Työ- ja elinkeinoministeriö Metsätalouden yrittäjätoiminnan kehittäminen Suomessa Raportti Helsinki 25.2.2010
Copyright Indufor Oy Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Indufor Oy:n antamaa kirjallista lupaa. Indufor Oy ei vastaa asiakirjan mahdollisesti sisältämien virheellisten tai puutteellisten tietojen tai suositusten aiheuttamista vahingoista.
SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ JA SUOSITUKSET 1 1. JOHDANTO 6 2. METSÄSEKTORIN ARVOKETJU 7 2.1 Metsäsektorin arvoketjuajattelu 7 2.2 Selvityksen palvelutarjonnan rajaus: puupohjaiset tuotteet ja muut ekosysteemipalvelut 7 2.3 Keskeiset palvelutarjoajat 10 2.4 Palveluiden kysynnän tulevat muutokset - metsänomistajakunnan muutostrendit 12 2.5 Yksityismetsälöiden koko ja mittakaavaetujen hyväksikäyttäminen 14 3. METSÄTALOUDEN YRITYSTOIMINNAN NYKYTILA JA POTENTIAALI 15 3.1 Metsätalouden nykytila 15 3.1.1 Metsätalouden tuotos 15 3.1.2 Metsätalouden ja koneyrittämisen kannattavuus 17 3.1.3 Metsätalouden tuottavuus 18 3.1.4 Metsänhoito- ja perusparannustyöt 19 3.1.5 Hakkuut, puunkorjuu ja -kuljetus 21 3.1.6 Energiapuu 23 3.1.7 Metsäsuunnittelu 23 3.1.8 Metsäomaisuuden hoito 24 3.1.9 Luonto- ja maisemapalvelut, muut uudet palvelut 24 3.2 Kasvupotentiaali kotimaassa 26 3.3 Kasvupotentiaali ulkomailla 28 4. HAASTATTELUIDEN YHTEENVETO 29 4.1 Metsäalan edistämisorganisaatioiden toimintamallit 29 4.2 Palveluiden kehittäminen asiakaslähtöisiksi 31 4.3 Yrittäjien toimintamallit ja tehokkuuden parantaminen 31 4.4 Kehityksen esteet 32 5. KEHITYKSEN ESTEET JA KEINOT NIIDEN POISTAMISEEN 33 5.1 Muutosvastarinta 34 5.2 Kilpailun epätasa-arvo 34 5.3 Tietojärjestelmät 36 5.3.1 Metsäyhtiöiden rakentamat puunhankinnan tietojärjestelmät 36 5.3.2 Metsävaratietojärjestelmä 38 5.4 Julkisten kannusteiden kilpailua vääristävä vaikutus 39 5.5 Metsälöiden pirstoutuminen 39 6. TEHOKKUUDEN MUUTOSPOTENTIAALI 41 6.1 Toimenpiteet kannattavuuden ja tehokkuuden parantamiseksi 41 6.1.1 Metsänhoitotöiden koneellistamisen nopeuttaminen 43 6.1.2 Metsätalouden kannattavuuden ja tuottavuuden mittaaminen 43 6.1.3 Liiketoimintaosaamisen kehittäminen 44 7. METSÄTALOUDEN TOIMINTAMALLIT VERTAILUMAISSA 45 7.1 Ruotsi 45 7.2 Itävalta 46 7.3 Metsätalouden yrittäjyys Yhdysvaltain itärannikolla 48 8. UUDET TOIMINTAMALLIT JA VAIHTOEHDOT 48 8.1 Metsäalan edistämisorganisaatiot 48 i
8.2 Palveluiden kehittäminen asiakaslähtöisiksi ja kustannustehokkaiksi 50 8.3 Metsätalouden palvelutarjonta: verkostoitumisen edistäminen 51 8.4 Puunkorjuun palvelutarjonta 54 8.4.1 Puunhankinnan logistiikan tehostaminen mittakaavaetuja hyödyntäen 54 8.4.2 Alueelliset pilotit liiketoimintamallien uusiutumisen vauhdittajaksi 58 9. SUOSITUKSET JA VAADITTAVAT TOIMENPITEET SUOSITUSTEN TOTEUTTAMISEKSI 60 9.1 Metsänomistajille suunnattujen palvelujen tuottaminen markkinalähtöisesti, kustannustehokkaasti ja tuottavasti 60 9.2 Verkostomalli ja portaali metsäomaisuuden hoitoon arvoketjuajatteluun perustuen 61 9.3 Yksityismetsätaloudesta tehdään kannattavaa elinkeinotoimintaa Ruotsin markkinaehtoisen mallin mukaisesti 61 9.4 Liiketoimintaosaamisen kasvattaminen metsäsektorin koko arvoketjussa 62 9.5 Puunhankinnan logistiikan tehostaminen mittakaavaetuja hyödyntäen 63 9.6 Metsäorganisaatiorajat ylittävät alueelliset puuhuollon toimintamallipilotit 64 9.7 Metsäteollisuuden kansainvälisen toimintaympäristön yhdenmukaistaminen 64 9.8 Muut suositukset 65 9.8.1 TEM:n rahoitusinstrumentit yrittäjien saataville 65 9.8.2 Puusta Poweria kotimainen mediakampanja 65 LIITTEET Liite 1 Toimeksianto Liite 2 Lähdeluettelo Liite 3 Palveluntarjonta metsänomistajille Liite 4 Yksityismetsätalouden keskeiset organisaatiot 2010 Liite 5 Metsätalouden nykytila - lisäinformaatio Liite 6 Metsätalouden yrittäjyyden kasvupotentiaali - lisäinformaatio KUVALUETTELO Kuva 2.1 Metsäsektorin arvoketju 7 Kuva 2.2 Metsien hyödyt 8 Kuva 2.3 Metsäteollisuuden tuotannon trendi, 2020 ennuste 9 Kuva 2.4 Puunkäyttö Suomessa, 2003-2020e 9 Kuva 2.5 Metsähakkeen vuotuinen energiakäyttö 2000-2008 ja tavoitteet 2020 asti 10 Kuva 2.6 Metsänomistajien keskeisimmät palveluketjuvaihtoehdot 11 Kuva 2.7 Yksityismetsälöiden lukumäärä kokoluokittain 1.1.2008 14 Kuva 3.1 Metsätalouden tuotos, arvonlisäys ja toimintaylijäämä, 2000-2008 16 Kuva 3.2 Massa- ja paperiteollisuuden tuotos, arvonlisäys ja toimintaylijäämä, 2000-2008 16 Kuva 3.3 Puutuoteteollisuuden tuotos, arvonlisäys ja toimintaylijäämä, 2000-2008 16 ii
Kuva 3.4 Yksityismetsätalouden harjoittamisen kannattavuus liiketuloksella mitattuna 17 Kuva 3.5 Kokonaistuottavuus metsäsektorilla 18 Kuva 3.6 Työn tuottavuus metsäsektorilla 18 Kuva 3.7 Metsätalouden työllisyys, 1990-2009 19 Kuva 3.8 Metsänhoito- ja perusparannustöiden kehitys, kaikkien metsänomistajien metsät, 2001-2008 20 Kuva 3.9 Hakkuukertymä ja markkinahakkuut, 1985-2008 21 Kuva 3.10 Hakkuualojen kehitys, kaikki metsänomistajat, 2001-2008 22 Kuva 3.11 Puutavaran kaukokuljetuksen puumäärät, 2006-2008 22 Kuva 3.12 Metsähakkeen käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa, 2000-2008 23 Kuva 3.13 Yksityismetsien metsäsuunnittelu 24 Kuva 3.14 Käytetyt KEMERA-tuet: metsätalouden ympäristötuki ja luonnonhoito 25 Kuva 3.15 Metsäteollisuuden ainespuun ja metsähakkeen käyttö 2000 2015 26 Kuva 5.1 Lisäarvon luominen metsäsektorilla 33 Kuva 5.2 Puunkorjuun tiedonsiirto useamman kuin yhden asiakkaan yritystoiminnassa. 37 Kuva 8.1 Metsänhoitoyhdistysten ja metsätoimihenkilöiden lukumäärä 50 Kuva 8.2 Yhden luukun periaate metsäomaisuuden palveluntarjontaan: metsäpalveluportaali 51 Kuva 8.3 SilvaNetti 52 Kuva 8.4 Metsäsoppi 53 Kuva 8.5 Tulevaisuuden puunkorjuuyrityksen toiminnanohjaus 55 Kuva 8.6 Semantic Web -teknologiaan perustuvan metsäsektorin pkyritysten toiminnanohjausjärjestelmä 56 Kuva 8.7 Kausitasausjärjestelmä 58 Kuva 8.8 Kehittyvä puuhuolto Kainuussa -hankkeessa toteutettavan puunkorjuuyritysten välisen siirtorenkaan kehityskulku kohti uutta yritystoimintaa 59 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 3.1 Metso-ohjelman toteutuneet ja tavoitellut pinta-alat 25 Taulukko 3.2 Metsätalouden yrittäjyyden vuotuinen kasvupotentiaali kotimaassa vuoteen 2015/16 27 Taulukko 6.1 Metsänhoidon arvioidut työmäärät ja koneellistamisaste vuonna 2015 43 iii
LYHENNELUETTELO ALV BKT ELY-keskus EU ha htkk htpv IKI IT KEMERA KMO Medor-hanke MELA Metla Mhy ml. MMM MSO Pl. PTT REIT TEM TIMO TWh UM VILMAT VMI YK Öbf arvonlisävero bruttokansantuote Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Euroopan Unioni hehtaari henkilötyökuukausi henkilötyöpäivä Instituutioiden välisen yhteistyön instrumentti (UM) Information technology (tietotekniikka) Kestävän metsätalouden rahoituslaki Kansallinen metsäohjelma Metsätalouden edistämisorganisaatioiden kehittämishanke Suomen oloihin kehitetty metsätalousmalli ja suunnitteluväline, jonka avulla voidaan tehostaa metsäsuunnittelua ja metsävarojen käyttöä. (Metla) Metsäntutkimuslaitos Metsänhoitoyhdistys mukaan lukien Maa- ja metsätalousministeriö Metsäalan strateginen ohjelma pois lukien Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos Real Estate Investment Trust Työ- ja elinkeinoministeriö Timber investment and management organization (metsärahaston hallintayhtiö) Terawattitunti Ulkoasiainministeriö Valtakunnallinen luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämisohjelma Valtakunnan metsien inventointi Yhdistyneet kansakunnat Österreichische Bundesforste AG (Itävallan tasavallan omistama valtion liikelaitos) iv
TIIVISTELMÄ JA SUOSITUKSET Metsätalouden yrittäjyyden tulevaisuus riippuu ratkaisevasti siitä, miten metsäteollisuuden ja bioenergian tuotannon kilpailukyky kehittyy ja miten metsä- ja energiasektorin toimintaa pystytään tehostamaan kotimaassa vastaamaan globaalin kilpailun haasteisiin uusilla toimintatavoilla ja tuotteilla. Lisäksi yrittäjyyteen vaikuttavat metsänomistajakunnan rakenteelliset muutokset, tuottavuuden kasvu sekä uusien palveluiden tarve. Realistisen arvion mukaan teollisuuden käyttämän kotimaisen ainespuun hakkuut laskisivat vuoteen 2015 mennessä nykyisestä 52 miljoonasta kuutiosta (2008) noin 50 miljoonaan kuutioon. Optimistisempi arvio hyödyntää MELA-laskelmaa, joka perustuu toteutuneisiin hakkuisiin ja niitä vastaavaan metsien kehitykseen. Kyseisen arvion mukaan ainespuun hakkuut olisivat 56 miljoonaa kuutiota vuonna 2015. Samanaikaisesti metsähakkeen käytön arvioidaan kasvavan nykyisestä noin 4 miljoonasta kuutiosta 10 miljoonaan kuutioon. Optimistisen arvion mukaan metsänhoito-, metsänparannus- ja hakkuutöihin osallistuvien sekä muiden metsäpalveluyritysten liikevaihto voisi kasvaa kotimaassa nykyisestä arviolta noin 1,2 miljardista eurosta 1,4 miljardiin euroon vuoteen 2015 mennessä. Nykyisin yli 80 % liikevaihdosta syntyy korjuu- ja kuljetusalan yrittäjien keskuudessa, mutta tulevaisuudessa muiden palveluiden osuus tulee kasvamaan. On huomattava, että arvioitu liikevaihto on hyvin suuntaa antava. Alan toimintakentässä on nähtävissä myös mahdollisuuksia monille uusille palveluille, tuotteille ja liiketoimintamalleille. Uudet liiketoimintaideat ovat kuitenkin vasta kehitysasteella ja tulevaisuuden liikevaihdon potentiaalia on vaikea arvioida. Selkeitä kasvavan potentiaalin omaavia tuotteita ja palveluita ovat esimerkiksi metsäomaisuuden hoito, maisemanhoitopalvelut, ja luonto- ja matkailupalvelut. On arvioitavissa, että puuntuotannon tuottavuutta voidaan parantaa merkittävästi sopivilla toimenpiteillä. Suuremmat yksiköt, intensiivinen puuntuotanto ja metsäomaisuuden hoito mahdollistaisivat skaalaetuja metsänhoidossa, korjuussa ja puun myynnissä parantaen sekä kannattavuutta että tuottavuutta. Metsätalouden yrittäjätoiminnan kehittäminen ja metsätalouden tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen kotimaassa edellyttävät laajoja ja välittömiä toimenpiteitä. Tärkein ja kiireellisin tehtävä on selkiyttää metsäkeskusten ja metsänhoitoyhdistysten asema siten, ettei niiden toiminta vääristä kilpailua yrittäjyysmarkkinoilla. Molemmissa organisaatioissa julkisin varoin eli valtion avulla ja metsänhoitomaksuilla rahoitettavat palvelut tulee eriyttää selkeästi organisatorisesti asiakasrahoitteisesta toiminnasta (liiketoiminnasta), esim. yhtiöittämällä. Metsänhoitoyhdistyksissä asiaa ei voida ratkaista palomuurilla, koska jo olemassa olevaan metsänhoitoyhdistyslakiin (534/1998) liittyvät tiukat palomuurisäännökset eivät ole taanneet kilpailuneutraliteetin toteutumista. Pahimmillaan palomuuri estää palvelujen tehokkaan ketjuttamisen ja heikentää palveluyrittämisen kannattavuutta. On olemassa monta käynnissä olevaa selvitystä tai hanketta, jotka edistävät suoraan tai välillisesti metsäalan yrittäjyyden toimintaedellytyksiä, mm. Metsätalouden edistämisorganisaatioiden kehittämishanke ja uusi metsävaratietojärjestelmä ja sen soveltaminen käytäntöön kilpailuneutraalisti. Metsätalouden yrittäjyyden kehittämisen tiellä on monia esteitä, mm. metsäsektorin muutosvastarinta, kilpailun epätasa-arvo, strategisen ketteryyden puute, tietojärjestelmien yhteensopimattomuus, julkisten kannusteiden kilpailua vääristävä vaikutus sekä mahdollinen työvoimapula, etenkin jos metsähakkeen käyttö lisääntyy ennustetusti. Lisäksi on monia organisaatioiden sisäisiä ja niiden välisiä kehityksen esteitä. Ehdotetut toimenpiteet kohdistuvat näiden esteiden poistamiseen. Metsäalan organisaatioiden on lähes mahdotonta uusiutua itseohjautuvasti, sillä kyseessä ovat liian monet työpaikat ja omat edut. Tarvitaan poliittista tahtoa ja osapuolten keskinäistä luottamusta. 1
SUOSITUKSET Suositukset ja toimenpide-ehdotukset näiden toteuttamiseksi ovat seuraavat: Tärkeimmät suositukset ovat seuraavat: 1. Metsänomistajille suunnattujen palvelujen tuottaminen markkinalähtöisesti, kustannustehokkaasti ja tuottavasti 2. Verkostomalli ja portaali metsäomaisuuden hoitamiseen arvoketjuajatteluun perustuen 3. Yksityismetsätaloudesta tehdään kannattavaa elinkeinotoimintaa Ruotsin markkinaehtoisen mallin mukaisesti 4. Liiketoimintaosaamisen kasvattaminen metsäsektorin koko arvoketjussa 5. Puunhankinnan logistiikan tehostaminen mittakaavaetuja hyödyntäen 6. Metsäorganisaatiorajat ylittävät alueelliset puuhuollon toimintamallipilotit 7. Metsäteollisuuden kansainvälisen toimintaympäristön yhdenmukaistaminen Suositukset on kuvattu tarkemmin luvussa 9. 1. Metsänomistajille suunnattujen palvelujen tuottaminen markkinalähtöisesti, kustannustehokkaasti ja tuottavasti Toimenpide-ehdotukset: 1.1. Huippuseminaari, joka antaa siunauksensa puuntuotannon kannattavuuden ja kysyntälähtöisyyden edistämiselle ja merkittävälle puuntuotannon kustannustehokkuuden ja tuottavuuden parantamiselle. Asian vieminen myös seuraavaan hallitusohjelmaan on tärkeää, koska ilman poliittista mandaattia asia ei välttämättä etene. 1.2. Huippuseminaari toimii lähtölaukauksena innovatiivisista ja muutoshakuisista metsänomistajista ja palveluntarjoajista (noin 10 henkilöä) koostuvan Kannattava metsä -foorumin perustamiselle, joka luo nopealla aikataululla käytännön toimenpidemalliehdotukset sille, miten metsätalouden kannattavuutta parannetaan ja miten palvelutarjonta järjestetään markkina- ja asiakaslähtöisesti ja kustannustehokkaasti (kuluttajajärjestöt mukaan). Foorumin toimeksiantoon kuuluvat seuraavat asiat: - Uusien toimintamallien ja kannustimien löytäminen metsänomistajien palvelutarjontaan; mm. tilaaja-tuottajamalli, palveluseteli, sijoitusneuvonnan lisääminen ja metsätalouden kannattavuuden parantaminen - Uudenlaisten, metsäorganisaatioiden rajat ylittävien toimintamallien, verkostoitumispilottien, ja ideoitten kehittäminen (vrt. puunkorjuun metsäkoneiden siirtorenkaat ja henkilöpoolit, joiden kehittäminen jo meneillään) - Metsänhoito- ja parannustöiden, puunkorjuun ja kuljetuksen sekä muiden palveluiden hinnoittelun kehittäminen, ml. hinnoittelun läpinäkyvyys ja toimenpiteiden kustannustehokkuus, riskin jakaminen ja aito kilpailuttaminen - Metlan Metsänomistaja 2010 tutkimuksen kehittäminen reaaliaikaiseksi barometriksi, joka auttaa palveluyrityksiä suuntaamaan markkinointia oikein - Metsänomistajaportaalin käyttötarvekartoitus jatkotyötä varten (ks. suositus 2) - Metsäsuunnitelman ja metsänkäsittelyohjeiden muokkaaminen tukemaan asiakaslähtöistä metsänkäsittelyä. (Maa- ja metsätalousministeriö on jo käynnistänyt keskustelun metsänhoitomenetelmistä) - Metsänviljelyn laatuseurannan standardin toimeenpanon edistäminen. 2
2. Verkostomalli ja portaali metsäomaisuuden hoitoon arvoketjuajatteluun perustuen Toimenpide-ehdotus: 2.1. TEM ja MMM aloittavat koordinointihankkeen portaalin kehittämiseksi (konsulttihanke tai työryhmä). - Ensimmäinen askel on tehdä kattava inventaario kaikista olemassa olevista sähköisistä metsänomistajapalveluista. - Sen jälkeen laaditaan työsuunnitelma ja kustannusarvio kattavan ja teknisesti laajenemiskykyisen valtakunnallisen sähköisen metsänomistajapalveluita tarjoavan portaalin rakentamiseksi. Tekniset ratkaisut tulee tehdä niin, että järjestelmä on mahdollista integroida muihin järjestelmiin. Jo olemassa oleviin toimiviin järjestelmiin tehdään linkit. - Järjestelmä toteutetaan ja tehdään se tutuksi metsänomistajille ja muille toimijoille. 3. Yksityismetsätaloudesta tehdään kannattavaa elinkeinotoimintaa Ruotsin markkinaehtoisen mallin mukaisesti Toimenpide-ehdotukset: 3.1. Selvitetään Ruotsin yksityismetsätalouden parhaat käytännöt ja verrataan niitä Suomen järjestelmään. Ruotsissa yksityismetsätalous toimii markkinaehtoisesti, KEMERA-järjestelmää ei ole, puumarkkinat toimivat ja edunvalvontajärjestelmä on selkeä. Vertailuun sisällytetään mm. yksityismetsätalouden organisaatiot, lainsäädäntö, verotus, keskeiset palveluketjuvaihtoehdot, tukijärjestelmä, edunvalvonta, lisäarvon tuottaminen (ml. laatuhinnoittelu), tuottavuus, riskinjako, funktionaalinen tulonjako ja kilpailuttamisen aitous/kilpailuneutraliteetti. Kartoitus antaa eväitä sille, miten markkinalähtöisyyttä ja läpinäkyvyyttä Suomen yksityismetsätaloudessa voitaisiin parantaa. Vertailu tehdään ulkopuolisen tahon toimesta. 3.2. Metsäntutkimuslaitos kehittää sekä metsätalouden kannattavuusseurantaa että luo puuntuotannon kustannusten ja tuottavuuden seurantajärjestelmän yhdessä alan toimijoiden kanssa. Metsätalouden kannattavuuden seuraaminen edellyttää luotettavia kannattavuusmittareita; tarvitaan sekä absoluuttisia että suhteellisia tunnuslukuja, ml. metsäpääoman (puuston) arvonmuutos, rahoituskustannukset ja verotus, jotta metsätalouden tuottoa voidaan verrata vaihtoehtoisiin sijoitusmahdollisuuksiin. Makrotason keskimääräisestä kannattavuusajattelusta on aika siirtyä yksittäisten metsänomistajien sijoitusneuvontaan (esim. milloin päätehakkuu kannattaa tehdä, mikä on intensiivisellä metsänhoidolla saatava kate verrattuna hoitamattoman metsän tuottoon, jne.). On myös tarpeen koota yhteen koneyrittämisen kannattavuudesta tehtyjen selvitysten tulokset ja kehittämisehdotukset ja panna ne käytäntöön. 3.3. Tarkemman selvityksen tekeminen REIT -kiinteistörahastomuotoisesta metsänomistuksesta pilottihankkeena esimerkiksi seurakunnan tai kunnan metsäomaisuuden uudelleen järjestämisen puitteissa nykyisen lainsäädännön puitteissa sekä mahdollisen uuden metsäosakeyhtiölain mukaan (muut toimenpiteet jo meneillään). 3.4. Edistetään lainsäädännön kehittämistä ammattimaista metsänomistamista tukevaksi, mukaan lukien metsäosakeyhtiölain säätäminen. 3
4. Liiketoimintaosaamisen kasvattaminen metsäsektorin koko arvoketjussa Toimenpide-ehdotukset: 4.1. Aalto-yliopiston toimintatapaa (kauppa, tekniikka ja taide -kolmiyhteys), sovelletaan myös metsäsektorille ja metsäalan korkeakoulutukseen. Parhaillaan on meneillään mm. metsänhoitajakoulutuksen uudistaminen ja siihen voi vielä aktiivisesti vaikuttaa. Aktiivista yhteistyötä tarvitaan myös akselilla TEM/MMM/OPM. 4.2. Metsäsektorin toimijat edistävät yrittäjyyttä. Yrittäjyyden tukemiseen ja yrityksen perustamiseen antavat useat tahot neuvoja. Tarjolla on valmennusta, neuvontaa, tukea ja verkostoja. Rahoitustakin on saatavilla useasta eri lähteestä. Lisäksi on olemassa yrityshautomoita, jotka tarjoavat aloittelevalle yrittäjälle tilat ja tietyt palvelut ilmaiseksi. 4.3. Oppisopimuskoulutusjärjestelmä on uudistettava palvelemaan paremmin korjuukoneyrittäjien tarpeita. 4.4. Mentoroinnin aktiivinen lisääminen eri alueilla. Esim. pääkaupunkiseudulla yritysmentorointia järjestävät yhteistyössä pääkaupunkiseudun yrittäjäjärjestöt. Metsänhoitajaliitto järjestää mentorointia metsänhoitajatutkintoa opiskeleville ja Naismetsänhoitajat ry metsäopiskelijanaisille. 4.5. Metsätalouden edistämisorganisaatioita on myös koulutettava kilpailuttamisessa ja hankintalain soveltamisessa. Kilpailutuksessa on otettava huomioon sekä hinta että laatu. 4.6. Metsäntutkimuksenlaitoksen Parkanon yksikön vetämä Lisää työtä metsäyrittäjyydestä hanke tarjoaa hyviä, jo testattuja toimintamalleja metsäyrittäjyyden, ml. liiketoimintaosaamisen kehittämiseen. 5. Puunhankinnan logistiikan tehostaminen mittakaavaetuja hyödyntäen Toimenpide-ehdotukset: 5.1. Käynnistetään alan toimijoiden välinen kehittämishanke korjuun kausitasausjärjestelmän käyttöön ottamiseksi. Sen avulla voidaan edistää yrittäjäkentän asiakaspohjan laajenemista ja alan sisällä uutta ajattelutapaa. 5.2. Edellä mainitun, uusien toimintamallien käyttöönottoa helpottavan tietojärjestelmäkehitystyön toteutus. Hankkeen johtajaksi ja kausitasausjärjestelmän koordinaattoriksi esitetään Metsäkeskusta. Metsäkeskuksen asema puunhankinnan logistiikan organisoinnin kannalta on neutraali ja sen ylläpitämiä ja hallinnoimia tietokantoja voitaneen hyödyntää hankkeen toteutuksessa. Tietojärjestelmäkehitystyön osalta esitetään Jyväskylän yliopistossa valtioneuvoston osaamiskeskusohjelman puitteissa 2009 toteutetun esiselvitystyön tulosten hyödyntämistä. Esiselvitystyön tuloksena laadittiin projektisuunnitelma Semantic Web-teknologiaan perustuvan - alustaratkaisun toteutuksesta. 4
6. Metsäorganisaatiorajat ylittävät alueelliset puuhuollon toimintamallipilotit Toimenpide-ehdotus: 6.1. Alan liiketoimintamallien uusiutumisen vauhdittamiseksi järjestetään alueelliset puuhuollon kehittämisen kick off tilaisuudet Metsäalan strategiaohjelman puitteissa. Tilaisuudet järjestetään maakunnittain ja niihin kutsutaan laaja-alaisesti alueen kehittämis- ja koulutusorganisaatiot sekä metsäsektorin organisaatiot. - Tilaisuudessa esitellään Kainuussa meneillään oleva Kehittyvä puuhuolto hanke ja sen pohjalta laadittu ns. pilottisalkku, joka sisältää joukon ennalta valmisteltuja kokeiluhankeluonnoksia. Osallistujille jaetaan myös lomake, johon heitä pyydetään kirjaamaan yhteystietonsa sekä esittelyn ja ryhmäideoinnin päätteeksi heitä kiinnostava pilottihanke. - Ennalta valmisteltujen kokeiluhanke-esitysten lisäksi osallistujilla on mahdollisuus tuoda esiin muita heitä kiinnostavia hankeideoita. - Esittelyn päätteeksi tilaisuuden vetäjä koostaa samoista piloteista kiinnostuneista henkilöistä työryhmät. - Tilaisuuden aikana osallistujille annetaan tiivis projektijohtamisen koulutus, minkä aikana potentiaaliset pilottiryhmien jäsenet tuodaan yhteen mm. harjoitustehtävien avulla. - Alueelliset hankerahoittajat esittelevät palvelujaan ja antavat käytännön ohjeita rahoituksen hakemiseen, jotta kiinnostusta herättäneet pilotit saadaan käynnistettyä. Metsäalan strategiaohjelman puitteissa järjestettävien kick off tilaisuuksien tuloksena saadaan jalkautettua laajamittaisesti Kehittyvä puuhuolto hankkeen anti metsäalan organisaatioiden käyttöön. Ohjelman puitteissa toteutettavien tilaisuuksien avulla käynnistetään myös alueellisten koulutus- ja kehittämisorganisaatioiden ja yritysten välinen yhteistyö. Tilaisuuden päätteeksi valitaan alueellisen puuhuollon kehittämishankkeesta johtovastuun ottava organisaatio, joka panee toiminnan liikkeelle. 7. Metsäteollisuuden kansainvälisen toimintaympäristön yhdenmukaistaminen Toimenpide-ehdotukset: 7.1. TEM selvittää, miten suomalaisten metsäyritysten kilpailukykyä voitaisiin parantaa etenkin kehittyvillä markkinoilla ja myös kehitysmaissa ns. sosiaalisen riskin hallinnan kautta, joka auttaa yhdenmukaistamaan toimintaympäristöä. Nopeakasvuisia istutusviljelmiä perustavien suomalaisten metsäyritysten kansainvälinen kilpailukyky paranisi, jos myös tärkeimmät kilpailijat ovat tietoisia sosiaalisen kestävyyden vaatimuksista ja joutuvat toteuttamaan tällaisia investointeja. 7.2. Metsäalan palveluyritysten mahdollisuudet kansainvälistymiseen pitäisi selvittää pitkäjänteisen vientitoiminnan rakentamiseksi. Tulisi kartoittaa toimijoiden (esim. koneyrittäjät) keskeiset kokemukset, joista ulkomaille lähtevien pitäisi olla ehdottomasti tietoisia virheinvestointien välttämiseksi. Koneyrittäjien liitolla voisi olla keskeinen rooli vientiverkoston pystyttämisessä/koordinoinnissa, ja työtä voisi tukea/jatkaa esim. TEM/Finpro. Muut suositukset koskien TEM:n rahoitusinstrumentteja yrittäjille ja kotimaista mediakampanjaa Puusta Poweria on esitetty luvussa 9. 5
1. JOHDANTO Metsätalouden yrittäjätoiminnan kehittäminen Suomessa -selvityksen taustalla on Työ- ja elinkeinoministeriön alla käynnistetty metsäalan strateginen ohjelma. Ohjelma on käynnistänyt yhtenä painopistealueenaan tämän metsäpalveluliiketoiminnan tilannetta ja potentiaalia selvittävän työn. Tavoitteena on metsiin kytkeytyvien liiketoimintojen kehittäminen ja alan yrittäjyyden/yritysten toimintaedellytysten parantaminen (toimeksianto on esitetty liitteessä 1). Tavoitteena oli selvittää seuraavia asioita metsätalouden yrittäjätoiminnan laajentamisen ja kasvun mahdollisuudet vaihtoehdot ja markkinapotentiaali kotimaassa ja ulkomailla mahdolliset kehityksen esteet metsään kytkeytyvien liiketoimintojen kehittäminen ja alan yrittäjien/yritysten toimintaedellytysten parantaminen. Suositukset perustuvat seuraaviin lähteisiin: Induforin ja Minna Lappalaisen asiantuntemus haastattelut (10 haastateltua eri organisaatiosta) KMO 2015 ennakkoarviointi aikaisemmat tutkimukset, esitykset ja artikkelit (lähdeluettelo on liitteessä 2) selvitykset vertaismaista tilastoanalyysi. Työssä on hyödynnetty laaja-alaisesti olemassa olevia työryhmäraportteja sekä muita selvityksiä. Suomessa on 1990- ja 2000-luvuilla laadittu yllättävän suuri määrä selvityksiä tähänkin aiheeseen liittyen. Harvat niistä ovat johtaneet toimenpiteisiin ja välittömään muutokseen. Sektorilla vallitsee suuri muutosvastarinta, jonka ensimmäinen torjuntareaktio on tehdään asiasta selvitys ja selvityksen valmistuttua todetaan, että vaara on ohi, eikä käytännön toimenpiteitä tarvita, etenkään jos poliittista painetta ei ole. Selvitysten laatiminen on kuitenkin kallista ja se tehdään useimmiten julkisella rahalla. Siksi on vastuutonta olla käyttämättä hyväksi jo tehtyä työtä. Vastuun muutoksesta on oltava julkisella sektorilla. Kansallisen metsäohjelman 2015 alla on kiitettävästi alettu ottaa huomioon metsätalouden toimintaympäristössä meneillään olevat muutokset. Kaikki metsäsektorin toimijat myöntävät, että nyt alalla on kriisitilanne ja tarvitaan suuria muutoksia metsätalouden toimenpiteiden kustannustehokkuuden lisäämiseksi ja kannattavuuden parantamiseksi. Nyt on oiva tilaisuus ja pakko toteuttaa vaaditut muutokset. Työn lähtökohtana olivat seuraavat ajatukset: Palvelu-, asiakas- ja kysyntälähtöisyys. On siirryttävä puuntuotantolähtöisestä ajattelusta asiakaslähtöisyyteen. Toiminnan tehokkuus ja sitä kautta koko arvoketjun kannattavuuden parantaminen yrittäjyyteen pohjautuen. Suomessa on korkea kantohinta ja olemme kaukana päämarkkinoilta. Ainoa keino selviytyä on parantaa koko sektorin tehokkuutta. Organisaatioiden toimintatavoissa on suosittava arvoa tuottavia mekanismeja ja pyrittävä eroon arvoa tuhoavista toimintatavoista ( kollektiivinen sokeus ). Julkisen sektorin vastuulla on, että Suomessa on tulevaisuudessa puuta ja hyväkuntoista metsää. Emme tiedä vielä tarvitaanko parin-kolmen sukupolven kuluttua raakapuuta vai ilmastohyötyjä, mutta meidän sukupolvemme vastuulla on, ettei metsiä tuhota, eikä puuvaroja päästetä häviämään. Työn edistyessä laadittiin ensin 12 suosituskokonaisuutta keskustelun pohjaksi, ja näistä valittiin seitsemän suositusta jatkotyöskentelyä varten. 6
2. METSÄSEKTORIN ARVOKETJU 2.1 Metsäsektorin arvoketjuajattelu Tässä selvityksessä metsätalouden toiminnat (metsänhoito- ja perusparannus, puukauppa, puun korjuu ja kuljetus ja muut vastaavat toiminnat) nähdään arvoketjuna, joka tuottaa lisäarvoa kuluttajille (Kuva 2.1). Metsäsektorin arvoketjun analysointi auttaa selvittämään, kuinka kustannustehokkaasti metsäsektorin organisaatiot yksin ja/tai yhdessä kykenevät tuottamaan lisäarvoa ketjun eri vaiheissa. Loppukäyttömarkkinoiden tarpeet määrittävät sen, mistä koettu lisäarvo muodostuu ja kaikki toiminnot, jotka eivät palvele lisäarvon muodostumista, toimivat kilpailun esteenä. Kuva 2.1 Metsäsektorin arvoketju Metsänomistaja Tree Tree Tree Metsänhoito Muut palvelut Hakkuun suunnittelu Tree Metsän uudistaminen Puukauppa Luonnonarvokauppa Loppuasiakas Kuljetus Korjuu Jakelu Jalostus 2.2 Selvityksen palvelutarjonnan rajaus: puupohjaiset tuotteet ja muut ekosysteemipalvelut Metsiä hoidetaan ja käytetään tulevaisuudessa hyvin kokonaisvaltaisesti. Pelkän puutavaran ja muiden metsäntuotteiden, kuten marjojen, sienten ja virkistyksen lisäksi, metsät tuottavat lisääntyvästi myös muita ekosysteemipalveluja. Näitä ovat mm. virkistys-, luonto- ja ympäristöpalvelut sekä hiilensidonta, joilla tulevaisuudessa tehdään lisääntyvästi luonnonarvokauppaa (Kuva 2.2). Jo lähitulevaisuudessa puhutaan metsien taloudellisesta kokonaishyödystä, joka muodostuu sekä metsän käyttöarvoista että ei-käyttöarvoista. Ekosysteemipalvelut ovat tulleet jäädäkseen ja muodostavat tulevaisuudessa puuntuotannon kanssa metsien hoidon ja käytön toimintakehikon. 7
Kuva 2.2 Metsien hyödyt METSIEN TALOUDELLINEN KOKONAISHYÖTY, EKOSYSTEEMIPALVELUT Käyttöarvot Ei-käyttöarvot SUORAT KÄYTTÖARVOT (a) EPÄSUORAT KÄYTTÖARVOT (b) ODOTUSARVOT (c) OLEMASSAOLO- ARVOT (d) Suorasta käytöstä kertyvä hyöty kuten: - puutavara - muut metsäntuotteet - asuminen - vapaa-aika ja virkistys - kasvien geeniaines - jne... Ympäristölliset vaikutukset kuten: - hiilen sidonta - biodiversiteetti - mikroilmaston tasaaminen - ilman saastumisen vähentäminen - ravinteiden kierrätys - valuma-alueet Mahdollisuus metsän tuottamiin tulevaisuuden hyödykkeisiin, joita luetellaan esimerkeissä a) suorat käyttöarvot ja b) epäsuorat käyttöarvot Metsän pysyvä itseisarvo huolimatta metsän varsinaisesta käytöstä. Tällaisia arvoja ovat mm. - kulttuuriset arvot - perinnölliset arvot - jäämistöarvot - esteettiset arvot - jne... Kansallisesta metsäohjelma (KMO) 2015-asiakirjasta onkin nähtävissä, että metsäpolitiikassa otetaan jo kasvavasti huomioon muut kuin puupohjaiset tuotteet. Tunnustetaan, että kysyntää on myös bioenergialle ja muille uusille tuotteille, kuten myös virkistykselle, luontopalveluille, luonnon monimuotoisuudelle, ja sosiaalisille, kulttuurisille ja esteettisille palveluille, vaikka ekosysteemipalvelukäsitettä ei vielä virallisesti hyväksytty KMO 2015 -valmisteluprosessissa metsäpolitiikan toimintakehikoksi. Tässä selvityksessä keskitytään toimeksiannon mukaisesti pääasiassa puupohjaisiin tuotteisiin ja bioenergiaan ja niiden kysynnän kasvutrendeihin. Muiden tuotteiden tarjoamaa markkina- ja palvelutarjontapotentiaalia sivutaan vain hyvin lyhyesti. Puukauppa, raakapuun hinnoittelu ja vastaavat asiat eivät ole kuuluneet tämän selvityksen toimeksiantoon, vaan näistä MSO on teettänyt erillisselvityksen, samoin kuin energiapuusta. Puupohjaisten tuotteiden kysynnän kasvutrendit Metsätalouden perinteisen tuotteen, raakapuun, kysyntä on johdettua kysyntää, joka on peräisin puutuotteiden sekä massa-, paperi- ja kartonkituotteiden markkinoilta. Metsäteollisuus puolestaan myy tuotteensa loppuasiakkaille. Metsäteollisuuden tuotannon on ennustettu vähentyvän voimakkaasti vuoteen 2020 mennessä, mikä on seurausta uusien laajennusinvestointien puutteesta ja heikon kilpailukyvyn laitosten sulkemisesta (Kuva 2.3). Tämä koskee erityisesti paperi- ja kartonkiteollisuutta, mutta osin myös puutuoteteollisuutta, jossa on sekä ylikapasiteettia että osin vanhentuneita tuotantolaitoksia. 8
Kuva 2.3 Metsäteollisuuden tuotannon trendi, 2020 ennuste 16 14 12 10 8 6 4 Paperi ja kartonki (milj. t) Massat (milj. t) Puutuoteteollisuus (milj. m³) 2 0 2007 2008 2015e 2020e Lähde: 2007-2008 Tilastopalvelu, Metsäteollisuus ry. 2015 ja 2020 Hetemäki & Hänninen 2009. Metsäteollisuuden ainespuun käyttö (ml. tuontipuu) oli 66,3 miljoonaa m 3 vuonna 2008, kun metsähakkeen kokonaiskäyttö oli 4,7 miljoonaa m 3 (Kuva 2.4). Metsistä kerättävän biomassan hyödyntämisen energiakäytössä (poltto, polttonesteet) ennakoidaan kasvavan nopeasti tulevaisuudessa, tosin perustuen pitkälti odotuksiin tulevista investoinneista ja poliittisista päätöksistä. Toistaiseksi konkreettisia investointeja on kuitenkin tehty hitaasti. Vuonna 2020 (optimistiset) ennusteet (Kuva 2.5) arvioivat puun energiakäytön olevan noin 12 miljoonaa m 3. KMO 2010 -ennusteen mukaan 8-12 miljoonan m 3 taso saavutettaisiin vuonna 2015. Kuva 2.4 Puunkäyttö Suomessa, 2003-2020e 90,0 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 milj. m³ Metsähake* Metsäteollisuus, tuontipuu Metsäteollisuus, kotimainen ainespuu * Pientalojen ja lämpö- ja voimalaitosten käyttämä metsähake Lähde: Metinfo, 2009. Ennusteet: Hetemäki & Hänninen (2009), KMO, Indufor. 9
Kuva 2.5 Metsähakkeen vuotuinen energiakäyttö 2000-2008 ja tavoitteet 2020 asti 14 milj. m³/vuosi 12 10 8 6 4 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2010e2015e2020e Lähde: 2000-2008 Metinfo, Metsäntutkimuslaitos. 2015 KMO 2015. 2020 Pitkän aikavälin ilmastostrategia, TEM. 2.3 Keskeiset palvelutarjoajat Metsätalouden palveluista suurin osa tuotetaan suoraan metsänomistajille, mutta välillisesti myös kuluttajille. Metsänomistajille on nykyään tarjolla erittäin iso määrä erilaisia palveluita, joista keskeisimpiä ovat seuraavat: puukauppa, puun korjuu ja kuljetus metsänhoito- ja perusparannus metsäluonnonhoito (laatu- ja ympäristöasiat) metsäverotus arviointi, tiedotus, koulutus ja neuvonta sijoitusneuvonta energiapuun korjuu uudet metsänomistusmuodot (mm. Tornator, metsärahastot) erilaiset kehittämishankkeet metsäsertifiointi Näitä palveluja tuottaa iso joukko organisaatioita sekä muita palvelutuottajia, joista tärkeimpiä ovat metsänhoitoyhdistykset, metsäkeskukset, metsäyhtiöt, koneyrittäjät, metsäyrittäjät, pankit jne. Erilaiset palvelut ja palvelutuottajat on kuvattu yksityiskohtaisemmin liitteessä 3 ja yksityismetsätalouden keskeiset organisaatiot liitteessä 4. Suomalaisessa yksityismetsätaloudessa metsänhoitoyhdistyksillä, jotka ovat voittoa tavoittelemattomia yksityisoikeudellisia yhdistyksiä, on keskeisin rooli sekä puukaupassa että metsänhoitopalveluiden tuottamisessa. Metsänhoitoyhdistyksillä on hallitseva asema niin puunmyyntisuunnitelmien teossa kuin metsänhoitopalveluiden tuottamisessa (Kuva 2.6). Täten yhdistykset pystyvät erittäin pitkälle vaikuttamaan metsätalouden kentän toimintaan. Yhdistysten tekemät puunmyyntisuunnitelmat kattavat noin 70 % kokonaismyyntimäärästä. Yhdistysten asemaa puukaupassa vahvistaa merkittävästi se, että lakisääteisiä metsänhoitomaksuja saa käyttää puunmyyntisuunnitelmien tekoon. Lisäksi yhdistykset kilpailuttavat noin 40 % yksityismetsien myyntimääristä valtakirjakaupalla ja ohjaavat/toteuttavat 80-90 prosenttia metsänhoitotöistä, jolloin yhdistykset joko käyttävät omia metsureitaan, urakoitsijoita tai metsätalousyrittäjiä. Metsänhoitoyhdistykset tekevät myös mm. tilasuunnittelua, tila-arvioita ja 10
-kauppaa, jne. Suorittavasta työstä yrittäjät ja urakoitsijat tekevät 94 %, ja metsänhoitoyhdistys itse vain 6 %. Metsurien keski-ikä on kuitenkin jo 61 vuotta ja heidän korvaamisensa on vaikeaa. Laki metsänhoitoyhdistyksistä (Mhy-laki, 534/1998) edellyttää, että metsänhoitoyhdistys kohtelee sekä kaikkia puunostajia että metsänomistajia tasapuolisesti. Laki myös mahdollistaa metsänhoitomaksujen keräämisen, joka koostuu kiinteästä perusmaksusta ja metsähehtaarikohtaisesta maksusta. Metsänhoitomaksun käyttökohteet on tarkoin määritelty laissa ja asetuksissa. Metsänhoitomaksujen osuus on noin 30 % metsänhoitoyhdistysten tuloista. Muita tulolähteitä ovat mm. toimitusmaksutulot, metsänparannustöiden suunnittelu- ja työnjohtokorvaukset sekä hankintapalvelupalkkiot. Käytännössä metsänomistajien tasavertaisuus ei kuitenkaan eri paikkakunnilla toteudu, koska metsänhoitoyhdistysten palvelutarjonnassa on erittäin isoja eroja. Metsänhoitoyhdistyksiä on kaikkiaan 113, joista runsaalla 30:lla on palveluksessaan vain 1-2 toimihenkilöä, jotka pystyvät hoitamaan vain keskeisimmät palvelut alueensa metsänomistajille. Nämä yhdistykset eivät ole kehittäneet palvelujaan ja niiden tuloista suurin osa tullee metsänhoitomaksuista. Isoja kilpailukykyisiä metsänhoitoyhdistyksiä arvioidaan olevan noin 35 kappaletta. Niiden palveluvalikoima on laaja ja toiminta tehokasta, lisäksi niiden riippuvuus metsänhoitomaksusta on vähäinen. Kuva 2.6 Metsänomistajien keskeisimmät palveluketjuvaihtoehdot PALVELUN TARJOAJA HAKKUUN SUUNNITTELU PUUKAUPPA PUUN KORJUU & HANKINTA METSÄNHOITOTYÖT MUUT PALVELUT METSÄNHOITO YHDISTYS Mhy:n suunnittelu kattaa n. 70% myydystä puumäärästä Mhy:n valtakirjakauppa kattaa n. 40% myydystä puumäärästä Mhy korjuupalvelu kattaa 13% hakatusta puumäärästä. Tekijänä Mhy tai urakoitsija. Mhy:t hoitavat 80% metsänh.töiden toteutuksesta. Tekijänä Mhy tai urakoitsija. Neuvonta, ym. Täyden palvelun paketti tai osa ketjusta muille METSÄPALVELU YRITYKSET Tekijänä metsäpalveluyritys Pysty tai hankintakauppa valtakirjalla Tekijänä metsäpalveluyritys tai urakoitsija Tekijänä metsäpalveluyritys tai urakoitsija Neuvonta, tukien hakeminen, ym. Täyden palvelun paketti tai osa ketjusta muille METSÄ TEOLLISUUS YRITYKSET Yhdessä metsäpalveluyritysten kanssa kattaa n. 30% myydystä puumäärästä. Tekijänä yritysten metsäosastot ja tytäryhtiöt. Yritysten sopimusasiakaskaupat & suorat ostot kattavat n. 60% myydystä puumäärästä. Tekijänä yritysten metsäosastot. Pystykaupat kattavat 79% hakatusta puumäärästä. Tekijänä urakoitsija. Yhdessä metsäpalveluyritysten ja omatoimisen työn kanssa kattaa 20% metsänh.töiden toteutuksesta. Tekijänä urakoitsija. Neuvonta, ym. Täyden palvelun paketti tai osa ketjusta muille (jäsenetusopimus, metsäpalvelusopimus, puukaupan yhteistyösopimus) METSÄN OMISTAJA METSÄ KESKUKSET Kaikki osuudet koskevat yksityismetsiä Omatoimiset hankintakaupat kattavat 8% hakatusta puumäärästä.omatoiminen työ Neuvonta, ojitus, metsätiet, metsäsuunnitelmat, viranomaistehtävät Puun korjuu ja kuljetus sen sijaan ovat hyvin pitkälle metsäteollisuusyritysten käsissä, jotka teettävät nämä työt aliurakoitsijoilla. Metsänhoitoyhdistysten korjuu- ja hankintapalvelu urakoi vain noin 10 % kokonaismyyntimäärästä, lähinnä metsänomistajien hankintapuuta ja nyttem- 11
min myös merkittävästi energiapuuta. Kaikki isoimmat metsäyhtiöt ovat viimeisten 10-15 vuoden aikana panostaneet sopimusasiakkuuksien luomiseen tasoittaakseen puun myynnissä ja raaka-aineen saatavuudessa ilmeneviä piikkejä. Yritysten suorat ostot metsänomistajilta ja ostot sopimusasiakkailta kattavat noin 60 % ostetusta puumäärästä. Metsätyöpalvelumarkkinoille on vasta viime vuosina syntynyt muutamia isohkoja metsätyöpalveluyrityksiä, mutta määrä on markkinoihin nähden hyvin pieni, ja nämä myyvät palvelujaan suurelta osin metsänhoitoyhdistyksille. Myös markkinoilla olevat yhden hengen metsuri- ja toimihenkilöyrittäjät myyvät palveluitaan pääosin metsänhoitoyhdistyksille. Metsänhoitoyhdistyksillä on metsätyöpalvelumarkkinoilla tehdyistä metsänhoitotöissä selvä määräävä markkina-asema. Metsänhoitoyhdistysten markkinaosuus metsänhoitotöistä on 80-90 %. Metsäkeskuksilla, jotka ovat julkisoikeudellisia laitoksia on kolmenlaisia tehtäviä eli metsähallinnon viranomaistehtävien hoito, metsätalouden edistäminen ja näitä toimintoja tukeva elinkeino/liiketoiminta. Liiketoiminta käsittää metsänomistajien tilaamien tilakohtaisten metsätaloussuunnitelmien laatimisen sekä kunnostusojitus- ja metsätiehankkeiden suunnittelun ja urakoinnin. Metsäkeskukset ovat maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksessa. Tuloista noin 60 % on valtionapua. Metsäkeskuksilla ei ole mitään roolia puukaupassa. Koska metsäkeskukset ovat alueillaan hyvin itsenäisesti toimia organisaatioita, niiden toimintamallit poikkeavat toisistaan ja niiden palvelutarjonta ei kohtele kaikkia metsänomistajia tasapuolisesti. Myöskään metsäkeskusten toiminta ei kaikilta osin täytä kilpailuneutraliteetin vaatimuksia. 2.4 Palveluiden kysynnän tulevat muutokset - metsänomistajakunnan muutostrendit Suurten ikäluokkien luopuessa metsäomistuksesta vuoden 2020 jälkeen metsänomistajakunnassa syntyy radikaali muutos, vaikka vuoden 2010 alusta voimaan tulevan perintöverouudistuksen on arvioitu edistävän metsätilojen jäämistä perikuntien haltuun pitkiksi ajoiksi. Vuoden 2020 jälkeinen uusi metsänomistajasukupolvi eroaa monella tavalla edeltäneistä sukupolvista. Metsiin liittyvät arvot ja näkemykset ovat erilaisia, ja heidän saavuttamisekseen tarvitaan uusia keinoja. Metlan Perhemetsätalous ja metsäpolitiikka hankkeen alla toteutettu Metsänomistaja 2010 tutkimus on tuottanut yksityiskohtaisia tuloksia metsänomistajakunnan muutoksesta. Tutkimuksen alla on myös kehitteillä yksityismetsätalouden seurantajärjestelmä, joka tuottaa määrävälein peruskuvauksen metsänomistajakunnasta ja sen käyttäytymisestä. Järjestelmään sisältyy myös nykyisten metsänomistajien lapsia tai lastenlapsia koskeva tutkimus, jonka avulla saadaan tietoa tulevista metsänomistajista ja heidän suhtautumisestaan metsiin ja niiden käyttöön. Tutkimuksessa arvioitiin metsänomistajien tavoitteita, ja päädyttiin seuraaviin ryhmiin: Monitavoitteiset: oman metsän tarjoamat taloudelliset hyödyt, taloudellinen turvallisuus, säännölliset tulot sekä työtilaisuudet ja ulkoilu tärkeitä Virkistyskäyttäjät: painottivat aineettomia näkökohtia kuten luonnon- ja maisemansuojelua sekä ulkoilumahdollisuuksia Metsästä elävät: tärkeitä tavoitteita olivat työtilaisuudet ja ulkoilu, vaikkei metsä liene monellekaan tärkein tulon lähde Taloudellista turvaa korostavat: tärkeitä tavoitteita olivat metsän tuoma taloudellinen turvallisuus ja sen merkitys sijoituskohteena sekä säännölliset puunmyyntitulot Epätietoiset: eivät asettaneet erityisiä tavoitteita metsänomistukselleen. PTT:n uusiin metsänomistajiin kohdistuvassa tutkimuksessa (Rämö, Toivonen, 2009) haastateltiin 2000-luvulla omistajiksi tulleita, keskimäärin 54-vuotiaita metsänomistajia. Tutkimukset tukevat toisiaan. Osa uusista metsänomistajista painottaa metsäkiinteistön arvon nousuun liittyviä ominaisuuksia, eli he näkevät metsän puhtaana kiinteistösijoituksena. Sekä kiinteistön 12
arvonnousua että metsänhoitotöiden tekoa korostavat asuvat tyypillisesti maaseudulla ja taajamissa. Heidän tiloihinsa ei kuulu peltoa, vaan ne ovat puhtaasti metsätiloja. Metsien hyvä hoito on uusien metsänomistajien mielestä tärkeää. Hyvän metsänhoidon avulla uudet metsänomistajat pyrkivät parantamaan sekä metsiensä taloudellista tuottoa että virkistyskäyttömahdollisuuksia. Metsiinsä kohdistuvien toimenpiteiden määrittelyssä ja toteutuksessa uudet metsänomistajat käyttävät mielellään ammattilaisten asiantuntemusta ja apua. Metsäasioiden ja -töiden omatoimiseen hoitamiseen uusilla metsänomistajilla on myös kiinnostusta ja periaatteellista halukkuutta. Käytännössä mahdollisuuksia omatoimisuuteen rajoittavat ajan ja kaluston puute sekä heikot tiedot ja taidot metsäasioissa. Pitkä metsätilan ja asuinpaikan välinen etäisyys nousee omatoimisen työskentelyn rajoitteeksi erityisesti suurissa kaupungeissa asuvilla metsänomistajilla. Enemmistö uusista metsänomistajista huolehtii itse paperitöistä sekä kevyistä metsänhoitotöistä, kuten esimerkiksi istutuksesta. Yleisimmin ulkopuolisilla teetetään puunkorjuu. Tärkeimmät metsällisen tiedon lähteet uusilla metsänomistajilla ovat metsäsuunnitelma, Metsälehti ja Maaseudun Tulevaisuus. Suurimmissa kaupungeissa asuville metsänomistajille sanomalehdet ovat tärkein tietokanava metsäasioissa. Metsäorganisaatioista tärkeimmäksi nousee metsänhoitoyhdistys. Seuraavina ovat metsäkeskus ja metsäyhtiöt. Tärkeimmät tietokanavansa uudet metsänomistajat arvioivat yleensä myös luotettaviksi. Organisaatioiden luotettavuudesta esiintyy kuitenkin epävarmuutta, mikä johtunee ainakin osittain siitä, että uudet metsänomistajat kokevat metsäorganisaatioiden tehtävät usein epäselviksi ja päällekkäisiksi. Metsänomistajat ovat palveluiden suhteen aiempaa vaativampia ja hintatietoisempia, ja arvioivat kannattavuutta ja sijoitusten tuottoa nykyistä enemmän. Osa metsänomistajista hoitaa asioita ja tekee töitä itse niin paljon kuin mahdollista ja käyttää ulkopuolista apua vain pakottavissa tilanteissa. Toiset puolestaan antavat kaikki metsätyöt ja metsäasiat ulkopuolisten hoidettavaksi esimerkiksi tekemällä palvelusopimuksen jonkin palvelutarjoajan kanssa. Melko yleistä on, että uudet metsänomistajat hoitavat paperiasiat itse, mutta teettävät metsänhoitotyöt ja puukaupat ulkopuolisilla. Osa uusista metsänomistajista laskee myös tarkkaan metsänhoidon kustannuksia ja tekee kannattavuusvertailuja erilaisilla vaihtoehdoilla (oma työ / palveluna ostettu työ jne.). Ääriesimerkkinä tulevasta mahdollisesta muutoksesta nuorista, 18-vuotiaista, lähes puolet olisi valmiita kieltämään avohakkuut lailla (Mäkijärvi, 2009). Nuoret pitävät puun energiakäyttöä uhkana monimuotoisuudelle ja yli puolet pidättäytyisi puukaupoista, jos tulisi toimeen muutenkin. Vaikka metsäomaisuuden ja iän kertyessä asenteet hieman muuttunevat, nuorten näkemykset heijastavat nykyisten metsänomistajien näkemyksistä eroavaa kantaa metsän omistamiseen, sen hoitoon ja käyttöön. Tärkeimpiä eroavaisuuksia nykyisten ja vuoden 2020 jälkeen tulevan metsänomistajasukupolvien välillä ovat mm. seuraavat. Uusi metsänomistaja on: yhä useammin syntyperäinen kaupunkilainen etämetsänomistaja paremmin koulutettu parempituloinen palkansaaja tottunut käyttämään palveluita. Lisäksi uusi metsänomistaja: käyttää metsiään monipuolisesti haluaa hoitaa metsiään hyvin myy puuta 13
luottaa metsäammattilaisiin käyttää palveluita edellyttää palveluilta ja metsätoimenpiteiltä hyvää laatua ja luontoarvojen huomioon ottamista Lisäksi on huomattava, että metsänomistajiksi tullaan yhä vanhempina. Koska perillisiä on tulevaisuudessa yhä vähemmän, myös pirstoutuminen vähenee. Ikääntymisen, kaupunkilaistumisen ja etämetsänomistajuuden yleistymisen vuoksi metsänomistajista yhä suurempi osa on riippuvaisia neuvonnasta ja ostopalveluista metsien hoidossa sekä korjuussa. Lisäksi uudet kaupunkilaissukupolvet ovat tottuneita ostamaan palveluita. Etämetsänomistajille on oltava tarjolla neuvontaa asuinpaikkakunnalla, tilan sijainnista riippumatta, sillä yhä useammalla on metsätiloja usean kunnan alueella. Pienmetsätilavaltaisuudesta johtuen valtaosa tulevista metsänomistajista tarvitsee palveluita vain harvoin, jolloin on omaksuttava yhden luukun periaate asioitaessa ja keskeinen tieto ja palvelut tai yhteys palveluntarjoajiin on löydyttävä helposti. Tulevaisuudessa metsänomistajien itse suorittaman metsänhoitotyön määrä laskee kaikista yllä mainituista syistä, joten syntyy merkittävää potentiaalia metsänhoitotöiden ammattimaiselle toteuttamiselle. Omatoimisuus vähenee merkittävästi kuitenkin vasta vuoden 2020 jälkeen. Tulevaisuuden metsänomistaja on myös kriittinen ja siksi neuvonnan sijasta tulisi lisätä omavalvontaa ja metsänhoidollisten toimenpiteiden toteuttamisen kannusteena markkinointia syyllistämisen sijasta. Tulevaisuuden metsänomistajakuntaan voidaan myös vaikuttaa yhteiskunnan toimin. Keinoja ovat mm. perintöverotus, omistuksen etuoikeussäädökset, tilakoon kasvattaminen, yhteismetsäedut, yhtiömuotovaihtoehdot, jne. 2.5 Yksityismetsälöiden koko ja mittakaavaetujen hyväksikäyttäminen Metsänhoitomaksua maksavia metsälöitä oli vuoden 2008 alussa 311 355 kpl, ja niiden keskikoko oli 31 hehtaaria. Metsälöitä oli yhteensä 443 478 kpl, joiden keskikoko oli 23,6 ha. Alle 10 hehtaarin tiloja on 25 %, 10-20 hehtaarin tiloja 27 %, 20-50 hehtaarin tiloja on 30 %, 50-100 hehtaarin tiloja 13 % ja yli 100 hehtaarin tiloja oli vain 5 %. (Kuva 2.7) Kuva 2.7 Yksityismetsälöiden lukumäärä kokoluokittain 1.1.2008 120 000 lkm 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 <10 10 19 20 49 50 99 100 199 >200 Hehtaaria Lähde: Metinfo, metsäntutkimuslaitos 14