Kampus-gallup: Selkkarimuistoja Kukkulan kuninkaat & kuningattaret www.porssiry.fi 1
Tule asiakkaaksi reilumpaan pankkiin! Saatko nykyisessä pankissasi riittävästi etuja? Ajatteleeko se sinun parastasi? Vaihda Tapiola Pankkiin, saat reilua korkoa käyttötilille - ja myös maksuttomat verkkopalvelut, kun olet keskittänyt vakuutuksiasi Tapiolaan. Kokonaissäästösi voi helposti olla satoja euroja vuodessa! Tule käymään lähimmässä toimistossamme tai avaa tapiola.f i Tarkat tiedot tiliehdoista ja eduista tapiola.f i Palveluntarjoajat: Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola, Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Tapiola, Tapiola Pankki Oy, Tapiola Varainhoito Oy. 2
www.porssiry.fi 1 14 Kampus-gallup: Selkkarimuistoja Kukkulan kuninkaat & kuningattaret 24 Pörssikurssi Kapitalistisen ilosanoman tuoja Julkaisija Jyväskylän yliopiston taloustieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Pörssi ry Päätoimittaja Kalle Jokinen Yhteystiedot Pörssi ry PL 35, 40014 JYVÄSKYLÄ (014) 260 2969 Art Director Juho Tikkanen Avustajat tässä numerossa Tiina Saranpää, Jenna Anttonen, Aapo Okkola, Riikka Korpiluoma, Juha Lintula, Olli Montonen, Kimmo Laaksonen, Aki Illikainen, Ari Häkkinen, Tero Forsberg, hallitus 2010 Kansi Pörssin vuosijuhlien sillis. (kuva: Kalle Jokinen) Paino Kopijyvä Oy, Jyväskylä Ilmestyminen Viisi kertaa vuodessa. nro 1 / 2011 ilmestyy helmikuussa 2011 Painosmäärä: 300 12 26 04 Pääkirjoitus 05 Puheenjohtajalta 08 KOPO 10 Kyllin hyvää 12 Kesäni Accenturella 14 Vuosijuhlat 21 Terveisiä Enklaavilta 22 Kampus- gallup 24 Pörssi tanssii Salsa Studion kanssa 28 Pörssi&Dumppi 31 Avoin kirje liikunta- ja excu- vastaavalle 33 Kvartaalin Pörssiläinen 34 Pörssin laskukausi 03
aahas, vuosi alkaa olla kirjailmellisesti pulkassa. Näitä sanoja kirjoittaessani kello näyttää 23.57 joulukuun 31. päivänä, eli allekirjoittaneen päätoimittajuutta on virallisesti jäljellä vajaat kolme minuuttia. Ei kuitenkaan hätää, sillä Pörssikurssin, ja samalla koko Pörssin tiedotuksen ruoriin, hyppää Juho Tikkanen, jolta ei taatusti puutu visioita eikä kykyjä niiden toteuttamiseksi. Tässä vaiheessa on yleensä ollut tapana esittää kiitoksia kuluneesta vuodesta, enkä itsekään aio poiketa turvallisesta linjasta. Ensinnäkin tahdon kiittää juuri seuraajaani Juhoa. Ilman sinua kurssi ei olisi sitä mitä se on nyt. Seuraavaksi kiitoksen ansaitsee koko hallitus 2010 te teitte tästä vuodesta sen mitä se oli; kokonaisuudessaan unohtumattoman kokemuksen. Luonnollisesti kiitoksen ansaitsevat myös kaikki lehden teossa vuoden aikana avustaneet ilman teitä koko lehti olisi jäänyt julkaisematta, olkaahan jatkossakin vähintään yhtä aktiivisesti mukana tiedotustiimin toiminnassa. Kulunut vuosi on tuonut mukanaan huomattavia muutoksia niin lehteen kuin koko Pörssin toimintaan. Ensimmäinen merkittävä muutos oli Pörssikurssin muuttuminen kokonaan värilliseksi. Tämä toi toisaalta mukanaan lisää tehtävää ja haasteita varsinkin lehden taiton osalta, mutta toisaalta lehden kokonaan väreihin saattaminen oli erittäin tervetullut kasvojen kohotus niin lehdelle kuin koko Pörssille, sillä onhan lehti eräs näkyvimmistä käyntikorteistamme, niin muille ainejärjestöille kuin muillekin yhteistyökumppaneillemme. Syksyllä puolestaan tapahtui kaksi suurta muutosta, jotka vaikuttivat jokaisen pörssiläisen arkeen. Ensinnäkin taloustieteiden tiedekunta vaihtoi syyskuun alussa nimensä Jyväskylän Yliopiston Kauppakorkeakouluksi. Tämä oli kuitenkin vasta alkusoittoa reilu kuukausi myöhemmin vahvistuneeseen MaE-rakennuksen remonttiin ja siihen liittyvään väistötiloihin muuttoon verrattuna. E-rakennuksen remontin myötä Pörssi menettää tutuksi käyneet toimistonsa sekä Selkkarin, eikä korvaavista tiloista ole vielä tätä kirjoittaessa varmuutta. Kuitenkin toivon ja uskon, että tämäkin vastoinkäyminen saadaan lopulta käännettyä voitoksi, ja uudet ja entistä paremmat tilat järjestömme toimintaa varten löydetään. Lopuksi lienee vielä syytä toivottaa niin Juholle kuin muullekin vuoden 2011 hallitukselle paljon onnea ja menestystä tulevana vuonna! Olen varma, että tulette selviämään tulevista haasteista vähintään yhtä hyvin kuin tämän vuoden hallitus. Opiskeluihin keskittyen, Kalle Jokinen 04 KUVA KALLE JOKINEN
Taas on se aika vuodesta kun viimeinen Pörssikurssi ilmestyy. Hallitustoimijat ovat vaihtumassa, perehdytykset käynnissä, pikkujouluja on joka paikassa, kurssit lähestyvät loppuaan ja edessä vielä viimeiset tentit ennen kuin ansaittu kolmen viikon loma opiskeluista alkaa. Nyt hallitusvuottaan lopettelevalle mahtavalle porukalle tahdon kohdistaa käsittämättömän suuret kiitokset. Ei pelkästään niistä yhteisistä muistoista ja hetkistä, joita on koettu yhdessä tämän hektisen vuoden aikana, vaan myös kaikesta siitä tuloksekkaasta duunista, jota olette painaneet vapaa-ajallanne Pörssin eteen. Vanhan kliseen mukaan vierivä kivi ei sammaloidu. Ensi vuonna Pörssin toiminnassa aloittaa kaksi uutta harrastekerhoa: Pörssin laskukausi eli laskettelukerho ja Pörssin Akateeminen Seura Kaikille Alkoholinautintoaineille eli toisin sanoen hyvien viskien, oluiden ja miksei viinienkin maistelukerho. Haluankin toivottaa menestystä, pitkää ikää ja aktiivista toimintaa näille kerhoille. Pörssin sisälle voi perustaa kerhon käytännössä kuka tahansa ja mille aiheelle, intohimolle tai harrastukselle hyvänsä, jos tuntee sellaisen tarpeelliseksi, ja kaikki pörssiläiset ovat aina tervetulleita mukaan Pörssin kerhojen toimintaan. Haluan onnea toivottaa paitsi kaikille meille, niin erityisesti uudelle hallitukselle. On upea asia, että sen jäsenet on saatu valita lukumäärältään todella runsaan ja tasoltaan ennennäkemättömän kovien hakijoiden joukosta. Erinomaisen tietävältä, taitavalta, osaavalta, innokkaalta ja idearikkaalta vaikuttava Jaakon tiimi luotsaa, rakentaa ja edustaa varmasti hyvin Pörssiä vuonna 2011 jatkaen entisten hallitusten hyväksi koettuja perinteitä: järjellä ja tunteella, maksaa ja työtunteja säästelemättä, hauskaa pitäen ja töitä armottomasti painaen. Kovan paikan eteen joudutaan kuitenkin väistämättä, kun heti vuoden alkajaisiksi joudumme evakkoon rakkaista ja tutuista toimitiloistamme MaE-rakennuksen alakerrasta. Remontti kestää arviolta kaksi vuotta. Lopullinen tilaratkaisu on vielä osittain auki, mutta kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja on kuitenkin kyselty, tutkittu ja kartoitettu. Toimisto, Selkkari ja Pommari siis vielä etsivät uusia sijaintejaan ja olomuotojaan hieman sen mukaan, millaisiin tiloihin pääsemme. Toivon mukaan korvaavat tilat tarjoavat mahdollisuudet ennen kaikkea säilyttämään Selkkarin tyyppisen koko Pörssin yhteisen olohuoneen, jonne on helppo tulla ennen ja jälkeen luentoja sekä niiden välillä. Kiitokset ansaitsevat vanhan hallituksen lisäksi toki myös kaikki muut mahtavat ja aktiiviset pörssiläiset, joiden kanssa on ollut etuoikeus olla tekemisissä paitsi viran puolesta, niin myös muuten vaan, ihan pörssiasioiden ulkopuolellakin. Pörssi tarvitsee jokaista teitä jatkossakin ja toivottavasti tekin tarvitsette Pörssiä. Muistakaa, että olette aina enemmän kuin tervetulleita mukaan kaikkeen toimintaan. Juuri teidän ansiostanne Pörssi on näin mahtava järjestö ja tiivis yhteisö kuin millaiseksi se on 42 vuoden olemassaolonsa aikana kasvanut. Pidetäänhän Pörssi jatkossakin sellaisena! MIKKO VIITAMÄKI KUVA KALLE JOKINEN 05
Vaalitunnelmien jälkeisenä päi- vänä - - - - - 06 AAPO OKKOLA KALLE JOKINEN
- Sitsien jälkeen ilta jatkui - - - - - 07
Oma vuoteni Pörssin kopona on saavuttamassa päätöspistettään. Paljon on vuoden aikana tullut tehtyä, paljon muutoksia on koettu kuin myös laitettu käyntiin. Monessa asiassa olen toiminut näkymättömän käden tavoin, joten tässä hieman aiheita, joiden parissa olen koko vuoden paininut. Kevään palautepäivä Selkkarissa tuotti uskomattoman hyvää tulosta. Erityisesti kandi- ja graduohjaukseen tuli runsaasti hyvin kriittistäkin palautetta. Sattumoisin myös kauppakorkeakoulun suunnalla oli ohjaus noussut tärkeäksi teemaksi. Jo keväällä kandi- ja gradukriteerit saivat uuden ilmeen, nyt syksyllä olemme keskittyneet itse ohjauksen parantamiseen. Vanha kunnon palautteenantokeskustelu on vuoden aikana ollut jälleen vahvasti mukana. Kevään aikana opetuksen kehittämisryhmä pohti uusia ideoita palautteenantoon, mutta nimenmuutoksen sekä MaE-rakennuksen remontin myötä palautejärjestelmän kehitys on työntynyt väliaikaisesti sivuun. Ensi vuoden puolella aihe tullaan varmasti taas nostamaan pöydälle. Pieni, mutta loppujen lopuksi hyvinkin ärsyttävä käytännön seikka on vihdoin saamassa lopullista päätöstään. Tenttien alun nimenhuuto on kummitellut jo turhan kauan jokaisen tenttimme alussa. Monessa muussa tiedekunnassa on nimenhuuto ollut unholassa jo jonkin aikaa, puhumattakaan muiden kaupunkien kauppatieteellisistä yksiköistä. Pelko nimenhuudon poistamisesta ei kuitenkaan kohdistu suoraan meihin kauppakorkeakoulun opiskelijoihin, vaan ennemminkin sivuaineopiskelijoihin sekä vaihtooppilaisiin. Mutta jos systeemi toimii muissa tiedekunnissa ja kauppakorkeakouluissa, niin miksi ei se yhtälailla toimisi meillä! Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu erottuu muista kauppatieteellisistä yksiköistä erillisen pääsykokeensa vuoksi. Kauppatieteelliseen yhteisvalintaan liittymisestä on käyty keskustelua jo pidempäänkin, mutta erillisessä pääsykokeessa nähdään tällä hetkellä vielä enemmän hyviä puolia kuin huonoja. Essee-vastaukset sekä laskut tuntuvat monen opiskelijan mielestä mielekkäämmiltä kuin yhteisvalinnan monivalintakoe. Toinen merkittävä ajatus pääsykokeemme suhteen on soveltuvuuskokeen tismalleen samanlainen kaava vuodesta toiseen. Olisiko siis mahdollista, että kokeeseen voitaisiin tehdä uudistuksia? Viimeisin keskustelunaihe kauppakorkeakoulussamme on kohdistunut opiskelijoiden sisäänoton suuruuteen tai tarkemmin siihen, kuinka aiomme jaotella kandi- ja maisterivaiheeseen otettavat opiskelijat. Meillä vaaditaan muun muassa tradenomin aloittavan opintonsa puhtaasti kandivaiheen alusta, kun taas monissa muissa kauppatieteellisissä yksiköissä tradenomit pääsevät hyppäämään suoraan maisterivaiheeseen. Ehdotuksena onkin esitetty, että tradenomitutkinnon suorittaneet voisivat siirtyä suoraan maisterivaiheeseen siten, että heidän on suoritettava noin 60 opintopisteen edestä kauppakorkeakoulun siltaopintoja. Vuosi on yllättävän lyhyt aika tänä vuonna olen sen vihdoin ymmärtänyt. Monta asiaa on jäänyt kesken, mutta toivon, että seuraavan kopon on helppo jatkaa niistä. Ilman Katjan ja Tapsan ymmärtäväisyyttä ja innostusta olisi oma työni ollut monin verroin vaikeampaa, joten kiitos teille molemmille. Suunnattomat kiitokset myös teille kaikille, jotka olette olleet osana elämäni parasta vuotta! 08 ANNE MERO KUVA KALLE JOKINEN
KUVA KALLE JOKINEN 09
Oaiheutettua, pinnot alkavat syksyn osalta olemaan takana ja joulu lähestyy vääjäämättä. Omalta osaltani syksy on ollut todella kiireistä aikaa ja useaan otteeseen on saanut huomata kiireen vieneen vallan omassa toiminnassa. Omaksi onneksi kiire on itse joten sen enempää sillä en halua spekuloida. Näitä tiedotteita on luvassa myös tulevaisuudessa ja ne kokoavat SEFEn ajankohtaisuudet kätevästi lyhyeltä ajalta yhteen. sivuilla, missä on ajankohtaista tietoa SEFEn toiminnasta. Sivujen kautta on erittäin helppo ja nopea käydä katsastamassa uusimmat kannanotot ja tiedotteet, joten käy katsomassa ja tykkäämässä kohteesta: Suomen Ekonomiliitto - Finlands Ekonomförbund - SEFE ry. Pitkälle toista vuotta on entinen Pörssin puheenjohtaja Miika Lipiäinen toiminut SEFEssä KATSE -projektin vetäjänä. Projekti käsittelee kauppatieteiden uutta strategiaa, joka tehtiin yhteistyössä kaikkien Suomessa kauppatieteitä tarjoavien yliopistojen kanssa. Strategian tavoitteiden toteutumisen ydin on uusi Suomen Liiketaloustieteiden Yhdistys, Business Schools Finland ry (BSF). BSF aloittaa toimintansa vuoden 2011 alkupuolella kansallisena ja kansainvälisenä äänitorvena. Yhdistys on jäsentensä tavoitteiden toteuttajana luontainen keskustelukumppani esimerkiksi ministeriöiden ja elinkeinoelämän kanssa, toteaa projektin koordinoijavelhona toiminut SEFEn Miikka Lipiänen. KATSE -projekti esiteltiin 9. marraskuuta Helsingissä Nokia-velho Anssi Vanjoen johdatuksella, joka näkee kauppatieteellisen osaamisen jatkuvasti kasvavana tarpeena niin Suomessa kuin maailmalla. Vanjoki totesi juhlallisesti lisäksi kauppatieteiden olevan monitieteisenä tieteenalalana avainasemassa yliopistojen ja koko kansakuntamme uuden roolin löytämisessä. Hyvä kauppatieteet, sanon minä! Koko raportti löytyy osoitteesta www.kauppatieteidenstra- surffailemaan. SEFEn tiedottaminen Olette varmasti huomanneet, että ensimmäiset SEFEn kyltereitä koskevat tiedotteet ovat tupsahtaneet sähköposteihinne. Kylteripäivillä on luvassa armotonta tykitystä, viihdettä ja asiaa, verkostoitumista unohtamatta. Seuraa tiedotteita ja osallistu vuoden parhaaseen tapahtumaan! Toivottavasti kaikki kiinnostuneet ovat jo käyneet ilmoittautumassa Kylteripäiville Suomen Turkuun 3. 4.2.2011! Luvassa on armotonta tykitystä, viihdettä ja asiaa, verkostoitumista unohtamatta. Seuraa tiedotteita, kysy kavereilta tai minulta ja osallistu vuoden parhaaseen tapahtumaan! Lisätietoa Kylteripäivistä löytyy osoitteesta:. Pörssi on saanut vuodelle 2011 uuden moottorin, jota haluan onnitella vilpittömästi. On hienoa, että vuodesta toiseen löytyy runsaasti hakijoita hallitustoimintaan ja kiinnostuneita kehittämään opiskelijoiden aktiviteetteja ja edunvalvontaa. Onnea siis Jaakolle ja vuoden 2011 hallitukselle! Olen käytettävissänne samalla tavalla kuin aikaisemmin myös ensi vuonna. Nähdään, ollaan yhteydessä ja kehitetään toimintaa entistä paremmaksi vuoden 2011 aikana. Oikein hyvää joulun odotusta ja tsemppiä vuodelle 2011! Kyllinne, Kimmo Laaksonen 050 4000 705 10 KIMMO LAAKSONEN
11
Accenturella On marraskuinen hyytävän kylmä pakkasilta Helsingissä, ja joudun hetkeksi siirtämään ajatukseni Thaimaan auringon alle viime helmikuuhun. Uima-altaan reunalla istuessani, huulillani virkistävä jääkahvi, tein todennäköisesti yhden parhaista päätöksistäni. Päätin jättää monien opiskelijoiden kevääseen perinteisesti kuuluvan kesätyöhakemusten massapostituksen väliin, ja lähetin hakemuksen vain pariin kaikista mielenkiintoisimpaan yritykseen. Toinen niistä oli tietenkin Accenture. Muutaman päivän kuluttua sain sähköpostin, jossa minua kehotettiin varautumaan työhaastatteluun heti vaihto-opiskelujeni päätyttyä, kunhan olen palannut takaisin Suomeen maaliskuussa. Vaikka Thaimaan helteet vaihtuivat haastatteluaamun pakkaseen ja viimaan, sekä tietenkin jäätävän kovaan jännitykseen, niin haastattelun jälkeen olo oli sitäkin surkeampi. Olin tehnyt virheitä! Eivät ne minua varmasti halua töihin, koska en osannut edes kunnolla pitää lyhyttä esitystä vuotta aiemmin tekemästäni kandidaatintyöstä. Halusivatpa kuitenkin. Muutaman päivän kuluttua sain puhelun Accenturen rekrytoinnista, ja minut toivotettiin tervetulleeksi kesätöihin. Kesäkuun ensimmäinen päivä oli myös jännittävä, mutta tällä kertaa jännitys oli positiivista, koska saisin tavata muut noin kaksikymmentä kesätyöntekijää, ja kuulisin tietenkin myös lisää seuraavien kolmen kuukauden haasteistani. Ensimmäinen päivä kului yleisiä sa, ja Buddyni kanssa lounastaessa. Accenturella jokaiselle uudelle työntekijälle nimetään Buddy, hieman kokeneempi työtekijä, jolta saa tarvittaessa apua varsinkin ensimmäisten päivien hämmingissä. Rankan luentopäivän päätteeksi menimme pienellä porukalla sulattelemaan päivän kokemuksia läheiseen olutravintolaan. Positiivinen jännitys ei ollut vielä tässäkään vaiheessa karissut pois, sillä sain vasta ensimmäisen ja samalla viimeisen tuopillisen kumottuani puhelun tulevasta projektistani. Tulisin viettämään loppukesän Pasilassa ja työskentelemään asiakkaalle, joka tuottaa tietojärjestelmäpalveluja omille asiakkailleen. Suurin osa accenturelaisista työskentelee asiakkaan tiloissa, ja tämä koskee myös kesätyöntekijöitä. Ehdin viettää vain yhden päivän pääkonttorilla, ja jo seuraavana aamuna olin asiakkaan luona tutustumassa tulevaan projektiini. Ensimmäiset kaksi kuukautta tulisin viettämään asiakkaiden testauksen tukitiimissä, jossa koordinoimme ja tuemme asiakkaiden suorittamaa testausta. Mikä parasta, elokuussa saisin mahdollisuuden päästä näkemään projektia täysin erilaisesta näkökulmasta, koska silloin vaihtaisin menetelmistötiimiin. Perinteisen kliseisesti minun on nyt todettava, että varsinkin 12 TERO FORSBERG
alku monimutkaisten järjestelmien parissa oli todella hämmentävä, koska oma taustani ei missään tapauksessa ollut kovinkaan tekninen. Nelisen vuotta tuotantotalouden opintoja, kova tahto oppia uutta ja näyttää omat kykyni, sekä tietenkin loistava opastus muulta tiimiltä auttoi lopulta, ja pian huomasin kysymysten lisäksi myös kykeneväni olemaan avuksi monissa asioissa. Mahtavat työkaverit ovat tietenkin parasta, mitä kesätyöntekijä voi toivoa. Heiltä paitsi oppii paljon, niin mikä tärkeintä, heidän ansiostaan töissä on kivaa. Kesä Accenturella sisälsi töiden lisäksi myös muuta mukavaa. Erityisesti ensimmäiset viikot olivat varsin hektisiä myös iltaisin, koska jo kesäkuun puolivälissä olin osallistunut kahdelle kuunariristeilylle ja kaksille kesäjuhlille. Ensimmäisenä uudet ja vähän vanhemmat kesätyöntekijät vietiin viettämään iltaa ja sulattelemaan yhdessä kesän ensikokemuksia kuunarilla Helsingin edustalle hyvän ruoan ja ruokajuomien kanssa. Ennen jälkimmäistä, oman projektimme yhteistä risteilyä juhlimme kahden illan ajan kesää Kaivohuoneella ensin asiakkaamme kesäjuhlilla, ja sitten Accenturen vastaavassa tilaisuudessa. Accenturen kesäjuhlat osuivat sopivasti jalkapallon mm-kisojen avajaispäivään, joten illan teeman mukaisesti katsoimme avausottelun, ja muun muassa asiallisesta pukeutumisesta rangaistiin keltaisilla ja punaisilla korteilla, joita sitten lohdutukseksi sai vaihtaa tiskillä virvokkeisiin. Vielä loppukesästä järjestettiin kesätyöntekijöille päättäjäisbileet Nuuksiossa. Ohjelmassa oli muun muassa melontaa, saunomista, aivan uskomattoman hyvää poron sista. Koska Jari Litmasen sanoin lähtökohtaisesti jalkapallo on ihan kiva peli, kävimme läpi kesän lähes joka keskiviikko työpäivän päätteeksi läheisellä Käpylän kentällä potkimassa palloa. Peliemme huikeasta (hauskuus)tasosta oli ilmeisesti levinnyt runsaasti huhuja projekteista, ja välillä mukana nähtiin taituroimassa myös asiakkaan edustajia. Vaikka juuri jalkapallo ei olisi lähellä sydäntä, niin Accenturen lukuisista eri FUN kerhoista löytyy monenlaisia aktiviteetteja viini- ja sikariklubeista erilaisiin urheilukerhoihin, joissa pääsee tapaamaan ja tutustumaan muihin accenturelaisiin oman projektin ulkopuolelta. Oma kesätyöni muuten päättyi projektimme yleisurheilumestaruuskisoihin, joista kirkkaimpana muistona on kiekonheitosta voitettu kultainen mitali. Vaikka kesä loppui ja opinnot kutsuivat, en joutunutkaan palautta- talon tavat oppineen kesätyöntekijän tavoin osa-aikaisesti työskentelyä opintojen ohessa. Olen varsin joustavasti pystynyt sopimaan työvuoroni siten, että koulu ja työ ovat hyvässä tasapainossa, eikä kumpikaan häiritse toistaan liikaa. Toivon myös todella, että voin taas ensi kesänä olla Accenturella keräämässä uusia upeita kokemuksia monien muiden uusien ja vanhojen kesätyöntekijöiden kanssa sekä ilmastoidussa toimistossa että kuuman auringon alla. - niikan ja ulkoistamisen palveluyritys. - - - - Toimiala Henkilöstön määrä Sopiva koulutus - - - - - Yhteyshenkilö 13
Uskoisin, että useimmat meistä ovat saaneet kuulla vuosijuhlien olemassaolosta ensimmäistä kertaa vasta fuksivuonnaan. Jotkut harvat saattavat olla kuulleet kyseisistä kekkereistä jo aiemmin, mutta siihen heidän tietonsa jääkin. Sitten on vielä pieni joukko allekirjoittaneen kaltaisia kaikkitietäviä yksilöitä, joiden uteliaisuus akateemista elämää kohtaan on ollut jo ennen fuksivuoden alkua niin suurta, että perehtyminen on pitänyt ihan vain varmuuden vuoksi aloittaa hyvissä ajoin. Olin saanut kuulla tutuiltani tarinoita upeista vuosijuhlista ja rajuista jatkobileistä, silliksestä, jo monen vuoden ajan, ja halusin ehdottomasti päästä kokemaan saman. Vuosi sitten syksyllä akateemisen elämänjaksoni alkaessa odotin innolla, että pääsisin käyttämään vaatekaappini ylpeyttä, lähes täydellistä iltapukua. Pettymys oli karvas, kun sain kuulla, että silloinen ainejärjestöni ei tulisikaan järjestämään näyttäviä vuosijuhlia, vaan ainoastaan pienen cocktailtilaisuuden. Kenties tästä suivaantuneena päätin vaihtaa alaa, ja kutsu Jyväskylän yliopiston taloustieteiden tiedekuntaan kävi. Pörssi ry:n nettisivujen tapahtumakalenterin kyylääminen ja vuosijuhlien odottaminen saattoi alkaa. Ensimmäisen ongelman vuosijuhlien suhteen aiheutti komeampi osapuoleni. Miten saisin miehisen miehen innostumaan prinsessa- ja prinssileikeistä, joiden vuoksi joutuisi näkemään hieman vaivaa ja vieläpä pulittamaan sievoisen summan rahaa? Fiksuna naisihmisenä keksin kuitenkin ottaa käyttöön kaikki mahdolliset suostuttelukeinot kokeiltua tuli niin pyytämistä, anelua, viettelemistä kuin pakottamistakin. Sosiaalinen paine taisi kuitenkin tepsiä parhaiten, ja lopputulos oli kuin olikin minun kannaltani erittäin positiivinen. Toisen ongelman muodosti raha. Miten saisin kustannettua illalliskorttini? Vaihtoehtoina olivat yrityssponsorin hankkiminen tai 70 euron lovi opiskelijakukkaroon. Monen mutkan ja suhteiden häikäilemättömän hyväksikäytön kautta sain erään yrityksen kiinnostumaan riittävän paljon ainejärjestöstämme ja samalla lunastin itselleni melko hintavalta tuntuneen illalliskortin. Kolmas ongelma oli näistä kaikista kenties vaikein ratkaista. Miten saisin iltapukuni pienennettyä ajoissa ja mistä löytäisin sen väriin matchaavan laukun? Pienennysongelma ratkesi käytännössä yhdellä puhelinsoitolla, mutta sopivan laukun löytäminen aiheutti sitäkin enemmän stressiä. Kiersin päivästä toiseen Jyväskylän keskustan liikkeitä tuloksetta läpi. Iltalaukkuja oli kyllä tarjolla pilvin pimein, mutta mistään ei tuntunut löytyvän oikean väristä, eikä oikean mallista. Viimein loputtomalta tuntunut etsintä kuitenkin tuotti tulosta ja löysin kelvollisen yksilön ei sekään kyllä täydellinen ollut, mutta sai luvan kelvata. Vuosijuhlaviikko alkoi maanantain etiketti-illalla. Kuuntelin kauhuissani Aarnen luentoa etikettisäännöistä. Pitääkö nämä kaikki säännöt todella muistaa? Entäs, kun kenkäni ovat avokärkiset ja rikkovat etikettiä? Pitääkö minun nyt ostaa uudet? Kampauksenkin joudun nyt suunnittelemaan aivan uudelleen. OMG!! Onneksi sain myöhemmin kuulla, että vuosijuhlilla etikettisääntöjä ei tarvitsisi noudattaa niin tarkasti. Kymmenen sentin piikkikorkkarini kelpaisivat kuulemma vallan mainiosti ja kampauksestakin tulisi kaikin puolin kivempi, jos osa hiuksista jätettäisiin auki. Kaikki oli siis kunnossa. Etikettisääntöjen jälkeen vuorossa oli rentouttavaa tanssiharjoittelua tai ainakin olin olettanut sen olevan rentoa ja hauskaa. Olin kuvitellut olevani hyväkin tanssija, mutta tanssitaitoni katosivat heti, kun aloimme käydä läpi fokstrotin askeleita. En pysynyt ollenkaan mukana rytmissä ja avecin kanssa harjoitellessa tilanne muuttui suorastaan katastrofaaliseksi. Valssi onneksi sujui vähän paremmin, mutta taisinpa olla kuvitellut itsestäni senkin suhteen hieman liikaa. Onnekseni avecillenikaan perinteinen parin kanssa tanssiminen ei ollut se vahvin laji, joten päädyimme kuvaamaan mahdollista vuosijuhlissa tanssimista sanoin ehdoton ehkä, ellei jopa päinvastoin. 14 TIINA SARANPÄÄ EERO SAARINEN KALLE JOKINEN
15
16 VÄINÖNKATU 32 JYVÄSKYLÄ KE-LA 22-04 K-18
Perjantaina 5.11. koitti h-hetki, oli aika Pörssin 42. vuosijuhlien. Jännitys nousi pintaan, kun olin menossa kampaajalle. Pelotti, että kampauksestani tulisi aivan järkyttävä, eikä meikkikään olisi ollenkaan minun näköiseni. Lopputuloksena oli kuitenkin juuri sellainen kokonaisuus kuin olin toivonutkin, joten saatoin huokaista helpotuksesta ainakin hetkeksi. Kampaajalta kävelin kiireellä takaisin kotiin syömään pikaisesti liian mausteista makaronilaatikkoa, silittämään huiviani ja mekkoani, ratkomaan erään miespuolisen edustajan puvun taskua auki, lakkaamaan kynsiäni, tappelemaan juhlanauhan kanssa ja yrittämään sukkahousujen vetämistä jalkaan ilman, että rikkoisin niitä. Suureksi onnekseni henkilökohtainen pukijani osasi olla miehisestä olemuksestaan huolimatta sen verran helläkätinen, että mekkoni vetoketju saatiin vedettyä kiinni ongelmitta vain muutama päivä aiemmin eräs lihaksikkaampi pörssiläissankari oli kuulemma onnistunut hajottamaan tyttöystävänsä vuosijuhlamekon vetoketjun turhan ronskeilla otteillaan, auts... Lähdimme juhlapaikalle Jyväskylän Paviljonkiin jo hyvissä ajoin. Hieno nainen olisi luonnollisesti tarvinnut arvoisensa kyydin, mutta kun tällä kertaa ei ollut saatavilla limusiinia tai valkoisten hevosten vetämiä vaunuja, jouduin tyytymään perinteiseen taksikyytiin. Heti ensimmäisenä Paviljongin pihaan päästyämme törmäsimme piilopullosta hörppyä nauttiviin pörssiläisiin. Jo tuossa vaiheessa ajattelin, että ehkä nämä juhlat eivät sittenkään tulisi olemaan niin jäykät ja etiketin mukaiset kuin mitä olin pienessä mielessäni kuvitellut. Arvaukseni sai lisää vahvistusta naistenhuoneessa, missä eräs kauppakorkeakoulumme nimeltä mainitsematon työntekijä naukkaili useita rohkaisuryyppyjä taskumatistaan. Rennosta ja nestepitoisesta tunnelmasta huolimatta ilmassa oli hienon juhlan tuntua. Paikalle oli saapunut uskomattoman kauniita neitoja toinen toistaan upeammissa iltapuvuissa. Ilokseni sain huomata, että myös illan miespuoliset edustajat olivat pistäneet parastaan näyttipä joillain olevan jopa puuteria poskilla tasoittamassa ihon epäkohtia. Iltajuhla alkoi arvokkaasti, kun Suomen lippu kannettiin sisään. Juhlan kulusta oli vastuussa kaksi seremoniamestaria. Saimme nauttia pöytiin tarjoillun kolmen ruokalajin juhlaillallisen ja hyvien tapojen mukaisesti myös nestetasapainostamme huolehdittiin huolellisesti juhlan alusta loppuun. Illan aikana kuultiin useita puheita, joista kenties parhaiten mieleen on jäänyt Kimmo Laaksosen pitämä vaikuttava puhe naiselle. Vuosijuhlaan kuuluu perinteisesti myös kunniamerkkien jako, eikä Pörssi tehnyt poikkeusta sääntöön. Merkkejä jaettiin liikutuksesta värisevin äänin, ja niitä otettiin vastaan, jos mahdollista, vielä liikuttuneempina. Uskon, että tuo hetki illasta oli monelle se kaikista mieleenpainuvin. Juhlaan kuului luonnollisesti muutakin kuin ruokaa, puheita ja kyyneleitä. Jos tunnelma oli mielestäni ollut melko vapautunut jo heti alussa, niin mitä pidemmälle iltaa mentiin, sitä rennommaksi juhlat muuttuivat. Pöydät huutelivat toisilleen, sitsilauluja laulettiin alusta asti paljon ja valkoiset lautasliinat taiteltiin päähän laitettaviksi konjakkikorviksi. Etikettisäännöistä viis veisattiin ja iloinen nousuhumala tuntui täyttäneen juhlijoiden päät. Taisipa siellä joku sankari lentää pihallekin turhan railakkaan juhlimisensa vuoksi. Virallisuuksien jälkeen vuorossa oli tanssia livemusiikin tahtiin. Tanssilattia täyttyi lukuisista pareista, jotka pyörähtelivät toinen toistaan riehakkaammin erityismaininta uskomattomista tanssitaidoista Vuoden opettaja -palkinnon pokanneelle Antti Rautiaiselle ja rouva Rautiaiselle. Itsekin käväisin alkuperäisestä suunnitelmasta huolimatta parketin puolella, enkä ainakaan tietääkseni onnistunut menettämään kasvojani iso kiitos vielä tanssittajana toimineelle Puumalan pojalle! Kuten me kaikki tiedämme, niin onnistuneet juhlat vaativat lisäkseen kunnon jatkot. Jos Paviljongissa oli juhlittu kuitenkin jossain määrin hillitysti, niin jatkoilla Schaumanin linnassa meno oli aivan toista. Livebändi oli vaihtunut DJ-Rikuun ja kunnon bilemusaan. Iltapukuprinsessat ketkuttivat tanssilattialla lanteitaan kuin viimeistä päivää ja tummiin pukuihin tai frakkeihin pukeutuneet alfaurokset seurasivat toimintaa silmät pyöreinä ollen enemmän tai vähemmän mukana tanssimuuveissa. Ystävämme Humala näytti tulleen kylään lähestulkoon jokaisen jatkoille selvinneen luo, ja ilokseni sain huomata varsin 17
monen kanssajuhlijan puhuvan melkein täydellisesti sujuvaa norjaa. Aina niin viihdyttäviä kännikommenttejakin sateli pilvin pimein, mutta parhaiten niistä on jäänyt mieleen erään toisen vuoden pörssiläisen masentuneet sanat: Ei näissä vuosijuhlissa kyllä tee mitään sinkkuna. Minä taidan lähteä Kharmaan ettimään naesta. Kyseinen sankari näytti kuitenkin jättäneen sanansa vain uhkauksen tasolle, sillä hetkeä myöhemmin hän bailasi taas tanssilattialla kuten me kaikki muutkin, ellei jopa vielä villimmin... Jatkojen loistavasta tunnelmasta huolimatta väsymys alkoi painaa sen verran pahasti niin jaloissa kuin päässäkin, että päätin karata nukkumaan törkeän aikaisin, jo kolmen aikaan yöllä. Kun suurin osa juhlakansasta jäi vielä juhlimaan aamuvarhaiseen asti, niin minä nappasin oman erikois-subini mukaan ja tallustin kotiin nukkumaan. Bileet taisivat olla tuolloin parhaimmillaan, sillä olin törmännyt vasta yhteen kadonneeseen lompakkoon ja yhteen ratkenneeseen mekkoon. Ihan vain vinkkinä tuleviin vuosijuhliin osallistuville voisin sanoa, että kannattaa ehdottomasti varata ainakin muutama hakaneula mukaan laukkuun. Koskaan ei voi tietää, mitä illan aikana tulee tapahtumaan, ja vaikka itselle ei tapahtuisi mitään, niin pörssiläisen valan mukaan pörssiläiset auttavat aina toisiaan. Voitte vain kuvitella, miten vaikeaa oli saada itsensä ylös sängystä lauantaiaamuna. Viiden tunnin yöunien jälkeen olo ei todellakaan ollut paras mahdollinen, mutta onneksi halloween-teeman mukaisesti sain kerrankin hyvällä omalla tunnolla näyttää niin hirveältä kuin mahdollista. Puoliltapäivin Matkakeskuksen tienoille oli rantautunut iso lauma toinen toistaan karmeamman näköisiä opiskelijoita. Haalareiden pääväri oli valkoinen, mutta näytti mukana olevan myös muutamia violettiin, punaiseen ja neonkeltaiseen pukeutuneita kylteriyksilöitä. Osa juhlijoista korkkasi vasta tuossa vaiheessa aamua ensimmäisen juomansa, kun taas toiset olivat jatkaneet juhlimista läpi yön ja aamun. Paikalla oli edustettuna myös se vähemmistö, jolla näytti olevan vuosisadan pahin krapula, ja sen lievittämiseen tarvittiin luonnollisesti tasoittava jos toinenkin. Mikäli joku ei vielä ymmärtänyt, niin ohjelmassa oli siis akateeminen silliaamiainen, tutummin sillis. Matka määränpäähän X saattoi alkaa. Silliskansaa kuljettaneiden bussien ensimmäinen pysäkki oli niinkin kaukana kuin Kuokkalan keskustassa. Tarkoituksena oli änkeytyä erääseen paikalliseen laaturavintolaan nauttimaan virvokkeita ja laulamaan karaokea. Kyseisen juottolan vakioasiakkaatkin olivat ehtineet paikalle jo siinä vaiheessa aamupäivää, mutta onneksi ilmapiiri pysyi tunkeilustamme huolimatta ystävällisenä. Tunnelma oli tiivis ja ilmassa oli suuren humalan tuntua. Kuokkalasta jatkettiin matkaa kohti varsinaista sillispaikkaa, Kuohun Kylätaloa. Ahkerat sillistiimiläiset olivat kattaneet meille pöydän koreaksi, joten saimme nauttia herkkuja notkuvan seisovan pöydän antimista heti paikan päälle päästyämme. Kun nälkä oli saatu tyydytettyä, pystyi taas keskittymään silliksen varsinaiseen tarkoitukseen, juomiseen 18