Rööri 3/2009
Suomalainen Fagottikvartetti harjoittelee. Yläkuvassa vasemmalta kontrafagotti ja Erkki Suomalainen, Otto Virtanen ja säveltäjä Uljas Pulkkis. Alakuvassa vasemmalta Mikko-Pekka Svala, Erkki Suomalainen, kontrafagotti, Otto Virtanen ja Asko Padinki. Kuvat: Jialin LI
Rööri 3/09 SISÄLLYS 4 Puheenjohtajan palsta 6 Suomalainen Fagottikvartetti Birminghamissa 9 Gillet-Fox Oboekilpailu 12 IDRS Young Artist Fagottikilpailu 14 Leirikuulumisia ympäri Suomen 23 Sitä sun tätä 24 Omasta päästä 25 Timo Nevalainen kiittää 27 Puoti 28 Jäsenasiaa 30 Johtokunta Kansikuvassa Suomalainen Fagottikvartetti Birminghamin konsertissa Kuva: Michael Garza 3
PUHEENJOHTAJAN PALSTA yvät seuramme jäsenet ja Huudet tuttavuudet, Suomen oboe- ja fagottiseura ry:n syksyn ensimmäistä lehteä olemme pyrkineet levittämään omien jäseniemme lisäksi mahdollisimman monille oboisteille ja fagotisteille musiikkiopistoihin kautta maan. Lehti ei varmastikaan ole levinnyt kaikille, mutta toivottavasti jotkut tavoittamamme innostuisivat liittymään seuraamme ja kilauttaisivat vihjeen kaverillekin luettuaan tätä lehtistä. Kun olimme IDRS:n (International Double Reed Society) konferenssissa Englannin Birminghamissa heinäkuussa korviimme kantautui enimmäkseen amerikan englantia - se ei pelkästään johtunut amerikkalaisten ulospäin suuntautuneesta puhetavasta, vaan heidän runsaasta osanotosta konferensissa, vaikka tapahtuma järjestettiinkin Atlantin toisella puolella. Suomen oboe- ja fagottiseura oli järjestävän Englannin yhdistyksen lisäksi ainoa eurooppalainen rööriseura, joka oli lähettänyt edustajiaan konferenssiin. Tästä olkaamme iloisia, mutta tavoitteeksi voisimme asettaa seuraavaan Euroopan konferenssiin hurauttamisen bussilla - matkalta voisimme houkutella muutaman ruotsalaisen (joilla ei ole omaa rööriseuraa) mukaan. Tulevina vuosina jatkamme toimintaamme mahdollisimman kansainväisin vivahtein, sitä edesauttanevat maahamme hakeutuvat ulkomaalaiset röörisoittajat. Viime soitantokaudella ammattiorkestereissa järjestetyissä koesoitoissa jäi työpaikkoja täyttämättä ja hakijoista suuri osa oli ulkomaalaisia. Sehän on tietysti positiivista, että saadaan taitavia soittajia eri kulttuureista orkestereihin, mutta opiskelijoille ja opettajille se luo lisää haastetta. Maamme pienillä opiskelijamäärillä (vrt. fagotin ammattiopiskelijoita Suomessa n. 10 ja 4
Tokiossa n. 70) luonnollinen kilpailu jää aika vähiin ja monenlaisia työtilaisuuksia tarjoutuu varsin aikaisessa vaiheessa. Ulkomaiset hakijat ovat "enempi harjoitelleita" ja tiukempaan kilpailuun tottuneita. Orkesterikokemusta heillä ei ole kotimaisiin verrattuna paljoakaan, mutta intensiivisemmän opiskelun ja valmistautumisen avulla he ovat pärjänneet hyvin viime koesoitoissa. Toivotan kaikille opiskelu- ja koesoittovaiheessa oleville tsemppiä virikkeiden hakuun ulkomailta, kissanristiäiskeikoista kieltäytymiseen ja ennen kaikkea harjoitteluun! Tiedän, että suomalainen vaatimattomuus melkeinpä kieltää itsensä mainostamisen, mutta on se vaan niin paljon kivempaa soittaa kunnon yleisölle ja jos on loihtinut sävellyksiä, sovituksia tai uusia röörivälineitä niin naapurikaupungin pojjaat ja tytöt varmasti niitä myös mielellään kokeilisivat. Seuramme nettisivut, postituslista ja jäsenlehti ovat kelpo keino levittää tietoa ympäri Suomen ja kutsua rööriongelmia ymmärtävää yleisöä konsertteihin. Terveisin Mikko-Pekka 5
Suomalainen Fagottikvartetti Birminghamissa Molempien naapurimaittemme aikoinaan piinaman valtiomme kunniakkaan kansanedustuslaitoksen katveessa sijaitsevassa St. Urhon pubissa myydään myös englantilaisvalmisteisia ohramaltaista humallettuja virvokkeita köyhäin ja masentunein muusikoiden, myös fagotinsoittajien, juotavaksi hädän tai muunkinlaisten tunnetilojen saartaessa. Joskus sattuu niin, että kaksikin matalamman röörisoittimen suurta ymmärtäjää sattuu tuossa ravitsemusliikkeessä saman, pyöreän tahikka vaihtoehtoisesti neliskanttisen pöydän äärelle. Niin oli sinäkin syksynä laita, kun uljaan Kansallisoopperamme tuoreimman supersolistin ja maamme perinteikkäimmän toisena pääkaupungiksi valitun kyläsen kunnallisorkesterin niinikään hiljakkoin rivistöihin istahtaneen silloin vielä japanilaisvalmisteisiin tukeutuneen soittoniekan tiet johtivat kohden tuota maineista luolaa. Hehän oitis keksivät, että Ison-Britannian Birminghamissa tultaisiin tuosta po. syksystä seuraavana kesänä järjestämään IDRS:n vuosikonferenssi, johon nämä kaksi tarkkaavimpien lukijoittemme jo tunnistamaa herrasmiestä nyt yksissä tuumin intoutuivat puuhaamaan suomalaisen fagottimusiikin, tuon aina yhtä uhanalaisen tieteenlajin, suurimittaista kavalkadia. (kts. kuvat sivulla 2) SOFSin virallisen autokuskin viittaa arvokkain elkein päälleen sovitteleva Martti Ukkonen vei meidät siis 21.7. aamutuimaan lentokentälle. Päämääränämme oli esittää neljä suomalaista fagottikvartettikappaletta: Harri Höylä Joyn Voyager I & II, Jukka-Pekka Lehdon Fantasia, Arttu Vibes Takalon alunperin triolle tekemä ja tähän tilaisuuteen kontrafagotilla tukevoittama Don t go away sekä kantaesityksenä tilaamamme mutta edelleenkin maksamaton (mesenaatit hoi!) Uljas Voitto Pulkkiksen Tonewood. Ylimääräisenä numerona aioimme soittaa ja soitimmekin kontrajumala Erkki Suomalaisen teoksen Valse (made in Hong Kong). Päästyämme vihdoin majoitushässäköiden ja päivälevon jälkeen pääkallonpaikalle Birminghamin konservatoriolle suuntasimme toiveikkain mielin suureen avajaisgaalaan. Siihen olikin koottu kattava valikoima erilaisia esiintyjiä ympäri maailmaa. São Paulon suuri poika Fabio Cury Püchner-fagotteineen esitti maanmiehensä Francisco Mignonen Concertinon ja heti perään oboisti Gordon Hunt soitti lontoolaisen muusikon vankkumattomalla rutiinilla Mozartin huilukonserton. Illan oli kuulemma meistä väsyneistä matkamiehistä piittamatta upeasti huipentanut Ramon Ortega Quero, jonka tarunhohtoisesta Mozart-soitannasta saimme kuulla jälkikäteiskommentteja pitkin viikkoa. 6
Toisen päivän ohjelmaan kuului omien viime tinkaan jääneitten treeniemme ohella nuoren tshekkihirmun Václav Vonácekin urheilullisen kunnianhimoinen Yun- Stockhausen-Arnold ohjelma ja illan kantaesityskonsertissa mm. Valeri Popovin verevän virtuoosinen esitys Efraim Podgaistin oudoista tansseista fagotille ja nelikätiselle pianolle sekä aina pettämättömän musikaalisesti ja muutenkin laadukkaasti esiintyvän Nicholas Danielin esittämä upea kappale Night Windows. Tätä Thea Musgraven uusinta oboesävellystä voimme me fagottipojat lämpimästi suositella kaikille Suomen oboetaitureille. Arvatkaapa mitä! Tämän konferenssimatkan yllättävintä antia oli havainto, että myös ruotsalaisille voi ihan oikeasti käydä huono tuuri. Piazzolla-sovituksia jousikvartetin kanssa sympaattisesti esittänyt helsingborgilaisfagotisti Magnus Nilsson sai nimittäin lavalle mukaansa kvartetin, jota heikompaa emme muista aikoihin kuulleemme. Esitys meni jousireinojen sähellyksen takia irtipoikki ja Magnus-parka joutui muutenkin ohjailemaan kappaleiden etenemistä kohtuuttomassa määrin. Kolhut Svea-mamman yleensä niin tahrattomassa kilpivarustuksessa saivat meidät käyttämään koko illan omaa tulevaa esitystämme varmistellen. Perjantaiaamuna olikin sitten vuoromme esiintyä konservatorion Arena Foyer nimisessä ei aivan katedraalia muistuttavassa salissa. Suomalaismusiikki ja meininki sai hyväksyvän vastaanoton ja seuran levyt tekivät mukavasti kauppansa. Myös säveltäjien yhteystietoja kyseltiin useammalta taholta esityksen tauottua. Iltapäivän konferenssiruuhkatunnelmaa kevensivät lasioboisti Jean-Luc Fillon sekä Suomessakin esiintynyt jazz-fagotisti Michael Rabinowitz. Meininki oli raikasta enkkutorvisoolot irtosivat paikasta... (kuva s. 31) Illan suurtapahtuma oli uusine ylikapellimestareineen (Andris Nelsons) esiintyneen City of Birmingham Symphony Orchestran konsertti. (kuva s. 31) Ohjelmassa oli ensiksi John Woolrichin Falling Down, kantaesityksen solistina orkesterin oma kontrafagotisti Margaret Cookhorn, jonka jälkeen päästettiin irti entinen CBSO:n, nykyinen Berliinin filharmonikkojen soolo-oboisti Jonathan Kelly. Straußin konsertto sai esityksen, jonka laatua vain harvat voivat tavoitella. Toinen puoliaika alkoi Pascal Gallois n ilman valjaita tai muita tukilaitteita (!) esittämällä Berion Sequenzalla. Konsertin päätti Stravinskyn Tulilinnun 1910-versio eli koko balettimusiikki. Gergijevin ja Mariinski-teatterin perinteet saivat luontevaa jatkoa seuraavana aamuna, kun vääntäydyimme aamukasteen vielä sataessa taivaalta päähämme kuullaksemme Rodion Tolmacevin haastavalta kalskahtavaa Bach-Telemann- Tansman-Denisov-Kornakov ohjelmaa. Nyt jo aavistattekin, että mitään tällaista emme koskaan kuulleet. Suomalaisten puutullit tietenkin juututtivat tämänkin taiturin soittimineen jonnekin Vaalimaan taakse vaalimaan slaavilaista fagottikulttuuria. Onneksi aamupäivän pelasti pariisilaisoboisti David Walter upeine Schubert-, Albeniz- ja Ravel-sovituksineen. Näyttää siltä, ettei amoren, englannintorven saati tavallisen oboen soittaminen sikin sokin röörejä välillä kastelematta ole eräille mikään ongelma. Paikan päällä oli toki tarjolla myös luentoja, kursseja sekä tietysti välinevalmistajien näyttelyjä. Suomalaisittain eksoottisimmalta vaikutti 7
valmisröörien markkinoitsijoiden suuri määrä. Mitään uusia mullistuksia tämän vuoden konferenssi ei kuitenkaan välinepuolella tarjonnut, joten siinä suhteessa voi kotimaassa kesäänsä viettänyt ja toivoaksemme tällä välin salaa oboetyttökalenteria suunnitellut ja alkuunpannut seuramme jäsenistö olla huolettomalla mielellä. Tätä talkoovoimin toteutettua operaatiota suomalaisen fagottimusiikin levittämiseksi kansainvälisille konserttilavoille tuki SOFSin lisäksi Taiteen keskustoimikunta, ESEK ja ennen muuta Uljas Pulkkis, joka kirjoitti meille hienon kvarteton eikä loppujen lopuksi saanut taskujensa pohjalle kuin lämpimiä kiitoksia. Nyt vetoamme kaikkiin oleviin ja orastaviiin fagottiyhtyeisiin: ottakaa tämä komea kappale ohjelmaanne ja esittäkää sitä! Seuraava konferenssi ottaa paikkaa Yhdysvaltain Oklahomassa kesäkuussa 2010. Sinne kaikki yippee! Hyvvee syksyvä kaekille toevoo Suomalaijnen Vakottikvartetti eli Asko Padinki, Mikko-Pekka Svala, Otto Virtanen ja Erkki Suomalainen 8
2009 Gillet-Fox Oboekilpailu Tulokset 1. palkinto: Philippe Tondre, Ranska 2. palkinto: Christopher Bowman, Alankomaat 3. palkinto: Lin Qing, Kiina Kunniamaininnat: Jung Choi, Korea ja Heather Peyton, USA Finaalikierrosten tuomaristo Neil Black, OBE, Soloist and former Principal Oboist, English Chamber Orchestra. Sarah Francis, FRCM and Professor, Royal College of Music, London Nathan Hughes, Principal Oboe, Metropolitan Opera, Oboe Faculty, The Juilliard School Christian Schmitt, Solo oboist of the Sinfonie Orchester Basel Emily Pailthorpe, International Soloist and Recording Artist Alkukierroksen tuomaristo Jean-Louis Capezzali, Soloist and Professor of Oboe at the Conservatoire National Supérieur de Lyon Khanyafi Chinakaev, Principal Oboist, St. Petersburg Philharmonic Erin Hannigan, Principal Oboist, Dallas Symphony Orchestra Paige Morgan, Associate Professor of Oboe, Ithaca College, Ithaca, NY Allan Vogel, Principal Oboist, Los Angeles Chamber Orchestra Mikko-Pekka kyseli voittajalta, Philippe Tondre'lta, meitä kaikkia kiehtovia kysymyksiä: M-P: Voisitko kertoa hieman omasta taustastasi? Philippe: I was born in Mulhouse (France) in 1989 and started the oboe at the age of 6 at the Mulhouse Conservatoire with teacher Yves Cautrès. Then I went to Paris in 2006 to study at the Conservatoire National Superieur with David Walter, Jacques Tys and Frédéric Tardy. I am finishing this year (2009/2010) my Master's degree in Paris. I've played in orchestras such as French Youth Orchestra, Gustav Mahler Jugend Orchester, Orchestre Royal de Chambre de Wallonie, Orchestre Philharmonique de Radio-France, Orchestre de Paris and occupy the position of Solo-Oboe in the Radio-Sinfonie Orchester Stuttgart des SWR since October 2008. I've also done some competitions, Prague Spring International Competition 2008 (3rd Prize and Gustav Mahler Prize), and this year Birmingham IDRS. 9
Philippe Tondre M-P: Kertoisitko opettajistasi? Philippe: Well it is quite difficult to describe teachers!!! Yves Cautrès was an excellent musician and really efficient with young oboists. He was strict but in the good way and used to scrape excellent reeds!! He was the right person for me in Mulhouse when I started! Then I went in David Walter's class...what a master!! He is really brilliant!! As far as I am concerned, he is for me the best professor I ever had! Genious phrasing and elegant style with energy and faith! He lets us do a lot by ourselves, one of his greatest quality is patience. He always sent me to the right places when I needed it, I am really thankful to him for that! Frédéric Tardy is my Assistant Professor in Paris. He is always positive to you before you go to exams, auditions or competitions! It is great to have somebody who can really be precise and critical while listening to you. I also took master-classes with Maurice Bourgue and Jean-Louis Capezzali. They are not exclusive professors but they helped me a lot. Maurice is for everybody one of the greatest oboists of the 20th Century. He is great, really strict but in his way of saying it always gives you motivation! When he plays next to you it's quite impressive! He is really a fabulous musician and such a nice human being! It is a great honor to know somebody like that. Jean-Louis Capezzali was great for his musicality and stability! He was my first big professor when I was 14. It is really stressful to play for him, but it brings you strengh and self confidence! M-P: Miksi päätit osallistua tähän kilpailuun? Philippe: IDRS is the biggest double reed organisation in the world and the competition is also really well known! This year, Europeans were lucky because the conference took place in Birmingham! A few different reasons come to my mind : * I wanted to go for experience. It is imporant for a young musician to get the opportunity to play in stressful conditions and in front of this most concerned public : oboists! * I was sure that a positive result from this competition could give me points for my position in Stuttgart as the trial year is really difficult! * I must say that solo playing makes me really happy!! Playing Vaughan Williams in Birmingham was a great pleasure!! Nowadays, it is difficult for young musicians to build a solo career parallel to the orchestral career!! Managers look mostly at the prizes and solo experience!! 10
* I wanted to feel good while playing and prepare and perforn an entire programme trying not to be so stressed by the event: in this case I consider this more as a training for other projects in the future. M-P: Onko vielä olemassa selkeitä eroja ranskalaisen ja saksalaisen oboismin välillä? Philippe: I think that we have been going towards an universal way of playing for 10 years now. I still know some German players who play in this kind of "Dunkel Klang" but there are not so many any more. I think, North Germany is still quite near the tradition : Hamburg is for example still in a real German sound! American way of playing comes also a bit from the French school and we today take some ideas from their oboe playing concept! These schools take what's positive from each other. French oboe players play now with fine sound, much more round and generous than before! German players get stronger in technic and in flexibility while keeping phrasing and sound and the American keep their perfection with nice sound and flexibility! There is still a little difference but Stefan Schilli or Albrecht Mayer for example do not play totally in a German way and Alex Klein or Eugene Izotov do not play totally in the American style in my opinion. I am sure there will be some big evolution in the next years! I still hope that we could keep some traditions anyway, nevertheless I think that our instrument gives us such personal possibilities that we can sometimes not recognize a school or a style! This is also really interesting and rich for this instrument! M-P: Minkälaiset fiilikset sinulle jäi IDRS 2009 Birmingham -konferenssista? Philippe: The IDRS Conference was great!! Superb organisation : THANK YOU GEORGES CAIRD!!! The concerts were great and the various activities were all interesting!! I must say that I did not see everything as I was preparing for the competition but the Adrian Boult Hall, the Town Hall and the Symphony Hall gave us great music to listen to! It is so impressive to see all these foreigners coming for oboe and bassoon! Amazing!! The exibitions were all really interesting and all so friendly!!! This was for everybody a pleasant week! We were all together with music: our truly universal language! Birmingham was not an "amazing" city but we all had fun and I must say the Symphony Hall is one of the most beautiful halls I have seen! M-P: Olet vielä todella nuori ja kuitenkin jo vaativassa työssä, mitkä ovat olleet ne asiat joita olet joutunut työstämään koulun penkiltä orkesteriin siirtyessä? Philippe: Playing in a German Orchestra is quite difficult for a young player in any instrument. These orchestras are really well considered in Europe and, for some, in the World. Most of them have this incredible team way of thinking. You need to adapt quite quickly to their way of thinking about orchestral music: tempo, attacks, signs for woodwinds, intonation (443-444 Hz, in France 442), phrasing... Intonation was quite dificult in the beginning but it got easier after a month. As solo oboe you need to lead the woodwind group, to be precise in indications, equal in intonation, make difference in dynamics... and switch on the "solo button" when you have solos...what was difficult this year was being 100% concentrated all the time, both while playing and while not! You need to know all entries and links between different instruments. Colleagues look a lot at what you do and how you react in difficult situations! You have also to adapt yourself to colleagues and try to fit in the group! I am really lucky this orchestra is really friendly and it's really a great pleasure to make music with them! I must say that all colleagues are extremely nice and comprehensive as I am quite young! The trial year is now finished... I can play without nervousness and painful stress now!!! What's important in music is FUN and PLEASURE, that is my idea of it. As Sir Colin Davis says: "Just listen, it will make you smile!" 11
The IDRS 2009 Young Artist Competition 1. palkinto: Lola Descours, Ranska ($2000) 2. palkinto: Sophie Dartigalongue, Ranska ($1000) Kunniamaininta Joseph Grimmer, USA ($500) Lola Descours Finaalikierroksen tuomaristo Isabel Jeremias Phillip Kolker Marc Vallon Alkukierroksen tuomaristo Sue Heineman Jeff Keesecker Amy Marinello Seuraava Nuorten taiteilijoiden fagottikilpailu vuonna 2011, paikkana silloin Tempe, Arizona, USA Olin kuuntelemassa fagottikilpailun finaalia, tässä vähän tuntojani kokemastani: Finaalin aloitti vasta 17 vuotias Sophie Dartigalongue, joka opiskelee Carlo Colombon luokalla Lyonin konservatoriossa. Hänen soittonsa oli uskomattoman helppoa ja luonnollista. Raskas Deviennen g-molli sonaattikin meni kuin huomaamatta, edes viimeisessä osassa ei ollut nähtävissä kasvojen punoitusta puhumattakaan puuskutusta. Toisena finaalissa esiintyi Joseph Grimmer Cincinnatin yliopistosta. Hän valitettavasti oli täysin vastaankohta ranskalaisneidoille. Hän suoriutui kappaleista hyvin, mutta kaikilla osa-alueilla hienosäätö puuttui. Nuotit erottivat Josephin yleisöstä varsin tehokkaasti ja se loppukumarruskin jäi puuttumaan. Oli varmaankin hyvä kokemus hänelle tutustua ranskalaisneitoihin, niin soitannollisesti kuin muutenkin... Kisan voittaja Lola Descours huipensi finaalin mahtavalla esityksellä, Sophien tavoin hän esitti koko ohjelman ulkoa ja nuoresta, 21 vuoden iästään huolimatta hän soitti erittäin kypsästi... Kokemus Pariisin huippuorkesterista kyllä kuului ja myös lavaesiintyminen oli hymyilevän tempperamenttista. Tuomaristo koostui amerikkalaisista fagotisteista. Mielestäni olisi kyllä syytä kutsua tuomaristoon mahdollisimman kattava kaarti IDRS:n jäsenvaltioista. Kilpailun ohjelma oli laadittu kohtuulliseksi, vaikeusastetta löytyi mutta pituutta ei niin paljon kuin muissa kilpailuissa. 2011 on seuraava kilpailu, toivottavasti näemme suomalaisia seuraamassa mm. Jaakko Luoman ja Bence Boganyin jalanjälkiä! Mikko-Pekka Svala 12
Mikko-Pekka esitti myös fagottikilpailun voittajalle Lola Descours'ille kiperiä kysymyksiä: M-P: Miksi päätit osallistua tähän kilpailuun? Lola: The young IDRS competition was the opportunity for me to discover the American and English bassoon schools and to benefit of all the conference (concerts, creations, exhibitions, lectures...). Of course, it was also a goal to reach in my personal bassoon evolution. M-P: Kertoisitko opettajistasi? Lola: I began the bassoon with a "sparkling" teacher Mr J-F Angelloz in the city of Champagne! At 15 years old, I came to Paris to study with Laurent Lefèvre. Three years later, I changed to the German system and entered the Paris conservatoire, the CNSMDP. There I studied each year with a different teacher: Marc Trenel to begin with, then Lionel Bord (the You Tube star "vicens 69"), this year in Erasmus with Dag Jensen and next year with Fanny Maselli!! M-P: Onko vielä olemassa selkeitä eroja ranskalaisen ja saksalaisen fagotismin välillä? Lola: It is difficult to say because almost all the players in France use the French system and the German system is still quite new... The French and German system have really different sound and characteristics so we can't compare them easily. However I can say that in France teachers speak more about musical interpretation, style, composers and also finger technic whereas I've heard teachers in Germany talking mostly about blowing technic, breath, blossoming and well-being. So these are two completely different ways to approach music and bassoon. M-P: Minkälaiset fiilikset sinulle jäi IDRS 2009 Birmingham -konferenssista? Lola: It was my first IDRS conference and I was delighted to discover this fantastic organization, to hear so many concerts and to benefit from all the reed makers, manufacturers, editions' exhibitions. This conference is a great way to hear new pieces, to meet people, hear different kinds of sounds, different schools of bassoon, try instruments and buy a lot of cane (to try later..). The only complaint I can make: too many things, too many concerts! The problem was how to choose... I have heard upto 8 concerts a day, amazing! M-P: Olet vielä todella nuori ja kuitenkin jo vaativassa työssä, mitkä ovat olleet ne asiat joita olet joutunut työstämään koulun penkiltä orkesteriin siirtyessä? Lola: The reeds!!!!!! To have always several very good reeds! To have a good one for each rehearsal was and is still a daily fight! Learning a huge repertoire in only few days was also difficult... I began to play in L'Orchestre de Paris during a one month long Asian tour. We played almost only French music very well known to the orchestra and the conductor so we had only two rehearsals for nearly 12 pieces... You can easily imagine a lot of sight reading in concerts and most of all, a lot of Stress! M-P: Muistatko vielä jotain vierailustasi Uuteenkaupunkiin? Lola: Of course! First, the fantastic flight between Helsinki and Turku, in such a little plane! Beautiful landscapes! And in Uusikaupunki, all these bikes in the street, the Finnish Sauna in the forest near the lake.. And most of all, the Pooki burger and the chicken mango salad in Restaurant Gasthaus Pooki!!!!! toim. huom. Lolan edellisen opettajan, Lionel Bord Youtubessa: http://www.youtube.com/watch?v=9tt_sldqlte 13 Essi Talja ja Lola Descours esiintyivät Uudenkaupungin Crusell-viikolla 23.7.2008.
Leirikuulumisia ympäri Suomen Raudaskylän puhallinmusiikkileiri 10.-19.7.2009 Musiikki on osa elämää totesi leirin johtaja Elias Seppälä jäähyväispuheessaan Ylivieskan Akustiikka-talossa pidetyn leirin päätöskonsertin jälkeen. Elias on toiminut Raudaskylän musiikkileirin johtajana jo 13 vuoden ajan, joten nyt oli koittanut hetki jättää nämä tehtävät nuoremmille. Ensi vuonna leirin johtajana aloittaa Sami Hannula, Kaartin soittokunnan kapellimestari. Sulasolin valtakunnallinen puhallinmusiikkileiri järjestettiin siis 13. kerran Raudaskylän Kristillisellä opistolla Ylivieskassa. Leirillä oli mahdollisuus opiskella myös huilun- ja klarinetinsoiton mestarikursseilla sekä kahdella eritasoisella kapellimestarikurssilla. Leiri tarjosi korkeatasoista opetusta arvostettujen pedagogien johdolla kaikissa puhallin- ja lyömäsoittimissa sekä orkesterisoitossa. Opetuksen pääpaino oli henkilökohtaisessa instrumenttiopetuksessa, lisättynä reilulla annoksella kamarimusiikkia. Leiri tarjosi myös monille oppilaille ainutlaatuisen mahdollisuuden soittaa suuressa puhallinorkesterissa. Leiriläisistä muodostettiin kolme eritasoista sinfonista puhallinorkesteria ja neljäs kapellimestarikurssin harjoitusorkesteri, joten jokaiselle löytyi taidoilleen sopiva kokoonpano. Fagotinsoiton opettajana toimi SOFSin puheenjohtaja, HKO:n Mikko-Pekka Svala ja oboensoiton opettajana Oulu Sinfonian Paula Kitinoja. Päiväohjelma oli intensiivinen ja rytmittyi orkesteriharjoituksiin, soittotuntiin, omakohtaiseen harjoitteluun ja ruokailuihin. Lisäksi illemmalla oli tarjolla sauna, joka oli lämmin aina klo 01.00 asti. Tosin leirin pienemmillä oli hiljaisuus klo 23.00, mikä olikin välttämätöntä riittävän yöunen turvaamiseksi päiväohjelman rasittavuuden johdosta. Leirikokemus oli hyvin positiivinen johtuen leirin hyvästä hengestä. Mahtoikohan siihen vaikuttaa myös leiripaikka, joka oli kristillinen opisto. Sekä nuoret, vähän varttuneemmat että seniorit soittivat ja seurustelivat yhdessä aamusta iltaan. Tosin kapellimestarikurssilaiset olivat pitkälti omissa oloissaan johtuen heidän majoituksestaan omaan taloon. Tämä oli ilmeisesti kokemuksesta hyväksi havaittu, sillä kapulaiset harjoittelivat orkesterijohtamista ns. ilmakitaramallilla aina yömyöhään. Orkestereiden johtajat ylikapellimestari Elias Seppälä ja Pohjan soittokunnan kapellimestari Jaakko Nurila toivat selkeätä nykyarmeijan johtamismallia orkesteritoimintaan ja nuotistoon, jossa marsseillakin oli oma roolinsa. Orkestereissa oli kuitenkin mukava ja rento tunnelma, vaikka uusien kappaleiden omaksuminen muutamassa päivässä tuottikin reilusti työtä. Fagotisteille syntyi leirillä nopeasti tekemisen meininki, jossa opettajallamme oli tärkeä innoittajan rooli ja vastuu. Kun kyseessä on sekä ammattilaisista että amatööreistä koottu ryhmä, on tarpeellista huomioida osallistujien osaamistaso ja kannustaa jokaista eteenpäin. Näin tapahtukin, sillä kovan harjoittelun ja pohdiskelun jälkeen meistä useampi kokikin suuria valaistuksen hetkiä, jopa niin että aamulla jo 14
klo 5.00 oli rento ja latautunut olo, alitajunta oli ilmeisesti työskennellyt kovasti yön aikana ja aamulla kaikki tuntui olevan selvää. Myös vaikeitakin asioita jouduttiin leirillä pohtimaan ja tunnistamaan, koska soittaminen ammattina ei ole kaikista helpoin uranvalinta. Alalle olisi hyvä tuntea suurta kutsumusta, ja omata riittävässä määrin myös pohojalaista luonnetta, että periksi ei anneta, ei edes vaikeina hetkinä. Varsinaisen päiväohjelman ulkopuolella oli opettajamme varannut rööriklubin iltaseurat, jossa opiskeltiin röörinvalmistusta useampana iltana. Pata porisi ja höylä suihki sukkelaan. Kaikilla oli halu ymmärtää röörin pärisemisestä enemmän. Siihen saimmekin Mikko-Pekalta hienomekaanista opastusta aina välineitä myöten. Osa kurssin fagotistioppilaista Mirva Råman, Lauri Lehtimaja ja Sanna Wager seuraamassa tarkkana röörinvalmistusta opettajan johdolla. Kuva: Martti Ukkonen Leirin keskivaiheilla oli kaikilla soittajilla mahdollisuus esiintyä maratonkonserteissa, joita järjestettiin yhteensä kolme kappaletta kolmessa eri salissa. Fagotisteista esiintyivät Lauri Lehtimaja ja Sanna Wager. Kaikki fagotistit pääsivät esittämään viikolla myös oman yhteisen kahvikonserttinsa, jossa 7 fagotistia ja viimeisessä kappaleessa kontrafagottina toiminut tuuba esittivät kolme teosta, hitaan osan Joseph Haydnin yllätyssinfoniasta, Berliner Luft -marssin ja Yrjö Hjeltin Tangon. Hieno suoritus kurssilaisilta, jotka kahdella harjoituskerralla saivat pikku pillinsä soimaan hyvin yhteen. Aiempana vuotena kurssilla oli kaksi fagotistioppilasta ja nyt jo kuusi. Saa nähdä miten ensi vuonna käy. Rennompaa iltamenoa oli varattuna loppuviikosta, jolloin kuuluisa Ylivieskan 15
Sikabaari avattiin. Paikalliset isännät traktoreillaan tulivat paikalle maa- ja peltotöiden jälkeen kuulemaan vaskisoittoa ja nauttimaan Suomen suvesta. Baari toimii siis aidon sikalan yhteydessä ja sisällä saakin tutustua porsaisiin, tosin lasin takaa. Ulkona pihalla esiintyy perinteisesti puhallinseptetti, jossa leirin opettajat ja oppilaat soittavat rytmikkäitä kappaleita illan iloksi. Muita mieleenpainuvia iltaohjelmanumeroita olivat makkaranpaisto, karaoke ja opettajien iltasoitto. Kiusallisempiakin hetkiä syntyi, kun Ylivieskan torilla B-orkesterimme esiintyi ja fagotistien nuotit olivat menneet vahingossa väärään järjestykseen. Yllätys oli suuri, kun oikeaa nuottia ei tahtonut millään löytyä. Toinenkin hetki koettiin, kun S- putkeen juuttui puhdistusliina ja sen irrottamista sitten mietittiin yhteistuumin. Lopulta homma onnistuikin ja putki saatiin takaisin käyttöön. Tosin varaputki oli jo ehditty ajaa sisään eikä loppukonserttiin riittänyt rohkeutta vaihtaa putkea. Näin saimme leirin onnistuneeseen päätökseen ja monta kokemusta rikkaampana palasimme kukin arkisempiin askareisiimme. Leiri on kuin putki, jonne joutuu kun puhaltaa kovasti ja lopuksi kun pääsee putkesta ulos, on amatöörinkin rööri saanut uuden soundin. Martti Ukkonen, fagotti 16
Raudaskylän Kristillisessä opistossa Ylivieskassa järjestettiin heinäkuussa 13. kerran Sulasolin valtakunnallinen puhallinmusiikkileiri. Olen asunut neljävuotiaasta asti Sveitsissä Geneven lähistössä. Soitettuani pianoa pienestä pitäen, aloitin fagotinsoiton noin puolitoista vuotta sitten. Päätin osallistua leirille tutustuakseni suomalaisiin soittajiin ja suomalaiseen musiikkikulttuuriin. Leiriltä löytyi kirjava joukko kaikenikäisiä soittajia, niin ammattilaisia kuin harrastelijoitakin. Ilmapiiri oli rento, ja opettajat ja oppilaat viettivät aikaa yhdessä sekä työn että vapa-ajan merkeissä. Ylläpidossa ei ollut valittamista, etenkään kun sai viisi ateriaa päivässä. Työtahti oli kova, ja suurin osa päivästä kului soitin- ja orkesteriharjoituksissa ja konserteissa. Kova tahti ei kuitenkaan estänyt tutustumasta mm. paikalliseen Sikabaariin tai osallistumasta leirin karaokeiltaan. Minulla oli joka päivä yksityistunti Mikko-Pekka Svalan kanssa. Vaikka tuntien aikana valmisteltiin kappaletta leirin maraton-konserttiin, jossa moni leiriläinen esiintyi pianon säestämänä, ja paria muutakin kappaletta, suurin osa ajasta vietettiin perustekniikkaa harjoitellen. Vaikka leirin aikana en vielä ehtinyt kokonaan sisäistää kaikkea oppimaani, sain kuitenkin paljon harjoiteltavaa tuleviksi kuukausiksi. Svalalta sain paljon hyödyllisiä vinkkejä edelleen työstettäväksi, kuten hyvän tavan muistaa hengittää kunnolla soittaessa: pitää hengittää niin kuin lääkärin stetoskooppia varten. Sain myös vision siihen että on mahdollista liikuttaa sormiaan nopeasti ja siististi: ei kannata turhaan nostella sormiaan vaan pitää ne läpillä vaikka ne eivät ole alas painettuina; tämä myös auttoi käsittelemään puolireikää tarkemmin ja kättä vääntelehtimättä. Ansatsia harjoiteltiin paljon, sitä miten saadaan ilmanpaine suoraan rööriin tukahdutamatta ääntä. Svala, niin kuin monet muutkin Saksassa opiskelleet fagotistit, neuvoi hengittämään röörin alapuolelta, koska leuan luonnollinen liike on mennä alaspäin, eikä pysyä paikoillaan kun pää nousee ylöspäin. Nyt jäin miettimään miten itse viime kädessä päädyn hengittämään, koska aloittaessani fagotinsoiton aloin luonnostaan hengittämään yläkautta. Tämä on toiminut myös monille muille fagotisteille, kuten italialaisille Sergio Azzolinille, Diego Chennalle ja Daniele Damianolle. Taitaa olla koulukunta Italiassa. Röörejä tehtiin kolmena eri iltana. Ensimmäistä kertaa tein röörin alusta loppuun. Opin kiinostavia metodeja, muun muassa röörin soivattoman puolen vedessä kiehauttamisen ennen pyöristämistä. Svalalla oli paljon sofistikoituneita välineitä, kuten röörin paksuusmittari. Tutustuin hänen kauttaan kiinostavaan uuteen laitteeseen: röörivaloon. Hankin heti semmoisen ja vein myös opettajalleni Sveitsiin. Leirillä sai myös paljon kokemusta yhtyeessä soittamisesta. Oli kolme eritasoista orkesteria ja sen lisäksi kapubändi, jota johtivat kapellimestariharjoittelijat. Orkesterini harjoitteli kaksi ja puoli tuntia päivässä ja sen ohjelmisto ulottui fanfaareista funk-kappaleisiin, kuten bändisovitukseen Jaco Pastoriuksen sävellyksestä The Chicken. Pulttikaverinani oli Martti Ukkonen. Orkesteri esiintyi Ylivieskan torilla ja konserttisalissa, mikä oli hauska kokemus. Samalla osallistuin fagottiyhtyeeseen: kun saatiin kasaan seitsämän fagotistin kokoonpano (johon joskus osallistui tuuba kontrafagottina), voitiin soittaa kiinostavia kappaleita, esimerkiksi Yrjö Hieltin Tango ja sovitus Haydnin Yllätyssinfoniasta. Yhtyeissä soittaminen osoittautui aika vaativaksi, varsinkin stemmojen seuraaminen 17
prima-vista. Yhtyeet ja päivittäiset yksityistunnit vaativat paljon harjoittelua, ja leirin loppuun mennessä ansatsi alkoi väsähtämään, koska olin tottunut soittamaan vain tunnin päivässä. Mutta leiriltä jäi visio siitä miten harjoitella päivittäin pidempään, ja paljon uusia ideoita ja motivaatiota. Sanna Wager, fagotti Nuorison orkesterikurssi Orivedellä 3.-14.6.2009 Kävin viime kesänä Nuorison orkesterikurssilla, joka järjestetään Orivedellä Klemetti-Opistolla. Olen 16-vuotias ja olen soittanut oboeta n.6 vuotta. Olin Oriveden orkesterikurssilla tänä vuonna kolmatta kertaa. Leirin sinfoniaorkesterissa soitettiin Modest Moussorgskyn Näyttelykuvia ja Sergei Prokofjevin viulukonsertto nro 2 ja sitä johti Jani Telaranta. Puhallinorkesterissa soitettiin enimmäkseen viihdeja elokuvamusiikkia, esimerkiksi Lionel Richien All Night Long ja musiikkia elokuvasta Indiana Jones. Puhallinorkesteria johti Anne Peltonen. Oboen soittoa opetti Seidi Palonen ja fagotin soittoa opetti Jaakko Luoma. Oboisteja oli viisi, mutta fagotin soittajia vain yksi. Leirillä järjestettiin päätöskonsertin lisäksi myös opettajakonsertti, kaksi oppilasmatineaa ja kamarimusiikkikonsertti. Iltaohjelmaa oli järjestetty melkein joka ilta, leirillä pidettiin esimerkiksi disko, live-karaoke, jalkapallo-ottelu ja katsottiin mykkäelokuva elävän musiikin säestyksellä. Leirillä oli mukavaa ja siellä tapasi paljon muita musiikin harrastajia. Aion mennä Oriveden musiikkileirille myös ensi vuonna. Liisa Kellokumpu, oboe Oriveden orkesterileirin puhallinorkesteri konsertoi. 18
Käläviä 5. - 14.6.2009 Minua jännitti kun menin kaverini kanssa kaksin junalla Kokkolaan. Mutta jo matkalla oli kivaa! Ja perillä me (minä ja kaverini) huomasimme että pääsemme samaan huoneeseen. Kun sitten menimme huoneeseemme, niin siellä oli tyttö, Hilda. Hilda on minun ja kaverini (Pietan) ikäinen. Hilda soittaa oboeta. Lisäksi huoneeseen tuli kaksi hieman nuorempaa käyrätorvistia. Pieta oli heistä iloinen, koska hänkin soittaa käyrätorvea. Majoittauduimme ja menimme infotilaisuuteen. Infotilaisuuden päätteeksi sovimme soittotunneista. Soitonopettajakseni tuli Jarmo Korhonen. Hän oli kiva ja hyvä opettamaan. Orkesterinjohtajaksi tuli Päivi Pyymäki, joka myös johtaa orkesteria jossa soitan kotona. Menimme huoneellemme ja olimme siellä vähän aikaa. Kunnes huomasimme että iltaohjelma oli alkanut. Kiirehdimme isolle talolle emmekä myöhästyneet paljoa! Siellä puuhasimme kaikkea kivaa. Kun sitten seisoimme tuolien päällä ja yritimme päästä aakkosjärjestykseen, niin mietin, että millaiset soittotunneista tulisi. Kun seuraavana aamuna kello 10 istuin salissa ja viritin soitinta Päivin jakaessa nuotteja, päätin että orkkaharkat olisivat kivoja. Ja siitä tuntia myöhemmin tein yksäreistä sen päätöksen, että minulla ei ollut koskaan ennen ollut yhtä kivaa soittotuntia. (Ei edes ensimmäisellä kerralla kun opettelin ensimmäiset äänet!) Ja sen iltapäivän aikana mietin että maksaakohan äiti minut tänne ensivuonna? Venla Isomäki, fagotti, Tampereen Härmälä Jarmo Korhonen vauhdissa. Perinteiset Käläviäläiset oboeankat. 19
Crusell-viikko Uudessakaupungissa 25.7.-1.8.2009 Tuttuun tapaan viikon mittainen visiitti Uuteenkaupunkiin käänsi kesäkauden tehokkaaseen syksyn rytmiin, kun puupuhaltajat puhaltimineen kokoontuivat sankoin joukoin Crusell-viikon viettoon. Säveltäjä Bernhard Henrik Crusellin synnyinkaupungissa järjestetty festivaali tarjoili herkkupaloja tämän vuoden teemalla proteetat vierailla mailla. Uutta lukuvuotta musiikkiopintojen parissa aloitteleville nämä odotetut Crusell-viikon mestarikurssit antoivat tehokkaan lähtölaukauksen syksyn soittokoitoksiin. Festivaalin tarjonta oli tänäkin vuonna kattava: mestarikurssien lisäksi Crusell-viikon konsertit ja ensimmäinen kansainvälinen klarinettikilpailu antoivat mahdollisuuden seurata puupuhallinmusiikkia vaikka aamusta iltaan! Tänä vuonna oboeopiskelijoita ohjasi Ingo Goritzki ja fagottiopiskelijoita Richard Galler. Mestarikurssien luonteeseen kuuluu omien oppituntien lisäksi olennaisena osana muiden kurssille osallistuvien tuntien seuraaminen. Päivät siis täyttyvät äkkiä jo oman soittimen kurssin aikataulun avulla: seuraamalla toisen soittajan oppimista ja opettajan neuvoja sivusta voi äkkiä havaita asioita, joita ei välttämättä omalla tunnilla ole pystynyt omaksumaan. Jokaisella kurssilaisella on myös väistämättä osansa ryhmähengen muodostumiseen ja parhaimmillaan kurssin yhteiset kokemukset kannattelevat myös yksinäisinä kopissa vietettyinä hetkinä mestarikurssin jälkeen. Tämän vuoden oboekurssista voin vain todeta, että jälleen Uuteenkaupunkiin saatiin opettaja, joka teki vaikutuksen kokemuksellaan ja tietämyksellään, eivätkä herran sympatiapisteetkään mataliksi jääneet! Valitettavasti tällä kertaa emme saaneet kuulla Ingo Goritzkia lavalla oboen kanssa, mutta RSO:n Fagottikvintetti, (vaselmmalta) Mirva Råman, Kaisu Kari, Noora Kärnä, Kari Tikkala ja Sari Seppelin, harjoittelee Richard Gallerin johdolla kolumbialaisen Fulgencio Garcian teosta La Gata Golossa. Tämän lisäksi yhtye esitti Christoph Dienzin fagottikvartettikappaleen Funky Heinzei. Kuva: Timo Nevalainen 20
soolo-oboisti Jorma Valjakka oli mies paikallaan konserteissa, joissa oboella oli sanansa sanottavana. Konsertointi kuului myös Crusell-viikon taiteellisen johtajan Jussi Särkän festivaaliohjelmaan, joten saimme kuulla profeettoja vieraiden maiden lisäksi myös kotimaasta. Monille meistä Crusell-viikko kuuluu kesään tavalla tai toisella: sinne täytyy päästä käymään kuuntelemaan konsertteja, seuraamaan mestarikursseja ja nauttimaan Vakka-Suomen lähes poikkeuksetta upeasta säästä. Uusikapunki toimii heinäkuun lopussa myös kohtaamispaikkana, jossa voi aina välillä hengähtää vaikka Pookin terassilla ja vaihtaa kuulumiset niidenkin tuttavien kanssa, joita ei arkielämän mankelissa usein tapaa. Ensi vuoden Crusell-viikko (24.-31.7.2010) lienee jälleen täynnä oivalluksia oman soittimen kanssa ja niin musiikillisia kuin sosiaalisiakin huippuhetkiä. Sitä odotellessa voi seurata sivua www.crusell.fi ja tehdä hyviä röörejä! Laura Kemppainen Crusell-viikko on vakiintunut ja entisestään parantunut monipuolisena ja erittäin korkeatasoisena puupuhallinmusiikkiin keskittyvänä kulttuuritapahtumana. Nykyiset johtohenkilöt, tapahtuman taiteellinen johtaja, Radion sinfoniaorkesterin fagotisti Jussi Särkkä ja Crusell-viikon toiminanjohtaja Rauno Melos ovat saaneet aikaan hienon kokonaisuuden. Tämän kesän mestarikursseilla oboisteja opettivat saksalainen Ingo Goritzki ja fagotisteja itävaltalainen Richard Galler, alansa huippuja molemmat. Richard Galler on syntynyt Grazissa vuonna 1967. Hän aloitti fagotinsoiton 13-vuotiaana Grazin konservatoriossa Johann Beneschin johdolla ja jatkoi opiskelua Salzburgin Mozarteumissa Milan Turkovicin oppilaana. Vuodesta 1987 lähtien hän on toiminut Wienin Sinfoniaorkesterin fagotin äänenjohtajana. Hän on soittanut solistina etenkin Mozartin konserttoa, sekä Beethovenin ja Schubertin kamarimusiikkia, wieniläis-klassista siis. Hänen instrumenttinsa on Yamaha 811. Hän on naimisissa ja hänellä on kaksi tytärtä. Richard Galler toimi vuosina 1994-2004 Mozarteumin fagotinsoiton professorina ja vuodesta 2004 lähtien hän toimii samassa tehtävässä Wienin musiikkikorkeakoulussa. Suomesta oppilaina hänellä ovat olleet Sari Seppelin ja Laura Mäenpää. Crusell-viikolla Richard Galler soitti teoksissa Joseph Haydn: Trio C-duuri kahdelle huilulle ja fagotille, Friedrich Kuhlau: Trio G- duuri huilulle, fagotille ja pianolle, sekä Kirmo Lintinen: Lammesta fagotille ja pianolle. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu orkesterityön ohella intensiivinen opetustyö ja vuonna 2010 alkava jäsenyys Wien-Berlin puhallinkvintetissä Milan Turkovicin jälkeen. Timo Nevalainen Richard Galler (vasemmalla) opettaa ja Lauri Mykrä ja jälkimmäisen tuliterä Heckel-fagotti oppivat. Kuva: Timo Nevalainen 21
22
Sitä sun tätä Myydään Fagotti Püchner model 23 gentleman type nr. 10721. Soitin ollut ammattikäytössä ja huollettu säännöllisesti. Mukaan heckelin s-putki ja Marcus Bonna kotelo. Hintapyyntö 10000. Lauri Mykrä, 040-559 6892, lauri.mykra@siba.fi Fagotti Heckel nro 4790. Puupuhallinkorjaaja Markus Fromm on täyshuoltanut soittimen Münchenissä maaliskuussa 2009. Hopeoitu koneisto, kaksi Heckel S-putkea. Hintapyyntö 12400. Tee oma tarjous! Aleksei Dimitriev 050-3691 062 Oboe Buffet oppilasmalli, n. 5 vuotta vanha. Huolto tehty 2007 kesällä,toimii moitteettomasti. Mukana tulevat kotelo, puhdistusliina, pieni röörikotelo ja ruuvimeisseli. Hinta 1500. Päivi Saarinen p. 050 520 17 26, pksaarin@hytti.uku.fi Oboe Buffet BC4052-2, otettu käyttöön syyskuussa 2003 Hintapyyntö 600, Heimo Helokunnas, puh 040 574 68 21 Oboe Selmer, muovinen, ilman ala b:tä. Hyvässä kunnossa. Hinta 500. Mira Suutarinen 050-3315129 mira.suutarinen@heinola.fi The Musician's Way Oxford University Press on julkaissut Gerald Klicksteinin kirjan The Musician s Way: A Guide to Practice, Performance, and Wellness (360 sivua, $24.95). Kirja on suunnattu kaikille muusikoille opiskelun ja työnteon tueksi ja tarjoaa tutkimukseen perustuvaa tietoa harjoittelusta ja esiintymiseen valmistautumisesta sekä henkiseltä että fyysiseltä kannalta. Kirjaan liittyy kotisivu www.musiciansway.com, jossa voi tutustua kirjan sisältöön ja lukijoiden mielipiteisiin. Kirjoittaja on University of North Carolina School of the Arts'in musiikin professori. 23
Omasta päästä Syksy on tullut. Säästä sitä ei huomaa, yhtä epävakaista on kuin tähänkin asti, mutta tunneilleen ympäri maata kiiruhtavat oboen- ja fagotinsoitonoppilaat ja töihinsä palaavat orkesterimuusikot muistuttavat vuodenajan vaihtumisesta. Rööri-lehdenteko saattaa välillä painaa harteilla, mutta, ällistyttävää kyllä, syksyinen röörintekoruljanssi tuntuu kesän levon jälkeen höyhenenkevyeltä. On kiva soittaa, kun on kiva rööri, jolla soittaa. Lehteä kootessa huomioni kiinnittyi IDRS:n fagottikilpailun voittajan, ranskalaisen Lola Descoursin vastaukseen, kun häneltä kysyttiin, mikä oli vaativinta opiskelusta työelämään siirtymisessä. "Röörit!!!!!! Että aina olisi useampia hyviä röörejä! Se, että saa aikaan hyvän röörin jokaiseen harjoitukseen oli, ja on vieläkin päivittäinen taistelu!" Jokainen löytää tähän ongelmaan oman ratkaisunsa. Joillekin se on röörien määrä. Kun teen riittävän monta rööriä, on mistä valita. Joukossa on vähintään yksi sopiva. Toiset tekevät röörinteosta tiedettä ja etsivät täydellisen röörin kaavaa, täydellisen puun muotoa ja väriä, täydellistä hylsyn ja soittimen liittoa. Varsinkin Suomen ulkopuolella on myös niitä, jotka teettävät röörit "hoviröörintekijällään" tai vain proosallisesti ostavat valmiita röörejä kaupasta. Itselle jää tarjollaolevista valitsemisen vaiva. Suurta viisautta on myös opiskeluaikoina minua opettaneen Jorma Valjakan sanoissa: "Ei täällä hyvillä rööreillä soitella, paras vaan opetella soittamaan niillä huonoilla." Kaikilla on kuitenkin sama tavoite. Hyvä rööri pelastaa. Huono rööri tuhoaa. Valtavan harjoittelumäärän tuottama soittotaito pääsee oikeuksiinsa vain jos keikkarööri sen sallii. Pitäisikö tästä päätellä jotain? Olisiko röörintekotaito syytä nostaa tärkeysjärjestyksessä soittotaidon rinnalle? Tuplarööriseura kantaa vastuunsa röörintekotaidon edistämisessä. Suunnitteilla on aiemmin suosituksi osoittautuneen rööriklinikan uusi vastaanotto syystapahtuman yhteydessä. Kysykää rööreistä mitä haluatte, me vastaamme niin hyvin kuin osaamme! Tämä lehti jaetaan seuran nykyisen jäsenkunnan lisäksi yli kahdellesadalle nuorelle oboistille ja fagotistille,. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä liittyy monimuotoiseen joukkoomme! Iloista röörisyksyä toivottaen Pirjo 24
Timo Nevalainen kiittää Timo Nevalainen kiittää 70-vuotispäivänään Suomen Oboe- ja Fagottiseuralta saamastaan onnittelusta Martti Pesonen (vasemmalla), Timo Nevalainen ja Lars Erkkilä soittavat teosta Kaksi vanhaa tukkijätkää. Sydämelliset kiitokset Seuralle muistamisesta! Syntymäpäiväjuhlat vietettiin Turussa perinteisin arvokkain menoin 12.7.2009. Nyt on menoissa Uudenkaupungin 28. Crusell-viikko. Täällä on kansainvälinen klarinettikilpailu, johon osallistuu ihmeellisen taitavia nuoria soittajia. Tulos ratkeaa ylihuomenna. Eilen illalla konsertoi mainio puhallinkvintetti Fantasia, jonka oboisti on Laura Kemppainen, fagotisti Sari Seppelin ja muut jäsenet Päivi Kukkonen (huilu), Okko Kivikataja (klarinetti) ja Joonas Seppelin (käyrätorvi). Soitto oli vauhdikasta, ilmeikästä ja kaikin puolin erinomaista. Kappaleet eivät olleet ollenkaan helpoimmasta päästä; Zemlinsky: Humoreski, Hindemith: Kleine Kammermusik, Ligeti: Kuusi bagatellia ja Reicha: Puhallinkvintetto Op. 88/2. Viikon taiteellinen johtaja fagotisti Jussi Särkkä oli valinnut esitettäväksi Reichan kvinteton mielenkiintoisen pidemmän (täydellisen?) version, jota en ole aikaisemmin kuullut. Illan hämärtyessä ravintola Pookissa alkoi rattoisa seurustelu, vain kunnon tuplaröörimusiikkia jäätiin kaipaamaan. Lähetän mitä parhaimmat menestyksen toivotukset Seuralle, sen jäsenille ja erikoisesti uudelle puheenjohtajalle Mikko-Pekka Svalalle ja lehden toimittajalle Pirjo Leppäselle. Erityiset kiitokset ansaitsee nyt tehtävän jättänyt Seuran monivuotinen puheenjohtaja Jaana Norio-Timonen. Uusikaupunki 27.8.09 Timo Nevalainen 25
26