Julkaisuvapaa 3.12.2016 kello 18.00 Reserviläisliiton väistyvän puheenjohtajan, kansanedustaja Mikko Savolan juhlapuhe Järvenpään Reserviläiset ry:n 60-vuotisjuhlassa 3.12.2016, Järvenpään seuratalo MUUTOSVARAUKSIN Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja kotirintamalla palvelleet, juhlivan yhdistyksen arvoisa herra puheenjohtaja ja jäsenet, hyvät naiset ja miehet Lämmin kiitos kutsusta tänne Järvenpäähän, mihin olemme tänään kokoontuneet yhdistyksenne 60-vuotisjuhlaan. Järvenpään Reserviläiset on perustettu vuonna 1956 ja kuulutte jäsenenä runsasta vuotta aiemmin perustettuun Reserviläisliittoon. Ensimmäiset liittoa perustamassa olleet reservinaliupseeriyhdistykset olivat syntyneet jo 1930-luvulla mutta valtaosa vasta ns. vaaran vuosien jälkeen. Taustalla olivat Pariisin rauha ja Neuvostoliiton valvontakomission poistuminen maasta 1947, kesän 1948 eduskuntavaalit sekä samana vuonna solmittu YYA-sopimus, joka vakiinnutti Suomen ja silloisen Neuvostoliiton väliset valtio- ja sotilassuhteet. Suomen yllä muutamia vuosia leijunut vallankaappaus- ja miehitysuhka päättyi. Toimintavapautemme astui aimo harppauksen eteenpäin. Ennen sotia toimineita yhdistyksiä alkoi pikku hiljaa heräillä henkiin ja niiden vanavedessä perustettiin uusia reservinaliupseeriyhdistyksiä eri puolelle maata. Liiton perustamisen jälkeen yhdistyksiä alkoi syntyä yhä nopeammassa tahdissa. Järvenpään yhdistys oli yksi näistä. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Järvenpään Reservinaliupseerit sai seurakseen yli sata uutta yhdistystä. Samalla syntyi maakunnallisten piirien verkosto, johon kuului myös vuonna 1959 perustettu Uudenmaan piiri.
1960-luvulla yhdistysten perustamistahti edelleen vain kiihtyi rauhoittuen vasta 1970- luvulle tultaessa. Tällä hetkellä liitolla on 342 jäsenyhdistystä, joihin kuuluu noin 37.000 suomalaista miestä ja naista. Heistä noin 90 prosenttia on suorittanut varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen. Olemme Suomen suurin maanpuolustusjärjestö. Nykyisin Reservin Aliupseerien Liitto tunnetaan paremmin nimellä Reserviläisliitto ja sen jäsenyys on avoin kaikille täysi-ikäisille Suomen kansalaisille. Jokainen liittoon kuuluva jäsenyhdistys on itse saanut linjata, edellyttääkö se jäseniltään armeijan käymistä vai ei. Tämä muutosprosessi käytiin aikanaan läpi myös täällä Järvenpäässä. Yhdistyksenne tunnetaan nykyisin nimellä Järvenpään Reserviläiset ja sääntöjenne mukaan jäseneksi voidaan hyväksyä 18 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen, joka haluaa osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Yhdistys toki itse aina päättää keitä jäsenekseen hyväksyy ja keitä ei, mutta pidän erittäin tärkeänä sitä, että toimintamme on avointa ja siihen on matala kynnys tulla mukaan. Kaksi vuosikymmentä sitten tapahtunut jäsenyyden avaaminen on nostanut liiton kokonaisjäsenmäärää noin kolmanneksen. Samalla se on muuttanut jäsenistömme rakennetta, mikä näkyy erityisesti miehistön suurena määränä. Miehistö muodostaakin jo lähes kolmanneksen ja sen osuus jäsenistöstämme kasvaa vuosittain. Aliupseerien suhteellinen määrä on samassa tahdissa laskenut ja on tällä hetkellä vajaat 60 prosenttia. Kehityssuunta näkyy myös Järvenpäässä. Miehistöä edustavat reserviläiset muodostavat jäsenistänne nyt runsaan viidenneksen ja aliupseereita on noin 65 prosenttia. Armeijaa käymättömiä on kymmenisen prosenttia. Jäsenenä on sekä miehiä että naisia. Niin Reserviläisliiton kuin Järvenpään Reserviläistenkin jäsenistön koostumuksessa kuvastuu sama asia. Se, että maanpuolustus on Suomessa koko kansan asia. Ollaan ylpeitä tästä ja siitä, että olemme Suomen suurin ja koko kansan maanpuolustusjärjestö. 2
Hyvät ystävät, Viime vuosikymmenten käytäntönä puolustuksemme kehittämisessä on ollut niin sanottu selontekomenettely, jossa hallitus vaalikausittain valmistelee eduskunnan käsittelyyn ulkoja turvallisuuspoliittisen selonteon. Näissä asiakirjoissa linjataan puolustuksemme ja ulkopolitiikan kehittämisen suuret suuntalinjat yli vaalikausien tavoitteena koko puolustusjärjestelmämme pitkäjänteinen kehittäminen. Tällä käytännöllä on pyritty estämään se, että hallitusten vaihtuessa pitkän tähtäimen turvallisuuspoliittiset ratkaisut eivät muutu radikaalisti. Tämä vaalikausi on suurien turvallisuuteen liittyvien selontekojen vaalikausi. Keväällä julkaistiin neljän ulkopuolisen asiantuntijan laatima Nato- selvitys. Juhannuksen aikoihin Eduskunta alkoi käsittelemään ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Sen lisäksi käsittelyssä on myös sisäisen turvallisuuden selonteko. Ennen joulua Eduskuntaan saapuu vielä hallituksessa käsittelyssä oleva erillinen puolustuspoliittinen selonteko, missä pureudutaan erityisen tarkasti puolustusjärjestelmäämme, sen edellyttämiin resursseihin ja pidemmän ajan kehityssuuntaan. Nopeasti muuttuvassa turvallisuusympäristössä selontekojen haaste on, että ne vaativat hyvinkin nopean aikavälin tarkastelua. Esimerkiksi viime vaalikauden, Jyrki Kataisen hallituksen selonteon esipuheessa todetaan, että Suomen turvallisuusympäristö on tällä hetkellä vakaa. Tämä tuolloinen linjaus mahdollisti mm. suuret Puolustusvoimiin kohdistuneet säästöt sekä puolustusvoimauudistuksen, jonka myötä useita varuskuntia lakkautettiin ja sodan ajan joukkojemme vahvuutta laskettiin 230.000 henkilöön. Maailman helpointa viisautta on jälkiviisaus. Ja mikäli sitä nyt harrastamme voisimme hyvin kysyä, olisiko sotilaallisen tilanteen kehitystä Euroopassa ja lähialueillamme voinut tätä virheellisemmin ennustaa? Edelleen voisimme kysyä, olisimmeko päättäneet puolustusleikkauksesta jos olisimme tuolloin eläneet samanlaisessa turvallisuus- ja sotilaspoliittisessa tilanteessa kuin nyt? Tuskinpa. Reserviläisliitto ei aikanaan paljoa perustanut vuoden 2012 selonteosta, joka näkyy hyvin Eduskunnan puolustusvaliokunnalle seuraavan vuoden alussa antamastamme lausunnosta. Seuraavassa muutamia poimintoja tästä lausunnosta: 3
Suomen puolustusta on jo pitkään linjattu selontekomenettelyjen avulla. Kulloisessakin selonteossa on linjattu puolustusvoimien kehittämistä yli hallituskausien, millä on pyritty puolustusvoimien pitkäjänteiseen kehittämiseen. Vaikka aiemmissa selonteoissa on aina käsitelty myös kansainvälistä toimintaympäristöämme sekä puolustusvoimien kansainvälistä toimintaa, pääpaino on kuitenkin ollut puolustusvoimien, kotimaan puolustukseen liittyvässä kehittämisessä. Nyt esitetty selonteko poikkeaa tämän osalta selvästi aiemmista. Lähes 4/5 selonteosta koostuu kansainvälisen toimintaympäristön kuvauksesta ja vain noin 1/5 käsittelee puolustusvoimien kehittämistä. Jälkimmäisessä osassa ei esitetä juurikaan uusia linjauksia puolustusvoimien kehittämisen suhteen. Lähinnä nyt esitettävässä selonteossa kerrotaan edellisessä selonteossa tehdyt linjaukset sekä puolustusvoimauudistusta koskevat, keskeiset päätökset, jotka valtioneuvosto teki jo viime keväänä. Puolustusvoimien kehittämisen osalta nyt esitettävä selonteko onkin selkeästi epäonnistunut. Selonteossa puolustusvoimien sodan ajan vahvuudeksi on määritelty 230.000 henkilöä. On vaikea nähdä, ettei sodan ajan vahvuutemme pienentäminen kolmanneksella heikentäisi mahdollisuuksiamme puolustaa koko maan aluetta. Vahvuuden lasku tulee olennaisesti vaikeuttamaan myös yhteiskuntamme toimivuuden kannalta elintärkeiden toimintojen ja kohteiden suojausta. Vahvuuden näin merkittävää pienentämistä ei voida selonteon kuvaamalla tavalla kompensoida paremmalla aseistuksella ja uusilla taistelutavoilla. Selonteko ei myöskään mitenkään linjaa sitä, minkälaisella uudella aseistuksella tai muulla kalustolla SA-vahvuuden pienentämistä kompensoidaan. Hyvät kuulijat, Lienemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Reserviläisliiton lausunnon kritiikki oli perusteltua. Edelleen lienemme samaa mieltä siitä, että viime vuosien tapahtumat Ukrainassa ja muualla Euroopassa sekä osin koko maailmassa ovat synnyttäneet tilanteen, johon tuolloisen puolustusselonteon linjaukset istuvat kovin huonosti. Tätä ei tosin Reserviläisliitossakaan vielä lausuntoa kirjoittaessa osattu ennustaa. Tapahtumat alkoivat vyöryä Ukrainassa vuoden 2014 alkupuolella, vain muutama päivä Sotshin olympialaisten jälkeen. Ukrainan sisäisten vallankumouskähinöiden jälkeen 4
Venäjä kaappasi kansainvälisen oikeuden vastaisesti itselleen Krimin niemimaan ja liitti sen duumansa päätöksillä myöhemmin osaksi Venäjän federaatiota. Ukrainan itäosissa on nyt sodittu runsaat kaksi vuotta eikä tilanne ole rauhoittunut kahdesta rauhansopimuksesta huolimatta. Länsimaat ovat asettaneet Venäjälle talouspakotteita ja Venäjä taas niille omia vastapakotteitaan. Suomi on kärsinyt tästä mm. idänkaupan romahtamisen muodossa, joka on leikannut muutenkin heikkoa talouskasvuamme ja lisännyt työttömyyttä. Venäjän sekä toisaalta USA:n ja muiden NATO-maiden sotilaallinen vastakkainasettelu on kiristynyt. Erilaisia harjoituksia sekä suoranaista sapelinkalistelua on ollut myös aivan lähialueillamme paljon. Venäjä on lisännyt toimintaa lähialueillamme. Huolestuneet Baltian maat ovat saaneet kiertäviä NATO-yksiköitä. USA:n ohjuskilven laajenemiseen Venäjä on vastannut tuomalla Iskander-ohjuksia ja muita ohjusjärjestelmiä Kalingradin alueelle. Itämerelle on syntynyt sotilaallisen varustelun kierre, jossa toimenpide johtaa aina vastatoimenpiteeseen. Puolin ja toisin. Molempien osapuolten ilmatoiminta on Suomenlahdella ollut ajoittain erittäin vilkasta. Ilmavoimat on joutunut tekemään paljon tunnustuslentoja, koska ilmatilaamme on aktiivisuudesta johtuen loukattu useita kertoja. Ajoittain ilmatoiminta on ollut niin vilkasta, että Hornetteja on jouduttu pitämään päivystyksessä Helsinki-Vantaan kentällä. Tähän on jouduttu turvautumaan osittain siksi, koska puolustusvoimauudistuksessa Ilmavoimien hävittäjäkalusto päätettiin sijoittaa Rissalaan ja Rovaniemelle. Molemmilta kentiltä on pitkä matka Suomenlahdelle, mitä ei mielestäni otettu riittävästi huomioon puolustusvoimauudistuksen sisällöstä päätettäessä. Kannaltamme ehkä vieläkin huolestuttavampaa on sodankuvassa tapahtunut muutos. Krimille ilmestyi aikanaan niin sanottuja pieniä vihreitä miehiä ja myös Itä-Ukrainassa sotivista tahoista on ollut vaikeaa saada selkoa. Erilaista informaatiosotaa ja väärän sekä sopivalla tavalla väritetyn tiedon levittämistä on ollut paljon. Puhutaan hybridisodankäynnistä, jonka käänteet ja kehitys ovat hyvinkin nopeita kuten olemme Ukrainassa ja nyttemmin myös Syyriassa nähneet. 5
Minkälaisia johtopäätöksiä kehityksestä pitäisi vetää tulevaa puolustusselontekoamme ajatellen? Olemmeko edelleen sitä mieltä, että vuoden 2012 linjaukset puolustuksemme osalta olivat oikeansuuntaisia? Ja olemmeko edelleen sitä mieltä, että Suomen puolustamiseen riittävät 230.000 hengen suuruiset sodan ajan joukot? Lainaan tässä uudelleen vuoden 2013 alussa antamaamme lausuntoa. Sitaatti alkaa: On vaikea nähdä, ettei sodan ajan vahvuutemme pienentäminen kolmanneksella heikentäisi mahdollisuuksiamme puolustaa koko maan aluetta. Vahvuuden lasku tulee olennaisesti vaikeuttamaan myös yhteiskuntamme toimivuuden kannalta elintärkeiden toimintojen ja kohteiden suojausta. Sitaatti päättyy. Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumat, sodankaltainen tilanne ilman sodanjulistuksia, tunnuksettomien erikoisjoukkojen ilmaantuminen yllättäen eri paikkoihin, tämänkaltainen kehitys, tämänkaltainen uusi uhkakuva suorastaan alleviivaavat sitä, että sodan ajan vahvuuttamme pitää nostaa ja, että puolustusjärjestelmäämme pitää myös toimintaperiaatteidensa osalta kehittää. Enää ei riitä, että meillä on hyvin varustetut ja koulutetut operatiiviset joukot eikä riitä, että meillä on näitä tukemassa laajat, alueelliset joukot, jotka ovat kyllä suorituskykyisiä mutta, joiden muodostaminen vie aikaa. Näiden lisäksi meillä tulee olla riittävä määrä nopeasti koottavia sekä toimintakykyisistä, osaavista ja puolustustahtoisista reserviläisistä koostuvia yksiköitä eri puolilla maata. Sodan ajan yksiköitä, joihin sijoitetut henkilöt tuntevat oman toiminta-alueensa ja sen väestön. Henkilöitä, jotka havaitsevat jos kotiseudulla alkaa tapahtua jotain normaalista poikkeavaa. Reserviläisiä, jotka saadaan liikkeelle tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Tämänkaltaisia yksilöitä puolustusjärjestelmäämme jo kuuluukin, sillä vaikka puolustusvoimauudistuksen yhteydessä sodan ajan joukkojemme määrä laski, päätettiin kuitenkin paikallispuolustusta viisaasti vahvistaa. Puolustusvoimien aluetoimistojen perustamisvastuulla on nyt aiempaa enemmän paikallispataljoonia, joiden tehtävänä on kohteiden suojaaminen, joukkojen perustaminen ja viranomaisyhteistyö. Eli ne vastaavat juuri Reserviläisliiton em. lausunnossaan peräänkuuluttamasta yhteiskuntamme toimivuuden kannalta elintärkeiden toimintojen ja kohteiden suojauksesta. Samalla ne 6
varmistavat sen, että operatiivisten ja alueellisten joukkojen mobilisointi tarvittaessa myös onnistuu. Kysymys kuitenkin kuuluu, että onko näitä yksiköitä tarpeeksi? Onko niitä niin paljon ja niin kattavasti eri puolilla maata, että ne kykenevät torjumaan kaikki hybridisodankäynnin mahdolliset tilanteet eri puolilla maata? En usko, että tähän on kenelläkään varmaa vastausta. Nopein, tehokkain ja edullisin tapa kehittää puolustusjärjestelmäämme viimeaikaisten tapahtumien ja sodankuvassa tapahtuneen muutoksen vaatimalla tavalla olisikin lisätä Puolustusvoimien paikallispataljoonien määrää. Näihin voitaisiin sijoittaa halukkaita, kykeneviä sekä maanpuolustustahtoisia reserviläisiä, joita löytyy runsaasti Reserviläisliiton ja muiden maanpuolustusjärjestöjen riveistä. Viimeisessä jäsentutkimuksessamme 97 prosenttia jäsenistämme ilmoitti olevansa itse valmis osallistumaan maamme puolustamiseen mikäli joudumme hyökkäyksen kohteeksi. Mitään ruutiukkokomppanioita näistä ei toki kannata tehdä, vaan paikallispataljooniin sijoitettaville tulisi asettaa vuosittainen kouluttautumisvelvoite sekä velvollisuus ylläpitää omaa fyysistä kuntoaan ja sodan ajan taitojaan. Näitä voitaisiin testata vuosittain tai harvemmin näyttökokeilla ja kuntomittauksilla, joita aluetoimistot voisivat järjestää yhdessä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ja reserviläisjärjestöjen kanssa. Koska nämä yksiköt koostuisivat vapaaehtoisista, niiden kouluttamisessa voitaisiin käyttää pääosin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämää, kertausharjoituskoulutusta merkittävästi edullisempaa, vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta. Peruskenttäkelpoisuuden ylläpitäminen puolestaan onnistuisi reserviläisjärjestöjen paikallisyhdistysten kautta, joiden laajimpia toimintamuotoja ovat ammunta sekä liikunta ja urheilu. Yksiköiden varustaminenkaan ei olisi ylivoimaisen kallista, sillä niiden varustus ja aseistus on kevyttä jalkaväen aseistusta, joka on melko edullista hankkia ja ylläpitää. Paikallisjoukkojen vahvistamista puoltavat vahvasti Krimin tapahtumat. Alueelle ilmaantui vieraita joukkoja eikä kukaan tehnyt vastarintaa. Alueen varuskunnat motitettiin ja niissä palvelleet sotilaat siirrettiin myöhemmin linja-autokuljetuksilla pois niemimaalta. Venäjä valtasi Krimin käytännössä laukaustakaan ampumatta. 7
Suomessa asia ei menisi näin, sillä onhan meillä yli 900.000 sotilaskoulutuksen saanutta reserviläistä. Meidän tulee kuitenkin varmistaa puolustusjärjestelmäämme kehittämällä, että pystymme järjestäytyneeseen vastarintaan yllättävissäkin tilanteissa. Lainsäädäntöämme on kehitetty tällä vaalikaudella tämän edellyttämään suuntaan. Uusia esityksiä on niin ikään tulossa. Meidän pitää varmistaa, ettei meitä yllätetä housut kintuissa, vaan, että kaikissa tilanteissa ja maamme joka kolkassa kykenemme vastaamaan kaikkiin mahdollisiin uhkakuviin ja tilanteisiin. Tehokkain, nopein ja edullisin tapa varmistaa tämä olisi kasvattaa paikallispataljoonien määrää esim. kaksinkertaiseksi nykytasosta. Käytännössä tämä tarkoittaisi Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen kasvattamista. Arvioidemme mukaan noin 270.000 henkilöön. Tämänkaltainen toimenpide olisi myös puolustuksemme uskottavuutta lisäävä signaali, joka varmasti noteerattaisiin maamme rajojen ulkopuolella. Se osoittaisi kaikkiin ilmansuuntiin sen, että me aiomme pitää itsenäisyydestämme kiinni ja tarvittaessa taistella sen puolesta kaikissa olosuhteissa. Se kertoisi, että täällä ammuttaisiin aina takaisin. Arvoisa juhlayleisö, Omalta osaltani tämä oli viimeinen puheeni Reserviläisliiton puheenjohtajana yhdistyksemme tasavuotisjuhlassa. Täällä Uudellamaalla on ollut hieno käydä eri tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Tulen niihin toki jatkossakin mahdollisuuksien mukaan, jos kutsu käy. Haluankin vielä Reserviläisliiton puolesta kiittää kutsusta tähän tapahtumaan ja samalla onnitella tasavuosijuhlaansa viettävää Järvenpään paikallisyhdistystämme. Olette jo kuuden vuosikymmenen ajan tehneet merkittävää työtä puolustuksemme hyväksi vapaaehtoisen maanpuolustustyön saralla. Toiminnallanne on ollut aina merkitystä ja se on edelleen tärkeää. 8
Toivotan teille paljon onnea sekä voimia jatkaa arvokasta työtänne itsenäisen isänmaamme hyväksi myös tulevaisuudessa. Muistoksi näistä sanoista ja tästä tilaisuudesta luovutan Järvenpään Reserviläiset ry:lle liiton standaarin. Pyydän yhdistyksen puheenjohtajaa vastaanottamaan huomionosoituksen. Lopuksi haluan toivottaa teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää! 9