TAIVALKOSKEN KUNNAN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA

MINNA ISOLA TAIVALKOSKEN KUNNAN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Taivalkosken kunta 28.2.2013

TAIVALKOSKEN KUNNAN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Taivalvaara-Repovaara, Pirinharju, Ohtaoja, Raappananaho, Hoikanharju-Loukusanharju, Martinkangas-Valkeisenkangas, Kurtti, Porolampi, Joukokumpu, Matala-aho, Saunavaara, Valkeisenharju-Muikkuharju, Pitkänlamminkangas ja Harjulamminharju 11.4.2013 LUONNOS Minna Isola

Taivalkosken kunta Taitto, valokuvat, grafiikka ja kartat: Minna Isola Etukannen kuvat vasemmalta oikealle: Repovaaran ampumarata Taivalvaaran- Repovaaran pohjavesialueella, seututie 863 Hoikanharjun-Loukusanharjun pohjavesialueella sekä pylväsmuuntamo Taivalvaaran-Repovaaran pohjavesialueella. Takakannen kuvat vasemmalta oikealle: Suolampi Hoikanharjun-Loukusanharjun pohjavesialueella, pitkospuut Martinkankaan-Valkeisenkankaan pohjavesialueella. Sivun 3 kuva: Taivalkosken maisemia harjun päältä kuvattuna Hoikanharjun- Loukusanharjun alueella. Sivun 122 kuva: Näkymä Iijoelle Taivalvaaran-Repovaaran ja Pitkänlamminkankaan pohjavesialueiden rajalla.

3

4 ALKUSANAT Taivalkosken kunnan alueelle sijoittuu useita pohjavesialueita. Taivalkosken kunnan pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaan on sisällytetty yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vain vedenhankintaa varten tärkeät eli I luokan pohjavesialueet, jotka ovat Taivalvaara-Repovaara, Pirinharju, Ohtaoja, Raappananaho, Hoikanharju-Loukusanharju, Martinkangas-Valkeisenkangas, Kurtti, Porolampi, Joukokumpu, Matala-aho, Saunavaara ja Valkeisenharju-Muikkuharju. Lisäksi suojelusuunnitelma koskee Pitkänlamminkankaan II luokan pohjavesialuetta sekä I luokkaan kuuluvaa Harjulamminharjun pohjavesialuetta, josta suurin osa sijaitsee Kuusamon kaupungin puolella, mutta sieltä saadaan vettä myös taivalkoskelaisten käyttöön. Pohjois-Pohjanmaan suurin saumamuodostuma, Tannilan-Pudasjärven-Hossan saumakompleksi, kulkee Taivalkosken kunnan kautta ulottuen läheltä Perämeren rannikkoa itärajan taakse. Taivalvaaran-Repovaaran, Pirinharjun, Ohtaojan, Raappananahon, Valkeisenharjun-Muikkuharjun sekä Pitkänlamminkankaan pohjavesialueet ovat osia tästä laajasta saumamuodostumasta. Tavallisiin harjuihin verrattuna saumamuodostumien aineskoostumus on vaihtelevampaa ja rakenne epämääräisempi. Saumamuodostumissa on usein moreeniainesta, joka saattaa paikoin peittää glasifluviaalista ainesta. Useimmissa saumamuodostumissa syntyvät pohjavesimäärät ovat suuret niin kuin on tilanne myös Tannilan-Pudasjäven-Hossan saumakompleksissa. Hoikanharjun-Loukusanharjun sekä Martinkankaan- Valkeisenkankaan pohjavesialueet sijoittuvat pitkittäisharjulle Harjulamminharjun, Kurtin ja Porolammen pohjavesialueiden sijoittuessa pienemmille harjualueille. Joukokummun ja Matala-ahon pohjavesialueilla vettä otetaan moreeniainekseen syntyneestä rantakerrostumasta ja Saunavaaran pohjavesialueella moreenialueelta, jota peittää hienohiekkakenttä. Mm. Kylmäluoman alueelle sijoittuu runsaasti järviä ja lampia, jotka ovat syntyneet jääkauden jälkeen maaperään jääneiden jäälohkareiden sulaessa muodostuneisiin suppakuoppiin. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suurin osa tarkasteltavana olevista pohjavesialueista sijoittuu alueille, joilla kallioperä muodostuu migmatiittisesta TTG-gneissistä. Kaikki suojelusuunnitelmaan sisällytetyt pohjavesialueet Pitkänlamminkankaan II luokan pohjavesialuetta lukuun ottamatta ovat vedenhankintakäytössä ja niillä sijaitsee vedenottamo. Ohtaojan pohjavesialueella on yksi käytössä oleva pohjavedenottamo ja niiden lisäksi kaksi pintavedenottamoa. Taivalkosken kunnan alueella vedenottamoilta pumpattava pohjavesi on laadultaan erittäin hyvää. Muutamalla pienten vesiosuuskuntien ottamolla tapahtuvaa veden alkalointia lukuun ottamatta pohjavettä ei tarvitse käsitellä ennen verkostoon johtamista. Suurin osa pohjaveden laatua tai määrää vaarantavista riskikohteista ja toiminnoista on sijoittunut Taivalvaaran-Repovaaran sekä Pitkänlamminkankaan pohjavesialueille, joille Taivalkosken keskustaajama sijoittuu. Asutuksen ja viemäriverkoston lisäksi alueille sijoittuvia muita riskejä ovat liikenne valtatiellä 20 sekä Taivalvaaran-Repovaaran pohjavesialueelle sijoittuvat maanalaiset öljysäiliöt, yritystoiminta ja ampumarata. Muilla pohjavesialueilla riskitekijöitä ovat lä-

5 hinnä paikallinen liikenne, muutamat viemäröimättömät kiinteistöt sekä lomaasutus. Taivalkosken kunnan pohjavesialueiden suojelusuunnitelman laadinnassa on noudatettu soveltuvin osin Pohjois-Savossa laadittua vastaavanlaista pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaa: Paula Remes ja Helena Valta (toim.), 2007. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma; Peltosalmi-Ohenmäki, Honkalampi ja Haminamäki-Humppi. Pohjois- Savon ympäristökeskuksen raportteja 1/2007. Pohjois-Savon ympäristökeskus. 103 s. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelman Taivalkosken kunnassa sijaitseville Taivalvaaran-Repovaaran, Pirinharjun, Ohtaojan, Raappananahon, Hoikanharjun- Loukusanharjun, Martinkankaan-Valkeisenkankaan, Kurtin, Porolammen, Joukokummun, Matala-ahon, Saunavaaran, Valkeisenharjun-Muikkuharjun, Pitkänlamminkankaan sekä Harjulamminharjun pohjavesialueille on laatinut geologi Minna Isola. Suojelusuunnitelma on laadittu yhteistyössä Taivalkosken kunnan ja Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa ja sen laadinnan ohjauksesta on vastannut ohjausryhmä, johon kuuluivat seuraavat henkilöt: Raimo Varanka tekninen johtaja, Taivalkosken kunta Kari Siikaluoma maanrakennusmestari, Taivalkosken kunta Ahti Jurmu toimitusjohtaja, Loukusan seudun vesiosuuskunta Anne Strandman ympäristötarkastaja, Kuusamon kaupunki Pekka Määttä palotarkastaja, Oulu-Koillismaan pelastuslaitos Erkki Malinen palotarkastaja, Oulu-Koillismaan pelastuslaitos Kari Louhisalmi tiimiesimies, Metsähallitus Vesa Määttä viljelypäällikkö, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Mika Käsmä poroisäntä, poropaliskunnan edustaja Aarne Miettunen tarkastaja, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Maria Ekholm-Peltonen geologi, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Samuli Kallio esisuunnittelu- ja ympäristövastaava, Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus Kiitokset ohjausryhmän jäsenille ja kaikille niille tahoille, joilta on saatu tietoja suojelusuunnitelman laatimista varten. Oulussa 11.4.2013 Minna Isola

6 SISÄLLYS 1. Suojelusuunnitelman tavoitteet 11 2. Pohjavesien suojeluun liittyvä lainsäädäntö 12 2.1 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja lainsäädäntö 12 2.2 Vesilaki 12 2.3 Ympäristönsuojelulainsäädäntö 13 2.3.1 Ympäristönsuojelulaki 13 2.3.2 Talousjätevesien puhdistamisvelvollisuus 15 2.3.3 Maatalous ja pohjaveden suojelu 15 2.3.4 Porojen hautaaminen 15 2.3.5 Öljysäiliöitä koskevat säädökset 15 2.3.6 Öljyvahinkojen torjuntalaki 16 2.3.7 Jätelaki 16 2.3.8 Maa-aineslaki 17 2.3.9 Maankäyttö- ja rakennuslaki 17 3. Yleistä Taivalkosken vedenhankinnasta 19 4. Suojelusuunnitelma-alueet 23 4.1 Taivalvaara-Repovaara 23 4.1.1 Geologia ja hydrogeologia 23 4.1.2 Vedenotto 25 4.1.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 26 4.2 Pirinharju 27 4.2.1 Geologia ja hydrogeologia 27 4.2.2 Vedenotto 28 4.2.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 28 4.3 Ohtaoja 29 4.3.1 Geologia ja hydrogeologia 29 4.3.2 Vedenotto 30 4.3.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 31 4.4 Raappananaho 32 4.4.1 Geologia ja hydrogeologia 32 4.4.2 Vedenotto 33 4.4.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 34 4.5 Hoikanharju-Loukusanharju 35 4.5.1 Geologia ja hydrogeologia 35 4.5.2 Vedenotto 36 4.5.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 36 4.6 Martinkangas-Valkeisenkangas 38

7 4.6.1 Geologia ja hydrogeologia 38 4.6.2 Vedenotto 39 4.6.3 Tutkitut vedenottopaikat 39 4.6.4 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 39 4.7 Kurtti 40 4.7.1 Geologia ja hydrogeologia 40 4.7.2 Vedenotto 40 4.7.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 42 4.8 Porolampi 43 4.8.1 Geologia ja hydrogeologia 43 4.8.2 Vedenotto 44 4.8.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 44 4.9 Joukokumpu 45 4.9.1 Geologia ja hydrogeologia 45 4.9.2 Vedenotto 45 4.9.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 46 4.10 Matala-aho 47 4.10.1 Geologia ja hydrogeologia 47 4.10.2 Vedenotto 47 4.10.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 48 4.11 Saunavaara 49 4.11.1 Geologia ja hydrogeologia 49 4.11.2 Vedenotto 49 4.11.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 50 4.12 Valkeisenharju-Muikkuharju 51 4.12.1 Geologia ja hydrogeologia 51 4.12.2 Vedenotto 52 4.12.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 52 4.13 Pitkänlamminkangas 53 4.13.1 Geologia ja hydrogeologia 53 4.13.2 Tutkitut vedenottopaikat 54 4.13.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 54 4.14 Harjulamminharju 55 4.14.1 Geologia ja hydrogeologia 55 4.14.2 Vedenotto 55 4.14.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 56 5. Pohjavesialueilla sijaitsevat riskitoiminnot ja niiden arviointi 57 5.1 Asutus 58 5.1.1 Viemäriverkosto ja jäteveden pumppaamot 59 5.1.2 Viemäröimättömät kiinteistöt 60 5.1.3 Öljysäiliöt 60 5.1.4 Oppilaitokset 61

8 5.1.5 Vapaa-ajan alueet ja muu vapaa-ajan toiminta 61 5.1.6 Kaakkurivaaran hautausmaa 62 5.1.7 Jätteet 62 5.1.8 Asutukseen liittyvien riskien arviointi 64 5.1.9 Toimenpidesuositukset 65 5.2 Liikenne ja tienpito 68 5.2.1 Pohjavesialueiden liikenne ja tienpito 68 5.2.2 Tien suolaus ja pohjaveden kloridipitoisuudet 71 5.2.3 Vaarallisten aineiden kuljetukset 72 5.2.4 Liikenteestä ja tienpidosta aiheutuvien riskien arviointi 73 5.2.5 Toimenpidesuositukset 74 5.3 Yritystoiminta 75 5.3.1 Yritystoiminta Taivalvaaran-Repovaaran pohjavesialueella 75 5.3.2 Yritystoiminta Pitkänlamminkankaan pohjavesialueella 78 5.3.3 Yritystoiminta Valkeisenharjun-Muikkuharjun pohjavesialueella 79 5.3.4 Yritystoiminnan riskien arviointi 80 5.3.5 Toimenpidesuositukset 80 5.4 Tutkimustoiminta ja puolustusvoimien alueet 82 5.4.1 Riskien arviointi 83 5.4.2 Toimenpidesuositukset 84 5.5 Maa-ainesten otto 85 5.5.1 Pohjavesialueille sijoittuvat maa-ainesten ottoalueet 85 5.5.2 Maa-ainesten ottamistoiminnan riskien arviointi 88 5.5.3 Toimenpidesuositukset 88 5.6 Muuntamot 90 5.6.1 Muuntamoiden aiheuttamien pohjavesiriskien arviointi 93 5.6.2 Toimenpidesuositukset 93 5.7 Maa- ja metsätalous sekä poronhoito 95 5.7.1 Pohjavesialueilla sijaitseva maatalous ja siihen liittyvä riskinarviointi 95 5.7.2 Metsätalous ja ojitukset 97 5.7.3 Poronhoito 98 5.7.4 Maa- ja metsätalouden sekä poronhoidon riskien arviointi 98 5.7.5 Toimenpidesuositukset 98 5.8 PIMA-alueet eli pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet 101 5.8.1 Taivalvaaran-Repovaaran pohjavesialue 101 5.8.2 Ohtaojan pohjavesialue 104 5.8.3 Pitkänlamminkankaan pohjavesialue 104 5.8.4 Harjulamminharjun pohjavesialue 105 5.8.5 PIMA-alueiden riskinarviointi 105 5.8.6 Toimenpidesuositukset 105 5.9 Muut tarpeelliset toimenpiteet 107

9 5.10 Pohjavesialueille sijoittuvat merkittävimmät riskit 109 6. Ennakoiva pohjavesien suojelu 111 6.1 Pohjavesialueiden maankäyttö- ja kaavatilanne 111 6.2 Toimenpidesuositukset maankäytön suunnitteluun 115 6.3 Pohjavesialueen maankäyttöä koskevat rajoitukset ja suositukset 115 6.3.1 Asutus 115 6.3.2 Liikenne 116 6.3.3 Yritystoiminta 116 6.3.4 Maa-ainesten otto 117 6.3.5 Turvetuotanto 117 6.3.6 Muuntamot 117 6.3.7 Maa- ja metsätalous 118 6.4 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa 119 6.4.1 Vesihuollon valmiussuunnitelma 119 6.4.2 Pelastuslaitoksen öljyntorjuntasuunnitelma 119 6.4.3 Tulipalojen sammutukseen käytettävät kemikaalit 119 6.5 Pohjaveden laadun ja määrän valvonta 120 6.5.1 Toimenpidesuositukset 120 6.6 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelman toimeenpanon seuranta 121 LIITTEET 1. Taivalkosken pohjavesialueet 2. Taivalvaaran-Repovaaran, Pirinharjun, Raappananahon ja Saunavaaran pohjavesialueiden hydrogeologinen kartta 3. Ohtaojan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 4. Hoikanharjun-Loukusanharjun pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 5. Martinkankaan-Valkeisenkankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 6. Kurtin pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 7. Porolammen pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 8. Joukokummun ja Pitkänlamminkankaan pohjavesialueiden hydrogeologinen kartta 9. Matala-ahon pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 10. Valkeisenharjun-Muikkuharjun pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 11. Harjulamminharjun pohjavesialueen hydrogeologinen kartta

10 12. Riskikohteet ja toiminnot Taivalvaaran-Repovaaran, Pirinharjun, Raappananahon ja Saunavaaran pohjavesialueella 13. Riskikohteet ja -toiminnot Ohtaojan pohjavesialueella 14. Riskikohteet ja -toiminnot Hoikanharjun-Loukusanharjun pohjavesialueella 15. Riskikohteet ja -toiminnot Martinkankaan-Valkeisenkankaan pohjavesialueella 16. Riskikohteet ja -toiminnot Kurtin pohjavesialueella 17. Riskikohteet ja -toiminnot Porolammen pohjavesialueella 18. Riskikohteet ja -toiminnot Joukokummun ja Pitkänlamminkankaan pohjavesialueilla 19. Riskikohteet ja -toiminnot Matala-ahon pohjavesialueella 20. Riskikohteet ja -toiminnot Valkeisenharjun-Muikkuharjun pohjavesialueella 21. Riskikohteet ja -toiminnot Harjulamminharjun pohjavesialueella 22. Taivalvaaran-Repovaaran pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 23. Pirinharjun pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 24. Ohtaojanpohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 25. Raappananahon pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 26. Hoikanharjun-Loukusanharjun pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 27. Martinkankaan-Valkeisenkankaan pohjavesialuelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 28. Kurtin pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 29. Porolammen pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja - toiminnot sekä toimenpideohjelma 30. Joukokummun pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja - toiminnot sekä toimenpideohjelma 31. Matala-ahon pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja - toiminnot sekä toimenpideohjelma 32. Saunavaaran pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja - toiminnot sekä toimenpideohjelma 33. Valkeisenharjun-Muikkuharjun pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 34. Pitkänlamminkankaan pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 35. Harjulamminharjun pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja - toiminnot sekä toimenpideohjelma

11 1. Suojelusuunnitelman tavoitteet Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on selvitys ja ohje, jota sovelletaan maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa sekä käsiteltäessä lupahakemuksia ja ilmoituksia. Suojelusuunnitelman avulla pyritään turvaamaan pohjavesivarojen säilyminen hyvälaatuisina rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muuta maankäyttöä alueella. Pohjavesialueen suojelusuunnitelmassa esitetään pohjavesialueen hydrogeologiset ominaisuudet, vedenottamo- ja suoja-alueiden määrittely, riskitekijöiden kartoitus ja riskinarviointi sekä toimenpidesuositukset alueella jo oleville ja sinne mahdollisesti tuleville toiminnoille. Tavoitteena on suojella koko pohjavesialue, ei vain vedenottamoilta saatavaa pohjavettä. Tämän työn tarkoituksena on selvittää Taivalkosken kunnan alueella sijaitsevien Taivalvaaran-Repovaaran, Pirinharjun, Ohtaojan, Raappananahon, Hoikanharjun- Loukusanharjun, Martinkankaan-Valkeisenkankaan, Kurtin, Porolammen, Joukokummun, Matala-ahon, Saunavaaran, Valkeisenharjun-Muikkuharjun, Pitkänlamminkankaan sekä Harjulamminharjun pohjavesialueiden pohjaveden laatua tai määrää vaarantavat riskitekijät ja -toiminnot sekä laatia toimenpideohjelma riskitekijöiden poistamiseksi alueelta kokonaan tai niiden vaikutusten minimoimiseksi. Suojelusuunnitelmassa annetaan myös suosituksia ja rajoituksia alueille tulevaisuudessa mahdollisesti sijoittuvia toimintoja varten. Tarkoituksena on turvata jo rakennetuilta pohjavedenottamoilta, samoin kuin tutkituilta vedenottopaikoilta, saatavan veden hyvä laatu jatkossakin.

12 2. Pohjavesien suojeluun liittyvä lainsäädäntö Pohjaveden suojelu perustuu lähinnä vesilakiin sekä ympäristönsuojelulakiin ja asetukseen sekä lakiin vesienhoidon järjestämisestä. Pohjaveden ja maaperän suojeluun liittyviä lakeja ja muita säädöksiä ovat mm. maa-aineslaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, kauppa- ja teollisuusministeriön päätös maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista sekä valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. 2.1 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja lainsäädäntö Nykyisin myös Suomen pohjaveden suojelun ja siihen liittyvän tutkimuksen suuntaviivat antaa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60 EY). Laki vesienhoidon järjestämisestä (30.12.2004/1299) on keskeinen keino vesipuitedirektiivin kansallisessa toimeenpanossa. Pyrkimyksenä on edistää vesivarojen kestävää käyttöä, estää pohjavesien pilaantuminen ja vähentää jo tapahtunutta pilaantumista. Suomessa käytössä oleva suojelusuunnitelmamenettely on kansainvälisestikin tarkasteltuna varsin edistyksellinen keino yhteistyöhön ja vapaaehtoisuuteen perustuvassa pohjaveden suojelussa ja se vastaa hyvin myös useimpiin vesipuitedirektiivin tavoitteisiin. (Rintala ym. 2007). 2.2 Vesilaki Uudistettu vesilaki (587/2011) tuli voimaan 1.1.2012. Sen mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista, vaaraa terveydelle, olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä (VL 3:2). Myös ojituksella sekä ojan käyttämisellä ja kunnossapidolla on oltava vesilain mukainen lupaviranomaisen lupa, jos se voi aiheuttaa em. seurauksia, jollei kysymys ole yksinomaan puron yläpuolisella alueella suoritettavan ojituksen aiheuttamasta puron virtaaman muuttumisesta (VL 5:3). Ojitussuunnitelma on laadittava, jos ojitus edellyttää lupaviranomaisen lupaa, ojitustoimituksessa annettua päätöstä tai asian laatu tai laajuus sitä muutoin edellyttää (VL 5:15). Ojitushankkeesta vastaavan on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kirjallisesti ilmoitettava muusta kuin vähäisestä ojituksesta ELY-keskukselle vähintään 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä (VL 5:6). Veden ottaminen vesihuoltolaitoksen tai vesihuoltolaitokselle vettä toimittavan tarpeisiin taikka siirrettäväksi muualla käytettäväksi sekä muu pohjaveden ottaminen, kun otettava määrä on yli 250 m 3 /vrk edellyttää lupaviranomaisen lupaa (VL

13 3:3), otettavan pohjaveden määrän ollessa tätä määrää pienempi, mutta kuitenkin yli 100 m 3 /vrk on hankkeesta ilmoitettava valtion valvontaviranomaiselle (VL 2:15). Myös veden imeyttäminen maahan tekopohjaveden tekemiseksi tai pohjaveden laadun parantamiseksi on luvanvarainen toiminto (VL 3:3). Vedenottamon suoja-alue Eräs pohjaveden suojelukeino on vesilain mukaisen suoja-alueen perustaminen pohjavedenottamon ympärille. Lupaviranomainen voi veden ottamista koskevassa päätöksessä tai erikseen määrätä pohjavedenottamon ympärillä olevan alueen suoja-alueeksi. Se voidaan määrätä, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi. Vaatimuksen tai hakemuksen suoja-alueen määräämisestä voi tehdä hankkeesta vastaava, valvontaviranomainen tai asianosainen. (VL 4:11). Suoja-alueeksi määräämisestä toiselle aiheutuva edunmenetys on vedenottamon omistajan tai haltijan korvattava (VL 4:12). 2.3 Ympäristönsuojelulainsäädäntö 2.3.1 Ympäristönsuojelulaki Pohjaveden pilaamiskielto Ympäristönsuojelulain (86/2000) 8 :ään sisältyvän pohjaveden pilaamiskiellon mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että aiheutetaan pohjaveden muuttuminen terveydelle vaaralliseksi tai sen laadun muu olennainen huononeminen tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella, toisen kiinteistöllä pohjaveden muuttuminen terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää tai toimenpiteellä vaikutetaan muuten pohjaveden laatuun ja se loukkaa yleistä tai jonkun yksityistä etua. Pohjaveden pilaamiskiellosta poikkeamiseen ei voida myöntää lupaa. Maaperän pilaamista koskeva lainsäädäntö Ympäristönsuojelulain 7 käsittelee maaperän pilaamiskieltoa. Sen mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä, muuta ainetta, organismeja tai mikroorganismeja niin, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Ympäristönsuojelulakiin sisältyy myös pilaantumisen torjuntavelvollisuus (YSL 5 ). Mikäli toiminnasta aiheutuu tai uhkaa välittömästi aiheutua ympäristön pilaantumista, toiminnanharjoittaja velvoitetaan viipymättä ryhtymään tarpeel-

14 lisiin toimenpiteisiin pilaantumisen ehkäisemiseksi tai sen rajoittamiseksi mahdollisimman vähäiseksi, jos pilaantumista on jo tapahtunut. Vahingonaiheuttajan on välittömästi ilmoitettava valvontaviranomaiselle, mikäli maahan tai pohjaveteen on päässyt ainetta, joka saattaa aiheuttaa pilaantumista (YSL 76 ). Ympäristönsuojelulaki sisältää myös maaperän ja pohjaveden puhdistamisvelvollisuuden. Laissa velvoitetaan toiminnallaan maaperän tai pohjaveden pilaantumista aiheuttaneen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden sellaiseen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle (YSL 75 ). Alueen haltija on velvollinen hoitamaan alueen maaperän puhdistamisen, jos maaperän pilaantumisen aiheuttajaa ei saada selville tai tavoiteta tai häntä ei saada täyttämään puhdistamisvelvollisuuttaan sekä myös siinä tapauksessa, että pilaantuminen on tapahtunut alueen haltijan suostumuksella tai hän on ollut aluetta hankkiessaan tietoinen, tai ainakin olisi pitänyt olla tietoinen, alueen kunnosta. Alueen haltija on puhdistamisvelvollinen siltä osin kuin se ei ole ilmeisen kohtuutonta. Alueen haltija vastaa samoin edellytyksin myös pilaantuneen pohjaveden puhdistamisesta, mikäli pilaantuminen on johtunut alueen maaperän pilaantumisesta. Kunnan tehtäväksi jää selvittää maaperän puhdistamistarve ja puhdistuttaa maaperä siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää. Maa-alueen luovuttajalla tai vuokraajalla on selontekovelvollisuus pilaantuneesta alueesta (YSL 104 ). Hänen on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Yleinen ympäristölupavelvollisuus Ympäristönsuojelulain mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan tulee olla ympäristölupa (YSL 28 ). Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :ssä on lueteltu ne toiminnot, joille ympäristölupa tarvitaan. Tällaisia toimintoja ovat mm. monet teollisuuslaitokset, puunkyllästämö, sahalaitos, nestemäisten polttoaineiden jakeluasema, kaivostoiminta, turvetuotanto, asfalttiasema, teurastamo, vähintään 30 lypsylehmän eläinsuoja, tietyt kriteerit täyttävä kalankasvatustai kalanviljelylaitos, kaatopaikka sekä ulkona sijaitseva ampumarata. Edellä mainittuja pienemmillekin toiminnoille tulee olla ympäristölupa siinä tapauksessa, että toiminto sijoitetaan I tai II luokan pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Ympäristönsuojelulain 19 :n mukaan kunnanvaltuustolla on mahdollisuus antaa paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä, jotka eivät voi kuitenkaan koskea ympäristönsuojelulain mukaan luvanvaraista toimintaa eivätkä tiettyjä määriteltyjä toimintoja. Määräyksiä voidaan antaa mm. toimista, rajoituksista ja rakennelmista, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia. Kuntakohtaisesti voidaan myös rajoittaa lannan ja lannoit-

15 teiden ym. maataloudessa käytettävien, ympäristölle haitallisten, aineiden käyttöä ja kieltää jätevesien johtaminen maahan tai vesistöön ympäristön erityisen pilaantumisvaaran vuoksi. Taivalkosken kunnan alueelle ei ole annettu ympäristönsuojelumääräyksiä. 2.3.2 Talousjätevesien puhdistamisvelvollisuus Talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla on säädetty valtioneuvoston antamalla, vuonna 2011 voimaan tulleella, asetuksella (209/2011), jolla pyritään vähentämään talousjätevesien päästöjä ja ympäristön pilaantumista ottaen huomioon valtakunnalliset vesiensuojelun tavoitteet. Asetuksen 3 :n mukaan talousjätevesien ympäristöön aiheuttamaa kuormitusta on vähennettävä orgaanisen aineen osalta vähintään 80 %, kokonaisfosforin osalta vähintään 70 % ja kokonaistypen osalta vähintään 30 % verrattuna käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen. Kiinteistöllä tulee olla sellainen jätevesijärjestelmä, joka täyttää nämä vaatimukset. Vanhoille kiinteistöille on varattu siirtymäaika kiinteistön jätevesijärjestelmän saattamiseen vaatimuksia vastaavaksi. Jätevesien käsittelystä pohjavesialueella voidaan antaa erillismääräyksiä kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä. 2.3.3 Maatalous ja pohjaveden suojelu Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöministeriö, 2010) mukaan pohjavesialueille ei tulisi sijoittaa uusia eläinsuojia tai lantaloita, eikä pohjavesialueilla tulisi tehdä merkittäviä eläinsuojien tai lantaloiden laajennuksia. Pohjavesialueilla sijaitseville pelloille ei tulisi levittää lietelantaa, virtsaa, pesuvesiä, käsiteltyjä jätevesiä, käsiteltyjä puhdistamo- tai sakokaivolietteitä, puristenestettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta. Nitraattiasetuksen (931/2000) mukaan lantapatteria ei saa sijoittaa pohjavesialueelle. 2.3.4 Porojen hautaaminen Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1192/2011) 4 :n mukaan koko Suomi on määritelty porojen kokonaisten raatojen sekä 5 :n mukaan ruhon osien (teurastuksen ja leikkuun sivutuotteet) osalta syrjäiseksi alueeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että porot voidaan hävittää hautaamalla koko Suomessa. Asetuksen 11 :n mukaan hautaaminen ei saa aiheuttaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle, eikä ruhoa saa haudata pohjavesialueelle, alle 250 m etäisyydelle kaivosta tai vesistöön viettävään rinteeseen eikä alueelle, jota tullaan kyntämään tai kaivamaan pian hautaamisen jälkeen. Ruho on haudattava vähintään metrin syvyyteen ja se on peitettävä heti hautaamisen jälkeen. 2.3.5 Öljysäiliöitä koskevat säädökset Vedenhankintaa varten tärkeille pohjavesialueille sijoittuvien maanalaisten polttoja dieselöljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista on säädetty kauppa- ja teolli-

16 suusministeriön päätöksessä (344/1983). Sen mukaan määräaikaistarkastuksesta tulee laatia pöytäkirja, josta on toimitettava jäljennös kunnan palopäällikölle. Säiliö on tarkastettava ensimmäisen kerran 10 vuoden kuluessa säiliön käyttöönotosta. A-luokan metallisäiliö tulee tarkastaa uudelleen viiden vuoden väliajoin, materiaaliltaan muu A-luokan säiliö 10 vuoden väliajoin. B-luokan säiliön tarkastusväli on kaksi vuotta. Mikäli säiliö todetaan tarkastuksessa sijoittuvaksi luokkaan C, se tulee poistaa käytöstä kuuden kuukauden kuluessa tarkastuksesta ja D-luokan säiliö välittömästi. Öljylämmityslaitteistoja koskevan kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksen (1211/1995) mukaan maanalaisen öljysäiliön tai maanalaiseen kammioon sijoitetun öljysäiliön asentamisesta tärkeälle pohjavesialueelle on ilmoitettava paloviranomaiselle, jolle on varattava tilaisuus tarkastaa säiliön sijoitus ennen sen peittämistä. Määräaikaistarkastuksessa öljyvahingonvaaraa aiheuttavaksi havaittu säiliö on korjattava tai poistettava käytöstä. Säiliö, joka aiheuttaa välitöntä vaaraa, on heti poistettava käytöstä. Säiliön omistajan velvollisuus on huolehtia määräaikaistarkastusten suorittamisesta. 2.3.6 Öljyvahinkojen torjuntalaki Vuoden 2010 alusta tuli voimaan uusi öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009). Sitä sovelletaan maa-alueella tapahtuvien öljyvahinkojen sekä Suomen vesialueella aluksista aiheutuvien öljy- sekä kemikaalivahinkojen torjuntaan ja torjuntaan varautumiseen sekä vahinkojen seurausten korjaamiseen. Lailla on kumottu aiempi maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjuntalaki. Alueellisen pelastustoimen on huolehdittava öljyvahinkojen torjunnasta alueellaan ja se on velvollinen antamaan öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaviranomaisille virka-apua. Alueella on oltava öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma sekä nimetty viranomainen, joka on vastuussa torjunnan järjestämisestä ja johtamisesta. Torjunnan aloittamisesta ensisijainen vastuu on aina paikallisella pelastusviranomaisella. ELY-keskus ohjaa ja valvoo öljyntorjunnan järjestämistä sekä antaa tarvittaessa muille torjuntaviranomaisille asiantuntija-apua. Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa on oltava tiedot öljyvahinkojen torjunnan eri viranomaisista ja niiden tehtävistä, selvitys torjuntavalmiuden tasosta ja torjunnan järjestämisestä sekä tiedot öljyvahinkojen torjuntakalustosta. Kunta vastaa tarvittaessa jälkitorjunnasta alueellaan. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee tarvittaessa osallistua öljyvahinkojen torjuntaan. Koska uusi laki on lisännyt kuntien vastuuta, kuntien tulee päivittää jälkitorjuntaan osallistuvien kunnan viranomaisten ja laitosten yhteystiedot. 2.3.7 Jätelaki Jätelain (646/2011) 91 :n mukaan kunta voi antaa jätelain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista oloista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä

17 määräyksiä, jotka voivat koskea kunnan järjestämää jätehuoltoa ja toimia roskaantumisen ehkäisemiseksi. 2.3.8 Maa-aineslaki Maa-ainesten ottoa säädellään maa-aineslailla (555/1981) ja se koskee kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamista. Laki ei kuitenkaan koske kaivoslakiin perustuvaa ainesten ottamista, eikä rakentamisen yhteydessä irrotettujen ainesten ottamista ja hyväksikäyttöä, kun siihen on viranomaisen lupa. Laki ei myöskään koske sellaista ainesten ottamista vesialueella, johon vesilain mukaan vaaditaan aluehallintoviraston lupa. Maa-ainesten ottoon täytyy saada lupa, ellei kyse ole maa-ainesten ottamisesta kotitarvekäyttöön asumiseen tai maa- ja metsätalouteen ja käyttö liittyy rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Maa-ainesten ottolupaa haettaessa tulee luvan hakijan laatia ottamissuunnitelma. Lupaviranomainen voi määrätä luvanhakijan maksamaan vakuuden ennen ottotoiminnan aloittamista siltä varalta, että ottoalueen jälkihoitotoimet jäisivät tekemättä. ELYkeskukselta on pyydettävä lausunto silloin, kun maa-ainesten ottolupa sijoittuu pohjavesialueelle. Maa-aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, ellei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. 2.3.9 Maankäyttö- ja rakennuslaki Kaavoitus Vuonna 2000 voimaan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) on säädetty kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvistä asioista. Sen tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle ympäristölle, sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Kaavaa laadittaessa on selvitettävä suunnitelman sekä tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisesta aiheutuvat ympäristövaikutukset. Maakuntakaavassa esitetään yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä maakunnassa tai sen osa-alueella. Maakuntakaava ei ole voimassa oikeusvaikutteisen yleiskaavan eikä asemakaavan alueella, mutta kylläkin ohjeena yleiskaavaa ja asemakaavaa laadittaessa sekä muutettaessa. Asema- ja yleiskaavoilla ohjataan ja järjestetään kunnan alueiden käyttöä. Yleiskaava voi olla laadittu myös useamman kunnan yhteiseksi kaavaksi. Yleiskaavassa osoitetaan alueiden käytön pääpiirteet. Siinä voidaan antaa määräyksiä myös mm. maankäytön ja rakentamisen erityiseen ohjaukseen tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämisestä tai rajoittamisesta. Asemakaava laaditaan alueiden käytön yksityiskohtaista järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten. Kunnan tulee seurata asemakaavojen ajanmukaisuutta ja tarvittaessa uudistaa niitä. Myös asemakaavassa voidaan antaa määräyksiä

18 mm. haitallisten ympäristövaikutusten estämisestä tai rajoittamisesta. Asemakaava-alueella yleiskaava ei ole voimassa, mutta sitä käytetään ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa. Rakennusjärjestys Taivalkosken kunnan maankäyttö- ja rakennuslain mukainen rakennusjärjestys on tullut voimaan 2.7.2002. Sen mukaan jätevesien käsittelyssä ensisijainen vaihtoehto on aina liittyminen yleiseen viemäriin. Tärkeillä ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla jätevesien maahan imeyttäminen on kielletty. Jätevedet on ensisijaisesti johdettava asianmukaiseen käsittelyyn pohjavesialueen ulkopuolelle. Mikäli tämä ei käytännössä ole mahdollista, voidaan olemassa olevan asutuksen jätevedet käsitellä pohjaveden puhtautta vaarantamattomalla tavalla paikalla ja johtaa tämän jälkeen pohjavesialueen ulkopuolelle. Jätevesien kokoaminen tiiviiseen jätevesisäiliöön (umpisäiliö) tulee kysymykseen vain erityistapauksissa, esimerkiksi kun alueelle lähiaikana rakennetaan viemäri. Puhdistettujakaan jätevesiä ei saa johtaa suoraan vesistöön. Tärkeillä ja muilla vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla öljy- ja polttoainesäiliöt sekä muiden pohjaveden puhtautta vaarantavien aineiden säiliöt ja varastot tulee sijoittaa maan päälle ja varustaa katoksellisella suojaaltaalla. Em. pohjavesialueilla ei sallita sellaista uutta teollista tai muuta siihen verrattavaa toimintaa, joka valmistaa, varastoi tai käyttää toiminnassaan pohjavettä vaarantavia kemikaaleja tai muita aineita.

19 Kuva 1. Taivalkosken kunnan keskustaajaman käyttövesi saadaan Kylmäperän lähteikköalueen reunalle rekennetuista kaivoista. Lähteikkö sijaitsee Taivalvaaran-Repovaaran pohjavesialueella. 3. Yleistä Taivalkosken vedenhankinnasta Taivalkosken kunnassa sijaitsee joko kokonaan tai osittain 35 pohjavesialuetta. Niistä 13 on I luokkaan kuuluvia eli vedenhankintaa varten tärkeitä pohjavesialueita ja 13 II luokkaan kuuluvia eli vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita. Loput yhdeksän pohjavesialuetta ovat III luokan alueita. III luokan pohjavesialueen hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. Tässä pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa on tarkastelun kohteeksi otettu vain vedenhankintakäytössä olevat, I luokkaan kuuluvat Taivalvaaran-Repovaaran, Pirinharjun, Ohtaojan, Raappananahon, Hoikanharjun-Loukusanharjun, Martinkankaan-Valkeisenkankaan, Kurtin, Porolammen, Joukokummun, Matala-ahon, Saunavaaran, Valkeisenharjun-Muikkuharjun ja Harjulamminharjun pohjavesialueet sekä II luokan pohjavesialueista Pitkänlamminkankaan pohjavesialue (liite 1). Taivalkosken kunnan vesihuoltolaitos on aloittanut toimintansa vuonna 1959 Taivalkosken vesijohto- ja viemäriosuuskuntana. Laitos on kunnallistettu vuonna 1968 ja hyväksytty yleiseksi vesi- ja viemärilaitokseksi vuonna 1980. Vesihuoltolaitos vastaa vedenhankinnan ja jakelun lisäksi myös viemärilaitospalveluista keskustaajaman asemakaava-alueella (kuva 1). Viemäröintialueen jätevedet johdetaan käsiteltäväksi omassa kunnassa sijaitsevalle jätevedenpuhdistamolle. Noin 50 % kunnan asukkaista on liittynyt viemäriverkostoon.

20 Taivalkosken kunnan vesihuoltolaitoksen lisäksi kunnan alueella toimii 11 itsenäistä vesiosuuskuntaa, jotka vastaavat vedenhankinnasta ja jakelusta hajaasutusalueella. Taulukko 1. Taivalkosken kunnan alueella toimivat vesihuoltolaitokset ja vesiosuuskunnat. Tiedot liittyjämääristä, pumpatuista vesimääristä ja ominaisvedenkulutuksesta ovat vuosilta 2008 2009 (FCG Finnish Consulting Group Oy, 2009). Pohjavesialueen nimi Vedenottamo Taivalvaara-Repovaara Taivalvaara Taivalkosken kunnan vesihuoltolaitos Pirinharju Pirinharju Jurmun Kylän Vesiosuuskunta Ohtaoja Talousvesikaivtaloudentutki- Riista- ja kala- Salaoja muslaitos Vesilaitos/ Vesiosuuskunta Perustamisvuosi Liittyjämäärä (as.) Pumpattu vesimäärä (m 3 /a) Ominaisvedenkulutus (l/as./d) Kokonaisantoisuus (m 3 /d) 1959 2 350 225 034 199 15 000 1988 120 10 860 164 400 1966 15 1 431 190 5 000 ottamo ei käytössä Rinnelähteet ottamo ei käytössä Lähdeoja - 157 680 - Raappanan-aho Hoikanharju- Loukusanharju Raappanansuon Vesiosuuskunta Loukusan seudun vesiosuuskunta Martin- kangas- Valkeisenkangas Kurtti Porolampi Kurtti (Veitsiperä) Porolamminkangas Joukokumpu (Sakkoaho) Matalaaho Majovasuo (Saunavaara) Sarvenharju Joukokumpu Matala-aho Saunavaara Valkeisen- harju- Muikkuharju Harjulamminharju Kaivo I Kaivo II Loukusa KI (Loukusanharju) Koitila (Isokangas) Rokkosuo Koitilan Vesihuolto Ay Kurtin Seudun Vesiosuuskunta Taivalkosken Metsäkylän Vesiosuuskunta Jokijärven Kylän Vesiosuuskunta Kurtin Seudun Vesiosuuskunta Keron Seudun Vesiosuuskunta Koston Seudun vesiosuuskunta 1966 45 8 000 240 60 1980 66 5 000 107 3 200 1980 45 1 600 98 6 500 1987 146 7 778 120 250 1983 148 9 700 175 90 1985 600 47 050 163 40 200 1987 146 7 778 120 40 1988 38 (Taivalkoskella) 21 274 119 9 000 1989 90 2 860 83 150

21 Vesiosuuskunnat ovat Jokijärven Kylän, Jurmun Kylän sekä Keron Seudun Vesiosuuskunta, Koitilan Vesihuolto Ay, Koston Seudun, Kurtin Seudun, Loukusan Seudun, Perangan Seudun, Raappanansuon ja Sorsavaaran Vesiosuuskunta sekä Taivalkosken Metsäkylän vesiosuuskunta. Vesiosuuskuntien toimialueella rakennettua vesijohtoverkkoa on yhteensä 260 km ja vedenottamoita 14 kappaletta. Kunnan vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkoston pituus on noin 45 km. Taivalkosken asukkaista noin 80 % on liittynyt vesijohtoverkostoihin; heistä lähes 50 % on kunnan vesihuoltolaitoksen asiakkaita. Muille liittyjille talousveden toimittavat pienet vesiosuuskunnat. Kunnallisen vesihuoltolaitoksen ja vesiosuuskuntien ottamoiden lisäksi Taivalkosken riistan- ja kalantutkimuslaitoksella on kaksi omaa pohjavedenottamoa ja pienpuhdistamo. Taulukossa 1 on esitetty suojelusuunnitelmaan sisältyvillä pohjavesialueilla toimivat vesilaitokset ja vesiosuuskunnat sekä tietoja mm. vesijohtoverkoston liittyjämääristä ja kunnan asukkaiden vedenkulutusmääristä. Suurimpia yksittäisiä vedenkuluttajia kunnan alueella ovat pesula, hotelli ja kylpylä sekä metsäoppilaitos. Taivalkosken kunnan vesihuoltolaitoksella on yksi vedenottamo (taulukko 2) taajaman läheisyydessä sijaitsevalla Taivalvaaran-Repovaaran pohjavesialueella. Tämä Taivalvaaran vedenottamo on varsin antoisa sijaitessaan lähteikköalueella (kuva 1) ja se riittää keskustan asukkaiden vedentarpeeseen. Veden laatu on hyvä eikä vaadi minkäänlaista käsittelyä. Vesiosuuskuntien vedenhankintakäytössä olevat ottamot on esitetty taulukossa 3. Niiltä pumpattavat vesimäärät ovat niin pieniä, ettei ottamoille ole haettu vesioikeuden lupaa. Vesilain mukaan veden ottamiseen vesihuoltolaitoksen tai vesihuoltolaitokselle vettä toimittavan tarpeisiin taikka siirrettäväksi muualla käytettäväksi sekä muu pohjaveden ottaminen, kun otettava määrä on yli 250 m 3 /vrk samoin kuin muu toimenpide, jonka seurauksena pohjavesiesiintymästä poistuu muutoin kuin tilapäisesti pohjavettä vähintään 250 m 3 /vrk edellyttää lupaviranomaisen luvan (VL 3:3). Ohtaojan pohjavesialueella sijaitsee kaksi vedenottamoa, jotka eivät ole nykyään käytössä (taulukko 4). Taivalkosken kunnan alueelle sijoittuvista vesijohtoverkostoista ei ole yhteyttä muiden kuntien vesijohtoverkostoihin. Keron Seudun Vesiosuuskunnan toiminnasta pääosa sijoittuu Kuusamon kaupungin puolelle, joten Jokijärven Kylän Vesiosuuskunnan verkostosta on Keron Seudun Vesiosuuskunnan verkoston kautta yhteys paikallisesti Kuusamon puolelle. Myös Koston Seudun Vesiosuuskunnan vedenottamo sijoittuu Kuusamon alueelle. Perangan Seudun Vesiosuuskunnan toiminta-alue ulottuu osittain Suomussalmen kunnan puolelle ja Jurmun Kylän Vesiosuuskunnan toiminta-alue Pudasjärven kaupungin puolelle. Lupa myönnetty Lupa (m 3 /d) Taulukko 2. Taivalkosken kunnan vesihuoltolaitoksen vedenhankintakäytössä olevat pohjavedenottamot. Pohjavesialueen nimi Taivalvaara- Repovaara Vedenottamo Käyttöönottovuosi Otettu vesimäärä v. 2011 (m 3 /d) Taivalvaara 21.10.1969 yli 250 1961 603,4

22 Taulukko 3. Taivalkosken kunnan alueella toimivien vesiosuuskuntien vedenhankintakäytössä olevat pohjavedenottamot. Lupa myönnetty Lupa (m 3 /d) Otettu vesimäärä v. 2011 (m 3 /d) Pohjavesialueen nimi Vedenottamo Käyttöönottovuosi Pirinharju Pirinharju - - 1990 61,6 Ohtaoja Lähdeoja 12.5.1970 3 500 1968-1970 432 Raappananaho Kaivo I Kaivo II - - 1967 1972 22,2 Hoikanharju- Loukusa KI - - 1991 13,6 Loukusanharju (Loukusanharju) Martinkangas- Koitila (Isokangas) - - 1979 4,4 (v. 2009 tieto) Valkeisenkangas Kurtti Kurtti (Veitsiperä) - - 1989 5,3 Porolampi Porolamminkangas - - 1984 31,5 Joukokumpu Joukokumpu - - 1989 42,1 (Sakkoaho) Matala-aho Matala-aho - - 1987 62,7 Saunavaara Valkeisenharju- Muikkuharju Harjulamminharju Majovasuo (Saunavaara) - - 1987 16,7 Sarvenharju - - 1989 40,8 Rokkosuo - - 1992 9,3 Taulukko 4. Taivalkosken kunnan alueella toimivien vesiosuuskuntien omistuksessa olevat pohjavedenottamot, jotka eivät ole käytössä. Lupa myönnetty Lupa (m 3 /d) Pohjavesialueen nimi Vedenottamo Käyttöönottovuosi Ollut viimeksi käytössä vuonna Ohtaoja Salaoja 12.5.1970-1973 2007 Rinnelähteet 12.5.1970 2 200 1975 2007 Taivalkoskella ei ole vesihuoltolaitosten ja osuuskuntien välisiä yhdysvesijohtoja, lukuun ottamatta Jokijärven Kylän ja Keron Seudun vesiosuuskuntien verkostoja sekä Taivalkosken kunnan vesihuoltolaitoksen ja Sorsavaaran Vesiosuuskunnan verkostoja, joilla on yhteys keskenään. Kurtin ja Taivalvaaran vedenottamoita lukuun ottamatta nykyisille vedenottamoille ei myöskään ole rakennettuja varavesilähteitä ottamoiden mahdollisissa häiriötilanteissa.

23 Kuva 2. Harjumaisemaa Tervalammen rannalta Taivalvaaran-Repovaaran pohjavesialueella. 4. Suojelusuunnitelma-alueet 4.1 Taivalvaara-Repovaara 4.1.1 Geologia ja hydrogeologia Taivalkosken keskustaankin ulottuva Taivalvaaran-Repovaaran pohjavesialue (alueen numero 11 832 001) (liite 2, kuva 2) on vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, jonka kokonaispinta-ala on 25,63 km 2. Pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 16,36 km 2. Pohjavettä alueella muodostuu arviolta 20 000 m 3 /d. Vesienhoidon suunnittelussa alueen määrällinen tila on arvioitu hyväksi, alueen kemiallista tilaa ei ole määritetty. Taivalvaaran-Repovaaran pohjavesialue on luokiteltu selvityskohteeksi, jollaiseksi nimitetään ne pohjavesialueet, joilta ei ole riittävästi alueen riskejä kuvaavia pohjaveden laatu- tai korkeustietoja. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa näille alueille esitetään tarpeellisten lisätietojen hankkimista (Jaako, M. ja Hentilä, H., 2012). Koko Taivalvaaran-Repovaaran pohjavesialueen kallioperä koostuu migmatiittisestä TTG-gneissistä. TTG-gneissi on yleisnimi gneissimäisille eli suuntautuneille kivilajeille, joiden koostumus vaihtelee tonaliitin, trondhjemiitin ja granodioriitin välillä. Kaikkien näiden TTG-gneissien mineraalikoostumus on sellainen, että

24 niissä on kvartsia ja maasälpiä yhteensä 80 95 % kiven kokonaistilavuudesta ja 5 20 % muita mineraaleja, lähinnä kiilteitä (biotiitti, muskoviitti), amfiboleja (sarvivälke) ja joissakin tapauksissa pyrokseeneja. Pohjavesialueella kallioperässä on kaksi ruhjetta. Lounas-koillinen suuntainen ruhje kulkee Pahkakurun kohdalla harjun pitkittäissuunnassa pohjavesialueen reunavyöhykkeellä sivuten varsinaisen pohjaveden muodostumisalueen rajaa. Toinen ruhjevyöhyke menee pohjavesialueen poikki Pikku Tervalammen kohdalla ja jatkuu aina Ohtaojan pohjavesialueelle saakka. (Geologian tutkimuskeskus, 2009). Ruhje on kallioperän rikkonaisuusvyöhyke, kallioperässä oleva halkeama, joka voi olla täytteinen tai avoin. Ruhjeen sijoittuessa esim. harjualueen alle, se voi johtaa vesiä pois pohjavesimuodostumasta. Ruhjetta pitkin voi myös tulla kalliopohjavettä harjun pohjaveteen, jolloin muodostuvan pohjaveden määrä kasvaa. Myös lika-aineita voi kulkeutua ruhjeita pitkin. Pohjavesialue kuuluu Tannilan-Pudasjärven-Hossan saumamuodostumaan. Alueen länsiosassa aines on hiekkavaltaista. Alueen keskiosassa muodostuman selänneosa sisältää karkean hiekan lisäksi myös soraa. Karkeinta aines on alueen itäosassa Taivalvaaran seudulla, missä aines on pääasiassa kivistä ja hiekkaista soraa sekä karkeaa hiekkaa. Alueen reunaosissa ja varsinkin sen eteläpuolella vallitsevana aineksena on hienohko hiekka. Luonteenomaista alueella on maa-aineksen suuri kerrospaksuus, joka on paikoin yli 50 metriä. Pohjavesialueella sijaitsee kolme Natura-aluetta. Pohjois-Suomen vesioikeuden Taivalvaaran vedenottamon ympärille vahvistamalla suoja-alueella sijaitsee Kylmäperän lähteikkö, joka on Natura-alue ja kuuluu soidensuojeluohjelmaan. Maijanlammen lähettyvillä sijaitsevasta Varsovansuosta osa kuuluu Natura- ja soidensuojeluohjelma-alueeseen, joka ulottuu pohjavesialueelle. Lisäksi on vielä kahdesta osa-alueesta koostuva Pahkakurun-Jurmunlammen Natura-alue, joka sijaitsee pohjavesialueen lounaisosassa. Suuri osa pohjavesialueen lounaisosasta kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan, jonka valtioneuvosto on hyväksynyt vuonna 1984. Ensisijainen tavoite ohjelmaan kuuluvien alueiden suojelussa on, että niiden luonteenomaiset geologiset, geomorfologiset ja maisemalliset piirteet eivät saa sanottavasti muuttua. Ohjelmassa olevien muodostumatyyppien luonnontilaa ja maisemakuvaa peruuttamattomasti ja olennaisesti heikentävät toimet, kuten maa-ainesten otto, tulisi yleensä estää. Vähäinen maa-ainesten ottaminen voidaan kuitenkin joissakin tapauksissa sallia. Ottamisen laajuus määrätään maa-aineslain mukaisen lupamenettelyn yhteydessä. Harjumuodostuma on luonteeltaan antikliininen eli vettä ympäristöönsä purkava pohjaveden purkautuessa ympäröiville soille ja lampiin sekä Majovanojaan, Ala- Porrasojaan, Pahkaojaan, Yli-Porrasojaan, Yli-Tervaojaan, Tervaojaan, Heinäojaan, Kylmäojaan sekä Iijokeen. Pohjaveden päävirtaussuunta pohjavesialueen keskiosissa on likimain koilliseen, pohjavesialueen koillisosassa länteen. Vedenjakaja sijoittuu Repovaaran seudulle suurin piirtein entisen kaatopaikan tienoille pohjaveden päävirtaussuunnan ollessa alueen länsiosassa lounaaseen. Saumamuodostuman topografia on edullinen pohjaveden muodostumiselle sisältäen lukuisia suppakuoppia. Lisäksi alueen länsiosa saa täydennystä vesivaroihinsa ympäristöstä tulevasta valunnasta. Paikoin pohjavettä purkautuu alueen reunaosissa lähteinä. Alueen itäosassa muodostuman pituussuuntainen vedenläpäisevyys on hyvä ja

25 Kuva 3. Taivalvaaran vedenottamon pumppaamorakennus Taivalvaaran-Repovaaran pohjavesialueella. hydraulinen yhteys laaja. Muodostuvan pohjaveden hyödyntämisolosuhteista alueen länsiosassa ei ole selvää kuvaa. Laadultaan pohjavesi on varsin hyvää. 4.1.2 Vedenotto Taivalvaaran vedenottamo on rakennettu Kylmäperän lähteikköalueelle Taivalvaaran-Repovaaran pohjavesialueen koillisosaan ja otettu käyttöön vuonna 1961 (kuva 3). Vedenottamolla on kaksi siiviläputkikaivoa, jotka on rakennettu vuosina 1976 ja 1987. Pohjois-Suomen vesioikeuden 21.10.1969 myöntämän luvan mukaan vedenottamolta saa ottaa vettä yli 250 m 3 /d. Vedenottomäärä on keskimäärin noin 600 m 3 /d. Taivalvaaran vedenottamolta saatava pohjavesi on hyvälaatuista, eikä sitä tarvitse käsitellä ennen kulutukseen johtamista. Ottamolle tullaan asentamaan UV-laitteisto lähitulevaisuudessa. Taivalvaaran vedenottamolla on Pohjois-Suomen vesioikeuden vahvistama 16 ha:n kokoinen suoja-alue. Noin kilometrin etäisyydellä Taivalvaaran vedenottamosta itään sijaitsee Taivalvaaran hiihtokeskuksen pohjavedenottamo, jonka nykyään omistaa Taivalkosken kunta. Ottamosta saatava vesi käytetään laskettelurinteiden lumetukseen. Pohjois- Suomen vesioikeuden vuonna 1989 myöntämän luvan mukaan ottamolta saa pumpata vettä enintään 300 m 3 /d ja enintään 8 000 m 3 vuodessa. Vesi otetaan siiviläputkikaivosta ja ottamoa voidaan tarvittaessa käyttää varavedenottamona. Vedenottamoiden tarkkailuohjelma Vedenottamoiden tarkkailuohjelma on vuodelta 2003 (PSV Maa ja Vesi Oy, 2003). Sen mukaan Taivalvaaran vedenottamolla tulee olla jatkuva pohjaveden korkeuden mittaus. Tarkkailuohjelma sisältää myös pohjaveden pinnan korkeuksien tarkkailuvelvoitteen alueella sijaitsevista seitsemästä pohjaveden havaintoputkesta kuusi kertaa vuodessa. Lähdepurkauman vesimäärää tulee seurata niin

26 ikään kuusi kertaa vuodessa. Taivalvaaran hiihtokeskuksen vedenottamolta pumpattavaa vesimäärää tulee seurata laskettelurinteiden lumetusaikana viikoittain. Tarkkailuohjelman mukaan Taivalvaaran vedenottamon raakaveden laatua tulee seurata ottamon kaivosta K1 tai K2 määrittämällä kaksi kertaa vuodessa taulukossa 5 esitetyt parametrit. Alueelle sijoittuvien riskitekijöiden takia (mm. huoltoasema) tulee kerran vuodessa määrittää raakavedestä öljy-yhdisteet. Viiden vuoden välein tulee raakavedestä määrittää raskasmetallipitoisuudet (As, Cd, Cr, Hg, Ni, Pb ja Zn). Taivalvaaran hiihtokeskuksen vedenottamon raakaveden laatua tulee seurata kerran vuodessa tehtävien, taulukossa 5 esitettyjen määritysten mukaisesti. Lisäksi pohjavesialueen veden laatua tulee seurata kolmesta vertailupisteestä määrittämällä kerran vuodessa koliformisia bakteereja lukuun ottamatta samat parametrit kuin Taivalvaaran vedenottamon raakavedestä (taulukko 5). Näiden määritysten lisäksi kahdesta vertailupisteestä (PVP 100, PVP 101) tulee määrittää mineraaliöljypitoisuus joka toinen vuosi. Taulukko 5. Tarkkailuohjelman mukaan määritettävät pohjaveden laatutekijät. Taivalvaaran vedenottamo aistinvarainen havainnointi (haju, maku, ulkonäkö) happi ph sähkönjohtokyky sameus alkaliteetti COD Mn kloridi CO 2 NO 3 -N NH 4 -N Mn Fe koliformiset bakteerit Taivalvaaran hiihtokeskuksen vedenottamo lämpökestoiset koliformiset bakteerit 44 C ph sähkönjohtavuus väri NH 4 -N COD Mn Fe 4.1.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset Pohjavesialueeseen liittyen on suoritettu seuraavat tutkimukset: Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 1997. Taivalkosken seudun pohjavesitutkimus, Taivalvaaran hiihtokeskus, Nimetönlampi, Taivalkoski. PSV Maa ja Vesi Oy, 1986. Taivalvaaran lisävedenottamo.