on muotoa: tekijän sukunimi/tekijöiden sukunimet + julkaisun painovuosi + mahd. sivu(t). Sukunimen ja julkaisuvuoden välissä ei ole pilkkua. Sivunumero liitetään vuosilukuun joko pilkun tai kaksoispisteen välityksellä, välimerkin jälkeen tulee tyhjä väli. Esimerkkejä (vrt. Hirsjärvi ym. 1997, 330-331): 1) Tekijöitä yksi -> juoksevan tekstin sisällä Copelandin (1990, 245) mukaan... TAI Copelandin (1990: 245) mukaan... -> virkkeen lopussa sulkeiden sisässä... (Copeland 1990, 245). TAI... (Copeland 1990: 245). 2) Tekijöitä kaksi (molemmat kirjoitetaan aina) -> juoksevan tekstin sisällä: Copelandin ja Westonin (1992: 104) mukaan... -> virkkeen lopussa sulkeiden sisässä:... (Copeland & Weston 1992, 104). 3) Tekijöitä kolme tai useampia -> Ensimmäisellä kerralla kirjoitetaan kaikki nimet. Myöhemmin viitattaessa ensimmäisen nimen jälkeen lisätään lyhenne ym. tai et al. -> juoksevan tekstin sisällä Lukan, Majalan, Paasion ja Pihlannon (1984) mukaan... myöhemmin: Lukka ym. (1984)... TAI Lukka et al. (1984)... -> virkkeen lopussa sulkeiden sisässä... (Lukka, Majala, Paasio & Pihlanto 1984). myöhemmin:... (Lukka ym. 1984). TAI... (Lukka et al. 1984).
17 Jos viitataan saman tekijän useaan julkaisuun, niin julkaisut laitetaan aikajärjestykseen. Jos samalta tekijältä on samalta vuodelta useita julkaisuja, niin julkaisut laitetaan nimen mukaisesti aakkosjärjestykseen ja vuosilukuihin vastaavasti a, b, c jne. (Hakanen 1992a, 1992b). Jos sivunumeroihin ei viitata, niin lähteet erotetaan pilkulla (Hakanen 1994, 1995, 1996). Jos viittauksia on myös sivunumeroihin, niin lähteet erotetaan puolipisteellä (Hakanen 1994: 100; 1995: 105; 1996: 125). (Hirsjärvi ym. 1997, 331-332.) Jos viitataan useiden tekijöiden julkaisuihin, niin julkaisut erotetaan toisistaan puolipisteellä ja lähdetiedot ovat sulkeissa aakkos- tai aikajärjestyksessä (Huttunen 1995; Kaleva 1993). Kysymykseen voi tulla myös ns. tärkeysjärjestys eli ensin merkitään päälähde, vähemmän tärkeä varustetaan puolipisteen jälkeen merkinnällä ks. myös tai ks. lisäksi (Huttunen 1995, 56; ks. myös Kaleva 1993). (Hirsjärvi ym. 1997, 332.) Viittaus toissijaisessa lähteessä alkuperäiseen lähteeseen merkitään seuraavasti: (vrt. Hirsjärvi ym. 1997, 332, 335) Honkasen laatimassa yhteenvedossa (ks. Mäntynen 1988, 15-17)... Koivunen (1985) ehdotti ongelmien ehkäisyä valtion tukitoimilla (Leppänen 1987, 75). (Jalava 1993, Pihlajan 1994, 136 mukaan) Viitteenä lähteeseen, jolla ei ole henkilötekijää, käytetään julkaisun nimeä (tai julkaisijayhteisön nimeä) vuosiluvulla varustettuna tai mainitaan julkaisun nimen alusta kaksi-kolme sanaa, jotka aloittavat lähdeluettelon vastaavan kohdan (esimerkiksi sanomalehtiartikkelit, lait, asetukset, komiteamietinnöt). (Hirsjärvi ym. 1997, 332-333.) (Kirjanpitolainsäädännön uudistamistyöryhmä 1995:n raportti 1996) Henkilökohtaisesta tiedonannosta (kirjeitse tai puhelimitse saadut tiedot, luentomuistiinpanot, sähköpostiviestit, keskustelut) merkitään etunimen alkukirjain/-kirjaimet, sukunimi sekä tarkka päivämäärä. Merkintä tehdään vain tekstiin, ei lähdeluetteloon. (Hirsjärvi ym. 1997, 333.) T. Ahon (henkilökohtainen tiedonanto 2.4.1995) mukaan... (T. Aho, henkilökohtainen tiedonanto 2.4.1995)
18 Jos viite koskee yhtä virkettä, niin viite merkitään sulkeisiin ennen loppupistettä. Jos taas viite koskee useampia edeltäviä virkkeitä, niin viimeinen virke lopetetaan pisteeseen samoin kuin pisteen jäljessä sulkeissa oleva lähdeviitelauseke. (Hirsjärvi ym. 1997, 333-334.) Esimerkki: Kehittämistutkimuksessa keskeistä on tutkijan ja tutkittavan välinen yhteistyö. Huomattavaa on, ettei kumpikaan saisi dominoida tutkimusprosessin etenemistä. (Tamminen 1993, 156.) Toteutetuissa kehittämistutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että... 4.3.2 Suorat lainaukset Suorat lainaukset tulevat kyseeseen, kun (1) lähteen tyyli on ylittämätön ja haluat antaa siitä näytteen, (2) lähdemateriaali on niin merkittävää tai niin kiistanalaista, että on syytä säilyttää se muuttumattomana, (3) lähde on niin arvovaltainen, että haluat olla varma tiedon säilymisestä muuttumattomana". Suoria lainauksia tehtäessä on muistettava lainausmerkit (jos suoran lainauksen sisällä on lainaus, se pannaan puolilainausmerkkeihin). Jättäessäsi pois sanoja tai lauseita lainaamastasi tekstin kohdasta, merkitse (...). Laita mahdolliset omat lisäykset tai kommentit lainattavaan tekstiin hakasulkeiden sisään (havaitun virheen perään tulee merkinnäksi [!] tai [sic]). Lyhyt (enintään kolme riviä) suora lainaus kirjoitetaan lainausmerkkien sisään samassa muodossa kuin alkuperäisessä tekstissä. Pitkä (neljä riviä tai pitempi) suora lainaus sisennetään sarkaimen verran vasemmasta reunasta (lainausmerkit voidaan jättää pois, koska sisentäminen osoittaa, että kyseessä on suora lainaus). (Hirsjärvi ym. 1997, 112-113, 335-339) 4.3.3 Lähdeluettelo Lähdeluettelo sisältää aakkosjärjestyksessä ensiksi kirjalliset lähteet ja sitten erikseen muut käytetyt lähteet. Aakkosjärjestykseen laittaminen tapahtuu (ensimmäisen) kirjoittajan sukunimen mukaan. Jos kirjoittajilla on sama sukunimi ja jopa etunimikin, niin ensimmäinen poikkeava kirjain ratkaisee järjestyksen (esimerkiksi toisen etunimen alkukirjain). Saman kirjoittajan julkaisut laitetaan järjestykseen julkaisuajankohdan mukaan vanhimmasta nuorimpaan. Jos samalta vuodelta on useita julkaisuja, niin julkaisun otsikot määräävät järjestyksen (vuosiluvun jälkeen merkitään sitten a, b, c jne.). Jos samalta kirjoittajalta on sekä yksin että