K O N E I N S I N Ö Ö R I K I L T A i/10 jonotusnumero
WÄRTSILÄ is a registered trademark. EVERY THIRD SHIP YOU SEE IS POWERED BY US. The reason isn t just our solutions, excellent though they are. Just as important is the around-the-clock lifecycle care offered by 17,000 of us all across the globe. This is the kind of simple, practical thinking that will give a better return on your investment, whether you need it on land or at sea. Learn more about what we can do for you at wartsila.com
WÄRTSILÄ is a registered trademark. Sisältö KoLehti I/10 STANDARDOIDUT 5 Pääkirjoitus 6 Puhiksen pallilta 7 Kapteenien palsta 8 Kummisedän palsta 12 11 18 38 Lukijoiden viestit VIERAILEVAT 20 16 11 Päiväni hallopedina 12 KIKmini-gp 13 Kinnunen koukussa kasvisruokaan 16 Koneteekkari vaihto-opiskelijana 18 KIK i Norja - osa 2 20 KIK Hallitus 2010
KoLehti Päätoimittaja Hannes Kallioinen Ulkoasu & taitto Klaus Nygård Kansikuva Matti Nurmi Lauri Ahtiainen Kuvat Matti Nurmi Lauri Ahtiainen Mikko Kouhia Oscar Hellsten Toimitus Anniina Kinnunen Tuuli Korjus Eetu Kejonen Iida Koikkalainen Jussi Ruikka Pentti Häkkinen Markus Ylänen Ilkka Koivisto Kuvitus Karri Esala Menossa mukana kik-toimitus@list.ayy.fi Painopaikka ja painosmäärä Picaset Oy 300kpl
Pääkirjoitus Plussaa joka teosta Arvon lukijakunta! Vuoden vaihtuminen merkitsee paljon muutakin kuin almanakan vaihtamista uuteen. Tarkasteltaessa killan sisällä tapahtuvia muutoksia, on vuoden ensimmäinen lehti perinteisesti esitellyt uuden hallituksen, jonka johdolla kiltatoimintamme säilyy aktiivisena ja luovana vuodesta toiseen. On ilahduttavaa havaita, kuinka merkittävä määrä ensimmäisen vuoden opiskelijoita haki ja päätyi killan tarjoamiin hallituspaikkoihin. Tämä kertoo osaltaan onnistuneesta opiskelijaelämään perehdyttämisestä sekä halusta ottaa vastaan haasteita opiskelujen rinnalle. Kuten tiedämme, kaikki kilta- ja opiskelijayhditystoiminta perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen ja tehdystä työstä ei anneta rahallista korvausta. Moni lukiokavereistani tai sukulaisistani on kummastellut, miksi kuitenkin niin moni meistä haluaa ylimääräisen vastuualueen opiskelujen rinnalle ja vieläpä ilman palkkaa. He eivät näe, että korvaus tehdystä työstä tulee aivan jonain muuna kuin plus-merkkisinä lukuina tiliotteessa. Esimerkiksi killan eteen tehty työ kartuttaa näitä plus-merkkejä sellaisilta osa-alueilta, joita ei edes rahalla saisi. Vapaaehtoistoiminnasta kertyviä hyötyjä olisi typerää alkaa luettelemaan tässä, mutta jokainen on varmasti saanut käsityksen, että tehty työ ei jätä jälkeensä tyhjiä käsiä - olitpa sitten siivoamassa sitseillä tai auttamassa yhdistyksen talkoissa. Minua ainakin kiinnostaa suunnattomasti, mitä kaikkea tämä vuosi antaa ja ehkä myös ottaa. KoLehti säästyy päätoimittajan, vuosikymmenen ja ylioppilaskunnan vaihtumisista huolimatta suurimmilta aalloilta, mutta pieniä uudistuksia on tietenkin luvassa. Viisilehtisen toimikauteni aikana toivoisin saavani lehdestä standardisoidumman - tämän luulisi miellyttävän ainakin konetekniikan opiskelijoita. Standardien ohella lehden visuaalista ilmettä pyritään parantamaan entisestään koko toimituksen voimin pienillä viilauksilla. Toimitus merkitsee jokaiseen lehteen yhden artikkeleista symbolilla, joka kertoo sen olevan asiapitoinen. Kaikki muut jutut lienevätkin sitten asiattomia? Jotta hyvästä saadaan luotua erinomainen, on palaute keskeisessä roolissa. Toimitusta saa ja pitääkin tulla kiskomaan hihasta, jos jokin ei miellytä. Ensin kuitenkin nauttikaa vuosikymmenen parhaasta KoLehdestä! 5
Puhiksen pallilta Identiteetti suvantovaiheessa? Arvoisa lukija, olen kiltamme tuore ja innokas hallituksen puheenjohtaja. Kuluvan vuoden aikana tulen käyttämään tätä palstaa vähemmän ja etenkin enemmän hajanaisten ajatusteni julkaisemiseen, jättäen myös lukijan tulkinnalle tilaa. Siispä kohottaen lasiaan! Talven pakkasten paukkuessa killassa tapahtuu. Uusi hallitus otti ohjat käsiinsä ja lähtee luotsaamaan yhteisöämme ilon ja onnen lainehille. Uunituoreena puhiksena tulevaa vuotta ihmetellessä voin vain todeta, että haasteita ja hauskaa on tiedossa. Vaikka taivaanrannassa velloo ja myrskyää, älkäämme päästäkö vettä jäätymään täälläkään. Puhun tietysti muutoksesta, joka meitä kaikkia vuodenvaihteessa kosketti: Aaltoyliopisto aloitti virallisesti toimintansa. Koska uusi yliopisto muodostuu akateemisesti itsehallinnollisista korkeakouluista, olemme nyt virallisesti kuten kiltalaistemme jäynäkkeessäkin todettiin sekä teekkareita että alkkareita! Samaan syssyyn yliopiston kanssa päivittyi ylioppilaskuntakin, alkoi AYY. Muutos on molemmissa suuri ja hidas, ja tullee näkymään opiskelijalle tipoittain. Isoja, hyviä askelia on silti otettu. Vuodenvaihteesta lähtien kaikki Aalto-yliopiston opiskelijat saavat käyttää Yliopistoliikunnan palveluja. Eli kaipaamaan saa jäädä, mutta keskitytään uusiin mahdollisuuksiin! Näiden mullistusten yhteydessä olen kuluneen syksyn ja talven aikana useaan otteeseen miettinyt Koneinsinöörikillan asemaa konelaisten ja eneläisten maailmassa. Pohdinta on vienyt perimmäisen kysymyksen eteen: mitä Koneinsinöörikilta on jäsenilleen? Onko se kuusi euroa lukuvuodessa maksava kahvinkeittopaikka ja infomaili, sitsien järjestäjä, isot Smökkibileet tai paku, jota lainata? Onko se pohja uudelle ystäväverkostolle, jonka kanssa seikkaillaan tie läpi viidakon, aina syrjäiseen diplomi-insinöörin temppeliin saakka? Ehkä jopa enemmän yhteisö, johon tuntee kuuluvansa? Meitä on monta, joille kilta on opiskeluajan okulaari. Kilta on kasvanut osaksi omaa imagoa, ja se koskettaa melkeinpä jokaista elämän osa-aluetta. Opiskelu, kurssit, laskarit, assarit, kaverit, harrastukset, pitkään venyneet illat ja yöt. Vaan mikä on keskiarvo? Hurahtaneena kilta-aktiivina on vaikea arvioida objektiivisesti yhdistyksemme toimintaa. Vaikka haluan uskoa, että hallitus on halunnut kysyä, kysynyt ja tulee kysymään mielipiteitä, on oikeita kysymyksiä joskus varsin vaikea esittää. Hallitus jatkaa työtään pyrkien kaikin keinoin vaikuttamaan siihen, että killasta muodostuu yhä useammalle ystävä ja yhteisö, ei pelkkä palveluntarjoaja. Mainio esimerkki näistä ponnisteluista on joulukuun puolivälissä Otaniemeen saapunut kiltamme uusi maskotti, Neuvostoliiton lahja maailmalle, seitsentonninen telatraktori. On ollut varsin mielenkiintoista seurata reaktioita, kun projektia on esitelty uusille ihmisille. Lähes poikkeuksetta vastaanotto on ollut kolmivaiheinen ensin kysymys miksi, sitten epäuskoista naurua ja pienen hiljaisuuden jälkeen toiveikas kysymys: milloin sillä pääsee ajamaan? Olenkin alkanut ymmärtää, kuinka tämäntyyppisissä projekteissa kiteytyy se maaginen teekkarihenki. Minulle se on juuri tätä, konkreettista tekemistä. Vasara käteen, kädet saveen ja ajatukset aikaansaamiseen eikä loputtomaan jahkailuun. Toivotan juuri Sinut tervetulleeksi mukaan tekijöille on tarvetta, ja ammattitaidoksi riittää paikalle saapuminen. Koneinsinöörikilta on uniikki. Meidät on helppo tunnistaa ominaisväristämme, mutta ennen kaikkea meidät tunnetaan siitä mitä me teemme. Kuten eräskin on Koneinsinöörikillasta todennut: muut tekevät mitä osaavat me teemme mitä haluamme. Tervetuloa mukaan! KALLE-HEIKKI KOSKINEN 6
Nokka kohti mahdollista wappua! Nyt kun joululoma on vihdoin ohi, voi kaikki kysyä itseltään sen iänikuisen kysymyksen: Mitäs sitä nyt taas tulikaan tehtyä? Loma on varmasti ollut virkistävä ja sanotaankin, että tarpeeseen se tulikin. Hyvin vedetyn syksyn jälkeen maistui mummon riisipuuro kahdella mantelilla ja yksillä kadonneilla tekohampailla kuin nuori neitsyt kesäiltana! Nyt levänneenä ja alahampaat korjattuina on ilo lähteä phuksivuoden uusiin - ja viimeisiin seikkailuihin. Tosiaan, ensimmäistä ja sitä opiskeluajan parasta vuotta on enää neljä kuukautta jäljellä. Siksi kehotammekin kaikkia phukseja ottamaan ilon irti ja osallistumaan tuleviin rientoihimme täysin sydämin! Koska tehtävänämme on auttaa jokainen phuksi läpi ensimmäisen vuoden kommellusten, päätimme laatia KIpparien Vinkit Ensi vuodesta Selviytymiseen -listan siitä, miten pärjäämme tammikuusta wappuun parhaimmalla ja tehokkaimmalla tavalla, eli tietenkin KIVES-listan 1. Juo paljon Elämämme elixiiri, vesi, on välttämätöntä meille kaikille ja sitä tulee nauttia rasituksen aikana vähintään puoli litraa tunnissa. 2. Muista käyttää kumia Purukumin sisältämä xylitol on suomalaisen Leaf-yhtiön kehittämä yhdiste, joka suojaa hampaita reikiintymisiltä ja happohyökkäyksiltä. 3. Muista käyttä liukkaria Talvi on Otaniemessä kauneimmillaan. Reet, pulkat, sukset ja laudat liukuvat selvästi paremmin hyvinvoideltuina. Älkääkä unohtako tulevaa laskiaista ja Ullanlinnan laskufestivaaleja. 4. Tyydytä itseäsi Rankka työ vaati hyvän vastapainon. Muistakaa tyydyttää esimerkiksi nälkänne hyvässä ravintolassa, jolloin myös hermot ja mieli pääsevät lepäämään. 5. Polje tai käytä edes julkisia! Maailman lämpeneminen halutaan pysäyttää kahteen asteeseen vuosikymmenessä. Auttakaamme maailmaa itsessään ja boikotoikaa Ruikan Audia. Kapteenien palsta 6. Katso lähimmäisesi perään Tämä on tärkeä asia ja tulee toteuttaa mahdollisimman usein, mielellään päivittäin. 7. Himoitse! Opiskelussa on tärkeää pitää tavoitteet kunnossa. Ei täältä ikinä pois pääse jos ei tiedä mitä haluaa. Kaikki haluavat varmasti jotain, niin sinä kuin mekin. 8. Älä tee huorin! Tämähän on selvää jo raamatusta. Joten kehotamme kaikkia: älkää perikö rahaa seksistä. Mietelause: onko huoran raiskaaminen myymälävarkautta? 9. Paljasta itsesi! Talvi-illat ovat pimeitä, joten erityisesti liikenteessä kannatta erottautua. Tästä syystä kehotammekin pitämään heijastinta! Koneinsinöörikillan heijastimia voi noutaa hallituksen toimistosta 1,50 :n hintaan. 10. Muista antaa kipparille Palautteen antaminen on tärkeää aina kun kehitetään toimintaa. Myös me haluamme olla parempia tulevaisuudessa, joten älkää pelätkö antaa niitä kuuluisia risuja ja ruusuja. Näillä selviät keväästä kuin Ruotsi sodasta. Joukkoomme iloiseen on liittynyt myös yhdeksän uutta phuksia! Kyseessä ovat tietenkin tammiphuksit vuosimallia 2010. Pojat ovat aivan mieletöntä porukkaa, eli toivottakaa kaikki heidät tervetulleeksi vaaleanpunaiseen porukkaamme! Varma tieto kertoo myös, että olemme saaneet vahvistusta phuksiporukkaamme myös kauniimman sukupuolen osalta. Uskomatonta eikö? Totta se kuitenkin on. Nimettömäksi haluava lähteemme Kalle-Heikki K, K-H Koskinen, kertoo valinneensa Annin ja Roosan, saappaittemme perijöiksi ensi vuodelle. Ennen kuin tytöt pääsevät nauttimaan kengistämme, tulevat he mukaan phuksien 09 porukkaan. Toivottakaamme myös kauniit neidit mukaan rempseään porukkaamme nauttimaan kevään mukanaan tuomista kommelluksista! 7
Kummisedän palsta Kadoksissa: täydellinen tenttisuoritus Edellisessä kirjeessä kuusta esitelty kirjastonhoitaja-täti vei minut lukioaikanani katsomaan mustavalkoista elokuvaa Gertrud. Sen ohjasi tanskalainen Th. Dreyer ja se on sijoittunut kaikkien aikojen suurin elokuva-äänestyksissä usein mitalisijoille. Tarinassa ministerimiehen vaimo kapsahtaa kohtalokkaasti nuoren muusikon matkaan. Elokuvan nähtyään tätini oli harmistunut hukkaan heitetystä ajasta ja lipunhinnoista. Filmin eroottinen pohjaväre hämmensi häntä ja hän epäili koko elokuvaa parodiaksi. Gertrud oli osoitteleva ja kärjistetty. Niinhän elämä usein on. Filmin loppupuolella ikääntynyt ja yksin asuva Gertrud katselee peiliin ja vastailee omiin kysymyksiinsä: Olenko kaunis? - En, mutta olen rakastanut. Olenko älykäs? - En, mutta olen rakastanut? Olenko saavuttanut unelmani? - En, mutta olen rakastanut. Muistaako minua kukaan kun hautajaisistani on puoli vuotta? - Ei, mutta olen rakastanut. Gertrudin aviomies, näyttävään asemaan kohonnut ministeri tyrmistyi vanhuuden kynnyksellä, että hänen luomansa organisaatiot ja järjestelmät kohta korvattiin uusilla ja paremmiksi väitetyillä. Miehen elämäntyö hävisi jäljettömiin kuin vanavesi laivan perässä. Kestävän maineen tavoittelu ei ollut Suorastaan kadehdin Teitä kaiken ponnistelun väärtti. Arvokkaammilta tuntuivat ne satunnaiset tuokiot, jolloin hän kykeni ilahduttamaan toista ihmistä, tuttua tai tuntematonta. Hetken lohdutuksia tai rohkaisuja ei tallennettu mihinkään näyttävään elämänkertaan, mutta niiden arvo mitattiin aivan eri tavalla. Te, rakkaat kiltalaiset, elätte kovien vaatimusten ja odotusten ristitulessa. Suorastaan kadehdin Teitä. Uskomatonta, millaisella pitkämielisyydellä elämä tuo vastaanne (vastaamme) lähes loputtomasti tilaisuuksia suoriutua entistä paremmin. Tarkastin joulukuun tenttivastauksia ja sain aiheen viestittää: Kaikki urheiluhenkiset ovat tervetulleita kokeilemaan tammikuussa tenttiarvosanan korottamista. Joka tentti on kuin Tanja Poutiaisen alastulo: täydellistä suoritusta tulee tuskin koskaan ja joskus homma menee läskiksi turhanpäiväisestä syystä. Tanja ei ota siitä pulttia, älkää ottako Tekään. Tenttitulos valutti itsellenikin suoraa palautetta: On se kumma, etten minä tuotakaan kohtaa osaa niin selostaa, että asia tulee oikein ymmärretyksi. Vierailen usein yrityksissä. Niissä entiset opiskelijani esittelevät uusia tuotteita ja menetelmiä. Esitys on vakuuttava ja puku istuu esittäjän päällä kuin valettu. Teekkaripojan olemuksesta jäljellä on sentään poninhäntä. Seuraan esitystä ja huomaan yllättyneenä, että minulla on jopa vaikeuksia ymmärtää näin monimutkaista teknologiaa. Ei se haittaa minua! Sain osaltani muutaman vuoden ajan opastaa ja rohkaista tätä kaveria, joka tekee eikä vain puhu! Jostain hänelle syntyi se kipinä ja visio osata ja saavuttaa moninkertaisesti se, minkä professorit ikinä osasivat hänelle kertoa. Menestystä kevään opintoihin ja hauskoja hetkiä Killan piireissä! Kuuban Yössä tavataan. PENTTI HÄKSÄ HÄKKINEN P.S. Silmäilin läpi parikymmentä vuosien varrella Kolehtiin kirjoittamaani juttua ja kiltajuhlien puhetta. Olipa terveellinen kokemus. Jokainen kirjoitelma oli muistoissani jalostunut tilanteeseen sopivaksi täsmäiskuksi. Nyt löysin kömpelyyttä, vaikeatajuisuutta ja rönsyilyä. Olin mielessäni ylpeillyt kyvystäni varioida tyyliä ja käsitellä vaihtelevia asioita eri näkökulmista. Nyt huomasin melkeinpä kiertäneeni kehää. Kirjoittaminen ja omien juttujen lukeminen tekee nöyräksi. Kirjoittaja on filmihullu, joka toimi KIK:n oltermannina vuosituhannen vaihteessa. 8
Anna aikaansaannostemme puhua puolestamme. CURRICULUM VITAE Tutustu ansioluettelooni ja avoimiin työpaikkoihin osoitteessa www.ruukki.com/careers ja lähetä oma CV:si!
Jes, ensimmäinen puoli vuotta meni kuin siivillä. Vitsi on hienoa opiskella täällä Otaniemessä. Huoh, kello on vasta seitsemän, pitäisiköhän tästä nousta ylös matikan luennolle Kuka idiootti laittaa ne näin aikaisin. Ja miksi minä edes käyn siellä. Huoh, kait se pitää avata kone ja katsoa mailit ennen kouluun vääntäytymistä. Mitä ihmettä, olen saanut mailia joltain ihme osastosihteeriltä. Sen mukaan olen joku ihme hallopedi ja meillä olisi joku kokous tänään. Mikä on hallopedi? Tietäisivätköhän muut phuksiryhmäläiset sen? Isojen nyt ainakin luulisi tietävän. Katsotaan mitä google antaa vastaukseksi. Kappas, nyt selvisi mitä tuo hassun näköinen sana tarkoittaa. Sehän on Hallinnon opiskelijaedustaja. Näköjään killan opintosivuilta löytyy enemmän tietoa. Klikataanpas siitä. Täh, kaikki nämä muut koneen halopedit ovat jotain ikäloppuja tyyppejä. Ja meitä on koko Aallossa näköjään aika paljon, yli 100 kpl. No, löytyihän sieltä onneksi sentään muutama phuksikin. Miksiköhän minut on valittu sinne kun en edes tiedä, että kyseinen virka on olemassa? Noh, täytynee ottaa selvää kun pääsen koululle ennen sitä ihme kokousta. Mitäköhän siitäkin tulee, enhän minä TEKSTI: MARKUS YLÄNEN & EETU KEJONEN Häntä heiluttaa koiraa? - päiväni hallopedina Miksiköhän minut on valittu sinne kun en edes tiedä, että kyseinen virka on olemassa? tiedä mistään mitään, olen vasta puoli vuotta täällä ollut. No, jos ei tiedä niin täytynee kait ottaa selvää ennen kuin hakeutuu paikalle. Noniin, kiltahuone oli tuolla oikealla, karkkiautomaatin vieressä. Siellä varmaan tiedetään enemmän tästä hommasta. Kun vain suunsa kehtaisi aukaista. Eipä osannut ISO-henkilökään auttaa. Tiesi vain, mistä halloped tulee. Se vinkkasi kuitenkin kysymään killan toimistosta ja sieltähän sitä tietoa löytyi vanhoilta jääriltä. Killassa on nähtävästi ihan halloped-vastaavakin, joka pyrkii auttamaan hallopedeja. Sattuipas näppärästi. Selvisihän tämä homma lopultakin. Mailit olivat menneet sekaisin, sillä koneella onkin kaksi samannimistä henkilöä. Tämä toinen henkilö on kuitenkin reissussa, joten halloped-vastaavan mukaan voisin mennä kokoukseen paikalle tutustumaan toimintaan ja tuuraamaan tätä toista. Hän vielä varmistaa asian joltain varadekaanilta. Sen jälkeen vain pitää raahautua paikalle. Vai tällaista on olla hallopedina. Olipas kiva pari tuntinen. Ennen kokousta tavattiin muitten hallopedien kanssa ja katsottiin vähän mitä edessä on. Oli siellä onneksi muitakin ensikertalaisia, mutta vanhat jäärät jakoivat auliisti viisauttaan. Lafkan kokoushuoneessa olikin sitten proffia paikalla ihan kunnolla. Enpä ollut ennen niin lähelle niitä päässyt. Kokouksessa käytiin läpi mm. perusmatikoiden opettamista ja vaikka aluksi en meinannut suutani saada auki, pääsin kuitenkin sanomaan mielipiteeni, kun se varadekaani kysyi erityisesti phuksien mielipidettä ja satuin olemaan ainoa phuksi paikalla. Mun mielipiteitä vielä kuunneltiin ja heittoni omaan alaan liittyvistä laskaritehtävistä otettiin hyvin vastaan. Ehkä tulevaisuudessa niitä nähdään ihan laskareissa asti. Tänään oli kyllä harvinaisen mielenkiintoinen päivä. Halloped-homma vaikutti tosi hauskalta ja hyödylliseltä. Lisäksi muut hallopedit ovat todella mukavia tyyppejä, vaikka ovatkin pääosin fossiileja. Nyt vähän jo harmittaa, etten olekaan hallopedi. Hakuaika alkaa näköjään loppuvuodesta. Ensi vuonna pitää kyllä hakea mukaan hommaan! 11
TEKSTI: TUULI KORJUS KUVAT: MATTI NURMI, LAURI AHTIAINEN KIKmini-gp Urheilujaos järjesti viime syksynä killan ensimmäisen minigp:n, johon mahtui mukaan 13 nopeiten ilmottautunutta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita janoavat sankarit suuntasivat marraskuisena tiistai-iltana vaaleanpunaisiin ajohaalareihinsa sonnustautuneina kohti Myllypuron mikroautorataa, joka oli kuin olikin aika lähellä metroasemaa. Kilpailu killan nopeuskuninkaan tittelistä oli äärimmäisen tiukka, eikä siitä jäänyt puuttumaan yksikään kunnon moottoriurheilutapahtuman peruselementeistä: varoitusliput liehuivat, perät (autojen) rytisivät ja ajokit pamautte- livat rengasvalleihin sikaaneilla purso- tetulla minigpradalla. Aivan häntäpäätä lukuun ottamatta tasaisessa kamppailussa kierrosaikoja jouduttiinkin vertailemaan sadasosien tasolla voittajan selvittämiseksi. Lostavien kandidaattien joukosta selviytyi killan mestariksi kuitenkin Arto Niskanen, jonka kykyä hallita ylesmoottorilla tomivaa, reilu 100kg painavaa nelipyöräistä vekotinta, jonka huippunopeus on 60km/h, ei voi kuin ihailla! Onnellinen voittaja sai, kuten moottoriurheilussa sopiikin, palkinnokseen skumppapullon, johon hän näytti olevan silminnähtävän tyytyväinen. Eikä kisan huonointakaan unohdettu: karvanopat killuvat haalarissani ajasta ikuisuuteen muistona tästä KIKmini-gp:stä. Kaiken kaikkiaan KIKmini-gp oli aivan mahtava tapahtuma, josta toivon mukaan tulee urheilujaoksen jatkuva perinne! Vaaleanpunainen joukko nähdään todennäköisesti siis ensi vuonnakin kurvaamassa mini-gp-radalla! 12
KUVAT JA TEKSTI: ANNIINA KINNUNEN Kinnunen koukussa kasvisruokaan Joulu tuli ja meni, vuosi vaihtui uuteen toivottavasti vielä entistä parempaan rakettien räiskeessä. Pyhinä ladattiin paitsi akkuja, myös ehkä kehon rasvavarastoja kylmän ja pitkän kevään varalle. Jos olo on arjen koittaessa käynyt raskaaksi ja harmaa hämäryys masentaa, kannattaa katse suunnata vakuumibroilereista ja kinkun rippeistä värikkäämmille ruokaosastoille. Tällä kertaa Kinnunen tarjoaa kaksi herkullista, mutta helppoa kasvisruokareseptiä, joissa onnistuminen vaatii hiukan aikaa, muttei Michelin-tasoista ruuanlaittotaitoa. Uutta ja ihmeellistä: 3/4 Kun pakkanen paukkuu nurkissa ja HOASin keskuslämmitysjärjestelmä vetelee viimeisiään, lämmittää herkullisen pehmeä kasvissosekeitto mukavasti sielua ja ruumista. Keitto toimii hyvin myös maittavana alkuruokana. KIKin pinkki kasvissosekeitto vuohenjuustolla Pese kasvikset ja kuori ne. Viipaloi porkkanat ja sipulit, lohko perunat, nauris ja punajuuret ja pilko valkosipulinkynsi. Ruokkii: 4 lämpöä kaipaavaa nautiskelijaa Ainekset: 2 rkl rypsi-/oliiviöljyä 4 perunaa 1 lanttu 3 naurista 4 porkkanaa 4 punajuurta (EI säilykepunajuuria) 2 sipulia 4 valkosipulinkynttä Lanttu leikkaa. Avaa tölkki ja valuta liemi pavuista. Viipaloi vuohenjuusto. Kuullota juurekset, sipulit, valkosipuli ja mausteyrtit öljyssä. Lisää valutetut pavut. Lisää vettä niin, että kasvikset melkein peittyvät. Keitä, kunnes kaikki kasvikset ovat kypsiä. Lisää puolet vuohenjuustosta ja kiehauta. Soseuta seos sauvasekoittimella, yleiskoneella tai tehosekoittimella ja lisää siihen ripaus chiliä sekä suolaa ja pippuria oman makusi mukaan. Tarjoile keitto paahdettujen ruisleipien, voin ja vuohenjuustoviipaleiden kanssa. 1 tlk valkoisia/ruskeita papuja suolaliemessä vettä 2 tl basilikaa ja oreganoa TAI 1 oksa tuoretta basilikaa ja oreganoa 1-2 tl mustapippuria 1-2 tl suolaa ripaus chiliä lämmikkeeksi n. 200 g vuohenjuustoa riittävästi ruisleipää sopivasti oivariinia tai voita 13
Vanha tuttu viritettynä 3/4: Pitkän talven keskellä on hauska välillä suunnata ajatukset etelän lämpöön. Vaikka oma budjetti ei matkustamista sallisikaan, voi Alepankin kautta lähteä makumatkalle vaikkapa paellan syntysijoille Espanjaan. Ruokkii: 4 nälkäistä suuta Ainekset: reilusti oliiviöljyä 1 sipuli 5 kynttä valkosipulia 1 paprika (värillä ei väliä, kunhan punainen) 1 munakoiso tai kesäkurpitsa 1 pienehkö parsakaali/ kukkakaali 1 tlk voipapuja 1 dl punaisia linssejä 1 tl suolaa 1 tl sahramia 1 tl rosmariinia 0.5 tl chilijauhetta tai maun mukaan tuoretta chiliä 1 tl rouhittua mustapippuria 3 dl puuroriisiä tai risottoriisiä 7-8 dl vettä 1 tlk tomaattimurskaa Kasvispaella 14 Kuori ja pieni sipulit, valkosipulin kynnet ja porkkanat. Leikkaa paprika pitkittäin suuriksi paloiksi. Paista palat kuumalla pannulla öljyssä kevyesti ja mausta suolalla. Siirrä sivuun lautaselle odottamaan tarjoilua. Pieni parsa- tai kukkakaali ja kuutioi munakoiso. Kuullota öljyssä kevyesti rosmariini, sipulit, valkosipulit,, parsa- tai kukkakaali ja munakoiso. Mausta sahramilla, pippurilla ja chilillä. Sekoita linssit joukkoon ja lisää tomaattimurska ja vesi ja sekoita. Lisää riisi ja sekoita hieman. Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes neste on melkein haihtunut ja riisi on melkein kypsää ja noussut näkyviin. Maista ja lisää suolia makusi mukaan. Asettele paistetut paprikasuikaleet pannulle sen säteiden suuntaisesti tasavälisellä jaolla. Keitä riisi täysin kypsäksi. Tarjoile paella mieluiten suoraan pannusta.
Myytti: kasvisruoka ei tee kylläisiksi Jotkut kasvisruuan värikkääseen maailmaan perehtymättömät ovat sitä mieltä, että pelkät kasvikset eivät saa kylläisiksi, saati pidä nälkää. Myytti perustuu luultavasti siihen luuloon, että kasvisruoka koostuu lähinnä kiinankaalista, iduista, tomaatista,kurkusta ja porkkanoista. Kasvisruokailija voi kuitenkin syödä todella monipuolisesti ja saada silloin ravinnostaan yhtä paljon proteiinia, rasvoja ja hiilihydraatteja kuin sekaruokailija. Tehokkaimpia nälän voittajia eivät monien luuloista huolimatta ole rasvaisimmat herkut, vaan energiaravintoaineista kylläisyyttä edistävät eniten proteiinit. Proteiinin lähteillä taas ei kylläisyyden kannalta ole juurikaan merkitystä. /1./Kasvikunnan hyviä proteiininlähteitä ovat pavut, linssit, soija, herneet ja muut palkokasvit sekä siemenet /2./ Hiilihydraatit tulevat nälän taltuttajina hyvänä kakkosena*. Ruuan kuitupitoisuus ja paljon pureskelua vaativa rakenne myös edistävät kylläisyyttä /1./, ja juuri kasvisruokavalio sisältää usein runsaasti kuituja ja tuoreet vihannekset, hedelmät ja juurekset vaativat paljon pureskelua. Summa summarum: liharuoka ei sisällä sellaisia kylläisyyttä edistäviä ominaisuuksia, joita monipuolinen kasvisruoka ei tarjoaisi ja kasvisruoka pitää kylläisenä, vaikka kasvisruokiin ei voikaan kyllästyä. Myytti on murrettu. Lähteet: 1. Liukkonen, K-H. Kauppinen, S. Karppinen, S. Karhunen, L. Autio, K. & Lähteenmäki, L. 2004. Elintarvikkeet, kylläisyys ja painonhallinta.vtt. http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2004/t2234.pdf 2.Saarnia, P.Ruuan terveysvaikutukset.2009.otava *kakkonen on ykkönen (toim.huom.) 15
Koneteekkari vaihtoopiskelijana kehitysmaassa (vai thaivaassa?) AIMO ASIAA Jos Otaniemi alkaa olla riittävän tuttu juttu ja TKY:n kämpästä tulee kenkää, on etsittävä uusi kotipesä. Kun pääkaupunkiseudun asuntotarjonta on rajallinen, sääolosuhteet suolesta ja tuoppi ylihintainen, voi uusi osoite olla vaikkapa Thaimaan pääkaupunki Bangkok, tuo 12 miljoonan asukin kaupunki reilut 100 kilometriä Pattayasta luoteeseen. Nopean elämän ystävänä Thaimaa vaikutti seuraavana asuinpaikkana hieman houkuttelevammalta kuin esimerkiksi Espoon Lintuvaara. Halvan oluen, lämpimän sään sekä muiden (?) seikkojen lisäksi valintani lähteä vaihtoon juuri tänne ei ollut kuitenkaan pelkästään hedonistinen. Vaihtoyliopiston kurssitarjonta vaikutti suuresti päätökseeni. Omat opintoni alkavat olla viimeisiä teollisuustalouden sivuainekursseja vailla ja diplomityöpaikkaa pitäisi alkaa etsimään vaihdosta palattuani. Yliopistoni nimi on Siam University, joka on Thaimaan Viidenneksi suurin yksityinen yliopisto. Opiskelijoita koulussamme on noin 15000. Kaikkiaan Thaimaassa on toistasataa yliopistoa. Vaihto-opiskelijat saavat suorittaa koulussamme viisi kurssia (noin 5 op./ kurssi) ja niistä viidestä saan hyväksiluettua 3-4 suoraan sivuaineeseeni Polilla. Show-mielessä otin sitten päälle Fundamentals of Religion and Philosophy-kurssin. 16 Varoitus! Kirjoitettu kanuunassa siemaillen huonepalvelusta tilattua 80 senttiä maksanutta 0,64-litraista Chang-olutta Vaihtoni kestää yhden lukukauden ajan. Talvilukukausi alkoi toinen marraskuuta. Välitenttikausi oli jouluna ja lopputentit ovat helmi-maaliskuun taitteessa. Suomea ei koulussamme tule ikävä, sillä Siam Universityssä on lisäkseni tällä hetkellä noin 40 muuta suomalaista. Lisäksi opiskelijoita löytyy ainakin Englannista, Hollannista, Ruotsista, Keniasta, Kiinasta, Burmasta, Bangladeshista, Yhdysvalloista ja Intiasta. Suurin osa heistä ei kylläkään ole vaihto-opiskelijoita vaan he suorittavat koko tutkinnon täällä. Kuten arvata saattaa, on opiskelu hieman erilaista täällä. Luennoilla on periaatteessa läsnäolopakko, josta opettajat saattavat kyllä joustaa paljonkin. Koulupukuun kuuluu musta alaosa, valkoinen toppi, koulun vyö, sekä miehillä solmio ja naisilla koulun napit paidassa. Tätä pukeutumiskoodia ei kovin tarkkaan noudateta eikä sitä kukaan valvo. Ainoastaan tentteihin kannattaa pistää täysi latinki päälle, että pääsee sisään. Tenttien jälkeen ei muuten kukaan kysynyt opiskelijakorttia! Opintoni kuuluvat International Business Program-tiedekuntaan, jossa opetus on englanninkielistä. Opetuksen ja opettajien taso on Suomeen verrattuna välillä melkoista huuhaata. Tentit ovat pääasiassa monivalintoja tai oikein/väärin- tehtäviä. Moni opettaja on kotoisin Amerikasta ja ovat myös amerikkalaisen vararehtorimme mukaan täällä halvan viinan ja naisten perässä. Kv-toimistossamme on töissä henkilöitä, jotka eivät puhu englantia! Muutenkin meininki kampuksella muistuttaa välillä yläastetta. Paitsi silloin kun poliisit tulevat myy-
mään veitsiä ja puukkoja koulun pihalle tai sotilaat hakevat luennoitsijan kesken luennon. Kaikesta huolimatta katson oppineeni hieman, varsinkin Business Finance-kurssilla, jota vetää Thaimaan pörssin entinen johtaja. Koulu ja kämppäni ovat Bangkokin länsiosassa, missä ei koulun kampusta ja huoneistohotelliani (jees, pooli löytyy!) lukuun ottamatta ulkomaalaisia juuri näy ja valkoi- set suomalaiset saavat usein pitkiä tuijotuksia aikaan. Silti/siksi viihdyn täällä melko hyvin. Ihmiset ovat aidompia kuin esimerkiksi keskustassa missä kaikki yrittävät huijata falangia, eli ulkomaalaista. Thaimaalaisten vieraanvaraisuus on tullut huomioitua. Vaikka perus thaimaalainen tienaa murto-osan länkkäreiden palkasta, saattavat he olla paljon anteliaampia kuin tällainen suomalainen perus-skotti. Sitten vähän tästä maasta. Vaikka Thaimaassa eletäänkin jo vuotta 2553, lasketaan se silti, kohteliaasti sanottuna, kehittyvien maiden joukkoon. Iso osa ihmisistä on köyhiä, mutta löytyy myös uskomatonta pröystäilyä. Kaverini oli paikallisten näyttelijöiden ja mallien kanssa bileissä eräällä kartanolla, jonka pihatie oli marmorista! Viidentähden hotellin edessä keskellä jalkakäytävää saattaa maata jalaton mies mahallaan muki kourassa ropoa anoen. Saasteet, jätteet, huumeet, mafia, prostituutio, liikenneonnettomuudet, ruuhkat, korruptio, seksituristit, poliittinen sekamelska, kerjäläiset, ihmissalakuljetus ja kauppa, jne, jne. Usea asia voisi olla niin paljon paremmin. Moni täälläkin asuva ulkomaalainen ei edes tiedä mitä kaikkea täällä oikeasti on meneillään. Thaimaa on vaan se paratiisilomakohde, jossa ollaan alusta loppuun nuppi turvoksissa. Ärsyttävän usein törmää suomalaiseen peräkamarin poikaan. Kolikon kääntöpuolella on sitten toisenlaista. Paratiisisaaret, rannat, ravintolat, yökerhot ja bileet. Edullinen hintataso suosii syömään ulkona. Matkustelu Thaimaan sisällä ja naapurimaihin on melko halpaa. Lähellä on paljon nähtävää. Lämpöä ja valoa sinne pimeään koti-suomeen. ILKKA KOIVISTO PS. Tämän jutun tullessa ulos olen jossain päin Laosia kellumassa Mekong-joessa bini kourassa. Hajotkaa pakkaseen! 17
KIK i Norja - osa 2 KIK i Norja osa 1 on luettavissa numerosta IV/2009 Jos joku jää kyydistä nii se on sen oma vika! Kalle-Heikki Koskinen Kokoonnuimme lähtöaamua ennen yön pikkutunneilla kiltahuoneelle tarkastamaan ja pakkaamaan yhteiset tavarat. Haalarit? Check! Pelastusliivit? Check! Savukranaatit? Che... MITÄÄÄ!? Jos jätettäis pois..? Lautan ja viimeisten lähtijöiden päästyä bussiin kellon ollessa suunnilleen aamuyö, korkkasimme pullot ja matka Norjaan KHK:n tiukassa kuristusotteessa alkoi... Matkalla haettujen kananmunien kera saavuimme suunnilleen aamulla Turkuun, mistä matka jatkui mukaan tulleiden vahvistuksien kera Viking Linellä kohti Tukholmaa. Autolautalla suoritimme välttämättömimmät tarvike- täydennykset paikallises- ta tax-freestä sekä hoidimme monelle tulleen vaarallisetevajauksen nes- kuntoon. Vihdoin, jossain about illalla Tukholman päässä, päädyimme tekemään välietapin paikallisen Kuninkaallisen Teknillisen Korkeakoulun saunatiloihin. Nyt joukko Otaniemeläisiä, Tamperelaisia, Oululaisia sekä lappeen Rantalaisia teekkareita purkautui busseista saunan puolelle. Eipä aikaakaan kun saunan lattialla oli noin 10cm vettä ja se ruotsalainen bastu oli muuttunut kylpyammeeksi. Muutaman tunnin saunomisen jälkeen ja illan muututtua yöksi päätimme siirtyä takaisin busseihin. Katsoimme kaikkien olevan bussissa sekä valmiina jatkamaan matkaa, jolloin huomasimme itse matkanjärjestäjän puuttuvan kyydistä. Rakas ulkoministerimme tokaisi viimein bussiin nous- tuaan, että Bussihan ei lähde ennen kuin päätän, että se lähtee! Norjassa Pitkästä alkumatkasta johtuen jokaiselta vieteriukolta oli veto loppunut ja meno bussissa muistuttikin jumalanpalvelusta. Herättyämme ja aamupalat syötyämme pysähdyimme vielä muutaman kilometrin päässä Trondheimistä ottamaan lentokentältä kyytiin yllätysvieraan - Henrikin. Henrik onkin ollut aiemmin monessa Koneinsinöörikiltaan liittyvässä mukana ja hän oli jo valmiiksi tuttu monille. Viimeisen stintin jälkeen pääsimme tavoitealueelle ja aloitimme koko porukalla välittömästi lautan uudelleenrakennuksen. Tämän jälkeen aloimme valmistella itseämme toa varten. Aamulla herättyämme ja illanvietosta selvittyämme suuntasimme kohti paraatia ja speksiä, johon jotkut saapuivat kävellen toiset taas taksilla... Sekavien speksien jälkeen (ylivoimaisesti sekavin oli tamperelaisten) aloimme illanvietvih- doin päästä tositoimiin. Eipä aikaakaan kun 12 (tyhmän) rohkeaa kikkiläistä oli pelastusliivi- 18
en ja 2000 kananmunan kanssa lautalla joella, jota ympäröi varmaan yhtä suuri yleisö. Tässä vaiheessa voisin kertoa badekarpadlingen- kisan idean. Tarkoituksena on siis päästä lautalla joen toiselle puolelle ja hakea sieltä kanisteri, jonka jälkeen kanisteri tulee toimittaa takaisin lähtörannalle ja siellä päästä maaliin. Jännitys alkoi käydä sietämättömäksi adrenaliinin virratessa veressä ja eipä aikaakaan, kun pääsimme liikenteeseen. Muutama meikäläinen lamaantui välittömästi hetkeksi, kiitos kemistien litkujen. Sekavissa tunnelmissa, kalan päiden lentäessä, saimme kaadettua yhden lautan ja vähän ajan päästä myös toisenkin. Viimeistään siinä vaiheessa muut lautta- kunnat tajusivat, ettemme olleet voiton perässä, vaan tehtävänämme oli tuhota mahdol- lisimman monta lauttaa. TOTAL DESTRUC- TION! Taistelun tuoksinassa emme huomanneet kovaa vauhtia lähestynyttä matalalla olevaa puista siltaa, joka oli lautallemme liiankin matala. Olimme rakentaneet lautasta niin kestävän, että törmäyksestä siltaan lautta pysyi ehjänä, mutta kippasi ympäri. Jouduimme kaikki veden varaan ja tässä tapahtumassa joillakin kävi parempi ja joillakin huonompi tuuri. Rannalle päästyämme lähetimme haverissa vahingoittuneet teekkarit huoltoon, ja muut lähdimme pesemään erinäisiä eritteitä ja suolenpätkiä pois päältämme. Onneksi lautalla ei tarvitse käyttää omia haalareita! Iltaan mennessä olimme saaneet takaisin viimeisetkin otaniemeläiset ja jengi oli koossa Bankettia varten. Puvut, iltapuvut ja kiire päällä suoritimme perinteisen lahjojen luovutuksen, sekä kinder-munasta Akvavitin syömisen, ja lähdimme koko porukalla illan pääjuhlaan. Pääjuhlan tunnelma oli vähintäänkin yhtä sekava, kuin muukin matka siihen asti. Palkintojen jakajat vaikuttivat korruptoituneilta, sillä Mikko Mattila näytti pokkaavan lähes jokaisen palkinnon, jota siellä jaettiin. Ilta päättyi jälleen bussiin, mutta tällä kertaa nokka osoitti jo kotiinpäin. Yöunien jälkeen heräsimme Tukholman satamasta joskus päivällä(?) ja nistimme terassille Henrik muka- suunnamme... Illansuussa palasimme latautuneella takaisin Viikkarille ja näin matkamme viimeinen sumea etappi pääsi alkamaan. Ilta ja yö menivät hujauksessa ja hyvä niin, nimittäin muutamaa tapahtumaa lukuunottamatta se oli täysin julkaisukelvotonta kamaa. Saavuimme maanantaiaamuna Otaniemeen Henrik vieläkin mukanamme ja rohkeimmat+henrik jatkoivat siitä vielä illalla järjestettyyn yritysiltamaan. Summa summarum reissu oli ihan älyttömän siisti ja kokemuksena kyllä ikimuistoinen. Henkilökohtaisesti ängen mukaan ensivuonna vaikka väkisin! LEO TORNBERG 19
KIKH10 - Kymppikerho esittäytyy Koneinsinöörikillan hallitus 2010 Puheenjohtaja Kalle-Heikki Koskinen Muinainen viisaus petipuuhista pätee myös muihin arjen tehtäviin jos hommaan menee alle kolme minuuttia, tee se heti. Jos vartti, tee se tänään. Jos enemmän, niin mieti, kannattaako jonkun muun tehdä se. Tervehdys, olen Kalle, KHK, osa-aikainen kolmannen vuoden eneteekkari ja täysipäiväinen kiltakoohelo. Olen kotoisin pääkaupunkiseudulta, 22-vuotias, ajan vanhalla Saabilla ja asun Tapiolan puutarhakaupungissa. Opintopisteitä on tätä kirjoittaessani rekisterissä 97 ja mukavasti myös syksyltä luvassa. Arvostan kovasti avoimuutta ja positiivisuutta. Kilta-aktiiviurani alkoi viime vuonna ulkoministerinä, ja tie vei puhikseksi. Samalla minulle on kirkastunut killan tärkein olemus kilta on olemassa vain ja ainoastaan kaikkia jäseniään varten. Oma tavoitteeni ja toiveeni tästä vuodesta teille kaikille onkin yksinkertainen: TEHDÄÄN YHDESSÄ! Saa lähestyä 24/7. P.S. Tosiaan, tuosta kuvasta. Saatan näyttää tuolta, kun olen tallassa, valvonut liikaa, hukannut vieraaseen maahan neljä ihmistä ilman vaatteita ja kännyköitä, jäljittänyt parisataakiloista voimakkaassa virrassa ajelehtivaa lauttaa ja onnistunut irrottamaan tupsun lakistani. Jos joskus törmäät tähän ilmeeseen, nykäise hihasta ja käske nukkumaan! Varapuheenjotaja, sisäministeri Ville Väänänen Heissuli vei Olen 22-vuotias toisen vuoden eneopiskelija ja kotoisin Helsingistä. Killassa olen mukana aktiivisesti nyt toista vuotta. Viime vuosi viuhahti ohi isäntänä touhutessa ja nyt olisi tarkoitus toimia yhtäaikaisesti varapuheenjohtajana ja sisäministerinä. Viime vuosina kilta on ottanut melkoisia harppauksia eteenpäin useillakin aloilla ja eiköhän tänä vuonna pidetä huoli, ettei oteta ainakaan takapakkia. Phuksivuonna tuli tosiaan touhuttua kaikenlaista kiltahommien lisäksi. Muun muassa vuoden phuksin titteli tarttui mukaan matkan varrelta. Itse olen ainakin kokenut kiltatoiminnan erittäin hauskaksi ja opettavaksi vastapainoksi opiskelulle ja kaikelle muullekin elämälle. Suosittelen kaikille vähänkään kiinnostuneelle! Siksipä lähden edelleen jatkamaan kohti uusia haasteita. 20