1 KAUPPAKAMARI ASIOITA Vuoden 2010 kouluttautujayritys Kauppakamarin Vuoden kouluttautujayritys -tunnustus annetaan tänä vuonna kahdelle yritykselle: Bokföring Kirjanpito G. Damén ja Hangö Bokföringsbyrå Ab Hangon Tilitoimisto Oy. Molemmat yritykset ovat kiitettävällä tavalla hyödyntäneet kauppakamarin monipuolista koulutustarjontaa henkilökuntansa osaamisen kehittämisessä. Diplomien lisäksi molemmat yritykset saavat yhden puolenpäivän koulutustilaisuuden veloituksetta. Onnittelemme vuoden 2010 kouluttautujia! Kauppakamarin kevätkokous 28.4.2011 klo 17.00 alkaen Muistutamme vielä kauppakamarin sääntömääräisestä kevätkokouksesta jossa puhujana Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto EJ Penttilä. Paikka on Billnäsin ruukki. Ilmoittautumiset kauppakamarin toimistoon, Kaksi hakemusta HTM-tutkintoon Kauppakamarin tilintarkastusvaliokunta on hyväksynyt kaksi uutta hakijaa 3.9.2011 järjestettävään HTM-tutkintoon. Kauppakamarilla on toimialueellaan tällä hetkellä 10 HTM-tilintarkastajaa valvonnassaan. Kevään koulutus Ajankohtaista Yritysverotuksesta 18.5.2011 Syksyn koulutus Kauppakamari järjestää edullista ajankohtaiskoulutusta jäsenilleen. Järjestämme myös räätälöityä koulutusta yrityksille jos kiinnostusta löytyy. Suunnittelemme nyt syksyn koulutusta ja toivomme että myös jäsenet ovat aktiivisia ja lähettävät meille ehdotuksia mistä aiheista koulutuksia tulisia järjestää. sähköposti: tai torleif.soderlund@chamber.fi Kauppakamarin Luotsi: Yritysjohtajat luottavat ydinvoimaan eivät Kreikkaan Keskuskauppakamarin 12.4.2011 julkistaman Luotsin mukaan Japanin ydinvoimaongelmat eivät ole horjuttaneet yritysjohtajien luottamusta ydinvoiman tarpeellisuuteen. Yli 92 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että ydinvoimasta ei pidä luopua. Samassa kyselyssä käy ilmi, että noin 70 prosenttia yritysjohtajista ennakoi jonkun huonossa kunnossa olevan euromaan joutuvan velkajärjestelyyn seuraavan kahden vuoden kuluessa. - Suomalaiset yritysjohtajat näkevät ydinvoiman tarpeellisena energiamuotona myös jatkossa. He ovat myös yhtä mieltä siitä, että uuden hallituksen tärkein tehtävä on harjoittaa kasvua tukevaa veropolitiikkaa, painottaa Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä.
2 Kauppakamarin Luotsi-kyselyn tulosten mukaan yritysjohtajille mieluisimman hallituskoalition rungon muodostaisivat kokoomus ja keskusta. Näiden puolueiden talouspoliittiset linjaukset luovat yritysjohtajien mielestä parhaat edellytykset Suomen kilpailukyvyn ja talouskasvun varmistamiseksi. Yritysten mielestä tärkeimpiä toimenpiteitä seuraavalla hallituskaudella ovat kasvua tukeva veropolitiikka ja kuntatalouden tervehdyttäminen. Kauppakamarin Luotsi kysyy yli 800 suomalaisen yritysjohtajan mielipidettä 3-4 kertaa vuodessa. Tällä kertaa vastausprosentti oli 43. Kyselyn tulokset kokonaisuudessaan ovat osoitteessa www.kauppakamarinluotsi.fi PK Mattila: Onko Suomi matkalla tasaveroon? Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Pauli K. Mattila pohtii artikkelissaan tasaveron käsitettä. Suomen on väitetty siirtyvän kohti tasaveroa. Pitääkö väite paikkansa? Ennen kuin on mahdollista vastata tähän kysymykseen, paikallaan on täsmentää peruskäsitteitä. Väittely tällaisesta siirtymisestä on hedelmätöntä, elleivät asiasta keskustelevat tahot käytä yhteistä kieltä. Termien sisältö Progressiivinen verotus Veroa pidetään progressiivisena, jos veroaste nousee tulojen tai muun verotettavan kohteen kasvaessa. Verotuksen progressio tarkoittaa sitä, että veron suhteellinen osuus veron kohteesta nousee, kun tämä kohde kasvaa. Tuloverotukseen sovellettuna tämä tarkoittaa sitä, että suurituloiset maksavat tuloistaan suuremman osan veroina kuin pienituloiset. Verotuksen progressiota pidetään hyväksyttynä, koska tällöin verotus ottaa huomioon maksajan veronmaksukyvyn. Suomessa on tällä hetkellä varsinaisia progressiivisia veromuotoja kaksi; ansiotulojen valtionverotus sekä perintö- ja lahjaverotus. Tosiasiassa useat muutkin veromuodot pitävät sisällään progressiivisen verotuksen elementtejä. Regressiivinen vero Progressiivisen veron vastakohtaa voidaan kutsua regressiiviseksi veroksi. Tällöin veroaste laskee verotuksen kohteen kasvaessa. Suomessa ei ole varsinaisia puhtaasti regressiivisiä veroja. Tasavero Veroa pidetään tasaverona, jos veroaste pysyy vakiona tulon tai muun verotettavan kohteen kasvaessa. Tasaverolle on tyypillistä yhden verokannan (veroprosentin) käyttäminen. Kunnallista tuloveroa on totuttu pitämään tasaverona, vaikka se ei sitä puhtaassa muodossa olekaan. Toinen tasaveroksi mainittu tulovero on pääomatuloihin kohdistuva vero.
3 Poll tax, head tax ja fixed tax Edellä mainittu tasavero on terminä osin harhaanjohtava. Oikea tasavero on vero, joka on kiinteän suuruinen ja riippumaton sen kohteen arvon muutoksista. Samoin se on riippumaton veron maksajan henkilökohtaisista ominaisuuksista (esim. tulojen tai varallisuuden määrästä). Tällaisia veroja ovat poll tax ja sitä vastaavat head tax ja fixed tax. Näitä verotuksen muotoja ei Suomessa tällä hetkellä ole, mutta sellaisena voitaisiin hyvin pitää televisiolupamaksua, jos se luonnehdittaisiin veroksi. Lupamaksu on kiinteän suuruinen riippumatta televisiovastaanottimen arvosta tai luvanhaltijan tuloista ja varoista. Karrikoidusti voidaan sanoa, että koiravero on tyypillinen head tax. Laajempi progressiivisen veron käsite Progressiivinen vero mielletään herkästi vain veroksi, jossa on progressiivinen veroasteikko. Asteikon kiristyminen verotuksen kohteen kasvaessa on toki tyypillisin piirre progressiiviselle verolle, mutta tämä ei ole ainoa tekijä, joka voi täyttää vaaditut tunnusmerkit verotuksen progressiivisuudelle (veron suhteelliseen osuuden kasvu). Verotuksen progressiivisuus voi syntyä usean erilaisen muuttujan seurauksena. Otetaan esimerkki tuloverotuksesta. Vero määräytyy verotettavan tulon ja verokannan funktiona. Progressiivinen elementti voidaan rakentaa kummankin tai vain toisen sisään. Progressiivisuus voidaan synnyttää erilaisilla vähennyksillä tai sopivilla verovapailla tuloilla. Kunnallisverotusta on pidetty tasaverona, koska tuloveroprosentti on sama kaikilla tulotasoilla. Tosiasiassa kunnallisvero on erittäin progressiivinen pienissä ja keskisuurissa tuloissa. Tämä on seurausta vähennyksistä, joita aletaan myöntää ja vastaavasti ajaa alas tulon kasvaessa (esimerkiksi kunnallisverotuksen ansiotulovähennys ja eläketulovähennys sekä perusvähennys). Nämä vähennykset tekevät kunnallisverosta eräillä tulotasoilla tosíasiassa progressiivisemman kuin mitä valtionvero on samoilla tulotasoilla. Täysi kunnallisen tuloveroprosentin suuruinen vero maksetaan vain tuloista, jotka ylittävät vähennysten myöntämisalueen. Kunnallisveron osuus palkkatulosta on vuonna 2011 esimerkiksi 18 000 euron (vuositulo) kohdalla noin 10 prosenttia, kun 100 000 euron kohdalla se on jo täyden kunnallisveronprosentin suuruinen (keskimääräinen kunnallisveroprosentti on 19,17 % vuonna 2011). Kunnallisvero on progressiivisimmillaan tulon kasvaessa 5 000 eurosta 30 000 euroon, jolloin veroprosentti nousee parista prosentista reiluun 15 prosenttiin. Myös verovapaat tulot voivat olla progression synnyttäjiä. Esimerkkinä voidaan mainita niinkin yllättävä kohde kuin listaamattoman osakeyhtiön jakaman osingon verotus. Tällaisesta osingosta on aluksi verovapaata tuloa tietyn kaavan mukainen määrä, kuitenkin enintään 90 000 euroa. Osingosta menevän veron suhteellinen osuus kasvaa saadun osingon ylittäessä verovapaan määrän, jolloin verotus täyttää progressiivisen verotuksen tunnusmerkit. Pörssiyhtiön jakamat osingot ovat tasaveron piirissä. Pohjalle myönnettävän verovapaan tulon (vähennyksen) seurauksena on niin sanottu lineaarisesti progressiivinen vero. Onko verotuksen progressiivisuus vähentynyt? Kun olemme aluksi täsmentäneet käsityksiämme verotuksen progressiivisuudesta, voimme alkaa lähestyä kysymystä verotuksen progression viimeaikaisesta kehityksestä, tai ehkä oikeammin, olemmeko matkalla tasaveroon.
4 Verotuksen progressiivisuutta tulisi tarkastella eri näkökulmista. Kysymyksiä tulisi asettaa erilaisista tarkastelukulmista. Onko verotuksen progressiivisuus kiristynyt tai lieventynyt niissä veromuodoissa, joita pidetään progression esiintymisaloina? Toinen näkökulma liittyy siihen, onko progressiivisen verotuksen esiintymisala supistunut laajenevan tasaveron alta. Eli onko verojärjestelmässämme sellaisia kohtia, joissa on aikaisemmin ollut progressiivinen verotus, mutta jotka ovat sittemmin siirtyneet tasaveron piiriin. Tämä on eri asia kuin verrata progressiivisen verotuksen soveltamisaloja suhteessa koko verojärjestelmään. Verorakenteen muutokset voivat vaikuttaa huomattavasti viimeksi mainittuun, vaikka progressiivisen verotuksen alaa ei ole muutettu. Mikäli lähtökohdaksi otetaan vain sellainen progressiivisuus, joka perustuu kiristyvään veroasteikkoon, niin on helppo todeta, että verotuksen progressiivisuus on viime vuosikymmenten aikana selvästi vähentynyt. Valtion tuloveroasteikon marginaaliveroprosentteja on leikattu tuntuvasti viimeisen kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Ylin veroprosentti on pudonnut yhdeksän prosenttiyksikköä vuodesta 1991 vuoteen 2011 (39 > 30). Kuluvan vaalikauden aikana pudotus on ollut vain 1,5 prosenttiyksikköä. Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana pudotus oli 2 prosenttiyksikköä. Lähiomaisten välisissä perintö- ja lahjasaannoissa ei ole tapahtunut radikaalia muutoksia verotuksen progressiossa suuntaan eikä toiseen. Ylimpien marginaaliverojen leikkaaminen on ollut selkeä trendi teollistuneissa maissa. OECD:n jäsenmaiden keskimääräiset ylimmät rajaveroasteet putosivat vuoden 1984 luvusta 65,9 prosenttia vuoteen 2007 mennessä lukuun 42,3 prosenttia. Suomen ylin rajaveroaste on nyt noin 55 prosenttia. Kunnallisverotuksessa myönnettävien vähennysten myötä syntyvä progressiivisuus on viimevuosina ilmeisesti lievästi voimistunut, mikä johtuu vähennysten rakenteellisista ja euromääräisistä muutoksista. Vaikka kunnallisverotuksen progressio on lievästi kiristynyt, valtionverotuksen päinvastainen kehitys on kuitenkin ollut voimakkaampaa, minkä seurauksena esimerkiksi palkkatulojen progressio on kokonaisuutena lieventynyt. Mielenkiintoisin arviointikohde on kuitenkin se, onko progressiivinen verotus saanut tehdä tilaa laajenevalle tasaverolle. Näin on käynyt vuonna 1993, kun tuloverotuksessa (luonnolliset henkilöt) siirryttiin yhtenäisestä verojärjestelmästä eriytettyyn verojärjestelmään. Pääomatulot, jotka aikaisemmin verotettiin yhdessä ansiotulojen kanssa progressiivisella veroasteikolla, siirrettiin tuolloin muita Pohjoismaita seuraten tasaveron piiriin. Tasaveroprosentti oli aluksi 25. Ylin valtion tuloveron marginaaliveroprosentti oli tuolloin vielä 39. Verotilastot ajalta ennen vuotta 1993 ovat puutteellisia, jos yritetään laskea tasaveroon siirtymisen verovaikutuksia muutosvuonna. Tilastointipohja oli aikaisemmin erilainen. Sen sijaan on mahdollista selvittää, onko veronalaisten pääomatulojen suhde ansiotuloihin muuttunut olennaisesti vuodesta 1993 aina vuoteen 2009. Vuonna 1993, jolloin lama oli pahimmillaan, veronalaisista tuloista oli pääomatuloja vain 3,6 prosenttia. Talouden voimakkaan elpymisen myötä luku nousi vuoteen 2000 mennessä 9,8 prosenttiin. Tämän jälkeen suhde on pysynyt aika vakiona. Vuonna 2009 suhde oli tosin vain 6,7 prosenttia, kun vuotta aikaisemmin se oli vielä 8,6 prosenttia. Talouden suhdanteet vaikuttavat voimakkaammin pääomatulojen kuin ansiotulojen määrään. Edellä olevan mukaisesti voidaan sanoa, että Suomessa on siirrytty progressiivisesta verotuksesta tasaveron suuntaan määrän, joka on hieman vajaa 10 prosenttia tuloveropohjasta. Suhteellinen muutos oli suurinta 1990-luvun loppupuolella, minkä jälkeen tuloveropohjassa ei ole nähtävissä siirtymää progressiivisesta verotuksesta tasaveron piiriin. Tällaista siirtymää ei ole myöskään muissa veromuodoissa.
5 Varallisuusverosta luovuttiin vuonna 2006. Vero oli lineaarisesti progressiivinen (verovapaa määrä 250 000 euroa ja kiinteä verokanta 0,8 %). Vero tuotti vuonna 2005 noin 85 miljoona euroa. Varallisuusveroa ei korvattu uusilla veromuodoilla. Progressiivisten verojen suhde tasaveroihin on laskenut Verotuksen progressiivisuuden muutosta voidaan tarkastella paitsi edellä käsitellyllä tavalla, jossa on tarkasteltu aikaisemmin progressiivisen verotuksen muuttumista tasaveroksi, myös kehikossa, jossa lasketaan progressiivisten verojen suhde tasaveroihin. Tämä suhde voi muuttua esimerkiksi niin, että progressiiviset verot pienenevät tai tasaverot kasvavat. Progressiivisten ja tasaverojen suhteen määrittäminen edellyttäisi ratkaisua siitä, miten eri verot jaetaan näihin ryhmiin. Jako ei ole itsestään selvä. Monessa eri veromuodossa on selkeitä progressiivisen verotuksen piirteitä, vaikka veroa pidetään tasaverona. Paras ja merkittävin esimerkki tällaisesta verosta on kunnallisvero. Siinä olevien vähennysjärjestelmien muutosten myötä on varsin todennäköistä, että entistä useampi verovelvollinen on progressiivisen kunnallisverotuksen piirissä. Tarkkojen laskelmien tekoa on syytä välttää, ellei ole sovittu, mitä kukin tarkoittaa progressiivisella verolla. Suuntaa antavia laskelmia voidaan kuitenkin tehdä esimerkiksi laskemalla, mikä on ollut progressiivisten verojen ja tasaverojen suhde valtion talousarvioesityksissä. Jos progressiivisina veroina pidetään valtion tuloveroa (ansiotulot) sekä perintö- ja lahjaveroa, niin vuonna 2011 niiden osuus on budjetoiduista veroista ja veronluonteisista maksuista (yhteensä 35,8 miljardia euroa) noin 16 prosenttia. Kuluvan vaalikauden ensimmäisessä talousarvioesityksessä (vuodelle 2008) luku oli reilut 17 prosenttia. Vaalikauden aikaista muutosta ei voida pitää merkittävänä. Progressiivisten veromuotojen ja tasaverojen keskinäistä suhdetta voidaan tarkastella eri mittareilla. Pohjaksi voidaan ottaa joko kertyvät verotuotot tai veropohja. Yhteismitallisuus koko verojärjestelmän osalta löytyy vain verotuottoja vertailemalla, koska veropohjat eivät ole vertailukelpoisia eri veromuodoissa (esim. tuloverotus ja arvonlisäverotus). Veropohjia voidaan vertailla vain samojen veromuotojen sisällä (esim. tuloverotus). Verorakenteen muutokset heijastuvat vääjäämättä progressiivisten verojen suhteelliseen osuuteen kokonaisverokertymästä. Jos verotuksen painopistettä muutetaan työn verotuksesta kulutuksen verotukseen (Hetemäen verotyöryhmän esitys), seurauksena on askel tasaverotuksen suuntaan. Vastaava muutos tapahtuu, jos ympäristö- ja energiaverotusta kiristetään ja työn verotus säilyy entisellään. Tasapaino progressiivisten ja tasaverojen välillä säilyy vain, jos tasaverojen kiristykset kompensoidaan kiristämällä vastaavasti myös progressiivisia veroja. Käytännössä tämä tarkoittaa työn verotuksen kiristämistä, koska muilla progressiivisilla veroilla ei ole niiden vähäisyys huomioon ottaen merkitystä. Sosiaali- ja työeläkevakuutusmaksujen kiristyminen on vaadittu kompensoitavaksi täysimääräisesti palkansaajien tuloverotuksessa. Kun näin on tehty, verotus on siirtynyt askeleen kohti tasaveroa. Muutosta on pidetty yleisesti oikeudenmukaisena. Mikäli verotuksen muuntumisella tasaveron suuntaan tarkoitetaan sitä, että progressiivisesti kerättyjen verotulojen suhteellinen osuus kokonaisverokertymästä supistuu, kehityksen suunta on täysin kiistaton ja jopa vaihtoehdoton. Tulevissa verorakenneratkaisuissa tasaverojen kertymän kasvu tulee olemaan
6 selvästi suurempi kuin progressiivisten verojen. Hallituspohja ei tätä tosiasiaa toiseksi muuta. Arvonlisäveroa sekä energia- ja ympäristöveroja on mahdotonta muuttaa progressiivisiksi. Pääomatulojen verotuksen progressiivisuuskaan ei tätä kehityssuuntaa muuksi muuttaisi, koska pääomatulot ovat vain häviävän pieni osa kokonaisveropohjasta. Pääomatuloista kannettava vero on noin kymmenesosa arvonlisäveron tuotosta ja samoin noin kymmenesosa kunnallisveron tuotosta. Vaikka pääomatulot verotettaisiin progressiivisesti ja veron tuotto kaksinkertaistettaisiin, kokonaisverotus siirtyisi tasaveron suuntaan. Progressiivista verotusta on pidetty oikeudenmukaisempana kuin tasaverotusta. Tästä voitaisiin päätellä, että verotus on kehittynyt epäoikeudenmukaiseen suuntaan, jos tasaveroina kertyneiden verotulojen osuus kokonaisverokertymästä on noussut. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Moni pitää oikeudenmukaisena, että pääomatuloverokantaa korotetaan, jonka oletetaan lisäävän nimenomaan tasaverotuksen piirissä olevia verotuloja. Tässä on yksi osoitus siitä, että kysymys tasaverojen oikeudenmukaisuudesta ei ole yksiviivainen. Tasaverojen soveltamisala ei ole ratkaiseva. Kysymys on enemmänkin tasaverojen tasosta. Tasaverotukseen siirtyminen voidaan kokea jopa oikeudenmukaiseksi kehitykseksi, jos tasaverojen tasoa pidetään hyväksyttynä. Lopuksi Väite Suomen siirtymisestä kohti tasaveroa on paikkansapitävä. Eri asia sitten on, mikä merkitys tällaiselle siirtymälle on annettava. Itse asiassa siirtymäväite ei vielä kerro mitään analysoitua totuutta. Pikemminkin se vain herättää asiaa pohdiskelevalle mielikuvan, jonka ääriviivat rakentuvat kunkin henkilön oman tiedon ja olettamusten mukaan. Ratkaisevaa muun muassa on, miten kukin mieltää progressiivisen verotuksen sisällön (esim. onko kunnallisverotus progressiivinen vero). Aitona siirtymänä tasaveroon voidaan pitää sitä, että aikaisemmin progressiivisen verotuksen piirissä olleita kohteita on muutettu tasaverotukseen. Ainoa tässä suhteessa merkittävä tapahtuma on ollut vuoden 1993 verouudistus, jossa noin 10 prosenttia tuloverotuksen (henkilötason) pohjasta siirtyi tasaverotukseen. Aitoa uutta siirtymää ei ole täten tapahtunut viime vuosien aikana. Varallisuusverosta luopumisella vuonna 2006 ei ollut tässä suhteessa käytännön merkitystä. Suomi ei siirry tasaveroon niin kauan kuin valtion tuloverotuksessa tai perintö- ja lahjaverotuksessa on progressiivinen asteikko. Siirrymme siis vain kohti tasaveroa, mutta emme tasaveroon. Verotuksen progressiivisuutta voidaan tarkastella myös muuna kuin soveltamisalan laajuutta koskevana asiana. Verotuksen progression jyrkkyys on toinen osa verojärjestelmän progressiivisuutta. Tätä näkökohtaa arvioitaessa on todettava, että verotuksen progressiivisuutta on meillä viime vuosina leikattu kansainvälisen trendin mukaisesti. KANSAINVÄLISIÄ ASIOITA Uusia maita ATA carnet -järjestelmään ATA carnet on kansainvälinen tulliasiakirja, jonka avulla voi viedä tavaroita sopimukseen liittyneisiin maihin tulli- ja verovapaasti korkeintaan yhden vuoden ajaksi. Se korvaa muut vientiasiakirjat, kauttakuljetusasiakirjat ja väliaikaisessa vientimaassa tarvittavat asiakirjat.
7 Yhdistyneet arabiemiirikunnat Kansainvälisen kauppakamarin ilmoituksen mukaan Yhdistyneet arabiemiirikunnat on liittynyt ATA carnet -järjestelmän 69. jäsenmaaksi 1.4.2011. Arabiemiirikuntien tulli hyväksyy ATA carnet n toistaiseksi vain NÄYTTELYTAVAROILLE. Carnet ta voi käyttää kauttakulkuliikenteessä (transit). Carnet ta voi käyttää saattamattomissa lähetyksissä, mutta ei postiliikenteessä. ATA carnet voidaan täyttää englannin kielellä. Abu Dhabin sataman ja lentoaseman tullit alkavat käsitellä carnet-asiakirjoja vasta 1.10.2011 alkaen. Siihen saakka vain Dubain satama ja lentoasemat hyväksyvät carnet n. Bosnia ja Hertsegovina Kansainvälisen kauppakamarin ilmoituksen mukaan Bosnia ja Hertsegovina liittyy ATA carnet järjestelmän 70. jäsenmaaksi 18.4.2011. Bosnian ja Hertsegovinan tulli hyväksyy ATA carnet n seuraaviin tarkoituksiin: näyttelytavarat ammatinharjoittamisvälineet kaupalliset tavaranäytteet Carnet ta voi käyttää kauttakulkuliikenteessä (transit). Carnet ta ei voi käyttää postiliikenteessä eikä muissa saattamattomissa lähetyksissä. ATA carnet voidaan täyttää englannin, kroatian, serbian tai bosnian kielellä. Bosnian ja Hertsegovinan ISO-standardin mukainen maatunnus on BA. Lisätietoja kauppakamarista. Uusi yhtiöveropohja tekee liiketoiminnasta helpompaa ja halvempaa EU:ssa EU:n komissio on tehnyt ehdotuksen yhteisestä järjestelmästä EU:ssa toimivien yhtiöiden veropohjan laskemiseksi. Tällä hetkellä yhtiöt joutuvat noudattamaan jopa 27:ää erilaista kansallista verojärjestelmää verotettavan tulonsa määrittämiseksi. Lisäksi niiden on noudatettava erittäin monimutkaista järjestelmää määritellessään, miten konsernin sisäiset liiketapahtumat olisi verotettava
8 (siirtohinnoittelu) eivätkä ne voi kuitata yhdessä jäsenvaltiossa syntyneitä tappioitaan toisessa jäsenvaltiossa saamillaan voitoilla. Ehdotuksen tarkoituksena onkin vähentää huomattavasti tästä aiheutuvia hallinnollisia rasitteita, sääntöjen noudattamiskustannuksia ja oikeudellista epävarmuutta. Ehdotettu yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja (CCCTB) tarkoittaisi sitä, että yhtiöt voisivat käyttää yhtä asiointipistettä veroilmoitusta jättäessään ja laskea yhteen kaikki niille EU:ssa syntyneet voitot ja tappiot. Jäsenvaltioilla säilyisi kuitenkin oikeus vahvistaa oma yhtiöverokantansa. CCCTB olisi vapaaehtoinen järjestelmä yhtiöille. Komissio arvioi, että CCCTB:n ansiosta yhtiöille koituisi EU:ssa 700 miljoonan euron säästöt, koska sääntöjen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset vähenisivät. Voittojen ja tappioiden yhdistämisestä saatavien säästöjen arvioitaisiin puolestaan olevan 1,3 miljardia euroa. Lisäksi sellaisten yhtiöiden kustannusten, jotka harkitsevat toimintansa laajentamista kotimaansa ulkopuolelle, arvioidaan alenevan jopa miljardi euroa. CCCTB:n myötä EU:sta tulisi myös houkuttelevampi kohde ulkomaalaisille sijoittajille. Lue koko lehdistötiedote. Lähde: Euroopan komission Suomen edustusto Yrittäjien vaihto-ohjelma aloitteleville yrittäjille Erasmus nuorille yrittäjille ohjelma tarjoaa aloittelevalle yrittäjälle mahdollisuuden työskennellä jopa kuusi kuukautta kokeneen yrittäjän kanssa tämän pk-yrityksessä jossain toisessa EU-maassa. Ohjelma mahdollistaa kokemusten vaihdon aloittelevien ja kokeneiden yrittäjien kesken sekä helpottaa uusille markkinoille pääsyä ja uusien liikesuhteiden luomista. Ohjelman kohderyhmänä ovat aloittelevat yrittäjät sekä vastaanottavana yrityksenä kokeneet pkyrittäjät. Aloittelevaksi yritykseksi katsotaan yrittäjä, joka on päättänyt perustaa oman yrityksen tai on käynnistänyt oman yrityksen enintään kolme vuotta sitten. Kokeneen yrittäjän tulee joko omistaa EU:ssa toimiva pk-yritys tai johtaa sitä. Ohjelmaan osallistuva yritys saa tukea matkustus- ja asumiskustannuksiin harjoittelun ajaksi. EU-maissa on yli 100 välittäjäorganisaatiota, jotka avustavat sopivan partnerin löytämisessä toisesta maasta. Suomessa on tällä hetkellä 3 välittäjäorganisaatiota, joiden kautta voi hakea ohjelmaan mukaan. Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelman tavoitteena on edistää yrittäjyyttä ja kilpailukykyä, kansainvälistymistä ja kasvua pk-yrityksissä. Lue kuinka suomalainen pk-yritys Kaunis Koru pääsi vaihto-ohjelman avulla verkostoitumaan Milanossa sekä suunnittelemaan uuden korusarjan hopeasta ja Iittalan ylijäämälasista. Lisätietoa Erasmus nuorille yrittäjille ohjelmasta.
9 YRITYSTIETOA Uusia oikeustapauksia ennakkoperinnästä Lentopisteet KHO 2011:26 Tapaus koski työntekijöiden saamien lehtopiste-etujen käyttöä ja siihen liittyvää yrityksen ennakonperintävelvollisuutta. Yhtiön työntekijät olivat käyttäneet yksityistarkoituksissa työnantajan maksamista työmatkoista kertyneet lentopiste-edut. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lentopisteistä saadun edun ennakkoperintään liittyi sellaisia avoimia kysymyksiä, jotka edellyttäisivät nimenomaisia säännöksiä osapuolten velvollisuuksista ja edun arvon määrittelystä. Ennakkoperintälakia oli perusteltua tulkita niin, ettei kysymyksessä olevien lentopisteiden käytöstä muodostunut ennakkoperintälaissa tarkoitettuun palkkaan rinnastuvaa etua. Yhtiön ei voitu katsoa laiminlyöneen ennakonpidätysvelvollisuuttaan. KHO ratkaisi vain lentopiste-edun ennakonperinnän kannalta. Ratkaisussa ei otettu kantaa lentopiste-edun veronalaisuuteen. www.kho.fi/paatokset/54131.htm Sairaanhoitovakuutus KHO:2011:27 Tapauksessa otettiin kantaa yhtiön henkilöstölleen ottamaan sairaanhoitovakuutukseen. Yhtiö oli vakuuttamassa kaikki työntekijänsä sairaanhoitovakuutuksella, joka täydentäisi yhtiön yleislääkäritasoista työterveyshuoltoa. Vakuutuksesta korvattaisiin sairauden tai tapaturman aiheuttamia hoitokuluja sairaus-/tapaturmakohtaiseen 10 000 euron ylärajaan saakka ja ilman omavastuuta. Vakuutuksen keskimääräinen vuosimaksu olisi 273 euroa työntekijää kohden. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sairaanhoitovakuutuksen kautta työntekijöille tarjolla olevaa, yleislääkäritasoista työterveyshuoltoa täydentävää palvelutarjontaa ei ollut pidettävä epätavanomaisena tai kohtuuttomana, kun otettiin huomioon sekä palvelujen käyttöä koskevat vakuutusehdot että työnantajan vakuutuksesta maksama määrä. Vakuutusmaksujen ei katsottu muodostavan A Oy:n työntekijöille veronalaista tuloa eikä yhtiö ollut velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä työntekijöille otettavan sairaanhoitovakuutuksen perusteella. www.kho.fi/paatokset/54132.htm Laittomasti Suomessa olevan henkilön palkkaamisesta työnantajalle seuraamusmaksu Työryhmä ehdottaa seuraamusmaksua työnantajalle, jos työnantaja on palkannut työntekijän, joka ei täytä Suomeen tulon edellytyksiä tai jonka oikeus oleskella Suomessa on päättynyt. Työnantajan seuraamusmaksusta säädettäisiin työsopimuslaissa. Maksu olisi vähintään 1 000 euroa ja enintään 30 000 euroa. Seuraamusmaksua korottavana tekijänä otettaisiin huomioon mm. työntekijän
10 mahdollisesta palauttamisesta aiheutuneet keskimääräiset kustannukset ja maksua alentavana tekijänä työnantajavelvoitteiden hyvä hoitaminen. Työryhmä ehdottaa myös muutettavaksi lähetetyistä työntekijöistä annettua lakia siten, että lähetetyn työntekijän työnantaja olisi yhtälailla velvollinen maksamaan seuraamusmaksun. Seuraamusmaksun määräisi Maahanmuuttovirasto. Lisäksi ehdotetaan, että työnantaja vastaisi työntekijän palkkasaatavien lähettämisestä toiseen valtioon aiheutuneista kustannuksista. Työsuhteen katsottaisiin kestäneen kolme kuukautta, ellei muuta osoitettaisi. Lisäksi työsopimuslaissa olisivat säännökset, jotka koskisivat alihankintatilanteissa välittömän toimeksiantajan ja pääasiallisen toimeksiantajan sekä mahdollisten muiden alihankkijoiden velvollisuuksia tietyissä tilanteissa maksaa työnantajan kanssa yhteisvastuullisesti seuraamusmaksu, kun työnantajana toiminut alihankkija on palkannut säännöksissä tarkoitetun työntekijän. Työryhmä ehdottaa, että seuraamusmaksun täytäntöönpanosta huolehtisi Oikeusrekisterikeskus. Työsuojeluviranomaisten tulisi toimia yhteistyössä Maahanmuuttoviraston kanssa säännösten noudattamisen valvonnassa. Ehdotusten tarkoituksena on toteuttaa osaltaan Euroopan parlamentin ja neuvoston niin sanottu työnantajasanktiodirektiivi 2009/52/EY. Direktiivin täytäntöönpanosta kokonaisuutena vastaa sisäasianministeriö, jolle ehdotusten jatkovalmistelu siirtyy. Ehdotukset on valmisteltu kolmikantaisessa työryhmässä, jossa olivat edustettuina työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät ry sekä SAK, STTK ja Akava. Muistioon liittyy SAKn täydentävä mielipide. Venäjän kasvavat markkinat tarjoavat runsaasti liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille Venäjän talous- ja kehitysministeriö ja Maailmanpankki ennustavat Venäjän talouskasvuksi 4,2 % vuodelle 2011. Viennin ja tuotannon kasvun uskotaan vauhdittavan Venäjän talouden positiivista kehitystä. Raakaöljyn hinta on jo ylittänyt 100 dollaria barrelilta. Venäjä pyrkii parantamaan investointi-ilmapiiriä. Alueet kilpailevat ulkomaisista investoinneista. Vuoden 2014 talviolympialaiset pidetään Sotchissa, ja jalkapallon MM-kisat järjestetään vuonna 2018 eri puolilla Venäjää. Suomen vienti Venäjälle kasvaa markkinaosuus pienenee Suomen vienti Venäjälle kasvoi tammi-marraskuussa 15 prosenttia. Samana aikana muiden EU-maiden vienti kasvoi keskimäärin 26 prosenttia. Kiina oli Venäjän suurin tuontimaa vuonna 2010. Sen osuus Venäjän tuonnista oli 17 prosenttia. EUmaista suurimmat tuontimaat olivat Saksa (12 %), Italia (4 %) ja Ranska (4 %). Suomen osuus oli noin 2 prosenttia Venäjän tuonnista. Osuus supistui vuonna 2010. Syynä tähän on pidetty Suomen viennin rakennetta. Tarjoamme investointitavaroita, kun taas venäläiset haluaisivat kulutustavaroita. Toisaalta voimme kysyä, ovatko suomalaiset tuotteet ja palvelut tarpeeksi tunnettuja Venäjällä ja osaammeko hyödyntää avautuvat markkinat. Suomi-päivät ja Finnish Business in Moscow tapahtuma ovat yksi mahdollisuus muuttaa kurssia.
11 Suomi-päivä Samarassa turvallinen tapa aloittaa ja laajentaa liiketoimintaa Venäjällä Suomi-päivät tarjoavat suomalaisille yrityksille, jotka aikovat lähteä Venäjän markkinoille tai laajentaa toimiaan niillä, turvallisen tavan tutustua Venäjään ja sen laajoihin markkinoihin. Seuraavat Suomipäivät järjestetään 14. 15.6.2011 Samarassa. Samara on tärkeä teollisuuskeskus ja liikenteen solmukohta. Alue on luonnonvaroiltaan rikas ja sieltä löytyy mm. öljyä, maakaasua ja muita luontoperäisiä rakennusaineita. Samaran alue on myös Volgan hallintopiirin ja yksi koko Venäjän johtavia tiede- ja koulutuskeskuksia. Alueella on vahva taloudellinen ja teollinen potentiaali. Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat auto-, avaruus-, lentokone-, metallinjalostus-, öljy- ja petrokemianteollisuus sekä sähköenergian ja rakennuskomponenttien tuotanto. Finnish Business in Moscow tapahtuma suomalaista osaamista Moskovaan ja muihin kasvukeskuksiin Finnish Business in Moscow-tapahtuman tavoitteena on herättää venäläisten kiinnostus suomalaisen liike-elämän tuotteisiin, palveluihin ja osaamiseen. Toisena päämääränä on kartoittaa markkinat ja löytää suomalaisille yrityksille sopivia yhteistyökumppaneita Moskovasta ja muista kasvukeskuksista. Teemana ovat Venäjän modernisaatio, suomalainen korkea teknologia ja innovatiivinen osaaminen, suomalainen design. Päivät huipentuvat suomalaisen liike-elämän ja innovatiivisen osaamisen esittäytymisenä Venäjän liike-elämän sekä hallinnon ja median edustajille. Päivät pidetään 25. 26.10.2011 Moskovassa. Konkarit ja aloittelijat kohtaavat avaimet menestyksekkäälle kaupanteolle Kun konkarit ja aloittelijat kohtaavat, syntyy innostava ilmapiiri kaupanteolle, kokemusten vaihdolle sekä verkottumiselle venäläisten ja suomalaisten yritysjohtajien kesken. Kontakteja luomalla ja toimimalla yhdessä saamme äänemme entistä paremmin kuuluville sekä tuotteemme ja palvelumme kaupaksi. Anne Hatanpää, osastopäällikkö, Keskuskauppakamari Kuluttajien usko talouteen heikkeni maaliskuussa Kuluttajien luottamus talouteen heikkeni hieman maaliskuussa. Kuluttajien luottamusindikaattori oli maaliskuussa 17,7, kun se helmikuussa oli 20,0 ja tammikuussa 16,6. Maaliskuussa luottamus oli kuitenkin vahvempi kuin vuotta aikaisemmin ja pitkällä ajalla keskimäärin. Kuluttajien luottamusindikaattorin neljästä osatekijästä odotukset Suomen taloudesta ja työttömyyskehityksestä heikkenivät maaliskuussa edelliskuuhun verrattuna. Sen sijaan näkemykset omasta taloudesta ja säästämismahdollisuuksista pysyivät ennallaan ja säästämisen osalta hyvin valoisina. Maaliskuussa kuluttajat arvelivat inflaation kiihtyvän ja pitivät säästämistä kannattavana kestotavaroiden ostamisen ja lainanoton kustannuksella. Maaliskuussa 38 prosenttia kuluttajista uskoi, että Suomen taloustilanne paranee seuraavan vuoden aikana. Kuluttajista 18 prosenttia puolestaan arvioi maamme talouden huononevan. Vastaavat osuudet olivat helmikuussa 43 ja 16 prosenttia ja vuosi sitten 56 ja 12 prosenttia. Oman taloutensa kohentumiseen luotti maaliskuussa 26 prosenttia kuluttajista ja 11 prosenttia pelkäsi taloutensa huononevan vuoden kuluessa. Lähde: Kuluttajabarometri 2011, maaliskuu. Tilastokeskus.
12 Outoja muistutuskirjeita tavaramerkkiasioissa Muutamat yritykset, muun muassa Suomen Tavaramerkkirekisteröinti Oy, ovat lähettäneet Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) tavaramerkkirekisterissä erääntymässä olevien rekisteröintien haltijoille Muistutus-nimellä otsikoituja kirjelmiä. Niissä tarjoudutaan uusimaan rekisteröinti huomattavasti kalliimmalla hinnalla, kuin mitä uudistamismaksun maksaminen itse suoraan viraston tilille maksaa. Sekä PRH että Keskuskauppakamari ovat saaneet yrittäjiltä huolestuneita kyselyjä asiasta. PRH on tiedottanut asiasta omilla nettisivuillaan. Tiedote löytyy tästä linkistä Suomen ja Venäjän välinen pilottihaku pk-yrityksille Tekes ja FASIE (the Foundation for Assistance to Small Innovative Enterprises) avaavat ensimmäisen Suomen ja Venäjän välisen pilottihaun pk-yrityksille. Haku tarjoaa suomalaisille pk-yrityksille erinomaisen tilaisuuden päästä yhteistyöhön venäläisten yritysten kanssa. Hakuaika päättyy 10.5.2011. Yhteisprojekteissa tulee olla vähintään yksi yritysosallistuja molemmista maista. Tavoitteena on käynnistää markkinalähtöisiä tutkimus- ja kehitysprojekteja, joissa kehitetään innovatiivisia tuotteita, palveluja ja prosesseja. Tekes rahoittaa suomalaista yritystä ja FASIE venäläistä osapuolta. Lisätietoja hausta löytyy yhteisestä hakuilmoituksesta (pdf). Haku on käynnistynyt ja hakemukset tulee lähettää tiistaihin 10.5.2011 klo 16.15 mennessä. Haussa käytetään venäläisten kanssa yhteistä projektisuunnitelman pohjaa, joka löytyy seuraavasta dokumentista (pdf). Haussa täytetään Tekesin normaali hakemuskaavake, joka löytyy osoitteesta: https://hakemus.tekes.fi/rahoitushakemus/. Projektisuunnitelma toimitetaan hakemuksen liitetiedostona FASIE2011. Lisätietoja: Sari Federley +358 400 359 222, sari.federley (at) tekes.fi Lähde: Tekes Konedirektiivin soveltamisopas julkaistu suomeksi Konedirektiivin 2006/42/EY laaja soveltamisopas on julkaistu suomeksi ja ruotsiksi. Se on luettavissa Euroopan komission sivuilta. Konedirektiivin pääsivun osoite on http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/mechanical/machinery/index_en.htm Ohessa suorat linkit suomen- ja ruotsinkielisiin versioihin: Opas suomeksi (3,37 Mb): Opas ruotsiksi (4,8 Mb): Lähde: Suomen Standardisoimisliitto SFS ry
13 Harmaan talouden työryhmä ehdottaa tiukempaa valvontaa rakennus- ja ravitsemusalalle Työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä on saanut valmiiksi selvityksen, jossa esitetään toimenpiteitä talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjumiseksi. Selvitys keskittyy rakennusalaan sekä majoitus- ja ravitsemisalaan. Rakennusalalla ehdotetaan otettavaksi käyttöön veronumero ja siihen liittyvät tilaajan ja päätoteuttajan ilmoitusvelvollisuudet. Veronumero olisi oltava sekä suomalaisilla, että ulkomaalaisilla työntekijöillä. Veronumerona toimisi henkilötunnus, joka annettaisiin ulkomaalaisille työmiehille hakemuksesta. Veronumeron käyttöönotolla on tarkoitus varmistaa, että kaikki rakennustyötä työmailla tekevät olisi rekisteröity Verohallinnon asiakkaaksi. Jatkossa rakennuspalveluita ostavan tilaajan olisi ilmoitettava Verohallinnolle verovalvontaa varten tarpeelliset tiedot aliurakoitsijoista ja urakkasummat. Rakennushankkeen päätoteuttajan olisi ilmoitettava kuukausittain Verohallinnolle työmaalla työskentelevien työntekijöiden ja itsenäisten työsuorittajien verotuksen ja työnantajavelvoitteiden valvontaa varten tarpeelliset tiedot. Tilaajavastuulakiin esitetyillä muutoksilla pyritään parantamaan lain toimivuutta rakennusalalla. Jatkossa rakennusalalla tilaajan olisi aina toiminnan- tai sopimustoiminnan vakiintuneisuudesta huolimatta pyydettävä tilaajavastuulain edellyttämät selvitykset. Selvitysvelvollisuuden sisältöä ehdotetaan laajennettavan siten, että tilaajan olisi selvitettävä sopimuskumppanilta myös tapaturmavakuutuksen ottaminen sekä eläkevakuutusten ja tapaturmavakuutusten voimassaolo ja vakuutettujen määrä. Myös tilaajavastuulain selvitysvelvollisuuteen liittyvien tietojen saamista ehdotetaan parannettavaksi usealla eri tavalla. Vakavampien tilaajavastuulain rikkomusten osalta työryhmä ehdottaa, että rakennusalalla otettaisiin käyttöön korotettu laiminlyöntimaksu. Tällaisia olisivat tilanteet, jossa tilaaja tekee sopimuksen liiketoimintakiellossa olevan kanssa vaikka hänen on täytynyt tietää, että sopimuksen toisella osapuolella ei ole tarkoitus täyttää sopimuspuolena ja työnantajana lakisääteisiä velvoitteitaan. Lisäksi jatkossa yritys, jolle on määrätty korotettu laiminlyöntimaksu, olisi tietyin edellytyksin suljettava ulos julkisista hankinnoista. Muutosehdotukset majoitus- ja ravitsemisalalle Tilaajavastuulain soveltamisalaa halutaan laajentaa koskemaan itsenäisiä työnsuorittajia majoitus- ja ravitsemisalalla. Työryhmä ehdottaa, ettei rakennusalalla sekä majoitus- ja ravitsemisalalla saisi jatkossa maksaa palkkaa käteisenä. Työryhmä ehdottaa valvontaresursseja lisättäväksi molemmilla aloilla. Lisäksi työryhmä esittää majoitus- ja ravitsemisalalla jatkoselvitettäväksi tyyppihyväksyttyjen kassakoneiden käyttöönottoa. Työryhmä on nostanut esille harmaan talouden torjunnan kannalta tärkeitä seikkoja, jotka tulisi ottaa huomioon mahdollisesti toteutettavassa alkoholilain uudistuksessa. Alkoholilain uudistuksen yhteydessä luvanvaraisen anniskelutoiminnan ja sen kanssa kilpailevan laittoman toiminnan tunnusmerkit tulisi määritellä mahdollisimman yksiselitteisesti.
14 Alkoholivalvonnan toimivaltuudet tulisi säätää riittävän laajoiksi ja lakiin tulisi lisätä mahdollisuus käyttää hallinnollista laiminlyöntimaksua. Anniskeluluvanhaltijan omistussuhteiden muutoksista tulisi jatkossa ilmoittaa kahden viikon kuluessa tapahtumasta. Valmistelussa tulisi myös selvittää mahdollisuudet alkoholijuomien ostojen ja varastoinnin kirjanpidon tehokkaan valvonnan toteuttamiseksi. Lisäksi työryhmä ehdottaa, että ilman anniskelulupaa ravitsemistoimintaa harjoittavien pitopalveluyritysten ja tilausravintoloiden valvontaa tehostetaan jo ennen alkoholilain uudistamista. Samalla tiedotetaan yleisölle luvattoman ja luvallisen toiminnan rajoista ja seuraamuksista, joita alkoholijuomien luvattomasta nauttimisesta seuraa. Talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuminen rakennusalalla sekä majoitus- ja ravitsemisalalla työryhmän mietintö on julkaistu TEM julkaisuja -sarjassa numerolla 17/2011 ja löytyy osoitteesta www.tem.fi/julkaisut. Päästökauppalaki kaudelle 2013 2020 voimaan toukokuun alussa Uusi päästökauppalaki on tulossa voimaan 1.5.2011. Laissa säädetään keskeiset päästökauppadirektiivin päästöoikeuksien jakoa koskevat periaatteet kaudelle 2013 2020. Laki korvaa kokonaan nykyisen päästökauppalain, jolla on pantu täytäntöön vuonna 2005 käynnistynyttä EU:n päästökauppajärjestelmää. Uutta lakia sovelletaan vuonna 2013 käynnistyvään päästökauppakauteen sekä sen päästöoikeuksien jaon ja kasvihuonekaasujen päästölupien valmisteluun. Nykyistä lakia sovelletaan edelleen kauden 2008 2012 päästökauppaan kuuluvien laitosten toiminnanharjoittajien oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Uuden lain suurimmat muutokset koskevat päästöoikeuksien kokonaismäärän määrittämistä, päästöoikeuksien ilmaisjaon osuuksia ja jakoperusteita eri toimialoilla sekä päästöoikeuksien huutokauppaa. Näistä säädetään päästökauppadirektiivissä ja sen nojalla annetuissa harmonisoiduissa EU-tason toimeenpanosäännöissä. Kansallista harkintaa ei ole. Vuoteen 2020 asetetut EU:n kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet tarkoittavat koko EU:n päästökauppasektorille 21 prosentin päästövähennystä vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Päästökauppasektorilla ei ole enää vuoden 2012 jälkeen kansallisia vähentämistavoitteita. Päästökauppaan kuuluvat laitokset kattavat Suomessa noin puolet ja koko EU:ssa lähes 45 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä. Päästöoikeuksien ilmaisjakoa koskevat laitoskohtaiset päätökset valmistellaan kaudelle 2013 2020 työja elinkeinoministeriössä toiminnanharjoittajien toimittamien ja riippumattomasti todennettujen tietojen perusteella. Laitosten päästöoikeuslaskelmat valmistellaan harmonisoitujen EU:ssa päätettyjen jakoperusteiden mukaisesti. Ministeriön tulee toimittaa vuoden 2011 syyskuun loppuun mennessä laitoskohtaiset alustavat päästöoikeusmäärät Euroopan komissiolle. Komissiolla on tarkastusoikeus laskelmiin. Lisätiedot: hallitusneuvos Päivi Janka, TEM, puh. 010 606 4833 erikoistutkija Juha Rajala, TEM, puh. 010 606 4829
15 Vaarallisten aineiden tie- ja rautatiekuljetussäännökset muuttuvat Vaarallisten aineiden tiekuljetusten (VAK) kuljettajakoulutukseen kaavaillaan lisää valinnaisuutta. Hallitus esittää, että nykyisen vaarallisten aineiden yhdistetyn perusajoluvan, joka sisältää kaikki VAKkuljetukset kappaletavarana, rinnalle tulisi mahdollisuus suorittaa perusajolupa ja tarvittaessa räjähteiden tai radioaktiivisten aineiden erikoiskurssi. Perusajoluvan tai yhdistetyn perusajoluvan suorittamisen jälkeen kuljettaja voisi suorittaa säiliökuljetusten erikoiskurssin, joka oikeuttaa säiliöauton kuljettamiseen. Koulutuskustannukset laskisivat uuden peruskurssin osalta, koska koulutusaika lyhenee. Koulutuskustannukset taas nousisivat räjähteiden ja radioaktiivisten aineiden erikoiskurssien osalta. Säiliökuljetusten ja yhdistetyn peruskurssin osalta koulutuskustannukset vastaisivat nykyistä. Lisäksi ajolupa muutettaisiin muovikortiksi ja siihen sisällytettäisiin turvatekijöitä, jolloin se olisi vaikeampi väärentää. Kuljettajakoulutuksen lisäksi vaarallisten aineiden tie- ja rautatiekuljetuksia hoitavien osapuolten velvollisuuksia täsmennettäisiin. Asetuksiin lisättäisiin esimerkiksi kuorman purkajaa koskevat säännökset. Hallitus päätti vaarallisten aineiden tie- ja rautatiekuljetuksia koskevien asetusten ja vaarallisten aineiden kuljettajien ajolupaa koskevan asetuksen sisällöstä 6. huhtikuuta 2011. Asetusten on tarkoitus tulla voimaan 1. heinäkuuta 2011. Samaan aikaan astuvat voimaan myös liikenne- ja viestintäministeriön vaarallisten aineiden tie- ja rautatiekuljetuksia koskevat yksityiskohtaiset asetusmuutokset. Ehdotetuilla säädösmuutoksilla saatetaan Suomen vaarallisten aineiden tie- ja rautatiekuljetuksia koskevat säännökset vastaamaan kansainvälisiä sopimuksia ja määräyksiä sekä EU:n VAK-direktiivin vaatimuksia. Muutosten tavoitteena on parantaa vaarallisten aineiden kuljetusturvallisuutta ja tehostaa kuljetusketjun logistista sujuvuutta. VAK-tie- ja rautatiekuljetussäädösten kohderyhmä on laaja. Siihen kuuluvat niin lähettävä kemianteollisuus kuin huolitsijat, kuljetuksensuorittajat, VR Oy, kuljettajat ja vastaanottajat sekä yksityiset ihmiset. Lisätietoja Liikenneneuvos Seija Miettinen-Bellevergue p. 09 160 28563 KKK: Komission uudet ehdotukset lisäisivät byrokratiaa entisestään Euroopan komissio julkisti vihreän kirjan listayhtiöiden hyvästä hallinnoinnista (corporate governance). Nykyinen Comply or Explain -järjestelmä ei enää riitä komissiolle. On totta, että eräät listayhtiöt ei aina perustele poikkeamiaan hallinnointikoodista riittävästi. Byrokratiavaatimuksia ei silti
16 saa lisätä niin, että listautuminen menettää entisestään houkuttelevuuttaan, toteaa Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa. Komission Vihreä kirja käsittelee pörssiyhtiöiden hallituskokoonpanoja, riskienhallintaa, osakkeenomistajien vastuuta ja ylipäätään corporate governance -järjestelmän toimivuutta. Komissio pohtii toimia, joilla voitaisiin varmentaa järjestelmän toimivuus. On esitetty, että finanssikriisi johtui siitä, että corporate governance epäonnistui riskienhallinnassa. Vihreässä kirjassa pohditaankin raportoinnin lisäämistä. Selvä ylisääntelyn riski on olemassa, jos pörssiyhtiöiltä ruvetaan vaatimaan lisää raportointia, sanoo Linnainmaa. Vihreä kirja painottaa listayhtiöiden hallitusten monipuolista kokoonpanoa, osaamista ja ajankäyttöä. - Hallituksen jäsenille asetetaan myös rajoituksia hallituspaikkojen lukumäärän suhteen. Riittävä ajankäyttö hallitustyön hoitamiseksi on tärkeää, mutta säännöistä tulee helposti kovin monimutkaisia, kun huomioidaan, että yhtiöt sekä ihmiset taustoineen ovat kovin erilaisia esimerkiksi sen suhteen, onko henkilö kokopäivätyössä hallitustyöskentelyn ohella, toteaa Linnainmaa. - Hallituksen kokoonpanon monipuolisuus on tärkeää, sillä hyvässä hallituksessa on monenlaista osaamista. Tässäkään asiassa ei saa mennä liian pitkälle, vaan hallituksessa on oltava riittävä toimialaosaaminen, painottaa Leena Linnainmaa ja jatkaa, että yksi finanssikriisin oppeja on, että hallituksen on tunnettava riittävästi yrityksen toimialaa ja siihen liittyviä riskejä. Euroopan komissio on myös perustanut asiantuntijaryhmän pohtimaan yhtiöoikeuden kehittämistä (Reflection group on the future of EU company law). Työryhmässä on 13 eurooppalaista yhtiöoikeuden asiantuntijaa, mm. Leena Linnainmaa Keskuskauppakamarista. Euroopan komissio käynnisti Vihreästä kirjasta konsultaation, joka päättyy 22.7.2011 Lisätietoja: varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa, puh. 050 356 1183 Helsingin seudun kauppakamarin lakimies Kati Mattinen Työtodistus Työntekijällä on oikeus saada työsuhteen päättyessä pyynnöstään työnantajalta työtodistus. Työnantajalla ei ole velvollisuutta antaa työtodistusta oma-aloitteisesti, jos työntekijä ei ole sitä pyytänyt. Työsuhteen vielä jatkuessa työnantajalla ei ole velvollisuutta antaa työtodistusta, mutta työntekijälle voidaan tarvittaessa antaa pyynnöstä väliaikainen työtodistus. Työtodistuksessa on mainittava työsuhteen kestoaika eli sen alkamis- ja päättymisaika sekä työtehtävien laatu. Jos työntekijä ei muuta pyydä, hänelle annetaan tällainen suppea työtodistus. Työntekijän nimenomaisesta pyynnöstä työtodistuksessa on mainittava työsuhteen päättymisen syy sekä arvio työntekijän työtaidosta ja käytöksestä, jolloin kyseessä on ns. laaja työtodistus. Työntekijä voi myös halutessaan pyytää työtodistukseen vain jommankumman näistä eli joko päättymissyyn tai arvion työtaidosta ja käytöksestä. Työsuhteen päättymissyyllä ei tarkoiteta yksilöityjä työsuhteen
17 purkamisen tai irtisanomisen perusteita, vaan syy on esimerkiksi työntekijän irtisanoutuminen, koeaikapurku, työsuhteen purkaminen tai työntekijän irtisanominen tuotannollisilla ja taloudellisilla tai henkilökohtaisilla perusteilla. Työtodistuksen tietojen on oltava oikeita. Työnantaja antaa pyynnöstä vilpittömän arvionsa työntekijän työtaidosta ja käytöksestä, joka ei välttämättä aina vastaa työntekijän käsitystä. Jos työntekijä ei ole tyytyväinen työnantajan arvioon, hänellä ei ole oikeutta saada toisensisältöistä todistusta. Hän voi kuitenkin tällöin pyytää uuden suppean työtodistuksen, jossa ei ole arvostelua. Työtodistuksesta ei saa ilmetä muuta kuin mitä sen sanamuodosta käy ilmi. Jos työntekijä on pyytänyt työtodistukseen työsuhteen päättymissyyn mutta ei arviota työtaidosta ja käytöksestä, työnantajan merkintä päättymissyystä ei saa sisältää tällaista arviota. Jos työntekijä on pyytänyt ja saanut suppean työtodistuksen, hänellä on myöhemmin oikeus saada pyynnöstä laaja työtodistus. Tapauksessa KKO 1987:68 todettiin, että tuomioistuin ei voinut velvoittaa työnantajaa antamaan arvolauseeltaan määrätyn sisältöistä työtodistusta. Työtodistukseen oli merkitty, että työntekijä oli osoittanut työssään huonoa käytöstä. Työntekijä oli katsonut tämän olleen tosiasioiden vastaista ja aiheuttavan hänelle vahinkoa ja hän vaati, että yhtiö velvoitetaan antamaan hänelle tosiasiallisia olosuhteita vastaava työtodistus. Kyseessä on työnantajan henkilökohtainen arviointi työntekijästä ja vaikka se olisi virheellinen, työnantajaa ei voida vastoin tahtoaan velvoittaa antamaan toisen sisältöistä työtodistusta. Jos arvio on virheellinen, työnantajan pitää kuitenkin korvata työntekijälle aiheutunut vahinko. Tapauksessa työntekijä ei näyttänyt, että arviointi hänen käytöksestään olisi ollut virheellinen. Tapauksessa KKO 1994:56 kolmen työntekijän työsopimukset oli purettu, ja he olivat pyytäneet työnantajalta työtodistuksia. Toimitusjohtaja oli merkinnyt työntekijöiden työtodistuksiin työsuhteiden päättymisen syyksi "ryhtyminen laittomaan lakkoon ja lakon jatkaminen varoituksesta huolimatta". Työntekijöiden ei ollut näytetty pyytäneen arvolauseen merkitsemistä ja merkintä sisälsi kielteisen arvolauseen. Työnantajalla ei ollut oikeutta tällaisen arvolauseen antamiseen ja toimitusjohtaja oli menettelyllään syyllistynyt työsopimuslain säännösten rikkomiseen. Työtodistukseen ei saa merkitä työntekijän poissaoloja tai perhevapaita, jos työsuhde on jatkunut vapaan ajan keskeytyksettä. Tasa-arvovaltuutetun lausunnon mukaan työtodistuksessa oleva merkintä äitiysvapaasta on ristiriidassa tasa-arvolain kanssa. Tasa-arvolaki kieltää välittömän tai välillisen syrjinnän, jolla tarkoitetaan muun muassa eri asemaan asettamista vanhemmuuden, perheenhuoltovelvollisuuden taikka muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella. Työnantajan on työtodistusta laatiessaan otettava huomioon työsopimuslain lisäksi myös tasa-arvolain säännökset. Äitiys- ja vanhempainvapaa ovat sukupuoleen perustuvia etuuksia. Niiden mainitseminen työtodistuksessa asettaa tosiasiassa perhevapaita käyttäneet naiset ja miehet eri asemaan kuin työntekijät, jotka eivät ole niitä käyttäneet. Työnantajalla on velvollisuus antaa työtodistus, jos työntekijä pyytää sitä kymmenen vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Todistusta työtaidosta ja käytöksestä on pyydettävä viiden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Jos työsuhteen päättymisestä on kulunut yli kymmenen vuotta, työnantajan on annettava työtodistus työsuhteen kestosta ja työtehtävien laadusta vain, jos siitä ei aiheudu työnantajalle kohtuutonta hankaluutta. Samoin edellytyksin työnantajan on annettava kadonneen tai turmeltuneen työtodistuksen tilalle uusi todistus. Jos työnantaja tai tämän edustaja rikkoo tahallaan tai huolimattomuudesta velvollisuuttaan antaa työtodistus, hänet voidaan tuomiota sakkorangaistukseen.
18 Helsingin seudun kauppakamarin veroasiantuntija Jukka Koivumäki Verouudistus vaalien lähestyessä 21.12.2010 ilmestyi verotuksen kehittämistyöryhmän loppuraportti (Hetemäen työryhmän raportti). Raportissa esitetään verotuksen rakenteeseen muutosta. Työn ja yritystoiminnan verotusta tulisi lieventää ja verotuksen painopistettä olisi siirrettävä kulutuksen verotukseen. Raportissa ei ehdoteta muutoksia varsinaisesti veropohjaan. Raportti ilmestyi sopivasti eduskuntavaalien kynnyksellä. Puolueet ovat joutuneet ottamaan kantaa työryhmän raportin moniin kohtiin. Puolueiden ajatuksia ja lupauksia vertailemalla voi hahmotella, millainen on seuraavan neljän vuoden verotus Suomessa. Yritykset suunnittelevat tulevaisuuttaan kuitenkin pidemmällä aikavälillä kuin vain vaalikaudeksi kerrallaan. Tämän johdosta olisi Suomessa laadittava pitkän tähtäyksen veropolitiikkaa eikä vain vaalikaudeksi kerrallaan. Yritystoiminnan kannalta tärkeimmät kohdat verouudistuksessa Arvonlisäverotus Hetemäen raportissa esitetään arvonlisäverokantoihin kauttaaltaan 2 % - yksikön korotusta. Tällä hetkellä arvonlisäverokannat ovat 9 %, 13 % ja 23 %. Ehdotetun muutoksen jälkeen verokannat olisivat 11 %, 15 % ja 25 %. EU:n ALV-direktiivi ei salli arvonlisäverotuksessa kuin kahden alemman verokannan käyttämistä, joten uusia kantoja ei enää voi tulla vaan entisiä on muutettava. Poliittista keskustelua seuraamalla on tullut ilmeiseksi, että kulutuksen verotus tulee kiristymään, joten arvonlisävero on myös todellisuudessa nousemassa. Veropohjaan ei olla puuttumassa Hetemäen raportissa eikä varmaan hallitusohjelmassakaan, joten ainoa tapa kiristää veroa on nostaa arvonlisäveroprosentteja. Paljon on myös puhuttu alempituloisten ja eläkeläisten verotuksen tasosta. Korottamalla arvonlisäverotusta työryhmän esittämällä tavalla juuri nämä vähemmän tienaavat kärsisivät suhteellisesti eniten. Elintarvikkeet ja lääkkeet ovat alempien verokantojen piirissä. Näitä tuotteita eläkeläiset ja alempituloiset käyttävät suhteellisesti eniten tuloihinsa nähden, joten on mahdollista, että vaalien jälkeen tulee muuttumaan vain nykyinen 23 %:n verokanta jopa 25 %:iin. Tällöin ei kajottaisi ns. elintärkeiden tuotteiden verokantoihin. Yhteisöverotus Yhteisöverokanta on tällä hetkellä 26 %. Kansainvälisen kilpailukyvyn ja investointien turvaamiseksi Hetemäen työryhmän raportti esittää yhteisöveroa alennettavaksi 22 %:iin. Yhteisöverokannat eri puolueiden ohjelmissa liikkuvat 22 % 26 %:n välillä. Yhteisöverokannan tasoon vaikuttaa myös osaltaan osinkoverotuksessa tapahtuvat muutokset. Hallitusohjelmaan tulevat verolinjaukset ovat kompromisseja puolueiden linjauksista. Todennäköisesti yhteisöverokanta tulee laskemaan, mutta ei varmaankaan ehdotetulle 22 %:n tasolle vaan 24 % voisi olla hyvinkin todennäköinen. Vuonna 2009 valmisteltiin hallituksen esitystä osakeyhtiön varojenjaon verotuksesta. Hallituksen esityksen mukaan suurin osa pääomanpalautuksista verotettaisiin osingonjaon säännösten mukaisesti. Osingonjakona verotettaisiin esim. SVOP-rahastosta tehdyt pääoman palautukset. Verohallituksen olemassa olevan ohjeen mukaisesti palautuksia verotetaan luovutusvoittosäännöksin ja tämän johdosta useimmat pääomanpalautukset ovat olleet verovapaita. Lausuntokierroksella esitys sai niin suurta kritiikkiä, että esitys vedettiin takaisin. Osana takaisinvedon syynä oli myös valmistuva Hetemäen
19 verotyöryhmän raportti. Tämä lainuudistushanke on kuitenkin edelleen voimassa olevana Valtiovarainministeriössä. On hyvinkin mahdollista, että tämä hanke otetaan mukaan vaalien jälkeen tehtävään verouudistuspakettiin. Pääomaverotus Hetemäen verotyöryhmä esittää pääomaverotuksen korottamista 30 %:iin. Myös suurin osa puolueista on nostamassa pääomatuloveroa samalle tasolle. Lisäksi suurimmille pääomatuloille on tulossa progressiivinen verotus. Progressiivisuuden toteuttamistapa on vain vielä mietinnän alla. Yksi vaihtoehto on pääomaveroprosentin nosto tietyn tason ylittäville pääomatuloille. Korotettu prosentti voisi olla 32-35. Alimmille pääomatuloille on myös mahdollisesti tulossa verovapaus. Osinkotulojen verotus Verotyöryhmä esittää osinkotulojen verottamista listattujen yhtiöiden osalta kokonaan pääomatuloina. Listaamattomien yhtiöiden osalta osinkojen verotuksen pohjana käytettäisiin edelleenkin osakkeen matemaattista arvoa. Osinko jaettaisiin normaalituotto-osaan, joka olisi osittain veronalaista pääomatulona ja normaalituoton ylittävään osaan, joka verotettaisiin kokonaan pääomatulona. Normaalituoton taso laskettaisiin vuosittain keskipitkän valtionlainan koron perusteella. Jos valtiolainan korko olisi 5 %, niin normaalituoton tasoksi tulisi 3,9 %. Nettovarallisuudesta laskettaisiin 3,9 %:n normaalituoton osuus, josta 35 % olisi veronalaista pääomatuloa ja loput verovapaata tuloa. Loput mahdollisesta osingosta olisi kokonaan verotettavaa pääomatuloa. Puolueet eivät ole lähteneet kovin innokkaasti tähän uuteen osinkoverotuksen malliin mukaan. Suurin osa puolueista jatkaisi vanhalla mallilla sitä kuitenkin korjaten. Nykyisessä mallissa listaamattomasta yhtiöstä saatu osinko lasketaan seuraavasti: Nettovarallisuudesta 9 %:n osuus on verovapaata osinkoa 90.000 rajaan saakka. 90.000,00 euron ylimenevä osuus verotetaan nykyään 70 %:n osalta pääomatulona. Jos jaetaan osinkoa yli 9 %:n osuuden, kyseessä on ansiotulona 70 %:n osalta verotettava tulo. Listatusta yhtiöstä saatu osinko on nykyään 70 %:n osalta verotettavaa pääomatuloa. Mahdollisesti toteutuvaan osinkotulojen verotukseen löytyy monenlaisia variaatioita. Tässä on pari esimerkkiä mahdollisesta muutoksesta. Verovapaata osinkoa 9 % nettovarallisuudesta ja maksimimäärä 50.000,00 euroa. Verovapaata osinkoa 7 % nettovarallisuudesta ja maksimimäärä 70.000,00 euroa. Ylimenevät osingot verotettaisiin kokonaan pääomatulona. Listatun yhtiön osingot verotettaisiin mahdollisesti kokonaan pääomatulona, mutta osinkoihin liittyisi pienten osinkojen verovapaus esim. alle 1.000,00 euron osingot olisivat verovapaita. Ansiotulojen verotus Hetemäen verotyöryhmä esittää verotuksen painopisteen siirtämistä työn verottamisesta kulutuksen verottamiseen. Ansiotulojen verotuksen kevennys kohdistettaisiin eniten kaikkein pienituloisimmille. Myös suurituloisimpien verotusta kevennettäisiin siten, että suurin mahdollinen rajaveroaste olisi nykyisen noin 55 %:n sijasta noin 50 %. Taloustilanne on maassamme sellainen, että suuria ansiotulojen kevennyksiä ei liene tiedossa. Tulossa on lähinnä kosmeettisia korjauksia alempaan suuntaan. Suuremman alennuksen aika on sitten, kun taloustilanne on tukevammalla pohjalla.
20 Helsingin seudun kauppakamarin veroasiantuntija Pekka Virtamo Hallituksen valitseminen osakeyhtiössä Osakeyhtiöllä on oltava hallitus, johon kuuluu yhdestä viiteen varsinaista jäsentä, ellei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Jos jäseniä on vähemmän kuin kolme, on hallituksessa lisäksi oltava ainakin yksi varajäsen. Jos hallituksessa on useita jäseniä, on sille valittava puheenjohtaja. Puheenjohtajan valitsee hallitus, jos hallitusta valittaessa ei ole muuta päätetty eikä yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Hallituksen jäsenet valitsee yhtiökokous, ellei valinta yhtiöjärjestyksen mukaan kuulu hallintoneuvoston tai muun tahon tehtäväksi. Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että alle puolet hallituksen jäsenistä valitaan muussa järjestyksessä, kuten ulkopuolisen tahon valitsemana. Valinta tapahtuu yleensä varsinaisessa yhtiökokouksessa, ellei siitä yhtiöjärjestyksen mukaan päätetä ylimääräisessä yhtiökokouksessa, kuten ns. vaalikokouksessa. Jos hallituksen jäseniä on esimerkiksi eronnut tai erotettu kesken toimikauden, voidaan valintoja joutua muutoinkin tekemään ylimääräisessä yhtiökokouksessa, ellei hallitus varajäsenineen ole enää päätösvaltainen. Hallituksen jäsenen toimikausi jatkuu yksityisessä osakeyhtiössä toistaiseksi, mutta julkisessa osakeyhtiössä se päättyy valintaa seuraavan varsinaisen yhtiökokouksen päättyessä. Yhtiöjärjestyksessä voidaan toimikaudesta määrätä toisin. Toimikausi päättyy uuden jäsenen valinnasta päättävän yhtiökokouksen päättyessä, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä tai uutta jäsentä valittaessa päätetä toisin. Hallituksen jäseneksi ja varajäseneksi valittavalta henkilöltä on aina saatava tehtävään suostumus. Ketään ei siis voida valita hallitukseen asianomaisen tietämättä tai vastoin hänen tahtoaan. Suostumus voidaan antaa suullisestikin, joten kirjallista muotoa ei edellytetä. Alaikäinen tai muuten vajaavaltainen, konkurssissa tai liiketoimintakiellossa oleva taikka oikeushenkilö ei voi olla hallituksen jäsenenä. Vähintään yhdellä hallituksen jäsenellä on oltava asuinpaikka Euroopan talousalueella, jollei rekisteriviranomainen myönnä yhtiölle lupaa poiketa tästä. Hallituksen jäsen voi erota tehtävästään milloin tahansa ennen toimikauden päättymistä. Eroamisesta on ilmoitettava yhtiön hallitukselle sekä valinnan suorittaneelle taholle, jos se on muu kuin yhtiökokous. Yhtiön hallituksen tulee tehdä jäsenen eroamisesta ilmoitus kaupparekisteriin, mutta tällaisen ilmoituksen voi tehdä myös eronnut jäsen itse. Hallituksen jäsenen eroamisoikeutta vastaa hänet asettaneen tahon oikeus jäsenen erottamiseen. Normaalitapauksessa siis hallituksen jäsenen vapauttaa tehtävästään yhtiökokous. Kuitenkaan yhtiökokous ei voi erottaa sellaista hallituksen jäsentä, joka on hallintoneuvoston tai muun tahon valitsema. Eroamiseen ja erottamiseen ei tarvitse ilmoittaa erityistä syytä tai muuta perustelua. Jos hallituksen jäsenen tehtävä tulee kesken toimikautta avoimeksi eroamisen, erottamisen tai kuolemantapauksen johdosta taikka jos hallituksen jäsen menettää kelpoisuutensa tehtävään, hänen tilalleen tulee varajäsen sen mukaan kuin yhtiöjärjestyksessä määrätään tai varajäsentä valittaessa on päätetty.