Syyskuun 12. päivänä Matt. 10:23 Kun teitä yhdessä kaupungissa vainotaan, paetkaa toiseen. Mahdotonta on, että evankeliumi olisi ainoastaan jollekulle sallittu, sillä se on oppi, joka ei ole sidottu yhteen paikkaan, vaan kulkee vapaasti. Tosi on, että kaupunkeja ja paikkoja löytyy, joissa on saarnaajia ja evankeliumi, mutta herrat estävät sitä tarkasti. Mutta siitä paikasta tai kaupungista voit seurata evankeliumia toiseen, eikä ole tarpeen, että evankeliumin tähden valloitat tai pidät kaupungin tai paikan, vaan jätä herralle kaupunkinsa ja seuraa evankeliumia. Sillä lailla kärsit, että sinulle tehdään väärin ja sinut ajetaan pois kuitenkaan kärsimättä, että evankeliumi sinulta ryöstetään pois. Kas niin sopivat ne molemmat yhteen: kärsiä eikä kärsiä. Jos evankeliumin kanssa tahdot pitää myös kaupungin, niin otat herralta kaupungin, joka on hänen, esittäen tekeväsi niin evankeliumin tähden. Ystäväni! Evankeliumi ei opeta sinua ryöstämään tai ottamaan vääryydellä ja itsellesi vahingoksi, vaikka tavaran herra käyttää sitä väärin Jumalaa vastaan. Evankeliumi ei tarvitse paikkaa tai kaupunkia ollakseen; se tahtoo ja sen täytyy pysyä sydämessä. Syyskuun 13. päivänä Room. 12:19 Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Kun kärsimys meitä kohtaa, niin on siinä kohta liha ja veri, jotka tekevät omalla tavallansa, nimittäin rupeavat kohta hyötymään vihalla ja kärsimättömyydellä, sillä luonnollisesti sattuu se meihin, kun vääryys ja väkivalta meitä kohtaa. Sen tähden pitää tässä olla varovainen ja jäykkä, sillä se, että sinuun koskee, ei ole vaarallista, vaan se, että sen ohessa etsit kostoa ja yrität tehdä vahinkoa takaisin se on kielletty. Katso siis, 154
että oikein teet, niin ettei yksi oikeus sorra eikä tee mitättömäksi toista, vaan yhdistää molemmat niin, että kummallakin on tilaa. Jos et ilman suurempaa vääryyttä saa oikeuttasi toimeen, niin anna sen olla, sillä ei ole sallittua estää tai rangaista vääryyttä vääryydellä. Jumala ei tahdo koko maailman oikeuden sinun kerjäläisoikeutesi tähden kumoutuvan. Syyskuun 14. päivänä 1. Tim. 6:6 Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Oikeudella sanotaan sitä rikkaaksi, joka pelkää Jumalaa ja elää uskossa, ja on tyytyväinen siihen, minkä Jumala hänelle antaa, niin että hän pitää sitä Jumalassa ja kunnialla, ilman vääryyttä ja kenenkään vahinkoa. Hänellä on köyhyydessäkin suurin omaisuus, jonka nimi on Jumalan siunaus; hänellä täytyy olla kyllin, sillä hän tietää, ettemme muuta tarvitse kuin ruokaa ja juomaa, ja ettei tarkka huolenpito ja uuttera työnteko vaikuta mitään, jos ei sen ohessa Jumala siunaustaan anna. Sen tähden pitää pennin, jonka Jumala antaa, olla kristitylle paljon rakkaampi kuin koko maailman ahneiden suuret tavarat. Sillä hänellä on huoneessaan tämä verraton tavara: usko ja se, että tyydymme siihen, mitä meillä on. Silloin ihmisellä on rauhallinen, iloinen sydän ja luottamus Jumalaan. Syyskuun 15. päivänä Tit. 3:4 Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin. Minä voin tunnustaa, etten koko Raamatusta ole lukenut kahta suloisempaa sanaa Jumalan armosta kuin nämä molemmat: hyvyys ja rakkaus. Katso siis, että annat molempien sanojen niin olla sinulle sanottu, 155
että Jumalan hyvyys ja rakkaus jokaiselle ilmoitetaan ja tarjotaan, ja että näihin sanoihin rakennat uskosi ja niissä joka päivä itseäsi harjoitat ja vahvistat. Ja kun epäilemättä uskot, että niin on, ja että Jumala on ja tahtoo olla sinulle hyvä ja armollinen, niin hän totisesti on sellainen, ja silloin voit luottamuksella rukoilla ja anoa mitä mielit, mitä haluat, ja mitä sinulle ja meille tarpeeseen on. Mutta jos et sillä lailla usko, niin olisi paljon parempi, että niitä sanoja et koskaan olisi kuullut, sillä epäuskolla teet nämä kalliit lohdulliset ja armolliset sanat valheeksi; ja jos käyttäydyt niin, kuin et niitä totena pitäisi, mikä on Jumalan suurta halveksimista, niin ei suurempaa syntiä voi tehdä. Mutta jos sen sijaan uskot, niin on mahdotonta, ettei sydämellä siitä olisi iloa Jumalassa, ettei se tule varmaksi, vapaaksi ja rohkeaksi hänessä. Syyskuun 16. päivänä Ef. 4:18 Heidän ymmärryksensä on hämärtynyt, ja se elämä, jonka Jumala antaa, on heille vieras, sillä he ovat tietämättömiä ja sydämeltään paatuneita. Mitä taivaallisiin kuuluu, siis sellaisiin, jotka koskevat Jumalaa, niin pitää niitä käyttää niin, että se on Jumalalle mieluista ja että sen kautta tullaan autuaiksi, koska luontomme on niin kova, kankea ja sokea, ettei se vähintäkään voi osoittaa, mitkä nämät kappaleet ovat. Kopea on ihmisen luonto kyllä niin, että se kompastuu niitä vastaan ja menee kuin sokea hevonen, ja kaikki, mitä se johtaa ja päättää, on yhtä varmasti väärin kuin varmaa on, että Jumala elää. Tässä tehdään niin kuin se mies, joka rakensi talonsa juoksevalle hiekalle; tässä otetaan hämähäkin verkko ja tahdotaan siitä tehdä vaate. Tässä otetaan hiekkaa jauhojen asemasta, ja tahdotaan siitä leipoa leipää. Tässä kylvetään ilmaan ja leikataan pyörteitä. Tässä mitataan ilmaa lusikoin, kannetaan kynttilää vakan alla kellariin, punnitaan liekkiä ja noudatetaan kaikkea pilankuria ja hurjuuksia, joita koskaan on tapahtunut tai voidaan ajatella. Sillä luontomme tekee asiansa, niin kuin se olisi jumalanpalvelus, eikä kuitenkaan ole mikään. 156
Syyskuun 17. päivänä Mark. 10:14 Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Sinä sanot: Lapsilla ei vielä ole ymmärrystä, eivätkä he sen tähden voi uskoa. Sanopa, onko kristillisesti puhuttu, että niin oman mielemme mukaan puhumme Jumalan töistä? Mitenkä sitten jos sellaisen ymmärryksen kautta olisit jo joutunut pois uskosta ja lapset ymmärtämättömyytensä kanssa olisivat tulleet uskoon? Ystäväni! Mitä hyvää saa ymmärrys aikaan lisäksi uskolle ja Jumalan sanalle? Se on juuri se, joka kaikin tavoin on vastahakoinen uskolle ja Jumalan sanalle, niin että ei kukaan sen tähden voi päästä uskoon tai tahdo sallia Jumalan sanaa, jota se väärentää ja rumentaa, jonka tähden ihmisen täytyy kuolla ymmärrykselle ja tulla tyhmäksi, niin tyhmäksi kuin lapsi, jos tahtoo tulla uskovaiseksi ja saada Jumalan armon, niin kuin Kristus sanoo Matt. 18:3. Mitä ymmärrystä oli lapsilla, joita Kristus suuteli? Minkä tähden hän kutsuu heitä luokseen ja siunaa heitä? Mistä ovat he saaneet sellaisen uskon, joka tekee heidät taivaan lapsiksi? Juuri sen tähden, ettei heillä ole ymmärrystä ja he ovat tyhmät, ovat he paljon soveliaammat uskolle kuin vanhat ja ymmärtäväiset, joille ymmärrys on aina esteenä, niin et teivät tahdo tunkea paksua päätänsä ahtaasta portista. Syyskuun 18. päivänä Room. 13:8 Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Rakkauden käsky on lyhyt käsky ja pitkä käsky, ainoa käsky ja suurilukuinen käsky. Se ei ole mikään käsky ja sisältää kuitenkin kaikki käskyt. Se on itsessään lyhyt ja yhtäpitävä, ynnä tarkoituksensa puolesta nopeas ti käsitetty. Mutta harjoituksensa puolesta se on pitkä ja avara, 157
sillä se sisältää kaikki käskyt ja ylittää ne kaikki. Se ei ole mikään käsky, jos töitä tutkitaan; ei sillä ole mitään erinäistä nimellistä työtä, mutta se sisältää kaikki muut käskyt, sen tähden, että kaikkien muitten käskyjen työt ovat ja niiden pitää olla sen työt, niin ettemme pidä tai huoli mistään käskystä, mistään työstä, jos ei rakkaus sitä vaadi. Sillä tavoin on rakkauden pitäminen, se on valtansa ja se on kaikkien töiden päällikkö, joka käskee niitä tekemään tai olemaan niitä tekemättä, miten sen hyväksi näkee, eikä mikään työ tule toimeen tai luonnistu, jos ei rakkaus sitä salli. Syyskuun 19. päivänä Room. 8:29 Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi. Hyöty Kristuksen kärsimisestä on se, että ihminen tulee itsensä tuntemaan, kauhistuu itseään ja musertuu. Tämä ei tapahdu suurilla sanoilla, vaan syvillä ajatuksilla ja syntiä kovin vaarallisena pitämällä. Silloin ei ole muuta neuvoa, kuin tulla Kristuksen kuvan ja kärsimisen kaltaiseksi, tapahtukoon se elämässä tai helvetissä. Kuitenkin täytyy sinun kuoleman hetkellä kauhistua, väristä ja täristä ynnä tuntea kaikkea, mitä Kristus on ristillä kärsinyt. Mutta kuolinvuoteella on sitä kauhea odottaa. Sen tähden rukoile Jumalaa, että hän pehmittää sydämesi ja antaa sinun kyllin ajatella Kristuksen kärsimistä, sillä ei ole mahdollista, että Kristuksen kärsiminen tulee itsestään perin pohjin tutkituksi, jos ei Jumala vajota sitä sydämeemme. 158