ETELÄKÄRJEN YMPÄRISTÖTERVEYDEN VALVONTASUUNNITELMA VUOSILLE 2015-2019

ETELÄKÄRJEN YMPÄRISTÖTERVEYDEN VALVONTASUUNNITELMA VUOSILLE 2015-2019

Sisältö 1. YLEISTÄ... 3 OSA I: YMPÄRISTÖNTERVEYDENHUOLTO... 3 1.1 LAINSÄÄDÄNTÖ JA VALVONNAN TARKOITUS... 3 1.2 VALVONNAN VOIMAVARAT JA TEHTÄVÄT... 4 1.2.1 Henkilöstö ja tehtävät... 4 1.2.2 Muutoksia toimintaympäristössä... 4 1.2.3 Voimavarojen käyttö... 5 1.2.4 Koulutus... 7 1.2.5 Valvontakohderekisteri... 7 1.3 VALVONNAN MAKSULLISUUS... 8 1.4 VIESTINTÄ... 8 1.5 ERITYISTILANTEISIIN VARAUTUMINEN... 8 1.6 HALLINNOLLISET PAKKOKEINOT JA RANGAISTUSSEURAAMUKSET... 9 2. VALVONTAKOHTEET... 9 2.1 ELINTARVIKELAIN MUKAISET KOHTEET... 9 2.2 TERVEYDENSUOJELULAIN MUKAISET KOHTEET... 10 2.3 KULUTTAJATURVALLISUUSLAIN MUKAISET KOHTEET... 10 2.4 TUPAKKALAIN MUKAISET KOHTEET... 10 2.5 LÄÄKELAIN MUKAISET KOHTEET... 10 3. TARKASTUSTEN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS... 11 3.1 TARKASTUSTIHEYS JA RISKINARVIOINTI... 11 3.1.1 Elintarvikevalvonta... 12 3.1.2 Terveydensuojeluvalvonta... 13 3.1.3 Kuluttajaturvallisuusvalvonta... 13 3.1.4 Tupakkavalvonta... 13 3.1.5 Nikotiinivalmisteiden valvonta... 14 3.2 TARKASTUSTEN SISÄLTÖ JA TOTEUTUS... 14 3.2.1 Elintarvikevalvonta... 14 3.2.2 Terveydensuojeluvalvonta... 15 3.2.3 Kuluttajaturvallisuusvalvonta... 15 3.2.4 Tupakkavalvonta... 16 3.2.5 Nikotiinivalmisteiden valvonta... 16 3.2.6. Muu valvonta... 16 3.2.7 Tarkastuksiin käytettävä aika... 16 3.3 TARKASTUSPÖYTÄKIRJA... 16 3.4 VALVONNAN PAINOPISTEALUEET 2015-2019... 17 3.4.1 Elintarvikevalvonta... 17 3.4.2 Terveydensuojeluvalvonta... 17 3.4.3 Kuluttajaturvallisuusvalvonta... 18 3.4.4 Tupakkavalvonta... 18 4. NÄYTTEENOTTO... 18 4.1 VIRANOMAISNÄYTTEENOTTO... 18 4.1.1 Elintarvikevalvonta... 19 4.1.2 Terveydensuojeluvalvonta... 21 4.1.3 Muut valvontalajit... 21 4.2 LABORATORIOT... 21 5. VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI... 22 1

6. LIITTEET... 23 LIITE 1. YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTAA OHJAAVAA KESKEISTÄ LAINSÄÄDÄNTÖÄ... 23 LIITE 2. ELINTARVIKEVALVONNAN KOHTEET, TARKASTUSTIHEYDET SEKÄ TARKASTUKSIIN KESKIMÄÄRIN KÄYTETTÄVÄ AIKA VUONNA 2015... 25 LIITE 3. TERVEYDENSUOJELUVALVONNAN KOHTEET, TARKASTUSTIHEYDET SEKÄ TARKASTUKSIIN KÄYTETTÄVÄ AIKA VUONNA 2015 SEKÄ TEEMAVUODET VUOTEEN 2019 ASTI... 27 LIITE 4. KULUTTAJATURVALLISUUSVALVONNAN KOHTEET, TARKASTUSTIHEYDET SEKÄ TARKASTUKSIIN KÄYTETTÄVÄ AIKA VUONNA 2015 SEKÄ TEEMAVUODET... 29 LIITE 5. TUPAKKAVALVONNAN KOHTEET SEKÄ TARKASTUKSIIN KÄYTETTÄVÄ AIKA VUOSINA 2015-2019... 30 LIITE 6. LÄÄKELAIN MUKAISEN VALVONNAN KOHTEET, TARKASTUSTIHEYDET SEKÄ TARKASTUKSIIN KÄYTETTÄVÄ AIKA VUOSINA 2014-2019... 31 LIITE 7. KIRJALLISUUSLUETTELO... 32 2

1. YLEISTÄ Eteläkärjen ympäristöterveyden valvontasuunnitelma on laadittu huomioiden ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2015 2019. Laadinnassa on lisäksi pyritty ottamaan huomioon paikalliset olosuhteet ja riskitekijät. Suunnitelma kattaa yksikön toiminta-aluetta, johon kuuluu Hanko, Inkoo ja Raasepori. Valvontasuunnitelma on osa yksikön kokonaissuunnitelmaa, jonka toinen osa käsittelee ympäristöterveyden valvontaa ja toinen eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä Eteläkärjen ympäristöterveyden alaisten kunnallisten eläinlääkäripalveluiden valvonta. Suunnitelma päivitetään tarvittaessa, kuitenkin vähintään joka kolmas vuosi. Kunnan valvontasuunnitelmaa säätelee Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (665/2006), jonka mukaan kunnan tulee toimittaa hyväksymänsä seuraavan vuoden valvontasuunnitelma aluehallintovirastolle kalenterivuoden loppuun mennessä. Ennen käsittelyä Eteläkärjen ympäristöterveyslautakunnassa annetaan alueen asukkaille ja toimijoille mahdollisuus tutustua suunnitelmaehdotukseen ja antaa siitä lausuntonsa. Yleisöä kuullaan myös suunnitelman päivityksistä. OSA I: YMPÄRISTÖNTERVEYDENHUOLTO 1.1 Lainsäädäntö ja valvonnan tarkoitus Kansanterveyslakiin (66/1972) on sisällytetty käsite ympäristöterveydenhuolto, jolla tarkoitetaan yksilön ja hänen elinympäristönsä terveydensuojelua. Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön tavoitteena on varmistaa kuntalaisille turvallinen elinympäristö, jossa ei ole terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä. Lainsäädännössä korostetaan toiminnanharjoittajien omaa vastuuta. Viranomaisvalvontaa tarvitaan toiminnan ja tuotteiden määräystenmukaisuuden varmistamiseksi, toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi, kuluttajansuojan turvaamiseksi sekä toimijoiden tuotantoedellytysten varmistamiseksi. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman säädösperustana ovat terveydensuojelulaki (763/1994), elintarvikelaki (23/2006), kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011), tupakkalaki (693/1976), lääkelaki (395/1987) ja Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (665/2006). Kunnissa ympäristöterveydenhuollon valvontaa säätelee joukko muita lakeja, joista keskeisimmät on koottu liitteeseen 1. Valtakunnallisen ohjelman mukaisesti ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön tavoitteena on edistää ja valvoa elinympäristön ja ihmisten terveyttä ja turvallisuutta sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Tarkoituksena on varmistaa korkealuokkainen ympäristöterveydenhuollon valvonta, johon vaaditaan suunnitelmallista valvontaa, riittävästi käytettävissä olevia voimavaroja valvontaan ja valvonnan oikeaa kohdistamista, tehokkuutta sekä eri toimijoiden yhdenvertaista ja oikeudenmukaista kohtelua. Valvonnan avulla varmistetaan ympäristöterveydenhuollon lakien noudattaminen neuvomalla toiminnanharjoittajia ja kuluttajia, ohjaamalla ja kouluttamalla, tarkastusten, näytteenottojen ja lausuntojen avulla sekä olemalla valmiudessa poikkeustilanteiden varalta. Valvontaviranomaisen tulee myös huolehtia, että toimija korjaa epäkohdat. Tarpeen vaatiessa valvontaviranomainen ryhtyy hallinnollisiin pakkokeinoihin epäkohtien korjaamiseksi. Valvontaviranomaisen toimenpiteiden tulee hyvän hallintotavan mukaisesti olla 3

oikeassa suhteessa epäkohtiin, eikä tuotteiden tai palveluiden saatavuutta tule rajoittaa enemmän kuin on tarpeellista. Valvontamenetelmät ja niiden kohdistaminen valitaan siten, että valvonnan vaikuttavuus on mahdollisimman suuri. Erityisesti suunnitelmallisen valvonnan kohdistamisen tulee perustua riskeihin. Ympäristöterveydenhuollon valvonnan hoitavat suurimmalta osin kunnat. Hangossa, Inkoossa ja Raaseporissa tehtävää hoitaa yhteinen yhteistyöelin, Eteläkärjen ympäristöterveys. Ohjelmakaudella 2015-2019 on valvonnan tavoitteena sen vaikuttavuus. Suunnitelman laadinnassa huomioidut yleiset tavoitteet ovat seuraavat: Riskiperusteinen ja kohdistettu valvonta. Valvontamaksujen tehokas perintä. Tietokonejärjestelmien kehittäminen ja soveltaminen. Valvonnan näkyvyyden varmistaminen. Yksittäisten valvonta-alueiden painopisteet ja niiden huomioon ottaminen on esitetty alla kohdassa 3.4. 1.2 Valvonnan voimavarat ja tehtävät 1.2.1 Henkilöstö ja tehtävät Eteläkärjen ympäristöterveys toimii Hangon kaupungin alaisuudessa. Seudullisen ympäristöterveydenhuollon tarkoitus on yksikön johtosäännön mukaan taata yhteistyöalueen kuntien hyvää ja terveellistä elinympäristöä. Yksikössä työskentelee kuusi terveystarkastajaa ja neljää eläinlääkärivirkaa hoitavat kuusi eläinlääkäriä. Eläinlääkärien työajasta on varattu hygieniavalvontaan 0,4 henkilötyövuotta. Yksikköä johtaa terveysvalvonnan johtaja. Resursseihin kuuluu lisäksi puoliaikainen kanslisti. Henkilökunta on sijoitettu Hankoon (2 terveystarkastajaa, kanslisti ja terveysvalvonnan johtaja), Raaseporiin (4 terveystarkastajaa Tammisaaressa sekä hygieenikkotehtäviä tekevien eläinlääkärien työtilat Tammisaaressa ja Karjaalla) sekä Inkooseen (eläinlääkärin vastaanotto). Huomioon ottaen toiminta-alueen pitkät välimatkat ja käyntien määrä per kohde on tarkoituksenmukaista pitää useampaa toimipistettä matkojen minimoimiseksi. Laboratoriopalvelut ja IT-palvelut ostetaan ulkopuolisilta toimijoilta, muutoin keskeiset palvelut hoidetaan itse. ½ eläinlääkärivalvontaresurssi myydään Hyvinkäälle 1.2.2 Muutoksia toimintaympäristössä Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa ehdotetaan kuntien valvontatehtävien karsimista sekä suunnitteluvelvoitteiden supistamista. Tavoitteena on jättää asian vaatimat lakiehdotukset eduskunnalle syysistuntokaudella 2014. Keskeiset virastot puolestaan täyttävät tämän tavoitteen kehittämällä sähköistä raportointia. Yhteinen, valtakunnallinen valvontasuunnitelma on myös laadittu siten, että se on voimassa useita vuosia, ja se päivitetään mahdollisimman harvoin. Kuntien näkökulmasta sähköisen raportoinnin ei odoteta vähentävän raportoinnin kustannuksia eikä työaikaa. Tähänastiset käytännön kokemukset osoittavat, että siirtyminen vuosiraportoinnista tapahtumakohtaisiin raportteihin vie työaikaa, mikä johtaa siihen, että tehdään vähemmän tarkastuksia ja menetetään tuloja. Tämä maksaa vuonna 2014 arviolta 10 000 20 000. Tästä syystä uudet työvaiheet otetaan käyttöön varovasti ja vasta perusteellisen kokeilun ja tuotekehittelyn jälkeen. 4

Valvontamaksuihin ja niiden perimistapoihin liittyviä muutoksia saattaa olla tulossa. Tarpeen vaatiessa suunnitelmiin ja maksuihin tehdään muutoksia suunnittelukauden aikana. 1.2.3 Voimavarojen käyttö Valvontasuunnitelmaa tulee toteuttaa valvontatarpeisiin perustuen eikä käytettävissä olevat resurssit saa vaikuttaa valvontatarpeeseen tai tarkastustiheyteen. Tätä ei toteudu Eteläkärjen ympäristöterveydessä, koska pitkäaikaisen resurssipulan johdosta valvonnassa on jouduttu leikkaamaan usean vuoden aikana. Ympäristöterveydenhuollon tehtäviä on terveystarkastajien kesken pyritty jakamaan niin, että työskentely työpareissa mahdollistuisi. Lisäksi työtehtävät on pyritty jakamaan tasapuolisesti maantieteellisen alueen sisällä. Hygieenikon tehtävät on jaettu Karjaalle ja Tammisaareen sijoitettujen eläinlääkäreiden välillä siten, että pääosan työstä tekee Tammisaareen sijoitettu eläinlääkäri. Karjaalle sijoitettu eläinlääkäri vastaa suuresta osasta maitotilojen tarkastuksista sekä sijaistaa Tammisaareen sijoitettua eläinlääkäriä tarvittaessa hänen poissa ollessa. Lisäksi valvontaeläinlääkäri hoitaa hygieenikkotehtäviä Hangossa. Tähän on varattu 2 h/kk. Suunnitelmallisen valvonnan toimialakohtaiset valvontakohteet, tarkastuksiin tarvittava keskimääräinen aika sekä tarkastustiheydet on esitetty liitteissä 2-9. Valvontakohteet on eritelty luvussa 2. Suunnitelmallisen valvonnan lisäksi on varattu aikaa ns. akuuttiin valvontaan. Näistä tehtävistä osa voidaan ennakoida, kuten vesilaitosten valvontatutkimusohjelmien uusimiset ja uimarantaprofiilien päivitys. Akuuttiin valvontaan kuuluvat myös vaikeasti ennakoitavat tehtävät, kuten esimerkiksi epidemioiden ja erityistilanteiden selvittämiset, asunnontarkastukset, laivatarkastukset sekä tuhoeläimiin ja eläinsuojeluun liittyvät tehtävät. Valvontatyöhön kuuluu lisäksi uusien hakemusten, suunnitelmien ja ilmoitusten käsittely sekä päätöksien tekeminen. Aikaa kuluu myös annettujen toimenpiteiden seurantaan. Viranomaistehtäviin kuuluu myös neuvonta, ohjaus, koulutus ja viestintä. Samoin valvontasuunnitelmien toteutumisen arviointiin, raportointiin ja seuraavan vuoden suunnitelmien laatimiseen on varattava aikaa. Vuoden aikana suoritettavien tehtävien määrää on vaikea etukäteen ennakoida, mutta yleisesti on arvioitu, että valvontaan tarvittava kokonaistyöpanostarve on vähintään 2,5 kertaa valvontakohteiden tarkastuksiin tarvittava aika (h), sillä valvonnan tehtäväkenttä on laaja. Todettakoon, että voimavaroista on tällä hetkellä puutetta (ks. taulukko alla). Maantieteellisesti tarkasteltaessa resurssipula on pahin Raaseporin alueella, jossa valvonnalla on ollut käytettävissään arviolta noin puolet tarvittavista resursseista. Kohteet vaihtelevat jonkin verran vuoden aikana, kun uusia toimintoja perustetaan ja vanhoja lopetetaan. Suuruusluokka pysyy kuitenkin kutakuinkin samana vuodesta toiseen. Yksikkö on tehnyt riskianalyyseja valvontatarpeen määrittelemiseksi. Niissä tapauksissa, joissa riskianalyyseja ei ole tehty, sovelletaan valvontatarpeen arvioinnissa valtakunnallisen ohjelman suuntaviivoja. Käytännössä kohdekohtaiset riskianalyysit ovat johtaneet vähentyneeseen resurssitarpeeseen. Tämä johtuu siitä, että toiminnot ovat usein kausiluonteisia tai suhteellisen vähäisiä. Vertailua kuitenkin vaikeuttaa se, että tarkastusaikoihin ei saa sisällyttää matka-aikoja. Tästä johtuen lasketaan säännönmukaisesti puoli tuntia/tarkastus, mikä vastannee varsin hyvin keskiarvoja. Elintarvikevalvonnan Oiva-järjestelmän myötä aikaa pitäisi varata myös seurantatarkastuksiin, jotka pitäisi tehdä kahden viikon sisällä asetetusta määräajasta, silloin kun arvosana on ollut korjattavaa (C) tai huono (D). Eviran arvioinnin mukaan näitä tarkastuksia olisi 5-15 % tarkastusten kokonaismäärästä. Kuten yksikön omissa arvioissa oli 5

oletettu johtaa 64 % tarkastuksista toiminta-alueella arvosanaan C tai D. Ero kansallisiin odotuksiin on huomattava. Nykyisessä resurssitilanteessa seurantatarkastuksia ei voida priorisoida, vaan ne tehdään viranhaltijoiden priorisoinnin mukaisesti samoilla perusteilla kuin muukin valvonta. Tässä priorisoinnissa on kuluttajalle aiheutuvan riskin oltava tärkein, mikä voi tarkoittaa sitä, että valvontasuunnitelman mukainen rutiinitarkastus voi mennä seurantatarkastuksen edelle. Taulukko 1: Suunnitelmallisen valvonnan voimavarojen tarve, perustuen kohteiden määrään ja riskianalyyseihin 2014. 6 Elintarvikevalvonta ja eläinperäinen alkutuotanto Kohteiden määrä 2014 Tarvittava tarkastumäärä, keskiarvo/a Suunnitelmallisen valvonnan tarve htpv/v (henkilötyövuosia/vuosi) N. 600 850 N. 500 (2,3), josta hygieenikkotyöaika n. 45 (0,2) Muu alkutuotanto 550 55 22 (0,1) Terveydensuojeluvalvonta *Talousveden valvonta 68 40 30 (0,13) *Uimavedet 48 48 28 (0,13) (0,12) *Muut TsL:n mukaiset kohteet 320 107 67 (0,3) (arvio) Tupakkavalvonta 70 265 9 (0,04) Kuluttajaturvallisuus 225 86 40,0(0,18) Nikotiinivalvonta 30 30 8 (0,04) Yhteensä noin 1911 1481 Terv.tark: 759 (3,5) Hygieenikko: 45 (0,2) Matka-aika ½ h/tarkastus, yht. 99 (0,4) Kokonaisvoimavarojen tarve (suunnitelmallinen valvonta * 2,5) 8 htv +0,5 Valtion viranomaisten käytyä läpi kuntien tehtäviä, on tarkastuskohteiden määrä laskenut enemmän kuin 500:lla. Tosin leikkaukset on kohdistettu kohteisiin, jotka muutenkin ovat vähäriskisiä. Siten vuotuinen tarkastuksien määrä on karkeasti katsottuna laskenut vain noin 30 kappaleella. Työvoiman kokonaistarve on toimenpiteiden yhteydessä laskenut 10,5:stä 8,5:een. Muutokset suovat yksikölle paremmat mahdollisuudet valvonnan vaatimuksien täyttämiselle. Tosin resursseja puuttuu vielä elintarvikevalvonnasta, jota ei voida kattaa nykyisellä henkilökunnalla. Elintarvikevalvonnan muutoksia suunnitellaan vielä, joten elintarvikevalvonnan tarkemmat suunnitelmat tehdään toistaiseksi ainoastaan vuodelle 2015. Vuoden 2015 aikana muutoksia tarkastellaan ja suunnitelmaa päivitetään tarvittaessa. Valtakunnallisen ohjelman mukaan valitukset ja ilmoitukset tulevat suunnitelmanmukaisen valvonnan edelle. Vastaanotettaessa tietoja terveyshaitoista, viranomaiset tarkastavat tiedot ja lisäävät ne työlistalle mm. seuraavien tekijöiden perusteella: Montako valitusta on tullut, kuinka vakavasta valituksesta on kyse, montako henkilöä se koskee ja millaiset ovat haitan seuraukset (taloudelliset, terveydelliset). Tällä tavalla muodostetaan riskiperusteinen kokonaiskuva. Raportointi- ja hallinnolliset tehtävät hoitaa yksikön johto yhdessä kanslistin kanssa. Eteläkärjen ympäristöterveyslautakunta käsittelee resurssitilannetta vuotuisen raportoinnin yhteydessä sekä talousarvioita laadittaessa. Resurssien ollessa puutteelliset on valvontaa priorisoitava myös lakisääteisen valvonnan sisällä, jotta voidaan keskittyä

suurimpiin riskikohteisiin. Mikäli aika ei riitä suunniteltuun valvontaan, pyritään ensin jättämään valvonta pois kohteista, joissa on vähäistä toimintaa ja pienemmät riskit. Samalla tullaan tekemään vähemmän tarkastuksia elintarvikekohteisiin, jotta saataisiin aikaan kokonaisvaltaisempi valvonta ja näkemys riskeistä. Erityyppisistä kohteista priorisoidaan terveydensuojelu- ja elintarvikekohteita kuluttajaturvallisuuskohteiden kustannuksella. Tämä johtuu siitä, että kuluttajaturvallisuuskohteissa on usein vähemmän riskejä kuin muissa kohteissa. Kaikissa resurssitilanteissa pyritään suunnitelmallisen valvonnan puitteissa varmistamaan talousveden säännöllinen valvonta sekä tärkeimpien elintarvikekohteiden valvonta. Tupakkalain ja lääkelain alaisten kohteiden valvonta suoritetaan samassa yhteydessä muiden tarkastusten kanssa, jolloin resurssienkäyttö on tarkoituksenmukaisempaa. Muutokset maksujen perimisessä otetaan huomioon ja lisäresursseja suunnitellaan mahdollisuuksien mukaan 1.2.4 Koulutus Vuoden 2015 talousarvioon on varattu määrärahoja koulutusta varten ja henkilökunnan henkilökohtaisia koulutussuunnitelmia on laadittu laatukäsikirjan mukaisesti. Aluehallintovirastot, keskusvirastot, ministeriöt ja yksityiset toimijat järjestävät koulutuspäiviä, joilla kerrotaan lainsäädännön uudistuksista ja ajankohtaisista asioista. Tarkastajat osallistuvat säännöllisesti tehtäväalueensa paikallisiin ja valtakunnallisiin koulutustilaisuuksiin. Yksikössä pidetään kirjaa käydyistä koulutuksista, ja koulutustarvetta pyritään arvioimaan säännöllisesti. Ohjelmassa esitetään kahdeksaa päivää, joihin lasketaan sisäiset koulutuspäivät, omat opinnot jne. Suuremmat kokonaisuudet toteutetaan Hangon kaupungin hyväksymien periaatteiden mukaisesti. 1.2.5 Valvontakohderekisteri Eteläkärjen ympäristöterveys käyttää TerveKuu-tietokantaa valvonnan rekisteröintiin ja organisointiin. Kaikki valvontatapahtumat sekä valtakunnallisella tasolla tarvittavat tiedot tallennetaan järjestelmällisesti tietokantaan. Tallennettaviin tietoihin kuuluvat muun muassa kohdekohtaiset riskianalyysit, joiden perusteella saadaan tarkempi kuva resurssitarpeesta. Valvontatapahtumien ja tutkimustulosten alkuperäiset asiakirjat - säilytetään toimipisteissä. TerveKuu-ohjelmasta voidaan tulostaa vuosiraportteja, yhteenvetoja tutkimustuloksista sekä erilaisia kohdeluetteloita. Tietokannan laajennettu rekisteriseloste, tietosuojaseloste, on päivitetty 2014. Tietokannan avulla toteutetaan keskusvirastojen määräyksiä tietojen siirroista Eviraan, Valviraan ja Tukesiin. Resurssipulan johdosta ei kaikki terveydensuojelun ja kuluttajaturvallisuuden kohteet ole voitu siirtää vuoden 2014 aikana, niin kuin määrättiin. Resurssit on sen sijaan ensisijaisesti kohdennettu valvonnan suorittamiseen. Tiedot siirretään rutiinivalvonnassa mahdollisimman pian, kuitenkin niin, ettei valvonta kärsi. Jotjut rekisteriselosteet puuttuvat keskusvirastojen osalta, jonka takia henkilötietoja siirretään vain harkitusti koska kuluttajalla on oikeus tietää mitä heidän tiedoilla tehdään. Valvontahenkilökunnan oikeuksia, valvonnan toteuttamista ym. valvoo valtiollinen VYHA-järjestelmä. Tämän valtiollisen järjestelmän kautta tapahtuu tarpeellinen raportointi. Yksikön tiedot pidetään myös ajan tasalla VYHAssa. Ympäristöterveydenhuollon sähköisiä asioimis- ja käsittelypalveluita suunnitellaan YLLI-hankkeessa. Viranomaispalvelut tulisivat näkyviin nettipalvelu Yritys-Suomessa. Yksikkö seuraa hankkeen edistymistä ja luopuu vähitellen ja mahdollisuuksien mukaan omista lomakkeistaan ja viittaa sen sijaan niiden osalta keskitettyyn palveluun. 7

1.3 Valvonnan maksullisuus Ympäristöterveydenhuollon laeissa säädetään, että kunnan valvontaviranomaisen tulee periä toiminnanharjoittajalta maksu kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvästä tarkastuksesta, näytteenotosta ja näytteen tutkimisesta (elintarvikelain 71, kuluttajaturvallisuuslain 32, terveydensuojelulain 50, tupakkalain 25 a ). Maksullista on myös valvontasuunnitelmaan sisältyvän tarkastuksen perusteella annettujen määräysten valvonta, silloin kuin määräysten antaminen perustuu säännösten noudattamatta jättämiseen. Muusta maksullisuudesta, kuten ilmoitusten käsittelystä tai kohteen hyväksymisen ja siihen liittyvän tarkastuksen maksullisuudesta on säädetty erikseen. Suunnitelmallinen maksullinen valvonta kohdistuu ilmoituksen- ja luvanvaraisiin kohteisiin sekä sellaisiin kohteisiin, jotka eivät vaadi ympäristöterveydenhuollon ilmoitus- tai lupakäsittelyä. Valvontamaksuja peritään siten, että ne kattavat valvonnasta aiheutuneet kustannukset sisältäen valmisteluun, tarkastukseen ja asian käsittelyyn käytetyn työajan. Matkakulut peritään erikseen, kuitenkin niin, ettei maksu ole riippuvainen yrityksen sijainnista suhteessa Eteläkärjen ympäristöterveyden toimipaikkoihin. Maksut peritään hyväksytyn taksan mukaisesti. Eteläkärjen ympäristöterveyden taksat tarkistetaan vuosittain ja päivitetään tarpeen mukaan. 1.4 Viestintä Eteläkärjen ympäristöterveys tiedottaa Hangon kaupungin alaisilla internet-sivuilla osoitteessa www.symi.fi. Tarvittavat linkitykset Inkoon ja Raaseporin sivuilta pyritään pitämään ajan tasalla. Käytännössä yksikkö ei kuitenkaan pääse muuttamaan muiden kuntien sivujen sisältöä. Lautakunnan käsittelyyn tulevat, yleistä kuulemista vaativat asiat, ilmoitetaan kunkin toiminta-alueen kunnan ilmoitustauluilla. Tätä kautta ilmoitetaan m.m. valvonnan suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyvistä asioista, valvonnan painopisteistä ja hankkeista. Ajankohtaisista ilmiöistä ja ongelmista tiedotetaan tarvittaessa paikallislehdissä ja radiossa. Käytäntö on osoittanut, että tätä kautta välitetty informaatio on saavuttanut hyvin median ja asukkaat. Toiminnanharjoittajia ja asukkaita neuvotaan ja ohjataan sekä puhelimitse että tarkastuskäyntien yhteydessä. Tietoa on myös jaettu tiedotustilaisuuksien yhteydessä, joita ovat järjestäneet paikalliset toimijat, kuten esim. ammattikorkeakoulut. Alueella on ensisijaisesti pienyrittäjiä, joilla on alussa pienet resurssit ja heikko tietotaso, ja valvonnalta vaaditaan enemmän aikaa esim. tiedottamiseen. Tämä on otettu huomioon tarkastusten aikasuunnittelussa. Erityistilanteissa selvitystyöryhmä arvioi tiedottamisen tarpeet ja välineet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa konsultoiden tarvittaessa keskusviranomaisia. Sisäiset ohjeet tiedottamisesta sisältyvät yksikön laatujärjestelmään, ja ne päivitetään tarpeen mukaan. Yksikön toiminnasta voi antaa palautetta henkilökohtaisesti tai kotisivujen palautejärjestelmän kautta, jota on mahdollista käyttää nimettömänä. 1.5 Erityistilanteisiin varautuminen Valmiussuunnitelmia on kunnissa aktiivisesti päivitetty vuoden 2012 aikana ja sen jälkeen on työstetty sektorikohtaisia suunnitelmia. Yksikössä koekäytetään parhaillaan omaa toimintaa koskevaa alustavaa suunnitelmaa. Suunnitelmassa käsitellään ympäristöterveydenhuollon tehtäviä ja toimintavalmiuksia erityistilanteissa kuten epidemioissa, kemikaalivaaroissa ja myrkytysepäilyissä sekä erityistilanteita kuluttajaturvallisuuslain mukaisissa erityistilanteissa. Ruokamyrkytysepidemioiden selvitystyöryhmät 8

on uudistettu vuonna 2013, ja ne vastaavat kokoonpanoltaan lainsäädännön vaatimuksia. 1.6 Hallinnolliset pakkokeinot ja rangaistusseuraamukset Kunnan ympäristöterveysviranomaisella on eri lakien nojalla oikeus antaa yksittäisiä kieltoja ja määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveyshaitan tai kuluttajien terveyteen kohdistuvien haittojen poistamiseksi tai ehkäisemiseksi. Terveydensuojeluviranomaisen tehtäviä yksikön toiminta-alueella hoitaa Eteläkärjen ympäristöterveyslautakunta, jossa on edustajia kaikista osallistujakunnista. Valvonnan sujuvuuden vuoksi tehtäviä on tarpeen mukaan delegoitu viranhaltijoille. Muista kuin kiireellisistä toimenpiteistä sekä uhkasakon asettamisesta päättää kuitenkin aina Eteläkärjen ympäristöterveyslautakunta. Lautakunta käsittelee myös aina virkamiesten kiireelliset toimenpiteet. Kuluttajaturvallisuuslain mukaisista kiireellisistä pakkokeinoista lautakunta käsittelee määräykset ja kiellot, kun taas määräaikaisista kielloista, toiminnan keskeyttämisestä ja teettämisestä päättää Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Muun ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön mukaisesti kunnallinen lautakunta päättä aina lopullisesti kiireellisistä asioista. 2. VALVONTAKOHTEET Tämä valvontasuunnitelma perustuu pitkälle edellä esitettyyn tarvelaskentaan. Käytännössä on todettu, että eri valvontalajien valvontakohteet muuttuvat jonkin verran kalenterivuoden aikana (toiminnan lopettaminen, alkaminen ja muuttuminen), mutta valvontakohteiden kokonaismäärä pysyy kuitenkin vakaana vuodesta toiseen. Muutokset otetaan huomioon vuoden mittaan, sitä mukaa kun lopettaneet yritysten toiminnat lopetetaan tietokannassa ja uusia kohteita lisätään ilmoitusten ja hakemusten tultua käsiteltäväksi. Uudet kohteet arvioidaan ensin valtakunnallisten ohjeiden mukaisesti ja myöhemmin kohdekohtaisten riskianalyysien perusteella. Uusia kohteita tarkastetaan kansallisen riskiarvion mukaisesti tai ilmoituksen käsittelyn yhteydessä. Näin varmistutaan toiminnan asianmukaisuudesta ja saadaan hyvä kontakti toiminnanharjoittajaan toiminnan alusta asti. Tarkastuskohteiden riskianalyysit päivitetään tarkastusten jälkeen ja kun uutta tietoa saadaan. Riskianalyysien tulokset otetaan huomioon, kun käytännön valvontaa suunnitellaan, mikä saattaa johtaa siihen, että samankaltaiset kohteet tarkastetaan eri väliajoin. 2.1 Elintarvikelain mukaiset kohteet Elintarvikevalvonnan piiriin kuuluu n. 35 valvontakohdetyyppiä, joissa on yhteensä n. 1100 valvontakohdetta (liite 2). Näistä alkutuotannon kasvintuottajia on n. 550 kpl. Useammin valvottavia kohteita on n. 600. Valvontakohteissa on sekä hyväksyntää edellyttäviä kohteita että ilmoitusta edellyttäviä kohteita. Määrällisesti kohteet painottuvat suurkeittiöihin sekä myyntipaikkoihin, mutta toimintojen kirjo on suuri alkutuotannosta jalostukseen ja myyntiin. Yli puolet muista kuin alkutuotannon kohteista sijaitsee Raaseporissa ja noin neljäsosa Hangossa. Inkoossa sijaitsee taas suhteessa paljon alkutuotantoa. Resurssipulan vuoksi ei yksikkö enää solmi sopimuksia ensisaapumisvalvonnasta ja lihantarkastuksesta Elintarvikevirasto Eviran kanssa. Käytettävissä olevat resurssit tarvitaan omalla vastuulla olevan valvonnan varmistamiseksi. Näytteenotto esitetään kohdassa 4. 9

2.2 Terveydensuojelulain mukaiset kohteet Terveydensuojelulain mukaiset valvontakohteet ovat joko luvan- tai ilmoituksenvaraisia kohteita kuten vesilaitokset, elintarvikehuoneistojen omien kaivojen vesi, julkiset huvi-, kokoontumis- ja majoitushuoneistot, uimahallit ja uimarannat, koulut, päivähoitotilat ja kampaamot. Vuodesta 2015 alkaen terveydensuojelulain mukaisesti säännöllisen valvonnan piiriin eivät kuulu kaikki ilmoitetut toiminnat, vaan ainoastaan kaikkein riskialttiimmat kohteet (ks liite 3). Muita toimintoja valvotaan valitusten ja saapuneiden tietojen perusteella, ja ne priorisoidaan kohdan 1.2.2. mukaisesti, Voimavarojen käyttö. Talousvesitarkastuksen piiriin kuuluvien kohteiden määrä on hyvin tunnettu ja suuri suhteessa alueen asukaslukuun. Vuonna 2014 kohteiden määrä oli 68, vaihdellen ns. EU-vesilaitoksista yksittäisten elintarvikehuoneistojen kaivoihin. Terveydensuojelulain mukaisia kohteita arvioidaan alueella olevan yli 400. Tarkkaa lukua on vaikea arvioida puutteellisen kartoituksen vuoksi (liite 3). Kohteista yli puolet sijaitsee Raaseporissa, noin neljäsosa Hangossa ja reilu kymmenesosa Inkoossa. Yksikön oma näytteenotto on vähennetty minimiin henkilöstöresurssien vähäisyyden vuoksi. Allasvesistä otetaan lainsäädännön edellyttämät rinnakkaisnäytteet tarpeen mukaan. Terveydensuojelulain mukaisia näytteitä otetaan tarpeen mukaan, kuten esim. EU-uimarannoilta tarkastusten yhteydessä tai kun rutiinitarkastuksista on saatu huonot tulokset. Muuten toiminnanharjoittajat käyttävät viranomaisnäytteiden ottoon valvontaviranomaisen päteviksi toteamia näytteenottajia. Hangon ja Inkoon satamat on mainittu satamina, joissa annetaan WHO:n terveyssäännöstön mukaisia todistuksia aluksen saniteettitoimenpiteistä. Nämä tarkastukset kuuluvat terveystarkastajien tekemään terveydensuojeluvalvontaan. Tarkastukset tehdään Valviran ohjeiden mukaisesti. 2.3 Kuluttajaturvallisuuslain mukaiset kohteet Kuluttajaturvallisuuslain mukaisia valvontakohteita ovat paikallisten kuluttajapalvelujen tarjoajat. Kuluttajapalvelujen valvonta kohdistuu erityisesti nk. painopistealueiden valvontaan (liite 4). Muita kohteita valvotaan mm. ilmoitusten ja valitusten perusteella. Painopistealueiden kohteita yksikön toiminta-alueella on noin 225 kpl. Kohteista yli puolet on Raaseporissa, noin neljännes Hangossa ja noin seitsemäsosa Inkoossa. 1.1.2012 lähtien kohteiden tulee tehdä ilmoitus toiminnan aloittamisesta Eteläkärjen ympäristöterveydelle. Ensimmäisten vuosien jälkeen tämä helpottanee kohteiden määrän seurantaa. 2.4 Tupakkalain mukaiset kohteet Tupakkalain mukaiseen valvontaan kuuluu sekä ravintoloiden tupakointitilojen valvonta että vähittäis- ja tukkumyyntilupien valvonta. Vähittäismyyntipaikkoja on 65 kpl, tukkukauppoja 1 ja ravintoloita, joilla on tupakointitila, 3 kpl. Kohteita on arvion mukaan eniten Raaseporissa (n. 56 %). Hangon kohteet ovat parhaiten kartoitetut ja muodostavat noin kolmasosan tiedossa olevista kohteista. Inkoossa kohteista on runsas kymmenesosa. 2.5 Lääkelain mukaiset kohteet Nikotiinituotteiden myyntiluvan saaneet kohteet kuuluvat lääkelain mukaiseen valvontaan. Kohteita on n. 30 kpl (liite 6). Näistä yli kaksi kolmannesta on Raaseporissa, vajaa neljännesosa Hangossa ja vajaa kymmenesosa Inkoossa. 10

3. TARKASTUSTEN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS Tarkastukset toteutetaan tarpeen mukaan yhteistarkastuksina, jolloin voidaan tarkastaa useamman lainsäädännön vaatimia seikkoja. Esim. talousvettä ja elintarvikehuoneistoa tai allasvettä ja uimahallin turvallisuutta koskevia seikkoja voidaan tarkastaa samalla käynnillä. Toiminta-alueen laajuus huomioon ottaen tämä on niukkojen resurssien tarkoituksenmukaista käyttöä. Erikoistuminen tapahtuu siten, että kustakin valvonnan alasta vastaava tarkastaja laatii tarkastusohjeen ja tarvittaessa tarkastuslomakkeet kyseessä oleville kohteille sekä auttaa tarvittaessa tarkastuspöytäkirjan laatimisessa. Näin toimitaan vain jos tarkastuksen käytännössä suorittavan tarkastajan asiantuntemus on riittävä yhteistarkastuksen suorittamiseen. Tarkastuslomakkeet ja ohjeet toimivat työvälineinä sekä määrittelevät tarkastusten sisällön. Näin yksikkö pyrkii kohtelemaan kohteita tasapuolisesti. Tavoitteena on, että kustakin kohteesta vastaisi korkeintaan kaksi tarkastajaa, jolloin yhteistyö ja viestintä toiminnanharjoittajan kanssa helpottuu. Kohteesta vastaava tarkastaja päättää tarkastuksen laajuudesta kohteesta olevien tietojen pohjalta tehdyn tarveharkinnan perusteella. Harkinnan pohjana voidaan käyttää kohteen tyyppiä, aikaisempia tarkastuksia, valvonnan painopisteitä, riskianalyysiä, valituksia ja muita tietoja kohteesta. Kotirauhaa koskevat säännökset ja ohjeet huomioidaan. Tarkastuksen painopistettä voidaan muuttaa tarkastuksen kuluessa, mutta sen pitää aina palvella lainsäädännön tarkoitusta. Viranhaltijat tekevät valvontasuunnitelman perusteella yksityiskohtaisia tarkastussuunnitelmia käytännön työn helpottamiseksi. Esimies hyväksyy nämä suunnitelmat. Tarkastuksista laaditaan tarkastuspöytäkirja, jossa tehdään myös yhteenveto havaintojen perusteella, ja samalla päivitetään kohteen riskianalyysit. Tarpeen tullen ryhdytään toimenpiteisiin lainsäädännön puitteissa. Tiedot välitetään valtion viranomaisille säännösten mukaan ja henkilötietojen käsittely huomioiden. Tavoitteena on saavuttaa tarkastusten rutiinitaso, jotta ne voitaisiin suorittaa riittävän laadukkaasti, tehokkaasti ja taloudellisesti terveellä tavalla. 3.1 Tarkastustiheys ja riskinarviointi Valvontakohteiden riskinarvioinnin lähtökohtina ovat yhtäältä olleet valtakunnalliset ohjeet ja toisaalta kohdekohtaiset riskinarvioinnit. Omien riskinarviointien kohteina ovat olleet elintarvikekohteet, tupakkavalvonnan kohteet, koulut ja päiväkodit (TsL), kuluttajaturvallisuuskohteet ja vesilaitokset. Sisäisiä ohjeita on laadittu helpottamaan riskiarviointien käytön helpottamiseksi. Johtuen siitä, että useita kohteita mm. elintarvikevalvonnan ja terveydensuojeluvalvonnan piirissä ei ole tarkastettu moneen vuoteen, ei näiden osalta ole voitu tehdä kohdekohtaisia riskinarviointeja. Näissä tapauksissa sovelletaan valtakunnallisia ohjeita tarkastustarpeita määriteltäessä. Riskiarviointien olennaisesti muuttuessa muuttuu myös kohteen tarkastustarve, mikä huomioidaan käytännön työssä. Riskien väheneminen johtaa harvempiin tarkastuksiin ja riskien kasvu johtaa valvonnan priorisoinnin nostamiseen. Aikaisempiin terveydensuojeluvalvonnan kohdekohtaisiin hankkeisiin perustuen on mm. koulut, päiväkodit ja vanhainkodit liitetty rutiininomaiseen valvontaan kohdekohtaisten riskien mukaisesti. Tietystä vaihtelusta huolimatta tämä johtaa siihen, että suuri osa tiettyyn ryhmään kuuluvista kohteista tulee tarkastettaviksi tiettynä vuonna. Tästä syystä suunnitelmaan on merkitty valvonnan teemavuosia (ks. liitteet 3 ja 4). Ne kohteet jotka ovat selviytyneet riskiarvioinnissa keskivertoa huonommin tai paremmin tarkastetaan teemavuosista poiketen. Riskianalyyseistä on tehty ryhmäkohtainen tarkastelu, jonka perusteella kartoitetaan analyysien käyttöä sekä kohderyhmän tyypillistä 11