Ystävyyden säikeitä Soroptimist International of Nokia ry 1981 2011
Ystävyyden säikeitä Soroptimist International of Nokia ry 1981 2011
Lähteet Klubin arkistot ja leikekirjat Työryhmä Riitta Moilanen ja Tellervo Vahala Teksti Tellervo Vahala Ulkoasu Mervi Koivula Julkaisija Soroptimist International of Nokia ry Nokia 2011 Kannen kuva Saksalais-suomalaista ystävyyttä kesällä 1999. Anne Höhmann, SI of Kassel-Kurhessen-Waldeck (vas.), Sirkka Salonen ja Maija Paldanius, SI of Nokia, vaihtavat kokemuksia.
Sisällys Lukijalle... 5 1981-1991 Ensi askeleet soroptimisteina... 6 Tultiin tutuiksi... 8 Yhteyksiä luodaan... 8 Varainhankintaa muotinäytöksin ja konsertein... 9 Auttavat kätemme... 13 Klubi 10 vuotta...14 1991-2001 Mukana ajan muutoksissa... 16 Kosketuspintaa eri kulttuureihin... 16 Sanoista teoiksi... 18 Kirpputorikauppoja ja keltaisia soroptimistipaitoja... 20 Juhlista eväitä arjen työhön... 21 2001-2011 Uuden vuosituhannen soroptimismia nokialaisittain... 25 Konserttituotoilla mukana kansainvälisissä projekteissa... 25 Suvaitsevaisuuteen suunnistamassa - nokialaistytöt kirjoituskilpailussa..27 Klubikokouksista virtaa...29 Ajatuksissa Afrikan naiset ja lapset...33 Vedenpuhdistusta Ruandassa... 34 Sisaruuden siteitä...35 Uuden ajan yhteydenpitoa... 37 Kotona Nokialla... 38 Jäsenenä Nokian soroptimistiklubissa... 40 Perustajajäsenet 2.6.1981... 44 Jäsenet keväällä 2011...45 Presidentit... 46 Sihteerit... 46 Yhdyshenkilöt... 47 4
Lukijalle Nokian soroptimistiklubi on ehtinyt kolmenkymmenen vuoden ikään. Mitä olemme tehneet näiden vuosien aikana, mitä olemme kokeneet, miksi toimimme soroptimisteina? Tämä historiikki pyrkii antamaan osittaisen vastauksen näihin kysymyksiin. Klubimme 20-vuotisjuhlan yhteydessä julkaisimme jo yhden historiikin, Parasta on sisaruus, Soroptimist International of Nokia ry:n 20-vuotistaival 1981-2001. Tekstistä vastasi silloinkin tämän kirjoittaja. Työryhmän tehokkaina jäseninä toimivat myös Eeva-Maija Nummela ja Tuula Vesanmaa. Vanha historiikki on ollut pohjana uudenkin luomisessa, mikä näkyy myös jäljessä. Klubimme arkistot pöytäkirjoineen, toimintakertomuksineen ja leike- ja valokuvakokoelmineen ovat melkoiset. Viimeisten kymmenen vuoden aikana niitä on kertynyt iso pino lisää. Niistä olen pyrkinyt poimimaan toimintamme hengen kannalta oleellisimman tiedon. Paljon on jäänyt ulkopuolellekin. Tällä kertaa työparinani on ollut Riitta Moilanen, joka on pitkin matkaa arvioinut tekstiäni ja auttanut tietojen etsimisessä, niiden siivilöimisessä, kuvien valinnassa ja teknisissä ratkaisuissa ja kaiken muun hyvän lisäksi saattanut tämän uusimman historiikkimme nettisivuille. Kiitos, Riitta! Kiitos myös Pirkko Salmolle, joka osallistui tekstin asiapainotusten valintoihin, ja kaikille klubimme jäsenille, joilta sain arvokkaita kommentteja työn loppumetreillä. Aivan erityisesti kiitän niitä sisaria, jotka omilla muistoillaan ja mietteillään osallistuivat tähän klubimme yhteiseen tarinaan. Nokialla huhtikuussa 2011 Tellervo Vahala 5
1981-1991 Ensi askeleet soroptimisteina Tee nöyrä parhaasi, neuvoi kummi Antonietta Toini-Nikander tuoreita soroptimistisisaria, kun Nokialle oltiin perustamassa uutta klubia. Neuvo antoi miettimisen aihetta. Parhaaseen pyrkiviksi sisariksi olimme kyllä ryhtymässä, mutta miten tehdä se nöyrästi? Ajan mittaan kirkastui kuitenkin myös se, että nöyryys sisältyy soroptimismin perussanomaan. Soroptimist International of Nokia vietti perustamisjuhlaansa kesäkuun 2. päivänä 1981 Ravintola Mustassa Härässä Nokialla. Klubin vihki Euroopan federaation presidentti Charlotte von Loeper. Hänen lisäkseen kutsuvieraiden joukossa olivat Suomen unionin presidentti Kaisu Vuolio, Unionin kunniajäsen ja perustajapresidentti Helvi Hakulinen-Sipilä, Unionin kunniajäsen Madeleine Meinander, governor Helena Viikamo sekä klubin kummit Antonietta Toini-Nikander ja Kaisu Heikkilä. Juhlassa oli mukana myös lukuisia naapuriklubien edustajia. Onnitteluja tuli läheltä ja kaukaa. Maija Vuorinen, sisaremme Tammerkosken klubista ja myöhemminkin usein nähty ystävä klubimme tilaisuuksissa, tähdensi onnittelupuheessaan, että meidän on luotava hyvä henki klubiin, ennen kuin kurkotamme ulos maailmaan. Perustamisjuhlan kynttiläseremoniassa mukana Madeleine Meinander (vas.), Kaisu Vuolio, Eeva Enwald ja Charlotte von Loeper. 6
Klubissa oli 25 perustajajäsentä, jotka kaikki yhtä lukuun ottamatta olivat paikalla juhlassa ja perustavassa kokouksessa. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Eeva Enwald ja muiksi hallituksen jäseniksi Kaija Aarni, Annukka Hörkkö, Marja Matikainen, Ulla Pajukanta, Tellervo Vahala ja Tuula Vesanmaa. Eeva Enwald oli toiminut nokialaisnaisten kokoonkutsujana jo silloin, kun klubin perustamista vasta mietittiin. Sysäyksen tähän hän sai Kaisu Heikkilältä, joka oli Tampereen soroptimistiklubin jäsen ja Eevan hyvä ystävä. Ensimmäiseen tapaamiseen kutsuttiin Tampereelta sekä soroptimistien että zontien edustajia, jotka molemmat esittelivät omaa järjestöään. Haluttiin tietoa näiden kahden varsin samansuuntaisen järjestön toiminnasta, ja sitä saatiinkin runsain mitoin. Soroptimistisisaret Kaisu Heikkilä ja Antonietta Toini-Nikander valottivat oman järjestönsä toimintaa niin innostavasti, että nokialaiset päättivät pari viikkoa myöhemmin perustaa soroptimistiklubin omalle paikkakunnalleen. Kummeilla oli suuri merkitys uudelle klubille. Kaisu ja Antonietta edustivat Tampereen klubia, joka on yksi Suomen vanhimmista. Molemmilla oli pitkä henkilökohtainen soroptimistihistoria. Antonietta oli ehtinyt toimia jopa Euroopan federaation presidenttinä. Sääntöjen esittelyn ja käytännön ohjeiden lisäksi kummit puhalsivat nokialaisten toimintaan aidon soroptimistihengen. He korostivat sisarten keskeistä ystävyyttä ja järjestön kansainvälisen ymmärryksen tavoitetta. Tässä hengessä oli hyvä lähteä liikkeelle. Kummit Antonietta Toini- Nikander (vas.) ja Kaisu Heikkilä jakoivat perustamisjuhlassa rintamerkit tuoreille soroptimisteille. Vuorossa Sirkka Nikkari. Merkkien jaossa avustaa Eeva Enwald. 7
Tultiin tutuiksi Alkuvuosina sisarilla oli tärkeänä tehtävänä tutustua toisiinsa. Tämä tapahtui tehokkaasti ammattiesitelmien avulla, joita sisältyi jokaisen kuukausikokouksen ohjelmaan. Jäsenten ammattikirjo oli laaja, joten pääsimme tutustumaan moniin erilaisiin työpaikkoihin ja toimialoihin. Avautui ovia, jotka siihen asti olivat pysyneet suljettuina. Ystävyyssuhteita syntyi nopeasti. Yksi soroptimistiklubin tavoitteista, ammatissa toimivien naisten verkottuminen, alkoi toteutua. Oman klubin ohjelmien lisäksi perehdyimme huolellisesti soroptimistien kuuteen ohjelma-alueeseen sekä SI:n kansainvälisiin teemoihin. Parhaan kosketuspinnan löysimme terveydenhuollon, ympäristönsuojelun ja sivistystoimen alueilta, joita koskevia esitelmiä ja aktiviteetteja sisältyi runsaasti klubin ensimmäisen vuosikymmenen ohjelmaan. Syksyllä 1982 järjestimme ympäristönsuojeluillan, johon kutsuimme myös sisaret Tampereelta ja Valkeakoskelta. Aiheina olivat puhtaan veden saanti ja teollisuuden ympäristönsuojeluongelmat. Vesien saastuminen omassa lähiympäristössämme puhutti jo tuolloin. Illan asiantuntevat alustajat olivat vieraileva Helena Viikamo sekä oman klubin jäsenet Marja Matikainen ja Maija Paldanius. Samaan aihepiiriin liittyviä esitelmiä oli muitakin. Näistä ovat erityisesti jääneet mieleen Eeva Enwaldin esitys kemikaalien vaikutuksesta ihmisen ympäristöön ja terveyteen sekä Maija Paldaniuksen puheenvuorot, jotka koskivat ajankohtaisia terveydellisiä ongelmia, kuten huumeriippuvuutta, alkoholismia ja aidsia. Yhteyksiä luodaan Nokian klubin ensimmäiseksi ystävyysklubiksi ilmoittautui South Aucklandin klubi Uudesta Seelannista. Tämä itsekin nuori, vasta saman vuoden helmikuussa perustettu klubi lähetti onnittelun jo charter-juhlaamme. Kiitoskirjeestä alkunsa saanut kirjeenvaihto johti kokemusten vaihtoon, jonka myötä olemme saaneet hyviä toimintavirikkeitä toiselta puolelta maapalloa. Näiden kaukaisten sisariemme onnistumiset ja ongelmat ovat osoittautuneet varsin yhdensuuntaisiksi omiemme kanssa. Kesken omaa 30-vuotisjuhlavuottamme saimme South Aucklandin sisarilta viestin, että klubi on lopettanut toimintansa vuoden 2010 lopussa. Ystävyysklubimme oli jo pitkään kärsinyt vaikeudesta saada mukaan uusia jäseniä. 8
Vuonna 1982 saimme toisen ystävyysklubin, vasta perustetun Soroptimistaklúbbur Hóla og Fellan Islannista. Eeva Enwald oli mukana jo tämän klubin vihkiäisjuhlassa ja tapaamisia klubin jäsenten kanssa syntyi pariin otteeseen myöhemminkin nokialaissisarien vieraillessa Islannissa. Muu yhteydenpito on ollut lähinnä kirjeenvaihtoa ja joulutervehdysten lähettelyä. Kaksi toisen Reykjavikin klubin jäsentä vieraili Nokialla keväällä 1985 Eeva Enwaldin ja Eeva-Maija Nummelan huolehtiessa vieraista. Vähitellen muutkin yksittäiset sisaret lähtivät mukaan soroptimistien kansainvälisiin kokoontumisiin. Riitta Moilanen oli mukana Pohjoismaisilla sisarpäivillä Helsingissä toukokuussa 1986. Eeva-Maija Nummela ulotti matkansa Pohjoismaisille sisarpäiville Reykjavikiin asti kesällä 1988. Ulla Pajukanta puolestaan osallistui heinäkuussa 1989 Euroopan federaation kongressiin Luganossa. Myös Kaukoidässä matkailtiin. Sirkka Nikkari vieraili vuonna 1989 Japanin Osakan klubissa ja Thaimaan Bangkokin klubissa. Näiltä matkoilta tuodut terveiset vahvistivat tunnettamme, että kuulumme suureen kansainväliseen järjestöön. Ehkä tärkeimpiä olivat sittenkin yhteydet lähiseudun klubeihin ja muihin suomalaisiin soroptimisteihin. Nokialaissisaret osallistuivat ensimmäisestä vuodesta alkaen lähiseudun klubien järjestämiin yhteisiin Kansainvälisen soroptimistipäivän juhliin joulukuun 10. päivänä. Näitä klubeja oli 1980-luvulla kahdeksan. Ensimmäisen kerran Nokian vuoro järjestää juhla tuli vuonna 1986. Lähiklubien kanssa syntyi muitakin yhteyksiä. Kävimme klubien vieraina Tampereella, Vammalassa ja Valkeakoskella ja näistä tehtiin vastavierailuja Nokialle. Sisarpäivätapaamiset tukivat tätä vuorovaikutusta. Varainhankintaa muotinäytöksin ja konsertein Alkuvuosien innostuksessa klubin varainhankintakyky oli vahvimmillaan. Voimia riitti niin muotinäytöksien kuin konserttienkin järjestämiseen. Ensimmäiseen muotinäytökseemme keväällä 1982 tuli aloite kummiltamme Kaisu Heikkilältä, joka toi paikalle esiteltävät asut ja mannekiinit. Yleisömenestys oli hyvä ja klubin pankkitili karttui mukavasti. Hyvään alkuun päästyämme järjestimme 1980-luvulla useammankin muotinäytöksen. Organisaattoriksi vain vaihtui klubimme oma jäsen Anu Saarela, Anun Putiikin omistaja. Anu keräsi näytöksiin vaatteet ja asusteet paitsi omasta, myös muista nokialaisliikkeistä ja järjesti mannekiinit, jotka muutamaa 9
ammattilaista lukuun ottamatta olivat klubin omia jäseniä. Myös juontajat löytyivät useimmiten omasta klubista. Tuottoa kertyi, mikä johtui suurelta osin Anun mittavasta panoksesta ja sisarien vapaaehtoishengestä. Konsertteja järjestimme ensimmäisen vuosikymmenen aikana ahkerasti, sillä klubissa oli asiantuntemusta tähän omasta takaa. Raija Laakso, Tampereen kaupunginorkesterin viulisti ja yksi klubimme perustajajäsenistä, kokosi yhdessä kollegojensa kanssa konserttien esiintyjät ja ohjelmat. Raija soitti myös itse kaikissa 1980-luvun konserteissamme. Vuoden 1983 tammikuussa järjestimme yhteistyössä Nokian seurakunnan kanssa kamarimusiikkimatinean. Konsertissa esiintyi kaupunginorkesterin soittajista koottu Tampereen Kamarisolistit, johon kuuluivat Pentti Mikkonen, I-viulu, Raija Laakso, II-viulu, Vesa Vahtola, alttoviulu, Lauri Voipio, sello ja Leena Haake, piano. Tasokas ohjelma sisälsi Mozartin ja Schumannin musiikkia. Tammikuussa 1984 viriteltiin wieniläissäveliä Kankaantaan koululla pidetyssä konsertissa. Riitta Kangaspunta ja Reino Turunen lauloivat säestäjinään oma viulistimme Raija Laakso sekä pianisti Pekka Salminen. Heti seuraavan vuoden tammikuussa jatkettiin paikallista musiikkitarjontaa operettikonsertilla. Konsertti pidettiin Nanson juhlasalissa ja sen tasokkaasta ohjelmasta vastasivat Mirja Salminen ja Reijo Turunen laulullaan, säestäjinään jälleen kerran Raija Laakso sekä pianisti Jukka Wahlstén. Tammikuun 1983 kamarimusiikkimatinean esiintyjät Pentti Mikkonen (vas.), Raija Laakso, Vesa Vahtola ja Lauri Voipio. Pianisti Leena Haake ei näy kuvassa. 10
Operettikonsertin ohjelma oli menestys. Edellä mainitut taiteilijat esiintyivät myös joulukuussa 1987, kun tarjosimme Vihnuskodin asukkaille kahvikonsertin Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlan kunniaksi. Kyllä oli kaunista, oli kuulijoiden vilpitön tunnustus tämän Merikanto-konsertin päätteeksi. Toisenlaista musiikkilinjaa edusti lokakuussa 1985 nuorisovuoden kunniaksi järjestämämme rock-konsertti Nokian Kerholassa. Esiintyjinä oli nokialaisia nuorisoyhtyeitä, joista ehdoton yleisön suosikki oli Outburst. Pääsymaksuttoman tilaisuuden yleisömenestys oli hyvä, mutta järjestäjät kokivat pienoisia tuskanhetkiä. 11
1980-luvun konserttituotantomme huipentui helmikuussa 1989 pidettyyn kamarimusiikkikonserttiin, jossa esiintyi jo vuodelta 1983 tuttu soitinyhtye Tampereen Kamarisolistit. Ohjelma sisälsi Schubertin, Brahmsin ja Franckin musiikkia. Konserttien tuotto muodostui useimmiten kohtuulliseksi, mistä kiitos lankesi myös taiteilijoille, jotka esiintymisillään halusivat tukea tavoitteitamme. Kaikilla konserteillamme emme kuitenkaan tähdänneet taloudelliseen tulokseen. Oli myös pyrkimys täydentää paikkakunnan musiikkitarjontaa ja Vihnuskodin tapauksessa järjestää asukkaille maksuton musiikkielämys. Maaliskuussa 1990 ihasteltiin muotia Ravintola Iisopissa. Mannekiinina tällä kertaa Maria Melin. 12
Auttavat kätemme Soroptimisteina tunsimme Unicef-järjestön tavoitteet itsellemme läheisiksi, minkä johdosta etsimme yhteistyömuotoja tämän järjestön kanssa. Syksyllä 1982 järjestimme Nokian koululaisille piirustuskilpailun Unicefi n vuoden teemasta Isä ja lapsi. Kilpailun tulokset esittelimme yleisötilaisuudessa yhteistyössä Unicef-järjestön paikallisen osaston kanssa tehden näin sekä Unicefi a että omaa järjestöämme tunnetuksi paikkakunnalla. Tuimme Unicefi a myös rahallisesti. Keväällä 1982 järjestetyn muotinäytöksen arpajaistuoton lahjoitimme Unicefi lle. Myimme myös aktiivisesti Unicef-kortteja vuosina, jolloin soroptimisteilla itsellään ei ollut projekteihinsa liittyviä myyntituotteita. Soroptimistien järjestämän piirustuskilpailun tulokset esiteltiin marraskuussa 1982 Nokian uimahallilla. Isä ja lapsi -aihe tuotti runsaan sadon. 13
Soroptimistien omiin kansainvälisiin projekteihin osallistuimme ensimmäisen kerran vuosina 1984-86, jolloin olimme mukana Senegalin kaivoprojektissa. Vuosikymmenen vaihteessa 1989-90 osallistuimme SI:n projektiin, joka kohdistui Perun ylänköseutujen naisten auttamiseen. Vuonna 1987 tuimme Unifemin Myllyt jauhamaan -projektia, jolla hankittiin viljamyllyjä Tansanian naisille. Jo 1980-luvulla heräsi klubissamme ajatus oman kummilapsen hankkimisesta. Ensimmäinen kummityttömme löytyi vuonna 1985 Pelastakaa lapset -järjestön välityksellä. Klubimme tuki kymmenen vuoden ajan libanonilaistytön Huda Ghazawin mahdollisuutta käydä koulua. Omalla paikkakunnalla olemme vuodesta 1985 alkaen antaneet stipendin koulunsa päättävälle, sosiaalisesti vastuuntuntoiselle, eteenpäin pyrkivälle nuorelle naiselle. Stipendinsaaja oli alkuvaiheessa ylioppilaaksi pääsevä, jonakin vuonna ammattikoulusta valmistuva, myöhemmin myös peruskoulun päättävä vuorovuosin ylioppilastytön kanssa. Näinä vuosina annoimme tukea myös nuoren, lupaavan tanssijatytön balettiopintoihin sekä vammaisen tytön ratsastusharrastukseen. Muutaman kerran avustimme Nokian englanninkielistä leikkikoulua. Klubi 10 vuotta Kymmenvuotistoimintamme kunniaksi järjestimme huhtikuussa 1991 Nokian Seurakuntakeskuksessa pääsymaksuttoman konsertin Ei muureja, vaan siltoja. Tilaisuudessa Sirkka ja Karoly Garam esittivät sellomusiikkia sekä lauloivat ja puhuivat lähimmäisenä olemisesta. Ei minusta tule koskaan joukkojen edessä marssijaa tai barrikadeille nousijaa. Mutta minä voin solmia kengännauhoja, pyyhkiä kyyneleitä, etsiä silmälaseja, puhaltaa kohmettuneisiin käsiin, lauloi Karoly Garam sulattaen yleisönsä sydämet. 14
Varsinaista kymmenvuotisjuhlaamme vietimme 2. kesäkuuta 1991 Villa Silvassa. Vieraiksi meillä oli ilo saada Unionin presidentti Anja Eerikäinen, governor Marja-Leena Puntila, kummimme Kaisu Heikkilä sekä muita naapuriklubiemme edustajia. Suomen Soroptimisti -lehteen kirjoittamassaan jutussa Vuokko Suuniittu kuvaili juhlan antia: Klubimme sai lahjojen ohella tarpeellisia eväitä tulevalle taipaleelle. Ulkoisten olojen muuttuessa on pidettävä lujasti kiinni siitä, mikä kaikkina aikoina on ollut pysyvää: henkisten voimien kasvu ja kehittyminen ihmisenä. Governor Marja-Leena Puntila (vas.), Unionin presidentti Anja Eerikäinen, oman klubin presidentti Ulla Pajukanta ja kummi Kaisu Heikkilä klubin 10-vuotisjuhlan tunnelmissa 2.6.1991. 15
1991-2001 Mukana ajan muutoksissa Samalla kun Eurooppa ympärillämme 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa kävi läpi historiansa mullistavimpia vuosia sitten toisen maailmansodan, suomalaiset mittasivat voimiaan ennen kokemattoman syvässä taloudellisessa lamassa. Yrityksiä kaatui. Työttömien ja lomautettujen määrä moninkertaistui muutamassa vuodessa. Yleinen epävarmuus kalvoi kaikkien mieliä, myös niiden, jotka saivat pitää työnsä. Kaiken ahdistuksen keskellä yhteisöhenki voimistui. Meille soroptimisteille klubin tilaisuudet tarjosivat turvallisen mahdollisuuden kokemusten vaihtoon ja ajatuksia avartavaan kanssakäymiseen, samalla kun tarve tehdä jotakin kasvoi. Kosketuspintaa eri kulttuureihin Naisen asema eri kulttuureissa sai klubiohjelmissamme tuntuvaa tilaa erityisesti 1990-luvulla. Tietoa karttui. Tampereen NNKY:n toiminnanjohtaja Leena Joenperä kertoi mustalaiskulttuurista marraskuun 1991 klubikokouksessamme. Tuulikki Petäjäniemi piti marraskuussa 1992 esitelmän aiheesta Naisen työn arvo ja arvostus valottaen aihetta lähinnä suomalaisen naisen kannalta. Myöhemmin Ulla Pajukanta kertoi gambialaisen naisen elämästä omien havaintojensa perusteella. Pirkko Huhtinen puolestaan kutsui klubikokoukseemme talvella 1993 vietnamilaispakolaiset Chanin ja Myyn, jotka valmistivat sisarille vietnamilaiskeittiön parhaita herkkuja sisältävän illallisen. Samalla kuulimme, että Vietnamissa kiinnitetään paljon huomiota ruoan kauniiseen esillepanoon ja että siellä ruokailijat odottavat ruokaa, mutta ruoka ei koskaan ruokailijoita. Chan ja Myy tarjoilivat sisarille vietnamilaisruokia helmikuussa 1993. Helmikuun 1995 kuukausikokouksessa oli vieraana Marianne Marenk Valkeakosken klubista. Marianne toi mukanaan kolme valkeakoskelaista tyttöä, jotka esittivät näytelmän pakolaisen elämästä. 16
Marraskuussa 1995 vierailimme Vammalassa, jossa emäntäklubin jäsen Heli Pimenoff kertoi meille afrikkalaisten elinolosuhteista ja suomalaistyöntekijöiden ponnisteluista niiden kohentamiseksi. Yllättävän erilaiseksi suomalaisnaisen asemaan verrattuna osoittautui myös irlantilaisen naisen asema, josta Marjut Lindström kertoi tammikuussa 1996. Sirkka Salosen kotona vietettiin helmikuussa 1996 egyptiläistä iltaa. Egyptiläis-suomalainen pariskunta oli valmistanut tilaisuuteen falafel-leivät, jotka nautittiin rauhoittavan karkade-teen kera. Tietojamme kaukaisista maista lisäsivät monet muutkin klubikokouksissa pidetyt esitelmät. Merja Jokinen Thai-Kummit ry:stä valotti meille nuorten tyttöjen ja naisten elämän mahdollisuuksia Thaimaassa ja lähetyssihteeri Mirja Hukari kertoi naisen asemasta Aasiassa. Lastenkodin johtajana elämäntyönsä tehnyt Salme Rintala kertoi vuoden 1998 helmikuussa Vihnukselan lastenkodin historiasta ja lasten asemasta paikkakunnallamme. Pari vuotta myöhemmin Salme laajensi esitystään Pietarin katulapsiin. Kesäkuussa 1995 tehtiin taideretki Villa Urpoon. Mukana Tuula Pukkila (vas.), Raija Blomqvist, Päivi Kilpikari, Sirkka Nikkari, Tuula Vesanmaa, Pirkko Huhtinen, Sirkka Salonen, Tellervo Vahala, Kirsti Leinonen ja Maija Paldanius. 17
Sanoista teoiksi Kaukoitä oli monella tapaa soroptimistien kansainvälisen huomion kohteena 1990-luvulla. Myös me nokialaissoroptimistit liityimme avustamaan soroptimistien silmälasiprojektia Bangladeshissa ja Thaimaan S.I.A.M. -projektia, jonka tavoitteena oli jakaa AIDS-valistusta ja nuoria naisia kouluttamalla estää näiden joutuminen seksiteollisuuden palvelukseen. Nokian klubin yhteydet Thai-Kummeihin syntyivät Ulla Pajukannan turistimatkalla 1992, jolloin hän tutustui suomalaisvoimin ylläpidettyyn oppilaskotiin, Ban Mai Sawan New Life Centeriin Thaimaassa. Thai-Kummien kautta saimme kummitytöksemme 10-vuotiaan Nutmo Säeleen, jolle tarjosimme mahdollisuuden koulunkäyntiin New Life Centerissä. Kolme vuotta myöhemmin, Nutmon muutettua muualle, kummitytöksemme tuli 9-vuotias Pen Manovan, jonka koulunkäyntiä tuimme viiden vuoden ajan. Kun libanonilainen kummityttösuhteemmekin jatkui vielä 1990-luvun puoliväliin asti, meillä oli joidenkin vuosien ajan kaksi kummityttöä. Yhteyksiä kummityttöihimme hoiti Tuula Vesanmaa 1980-luvun puolivälistä aina 2000-luvun alkuun. Katseemme kääntyivät myös Suomen itärajan toiselle puolelle. Helmikuussa 1992 vierailimme Käkisalmen lastenkodissa Salme Rintalan ja Ulla Pajukannan toimiessa retken aloitteentekijöinä ja toimeenpanijoina. Keräsimme mukaamme kodeistamme ja tuttaviltamme hyväkuntoisia käytettyjä vaatteita ja kenkiä. Tuliaiskuorman kartuttamiseen saatiin avuksi myös sponsoreita. Nanso lahjoitti neulosta, josta ommeltiin collegepukuja lapsille, Aamulehti koulutarvikkeita ja Nokian Jalkine myi edullisella hinnalla 40 paria talvijalkineita. Lastenkoti osoitti kiitollisuuttaan suurenmoisella vieraanvaraisuudella. Kotimatkalle retkeläiset lähtivät kirjavin tuntein ja miettein. Salme puki tunteita sanoiksi jo retkiohjelmakirjeessään: Miksi puhuisin itsestäni: pienistä iloista turhista huolista ketä se auttaisi? Puhun niistä, joilla ei puolestapuhujaa, joiden hätä sanoiksi saamaton. Maaria Leinonen 18
Sirkka Nikkari (vas.) luovuttamassa Käkisalmen lastenkodille tuliaisia, jotka vastaanottivat lastenkodin lääkäri, tulkki Alina Virkkunen ja lastenkodin johtaja Valeri Produdeev. Oikealla Salme Rintala. Helmikuu 1992. Keväällä 2000 Salme organisoi toisenkin lastenkotiretken, tällä kertaa Tallinnaan. Retkeen osallistui seitsemän sisarta, jotka tutustuivat katulasten suojakotiin. Tuliaislahjamme kodin johtaja Inge Ojala kertoi käyttävänsä lasten kesänviettopaikan vuokraan. Samalla matkalla retkeläiset tapasivat tallinnalaisia soroptimistisisaria, joiden opastuksella tutustuttiin myös itse kaupunkiin. Tallinnan-matkalla maaliskuussa 2000 tavattiin Tallinnan soroptimistiklubin jäseniä. Hotelli Mercuren tiloissa kuulumisia vaihtamassa Virve Maasik (vas.), Tuula Vesanmaa, Milvi Lilleväli, Sinikka Pyötsiä ja Vaike Pääsuke. 19
Ulla Pajukannan matkoista eri maanosissa on ollut puhetta jo aiemmin, mutta niistä kannattaa jatkaa, sillä ne olivat usein merkityksellisiä koko klubimme kannalta. Luganosta 1989 saamansa kipinän innostamana kielitaitoinen Ulla otti ulkomaan matkoillaan valppaasti yhteyttä eri maiden soroptimisteihin. Tällä tavoin hän tutustui moniin ranskalaisiin ja saksalaisiin klubeihin vieraillen niiden kokouksissa. Yksi Ullan löytämistä klubeista oli saksalainen Kassel-Kurhessen-Waldeck, josta tuli kolmas ystävyysklubimme vuonna 1996. Ulla oli mukana myös tämän klubin viisivuotisjuhlassa kesällä 1997 ja kutsui siinä yhteydessä saksalaissisaret vierailulle Nokialle. Tämä vastavierailu toteutuikin konventiokesänä 1999. Ulla osallistui myös Tallinnan, Eisenachin ja Schwerinin klubien perustamisjuhliin Unionin edustajana vuosina 1994-1996, jolloin hän oli Unionin läntisen alueen aluepresidentti. Hän toimi nokialaisten edustajana Tarttoprojektissa, jonka avulla suomalaissoroptimistit avustivat Tarttoon perustettua lääketieteellistä valistusklinikkaa. Kirpputorikauppoja ja keltaisia soroptimistipaitoja 1990-luvulla konserttituotantomme hiipui Raija Laakson erottua klubista. Hän esiintyi kuitenkin viuluineen vielä vuoden 1992 äitienpäiväkonsertissamme ja myöhemminkin pienissä tilaisuuksissamme. Äitienpäiväkonsertin muita esiintyjiä olivat nokialainen lauluyhtye Kellarikvartetti sekä Leena Juppala, joka säesti Raijaa. Varoja keräsimme nyt kirpputoreilla sekä myymällä teatterilippuja ja t- paitoja. Lippuja Tampereen teattereiden esityksiin myimme useamman vuoden ajan, muutaman kerran myös nokialaisen elokuvateatteri Vekkinon lippuja. Kirpputoreille keräsimme tavaraa omista ja sukulaistemme varastoista ja kartutimme klubin kassaa mukavilla myyntituotoilla. Vuonna 1997 tilasimme myyntiimme 500 soroptimistilogolla varustettua keltaista t-paitaa. Ne olivat oman paikkakunnan tuotantoa, tuttua ja varmaa Nanso-laatua. Paitoja myytiin soroptimisteille kautta maan yli kahden vuoden ajan. Helsingin konventiossa kesällä 1999 laajensimme myyntiä kansainväliselle soroptimistiyleisölle, minkä jälkeen totesimme, että markkinat eivät enää vetäneet. Jäljelle jääneistä osa lahjoitettiin SPR:lle ja viimeiset 26 paitaa ortodoksisen seurakunnan välityksellä Gorgin lastensairaalan henkilökunnalle Valko-Venäjälle. Lopputilitys osoitti kaikesta huolimatta plussaa. 20
Juhlista eväitä arjen työhön Soihdut valaisivat Urhatun kurssikeskukseen johtavan metsätien. Kynttilät syttyivät hämyisässä, tunnelmallisesti koristellussa salissa, joka täyttyi nopeasti lähiseudun klubien sisarista. Vietettiin Kansainvälisen soroptimistipäivän juhlaa 10. joulukuuta 1993 ja Nokian klubilla oli vuoro hoitaa emännyyttä. Juhlaesitelmän piti Latvian suurlähettiläs Anna Zigure aiheenaan Latvian lapset ja naiset eilen, tänään ja huomenna. Latvian naisten tuhatvuotista historiaa kerratessaan Anna Zigure todisti, että Latvian nainen on voimahahmo, joka on pärjännyt ennen ja pärjää vastaisuudessakin vaikeuksista huolimatta. Kiitoksena esityksestä ohjasimme rahalahjamme Anna Ziguren toivomuksesta hänen nimeään kantavaan lastenrahastoon. Soroptimistijärjestön 75-vuotistoimintaa juhlittiin kautta maailman vuonna 1996. Nokian klubi vietti tätä juhlaa 3. lokakuuta yhdessä Vammalan klubin kanssa. Paikkana oli ravintola Finlaysonin Palatsi Tampereella. Kansainvälistä näkökulmaa tilaisuuteen toi professori Tarmo Kunnas puhumalla aiheesta Suomalainen elämäntapa ja kulttuuri Euroopan integraatiossa. Mieliin painuneen illan musiikkiohjelmasta vastasi laulaja Reino Turunen säestäjänään diplomi-urkuri Matti Hannula. Vuosipäivän retkellä Kurussa kesäkuussa 1999 ryhmityttiin kuvaan kirkon vaivaisukon ympärille. Takarivissä hymyilevät Sirkka Salonen (vas.) Riitta Moilanen, Tuula Vesanmaa, Sirkka Nikkari, Maija Paldanius, Vuokko Suuniittu. Anu Saarela ja Eeva Enwald. Edessä Salme Rintala (vas.), Sinikka Pyötsiä, Tuija Sironen ja Tellervo Vahala. 21
Juhlavuoden kunniaksi istutimme Kylpylähotelli Edenin läheisyydessä sijaitsevaan ystävyyden puistoon vuorijalavan Nokian klubin omaksi nimikkopuuksi. Kasvakoon jalavamme vahvaksi, vihreäksi ja iäkkääksi. Symboloikoon se soroptimistien pyrkimystä edistää kansainvälistä ymmärrystä ja ystävyyttä, toivotteli presidentti Tuula Vesanmaa jalavaa istuttaessaan. Kesällä 1999 pidettiin SI:n konventio Helsingissä. Sen järjestäminen vaati kaikkien suomalaisklubien tukea. Nokiallakin kerättiin varoja joka kokouksessa lippaaseen, jonka Riitta Moilanen toi paikalle. Tähän maailmanlaajuiseen tilaisuuteen valmistauduttiin myös sukkia neuloen. Sinikeltaiset sukat, joiden sisään kätkettiin mietelause, annettiin lämpimänä tervehdyksenä konvention osallistujille. Nokialta lähti tähän tarkoitukseen 31 paria sukkia. Osallistuimme myös omalla artikkelillamme konventiokirjan A Summer s Delight, a Winter s Dream tekoon. Konventioon osallistuivat klubistamme Riitta Moilanen ja Tuula Vesanmaa konventiovieraina. Sinikka Pyötsiä oli mukana konventioemäntänä ja Maija-Liisa Laitinen, klubimme innokas edustaja Soror Optima Golf -kilpailuissa, osallistui konvention golfkisaan. Konvention yhteydessä harjoitimme myös t-paitakauppaa. Myyjänä toimi Riitan sukulaistyttö Venla Hänninen apunaan Eeva-Maija ja Maija-Liisa. Olipa roolina mikä hyvänsä, kaikki mukana olleet tempautuivat mukaan tämän kansainvälisen tapahtuman tunnelmiin ja aiheuttivat jälkeenpäin muisteluillaan kateutta niissä, jotka olivat jääneet pois. Konvention alla toteutui ystävyysklubimme SI of Kassel-Kurhessen-Waldeckin vierailu luoksemme Nokialle. Kuusi iloista saksalaissoroptimistia sekä yhden sisaren puoliso saapuivat vieraiksemme 30. kesäkuuta 1999 ja viipyivät Nokian ja Tampereen seudulla neljä vuorokautta aina konvention alkuun asti. Vieraiden ohjelmassa oli otettu huomioon heidän ammattinsa ja kiinnostuksen kohteet. Aloitettiin tutustumisesta Aamulehteen, Nansoon, terveyskeskukseen ja maataiteeseen ja päädyttiin Vammalan kirjallisuuspäivien kautta metsästysseuran majalle, jossa Maija Paldanius kertoi suomalaisesta metsänhoidosta ja tarjoili kuusenkerkkäjuomaa. Iltaisin syvennettiin ystävyyttä vapaamuotoisissa tilaisuuksissa Sirkka Nikkarin ja Sirkka Salosen kodeissa sekä Maija-Liisa Laitisen kesämökillä. 22
Ystävyysklubin Kassel- Kurhessen-Waldeck vieraiden iloinen joukko Tampereella 2.7.1999. Edessä Waltraud Becker (vas.), Anne Höhmann ja Marguerite Ernst. Takana Margret Selzer (vas.), presidentti Agathe Wassmuth ja Ilse Ludolph. T-paitojen myyntiä SI:n konvention 1999 yhteydessä Finlandia-talolla. Mukana Tuula Vesanmaa (vas.), Venla Hänninen, Maija-Liisa Laitinen ja Riitta Moilanen. Ohjelman suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Riitta Moilanen tutun tarmokkaalla tavallaan. He olivat helppoja vieraita ja niin ihanan mutkattomia ihmisiä, muistelee Riitta. Jopa kesäyön hämärässä tielle loikannut hirvi ilahdutti heitä! Kaksi sisarta osallistui konventioon ja matkustin yhdessä heidän kanssaan junalla Helsinkiin. Heti konvention avajaistilaisuus oli antoisa, koska minulla oli mahdollisuus tutustua Euroopan federaation toimihenkilöihin saksalaisten sisarten välityksellä. Seurustelua ja huumaavaa puheensorinaa! Vuosikymmenen vaihteen iloisiin kohtaamisiin kuuluivat myös presidenttien Sirkka Nikkarin ja Sirkka Salosen kodeissa järjestetyt Nuutinpäivänaaton kutsut ja Ystävien ja kylänmiesten illat, joissa oli mukana myös aviopuolisoita ja ystäviä. Tilaisuuksien pääsymaksutulot käytimme kummilapsemme hyväksi. 23