Lausuntopyyntö STM 1. Vastaajatahon virallinen nimi Nimi - Limingan kunta 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Nimi - Irma Toivanen 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Nimi Asema organisaatiossa Matkapuhelin Sähköposti Pekka Rajala kunnanjohtaja 050 312 5000 pekka.rajala@liminka.fi 4. Lausuntopyynnön käsittelypäivämäärä toimielimessä 10.03.2014 5. Toimielimen nimi Toimielimen nimi - Kunnanhallitus 6. Onko vastaaja
7. Kunta numero tilastokeskuksen luokituksessa 8. 5 :ssä säädetään palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Säännöksen mukaan palvelut on toteutettava mahdollisuuksien mukaan lähellä asukkaita, mutta palveluja voidaan niiden saatavuuden tai laadun turvaamisen niin edellyttäessä keskittää. Onko linjaus tarkoituksenmukainen? Avoimet vastaukset: Kyllä - Palvelurakenteesta päättäminen kuuluu valtuuston toimivaltaan. Olosuhdetekijät pitää huomioida. 9. 6 :ssä säädetään palvelujen kielestä. Turvaako lakiehdotus kielellisten oikeuksien toteutumisen riittävän hyvin? Avoimet vastaukset: Kyllä 10. Muita huomioita 1 luvun säännöksistä Ei vastauksia.
11. 7 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueista sekä perustason alueista. Järjestämisvastuun jakautumisesta sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen välillä säädetään tarkemmin 11 :ssä. Pääsäännön mukaisesti sosiaali- ja terveysalue vastaa kaikkien palvelujen järjestämisestä. Perustason alueella on kuitenkin rajoitettu palvelujen järjestämisoikeus. Tulisiko kaikkien sosiaalija terveyspalvelujen kuulua vain sosiaali- ja terveysalueen järjestämisvastuulle? Avoimet vastaukset: Kyllä - Perustason järjestämisoikeus ei ole tarpeen, palvelujen järjestäminen on liian monessa tasossa. Tämä monimutkaistaa järjestelmää ja lisää rajapintoja sote-palvelujen sisällä. 12. 8 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueiden sekä perustason alueiden muodostumisen yleisistä edellytyksistä. Ovatko laissa määritellyt sosiaali- ja terveysalueiden yleiset edellytykset riittävän selkeitä? - Sosiaali- ja terveysalueet pitää voida muodostaa myös kuntien välisenä yhteistyönä. Kuntayhtymämalli pitäisi olla mahdollinen kaikkialla. 13. Ovatko laissa määritellyt perustason alueiden yleiset edellytykset riittävän selkeät?
- Eivät ole riittävän selkeät. 14. 11 :ssä säädetään järjestämisvastuun jakautumisesta sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen välillä. Valitkaa seuraavista vastausvaihtoehdoista yksi, joka vastaa parhaiten näkemystänne. Avoimet vastaukset: Joku muu, mikä - Perustason alueita ei tarvita. Pääsääntöisesti sosiaali- ja terveysalueen tulisi vastata kaikkien palveluiden järjestämisestä. 15. 16 :ssä säädetään erityisvastuualueiden tehtävistä. Tuleeko erityisvastuualueella olla kaikki säännöksessä luetellut tehtävät? 16. Mikäli vastasitte edelliseen kysymykseen Ei, valitkaa seuraavista erityisvastuualueille säädetyistä tehtävistä ne, joita erityisvastuualueilla ei mielestänne tulisi olla.
17. Muita huomioita 2 luvun säännöksistä - Lain 9 : hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä: miten tätä työtä tehdään, kun kaikki työkalut on viety pois? Vastuut ja velvoitteet ovat tältä osin ristiriidassa, kunnilla ei ole mahdollisuutta tehdä tätä työtä. On velvoitetta, mutta ei käytännön mahdollisuutta vaikuttaa soten osalta asioihin Kannanotto järjestämisvastuuseen -> päätösvaltaa ei oman kunnan/kuntalaisten asioihin. Ristiriita valtuuston budjettivallan ja sote-alueen päätösvallan kesken. Raha ja järjestämisvastuu on eri käsissä. Yksi ERVA-alue koko Suomessa, jolla kaikki tehtävät. Muiden sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden roolin tarkistaminen esim. THL. Yksi ERVA-alue riittäisi koko Suomeen. ERVA-alueelle tulisi säätää vain laajat tehtä-vävastuut, kuten erikoissairaanhoidon päällekkäisyyksien ja kilpavarusteluun liittyvät tehtävät. Muilta osin hallinto, vastuu ja
päätösvalta palveluista on pidettävä mahdollisimman lähellä järjestämistä ja tuotantoa, siis sote-alueilla. 18. 17 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen hallinnosta. Pääsääntöisesti alueiden hallinto järjestetään vastuukuntamallilla, joka poikkeaa nykyisin käytössä olevasta vastuukuntamallista. Onko järjestämislain mukainen vastuukuntamalli selkeä? - Vastuukunnan lisäksi pitäisi myös olla vaihtoehtona kuntayhtymä malli. Kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta vastuukuntamalli on ongelmallinen ja altis päätösvallan ja vastuiden sekavuudelle. 19. 18 :ssä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon oikeudellisesta ja taloudellisesta vastuusta. Onko sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen oikeudellinen vastuutaho säännösten perusteella selkeä? - Oikeudellisen ja taloudellisen vastuun tulee olla samassa paikassa. Vastuukunnan ja peruskunnan oikeudellinen vastuu on epäselvä, esimerkiksi otto-oikeus. 20. 19 :ssä säädetään edellytyksistä, joiden toteutuessa sosiaali- ja terveysalueeseen kuuluvat kunnat voivat päättää alueen hallinnoimisesta kuntayhtymämallilla. Yksi edellytyksistä on, että kuntayhtymää kannattaa vähintään puolet alueen kunnista, joiden asukasluku on vähintään 2/3 alueen yhteenlasketusta asukasluvusta. Ovatko nämä suhdeluvut oikeita?
mikään edellä olevista, koska - kuntien päätösvaltaan kuuluu päättää hallintomallista. 21. Pitäisikö sote-alueeseen kuuluvilla kunnilla olla esitettyä vapaampi mahdollisuus sopia, hallinnoidaanko aluetta vastuukuntamallilla vai kuntayhtymämallilla? Avoimet vastaukset: Kyllä - Pitää huomioida paikalliset olosuhteet ja antaa kunnille mahdollisuus sopia alueelle sopivasta hallintomallista. 22. 21 :ssä säädetään vastuukuntamallin yhteistoimintasopimuksesta. Edustajainkokous hyväksyy yhteistoimintasopimuksen. Kuinka yhteistoimintasopimuksesta tulisi päättää?
23. 22 :ssä säädetään vastuukunnan yhteisestä toimielimestä. Kaikista kunnista ei välttämättä ole edustajaa toimielimessä. Onko tarkoituksenmukaista, että lain mukaan kaikilla kunnilla ei tarvitse olla edustajaa toimielimessä? - Jokaisella kunnalla tulee olla edustus toimielimessä, jotta kuntalaiset voivat vaikuttaa oman kuntansa sosiaalija terveyspalvelujen järjestämiseen. 24. 23 :ssä säädetään vastuukuntamallin toimielimen tehtävistä. Ovatko ne hyväksyttäviä? - Vastuukuntamalli on ongelmallinen erittäin laajojen järjestämisvastuiden osalta. Rahoitus tulee peruskunnilta, joten niillä tulee olla mahdollisuus päättää myös palvelujen sisällöstä ja rahojen käytöstä. 25. Onko hyväksyttävää, että vastuukuntamallissa toimielimen tilinpäätös tulee hyväksyä edustajainkokouksessa?
Avoimet vastaukset: Kyllä - Mikäli päädytään vastuukuntamalliin, tulee tilinpäätös hyväksyä yksimielisesti, koska kunnilla on myös rahoitusvastuu. Lain perusteluissa todetaan, että ylijäämäisestä tuloksesta toimielimellä olisi mahdollista tehdä investointivaraus. Tätä varausta rajoittaisi kunnan kokonaistuloksen kehitys. Sote-alueen rahoitus tulee sen jäsenkunnilta, tällöin ei vastuukunnan kokonaistaloudellinen kehitys saa vaikuttaa sote-alueen toimintaan ja talouteen. Jäsenkuntien kanavoimat varat sote-alueen infran investointeihin tulee käyttää täysimääräisesti siihen osoitettuun tarkoitukseen eikä vastuukunnan tilanne voi tähän vaikuttaa. Sote-alueen ja kuntien välisen infran omistuksen suhteen on myös vielä paljon epäselvyyksiä, jotka tulee ratkaista. Kuka omistaa ja ylläpitää jatkossa mm. nykyisien kuntien omistamia terveysasemia. Sellaista epäsuhtaa ei saa syntyä, jossa sote-alue hallinnoi ja investoi vastuukunnan perusterveydenhuollon infraan ja muiden kunteien infra jää peruskuntien vastuulle. On syntymässä ristiriita vastuukunnan ja peruskuntien välille, jos edetään lakiluonnoksen mukaisesti. 26. 31 40 :ssä säädetään erityisvastuualueiden hallinnosta. Onko esitetty erityisvastuualueen hallinnon järjestäminen mielestänne tarkoituksenmukainen? - Yksi valtakunnallinen ERVA-alue riittää. Tehtävissä pitää keskittyä erityisvastuualueen tason koordinaatioon, isot strategiset linjakysymykset. Alueelliset tehtävät ja päätöksenteko tulee määritellä sote-alueiden vastuulle. 27. 34 :ssä säädetään erityisvastuualueen hallituksen kokoonpanosta. Onko hallituksen kokoonpano tarkoituksenmukainen? Avoimet vastaukset: Kyllä - vaikka hallituksen kokoonpano epäselvästi ilmaistu. 28. 39 :ssä säädetään erityisvastuualueen päätösvallasta. Onko hyväksyttävää, että erityisvastuualueilla on suoraa päätösvaltaa sote- ja perustason alueiden päätösvaltaan kuuluvissa asioissa?
- ERVA-alueella ei voi olla päätösvaltaa, joka ylittää sote-alueen tai perustasonalueen. Nyt ollaan ERVAn yhtymäkokouksille antamassa oikeus tehdä peruspalveluiden vastuukuntia sitovia päätöksiä mm. tilanteessa, jossa palvelun järjestäminen edellyttää kalliita investointeja. Mikäli omaisuus kuitenkin jää kuntien ja kuntayhtymien vastuulle, ei kyseisellä toimielimellä voi olla tässä päätäntävaltaa. Päätösvalta asioissa on kyseisen kunnan valtuustolla tai kuntayhtymän valtuustolla. 29. Muita huomioita 3 luvun säännöksistä - Sisältää paljon tulkinnanvaraisuutta, esimerkiksi 39. ERVAn päätösvalta ei voi ylittää sote-aluieden päätösvaltaa. 30. Huomioita 4 luvun säännöksistä - Tarvitaan olemassa olevien organisaatioiden tehtävien uudelleen tarkastelua; AVI, VALVIRA, THL jne. 31. 47 :ssä säädetään perustason alueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Onko perustason alueen rahoitusperiaate selkeä? - Rahoituksen periaate on epäselvä. Rahoitus ei voi olla ainoastaan kapitaatioperusteinen, vaan kustannusten tulee jakautua aiheuttamisperiaatteen mukaisesti huomioiden alueiden erilaisuus ja sairastavuus. Uusia valtionosuusperusteita ei voi arvioida, koska lainsäädäntöä ei vielä ole. 32. 48 :ssä säädetään sote-alueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Sote-alueen rahoitus koostuu sekä alueen kuntien että sote-alueeseen mahdollisesti kuuluvien perustason alueiden maksuosuuksista. Onko sote-alueen rahoitus selkeä?
- Valtionosuusjärjestelmän uudistuksen lausunnot ovat valmisteilla. Lopullista muotoa ei vielä tiedetä. Erittäin harvinaisten ja kalliiden hoitojen tasausjärjestelmä sekä valtion vankimielisairaaloiden kustannukset tulee olla valtakunnallisella tasolla. 33. 49 :ssä säädetään erityisvastuualueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Onko ervan rahoitus selkeä? Avoimet vastaukset: Kyllä 34. 50 :ssä säädetään alijäämän kattamisvelvollisuudesta perustason alueella, sote-alueella ja erityisvastuualueella. Onko säännös hyväksyttävä? Avoimet vastaukset: Kyllä 35. Muita huomioita luvun 5 säännöksistä - Ristiriita kuntien rahoituksen ja päätöksenteon välillä. 36. Huomioita 6 luvun säännöksistä
- Muun muassa STM:n, Valviran, AVIn ja THLn rooleja pitäisi selkeyttää ja päällekkäisyyksiä karsia sekä valtakunnan ja aluetason kustannuksia arvioida kriittisesti. Lisäksi tulee siirtää painopiste jälkikäteisvalvonnasta etukäteisohjaukseen. Lakiesitys ei paranna nykyistä päällekkäistä roolitusta. 37. 70 :ssä säädetään henkilön hoidon järjestämisestä hänen muuttaessa uuteen kotikuntaan. Nykyään kotikunnan muuttuessa perhehoidon, laitoshoidon ja asumispalvelujen rahoitusvastuu säilyy entisellä kotikunnalla. Ehdotuksen mukaan järjestämisvastuun siirtyessä myös rahoitusvastuu siirtyy uudelle kotikunnalle. Onko esityksen mukainen rahoitusvastuun siirtyminen kotikunnan muuttuessa hyväksyttävää? - Nykyinen kotikuntakorvauksia koskeva lainsäädäntö on riittävä. Rahoitusvastuun siirtyminen uudelle kotikunnalle saattaisi johtaa siihen, että palvelun järjestäjälle on edullista siirtää asiakas laitoshoidon piiriin toisen järjestäjän alueelle, jolloin asiakkaan aiheuttamista kustannuksista päästään eroon. Nykyisellä kunta- ja sote-rakenteella kyseinen malli aiheuttaisi kustannuksia sellaisille kunnille, joiden alueella sijaitsee perhekoteja, laitoshoitopaikkoja ja asumispalveluyksiköitä. 38. 73 :ssä säädetään asiakas- ja potilastietojen rekisterinpidosta. Pidättekö hyväksyttävänä, että rekisterinpito määrätään sosiaali- ja terveysalueen vastuukunnan tehtäväksi myös perustason asiakas- ja potilastietojen osalta? Avoimet vastaukset: Kyllä 39. Muita huomioita 7 luvun säännöksistä Ei vastauksia. 40. Voimaanpanolain 3 ja 4 :ssä säädetään sote-alueen ja perustason alueen muodostamisesta. Onko väestökriteerien sitominen vuoden 2013 loppuun hyväksyttävää?
- Sote-palveluiden järjestämisen kaavamainen sitominen väestökriteereihin ei ole perusteltua. 41. Onko alueista päättämisen aikataulu sopiva? - Kuntarakennelain vaikutukset eivät ole tiedossa, järjestämislaki sisältää runsaasti ongelmia, vaikutusarvioita ei ole tehty, kustannusarvioita ei ole tehty, vaihtoehtoisia järjestämistapoja ei ole esitetty. 42. 5 :ssä säädetään Uudenmaan sosiaali- ja terveysalueesta. Onko säännös mielestänne hyväksyttävä? - Ei ole perusteita käsitellä Uudenmaan aluetta muista alueista poikkeavasti. On mui-akin erityisalueita kuin Uusimaa, esimerkiksi harvaan asutut ja syrjäiset alueet. 43. 13 :ssä säädetään perustason alueen oikeudesta järjestää erikoissairaanhoidon palveluja. Onko säännöksen mukainen lupamenettely tarkoituksenmukainen?
- Pitää linjata suoraan, täysin turha tehdä lupamenettely ko. asiaan. 44. 14 :ssä säädetään henkilöstön asemasta. Ehdotukseen ei sisälly henkilöstön osalta määräaikaista siirtymäsuojaa. Onko henkilöstön asemasta säädetty asianmukaisesti? - Ei ole hyväksyttävää, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä kohdellaan eri tavalla kuin muuta kunnan henkilöstöä. Mikäli muutosturva muutetaan, tulee muutoksen koskea koko kunta-alan henkilöstöä. 45. 15 :ssä on säädetty omaisuusjärjestelyistä. Onko linjaus hyväksyttävä? Ei vastauksia. 46. Millaista muutostukea toivoisitte valtioneuvoston kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen tarjoavan? Ei vastauksia. 47. Muut kommentit hallituksen esityksestä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä - Limingan kunta katsoo, että edellä olleiden vastauksien lisäksi on tärkeää ottaa huomioon muutamia näkö-kulmia ja mahdollisia vaikutuksia, jotka kunta näkee kriittiseksi sekä oman toiminnan että erityisesti kuntalaisten palveluiden saatavuuden, kohdistamisen ja vaikuttavuuden kannalta. Limingan kunta pitää sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisvaltaista uudistamista tärkeänä. Lain tarkoitus ja tavoitteet ovat hyväksyttäviä. Lakiesityksen tavoitteena on vahvistaa nykyistä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen rakennetta. Tavoitteena on sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannustehokas ja yhdenvertainen järjestäminen. Kyse on paitsi palvelujen saatavuudesta, saavutettavuudesta ja laadusta myös rahoituksen ja resursoinnin turvaamisesta tulevaisuudessa. Palvelujärjestelmää ja -tuotantoa on tehostettava. Samalla on lakisääteistä palvelutarjontaa (subjektiivisia oikeuksia) arvioitava kriittisesti. Myös kansalaisten omaa vastuuta hyvinvoinnistaan tulee vahvistaa.
Lain peruslähtökohdat ovatkin pääosin perusteltuja. Esitetty laki ja sen sisältämät muutokset eivät kuitenkaan vie kaikilta osin kehitystä haluttuun suuntaan. Koko uudistuksen kannalta arveluttavaa on se, ettei kunnilla ole käytettävissä arvioita sen tosiasiallisista vaikutuksista toimintaan ja kustannuskehitykseen. Lakiehdotus johtaa monitasoiseen sote-kokonaisuuteen, jonka vaikutuksia palvelujen järjestäjän tasolla on vaikea ennakoida. Järjestäjätahoja ja poikkeuksia pääsäännöstä on tulossa useita (esim. perustason alueet, 4d -pykälä, Uudenmaan maakuntaa koskeva poikkeus, erikoissairaanhoidon järjestäminen perustasolla jne.). Hallinnon, rahavirtojen, vastuiden ja omistusten jakautuminen eri tasojen kesken on epäselvää. Ylipäätään lain vaikutusten kokonaisuutta ja sen taloudellisia seuraamuksia on lähes mahdotonta hahmottaa. Esityksessä tavoiteltava integraatio terveydenhuollon eri portaiden välillä on sinänsä varsin kannatettavaa ja saattaa hyvin toteutettuna johtaa lopputulokseen, jossa asiakkaita hoidetaan juuri oikeassa paikassa ja toisaalta myös perusterveydenhuollon kehittäminen toteutuu. Toisaalta, kun koko sosiaali- ja terveydenhuolto siirretään pois kunnan järjestämisvastuulta, tulee hyvin kyseenalaiseksi se, miten hyvin alkanut ja kauan tavoitteena ollut integraatio sivistys- sekä sosiaali- ja terveystoimen välillä toteutetaan jatkossa. Erityisesti pienissä kunnissa tällä integraatiolla on päästy hyviin tuloksiin. Malli on johtanut siihen, että asiakkaita ja heidän lähipiiriään voidaan käsitellä kokonaisuutena ja yksilöllisesti. Samoin painopiste on siirtynyt ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tukeen ja kevyisiin palveluihin raskaiden hoitojen sijaan. Asian tärkeys korostuu erityisesti Limingan kaltaisella alueella, jossa lasten ja lapsiperheiden suhteellinen osuus on erittäin suuri, noin puolet asukkaista on alle 29-vuotiaita. Tämän vuoksi kunnalle on ensiarvoisen tärkeää, että palveluissa pystytään keskittymään ennaltaehkäisyyn ja perhekeskeiseen palveluun sekä ehdottomasti varhaiseen tukeen. Perustavaa laatua oleva kysymys laissa sosiaali- ja terveyshuollon järjestämisestä on, onko kyseessä vain järjestämistä koskeva laki vai myös tuottamista koskeva laki. Lausunnolla oleva luonnos järjestämislaiksi (12 ) mahdollistaa monipuoliset tuotantojärjestelyt. Voimaanpanolain henkilöstöä koskeva määräys johtaisi käytännössä siihen, että palvelut siirtyisivät sote-alueen itsensä tuotettavaksi. Lakiehdotuksia tuleekin selkiyttää siten, että sote-alue vastaa lähtökohtaisesti vain järjestämisestä. Tuotannon osalta pitää sallia erilaiset organisointitavat, esimerkiksi yksittäisen kunnan, kuntayhtymän tai muun 12 :n määrittelemän tahon toimesta. Mikäli lakiesityksessä otettaisiin kantaa vain sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen voitiaisiin perustason alueen muodostamisesta luopua. Pohjois-Pohjanmaan sote-alue voisi toimia järjestäjätahona. Palvelutuotannosta puolestaan vastaisivat erikokoiset tuottajat. Erityisen tärkeänä nähdään, että uudistuksella saavutetaan tavoite laadukkaista palveluista ja kustannushyödyistä. Mikäli laki koskee pelkästään järjestämistä, Limingan kunta ei näe järkevänä koko henkilöstön siirtymistä sote-alueen vastuulle, koska mahdollisuus tuottaa palveluja halutaan jättää kunnalle. Jos taas laki koskee myös tuotantoa ja palvelujen tuottaminen tulee vastuukunnalle, silloin on tarkoituksenmukaista, että myös henkilöstö siirtyy. Esityksessä kuvatut hallintomallit eivät välttämättä vastaa tavoiteltuun hallinnon keveyteen ja läpinäkyvyyteen. Palvelurakenneuudistuksessa tulee välttää uusien hallinnollisten kerrosten muodostumista. Esitetty hallintomalli onkin epäselvä. Pohjois-Pohjanmaalla sote-palveluita koskevia päätöksiä tehtäisiin neljässä erilaisessa kuntapohjaisessa organisaatiossa. Erityisesti pienen kunnan kannalta omistajaohjauksen toteuttaminen näyttää kohtuullisen vaikealta sekä vastuukunta- että myös kuntayhtymämallissa. Näihin liittyy myös demokratian toteutumiseen liittyviä riskejä erityisesti vastuukunta- mutta myös kuntayhtymämallissa, jos/kun päätöksenteossa käytetään äänileikkurimallia. Vaikka uudessa mallissa kustannusten arviointi etukäteen helpottuu ja kustannusten vaihtelu teoriassa pienenee, on todettava, että malli tulee toimimaan samankaltaisesti kuin tämän hetkinen sairaanhoitopiirin laskutus eli edelleen, budjetoinnista huolimatta, laskut tulevat kohdistumaan kunnille sen alueella olevan väestön mukaan eli tilanne ei käytännössä muutu nykyisestä. Pohjois-Pohjanmaa on maantieteellisesti laaja. Se koostuu sekä kaupunkimaisista että harvaanasutuista alueista. Jos järjestämisvastuu siirtyy pois kunnan määräysvallasta, on vaikea kuvitella, että asiakaslähtöisyys toteutuu tasapuolisesti ja aidosti erityisesti näin heterogeenisellä pitkien etäisyyksien alueella. Esityksen mukaan henkilöstö siirtyy uuden organisaation palvelukseen, joka käytännössä tarkoittaa myös tuotantovastuun siirtymistä yhdelle, isolle kokonaisuudelle. Tuottaja muodostuu tällöin niin isoksi toimijaksi, että on suuri riski, että markkinat jäävät muodostumatta oman tuotannon viedessä niiltä elintilan. Erityisesti tämä koskee PK-yrityksiä, jollei uusi organisaatio kiinnitä erityishuomiota kilpailutus- ja osto-osaamisen lisäämiseen sekä laadukkaan hankintastrategian toteuttamiseen. Riskin realisoituessa myös paikallinen yrityselämä ja elinvoima kärsivät. Samoin vaarantuu aito valinnanvapaus ja monituottajamallin toteuttaminen, jotka ovat niin Limingan kuin koko alueen tavoitteina. Henkilöstön siirtyminen voi aiheuttaa myös suuren ja ennakoimattoman kuluriskin erityisesti palkkojen harmonisoinnin takia. Kustannusriski sisältyy myös mahdolliseen palvelutason harmonisointiin. Tämä riski on realisoitunut useissa kuntaliitostapauksissa aiheuttaen varsin huomattavia ja yllättävän suuria kustannuksia. Kiinteistöjen ja irtaimiston omistus
Ennen päätöksentekoa tulee ehdottomasti pystyä ratkaisemaan niin kiinteistöjen kuin huomattavien irtaimistojen omistus-, käyttö- ja mahdolliset vuokrausperiaatteet. Jos omistus säilyy kunnilla, täytyy olla yksiselitteisen selvää, kuka huolehtii niiden kunnossapidossa, korjaus- ja lisäinvestoinneista sekä kuka ne rahoittaa ja millä periaatteilla. Samoin se, miten turvataan terveet, turvalliset ja tasa-arvoiset olosuhteet lähipalvelun tuottamiselle järkevin kustannuksin erityisesti, kun tiedetään jo tällä hetkellä kiinteistöihin sisältyvä korjausvelka ja toisaalta siirtymäaikaan sisältyy varsin ilmeinen riski pikaisista ja tarpeettoman suurista investoinneista, joilla halutaan turvata lähipalvelu ja jotka loppujen lopuksi tulevat kaikkien alueen kuntien maksettavaksi. Aikataulu Annettu aikataulu on varsin tiukka laadukkaan integraation toteuttamiseen. Samoin siihen, että kunnat voisivat järkevällä tavalla ennakoida tulevaa omassa toiminnassaan. Myös lausunnon antamiseen annettu aikataulu on ollut aivan liian tiukka esityksen kokonaisvaltaiseen tai syvälliseen käsittelyyn. Samoin tässä vaiheessa on vielä mahdotonta kommentoida valmisteluvaiheessa olevaa valtionosuusuudistusta, jonka ehdottomasti pitäisi kulkea rakenneuudistuksen kanssa samassa aikataulussa. Muuta huomioitavaa Jos sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta muutetaan, tulee erityishuomiota kiinnittää aluetason lisäksi myös ylimpään valtiolliseen tahoon. Näin ollen kuntakentältä vaadittavat, samansuuntaiset sopeuttamistoimenpiteet tulee velvoittaa tehtäväksi myös ylemmällä, valtakunnallisella tasolla. Tällä hetkellä esimerkiksi Valviran, Avin, Kevan ja Kelan toiminta näyttäytyy alueelle sekavana ja selkeästi myös tiettyjen asioiden suhteen päällekkäisenä. Samalla kunta toivoo, että eri ylempien viranomaistahojen roolia vietäisiin jälkikäteisvalvonnasta etukäteisohjaukseen. Liminka pitää perustuslaissa määritellyn kunnallisen itsehallintaoikeuden näkökulmasta arveluttavana, että puolet sen budjetista vievä sosiaali- ja terveystoimen järjestämis- ja esityksen mukaisesti käytännössä myös tuotantovastuu siirretään pois kunnan suorasta ohjaus- ja päätösvallasta. Esitetyssä lausunnolla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain luonnoksessa oikeudellinen vastuu on vastuukunnalla mutta rahoituksellinen vastuu on kunnilla. Lopuksi voidaan todeta, että jos nyt lausuntopyynnöllä oleva luonnos sosiaali- ja terveydenhuollon jär-jestämislaiksi oleellisesti muuttuu, pitää uudistettu esitys tulla kuntiin uudelleen lausunnolle.