Untolan viimeiset vaiheet Helsingin työväenopisto irma.tapaninen@pp.inet.fi Lue diat osoitteessa http://opi.opisto.hel.fi/yleisluennot/
Valkoisen terrorin uhrit Helmikuu: 350 Maaliskuu: 500 Huhtikuu: 1 800 Toukokuu: 4 600 Kesäkuu: 300
Hävinneiden kohtalo Noin 10 000 punaista pakeni Venäjälle sodan loppuvaiheessa Sodan päätyttyä vangittuna oli 76 000 punavankia Suurimmat vankileirit Suomenlinna (13 300 vankia kesällä 1918) Hämeenlinna (11 500 vankia) Lahti (10 900 vankia) Viipuri (10 350 vankia) Tammisaari (8 700 vankia) Riihimäki (8 500 vankia) Tampere ( 7 700 vankia)
Sodan uhrit Lähde: Kansallisarkisto, Suomen sotasurmat 1914-1922 Kuolintapa Punaiset Valkoiset Muut Yhteensä Kaatunut 5199 3414 790 9403 Teloitettu yms. 7370 1424 926 9720 Kuollut vankileirillä Kuollut vankileiriltä vapauduttua 11 652 4 1790 13 446 607-6 613 Kadonnut 1767 46 380 2193 Muut kuolintavat 443 291 531 1265 Yhteensä 27 038 5 179 4 424 36 640
Helsingin ja Untolan huhti-toukokuu 12.4. Untola kuittaa lopputilin Työmiehestä. Illansuussa hän on työväentalolla kokouksessa, jossa käsitellään saksalaisten antautumisehdot. 13.4.klo 14 punaiset antautuvat. Kello 18 vaiheilla Juhani Aho kuulee Untolan pidätyksestä ja siitä, että hänelle luultavasti käy huonosti. 16.5. Valkoisten voitonparaati http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/valkoisen-armeijan-voitonparaatit- 1918 20.5. A. O. Kairamo keskustelee Suomenlinnassa Untolasta siviilikomendantti Carl von Wendtin kanssa 20.5. Untola haetaan sellistään myöhään illalla 21.5. Untola kuolee mereen ammuttuna Suomenlinnan kohdalla
Pidätettynä 13.4. Helsingin valkokaartin etappipartio pidättää Untolan Yrjönkadun ja Eerikinkadun kulmauksessa ja vie aluksi säilöön Kalevan taloon Klaus U. Suomelan suorittama kuulustelu 13. 19.4. vangittuna Helsingin reaalilyseolla lähteiden mukaan siellä oli 17.4. 570 punavankia Toimi aluksi Alpo Sailon johtaman etappipataljoonan vankilana Etappivankila siirrettiin ennen 15.5. Katajanokalle Meriväen kasarmille 19.4. Untola siirretään Helsingin (Sörnäisten)kuritushuoneeseen Kaikkein vaarallisimpien vankien säilytyspaikka
Vanki numero 158 Luovutettuna kirjattu omaisuus Lompakko, jossa oli rahaa 635, 15 markkaa Kaksi avainnippua Piippu Kaavakkeen allekirjoituksena A. Untola Selli vankilarakennuksen läntisen siiven alakerroksessa, aivan uloskäynnin vieressä Ei halunnut ulkoilla Kirjoitti jatkuvasti myös ollessaan tutkintovankeudessa Kuva: Kansallisarkisto
Kirjeitä ja avunpyyntöjä Untolan kirje rouva Räisäselle 23.4.1918 Untolan kirje Eino Railolle 30.4.1918 Untolan kirje talonmies Oskari Tammilehdolle 1.5.1918 Rouva Räisäsen kirje Untolalle 6.5.1918 Tohtori Cannelin käy tapaamassa Untolaa Untolan kiitoskortti Cannelinille 11.5.1918 Untolan kirje rouva Räisäselle 15.5.1918 Untolan kirje Oskari Tammilehdolle 15.5.1918.
Henkilöt, jotka toimivat vankeusaikana Untolan hyväksi Rouva Kerttu-Liisa Räisänen Koetti hankkia ruokaa ja oikeusapua Rouva Rakel Toivola (ja Urho Toivola) Lähetti Untolalle sikareita Vankilanjohtaja J. V. Castrén Varoitti Untolaa ja kehoitti rouva Räisästä hankkimaan puolustusasianajajan Tuomari Vilho Joutsenlahti Lupautui olemaan käytettävissä Maisteri Knut Cannelin Kävi tapaamassa Untolaa ja pyrki ilmeisesti tekemään jotakin hänen hyväkseen
Henkilöt, jotka toimivat vankeusaikana Untolan vahingoksi Eino Railo Ei vastannut Untolan lähettämään avunpyyntöön Kritisoi Untolan kirjoituksia Uuteen Päivään kirjoittamassaan artikkelissa T. T. Kailan muistelmien mukaan oli läsnä, kun Untolaa kuljetettiin telotettavaksi Senaattori A. O. Kairamo Vaati propagandistina pitämälleen Untolalle ankarinta rangaistusta Ei kuitenkaan ollut läsnä Untolan kuollessa
Henkilöt, jotka ovat myöhemmin väittäneet toimineensa vankeusaikana Untolan hyväksi V. A. Koskenniemi Kertoo vuonna 1947 ilmestyneissä muistelmissa pyytäneensä Juhani Ahoa puhumaan Untolan puolesta Säilyneessä aikalaiskirjeenvaihdossa ei merkkejä tähän suuntaan Kirjoitti Untolaa vastaan artikkelissaan Sanojen taikamahti Uusi Päivä 3.5.1918 Porvarit ovat myöneet isänmaan [--] Tätä väitettä vatvoi ennen kaikkea Irmari Rantamala hysteerisissä, sekavissa kirjoituksissaan, mutta se esiintyi myöskin Tokoin suhteellisen loogillisissa, vaikka valheellisissa puheissa.
Punavankien teloitusten vastuuhenkilö Helsingissä Gösta Theslöf Mannerheimin luottomies Helsingin kaupungin käskynhaltija ja Suomenlinnan sotilaskomendantti 7.5. 3.6.1918 Diktaattorin valtuudet ulottuivat kaikkiin muihin paitsi saksalaisiin sotilaisiin Suurin osa Helsingissä tapahtuneista teloituksista sijoittuu Theslöfin komendanttikauteen Untolan 21.5. tapahtuneenteloitustilaisuuden järjestäjä ja toimeenpanija Gösta Theslöf
Tuomittiinko Untola oikeudenkäynnissä? Hautala (2010): ei ole löytynyt virallisia asiakirjoja Eino Railo (1923): Untola tuomittiin kuolemaan ja vietiin ammuttavaksi Santahaminaan T. T. Kaila (1954): Untola kirjoitti puolustuspuheensa tutkintakomissionin silmien edessä John Dittmarin tutkintakomissio perustettiin välittömästi Helsingin valtauksen jälkeen Helsingin poliisilaitoksen etsivä osasto Johtaja Wäinö Takanen
Ilmiannettujen suojeluskuntalaisten tapaus marraskuussa 1917 Punakaartilaiset teloittavat suurlakon aikana Gunnar ja Ragnar Sahlströmin heidän äitinsä silmien edessä Untola kirjoittaa artikkelissaan Valheen profeetat suunnaten sanansa Paavo Virkkuselle: Sen jälkeen, kun olette pessyt kätenne ja sanonut kärsivänne tuskaa kahden murhatun nuorukaisen äidin nyyhkytyksen tähden pyydän ilmoittamaan, mikä osa siinä vallankumousta luovassa, veritöihin kiihottavassa sorrossa lankee juuri Teidän ammattikuntanne, papiston osalle. Untolaa kuolemaan kuljettaneella laivalla vietiin teloitettavaksi myös Sahlströmin veljekset ilmiantanut Wilhelmiina Hoskelin sekä heidän tappoonsa osallistuneita punakaartilaista
Raskauttavimmat kirjoitukset Valtiorikosoikeuksien syyttäjistön arkisto Työmies 30.3.1918 Naamioitu teloitus Työmies 10.4.1918 ja Työ 16.4.1918 Kultainen oinaan talja V. A. Koskenniemi Sanojen taikamahti Uusi Päivä 3.5.1918 Viittaa artikkeliin Nyt on maa myöty 12.3.1918 A. O. Kairamo Carl von Wendtille 22.5.1918 Lähettää kolme Työmies-lehteä todisteeksi Irmari Rantamalan syyllisyydestä Ei tietoa, mitä artikkelit olivat kyseessä Janne Kreivilä (Armas Toivo Tarvas) romaanissaan Velisurmaajat (1918) Teoksessa viitataan kahteen artikkeliin, Valkeat rosvot 9.3.1918 ja Suuria näkyjä 12.4.
Puolustuspuhe Kun kuolen, tiedän kuolevani syyttömänä, sillä tiedän tarkoittaneeni parasta. Olen koettanut saada aikaan rauhaa, ehkäistä julmuuksia, olen rukoillut työväkeä karttamaan julmuutta ja kostoa ja sen kirjoittanut. Oman itseni edessä olen luvannut ase kädessä viimeiseen veripisaraan asti suojella jokaista porvarisnaista, jos onnettomuus uhkaa. Olen joka kirjoituksessani kokenut taivuttaa mielenrauhaan vetoamalla sekä omien että vastustajien parhaiden tunteisiin. Olen alun pitäen yksityiselle, ainoalle, jolle olen suullisesti jotain puhunut, toimittaja Räisäselle, sanonut, että vallankumous on onneton askel ja että on heti alettava etsiä sovintoa. Sen puhuin jo tammikuun 30 pv, ja toistin sitä useasti samalle R:lle. Juuri minä panin alkuun senkin rauhantarjouksen, joka julkaistiin lehdessämme huhtikuun 10 päivänä. Minä lähetin Räisäsen sopimaan siitä maisteri Kedon kanssa että hän etsisi allekirjoittajat ja laatisi asian. Kun punakaarti esti Työmiehen julkaisemasta kehotusta laskea aseet alas, kirjoitin minä omalla uhallani saman ja vielä selvemmän kehoituksen vedoten punaisten parhaisiin tunteisiin, ja sain sen menemään oman nimeni voimalla. Olen selittänyt, että työväen kysymystä ei voida aseilla ratkaista, sillä työväki ei kykene vielä ottamaan asioiden hoitoa käsiinsä. Olen ainoa, joka on kirjoittanut rauhan ja sovinnon nimessä ja nähnyt siinä pelastuksen. Olen kirjoittanut vaikeissa oloissa ja omantuntoni mukaan. Jos minua rangaistaan, tehdään minulle vääryyttä. Olen vain nähnyt työväen hädän, ja siunaan sen tulevaisuutta enkä huuda kostoa kenellekään.
Teloituksen näytösluonne T. T. Kailan muistelmien (1954) mukaan Laivalla läsnä olevat henkilöt Nimettömäksi jäävä senaattori (Juhani Piilosen mukaan Hugo Rautapää) T. T. Kaila Untolan tuttava vuonna 1909 Untolan kriitikko vuonna 1913 Eino Railo Untolan kustantaja Valkoisen puolen pääpropagandisti Kyösti Wilkuna Untolan teosten arvioija Untolan teoksiin sisältyvä piilotetun polemiikin kohde Armas Toivo Tarvas Gösta Theslöfin alaisia Ohjasi Maiju Lassilan näytelmän Viisas neitsyt Tampereen teatterille vuonna 1913
Laivamatka kuolemaan Höyryalus Kaksikymmentä liikennöi kauppatorin ja Santahaminan väliä Untolaa oltiin viemässä aamulla 21.5. teloitettavaksi (US 23.5.1918) Laivalla Untolan lisäksi 11 teloitettavaksi vietävää punavankia Suomenlinnan kohdalla Untola hyppäsi mereen, jonne hänet ammuttiin (US 23.5.1918) Kuollut Untola nostettiin takaisin laivaan Laiva jatkoi matkaansa Santahaminaan, jossa muut vangit teloitettiin Untola ja teloitetut vangit haudattiin Santahaminaan
Muistokirjoitus 1. Kuvittelen kotkaa, joka säihkyvin silmin korkeuksistaan seuraa alhaalla tapahtuvaa uljasta ritaria, joka tornikammiossaan yksinään, vaaran ja kuoleman uhatessa, seuraa taistelun kulkua aina pitäen suurta asiaansa tapauksien yläpuolella. Vilpitön tervehdykseni sinä tuntematon, yksinäinen, uljas köyhälistön taistelija. Työ 13.4.1918 Irmari Rantamala Sepeteus [Kalle Kinanen]
Muistokirjoitus 2. Tutkittiin `Työmiestä, luettiin `Tiedonantajaa ja etsittiin turhaan edes joitakin uuden tilanteen aiheuttamia järjen kipinöitä niistä. Mutta ei! Siellä valui vain tunnettu mahtipontinen valheen valta entistä vuolaampana, siellä kiehui ja kohisi `Harhaman sekapäisen tekijän Irmari Rantamalan puuropata entistä piripintaisempana. Ei mitään myönnytystä totuudelle, ei mitään vääjäämistä uhkaavalle, ratkaisevalle todellisuudelle. Mitä Irmari Rantamalaan tulee, niin sanotaan hänen lopuksi toimittaneen Työmiestä aivan yksin. Kaikki muut pakenivat, hän vain toimitti. Siinähän voisi olla edes joku komea kohta tässä yleisessä henkisessä surkeudessa: hyvä hevonen kuolee valjaisiinsa. Mutta tältäkin henkilökohtaisesti rohkealta yksityisseikalta puuttuu juuri sen ylentävä, aateloiva momentti: rohkeus jonkun jalon aatteen palveluksessa. Sillä eihän jatkuvaa, monomaanista valehtelemista ja vihaan yllyttämistä toki voitane minään jalona aatteena pitää. Jos hän olisi sanonut koko totuuden, jos hän, suomalaisena kirjailijana, olisi edes tällä viimeisellä hetkellä, silloin kun hänellä oli lehti hallussaan, uskaltanut astua esiin ja julistaa kaiken enemmän vastarinnan mahdottomaksi, olisi hänen muistonsa nyt kokolailla toisenlainen. Mutta hän ei sitä tehnyt, ja siksi hukkukoon myös hänen muistonsa niihin aaltoihin, joissa hän myöhemmin vangiksi jouduttuaan vartiainsa luodeista myös niin surullisen surman sai. Helsingin valloitus. Muistelmia ja vaikutelmia, 1918. (Eino Leino, Kootut teokset XV. Otava, Helsinki 1929. s.50 51.
Muistolauluni A. Untolan käsikirjoituskokoelma, s. 2424-2425. Kerran suuri narri eli minä muutoin, hyvä veli eli, etsi kunniaa. Etsi turhaan pitkin maata. Kunniaa ei helppo saada. Silloin narri suutahtaa: Sanoo: Ihmiset on tuhmat. Hänpä nostaa vastaan uhmat. Näin hän sanoo: Viisaampaa kansa on mun kuoltuani. Sepä siis mun suuruuttani ymmärtää ja tunnustaa.
Muistolauluni jatkuu.. Nautin silloin kunniasta Silloinkos se maistuu vasta! Eukolleen hän hoihkii vaan: Pane olvet valmihiksi! Pian, että joutuu siksi kun mä nousen kunniaan! Ah, sen nousun ihanuutta! Jo on valmis olut mutta yhä narri nukkuu, oi, haudassansa, maasta, jonka kasvaa nyt jo kuudes honka. Viisi tukkiherrat joi. Kuoli narri, perut myötiin niillä saatu kurkku syötiin muuta niill ei saatukaan. Mutta akka, jonka heitti ylösnousuolvet keitti keitti, ootti armastaan.
Keskustelu
Kuvalähteet Valkoisten tekemä teloitus: Wikimedia commons, public domain Suomenlinnan vankileiri: Wikimedia commons, public domain Untola: Kansallisarkisto Gösta Theslöf: Wikimedia commons, public domain Kotka: Pixabay, public domain Eino Leino: Wikimedia commons, public domain Narri: on-line-kuvat