Tietokortti kemiallisesta altistumisesta metalli- ja autoalojen työtehtävissä AUTOMAALAUS Tiivistelmä Tässä tietokortissa automaalauksella tarkoitetaan autojen tai niiden osien maalausta osana ajoneuvojen korjausta. Sisältö ei koske alkuperäismaalausta ajoneuvojen tuotannossa (ks. Metallin maalaus). Autojen maalauksessa on perinteisesti käytetty polyuretaanipohjaisia liuotinohenteisia maaleja ja lakkoja. Näiden rinnalle on kehitetty vesiohenteisia, vähän liuotinaineita sisältäviä vaihtoehtoja, joiden käyttö on yleistynyt maalamoissa. Automaalauksessa tyypillisimmät altisteet ovat liuotinaineiden lisäksi iho- ja hengitystieallergioita aiheuttavat isosyanaatit. Lisäksi esiintyy pigmenttien mahdollisesti sisältämiä metalleja (mm. kuudenarvoinen kromi tai lyijy) sekä pölyä, jota muodostuu mm. hionnan yhteydessä. Automaalareilla on tavattu erityisesti isosyanaattien aiheuttamia astmoja ja allergisia nuhia. Maalaaminen tulisi tehdä erillisessä koneellisella ilmanvaihdolla varustetussa tilassa siten, että epäpuhtauksien leviäminen voidaan rajata mahdollisimman hyvin. Ruiskumaalausta tekevän henkilön tulee käyttää henkilönsuojaimia, sillä hengitysilman liuotinaine- ja isosyanaattipitoisuudet saattavat nousta jopa moninkertaisiksi HTP-arvoon nähden. Altistuminen liuotinaineille voi lisäksi olla erittäin merkittävää etenkin välineiden pesuvaiheessa ja myös maaleja sekoitettaessa mikäli kohdepoistoja ei ole käytettävissä ja henkilökohtaisesta suojautumisesta ei huolehdita. Myös ihon kautta voi altistua isosyanaatille ja liuotinaineille, jos maalia roiskuu iholle. Työtehtävän kuvaus Automaalarin työhön kuuluu korin esikäsittelytöitä, kuten suojaus-, pohjustus- ja ruosteenpoistotöitä pintakäsittelyä ja pohjamaalausta maalien sekoitusta ja värien sävytystä pintamaalausta ja lakkausta ruiskuttamalla kittien, tasoitteiden ja maalien hiontaa. Automaalarin tulee lisäksi hallita auton yleisimmät yksinkertaiset alusta-, moottori- ja sähkölaiterakenteiden huollot. 1/8
Työtehtävissä käytettävät valmisteet Ajoneuvojen korjausmaalauksessa käytetään esikäsittely- ja puhdistusaineita täytetasoitteita tai kittejä pohjamaaleja, hiomamaaleja, pintamaaleja sekä erikoispinnoitteita. Autojen maalauksessa on perinteisesti käytetty polyuretaanipohjaisia liuotinohenteisia maaleja ja lakkoja, joita maalaamoissa kutsutaan akryyli/polyuretaaniväreiksi. Tuotteet muodostetaan kahdesta osasta sekoittamalla polyolia, pigmenttiä ja lisäaineita sisältävää osaa koveteosan kanssa. Maalit sisältävät liuottimia 30 70 %. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/42/EY mukaan korjausmaalien ja muiden korjausmaalaustuotteiden liuotinpitoisuutta on vähennettävä vuoden 2007 alusta markkinoivissa tuotteissa direktiivin rajoitusten mukaisiksi. Tämän takia valmistajat ovatkin perinteisten maalien rinnalle kehittäneet vesiohenteisia vaihtoehtoja. Näiden vähän liuotinaineita HS (High Solid) ja VHS (Very High Solid) kovettimia sisältävien tuotteiden käyttö on jo maalamoissa yleistynyt. Työtehtävässä käytettävien valmisteiden sisältämiä kemiallisia ainesosia Maalit ja lakat: - ohenteita liuotinbensiini, ksyleeni, tolueeni, etyylibentseeni, trimetyylibentseeni, etyylitolueeni, - väriaineita ja muita lisäaineita - kovetteita ja Kitit: sideaineita butyyliasetaatti, 1-butanoli, asetoni, metyyli-isobutyyliketoni, metyylietyyliketoni, 2- butoksietanoli ja sen asetaatti, 3-butoksi-2-propanoli, metoksipropanoli, butyyliglykoliasetaatti, etyleeniglykolimonobutyylieetteri, butyyliglykoli, 2- hydroksietyyliakrylaatti lyijykromaatti, titaanidioksidi, natriumdikromaatti, metallioksideilla pinnoitetut alumiinioksidi- tai piidioksidihiukkaset, 1,2,2,6,6-pentametyyli-4-piperidyylisebasaatti polyuretaanin kovetteita: heksametyleeni-1,6-di-isosyanaatin (HDI), tolueeni-2,4-diisosyanaatin (TDI) ja isoforonidi-isosyanaatin esipolymeerit, epoksihartsi ja sen kovetteita: trietyleenitetramiini, sykloalifaattinen amiini - kovetteet polyesterihartseja (PE-kitit), joissa mm. styreeni ja orgaaniset peroksidit, akrylaatit, epoksihartsi 2/8
Työhygieenisissä selvityksissä todetut merkittävimmät kemialliset altisteet Altiste (CAS nro) HTP 2007 (8 h) Tyypillinen altistumistaso Altistumisen tekninen torjunta Isosyanaatit: - heksametyleenidiisosyanaatti (822-06-0) - tolueenidi-isosyanaatit (584-84-9 ja 91-08-7) 0,035 mg/m 3 (NCO:na) 15-min HTP-arvo Ruiskumaalauksessa saattaa syntyä HTP-arvoon nähden jopa moninkertaisia isosyanaattipitoisuuksia. Liuotinaineet: Liuotinbensiini, ryhmä 1 tai 5 Ksyleeni (1330-20-7) Tolueeni (108-88-3) 500 mg/m 3 220 mg/m 3 (iho) 190 mg/m 3 (iho) Asetoni (67-64-1) 1200 mg/m 3 Liuotinseoksen yhteispitoisuus maalauksen aikana voi ylittää raja-arvon, jos ilmanvaihto ei ole toimiva. Ruiskujen pesun ja maalien sekoituspisteissä ilmapitoisuus on usein korkea, jos kohdepoistoa ei ole. Erilliset työskentelytilat, koneellinen ilmastointi, hiontavaiheen kohdepoistot, suojavaatetus, suojakäsineet ja hengityksensuojain (yhdistelmäsuodatin aerosolille P3 ja höyrylle A2) (ks. kohta "Henkilönsuojaimet"). Styreeni (100-42-5) 86 mg/m 3 selvästi alle HTP-arvon Pigmentit: Cr 6+, Pb (saattaa vielä esiintyä joissain maaleissa) Cr 0,05 mg/m 3 Pb 0,1 mg/m 3 (sitova raja-arvo) Maalisumu Suuria paikallisia pitoisuuksia. Orgaaninen pöly 5 mg/m 3 Ruiskumaalauksessa hengitysilman isosyanaattipitoisuudet saattavat nousta jopa moninkertaisiksi HTParvoon nähden, ellei henkilökohtaisesta suojautumisesta ole huolehdittu. Myös ihon kautta voi altistua isosyanaatille, jos maalia roiskuu iholle. Työilman liuotinainepitoisuudet riippuvat monesta eri tekijästä ilmanvaihdon tehokkuus maalattavien kappaleiden koko ja muoto työtavat ja kokemukset. Hyvä maalauskammio vähentää merkittävästi liuotinainealtistusta, kun taas huonosti ilmastoiduissa tiloissa työntekijöiden hengitysvyöhykkeeltä mitatut liuottimien yhteispitoisuudet helposti ylittävät HTP-arvon. Altistumiseen vaikuttaa edellä mainittujen tekijöiden lisäksi henkilökohtaisen suojautumisen tehokkuus (ks. kohta "Henkilönsuojaimet"). Altistuminen liuotinaineille voi lisäksi olla erittäin merkittävää etenkin välineiden pesuvaiheessa ja myös maaleja sekoitettaessa mikäli kohdepoistoja ei ole käytettävissä ja henkilökohtaisesta suojautumisesta ei huolehdita. Liuottimille altistumista voi tapahtua myös ihon kautta. Vesiohenteisten maalien käyttö vähentää työntekijöiden altistumista liuotinaineille. Maalaamoissa esiintyy epäpuhtauksina liuotinaineiden lisäksi hiontapölyä, jota syntyy vaurioituneen kohdan tai paikkauskitin hionnassa. Maalatusta pinnasta voi hionnan yhteydessä lämpöhajoamisen seurauksena vapautua työilmaan di-isosyanaatteja, metyyli-isosyanaattia ja isosyaanihappoa. 3/8
Joissakin vielä käytössä olevissa maaleissa esiintyy lyijy- ja kromaattipigmenttejä, jolle altistumisen mahdollisuus on myös huomioitava. Biologisissa mittauksissa on automaalareilla todettu altistumattomien (normaaliväestön) viiterajat ylittäviä virtsan kromipitoisuuksia ja/tai veren lyijypitoisuuksia. Viime aikoina toimenpideraja-arvon ylittäviä pitoisuuksia ei kuitenkaan ole näissä tehtävissä todettu (ks. kohta "Kemikaalialtistumisen arviointi"). Asioita, joihin työpaikalla tulisi kiinnittää huomiota q Käytetäänkö koneellista ilmanvaihtoa ja tuntuuko ilmanvaihto riittävältä? q Onko erillinen tarkoituksenmukainen paloviranomaisen hyväksymä maalauskammio? q Onko hiomotiloissa riittävä ilmanvaihto aistinvaraisesti arvioiden? q Käytetäänkö hionnassa paikallispoistolla varustettuja työkaluja? q Onko välineiden pesua ja maalien sekoitusta varten käytössä kohdepoistot/vetokaapit? q Onko käytössä liuotin- vai vesiohenteiset maalit ja lakat? q Käytetäänkö polyuretaanimaaleja tai lakkoja, joiden kovetteissa on isosyanaatteja? q Käytetäänkö kromaattipigmenttejä sisältäviä tuotteita (ks. kohta "Lisätietoa; ASA-rekisteri")? q Onko työpaikalla ajan tasalla olevat käyttöturvallisuustiedotteet ja kemikaaliluettelo? q Onko työntekijöille annettu tietoa kemikaalivaaroista? q Onko työnantaja tehnyt työpaikan riskinarvioinnin ja onko se kirjallisesti saatavilla? q Onko ihon ja hengitysteiden suojauksesta huolehdittu kaikkien altistavien työvaiheiden aikana? q Ovatko suojaimet soveltuvia kyseessä oleville altisteille ja suojausteholtaan riittäviä? q Onko suojainten säilytykselle asianmukaiset tilat? q Onko palo- ja räjähdysmääräykset otettu huomioon? q Onko maalaamon sähkölaitteet räjähdyssuojattuja? q Onko työpaikan yleisestä järjestyksestä ja siisteydestä huolehdittu? q Ovatko jätteiden sälytystavat, varastointi ja hävitys asianmukaisia? Liuotin- ja vesiperusteinen jäte on kerättävä erikseen. q Onko VNa 576/2003 räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta otettu huomioon? q Onko ympäristölainsäädäntö otettu huomioon? q Onko työntekijöiden alkuterveystarkastus tehty (ks. kohta "Terveystarkastukset") q Tiedostetaanko, että yskä ja hengenahdistus voi olla astman alkuoireita? q Esiintyykö työntekijöillä työhön liittyviä oireita, kuten ihottumia, hengitystieoireita tai keskushermostooireita? q Onko työpaikan ensiapuvalmiudesta huolehdittu? 4/8
Kemikaalialtistumisen arviointi Altistumista voidaan arvioida mittaamalla liuotinaine- ja isosyanaattipitoisuuksia ilmasta. Arvioinnissa on erityisesti huomattava, että mittauksissa ei aina nähdä hetkellisiä altistumishuippuja, joilla kuitenkin voi olla merkitystä esimerkiksi herkistymisen kannalta. Ksyleeni- ja tolueenialtistumista voidaan arvioida myös biomonitorointimenetelmin, mutta altistuttaessa useiden eri liuottimien muodostamille liuotinseoksille biomonitorointi antaa usein liian positiivisen kuvan liuotinainealtistumisesta ja siksi tällaisissa sekaaltistumistilanteissa tulisi ensisijaisesti tehdä työhygieenisiä ilmamittauksia. Kuudenarvoista kromia ja lyijyä sisältävien maalien käyttävien työntekijöiden altistumista voi arvioida veren lyijy (B-Pb) ja virtsan kromi (U-Cr) mittauksin (ks. ohjeet "Kemiallisen altistumisen biomonitorointi 2005") tai ilmamittauksin. Mittaustarpeen arvioinnista saa lisätietoa Työterveyslaitokselta. Raskauden aikana B-Pb ja U-Cr ei saa ylittää altistumattomien viiterajoja. Raskauden aikana yhteisaltistuminen liuotinaineille tulee arvioida työhygieenisin mittauksin, mikäli käytössä on useita liuotinaineita. Yleisohjeena on annettu, että yhteisaltistuminen liuotinaineille raskauden aikana ei tulisi nousta >10% HTP-arvosta. Katso tarkemmat ohjeet kirjasta "Ohjeet vaaran arvioimiseksi erityisäitiyslomatarvetta harkittaessa". Nuoria (alle 18v) työntekijöitä ei saa käyttää töihin, jotka voivat aiheuttaa hänelle terveyshaittaa (ks. laki 998/1993 nuorista työntekijöistä ja siihen liittyvä asetus 508/1986). Terveyshaittaa arvioitaessa tulee ottaa huomioon mm. suojainten käyttö. Ennen työn aloittamista on työnantajan/oppilaitoksen/ammattioppilaskunnan tehtävä ilmoitus työpaikkaa valvovalle työsuojeluviranomaiselle. Merkityksellisimmät kemikaalien aiheuttamat terveyshaitat Isosyanaattialtistumiseen liittyy iho- ja hengitystieallergiariski. Yleisin isosyanaattialtistumiseen liittyvä allerginen sairaus on astma, jonka oireisiin kuuluvat hengenahdistus, yskä ja hengityksen vinkuminen. Herkistyminen voi myös ilmetä allergisena nuhana. Isosyanaatit voivat harvoin aiheuttaa myös allergista keuhkorakkulatulehdusta (allerginen alveoliitti), jonka oireisiin kuuluvat lämpöily, hengenahdistus ja yleinen terveydentilan lasku. Pitkäaikaiseen (vuosia jatkuneeseen) liialliseen altistumiseen liuotinaineille liittyy hermostohaittavaikutusten riski (liuotinaineaivosairaus), jonka oireita ovat mm. keskittymiskyvyttömyys, muistin ja tarkkaavaisuuden ongelmat. Liuotinaivosairauden oireet ovat helposti sekoitettavissa esimerkiksi pitkäaikaisen masentuneisuuden aiheuttamiin oireisiin. Liiallinen liuotinaineille altistuminen raskaudenaikana voi aiheuttaa riskin raskaudelle (ks. kirja "Ohjeet vaaran arvioimiseksi erityisäitiyslomatarvetta harkittaessa"). Liuotinainealtistus voi lisätä melun kuuloa vaurioittavaa vaikutusta. 5/8
Monet altisteista voivat aiheuttaa ihon, silmien ja hengitysteiden ärsytystä, erityisesti di-isosyanaatit ovat voimakkaasti ärsyttäviä. Di-isosyanaatit voivat äkillisen korkeatasoisen altistumisen seurauksena aiheuttaa myös ns. ärsytysastmaa (RADS, eli reactive airway dysfunction syndrome). Lyijykromaattipigmentit sisältävät raskaudelle ja lisääntymiselle vaarallista lyijyä ja syöpävaarallista kuudenarvoista kromia. Syöpävaarallisille aineille altistuvat tulee ilmoittaa ASArekisteriin (ks. kohta "Lisätietoa"). Raskauden aikana ei saa altistua epäorgaaniselle lyijylle eikä syöpävaarallisille aineille. Kemikaalien aiheuttamia työperäisiä sairauksia automaalarin tehtävissä Automaalareilla on tavattu erityisesti isosyanaattialtistumiseen liittyen astma-tapauksia ja allergista nuhaa. Pitkäaikaiseen korkeaan liuotinainealtistumiseen liittyen on todettu liuotinaineaivosairaustapauksia ja liuotinaineiden aiheuttama ärsytyskosketusihottumaa. Automaalareilla on todettu myös allergista kosketusihottumaa, joka on aiheutunut joko isosyanaateista tai muista maalien sisältämistä komponenteista. Suositeltavat keinot altistumisen vähentämiseksi Maalaaminen tulee tehdä erillisessä koneellisella ilmanvaihdolla varustetussa tilassa, jossa on kiinnitetty huomiota korvausilman riittävyyteen ja sen oikeaan suuntaukseen. Eri vaiheille tulisi olla erilliset työtilat tai työtila tulisi jakaa verhoilla, jotta altistuminen voidaan rajata mahdollisimman hyvin. Sivullisten altistumista voidaan vähentää asianmukaisella työn suunnittelulla sijoittamalla yleisissä työtiloissa suoritettavat maalausvaiheet työpäivän loppuun. Huolehditaan ilmastointikoneiden asianmukaisesta huollosta ja vaihdetaan ilmanvaihtosuodattimet riittävän usein, jotta ilmavirrat eivät pienene liikaa. Riskialttiissa työvaiheissa, kuten hionnassa, käytetään mieluiten sisäänrakennetulla paikallispoistolla varustettuja työkaluja. Mikäli mahdollista, vaaralliset kemikaalit tulee korvata vähemmän vaarallisilla, esimerkiksi liuotinpohjaiset maalit ja lakat vesiperusteisilla maaleilla ja lakoilla, ja lyijykromaattipigmentit lyijyä ja kuudenarvoista kromia sisältämättömillä pigmenteillä. Vesiperustaisten maalien etuna on lisäksi pienempi kulutus ja myös ohenteiden käyttö on vähäisempi. Henkilönsuojaimet Käytä kemikaaleille soveltuvaa suojavaatetusta: Suojakäsinemateriaaleja ovat esim. butyylikumi tai PVA. Hengityksensuojaimena voi käyttää raitisilmanaamaria tai yhdistelmäsuodatinta aerosolille P3 ja höyrylle A2. 6/8
Henkilönsuojaimet on huollettava säännöllisesti ja niiden suodattimet sekä suojakäsineet on vaihdettava uusiin riittävän usein. Kontaminaation välttämiseksi suojaimet tulee säilyttää erillään niille varatuissa tiloissa. Lisätietoa kullekin tuotteelle soveltuvista suojainmateriaaleista löytyy käyttöturvallisuustiedotteista. Muut työympäristön vaaratekijät Melu, tärinä (erityisesti hionnassa), hankalat työasennot, palo- ja räjähdysvaara. Terveystarkastukset Työterveyshuoltojen suorittamien terveystarkastusten tulee perustua arvioon altistumisen suuruudesta ja sen terveydellisestä merkityksestä. Jos altistuminen terveysvaaraa aiheuttaville aineille katsotaan merkittäväksi, tulee terveystarkastuksia tehdä niistä annettujen ohjeiden mukaisesti. Katso kirja Terveystarkastukset työterveyshuollossa (Sosiaali- ja terveysministeriö, Työterveyslaitos), josta tämän työtehtävän kohdalla erityisesti osiot Liuotinaineet, Isosyanaatit, Lyijy, Kromi, Epoksit. Valtionneuvoston asetuksessa 1485/2001 on liitteenä esimerkkiluettelo aineista, joita käsiteltäessä terveystarkastuksia olisi harkittava. Huomioi, että hengitystieoireita, ihosairauksia tai keskushermosto-oireita voi kartoittaa työpaikalla teettämällä oirekyselyin. Katso tarkemmat ohjeet Terveystarkastukset työterveyshuollossa -kirjasta. Huomioitavaa On huomioitava, että ylläoleva lista käytössä olevista altisteista on vain suuntaa antava ja käytettävissä valmisteissa saattaa tapahtua muutoksia, mitkä voivat muuttaa kyseessä olevan työtehtävän altisteprofiilia. Selvitä työpaikalla käytössä olevat valmisteet ja niiden käyttöturvallisuustiedotteet. Lisätietoa Tutkimusraportti: Engström K., Hautalampi T., Henriks-Eckerman M., Nikkilä A.: Kemikaalialtistuminen automaalaamoissa, Työsuojelujulkaisuja 35, Sosiaali- ja terveysministeriö, 2000. OVA-ohjeet: tolueenidi-isosyanaatti, ksyleeni, asetoni, tolueeni. Kemikaalikortit: tolueeni-2,6-di-isosyanaatti, o-ksyleeni, m-ksyleeni, p-ksyleeni, asetoni, heksametyleeni-1,6-di-isosyanaatti (HDI), 4,4'-metyleenidifenyylidi-isosyanaatti (MDI), lyijykromaatti, tolueeni. http://www.ttl.fi/henkilonsuojaimet Luokitus ja merkinnät: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus vaarallisten aineiden luettelosta (509/2005). HTP-arvot 2007. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:4. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2007 (painossa). Syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteri (ASArekisteri), Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004. Kemikaalialtistumisen biomonitorointi, Näytteenotto-ohje 2007-2008, Työterveyslaitos, 2007. Taskinen ym.; Ohjeet vaaran arvioimiseksi erityisäitiyslomatarvetta harkittaessa, Työterveyslaitos, 2006. 7/8
Riala R., Pylkkö T., Lameranta J., Silvo K.: Auto- ja huoltamokemikaalien turvallinen käsittely, Työterveyslaitos, Työsuojelurahasto 1999. Terveystarkastukset työterveyshuollossa. Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2005. Palaute Tästä kortista voit lähettää palautetta tekijöille sähköpostilla osoitteeseen kamat@ttl.fi Tämä tietokortti on tehty Työsuojelurahaston tuella. Kortti tehty: 1.12.2005 Päivitetty: 4.6.2007 8/8