ELEMENT Kappale 9 - Frygian viimeinen kuningas Loppujen lopuksi Sofian oloa ei kohentanut kuuma kylpykään. Ja yleensäkin koko loppuajan nuorinainen joutui istumaan pimennetyssä huoneessaan, kun ei kestänyt katsoa valoon päänsärkynsä vuoksi. Hän oli myös kerran aikaisemmin kohdannut erään vanhan miehensä, joka oli tullut ehdottelemaan kaikenlaista. Sofia-parka ei ollut päässyt pakoon millään muuten kuin sanomalla, että hänen kihlattunsa tulisi syömään miehen pään. Kun mies oli, vaikka olikin ollut hyvin viehättävä punaisine hiuksineen ja vihreine silmineen, kysynyt mistä oli kyse, Sofia oli sanonut olevansa menossa naimisiin yhden Shawn-nimisen tyypin kanssa. Jälkeenpäin Sofia pohti, miksi oli puhunut Shawnista toiselle miehelle. Siinä vasta ei ollut mitään järkeä. Ja muutenkin Sofialla oli kova ikävä Shawnia. Miksei hän voinut jo tulla takaisin? Sofia kääntyi kyljelleen sängyllään ja irvisti, kun päähän sattui. Loppujen lopuksi hän päätti jättää päänsärkynsä omaan arvoonsa ja nousi istumaan sängylleen. Hän ei kyllä varmasti istuisi sisällä koko päivää. Varsinkin, kun heidän piti lähteä jatkamaan matkaa kohti Similaeta. Siitä puheen ollen Sofialla oli hieman omituinen tunne kaupunkiin menemisestä. Ihan kuin... ihan kuin häntä väijyisi vaara siellä tai jotakin. Mutta kuka voisi edes harkita satuttavansa Sofiaa, joka oli hyvin harmiton kuitenkin loppujen lopuksi? Paitsi tietenkin Gwynellen mielestä. Pikkulikka oli häirinnyt Sofiaa vaikka kuinka paljon viime aikoina, mutta Sofia oli useimmiten jättänyt hänet huomiotta. Lopulta Gwynelle ei ollut ottanut yhteyttä Sofiaan enää ollenkaan. Siitä hän oli hyvin tyytyväinen. Ainakin neiti Maanvaiva oli jättänyt hänet vähäksi aikaa rauhaan. Taidanpa mennä syömään jotakin, Sofia murahti ja nousi ylös sängystä. Se hieman harmitti, koska hän piti siitä kovasti. Se oli leveä, eikä siinä ollut huono nukkua. Itse asiassa Sofia nukkui kylpylässä sata kertaa paremmin kuin oli koskaan kotonaan nukkunut. Sängyssä oli paksut siniset lakanat. Peitto oli tummansininen ja siinä oli keskellä jonkinlainen kuvio. Se oli kai Fontainen kalleimman kylpylän tunnus; punainen ruusu, jonka ympärillä oli sininen rengas. Lakanat ja tyynyliinat olivat myös siniset, paitsi että tyynyissä oli myös turkooseja ruutuja. Sofia katsoi ympärilleen huoneessa ja joutui taas ihmettelemään kylpylän intoilua sinisestä väristä. Ei sininen niin kummallinen väri ollut. Sofian huone oli muuten seiniä myöten sininen. Siellä ei ollut lainkaan mitään muuta väriä. Ainoastaan sinistä. Tai no, jos ei otettu lukuun ruskeaa kirjahyllyä oven oikealla puolella ja sen edessä olevaa valkoista pöytää, jossa oli vihreä pöytäliina ja sen päällä sinisessä vaasissa punaisia ruusuja. Sofia hymyili itsekseen katsoessaan sänkyynsä. Hän ei voinut olla haaveilematta Shawnista ja itsestään. Hän kurtisti kulmiaan. Tuollaiset ajatukset saisivat odottaa. Ensimmäisenä Sofian piti päästä eroon päänsärystään pysyvästi ja hän voisi fantasioida ihan rauhassa sen jälkeen. Niin ja olihan siinä sekin, että eihän Sofia edes tiennyt, aikoiko Shawn tulla takaisin Similaeen saatuaan hoidettua sen, mitä puuhasi. Sofia tunsi olonsa yhtäkkiä hyvin uteliaaksi. Mitähän Shawn muuten edes puuhasi? Toivottavasti ei ainakaan mitään typerää, jossa tämä satuttaisi itseään. Sofia murahti ja puki vaatteensa päälleen. Sen tehtyään hän heitti valkoisen aamutakkinsa sängylle ja lähti ulos huoneesta. Käytävässä oli paljon ihmisiä, jotka olivat matkalla vasemmalla olevaa ovea kohti. Siellä olivat kylpyläaltaat. Sofia itse lähti oikealle sinisessä käytävässä, jonka seinissä oli sisään rakennettuja akvaarioita. Sofian mielestä se oli mitä erikoisin idea. Varsinkin, kun hän ei tiennyt lainkaan kuinka kylpylän henkilökunta aikoi ruokkia akvaarioissa olevat kalat. Se ei varmasti ollut mitään helppoa puuhaa. Sofia huomasi yhtäkkiä olevansa huoneessa, jossa aamiainen tarjoiltiin ja mietti, oliko todella ollut niin ajatuksissaan, ettei ollut huomannut minne käveli. Sofia-rakas, Ryon ääni sanoi vähän matkan päästä. Hän heilautti kättään ja hymyili onnellisena Mariannen vieressä. Sofia käveli heidän luokseen katsellen ympärilleen. Huone ei ollut miltei lainkaan sininen. Sen sijaan siellä oli valkoiset seinät ja pöydät olivat erikoisia bambu pöytiä. Ne olivat väriltään vaaleankeltaisia ja niitä koristi valkoinen pöytäliina. Myös tuolit olivat samanlaisia. Huone oli avara ja valoisa. Valoisuus johtui varmasti suurista ikkunoista pöytien takana. Aurinko paistoi kauniisti ulkona ja taivas näytti pilvettömältä. Nathalin ennustama ukkosmyrsky onnistui osumaan juuri Fontainen kohdalle ja Sofia oli ollut ihan sekoamisen partaalla. Hän pelkäsi ukkosta
kuolemakseen. Istupas alas, Marianne komensi. Mikäs sinulla on? Sofia kysyi istuessaan hänen viereensä ja huomasi Mariannen kasvoilla tuskaisen ilmeen. Shiano on ulkona, koska hän ei saanut tulla sisälle ja sinä tiedät, että minulla on erikoinen yhteys häneen. En kestä olla kauaa pois hänen luotaan ja toisinpäin, Marianne sanoi. Hän näytti huolestuneelta. Tuskinpa kukaan ottaa hänet kiinni, Sofia lohdutti ja laski kätensä hänen käsivarrelleen. Shiano on älykäs. Hän varmasti meni kaupungin ulkopuolelle odottamaan meitä. Toivottavasti, Marianne kuiskasi. Kun aamiainen oli hetken kuluttua syöty (ja muidenkin raahauduttua paikalle), he maksoivat yöpymisensä kylpylässä ja lähtivät pois Fontainesta. Ulkona oli samanlainen kuhina kuin ennenkin. Paitsi että tällä kertaa ihmiset enemmän puhuivat kiihtyneesti keskenään jostakin. Sofia tunsi itsensä jälleen uteliaaksi ja olisi halunnut kysyä, mistä oli kyse, mutta hänen ei tarvinnut, koska muut puhuivat asiasta hyvin selvästi. Eagermann sanoi, että Pamfylian kuningas on palannut! joku mies sanoi kiihkeästi. Pamfylian kuninkaallinen perhe kuoli 12 vuotta sitten, joku toinen mies sanoi. Eagermann näki hänet omin silmin...! Kenet? toinen ääni sanoi hämmentyneenä. Tulliasemalla, ensimmäinen sanoi. Tulliasemalla on usein pelkkiä huijareita. Mistä voit olla varma, ettei kyse ole taas tällaisesta. Sitä paitsi olen varma, että Eagermann vain keksi jutun. Mutta entä jos se olisikin totta ja Pamfylia saisi kuninkaansa takaisin? Se olisi kai ihan hyväkin asia. Sitten pamfylialaiset tulevat tänne ja tappavat kaikki kostonhimon takia. Tuo ei ole totta! Sofia huudahti. Hän huomasi pysähtyneen niille sijoilleen, kun oli puhuttu Pamfylian kuninkaallisesta perheestä. Sitä paitsi kostonhimosta puhuminen oli typerää. Siitä ei kannattanut puhua, jos ei ollut varma ettei pamfylialaisia ollut lähistöllä. Mikäs tämä likka on? ensimmäinen miehistä sanoi. Hänellä oli pitkä vaalea letti, joka valui hänen selkäänsä pitkin alas. Hänellä oli musta paita ja ruskeat housut päällään. Toinen taisi olla ensimmäinen kaksoisveli, kun nämä näyttivät niin paljon samalta. Ainoa ero heillä oli silmien väri. Ensimmäisen miehen silmien väri oli jäänsininen ja hänellä oli niissä sellainen naistenmiehelle ominainen ahnehko pilke. Toisen silmät olivat pehmeän ruskeat ja hän näytti olevan kaksikosta se älykkäämpi. Hänen kasvoilleen tosin ilmestyi sellainen voi helkkari, ei nyt -ilme. Sanopas, ensimmäinen sanoi silmää iskien. lähtisitkö kanssani juttelemaan sivummalle, kaunokainen? En tietenkään, Sofia sanoi. Pamfylian kunnian nimissä minä tosin vaadin teitä pitämään suunne kiinni. Pamfyliaa ei ole enää, ensimmäinen mies intti. Nimeni on muuten Ed. Ei kiinnosta, Ed, Sofia sanoi tajuttuaan, että mies yritti iskeä hänet. Pamfylia on siellä, missä me sanomme sen olevan, Ryo ilmoitti Sofian takaa. Ja jätä sisareni rauhaan. Hänellä on oma kulta olemassa Pamfyliassa. Ed, toinen aloitti. Näetkö sinä yhtään, mitä Eagermannin juorut saavat aikaan pamfylialaisissa? No, ainakin ne tuovat luokseni seksikkäitä naisia, Ed sanoi. Hän virnisti. Sinä ja naiset... Hiljaa, Greg, Ed sanoi. Pamfylia on Frygian kaatopaikka. Sinnehän kaikki pohjasakka menee, vai mitä? Ed, lopeta, Greg komensi. Tiedätkö sinä edes, että pamfylialaiset ovat mustia maageja? hän kysyi veljeltään katsoessaan nyt äkäisen näköisiä Nathalia, Ryota, Sofiaa ja Raquelia. Eivät he mahda valkoisille maageille mitään, Ed intti. Me voisimme tuhota sinut tältä istumalta ja koko kaupungin siinä samalla, Sofia sanoi. Mitäs sanoisit pienestä sähköiskusta, joka lamaannuttaisi koko kaupungin kahdeksi viikoksi?
Varmaan aikamoinen takaisku Frygian taloudelle, Ryo yhtyi leikkiin mukaan. Hän virnuili. Mutta ei se meitä haittaa. Mehän olemme pamfylialaisia kiusankappaleita... Aivan, Sofia sanoi. Jaa, mikähän tuo torni tuolla on? Tuo, joka hohtaa tuolla tavalla kivasti? Älä vain... Greg aloitti kiireesti. Minä vien veljeni pois luotanne, neiti. Olen hyvin pahoillani tästä. Vie tuo pois ennen kuin alamme reuhata, Ryo ilmoitti Gregille, joka lähti viemään veljeään pois saman tien. Sofia kurtisti kulmiaan katsoessaan kaksikon menoa. Pamfylian kuningas on palannut? hän toisti ja katsoi veljiään. Mitä hittoa? Nejina vähän matkan päässä ei sanonut asiaan mitään, mutta hänen kasvoillaan oli sellainen voi hitto sinun kanssasi, Shawn -ilme, joka hänen kasvoillaan oli aina ollut, kun Shawn oli tehnyt jotakin typerää. Jatkammeko matkaa takaisin kauniiseen kotiimme vai emme? Nathal sanoi yhtäkkiä kiinnittäen Sofian huomion itseensä. Tytölle tuli heti sellainen olo, että Nathal tiesi jotakin, mitä Sofia ei. Nathal jatkoi matkaansa Fontainen ulkopuolelle, jossa Shiano jo odottikin hevoset luonaan. Sofia ei ymmärtänyt, mikseivät hevoset paenneet Shianon nähdessään. Hän ei kysynyt asiasta kuitenkaan mitään vaan nousi hevosensa selkään ja lähti vanhimman veljensä perässä kohti Similaea. ******** Shawn astui Aucklandin temppelikaupungin porteista sisälle kaupunkiin. Kaupunki oli kuvauksen mukaisesti temppelinmuotoinen. Se koostui yhdestä suuresta temppelistä, jonka ulkonevilla tasoilla ihmiset asuivat. Se oli kuin ylisuuri kerrostalo. Kaupunkia ympäröi toki muurikin, mutta ei se kamalasti suojannut ihmisiä hyökkäyksiltä, mutta toisaalta temppeli oli hyvin sokkeloinen sisäpuolelta, joten hyökkääjät eivät kuitenkaan selviäisi hengissä, koska he eksyisivät kaupunkiin ja Pamfylian salamurhaajat ja muut ninjatyyppiset tappajat saisivat tilaisuuden käydä heidän kimppuunsa. Onpas kivaa olla kotona, Shawn mutisi ja venytteli. Täällä ilma sentään on raikasta... hän lisäsi itsekseen ja huokaisi. Hänellä oli ikävä Sofiaa. Tyttö saattoi olla pahassakin pulassa ilman Shawnia. Ja poika oli satavarma, että Sofia inhosi Shawnia jo ihan liikaa siksi, että poika oli jättänyt hänet yksin Villarubiaan. Ja Nejinan mielipiteen Shawn jo tiesi sen enempää pohtimatta. Punapää kihisi kiukusta. Shawn huokaisi ja katsoi ympärilleen. Muurin sisäpuolella oli ruohokenttä, jossa lapset leikkivät ja aikuiset tekivät mitä tekivät. Shawn lähti kulkemaan eteenpäin soraisella pihatiellä, jonka molemmin puolilla oli rivi valkoisia suorakulmaisen muotoisia kiviä. Tie johti aina temppelin juurelle saakka, ja sitten vuorossa olisi ollut pitkät portaat ylös saakka. Onneksi ne olivat tosin rakentaneet myös jonkinlaisen hissin temppelin sisälle ja Shawn päätti käyttää sitä. Hän astui siis portaiden välissä olevasta ovesta sisälle temppeliin. Hän huomasi päätyneensä jonkinlaiseen aulaan. Sellaiseksi hän sitä itse ainakin kutsui. Pääaula oli varsin vilkas, koska sodan jälkeen Aucklandista oli muodostunut nopeasti kaiken keskus. Aulassa oli pieniä kauppoja, joissa ihmiset myivät tavaroitaan. Frygialaisia ei kaupunkiin päästetty. Se oli ollut aikanaan rauhansopimuksen pääehto. Pamfylialaisille oli annettava edes hieman päätäntävaltaa omasta itsestään ja kuningaskunta oli päätynyt autonomisen vallan alle. Shawnista termi tarkoitti melkeinpä rajatonta itsenäisyyttä, mutta ei sanonut sitä koskaan ääneen. Ei ainakaan ennen kuin... No, se nyt oli sen ajan murhe. Nyt Shawnin oli päästävä puhumaan Lunan kanssa. Hän käveli kohti aulan keskustaa, jossa hissi oli. Aulassa oli hyvä valaistus, joka ei ollut turhan kirkas, mutta ei liian hämäräkään. Shawn ainakin piti tästä valaistuksesta kovasti. Hissin luokse päästyään hän maksoi sen vartijalle sisäänpääsystä ja pian hän seisoikin hississä muutaman muun papin kanssa matkalla ylimpään kerrokseen. Matka kesti turhan pitkään, kun papit puhuivat uskonnollisista asioista ja ne eivät Shawnia kiinnostaneet yhtään. Hissi myös pysähtyi eri kerroksien kohdalla ottamaan lisää ihmisiä kyytiin tai päästämään heitä pois. Shawn olisi varmasti ehtinyt ottaa torkut odotellessa, mutta ei sortunut sellaiseen. Sehän antaisi hänestä huonon kuvan. Ennen pitkää hissi pääsi Shawnin määränpäähän ja hän nousi pois hissistä. Shawn-herra? hissin vartija kysyi yllättyneenä. Eikö teidän pitänyt olla...? Oli pakko tulla takaisin, Shawn sanoi. Onko Luna paikalla?
On toki. Hän tuli tänne hetki sitten. Taisi aistia, että olet tulossa. Mainiota. Nyt minun ei tarvitse odottaa häntä paikalle, hoho. Vartija ei sanonut mitään. Shawn virnisti itsekseen. Hän oli varmasti antanut itsestään ihan ihmeellisen mielikuvan kaikille Aucklandin asukkaille. No, se ei häntä pahemmin jaksanut kiinnostaa. Hän katseli ympärilleen. Lunan asuinpaikan ovi oli musta ja sen keskellä oli violetti timantti. Shawn ei tiennyt, miksi se oli siinä, eikä ollut pahemmin kysellytkään. Hän käveli ovelle ja aukaisi sen enempää pohtimatta ja käveli huoneeseen. Se oli outo huone, jossa vesikin kohosi seinillä eteenpäin kuin mikään ei olisi pielessä. Huone olikin lumottu. Sen kattokin oli sininen kuin yötaivas ja siellä tuikki pieniä tähtiä. Huoneessa oli himmeä valaistus ja Luna istui divaanilla huoneen perällä tummansinisessä leningissään. Hänellä oli pitkät tummat hiukset ja syvänsiniset silmät. Naisen päässä oli tummansininen kruunu. Hän katsoi Shawniin kasvoillaan erittäin pettynyt ilme kasvoillaan. Sinun piti tuoda Sofia Charlotta West tänne, Shawn, hän sanoi. Minulle tuli ongelma, joka vaatii selvittämistä... Shawn aloitti selittämisen, vaikka tiesi, että se oli turhaa; Luna ei uskoisi häntä. Tiesitkö, että oli ehkä väärin antaa tehtävä sinulle ja Tsekovskille, Luna sanoi. Gwynelle on liikkeellä ja Similaessa tällä hetkellä. Milloin se säälittävä ämmä oikein heräsi? Shawn kysyi. Hänenhän piti nukkua! En tiedä. Joku on herättänyt hänet, Luna sanoi. Mutta nymfit ovat tunnetusti aika heikkoja... pimeälle magialle. Tai tässä tapauksessa Tanarien voimille. Tanariehan on kuollut, Shawn sanoi hämmentyneenä. Miksi Luna puhui noin? Tanarie on itse asiassa oman ymmärrykseni mukaan siirtynyt Gwynellen kehoon, Luna sanoi. En tietenkään ole varma. Tanarie voi olla kuollut, ihan kuten sanoit ja Gwynelle vain on todellakin niin paha kuin näyttää. Ihan kummallista, Shawn sanoi. Ja siitä palaamme taas Sofiaan, Luna sanoi. Kerropas minulle, miksi jätit hänet yksin. Shawn istui tuoliin takanaan, joka ei kyllä ollut ennen siinä ollut, ja istuutui alas. Se oli ruskea tammituoli, kuten muukin sisustus Lunan huoneessa. Minä olen rakastumassa häneen. Siksi minä lähdin, hän sanoi suoraan. Se oli nimittäin totta. Hän oli tajunnut asian matkalla Pamfyliaan. Mitä kauemmas hän joutui Sofiasta, sitä enemmän hän kaipasi ilkikurisen tytön seuraa. Joten lähdit, koska aloit muodostaa tunteita häntä kohtaan? Luna kysyi huvittuneena. Mitä sinä pakenet? No... Shawn aloitti, mutta Luna keskeytti hänet. Pelkäät, että hän jättäisi sinut, kun saisi tietää salaisuuden, jota yrität parhaasi mukaan piilottaa? Sitäkö tämä on? Shawn tyytyi vain nyökkäämään. Lunalle ei kannattanut valehdella. Shawn... Luna aloitti. En minä olisi halunnut lähteä, mutta en kestänyt enää. Juliette ja Louis olivat niin innoissaan yhdessä, enkä voinut muuta kuin ajatella, kuinka mukavaa olisi olla Sofian kanssa samalla tavalla... Shawn valitti ja hän tunsi halua itkeä. Shawn, Luna sanoi taas. En ymmärrä, miten voi käydä näin! Shawn huudahti. Minä kuvittelin, että olen immuuni tällaiselle ja sitten tapasin hänet... Miksi minulle ei kerrottu, millainen ihminen West on?! hän lisäsi ja nousi seisomaan heittääkseen tuolin jonnekin huoneen perälle. Ehkä jopa ulos ja hissikuiluun jopa. Shawn, Luna sanoi terävästi. olet tehnyt elämäsi pahimman virheen. Shawn pysähtyi ja jätti arviomatta millaista voimaa tarvitsisi heittääkseen tuolin hissikuiluun Lunan huoneen perältä. Hän kääntyi Lunaan päin yhtäkkiä tyhjänä raivostaan ja tuijotti Kuun Jumalatarta. Sofian voimat ovat purkautumaisillaan, Luna sanoi. Sinä olisit voinut pitää ne hallinnassa siihen saakka, että pääsette tänne, mutta nyt olet täällä ja tyttö matkalla Similaeen. Ja? Shawn kysyi häpeä sisuksiaan kaivertaen. Miten hän saattoikin olla näin typerä?! Similaeen tulee talvi pian, Luna sanoi. Sofia joutuu siellä vaaraan, koska Gwynelle haluaa hänen elementtinsä itselleen, ihan kuin Adrianin ja Harrietin elementit, muistatko? Shawn nyökkäsi. Hänhän yritti viedä minunkin elementtini... Niin juuri, Luna sanoi. Mutta elementtisi purkautui ajoissa. Adrian ja Harriet taas yllätettiin,
eivätkä he ehtineet reagoida. Ja heidät tapettiin, Shawn sanoi. Olihan hän itsekin ollut paikalla. Adrian ja Harriet olivat olleet pojan ystäviä aikoinaan. Gwynelle oli tappanut heidät ennen kuin hänet oli vaivutettu uneen 10 vuotta sitten Muinaisen Maan temppeliin. Shawn hätkähti. Hän kykeni harvoin tuntemaan toisen elementin kilometrien päähän ja hän tiesi mistä se tuli. Frygiasta. Similaesta. Se on jo alkamassa, Luna sanoi. Gwynelle ottaa kuningaskunnan ensin valtaansa ennen kuin lähtee Similaeen tappamaan Sofian. EI! Shawn huudahti. Miksi... Miten minä voin olla näin typerä?! En ymmärrä, Luna sanoi. Sigmund oli myös idiootti, mutta hallitsi kuningaskuntaa kuitenkin erinomaisesti. Shawn ei sanonut mitään siihen. Hän laski päässään, pääsisikö hän ajoissa Similaeen hakemaan Sofian sieltä pois vai ei. Shawn ei missään nimessä halunnut, että Sofia kuolee. Ja vielä vähemmän hän toivoi jonkinlaista kaksintaistelua heidän välilleen. Shawn voittaisi sen elementillään ylivoimaisesti. Shawn muisti hyvin tarkkaan omansa purkautumisen. Hän oli miltei pamauttanut Gwynellen taivaan tuuliin ja koko Areioksen rauniot. Lopulta hän oli kuitenkin tullut järkiinsä. Toivottavasti Sofialle ei kävisi samoin. Sitä Shawn ei todellakaan toivonut sellaiselle tytölle kuin Sofia West. Minä lähden takaisin Similaeen, hän ilmoitti. Ja jos pääsen sinne liian myöhään... yritän keksiä jonkun keinon saada tyttö järkiinsä taas. Ole varovainen, Luna sanoi, kun Shawn kääntyi lähteäkseen kiireesti pelastusretkelleen. Hän tosin mietti, miksi hitossa yritti esittää sankaria. Ehkä hän todellakin halusi vain saada Sofian uskomaan, ettei poika tahallaan häntä halunnut satuttaa. Ja matkalla Similaeen Shawnin pitäisi myös keksiä pätevä selitys tekemisilleen. ********* Gwynelle käveli Frygian kuninkaallisessa palatsissa kohti kuninkaan huonetta päällään musta mekko ja matkaviitta. Hän tunsi kuinka Sofia West oli menossa Similaeen tuskissaan. Hyvällä onnella likka ehtisi kuolla ennen kuin Gwynelle menisi ottamaan elementin häneltä. Hän kurtisti yhtäkkiä kulmiaan tuntiessaan elementin reagointia myös Pamfylian suunnalta. Shawn... se säälittävä rakki, Gwynelle mutisi ääneen. Luna pirulainen kertoi hänelle, mitä aion. Olisi pitänyt tappaa se typerä jumalatar kun oli mahdollisuus... Hän jatkoi jupisten matkaansa välittämättä suuremmin valkoisista halleista, joiden yllä olevaa kattoa tuki koristeltut pilarit. Seinillä oli suuria tauluja ja myös ruusuja vaaseissa. Gwynelle oli hieman ihmeissään kun sotilaat eivät yrittäneet estää häntä. Ehkäpä he tiesivät kuka Gwynelle oli. Hän oli ollut aikanaan Tanarien opetuslapsi, mutta ilkeä Luna oli tappanut sisarensa 12 vuotta sitten. Gwynelle oli tuolloin ollut 16-vuotias. Tanarie oli ollut hänelle kuin oikea äiti, jota Gwynellellä ei ollut koskaan ollut. Tyttö kun oli varttunut orpokodissa Fontainessa ja kun se oli palanut poroksi joskus naisen ollessa kolmen vanha, oli Tanarie jostain oudosta syystä ottanut Gwynellen luokseen ja kasvattanut hänet itse. Gwynelle olikin oppinut kaikenlaisia temppuja jumalattarelta. Sodan aikana tyttö oli tosin piiloutunut jonnekin ja esittänyt viatonta, jonka Luna oli tietenkin uskonut ja tyttö oli saanut elementin, veden, haltuunsa. Kuoleva Taivaiden Jumalatar oli tunnistanut Gwynellen ja luovuttanut samalla kaiken pimeyden magiansa hänelle. Periaatteessa naisella olikin kaksi elementtiä; pimeys ja vesi. Sitä eivät Kuun jumalatar ja äitijumalatar Maraifia tienneetkään, eikä kukaan muukaan. Ainoastaan ne, jotka Gwynelle oli jo ehtinyt tappaa ja vapauttaa heidän elementtinsä. Ne olivat pienissä lasipulloissa odottamassa oikeaa omistajaansa, Tanarietä. Hän hymyili ajatukselle Tanarien uudelleensyntymästä. Silloin Luna saisi tuntea tuskaa ja hänen kuningaskuntansa olisi vain läjä tuhkaa. Anteeksi, neiti, mutta minne te luulette menevänne? kuului ääni ja Gwynelle näki, kuinka hänen eteensä laitettiin keihäs. Hän katsoi keihästä hetken ja työnsi sen pois tieltään tyynesti. Älä naurata minua, hän sanoi. Luuletko, että kuolen noin helpolla? Ette te saa mennä sinne ilman lupaa! sotilas huudahti. Mikset ole hiljaa ja yritä tappaa nämä? Gwynelle sanoi ja napsautti sormiaan. Hän loi tällä tavoin
itsestään kolme kloonia, jotka kävivät saman tien sotilaan kimppuun. Älkää antako kenenkään häiritä minua ja kuninkaallista perhettä, Gwynelle sanoi yhdelle klooneistaan ja käveli sitten käytävää pitkin, kunnes pääsi portaiden juureen, joiden keskellä oli punainen matto. Gwynelle lähti ylöspäin samalla, kun kuunteli kuinka käytävässä oli kunnon taistelu. Hän hymyili kävellessään toiseen kerrokseen. Portaiden yläpäässä hän näki lisää sotilaita, jotka selvästi laskivat pikaisesti yhteen yksi plus yksi ja yrittivät estää Gwynelleä, joka vain napsautti tyynesti sormiaan ja lisää klooneja ilmestyi paikalle sotilaiden kiusaksi. Sitten Gwynelle siirsi itsensä sotilaiden taakse ja jatkoi matkaansa aina käytävän päähän, jossa kuninkaan valtaistuinsali oli. Ovi oli salvattu kiinni, mutta Gwynelle kohautti harteitaan ja kosketti ovea. Se aukeni saman tien hänen kätensä kosketuksesta ja salista kuului huutoja. Gwynelle astui ovesta sisälle ja katsoi Frygian kuningasta silmiin. Kuningaskunta on minun. Häivy, hän ilmoitti. Kuinka sinä kehtaat?! kuningas karjui raivoissaan. Tulla tänne nyt vaatimaan kuningaskuntaani sinun käsiisi! Mestarini hallitsi kuningaskuntaa ennen sinua. Hän sanoi sen kuuluvan minulle joskus ja nyt on sen aika, Gwynelle sanoi ja hymyili häijysti. Se päätettiin salaisessa sopimuksessa 18 vuotta sitten, kun edellinen kuningas, sinun isäsi, luopui vallasta hyvän tahdon eleenä. Hänet tapettiin! kuningas huudahti. Gwynelle pudisti päätään. Noin ei puhuta valtiattarellesi, nuorimies. Valtiatterelleni? kuningas toisti silmät päästä pullistuen. Gwynelle tiesi, ettei mies kuitenkaan luopuisi vallasta helposti. Täytyi siis tappaa tuo typerä olento pois tieltä. Ei sitten, Gwynelle sanoi. Tehdään tämä siis helpoksi, hän lisäsi ja ovesta astui sisälle naisen kloonit, jonka lähtivät rivissä kävelemään kohti kuningasta, kuningatarta ja heidän kolmea lastaan. Gwynelle vain hymyili ja lukitsi kaikki pakotiet. Sitten hän seurasi vierestä, kun hänen klooninsa ajoivat kuninkaallista perhettä takaa ympäri valtaistuinsalia. No, miltä tuntuu olla Frygian viimeinen kuningas? tyttö kysyi ivallisesti kuninkaalta hetkeä ennen kuin tämä kuoli noin kahden tunnin kissa ja hiiri leikin jälkeen.