sydämen asia Ihmiset kertovat asioista, joista on tullut heille elämäntehtävä. Juureton tyttö, josta kasvoi rohkea nainen Puhutko suomea? Ovatko nuo omat hiuksesi? Tanssitaiteilija Sonya Lindfors joutuu koko ajan todistamaan olevansa suomalainen. Se kasvattaa sisua. Sonya haluaa näyttää, ettei värillä ole väliä edes Suomessa. EMMI OKSANEN / KUVAT HEIDI STRENGELL 28 KAUNEUS & TERVEYS
Sonya Lindfors on palkittu taiteilija ja koreografi. Ruokakaupassa hän voi saada kuulla olevansa afrikkalainen apina. KAUNEUS & TERVEYS 29
T Tervemenoa TEINI-IKÄISENÄ Sonya Lindforsilla, 28, oli identiteettikriisi. Suomalaisen äidin ja afrikkalaisen isän tyttärelle ei ollut tarjolla sopivaa naisen roolimallia. Suomessa tummaihoisia naisia edusti lähinnä missi Lola Wallinkoski (tuolloin Odusoga). Mediassa musta nainen esiteltiin useimmiten pienissä vaatteissa musiikkivideoiden taustatanssijana. Kesti vuosia, ennen kuin Yhdysvaltojen ykkösnaiseksi nousi Michelle Obama, fiksu ja koulutettu musta nainen. Sonyan mielestä sellainen olisi pitänyt saada jo aiemmin. On raskasta, jos nuorena ei ole ketään samannäköistä tai samanlaisesta taustasta tulevaa esikuvaa. Roolimallin puutteesta huolimatta Sonyasta kasvoi sanavalmis tanssitaiteilija, joka ohjaa työssään kokeneita ja itseään jopa kaksi kertaa vanhempia esiintyjiä. Hän kokee, että nuorena naisena ja lisäksi tummaihoisena hän joutuu perustelemaan asemansa useammin kuin kollegansa. Työ on vaatinut vahvuutta. Eniten rohkeutta on silti kysynyt oman herkkyyden ja haurauden paljastaminen. SONYA LINDFORS Ikä: 28 Ammatti: koreografi ja tanssitaiteilija Asuinpaikka: Herttoniemenranta, Helsinki Perhe: äiti, isä, kolme veljeä, sisko, kaksi äitipuolta ja isäpuoli Harrastukset: Lukeminen, teatteri ja kuntosalilla käynti. 80-LUVUN HELSINGIN KUMPULA oli onnellisten keskiluokkaisten asuinalue. Pihalla lasten joukossa juoksi myös kiharatukkainen Sonya. Hän oli yksinhuoltajaäidin tytär. Avioerot ja yksinhuoltajaperheet eivät olleet tuolloin yhtä yleisiä kuin nyt. So nyan perhe erottui muista. Lapsuuteni oli onnellinen, mutta perheemme outo. Äiti harrasti tanssia ja rummutusta ja saattoi pukeutua afrikkalaisiin vaatteisiin. Sonya oli pihan vilkas ja äänekäs muttei sorsittu muukalainen. Joskus kuulin, kun jonkun kaverin vanhemmat puhuivat neekerijuttuja, mutta ne eivät kohdistuneet minuun. Ehkä siksi, että Sonyan äiti oli lääkäri, kuten myös Espoossa asuva kamerunilainen isä. Sonya oli koulutettujen vanhempien lapsi. Äiti erikoistui anestesialääkäriksi ja teki paljon töitä, kun Sonya oli leikki-ikäinen. Kun äiti oli töissä, mummi hoiti Sonyaa. Isäänsä Sonya tapasi viikoittain. Lindforsin perheessä yksinhuoltajuus ei ollut uutta ja outoa, sillä myös Sonyan äiti on kasvanut kahdestaan äitinsä kanssa. Mummi oli yksinhuoltaja 50-luvulla. Silloin se oli iso juttu. Me olemme sellainen älykkäiden, vahvojen ja sopeutuvaisten naisten perhe. Minä olin varmaan seitsemässä eri päiväkodissa sen mukaan, mikä oli lähinnä äidin työpaikkaa. Kai se oli rankkaa vaihtaa paikkaa, mutta minusta tuli sopeutuvainen. Päiväkodissa jotkut lapset nimittelivät ja haukkuivat Sonyaa, mutta häntä ei kiusattu. Hän halusi olla vahva, puri hammasta ja nieleskeli kyyneleet, jos hän kaatui pihalla ja löi polvensa. Isä oli opettanut, ettei saa näyttää heikkoutta, eikä Sonya halunnut olla itkupilli. Ongelmien peittäminen kuuluu Sonyan mukaan afrikkalaiseen kulttuuriin mutta kuulostaa myös hyvin suomalaiselta. ERILAISEN ON OLTAVA aina vähän muita vahvempi. Itseään on suojeltava. Näin isä opetti, ja saman läksyn Sonya oppi muutenkin. En ole päästänyt muita kauhean lähelle. Jos minua vaivasi lapsena jokin asia, en välttämättä kertonut siitä kenellekään. Sonya on aina ollut luokkansa tai koulunsa ainoa tummaihoinen: peruskoulussa, lukiossa ja jatko-opinnoissa Teatterikorkeakoulussa. Nyt taide- ja tanssipiireissäkin hän on erilainen. Peruskoulussa alemmalla Afrikkaan -kommentit satuttavat joka kerta. luokalla oli kongolaisia maahanmuuttajia. Minusta oli hyvä, että kouluun tuli muitakin erinäköisiä. Minun ei tarvinnut enää yksin edustaa afrosuomalaisia ja olla kaikkien maskotti, jonka pitää käyttäytyä hyvin. Erilaisen rooli on raskas. Minun pitää olla parempi kuin normisuomalaisen. Ulkomaalaistaustainen ei saa mokata, eikä saa antaa kenellekään syytä epäillä mitään. On tehtävä muita enemmän töitä lunastaakseen paikkansa. Aina on pitänyt selittää omaa ulkonäköä ja taustaa. Vau, kun puhut hyvin suomea. Se on mun äidinkieli. Onko noi sun omat hiukset, saako kokeilla. Tällaisia keskusteluja Sonya on käynyt lukemattomia kertoja. Välillä hän on meinannut uupua niihin. Yleistäminen ja oletus, ettei suomalainen voi olla tummaihoinen, tuskastuttavat Sonyaa. Hän puhuisi mieluummin taiteesta, tanssimisesta ja matkustamisesta.» 30 KAUNEUS & TERVEYS
1 2 8 7 6 3 4 5 1 Sonya rakastaa matkustelua ja New Yorkia. 2 Jouluna 1994 Barbadoksella, missä Sonyan äiti (oik.) työskenteli lääkärinä. Kuvassa myös mummi. 3 Pupu Porkkana on kulkenut mukana lapsuudesta asti. 4 18-vuotiaana rakkaan harrastuksen parissa. 5 Hip hop -tanssimitaleja vuosien varrelta. Suurimman osan mitaleistaan Sonya on lahjoittanut Burkina Fason -matkoillaan lapsille palkinnoksi kilpailuihin. 6 Sonyan ensimmäinen cd, jonka hän sai isältään. 7 Kutakin tanssiprojektia varten on oma luonnoskirja. 8 Sonyan tukka ei ole täysafro, joten hän kohottaa sitä afrokammalla. Hiusten suoristaminen on iso urakka, johon hän ryhtyy harvoin. KAUNEUS & TERVEYS 31
KOULUAIKANA elämä tuntui ihan turvalliselta. Äiti ja isä ovat suojelleet minua. Koulut, harrastukset ja äidin ja isän ystävät ovat olleet valikoituneita. En ole joutunut ympäristöön, jossa olisin kokenut rasismia. Kokkolassa ja Joensuussa kasvaneilla afrikkalaistaustaisilla kavereillani on ihan erilaisia kokemuksia. Heitä on kiusattu koulussa ja uhkailtu. Nyt Sonya elää omien sanojensa mukaan taidekuplassa. Hän viettää suuren osan ajastaan tanssijoiden, näyttelijöiden ja muiden taiteilijoiden kanssa. Kevättalvi kului Lappeenrannan kaupunginteatterin Peter Pan -musikaalin koreografina. Viime vuonna Sonyan ja kollega Anniina Jääskeläisen perustama UrbanApa-tapahtumakonsepti sai tanssitaiteen valtionpalkinnon. Taidekupla puhkesi viimeksi siihen, kun ruokakaupassa vanhempi rouva ilmoitti Sonyalle, että tervemenoa takaisin Afrikkaan. Se satuttaa joka kerta. Sonya kuulee rasistisia kommentteja harvoin. Lappeenrannassa häntä ei nimitelty kertaakaan. Enemmän huutelijoita on esimerkiksi Itä-Helsingin alueilla, joilla asuu paljon työttömiä ja vähäosaisia. Neekeri-nimitys on Sonyan mielestä loukkaava kaikissa tilanteissa. Itse en väheksy ihmisiä heidän ulkonäkönsä, taustansa, uskontonsa, koulutuksensa tai asemansa takia. En voi tietää, mitä kaikkea he ovat kokeneet. Oma erilaisuus on opettanut empatiaa muita erilaisia kohtaan. Äiti, isä ja mummi ovat aina kannustaneet Sonyaa. Se on yksi syy rohkeuteen. He ovat sanoneet, että olen lahjakas, älykäs ja kaunis ja voin tehdä mitä vain. Isä on kotoisin pienestä kylästä, ja hänen on pitänyt olla paras saadakseen stipendin ja päästäkseen ulkomaille opiskelemaan. Hän on päässyt pienestä kylästä tänne asti. Hyvätuloisista lääkärivanhemmista, kannustuksesta ja yli yhdeksän keskiarvosta huolimatta Sonya on kokenut vahvasti olevansa erilainen. Oma erilainen tausta on myös hävettänyt. Yksikään laulaja tai näyttelijä, jota kaveripiirissäni fanitettiin 90-luvulla, ei ollut musta. En pitänyt itseänikään kauniina tai hyvännäköisenä, koska en sopinut kauneusihanteeseen. 10-VUOTIAANA SONYA MUUTTI äitinsä kanssa Espoon Eestinkallioon. Kumpula ja paras ystävä naapurista jäivät taakse. Enää Sonyalla ei ollut ketään, kenelle kertoa kaikki asiat. Opettelin itkemään. Taiteilijan on tunnistettava omat tunteensa. KOLME ASIAA NYT 1. Opettelen... etten suorita lomilla. Jos olen väsynyt, voin vain nukkua, lukea ja nukkua lisää. 2. Nauroin... ystävälleni, joka esitti minua tanssimassa. Välillä naurattaa, että aikuisen ihmisen työ voi olla leikkimistä. 3. Itkin... kun mummini sisko kuoli. Ymmärsin, että jossain vaiheessa tulen itsekin ikään, jossa ystävät alkavat kuolla ympäriltä. Äidillä oli oma maailmantuska. Hän oli uupunut töistä, enkä halunnut rasittaa häntä. Äiti oli herkkis, sinisilmäinen ja usein liian luottavainen. En halunnut olla samanlainen ja kovetin itseni. Halusin pärjätä yksin. Sonyan äiti oli välillä niin uupunut, että makasi melkein koko päivän sängyssä päivystysvuoron jälkeen. Yön kestävät vuorot kuuluivat lääkärin työhön. Silloin Sonya teki itse ruokaa itselleen. Teini-ikäisenä Sonya ja äiti riitelivät paljon. Riitaa tuli esimerkiksi siitä, että äiti meni naimisiin kuubalaisen muusikon kanssa, joka muutti asumaan Sonyan ja äidin kanssa. Yhtäkkiä Sonyalla oli uusi isäpuoli. Tanssista tuli Sonyan turvasatama ja pakokeino. Jos himassa oli vaikeaa, olin paljon treeneissä. Tanssiessa oli pakko keskittyä ja unohtaa muu. Tanssin ansiosta myöskään teinisekoilu ja dokaaminen eivät kiinnostaneet minua. Sonya aloitti lastentanssilla 4-vuotiaana. Yhdeksäsluokkalaisena hän tanssi 15 20 tuntia viikossa ja alkoi tähdätä ammattilaiseksi. Sama tahti jatkui lukiolaisena. Silloin tuli myös aika opetella itkemään. Seurustelin lukiolaisena ensimmäistä kertaa. Minun oli tosi vaikea kertoa, mikä minua hävetti tai suretti. Opettelin itkemään. Tajusin, että jos haluan tehdä töitä taiteilijana, minun on tunnistettava omat tunteeni. Nykyään osaan itkeä ja puhua. Saatan myös kirjoittaa pahasta olostani. HERKKYYDEN JA HAURAUDEN tunnustaminen on ollut vapauttavaa. Viime syksynä Sonya teki yhdessä kolmen muun tummaihoisen taiteilijan kanssa Noir!-tanssiteoksen, jossa he käsittelivät omia taustojaan. Noir tarkoittaa ranskaksi mustaa. Sonya toi näyttämölle häpeän omasta taustastaan ja kokemuksen juurettomuudesta. Suomessa en näytä suomalaiselta ja Afrikassa olen todella valkoinen ja eurooppalainen. Olen joka paikassa välitilassa, en kuulu mihinkään. Tanssiteos oli yleisömenestys, mutta netin keskustelupalstoilla kommentit eivät olleet vain myönteisiä. Hommafoorumissa kirjoitettiin, että nyt noille saatanan mamuille annetaan rahaa tuollaiseen. Kirjoitus nauratti Sonyaa, mutta oma tausta oli pitkään vaiettu aihe myös puoliksi ulkomaalaisten kavereiden keskuudessa. Kun taustasta joutui puhumaan niin paljon muuten, sitä ei halunnut ottaa esille ystävien kanssa. Olen puhunut juuristani kavereideni kanssa vasta parin viime vuoden aikana. Se on ollut voimauttavaa. Olen tajunnut, etten olekaan yksin. Nykyisin Sonya kokee, että juuret ovat hänen voimavaransa. 32 KAUNEUS & TERVEYS
Tiedän, millaista on olla vieras omassa kotimaassaan. Olen kääntänyt sen rikkaudeksi. Maailmassa on yksi paikka, jossa Sonya kokee sopivansa joukkoon ja näyttävänsä samalta kuin kaikki muut. Kävin New Yorkissa ensi kerran kaksikymppisenä ja ihastuin. Sinne voin kadota. Käyn siellä joka vuosi treenaamassa. New Yorkista Sonya ostaa myös meikkejä ja hiustenhoitotuotteita. Suomesta oli pitkään vaikea löytää esimerkiksi sopivanväristä meikkivoidetta. TUMMAIHOISILLA NUORILLA olisi helpompaa, jos heillä olisi monenlaisia esikuvia. Muuten voi jäädä yhden roolin vangiksi. Nuorille miehille Jani Toivola on ehkä paras tummaihoinen roolimalli. Toinen hyvä on räppäri Gracias. Sonya ei halua olla esillä esimerkiksi pelkästään ulkonäön takia. Minun pääni ei ole hattuteline. Ajattelen, että minun on oltava rohkea, jotta joku muukin uskaltaa olla. Sonya kannustaa tummaihoisia nuoria tyttöjä tekemään niin kuin itsestä tuntuu oikealta ja luottamaan itseensä. Lokerot ja muotit on tehty rikottaviksi. Ei saa antaa kenenkään lokeroida itseään, eikä tehdä Minun on oltava rohkea, jotta joku muukin uskaltaa olla. sitä itsekään. Pitää olla rohkea ja etsiä ympärille ne ihmiset, jotka kannustavat eteenpäin. Tausta ja ihonväri eivät ole tärkeitä. Tärkeintä on olla onnellinen. Sonyan mielestä häntä nuorempi sukupolvi on aiempia monikulttuurisempi. Se ilahduttaa. Kotikulmillani Herttoniemenrannassa on alkanut näkyä enemmän monikulttuurista porukkaa viiden viime vuoden aikana. Myös Teatterikorkeakouluun tuli opiskeluaikanani pari muuta tummaihoista opiskelijaa. Tienraivaaja ja maailmanparantaja. Sellainen Sonya on. 16-tuntisia päiviä tehdessä hänestä tuntuu, että työ nielaisee koko elämän. Samalla hän kokee tekevänsä jotain tärkeää. Viime syksy oli niin rankka, että minun piti tosissani pohtia, onko tämä sitä, mitä haluan tehdä. Työ tuntuu kuitenkin tärkeältä. Taiteen pitää tuoda elämään jotain muuta kuin tehokasta ja nopeaa kapitalistista arvomaailmaa. Sonya oli vilkas lapsi, jonka balettiopettaja komensi ulos tunnilta. Sonya vaihtoi katutansseihin. Tanssi auttoi, kun kotona oli vaikeaa ja piti poissa teinisekoiluista. KAUNEUS & TERVEYS 33