Kylätalo Monipalvelukeskus -hanke Olen todella iloinen saadessani kertoa teille kylätalo Monipalvelukeskus hankkeesta. Aluksi kerron muutamalla lauseella Ilomantsista Ilomantsi on 5339 asukkaan kunta Pohjois-Karjalassa ja se on Suomen ja EU:n itäisin manneralueen kunta. Venäjän kanssa yhteistä rajaa on noin 100 km ja tunnusomaista Ilomantsille on karjalainen kulttuuri ja ortodoksisuus. Luonto on erämaatyyppistä ja suurpetojakin siellä liikuskelee ihan kiitettävästi. Keskustaajamassa asuu 53 % väestöstä, loput haja-asutusalueella ja kylissä. Lasten ja nuorten määrä on alhainen, kun taas yli 65-vuotiaiden osuus kasvaa. Tällä hetkellä eläkkeensaajien osuus on suuri ja ennusteen mukaan väestömäärä vähenee edelleen. Väestöennuste vuodelle 2030 on 4800 asukasta. Työpaikkoja kunnassa on 1860 ja ne jakautuvat siten, että palveluammateissa on 67 %, jalostuksessa 17 % ja alkutuotannossa 15 %. Kylätoiminta Ilomantsissa on 19 kyläyhdistystä. Perinteisesti Ilomantsissa kylätoiminta on ollut aktiivista jo 70-luvulta saakka. Kunta tukee kylätoimintaa vuosittaisilla toiminta- ja investointiavustuksilla ja kunta palkittiinkin vuoden 2011 kylämyönteisimpänä kuntana. Vuosittain järjestetään kyläkierros, jossa kyläiltoja järjestetään yleensä useamman kylän ryppäissä. Kyläilloissa voidaan keskittyä johonkin tiettyyn teemaan tai koota vapaasti kylien kehittämistarpeita. kyläkierros korvaa osittain kyläsuunnitelmien päivittämisen. Kunnan avainvirkamiehet osallistuvat aktiivisesti kyläiltoihin ja vievät aloitteet eteenpäin kunnan elimissä. Lisäksi kunta tukee kyliä ja paikallisia palveluita seuraavilla toimenpiteillä: hankkeiden likvilainat hankevalmistelussa avustaminen asukkaiden kyytipalvelut yhteistyö tapahtumien järjestämisessä. Olen osallistunut työni puolesta näille kyläkierroksille. Niissä on vuosien aikana enenevässä määrin noussut esille kylätoiminnan heikkeneminen ja toimijoiden väsyminen. Myös kylien palveluiden vähäisyys, kyläkoulujen lakkautukset ja nuorten poismuutto kyliltä, väen vanheneminen ja yhteisöllisyyden heikkeneminen ovat vaikuttaneet kylien toimintaympäristöön. Kyläläiset ovat esittäneet esim. yhteistä kyläkoordinaattoria avustamaan kyläasioiden hoitamisessa ja eteenpäin viemisessä.
Hankesuunnittelua Vuonna 2011 osallistuin kylätoiminnan kehittäjäkoulutukseen ja siihen liittyvä näyttötyöni oli Kylätalo Monipalvelukeskus suunnitelma. Suunnitelman ideana oli, että eri alojen toimijat, kyläyhdistykset, yrittäjät, viranomaiset ja järjestöt toimisivat kylätalolla tarjoten palveluitaan kyläläisten käyttöön. Tuolloin suunnitelma herätti muutamissa opiskelukavereissa epäilyksiä, tokkopa kylissä ollaan edes kiinnostuneita sen tyyppisestä toiminnasta. Epäilyksistä huolimatta jatkoin hankkeen suunnittelua yhteistyössä niin Maaseudun Sivistysliiton kuin Vaara-Karjalan Leaderin kanssa, joista sain opastusta mm. hankkeen budjetin rakentamiseen ja hankehakemuksen tekemiseen. Vuoden 2012 keväällä lähetin kyselyn kaikille niille tahoille, joiden ajattelin olevan halukkaita osallistumaan hanketoimintaan. Samalla kartoitin myös kylätalojen toimivuudet monipalvelukeskuksiksi. Saamani positiivisten vastausten perusteella päätin hakea hankerahoitusta Vaara-Karjalan Leaderilta. Myös Ilomantsin kunta halusi lähteä hankkeeseen mukaan ja niinpä vuoden 2013 alusta hanke sai alkunsa. Kylätalo Monipalvelukeskus hanke Hanke oli kaksivuotinen toimien vuosina 2013-2014 ja työskentelin siinä osa-aikaisena hankevastaavana. Hankkeen kokonaiskustannusarvio oli 75 000. Se koostui Vaara-Karjalan Leaderin tuesta 47500, Ilomantsin kunta 7500 ja kylät 20 000 (talkootyön osuus 15 000 ja yksityisrahoitusosuus 5 000 ). Kylätalo Monipalvelukeskus hankkeen tavoitteena oli luoda uusi malli ja toimintaedellytykset kylätalolle, jotka tuottavat monipuolisesti erilaisia palveluita kylän asukkaille. Tavoitteisiin kuului myös ehkäistä syrjäytymistä, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja siten mahdollistaa asuminen omalla kylällä kauemmin. Myös uusien työpaikkojen ja yritysten luominen kuului tavoitteisiin. Hanke oli suunniteltu siten, että sen tuottamat toiminnot kohdistuivat kaikkein syrjäisimmille kylille, joista palvelut olivat lähestulkoon hävinneet. Kohdekyliksi valikoituivat siten Kivilahti ja Hattuvaara. Molemmissa oli toimivat, talvilämpimät kylätalot ja matkaa kuntakeskuksesta kertyy keskimäärin 50 km. Hattuvaarassa oli vielä toimiva kyläkauppa ja koulu, Kivilahdessa ei kumpaakaan. Myös naapurikylillä oli halutessaan mahdollisuus olla hankkeessa mukana osallistuen kylätoimintojen järjestämiseen ja osallistumalla kyläpäiville.
Hanketoimintaa Kävin viikoittain näillä kahdella kylätalolla. Kuten jo opiskeluaikana, samoin myös kylillä epäiltiin aluksi hankkeen onnistumista. Kyläläiset epäilivät, jaksavatko he touhuta mukana joka viikko ja löytyykö heidän kyliltään tarpeeksi innokkaita kylätoimijoita. Kylissä vähän jopa ihmeteltiin, että joku viranomainen tulee viikoittain kehittämään muka kylätoimintaa. Ja niin minä sitten ajelin kahden vuoden ajan parina päivänä viikossa näille kylille, lukuun ottamatta kesäaikaa. Kylille matkustamiseen sai varata aikaa, tiet olivat keväisin ja syksyisin heikossa kunnossa, varsinkin Kivilahden suunnalla. Tuon kahden vuoden aikana minulle kyllä valkeni kylien syrjäisyyden ja palvelujen tarpeen merkitys kylien elämään. Hankkeen alussa pohdimme muutaman kyläaktiivin kanssa, miten saada kyläläiset innostumaan hankkeesta. Niinpä postitimme kyläläisille asukaskyselyn, jolla selvitimme, minkälaisia palveluita ja harrastusmahdollisuuksia kylillä kaivataan. Saatujen vastausten pohjalta aloimme järjestää monipuolisesti erilaisia toimintoja: hieronta, parturi-kampaaja, jalkahoito, ruokailu, keskustelupiiri, atk-kurssi, englannin kielen kurssi, näytelmäpiiri, käsityökerho, terveydenhoitajan käynnit, erilaisia teemapäiviä, virkistyspäiviä, retkiä, vierailuja jne. Esim. ruokailujen ja kahvittelujen osalta tukeuduimme Hattuvaarassa koulun ruokalan palveluihin ja Kivilahdessa palveluntuottajana toimi kyläyhdistys. Kahden vuoden aikana asiakaskäyntejä kertyi 2800/kylätalo ja 30 eri palveluntuottajan tarjotessa palveluitaan kylätalolla. Talojen tilat olivat yrittäjien ja palveluntuottajien käytössä sopimuksen mukaisesti. Parhaillaan kylätalolla saattoi olla viisikin eri toimijaa. Päivän aikana kyläläiset saivat keskustella ja vaihtaa kuulumisiaan keskenään, ruokailla ja kahvitella edullisesti ja osallistua haluamiinsa toimintoihin. Päivään sisältyi yleensä pieni jumppatuokio ja siinä samalla saimme nauraa hyville vitseille ja sutkauksille. Hankekokemuksia Hankekylien asukasmäärä vaihtelee 50-100 asukaan välillä ja suurin osa heistä on eläkeläisiä. Kyläpäiville osallistuneiden keski-ikä oli n. 65 vuotta, toki joukossa oli myös lapsia ja työikäisiäkin. Keskimäärin kylätalolle kokoontui 27 kyläläistä/päivä. Osallistujamäärä vaihteli 6-40 henkilön välillä, riippuen päivän tarjonnasta. Kaikkein innostuneimmin kyläläiset osallistuivat yhteisille kevät- ja syysretkille, seurakunnan virkistyspäiville ja bingopäivään. Myös atk-kurssit olivat suosiossa, kaikkiaan 31 kyläläistä opiskeli kahden vuoden aikana tietotekniikan alkeis- ja jatkokurssilla. Terveydenhoitajan käynnit, jalkahoito ja parturikampaajan palvelut todettiin tarpeellisiksi, samoin ruokailu- ja kahvittelumahdollisuus.
Hankkeen kuluessa kyläläiset innostuivat erilaisista viriketoiminnoista, mutta ennen kaikkea toisten tapaaminen ja juttuseura koettiin kaikkein antoisimmaksi. Joku kertoi odottaneensa yhteistä tapaamista viikon kohokohtana. Myös kotoa lähteminen toisten seuraan antoi uutta mielekkyyttä ja sisältöä arjen keskellä. Parhaimmillaan kylätaloille kokoontui kyläläisiä useammaltakin eri kylältä ja näin osallistujat saivat tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Hankkeen loppupuoliskolla suunnittelimme seuraavan vuoden vuosikalenteria, johon merkitsimme jo vuoden 2015 tiedossa olevat terveydenhoitajien käynnit, kurssipäivät jne. Myös palveluntuottajien luettelo löytyy vuosikalenterin vierestä kylätalon seinältä. Toiminta kylätaloilla on jatkunut lähestulkoon samanmuotoisena ja laajuisena kuin mitä hankeaikanakin. Hankkeen onnistumisia ja jatkokehittämistä Vuosi on jo kulunut hankkeen päättymisestä ja olen saanut hiukan etäisyyttä asiaan. Voin todeta olevani erityisen iloinen kyläläisten osoittamasta innostuksesta ja mielenkiinnosta lähteä hankkeeseen mukaan. Hankkeelle oli tilaus kyläläiset kaipasivat uutta potkua ja virikkeitä kylätoiminnan kehittämiseen. Myös kunnan myötämielinen suhtautuminen, Vaara-Karjalan Leaderin hanketuki ja muiden yhteistyökumppaneiden kiinnostus ja mukaantulo hankkeeseen edesauttoivat hankkeen toteuttamista. Hankekauden loppupuolella osallistuin useisiin seminaareihin esitellen hanketta, sen toimintamallia ja tavoitteita. Hanke herätti kiinnostusta lähikunnissa ja edelleenkin esim. ensi viikolla on Savonlinnan kaupungin hanketoimijoita tulossa vierailemaan Ilomantsiin. Päivän mittaiseen tapaamiseen sisältyy tutustumista kylätalotoimintaan, valokuituverkon rakennushankkeeseen, kyläturvallisuuteen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden uudelleen järjestelyihin. Hankesuunnitelmaan sisältyi myös kyläkirjojen kirjoittaminen ja viime vuoden lopulla sainkin kirjat viimein valmiiksi. Ne on koottu molempien kylätalojen hankepäivien raporttien ja kuvien pohjalta, kummallekin kylälle omansa. Itselleni henkilökohtaisesti hankkeen vetäminen oli upea kokemus. Juuri tällaisesta kehittämisyhteistyöstä olen aina ollut kiinnostunut. Pohjois-Karjalan maaseudulla ja kylätoiminnalla on valtakunnallisesti erittäin hyvä maine. Pohjois-Karjalasta on noussut monta arvostettua valtakunnallista vuoden kylää ja pari vuotta sitten Ilomantsi valittiin vuoden kylämyönteisimmäksi kunnaksi. Viimeisimpänä tunnustuksena mainittakoon Kylätalo Monipalvelukeskus hankkeen valinta Parhaat
käytännöt 2014 -kilpailussa Yhteistyö-kilpailusarjan voittajaksi. Valtakunnallisen kilpailun järjestäjänä toimi Maaseutuverkosto. Vuoden 2015 aikana pohdimme eri kokoonpanoissa jatkohanketta kyseiselle Kylätalohankkeelle. Tarvetta vastaavanlaiselle kehittämistyölle tuntuu olevan myös eri kunnissa niin Itä-Suomessa kuin laajemminkin. Vain rahoitusvaihtoehtojen puuttuminen on esteenä. Kylien kehittäminen ei kuulu maakunnallisten rahoitusten ja toimintalinjojen piiriin. Tulevaisuutta silmällä pitäen erityisen tärkeää on muutosvalmius yhteiskunnan tilanteen muuttuessa. Em. palvelumallin käyttöönotto vaatisi hallinnon ja johtamismallien uudistamista, edellytysten luomista toimintamallin yleistymiselle sekä sopimusten tekemiselle. Toivon, että myös syrjäisimpien maaseutualueiden kehittäminen huomioitaisiin tässä muuttuvassa toimintaympäristössä. Myös niillä seuduilla halutaan elää - ei kaupungistuminen voi olla ainoa vaihtoehto. Haluankin nyt kysyä, minkälaisen maaseudun haluamme tulevaisuudessa? Voisiko se olla esim. green care tai Karelian slow life, jossa arvostetaan paikallista elämän tapaa ja yhteisöllisyyttä, tietotekniikkaa hyödyntäen. Lisäksi tarvitaan myös positiivista asennetta maaseudun kehittämiseksi. Kiitoksia mielenkiinnostanne ja hauskaa päivä jatkoa!