Sarvenperän kylälehti 2/2009 www.sarvenpera.fi Muistoja koulustamme
Sopeutumisen ja muutoksen hetki 31.3.2009 se tapahtui. Jyväskylän tilapalvelun johtokunta teki päätöksen: Sarvenperän koulukiinteistöä ei lahjoiteta vaan myydään tarjouksen perusteella. Se oli kylmää suihkua Sarvenperälle. Seuraavana päivänä tilapalvelu muotoili päätöksen uudestaan seuraavasti: Sarvenperän koulukiinteistö myydään julkisella myyntimenettelyllä kuitenkin siten, että hinnan lisäksi huomioidaan tuleva käyttötarkoitus. Lisäksi on huomioitava kaavoitusyksikön lausunto, jonka mukaan koulukiinteistön tulisi jäädä lähipalvelukäyttöön eikä myydä yksityishenkilölle tässä vaiheessa. Nyt ollaan tilanteessa, jossa Sarvenperäset ry tulee tekemään tarjouksen Sarvenperän koulurakennuksesta. Samalla etsitään halukkaita tahoja lähtemään mukaan rakennuksen hankintaan. Toinen merkittävä muutos tapahtui huhtikuun kyläkokouksessa. Sarvenperäset ry:n sääntöihin tehtiin muutos, jonka mukaan yhdis- tyksen jäseniksi pääsevät kaikki aktiiviset ihmiset, muutkin kuin kyläläiset. Sarvenperällä voi toimia ja vaikuttaa, jos kiinnostusta riittää, vaikka ei kylällä asuisikaan. Paljon asioita on tapahtunut pienellä ajalla, ja nyt tehdyt ratkaisut vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen meidän kylällä. Sarvenperän koulu 1930-2009 Laidunmaalla 30.4.09 VP Tämän lehden sivuilta 4-7 löytyy muistomerkki kylän omalle koululle. Kylällä kasvaneille koulu merkitsee muistoja. Jotkut koulussa tapahtuneet tai kouluun liittyneet jutut pysyvät mielessä ikuisesti eikä nyt puhuta pelkästään aakkosista tai kertotaulusta. Meillä muillakin kylän asukeilla on omat kokemuksemme kylän koulusta. Koululla on kerhoiltu, jumpattu, käyty kokouksissa, ihmetelty joulumarkkinoiden väenpaljo- utta sekä juhlittu ja järjestetty äitien- ja isienpäiviä. Ja paljon muuta. Eskari-Ellin kautta meidän perheelle avautui lukuvuoden ajaksi ihan uusi ikkuna Sarvenperän koululle. Kuusivuotiaan koulukommenteista on välittynyt ainakin se, että Sarvenperän koulussa on ollut turvallista olla. Ja että Päivi on kiva. Ja että ruoka on ollut pääsääntöisesti hyvää. Liikuntasali ja auditorio Sarvenperän koululta ehkä puuttuvat, mutta lämpöä on riittänyt - monessa mielessä. Uusia koulutyöhön liittyviä muistoja Sarvenperän koululla ei näillä näkymin enää tämän kevään jälkeen synny. Toivottavasti itse koulurakennus kuitenkin pysyy kyläläisten käytössä, yhdessä tekemisen tukikohtana. HM 2/2009 Sarvenperän kylätoimikunnan lehti Ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Paino: Jyväskylän yliopistopaino. Lehden painos 190 kpl. Seuraavaan lehteen aineistot 31.7. mennessä päätoimittajalle tai toimittajille. Julkaisija: Sarvenperäset ry / puheenjohtaja Vesa Pihlajamäki p. 020 482 5890, sihteeri Seija Halinen p. 638 834, rahastonhoitaja Riitta Kuusela p. 050 571 8492. Päätoimittaja: Hanna Mäkinen, Sarvenperäntie 545, 41930 Kuohu, p. 050 368 0280, email: hanna_k.makinen@nic.fi. Lehden ulkoasu: Petri Hakkarainen p. 050 529 0529, email: pera.sarvi@kolumbus.fi. Toimittajat: Seija Halinen p. 638 834, email: seija.halinen@elisanet.fi, Vesa Pihlajamäki (Sarvenperäset ry:n edustaja), p. 020 482 5890, Oiva Lahtinen p. 638 837, Salla Hellevuo p. 040 581 5155, e-mail: sallalaa@suomi24.fi ja Paavo Vehkala p. 638 818, 050 323 1155 Kuvat: Seija Halinen, ellei muuta mainita. Tilaushinnat: Sarvenperän asukkaille ilmainen, muille vuosikerta 10 euroa, irtonumerot 2,5 euroa. Tilaukset: Seija Halinen, Sarvenperäntie 480, 41930 Kuohu, p. 638 834. Ilmoitushinnat: koko sivu 50 euroa, ½ sivu 33 euroa, ¼ sivu 20 euroa, 1/8 sivu 13 euroa; rivi-ilmoitukset kyläläisille ilmaisia max 20 sanaa. Aineistot: Kirjoitukset toimitetaan mieluiten sähköisesti. Kirjoittaa voi myös nimimerkillä, mutta nimen on oltava päätoimittajan tiedossa (ei kerro eteenpäin). Juttuja voidaan lyhentää ja oikeinkirjoitusta korjata asiasisältöön puuttumatta. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. Kansikuva: Koulun viimeiset oppilaat ja henkilökunta. Kuva Salla Hellevuo. ISSN 1459-9228 Hevosrieha Verraton tapahtuma koko perheelle! Perinteinen hevosrieha pidetään la 4.7. klo 12-18 Tasasenkankaan kentällä. Mukana myös kotieläin- ja konepihat sekä rompetori. Varaa myyntipöytä itsellesi! Tapahtuma vaihtuu su 5.7. huutokaupaksi. Seuraa tarkempaa ilmoittelua ilmoitustauluilta, lehdistä ja nettisivulta: www.sarvenpera.fi/hevosrieha.php Tervetuloa!
Portti, portit Sana portti, se mielletään herkästi kuvaamaan vanhaa aikaa. Se liittyy riukuaitoihin, maaseutuun: kaikkeen siihen, joka on jo auttamattomasti jäänyt taakse. Hattulasta Kuohun suuntaan lähdettäessä portteja tuli vastaan lukemattomia määriä, lienee niitä parhaimmillaan ollut siinä kymmenkunta. Parhaimmat portit muistan olleen Takalan ja Niemen talojen luona. Takalan navetan nurkalla oleva portti oli sovitettu kahden valtaisan pylvään väliin. Varmaankin kunkin pylvään läpimitta oli siinä metrin huippeilla. Portti aukesi kevyesti, se ei törmännyt takaisin kiinni vaan odotti rauhassa läpikulkua. Oli ilo yksin hevospelissä kulkea tällaisen portin kautta Kuohun pysäkin tuntumaan asioille. Porttien vaihtoehdot olisivat olleet veräjät onneksi niitä ei minun muistini mukaan ollut Kuohun suuntaan kuljettaessa. Isä puhui nuoruudessaan kuljettaneensa lääkäriä Kuohulta Sarvelaan kiesirattailla. Nuori lääkäri ei missään vaiheessa noussut kärrystä alas aukaisemaan portteja, puhumattakaan että olisi noussut tien huonoilla kohdilla kävelemään. Hattulan riihen takaisen riukuaidan toisella puolella olevalla kruunun maalla laidunsi hevoslauma, joka koostui kyläläisten niin sanotusti yhteislaitumella olevista hevosista. Laumaa johti ori, jonka mahtikäskyä totteli koko porukka. Aina aamuisin ori toi joukkonsa rajaportille, nosti hampaillaan portin sivuun, ja sitten tultiin Hattulan pihapiiriin pahantekoon. Isällä oli aina kova työ ajaa hevoslauma takaisin omille tanhuvilleen, siinä työssä olivat kyllä apujoukotkin aina tarpeen. Portin päälle laitettiin piikkilankaa, sahanteriä ja vaikka mitä konstia, mikään ei tuntunut auttavan. Joskus 40-luvun loppupuolella alettiin puhua paimenpojista pojista, jotka olivat suurena apuna eläinten laiduntamisessa. Tästä isäkin kuuli kaupunkimatkoillaan, ja ei aikaakaan, kun meilläkin oli oma paimenpoika, Olli nimeltään. Se oli metallinen pönttö, jossa oli patteri sisällä. Sähkö johdettiin rautalankoja ja posliininuppeja myöten aidattaville alueille. Isä halusi ensimmäisenä toimenaan kokeilla tätä tekniikan ihmettä hevoslaumaan, joka tuntui uhmaavan kaikkia muita esteitä. Muistan vieläkin sen aamun: paimenpoika Olli napsutti riukuaidassa, rautalanka odotti portin päällä, jännitys tiheni. En tosin osannut ennakoida tilannetta, mikä olisi tulossa. Odotimme isän kanssa suojassa puiden alla. Kaivo-ojan mäen alta alkoi kuulua kavioiden kumina niiden iskiessä kivisen tien pintaan, sieltä tultiin eikä meinattu. Ori johdatti joukkojaan, en enää muista hevosten lukumäärää, mutta paljon niitä oli. Ennen porttia lauma löi jarrut päälle, pöly leijui ilmassa, näky oli suorastaan mahtava. Johtajaori loi katseen ympärilleen, lauma oli täysin sen hallinnassa, se odotti seuraavaa ratkaisua. Ori asteli ylväästi portin luo, tarttui hampaillaan ylimmäiseen riukuun sen ilme olisi tarvinnut saada tallennettua muuallekin kuin omiin muistikuviini. Siitä kuvastui ensin suuri hämmästys, sitten purkautui kaikki muu, mieletön irvistys ja huuto täytti tienoot. Sen huuto kuului vielä Kaivo-ojan sillan ylityksenkin jälkeen pitkälle Välilän suuntaan. Ja tapahtuipa niin, että kruunun maalla laiduntava hevoslauma ei enää kiivennyt Hattulan mäelle. Hattulassa 1.12.2005 Paavo Köntykset kuminauhajumpassa Maaliskuisena tiistaina meillä oli Köntysten voimisteluillassa odotettu vieras, tyttö! Arvo hänet oli hommannut, meitä ihmettelemään, niin kuin Arvo sanoi. Tyttö tuli Jyväskylästä. Aluksi hän esitteli itsensä. Kirsi Pelo-Arkko oli hänen nimensä ja hänen tehtävänänsä on järjestellä ikäihmisten voimisteluryhmiä. Matti voimistelutti meitä ensin lyhyen kaavan mukaan, eli puolet tavallisesta ohjelmasta. Joka liikkeen jälkeen Matti ja varsinkin Arvo kysyivät tytöltä: Mitä arvelet tästä liikkeestä? Onko tämä sopiva? Lopuksi tyttö kolisti pussistaan kuminauhalenkkejä lattialle ja kehotti meitä ottamaan siitä yhden. Sitten hän piti meille erikseen kuminauhajumpan. Sitä hän kehui ja kehotti Mattia hankkimaan samanlaiset nauhat. Saas nähdä! Lopuksi tyttö vielä keskusteli meidän kanssa kaikenlaisista asiois- ta ja me kutsuimme hänet kevään päättäjäisiin korsulle. OLa Suomalainen mies muka jäykkä?? Kuva: Juhani Kuusela
Sarvenperän koulu 1930-2009 Kouluhistoriaa Korpilahden kunnanvaltuusto teki päätöksen Sarvenperän koulupiirin perustamisesta joulukuussa 1921. Päätös oli monessa mielessä merkityksellinen, sillä samalla tuli määriteltyä Sarvenperän kylän rajat. Koulutyö alkoi Sarvenperällä vuonna 1921 Kylmälän eli Toussaojan tuvassa. Oma koulutalo kylälle valmistui vuonna 1930. Seuraavat vuodet ja vuosikymmenet olivat koulun kulta-aikaa. Kylän väkiluku kasvoi ja koulun oppilasmäärä nousi huippuunsa ollen lukuvuonna 1958-59 jopa 45 oppilasta. 1960-luku oli Suomessa rakennemuutoksen aikaa. Väki muutti maaseudulta kaupunkeihin ja maaseutu autioitui. Samalla perhekoot pienenivät syntyvyyden alentuessa. Tämä näkyi selvästi myös Sarvenperällä. Lukuvuonna 1969-70 oppilaita oli enää 16, 1970-luvun alkupuolella alle kymmenen. Opettajatkaan eivät enää halunneet asustaa Sarvenperän koululla, kuten tähän asti oli ollut tapana. Oppilaskato johti lopulta Sarvenperän ja Saukkolan koulupiirien yhdistämiseen. Aluksi Sarvenperän ja Saukkolan koulut jakoivat opetusvastuun, mutta lukuvuoden 1978-79 alussa opetus siirrettiin kokonaisuudessaan Sarvenperän koululle. Vuoden 2009 keväällä Sarvenperän koulun henkilökuntaan kuuluvat opettajat Markku Viitanen ja Päivi Kurki, kouluavustaja Matleena Aho ja monitoimityöntekijä Pirkko Virtanen. Koululla vierailevat myös erityisopettaja Tanja Heikkinen ja englantia opettava Jaana Simola. Koululaisia on yhteensä seitsemän ja esikoululaisia yhdeksän. Tämä porukka saa kunnian viettää Sarvenperän koulun viimeistä kevätjuhlaa toukokuussa 2009. HM Lähteet: Sarvenperän kyläkirja, Höylillä puheella kuin torppa ruununparkissa, toim. Pekka Suomäki, Saarijärvi 2005; Markku Lahti, Korpilahden koululaitos 1880-1980, Oy Sisä-Suomi 1980. Muistoja kouluajoilta Aloitin Sarvenperän kansakoulun vuoden 1938 syksyllä. Siihen aikaan kansakoulu oli jaettu kahteen osaan, yläkouluun ja alakouluun. Kaksi ensimmäistä luokkaa muodosti alakoulun ja neljä seuraavaa yläkoulun. Pohjoisen puoleinen luokka (jossa Köntykset kokoontuvat) oli alakoululaisten hallussa ja etelänpuoleinen taas yläkoululaisten. Ylimääräistä luokkaa siinä välissä ei silloin ollut. Silloin asui Välilässä Tammimetsän perhe. He asuivat Alatuvassa. Mäen alla oli saunatupa, jota nimitettiin Alatuvaksi. Tammimetsillä oli silloin kolme lasta, Airi, Frans ja Pauli. Näistä Pauli oli minun hyvä kaveri, me olimme aina yhdessä. Pauli miltei asui meillä. Yhdessä keksimme kaikenmoista tekemistä. Meillä oli siihen aikaan koira nimeltä Teppo, jonka koppia nimitettiin Teppolaksi. Erään kerran päätimme Paulin kanssa suurentaa Teppolan oviaukkoa havuraudalla niin, että me pojatkin mahtuisimme Kuva: Paavo Vehkalan arkisto Koulun väkeä 1950-luvun alkuvuosilta. Joukossa tuttuja kasvoja. Opettajina tuolloin Elsa Pietilä ja Lea Ilonen.
Sarvenperän koulu 1930-2009 sisälle. Pauli kuitenkin varoitti, että ei tehdä siitä niin isoa, että Paksu- Sandra mahtuu sisälle. Se oli turha pelko, en minä olisi jaksanut siitä oviaukosta niin isoa tehdäkään. Kun lähdin kouluun, lähti Pauli mukaan. Siihen aikaan tälläisiä oppilaita sanottiin kuunteluoppilaiksi. Opettajan kunniaksi on sanottava, että hän antoi Paulillekin aapisen, vihkon ja muut tarpeet kuten meille muillekkin. Pauli oli nokkela poika. Hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan siinä kuin me muutkin. En muista, saiko hän todistuksen, niin kuin me muut. Seuraava syksy alkoi karmeasti. Tammimetsät muuttivat kesän aikana Kuohulle. Syksyllä, kun menin eräänä aamuna kouluun, tuli Välilään samaan aikaan kuin minäkin Kontti-Myllyn vanha isäntä, Väinö Kilpioja. Ohitin juuri Alatuvan, kun Myllyn vaari avasi portin vilja-aitan nurkalta. Hän tiedusteli heti minulta, olinko nähnyt Tammimetsän Paulia. No, enhän minä. Hän kertoi, että Pauli oli kadonnut, eikä häntä oltu sen koommin nähty. Myöhemmin kuultiin, että Kuohun pojat olivat menneet leikkimään Toraksen lautatarhalle (mikä oli kiellettyä). Yksi tapuli oli kaatunut ja Pauli oli murskaantunut kuoliaaksi. Pojat eivät olleet uskaltaneet sitä heti kertoa. Mutta minunhan piti kertoa talvisodan syttymisestä. Yrjö Saulio, varsinainen yläkoulun opettaja, oli Karjalan kannaksella, kuten muutkin miehet. Hänen työtään hoiti hänen vaimonsa, Irja Saulio. Muistan kun olimme alaluokassa, niin ovi avautui ja Irja Saulio astui sisään. Hän purskahti heti itkuun. Vaivoin hän sai kerrottua, että nyt se sota on syttynyt. Koulutyö keskeytyi siltä päivältä. Lähdimme kotiin. Minä kuljin Taimi Välivaaran kanssa. Hän ehdotti, että en vielä kerro kotona, että sota on syttynyt. En kertonut, vaikka se painoi mieltä. Myöhemmin huomasin, että vanhemmat olivat sen saaneet selville. Silloin ei vielä ollut edes radioita joka talossa. OLa Opettaja Yrjö Saulion perhe. Kuvan lähetti Risto Saulio, joka syntyi Sarvenperällä 28.8.1933. Hänen isänsä Yrjö toimi Sarvenperän koululla opettajana vuodet 1927-52. Riston äiti Irja Saulio opetti esimerkiksi tyttöjen käsityötä 1928-49. Saulion perhe muutti Sarvenperältä Keuruun Huttulaan kesällä 1951. Aikuisikään ehtineestä Risto Sauliosta on päivitetty kuva tämän lehden sivulla 10. Koululaisia 1960-luvun alusta. Eturivissä vasemmalta Timo Haapala, Regina Vehkala, Eija Välivaara (os. Halinen), Paavo Pihlainen. Keskellä vasemmalta Pirkko Pasanen (os. Hallamäki), Ari Salonen, Pekka Välivaara, Arja Andreanssen (os. Minkkinen). Takana vasemmalta Tuula Vehkala (os. Heikkinen), Kalevi Heikniemi, Hannu Noronen sekä opettaja Jussi Kyyrönen. Kyyrönen muistetaan siitä kun hän opetti oppilaitaan tervehtimään vastaantulijoita. Opettaja oli kerran maidonhakureissulta Rajulasta tullessaan hermostunut kun joku oppilas ei häntä tervehtinyt. Sen jälkeen hän merkitsi koulun pihaan paikkoja mm. lipputangon ja monta muuta paikkaa. Lapset joutuivat kiertämään jonossa merkatut paikat ja aina kohdalle päästyään tytöt joutuivat niiaamaan ja pojat kumartamaan ja pokkaamaan. Seija Halinen Kuva: Risto Saulion arkisto Kuva: Tuula Vehkalan arkisto
Sarvenperän koulu 1930-2009 Kuva: Pirkko Virtasen arkisto Lukuvuoden 1982-83 oppilaat. Ylärivissä vasemmalta: opettaja Mikko Rantanen, Vesa Pihlajamäki, Jarkko Salmijärvi, Pirkko Lepomäki, Katariina Orilahti, Eija Nahkamäki, opettaja Maritta Mustonen ja Pirkko Virtanen. Alarivissä vasemmalta: Minna Vehkala, Mervi Ahonen, Minna Salmijärvi, Mika Pasanen, Jani Salonen, Kimmo Halinen ja Mari Hänninen Vanhan loppu on uuden alku Saukkolan-Sarvenperän oppilasmäärältään pieneksi käyneen koulun lakkauttaminen roikkui ilmassa jo usean vuoden ajan ennen lopullisen lakkauttamispäätöksen tekoa. Johtajaopettaja Markku Viitasen mukaan pitkään jatkunut epävarmuus toi mukanaan näköalattomuutta. Viime vuosina olemattoman pienet ryhmäkoot eivät myöskään olleet kenenkään etujen mukaisia, oppilaita on ollut yksinkertaisesti liian vähän. Koska selvää lisäystä oppilasmääriin ei ollut näkyvissä, oli Saukkolan-Sarvenperän koulun lopettaminen odotettu ratkaisu. Opettajat Markku Viitanen ja Päivi Kurki jatkavat työtään vanhan Korpilahden alueella: Markku Korpilahden yhtenäiskoulussa ja Päivi Vespuolen koulussa. Pikapuolin edesmenneen Saukkolan-Sarvenperän koulun oppilaat perii Tikkalan uusi koulukeskus, jossa työn on luvattu alkavan syksyllä 2009, heti syysloman jälkeen. Koulu aloitetaan elokuussa Patajärven vanhan koulun tiloissa. Sarvenperältä koululaisten tueksi ja turvaksi uuteen kouluun lähtee monitoimityöntekijä Pirkko Virtanen. Vuodesta 1978 lähtien Sarvenperän koululla vaikuttaneen Pirkon tunnelmat muuton lähestyessä ovat haikeat: Kyllä tulee tippa silmään. Olen tykännyt olla täällä Sarvenperällä, olen saanut tehdä mieleistä työtä ja töihin on ollut hyvä tulla. Meillä on ollut täällä sellainen Mehenki. Lapset ovat tulleet lähelle ja selvästi on huomannut, että lapsilla on ollut täällä turvallinen olo. HM Reippaat hiihtäjät koulun edustalla 1940-luvun lopulla opettaja Yrjö Saulion valvonnassa. Sankasta kuusimetsästä koulun takana ei ole vielä tietoakaan. Kuva: Paavo Vehkalan arkisto
KOULUN Palsta PALSTA Uuteen kouluun Sarvenperällä oli hauskaa. Ei ole niin hauskaa kun Ari ja Toni lähtivät Korpilahdelle. Tuli ikävä, kun Ari ja Toni lähtivät Korpilahdelle. Ehkä on hauskaa mennä uuteen kouluun ja sinne voi tulla kiipeilytelineitä ja paljon keinuja. Uuteen kouluun tulee 30 vessaa. Onhan sinne hauska mennä uuteen kouluun, kun siellä on mun kavereita. Tulisipa sinne iso ruokasali. Yleensä en halua mennä uuteen kouluun, koska olen tottunut vanhaan. Mä oon samassa luokassa kuin nelkit. Minun luokalle tulee Tiia, Sanni, Klaus, Noora, Juuso, Tommi ja Emma. Arvi Koskenranta, 2. lk Uuteen kouluun! On vähän haikeata jättää Sarvenperän koulu. Uudessa koulussa on varmasti yhtä kivaa kuin Sarvenperällä. No onhan tosi monipuolista, että ensin on pienessä koulussa ja sitten isossa koulussa. Aika iso muutos. Kevätretket Sarvenperän koulun kanssa ovat olleet kivoja ja mieleenpainuvia. Olemme olleet kevätretkellä mm. Turussa, Särkänniemen huvipuistossa, Powerparkin huvipuistossa ja hotelli-kylpylä Tropiclandiassa. Nähtävyydet olivat hienot ja retkikohteet hauskat. Uudessa koulussa on paljon isompi tila kuin Sarvenperällä. Uudessa koulussa on myös ruokala. Sarvenperällä koululaiset ovat syöneet pulpeteilla. On kivaa mennä uuteen kouluun. Opettajat vaihtuu ja koulun ympäristö muuttuu. Emma Manerus, 3. lk seuraavassa koulussa on jokaista luokkaa. Täällä on tutut opettajat ja hauskat, olleet ykköseltä asti. Luokkaretket ovat olleet tosi hauskoja ja kivaa oli matkustaa tutun porukan kanssa. Tiitu Kantola, 4. lk Viimeinen kevät Tuntuu oudolta vaihtaa koulua, kun on ollut täällä viisi vuotta ja sisaruksetkin ovat olleet täällä. Mutta on aina kivaa mennä uuteen kouluun ja sieltä upouuteen kouluun ja sieltä jatkaa yläasteelle. Se on kivaa, kun koulumatka lyhenee ja tie paranee: voi joskus vaikka pyöräillä kouluun. Sarvenperällä minä olin ainut 5.-luokkalainen. Kun olin ykkösellä, luokallani oli viisi oppilasta. Vanhan koulumme pihalla on grillikka ja pihalla on myös tosi hyvät keinut ja metsässä sorisee puro, joka johtaa Löytänän lampeen. Oli nämä kaikki niin hyviä vuosia, mutta nyt on aika purjehtia suuremmille vesille. Heta Saukkola, 5.lk Viimeinen vuosi Sarvenperällä Sarvenperällä oli hauskaa, koska olimme keinupalloa ja jalkapalloa. Vähän jännittävää mennä uuteen kouluun, koska en tunne kaikkia oppilaita. Tikkalassa on varmaan hauskaa koska siellä on minun k avereita. Sinne tulee ehkä keinuja ja kiipeilytelineitä. Siellä varmaan voi mennä metsään. Sarvenperän opettajia tulee ikävä ja kouluakin vähä tulee. Minulla pitenee vähän koulumatka. Juuso Laitinen 3.lk Viimeinen kevät Sarvenperällä! Yksi hyvä puoli on että päästään uuteen kouluun, nimittäin saa uusia kavereita. Sinne tulee varmaan keinut, kiipeilytelineitä ja vaikka mitä muuta. Mutta mua vähän ujostuttaa eikä siellä varmaan saa mennä mettään niin kuin täällä. Näitä Sarvenperän opettajia tulee ikävä. Kouluakin tulee vähän ikävä. Ja koulumatka ainakin pitenee ainakin mulla. Tommi Paananen, 3. lk Kuva: Salla Hellevuo Viimeiset päivät Sarvenperällä Minä ajattelen... Hyviä ajatuksia saan siitä, että koulumatkani lyhenee vähän ja voisin vaikka pyöräillä, eikä ole huolta tien kunnosta minulta Tikkalaan. Sarvenperän koulun vieressä oli kiva metsä ja puro. Pihapiirissä oli grillikka ja keinut. Viime vuonna täällä koulussa ei ollut viikkejä ja nyt ei ole kuukkeja, Koko porukka vielä komean ja rakkaan koulumme edustalla.
Leidit keilaamassa Naistenpäivän kunniaksi Sarvenperän naiset yhdistivät voimansa ja kävivät kokeilemassa jotain mitä useimmat eivät olleet tehneet vielä koskaan: hohtokeilaamassa, illallisella Harald -viikinkiravintolassa ja innokkaimmat juhlijat myös Red Neck -suomibaarissa. Ilta alkoi taksikyydillä Pupuhuhtaan Jyväskylän keilahalliin. Sieltä meille oli varattu kolme rataa hohtokeilausta varten. Itse varustauduin keilaamiseen mahdollisimman matalilla kengillä (vaikea tehtävä, kun suurin osa kengistäni on vähintään viiden sentin korolla), mutta salilta saikin keilausta varten tasapohjaiset lenkkarit. Musiikki soi ja kone laski automaattisesti pisteet, joten meidän ei tarvinnut muuta kuin valita sopiva pallo ja tehdä kaatoja. Keilaus ei todellakaan ollut helppoa ja vaati keskittymistä. Mutta löytyi joukostamme niitäkin, jotka olivat kuin syntyneet keilaamaan. Tulokset löytynevät jutun yhteydestä Keilauksen jälkeen taksin jo odotellessa skoolasimme mansikkakuohuviinillä ostoskeskuksen rappusilla. Eivät tuntuneet paikalliset pupuhuhtalaiset siitä yhtään järkyttyvän, tai korkeintaan järkyttyivät laadukkaasta juomastamme. Viikinkiravintola Harald löytyy Tawastinkulmasta, tunnettu aiemmin Raatikellarina. Ravintola avattiin viime vuonna MM-rallien aikaan. Saman ketjun ravintoloita on Kuopiossa, Tampereella ja Turussa. Saimme oman kabinetin, joka oli sisutettu lähes aidolla viikinkirekvisiitalla. Ruokalista oli monipuolinen. Itse valitsin yhdessä Marin kanssa näyttävän kasvisannoksen, Freyn kasviskilven, joka sisälsi kokoelman Hulta Heimolaisen ryytimaan herkkuja, sisältäen viikinki-miekassa kypsennettyjä kasvimaan antimia, Saariston leivällä Viikingit tulevat! kuorrutettua tofu-juustoa, savujuusto- ja mustatorvisienikastia, hiillosperunaa, perunapannukaakkua, katajalla höystettyjä hunajaisia juureksia, salaattia marinoitujen kasvisten kera, hunajalla ja omenalla maustettua valkosipulia sekä chilillä ryyditettyä raparperihilloa. Hyvää oli ja muutkin kuin me kehuivat ruokaansa. Kiitos paikan valinnasta Marille, joka on käynyt testaamassa Haraldia niin usein, että tarjoilijatkin sen muistivat! Ruokailun jälkeen pääjoukko palasi Sarvenperälle, mutta nuorimmat + Seija jatkoivat naisten päivän juhlimista ensin Jyväshovin baarissa ja lopuksi Red Neckissä. Koska itse en jatkanut Nekkiin, niin päätoimittaja Hanna voi raportoida tästä osuudesta. Tiina Riuttanen
Villit jatkojuhlat ja kiltti kotiinpaluu Illan päätteeksi me tanssihaluiset suuntasimme vain kotimaista rokkia soittavaan ravintolaan. Edustimme Sarvenperää tyylikkään energisesti, koreografiat ja asenne olivat kohdallaan. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut. Lopuksi pakkauduimme taksiin ja vedimme kotimatkalla yhteen illan suuret linjat. Naistenilta oli kokonaisuutena oikein onnistunut ja hauska. Viimeistään ensi vuonna tempaistaan uudelleen, naistenpäivän kunniaksi tai ihan muuten vaan. HM Kuvat: Salla Hellevuo Keilailutulokset (yhteispisteet, keskiarvo) Rata 10: Kaarina (77, 38), Tiina (97, 48), Ritva (88, 44), Seija (115, 57); Rata 9: Tuula (100, 50), Pirkko (74, 37), Rauha (129, 64), Arja (72, 36); Rata 8: Hanna (140, 70), Mari (112, 56), Riitta (125, 62), Salla (104, 52); Keilauskuvissa Riitta on valitsemassa Sitä Oikeaa Keilapalloa ja muu porukka Tiinan, Kaarinan ja Ritvan johdolla tarkastelevat pisteitä. Mari yrittää vielä kohentaa tulostaan valmistautumalla kaatoon. Ravintolassa Tiina, tarjoilijamme ja Freyn kasviskilpi.
10 Kyläalbumi Pentti Minkkilä Heinolasta lähetti julkaistavaksi vanhoja valokuvia. Pentti on lapsuutensa asunut Eerolan mäellä, ja tunnesiteet vanhalle kotiseudulle ovat edelleen vahvat. Kiitos kuvista! Pyhäkoululaisia Pontikkalan pihassa v. 1933-34. Takarivi vas. Liisa Lehtonen, Helmi Vakker, Olga Neijonen, Vieno Halinen, Tyyne Minkkinen, Anni Vakker, Elli Hongisto. Keskirivi: Meeri Neijonen, Kirsti Silokunnas, Urho Suonpää, (tunnistamaton), Lyydi Hakala, Lyydi Valkonen. Edessä: Eila Heikkinen, Pirkko Eskelinen edessään sormia pureskeleva Pentti Minkkilä, Mauri Neijonen, Niilo Hongisto ja Aili Hongisto. Tämä Uuden talon pihassa otettu kuva on myös vuoden 196o kieppeiltä. Takana Toivo Minkkinen, Rauha Mäkinen, Oskari Mäkinen ja Pentti Minkkilä. Keskellä Tuula Vehkala (os. Heikkinen) edessään siskonsa Päivi. Kädet taskussa on Pentin oma poika. Reunimmaisten lasten, alarivin tytön ja pojan, nimet eivät ole tiedossa. Ehkä joku tunnistaisi? Pentti vieraili Eerolassa ja otti talonväestä näin hyvän kuvan. takana talon miehet vas. Risto, Simo, Aarne, Veli ja Eero Minkkinen. Edessä Tyyne, Arja ja Anneli Minkkinen. Poika edessä Kaino Saarinen. Vuosi saattaa olla noin 1960. Toivomme lisää kuvia ja juttuja juuri aloitetulle Kyläalbumisivulle. Lähetä rohkeasti postia päätoimittajalle. Risto Saulio Ester-puolisonsa kanssa Kevätpälvien aikaan hiihtoretkellä Rovaniemen Ounasvaaralla vappuna 2007. Kuvan otti Anna-Maija Lasanen
Tuttuja ja kylänmiehiä 11 Näillä tiluksilla on tilaa harrastaa ja oleksia, toteaa uusi Tuppelan väki. Sarvenperän kylä sai lisää nuorta väkeä kun pitkään myynnissä olleeseen komealla näköalapaikalla sijaitsevaan Tuppelan taloon muuttivat uudet omistajat Johanna Saastamoinen ja Timo Niilivuo tammikuussa 2008. Nuoret olivat etsineet omaa taloa maaseudulta jo usean vuoden ajan ja käyneet useita katsomassa, mutta aina löytyi miinuksia, joko rakennuksen kunto, sijainti tai jotain muuta. Valinta osui Tuppelaan osin ehkä ison tontin ja valmiin hyötypuutarhan vuoksi, mutta ennen kaikkea talon rauhallinen sijainti ratkaisi. Johanna on syntyjään nelilapsisen perheen tyttö Pihtiputaalta ja Timo taas on lähtöisin Vilppulasta, maaseudun kasvatteja siis kumpikin. Timolla on yksi sisko. Jyväskylään kumpikin muutti aikoinaan opiskelun vuoksi. Johanna sai kaupanalan koulutuksen ok. Keskimaalla ja työskenteli aluksi Seppälän Prismassa. Huhtikuussa hän jäi äitiyslomalle puutarhamyymälä Plantagenista, missä hän on toiminut myymäläpäällikkönä kolme vuotta. Timo on työskennellyt vuodesta 2000 alkaen silloisella Santasalolla ja jatkaa nyt tuoteinsinöörinä Moventaksella. Keikkaluontoisia töitä Timo on tehnyt mm. Olkiluodon ydinvoimalassa ja Hammasvaihteella Jyväskylässä. Vilppulassa asuessaan hän ajoi taksia. Yhteiseloa nuorilla on takana jo viisi vuotta, niistä neljä entisen maalaiskunnan puolella rivitalossa Väinölässä, mistä he sitten muuttivat Sarvenperälle. Timon harrastuksiin kuulunut kalastus jäi tauolle rivitalossa asuessa kun ei kalastusvälineille ollut edes kunnon säilytystilaa. Tuppelan iso talo varastoineen ja ulkorakennuksineen takaa harrastusvälineille hyvät tilat. Sinne sopii myös molempien moottoripyörät. Timo on harrastanut aiemmin jääkiekkoakin, nyt hän käy kuntosalilla ja pelaa työkavereiden kanssa sählyä harrastusmielessä. Johannan rakkaimpiin harrastuksiin kuuluvat pyöräily ja ennen kaikkea juoksu. Hän on juossut sekä puoli- että täyden maratonin ja saavuttanut Pm-pronssiakin juoksukilpailussa. Johanna onkin pongattu usein juoksulenkiltä Sarvenperän maisemissa. Nuoret ovat viihtyneet kylällä hyvin, mutta harmittelevat sitä, etteivät ole vielä ehtineet tutustua kyläläisiin kunnolla. Talo on vaatinut pientä pintaremonttia jonka tekeminen työn ohessa on vienyt ison osan vapaaajasta. Timo sentään ennätti Sarvenperän miesten mukaan JYP:in jääkiekko-otteluun tammikuussa ja tutustui näin miesväkeen. Naisväen viettäessä naisteniltaa naistenpäivän aattona Johannalla oli hyväksyttävä syy jäädä joukosta pois. Hänestä tuli samana päivänä rouva Niilivuo. Vihkiminen tapahtui Vesalan riihikirkossa ja hääjuhlaa vietettiin Tuppelassa lähimpien sukulaisten kanssa. Nyt jännätään sitä ennättääkö perheen esikoinen syntyä ennen n ilmestymistä. S.H.
12 SarvilastujA Ongelmajätekeräys koululla ke 20.5. klo 17.15-18.00. Kesäretki Hämeenlinna - Loppi 27.-28.6. Käyntikohteita mm. Iittalan lasikeskus, Hämeen linna, Tykistö- ja vankilamuseo, Aulangon luonnonpuisto, Sibeliuksen syntymäkoti Hämeenlinnassa sekä Marskin Maja Lopella. Lisäksi Lepaan Puutarha- ja viinitila Hattulassa. Retken hinta 125-130 e/henk. sis. matkan, majoituksen, pääsyliput, opastukset, 2 x lounaan. Ilmoittautuminen viim. 25.5. Pirkolle puh. 638835 tai Seijalle 0400 646471 tai seija.halinen@elisanet.fi Postiosoite Juhannusaaton perinteistä kokkojuhlaa vietetään Torvilammen uimarannalla 19.6. klo 19 alkaen lettukahveilla. Kokko sytytetään noin klo 22. Hevosrieha 4.7., mukana myös kotieläin- ja konepihat sekä rompetori. Tapahtumaan liittyy huutokauppa 5.7. Saunamaraton järjestetään ke 8.7. Ilmoittautumiset Seija Haliselle miel. sähköpostilla seija.halinen@elisanet.fi tai puh. 0400 646471 LOPPUUNMYYTY! Riihikirkko Jaakonpäivänä 25.7. klo 18 Marjomäessä Pikkupoika katseli isänsä kanssa ankkoja lammikossa ja kysyi isältään: Isä, mitä lintuja nuo ovat? Isä vastasi: Ankkoja. Poika katseli vähän aikaa ja sanoi: Vaikka ne ovat ankkoja niin sorsia ne kuitenkin ovat. Leena Norosen ohjaama naisten jumpparyhmä vietti päättäjäisiä Nälkömäen laavulla 27.4.2009. Leena pisti liikettä seutukunnan naisiin Saukon päiväkodin tiloissa13 lukuvuoden ajan. Ensi syksynä sekä päiväkoti että jumpparyhmä muuttavat Tikkalaan, mutta Leena ansaitsee joka tapauksessa suuret kiitokset aktiivisuudesta ja liikunnan riemun jakamisesta. Kiitos Leena! VIRTAPIIRI VAIHTAA VAPAALLE Virtapiirin asiapitoisen lukukauden päätteeksi oli kevään viimeiset kokoontumiset pyritty järjestämään vapaamuotoisemmiksi. Koko perheen Vapputempaus koulun Grillikassa oli myönteinen kokeilu, paikalle saapui nelisenkymmentä henkilöä nauttimaan juuri paistetuista munkeista vappusiman kanssa. Vapun jälkeisenä maanantaina muutamalla ystävällä täydennetty joukko virtapiiriläisiä pyrähti lyhyelle Tallinnan risteilylle. Kevään päättäjäisiä vietetään perinteisesti korsulla 19.5. Vieraaksi on kutsuttu naapurikylältä Kuohun Virtapiiri. Kesän aikana mietimme missä jatkaa tärkeäksi koettua yhdessäoloa, jos Sarvenperän koulukiinteistöä ei saada ostettua kyläyhdistykselle. Harvassa yksityiskodissa on tilaa 20-25 henkilön kokoontumiselle. Peukut pystyyn! S.H. Kuva: Salla Hellevuo Kuutamohiihto hiihdettiin 6.3. Ladunavaajaksi ryntäsi innokkaasti Elli Oksanen. Äitienpäivää juhlittiin 7.5. grillikassa kylän nuorten isien järjestämänä. Paikalla oli myös aikasmoinen mullikuoro.