YSTÄVÄKIRJE 3/80 Aizumi 10.6.1980 Jorma ja Lea Pihkala 313-1 Nishikatsuji Shozui, Aizumi-cho Itano-gun, Tokushima-ken 771-12 JAPAN Rakkaat ystävät! "Minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps. 73:28 Onnen ehdot Usein aloitan keskustelun sellaisen japanilaisen kansa, joka ei ole milloinkaan aiemmin kuullut evankeliumia kysymällä häneltä, mitä onni on ja mitkä ovat onnellisen elämän ehdot. Tietysti saattaa olla vaikeaa määritellä onnea, mutta onnellisen elämän ehtoja, tulee yleensä esiin lukuisia kuten esimerkiksi terveys, ystävät, menestys, asema, perhe, raha, rauha, kiitollinen mieli, ilo, rakkaus, toivo, vapaus jne. Kun listaa sitten tarkastelee, niin ehtojen joukossa on osa sellaisia, jotka ovat sinänsä hyviä asioita, mutta joita ilmankin voi kuitenkin olla ainakin verrattain onnellinen. Sellaisia ovat terveys (sairas - pysyvästikin sairas - voi olla onnellinen), raha (rikkaus ei ole onnen tae eikä köyhyys välttämättä onnettomuus), menestys (tappion kärsinytkin voi olla onnellinen), asema (vähäisin on usein onnellisempi kuin korkealle kivunnut - vaikka ylhäälläkin voi toki olla onnellinen) jne. Jäljelle jää kuitenkin joukko asioita, joita ilman ei missään tapauksessa voi olla onnellinen. Sellaisia ovat ainakin 1. rauha, 2. ilo, 3. rakkaus ja 4. toivo. Tässä kohden kysynkin sitten, mitä rauha oikein on, mitä ilo on jne. Ja mikä on niiden saamisen ehto? Rauha Niin, mitä rauha on? (Tarkoitan tässä sydämen rauhaa, en niinkään ulkoista rauhaa, niin arvokas asia kuin sekin on). Onko rauha jonkinlaista sydämen tyyneyttä ja viileyttä, asioiden yläpuolella olemista niin, että mikään ei pääse järkyttämään mielen tasapainoamme. Jos rauha olisi tätä, se olisi vain ani harvojen saavutettavissa ja sen saavuttaneetkin ihmiset olisivat todennäköisesti kylmiä ja sydämettömiä ihmisiä. Ei, kyllä itkevä ja riemuitseva, tuskaa tunteva ja voimaansa uhoava voivat yhtä lailla omistaa rauhan. Rauha ei ole mielentila - jos se olisi sitä, niin kovin häilyvä olisi kristitynkin rauha. Rauhan olemusta kuvannee hyvin lapsen käytös pimeällä. Pientä lasta ei hevin saa kulkemaan tutuintakaan polkua yksin pilkkopimeässä. Mutta kun isä tai äiti ottaa häntä kädestä kiinni, niin kulku sujuu. Pieni sydän saattaa kokea pimeyden yhä pelottavana, mutta kun vierellä on turva, voi kulkea eteenpäin. Rauhan omistamisen ehtona on siis sellainen henkilö välittömästi vierellämme, että voimme häneen nojautua, luottaa kaikessa ja joka tilanteessa mielialastamme riippumatta. Rauha on siis turvautumista väkevään, luotettavaan henkilöön, joka on aina tykönämme.
Ilo No mitä sitten on ilo (joka on muuten merkillisesti sidoksissa kiitollisuuden kanssa). Ja miten ilo on saatavissa? Tietysti meillä on monenlaisia ilon aiheita (menestys, häät, lapsen syntyminen jne), mutta usein meillä ei ole iloa, vaikka elämämme olisi ilonaiheita tulvillaan. Täällä Japanissa kun ei ole vuorista puutetta, tulee silloin tällöin noustua vuoren huipulle yksinään. Kun sitten jalkojen alle leviää sykähdyttävä maisema, niin usein valtaa sydämen ei vain ihastus vaan myös tunto siitä, että jotain puuttuu. Toivoisi, että vierellä olisi joku toinen (vaimo), jolle voisi jakaa tämän maiseman. (Tätä kirjoittaessani Lea on juuri 10 päivän matkalla Koreaan, joten yksinäisyys vaivaa.) Ilo on sitä, että voi jakaa sydämensä jonkun toisen kanssa. Kun saa jakaa sydämellä olevan asiansa, oli se sitten pieni tai suuri, hyvä tai paha, siten, että tulee todella ymmärretyksi ja toisaalta pääsee myös jotain oivaltamaan sen ihmisen sydämestä, jolle asioitansa jakaa, niin se on iloa. Se on sitä päivittäistä pientä iloa, jota niin mielellämme odotamme esimerkiksi kahvikupin äärellä kokevamme. Ilo on sydänten keskinäistä avoimuutta ja keskinäistä ymmärtämystä. Näin ollen ilon ehto on sellainen henkilö, jolle sydämensä voi avata ja joka avaa myös oman sydämensä. Rakkaus Mitä on sitten rakkaus? Sanomattakin on selvää, että rakkaus tarvitsee kohteensa, jonkun henkilön. Oli sitten kysymys lapsiin, puolisoon, ystäviin jne kohdistuvasta rakkaudesta, sen perusluonne on käsittääkseni itsensä luovuttamisessa toisen hyväksi tai vähintäänkin se on omastaan antamista (vapaaehtoista) toisen hyväksi. Toivo Lopulta siis sekä rauhan että ilon että rakkauden ehto on sama: toinen henkilö. Mutta kuka tämä henkilö on ja millainen henkilö tulee ylipäänsä kysymykseen? Tässä tulemme evankeliumin ytimeen Jeesukseen Kristukseen. Vain Hän on se Henkilö, johon voimme turvata kaikessa - kuoleman hetkelläkin. Vain Hän ymmärtää meitä täydellisesti ja myös avaa Sanassaan Raamatussa meille sydämensä syvyydet. Hän on myös on luovuttanut itsensä kokonaan - aina ristin kuolemaan asti - meidän hyväksemme. Hänen luotaan löytyy rauha, ilo ja rakkaus. Mutta Hänessä on myös toivo, sillä toivo ei ole sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vaan toivo on sitä, Kuka tulevaisuudessa on meitä vastassa. Näin sitten keskustelu jatkuu. Joudumme kysymään, miksi niin kovin harvat ihmiset näyttävät onnellisilta (ja kaiketi vielä harvemmat todella sitä ovat). Syy on synti, ihmisen onneton halu itseriittoisuuteen ja eroon tästä Henkilöstä. Edelleen keskustelu kulkee Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen kautta syntiongelman ratkaisuun ja uskon kautta avautuvaan tiehen Jeesuksen luo. Ja näin ensikertalainen saa kuulla jotain siitä Jumalasta, jonka lähellä me löydämme onnen. Kevään tapahtumia Edellisestä kiertokirjeestämme on päässyt vierähtämään melkoinen tovi lähes huomaamatta, sillä huhti-toukokuu (vuoden parasta aikaa Japanissa, kuin Suomen paras suvi) ovat olleet erittäin kiireistä työn aikaa seurakunnassamme. Ohjelmassamme on ollut mm seuraavaa:
Joni-filmi Tokushimassa, englannin seminaari Kagawa -läänissä, puolentoista viikon video-kotikokoussarja, pioneerievankelioimisseminaari Osakassa, raamatullisen uskon päivät Tokushimassa (muutaman seurakunnan yhteistyönä: itse pidin niillä esityksen katolilaisuuden ja protestantismin eroista, joiden syvyyttä useimmat japanilaiset kristityt eivät näytä tajuavan), lasten ja aikuisten seurakuntaretki yhdessä Ananin srk:n kanssa meren rannalle (mukana yhteensä noin 50 henkeä), Kenji ja Hiroko O:n häät 11.5., evankelioimispäivät 17.-18.5. (mukana oli ilahduttava määrä ensi- ja toiskertalaisia - näytimme pari filmiä, joista toinen kertoi erään korealaisen kristityn naisopettajan vainotiestä sodan aikana ja siitä voitosta, jonka rakkaus Herraan antaa niissäkin oloissa), vihdoin 6.6. oli "Maailman valo" - radio-ohjelman kuuntelijakokous Wakimachin kirkossa. Lisäksi olemme saaneet vastaanottaa pari "yllätysvierasta" Suomesta (kirkon lähetystyön keskuksen vs sihteerin Martti Laitisen ja SaIme Mattilan Vantaan srk:sta.) Kaikki tämä on siis tapahtunut tavanomaisen viikko-ohjelmamme lisäksi, johon siihenkin on tullut hiukan lisää: Pari uutta englannin ryhmää on syntynyt (lukiolaisia ja aikuisia), nuorten piiri on päässyt alkuun, säännölliset kotikokoukset ovat alkaneet ja Lea on aloittanut englantilaisten laulujen opetuksen eräässä Tokushimassa sijaitsevassa lastenseimessä (kerran viikossa). Ihmisten kuulumisia Johtuen osaksi tapahtumarikkaudesta ja osaksi siitä, että uusia ihmisiä (jokunen nuori ja muutama keski-ikäinen) on tullut mukaan, työ on "maistunut" ja on ollut ilo julistaa evankeliumia Jeesuksesta. Helmikuulta lähtien kirkossamme on käynyt I -niminen keski-ikäinen mies ja M -niminen nainen. Jälkimmäinen on kristitty, siirtynyt Kamojiman kirkosta maantieteellisen etäisyyden vuoksi. I-san ei sen sijaan ole vielä kristitty, mutta on erittäin kiinnostunut ja osallistuu säännöllisesti sunnuntaiaamun aikuisten pyhäkouluun, jossa käymme läpi Raamatun perustotuuksia. Ichiyoo-san, innokas keskikoulun kolmasluokkalainen nuori, on saanut vedetyksi pari koulutoveriaan kirkkoon. Lisäksi hän pyrkii koulussa lauantaisin opettamaan Raamattua muutamalle ystävälleen. (Keskikoululaiset ovat ehkä kaikkein vastaanottavaisin ryhmä nuoria täällä Japanissa). T-san on kärsivällisesti saanut vedetyksi miehensä jumalanpalveluksiin, evankelioimistilaisuuksiin ja nyt viimeksi myös aikuisten pyhäkouluun. Vaikuttaa siltä, kuin hänen mielenkiintonsa olisi kasvamassa. Kotikäynnit ja kotikokoukset Huhti-toukokuun ajan saimme pitää Sakurai-senseitä Yoshinogawan työssä noin päivän viikossa. Kiertelimme yhdessä aamupäivisin kotikäynneillä ja illalla pidimme kotikokouksia. Yhteistyösuhde päättyi kesäkuun alussa, mutta iloitsin suuresti tuosta lyhyestäkin ajasta. Kotikäynneillä saimme tavata monenlaisia ihmisiä - mm niiden kautta tutustuimme 33-vuotiaaseen rouvaan, joka on sairastunut syöpään. Inhimillisesti katsoen hänellä ei ole enää paljon aikaa, mutta rukoilkaa, että hän vielä saisi avata sydämensä Jeesukselle. Kotikokoustyön taas olemme jo pitkään tienneet ratkaisevaksi kirkon kasvun kannalta. Iloksemme on pikku hiljaa uusia koteja avautunut ja uusia kontakteja on solmittu. Haluamme tällä linjalla jatkaa, jos Jumala suo.
Häät Päällimmäisenä mielessä yllä olevista tapahtumista on Kenji ja Hiroko O:n häät. Kyse oli seurakuntamme toisista häistä sen lyhyen historian aikana, mutta ne olivat ensimmäiset nykyisessä kirkkorakennuksessamme. (Shigeru Miyazakin häitä varten jouduimme lainaamaan toista kirkkoa, kun omamme oli silloin vasta puolivalmis.) Täytyy sanoa, että sydämemme on iloinnut tästä uudesta kristitystä kodista. Uskon, että vihkitilaisuus ei voinut olla jättämättä jotain vaikutusta myös Kenji-sanin isään, joka on varsin selvästi kristinuskoa vastaan ja Hirokon vanhempiin, jotka eivät myöskään ole vielä kristittyjä. Maailman valo Toinen ilon aihe ainakin itselleni oli Yo no Hikari (Maailman valo)- radio-ohjelman kuuntelijakokous. Kokous pidettiin Wakimachin kirkossa noin 30 km päässä meiltä. (Radiotyötoimikunnan jäsenenä olin järjestelyvastuussa kokouksesta.) Ennen illan päätilaisuutta, jossa oli pääpuhujana radioevankelista Hatori, pidettiin radiotyötä ja henkilökohtaista evankeliointia käsittelevä aamupäivän seminaari. Sen noin 60 osanottajaa (15 eri kirkosta) lähti sitten kiertämään kauppalaa kuunteluttaen kasetilta joka aamuista 5 min evankelioivaa ohjelmaa, levittäen kutsuja illan kokoukseen ja todistaen Herrasta. Pieni kauppala täyttyi "evankeliumin kauppiaista" ja kovaäänisautojen kuulutuksista, niin että kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mistä oli kysymys. "Saaliskin" oli rohkaiseva. Illan kokouksen noin 250 osallistujasta noin 50 oli Wakimachista tulleita ei-kristittyjä. Kokouksen aikana varsin moni ilmoitti halunsa uskoa Jeesukseen ja oppia Hänet tuntemaan. - Laajapohjaisella yhteistyöllä täälläkin voidaan saavuttaa varsin huomattavia määriä ihmisiä. Billy Graham Japaniin Todella laajapohjaisesta, jopa maanlaajuisesta yhteistyöstä on kysymys ensi syksynä lokakuussa, kun Billy Graham on tulossa Japaniin. Hän pitää neljässä suurkaupungissa kokoussarjat urheilustadioneilla. Meitä lähin ristiretki pidetään Osakassa 8.-12.10. Rukoilkaamme, että nämä kokoussarjat saisivat koitua suureksi siunaukseksi tälle kansalle. Niitä on valmisteltu huolellisesti. Lähtökohtana on ollut japanilaisten kirkkojen aktivointi laajalla rintamalla evankelioimaan ympäristöään. Shigerun talo harjakorkeudessa Shigeru Miyazaki, joka on rakentamassa täältä noin 12 km päässä sijaitsevaan Kami-itan kauppalaan taloa, on saanut sen harjakorkeuteen. Tarkoitushan on, että se valmistuisi vuoden loppuun mennessä. Ensi vuonna, jos Herra suo, päässemme aloittamaan sivupisteen tässä kauppalassa, jossa tähän asti ei ole ollut minkäänlaista kirkkoa. Lasten terveys ja muita rukousaiheita Ylihuomenna 12.6. loppuu Japanin suomalaisen koulun lukuvuosi ja Sinikka ja Helena pääsevät pitkälle kesälomalleen. Ensimmäinen vuosi kotoa poissa on sujunut oikeastaan hyvin. Asakon ja Tomion terveydentila on pikku hiljaa parantunut, vaikka Tomio saikin tulirokkonsa päälle vielä keuhkokuumeenkin. Täyteen kuntoon pääseminen vienee vielä aikaa melko lailla.
Kiitos Erityiseksi esirukousaiheeksi haluamme jättää Kallioisten perheen Liisa-tytön, joka on joutunut vakavasta munuaistaudista johtuen sairaalahoitoon ja joutunee viettämään siellä useita kuukausia näillä näkymin. Heinäkuun lopulla järjestämme, jos Herra suo, leirin lapsille ja nuorille. Jätämme nekin esirukouksiinne. Sydämelliset kiitokset kaikesta tänne saamastamme postista. Erityisesti olemme iloinneet uutisista, jotka kertovat Herran teoista teidän keskellänne. Vielä on niitä ihmisiä, jotka avaavat sydämensä Herran armolle. Hänen armonsa totisesti riittää jokaiselle! Siunattua kesänjatkoa. Isän käteen! Jorma, Lea, Hanna, Sinikka, Helena, Tomio, Asako ja Sampo