YSTÄVÄKIRJE 2/79 Aizumi Jorma Ja Lea Pihkala Nishikatsuji, Shozui Aizumi-cho, Itano-gun Tokuohima-ken JAPAN puh.

Transkriptio

1 YSTÄVÄKIRJE 2/79 Aizumi Jorma Ja Lea Pihkala Nishikatsuji, Shozui Aizumi-cho, Itano-gun Tokuohima-ken JAPAN puh Rakkaat ystävät! "Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään... joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa." Room.14:4,6 Herran edessä seisominen Tänä torstai-iltana (26.4.) Yoshinogawan kirkon Raamattu- ja rukouspiirissä tutkitaan Roomalaiskirjeen 14. lukua, joten siitä yllä katkelmajakeet kertovat jotakin aivan olennaista uskovan elämän luonteesta. Ensinnäkin millainen ihminen on uskova? Hänen tuntomerkkinsä on seisominen Herran edessä ja kaiken tekeminen sillä tavalla, että se tapahtuu Herran edessä ja Herraa varten. Uskovina me olemme Herran omaisuutta riippumatta siitä, elämmekö vai kuolemmeko (Room. 14:8), ja olemme tarkoitetut Hänen elämään Hänen hyväkseen. Toinen seikka on se, että uskovat ovat erilaisia. Heillä saa olla erilaisia mielipiteitä ns. ehdonvallan asioista. Toinen on vahvempi uskossaan ja toinen heikompi (mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän ei olisi mahdollista kaavaa syvempään Herran tuntemiseen, joka muuten on täsmälleen sama asia kuin lujempi usko). Kolmanneksi Herran edessä seisominen merkitsee kiitollisuutta Herraa kohtaan. Toinen saa kiittää Herraa yhdestä lahjasta ja toinen toisesta. Vieläpä saamme Herran edessä kiittää siitäkin, että emme voi joissain asioissa tehdä tai ajatella samalla tavalla kuin joku toinen uskova. Neljäs seikka on se, että Herra on se, joka meidät pystyssä pitää. Uskon elämän säilyminen ja kasvaminen on kokonaan Herran varassa. Mutta juuri siksi se on niin sanomattoman luotettavissa ja hyvissä käsissä. Lähtö Suomesta Nyt kun olemme jo päässeet asettumaan taloksi tänne kirkon alakertaan, ajatuksemme pysähtyvät silloin tällöin haikean tuntuisilla Mäntylän tupaan ja tanhuviin, Pohjois-Savon tuttuihin maisemiin ja omaisten ja ystävien kasvojen hahmoihin. Vuosi siellä keskenänne oli monella tavalla rikas, erityisesti siksi, että saimme kokea niin paljon Herran hyvyyttä keskellänne. Haikeata oli lopulta lähteä vaikka ikävä yllättikin vasta matkalla ja täällä päässä. Kiitokset teille lähtöjuhlasta, kiitokset Ryttylässä ja

2 Seutulassa matkalle saattajille! Olemme saaneet tuntea hyvin kouriintuntuvasti esirukoustenne kantavaa voimaa. Matka Ryttylässä ennen lähtöämme selvisi, että joutuisimme todennäköisesti yöpymään Moskovassa, koska jatkoyhteyden koneeseen samana päivänä ei oltu saatu varmistetuksi paikkoja. Niin sitten kävikin, joten puolentoista tunnin lennon jälkeen olimme pilvisessä Moskovassa. Ensimmäisiä havaintojamme lentoasemalla oli erään tullitiskin päälle kasattu kirjapino. Totesin heti, että kyseessä oli usean kymmenen erä venäläisiä Raamattuja, jotka oli takavarikoitu joltakin maahan yrittäneeltä uskovalta. Murhe täytti mielen. Vuorokausi Moskovassa sujui muuten ilman ongelmia. Meillä oli tilaisuus katsella bussista myös Moskovan nähtävyyksiä ja seurata sen elämää. Koko matkan ajan ihan perille asti Sampo käyttäytyi aivan esimerkillisesti - kiitos esirukoustenne. Tokion uusi kansainvälinen lentokenttä Narita otti meidät vastaan hymyilevässä auringonpaisteessa todella ystävällisesti. Pääsimme tullista läpi kuin konsanaan Seutulassa ilman tarkistuksia. Bussimatka Tokion keskustaan oli todella kotoisan tuntuinen. Tämähän on se vanha tuttu Japani. Tien varsia koristivat kukkaistutukset ja täydessä kukassa olevat kirsikkapuut. Vaihto bussin päätepysäkiltä 140 kg:n matkatavaroiden kanssa kahdella taksilla Tokion asemalle (noin 10 minuutin matka) lienee ollut matkan hankalin osuus. Tokion asemalta huristelimme Shinkansen -junalla runsaassa kolmessa tunnissa noin 550 km matkan Kobeen, jonne saavuimme sunnuntai-iltana 1.4. Asemalla Rämät ja Kallioiset olivat vastassa. Yövyimme heillä ja jatkoimme seuraavana päivänä lautalla Tokushimaan, missä meitä oli satamassa odottamassa parikymmenhenkinen vastaanottojoukko huolimatta siitä, että tulimme perille aivan muuhun aikaan kuin he olivat etukäteen saaneet tiedon. Etunenässä oli pastori Itoo, joka kiitosrukouksin toivotti meidät Herran nimessä tervetulleeksi Japaniin. Olimme palanneet kotiin. Muutto Asettumisessa kirkon alakertaan auttoi suuresti se, että Valkamat ja Vänskät olivat amerikkalaisen lähetin Bud Chasen ja seurakuntalaistemme avustuksella suorittaneet tavaroidemme muuton. Tietysti tavaroiden järjestely vei taas oman aikansa samoin kuin totuttelu t tuntia aikaisempaan elämänrytmiin kuin siellä Suomessa. Olemme todella iloisia uudesta kodostamme, joka on juuri sopiva perheellemme ja työn kannalta todella ihanteellinen. Toisen kerroksen kirkkosali on mielestämme todella kaunis. (Sehän valmistui viime vuoden elokuussa.) Sen yhteydessä on huone pienryhmien kokouksille ja pieni keittiö, jotka tekevät kirkon toiminnallisesti näissä oloissa lähes ihanteelliseksi. Muuttoomme liittyi myös uuden auton hankkiminen perheellemme ja työkäyttöön. Saimme erittäin edullisesti täysin uuden (vain 3500 km ajetun) kahdeksan hengen pikkubussin. Auton hankinnassakin saimme kokea merkillistä Jumalan johdatusta.

3 H-sanin kaste Heti ensimmäisellä viikolla maahan saavuttuamme vietettiin kahdetkin tulojuhlat. Ensin lähettikunnan tulojuhlat vuosikokouksen yhteydessä ja sitten 8.4. jumalanpalveluksen jälkeen seurakuntalaisten tulojuhlat. Jälkimmäiset olivat samalla Yoshinogawan seurakunnan kolmannet kastejuhlat: H-san niminen noin 30 vuotias rouva kastettiin. Hänellä on kristityt vanhemmat, mutta vaikka hänen nuorempi sisarensa tulikin uskoon ja kastettiin, hän itse kääntyi tämän maailman suuntaan, kunnes eräät vaikeudet ja tapahtumat pysähdyttivät hänet. Noin kolme vuotta sitten pitämäämme filmievankelioimiskokoukseen hän tuli mukaan ja saimme tutustua häneen ensi kerran. Sen jälkeen hän on käynyt kirkossa ja viimeisten puolentoista vuoden ajan hän on saanut kasteopetusta ensin Jorman sitten Pirkko Valkaman opastuksella. Ennen kastettaan hän antoi hyvän todistuksen uskostaan Jeesukseen ja halustaan seurata Häntä. Iloa ja taistelua Juri saavuttuamme maahan saimme kuulla myös iloisia uutisia Ananista Vänskien työalueelta. Eräs yliopiston kolmannen vuoden opiskelijatyttö Y-san, joka jo pitempään on käynyt kirkossa, tuli kirkkaasti uskoon ja on nyt saanut jo ottaa ensimmäisiä vaikeita askeleita Herran seurassa. Hänen isänsä, joka oli aiemmin suhtautunut myönteisesti tyttärensä kirkossa käyntiin, käänsi äkisti kelkkansa ja asettui tyttärensä kastamista vastaan heti muutama päivä sen jälkeen kun hän oli pelastuksen omalle kohdalleen saanut omistaa. Vastaavanlaisiin ongelmiin on joutunut K-san, joka haluaisi ottaa kasteen, mutta muu perhe on asettunut sitä vastaan. (K-san käy nyt Bandoon kirkossa, joka on hyvä protestanttinen kirkko aivan hänen kotinsa lähellä. - Hän on tätä nykyä yliopistossa toisella vuosikurssilla.) Työ Työhön olemme päässeet pikku hiljaa käsiksi, kun matkaväsymys on haihtunut. Viikkoohjelma kirkolla sisältää tätä nykyä muun muassa naistenpiirin joka toinen viikko, Raamattu-piirin, lukiolaisten, keskikoululaisten, kansakoululaisten ja ylioppilaiden englannin ryhmät, pyhäkoulun, jumalanpalveluksen ja siihen liittyvään yhdessäolon sekä joka aamu klo 7 lyhyen (30 min) rukouskokouksen. Viimeksi mainittuun tilaisuuteen on osallistunut pari kolme henkeä. Erityisesti olemme iloinneet T-san nimisestä lastentarhanopettajasta, joka viime kesänä tuli uskoon. Hän on todella innokas pääsemään syvemmälle Sanaan ja hän tuo myös ystäviään ja sukulaisiaan kirkkoon. Toinen syyspuolelta lähtien kirkossa säännöllisesti käynyt innokas etsijä on A-san niminen yliopiston kolmannen vuoden opiskelijapoika. Hän sanoo kirkkoon tulon merkinneen hänelle sisäisen rauhan kokemista. Olemme aloittaneet hänen kanssaan kasteopetuksen. Rukoilkaa, että hän pääsisi syvälle uskon salaisuuteen Kristuksessa. Muuttomme jälkeen olemme kirkon naapurustosta saaneet joitakin uusia kontakteja samalla, kun olemme yrittäneet viritellä eloon eräitä entisiä kontaktejamme.

4 Murheeksemme olemme todenneet, että K-san, jo 6-7 vuotta sitten uskoon tullut mutta viime vuonna ei-kristityn miehen kanssa naimisiin mennyt nuori rouva on lähes jäänyt pois seurakunnan yhteydestä (vaikka hänen ei-kristitty miehensä kehottelee häntä käymään kirkossa). K-sanin isän sairastuttua vakavasti kuukausi sitten, hän itse on joutunut psyykkiseen kriisiin. Rukoilkaa hänelle uuta armoa. Aiemmin kirkossa käyneistä etsijöistä pari on jäänyt pois. Heistä K-sanin muistanette varmaankin esirukousvetoomuksestani lähtöjuhlassamme. Hän on noin 4 vuotta käynyt säännöllisesti kirkossa ja Raamattu-piireissä pääsemättä kuitenkaan sisälle pelastukseen. Nyt hän on tullut siihen tulokseen, että kristinuskosta ei ole hänelle apua. Rukoilkaa hänen puolestaan! Pyhäkoulutyö tarvitsee myös uutta tuulta siipiensä alle. Tokushiman läänin eri kirkkojen yhteistyönä toteutettu evankelioiva radio-ohjelma "Maailman valo" on kohdannut radioyhtiöiden puolelta ynseähköä kohtelua, mistä olemme murheellisia. Ohjelman aikaa on jouduttu muuttamaan entistä aikaisemmaksi ja ohjelman pituutta lyhentämään puolella. Itä-Tokushiman työ Saavuttuamme tänne Yoshinogawan työhön Valkamien perhe pääsi aloittamaan kokotoimisesti pioneerityön Itä-Tokushiman kirkossa. Alkajaisjuhla, johon saapui useita läänin kirkkojen pastoreita, oli lämmin kiitosjuhla Herralle siitä, että kokonaan uusi työ ihmisen voittamiseksi voitiin jälleen aloittaa. Juhlassa oli pääpuhujana pastori Itoo, jonka näkö on viime kuukausien aikana alkanut huolestuttavasti heikkenemään. Muistakaa häntäkin yhä rukouksissanne. Lapset Lasten sopeutuminen oli odottamattoman helppoa, koska heille Japani ei sittenkään ole uusi ja vieras maa ja ihmisetkin ovat paljossa vanhoja tuttuja. Hannan kohdalla meno kouluun oli melkoisen pelon aihe, mutta parissa päivässä japanilainen koulu muuttui todella iloiseksi paikaksi, johon hän lähtee joka aamu reippain mielin. Koululle on runsaan kilometrin kävelymatka. Suomenkielinen tukiopetus taas sujuu yllättävän helposti, sillä Kemppaanmäen koulussa Hanna näyttää oppineen itsenäisen opiskelun taitaa hämmästyttävän hyvin. Sinikka ja Helena olivat viikon totuttautumisjaksolla Kioton suomalaisella koululla. Hehän menevät kouluun varsinaisesti vasta syksyllä. Silloin heillä alkaa tokaluokka. Viikko sujui suurimmitta itkuitta (illalla peiton alla hiukan kuulemma ikävän kyyneleitä vuodatettiin). Toistaiseksi olemme aamuisin käyneet heidän kanssaan ekaluokan keskenjäänyttä osaa. Asako ja Tomio ovat käyttäneet tilaisuutta hyväksi ja ovat muuttuneet vilkkaammiksi ja pahanteon taidotkin ovat kasvaneet. Sampo on iloinen veikko ja kasvaa ja kehittyy hyvää vauhtia.

5 Lähi tulevaisuudesta Odottelemme parhaillaan Martti Mylläristä, Sakari Kähköstä ja Heikki Huttusta tänne kuukauden matkalle. Uskomme, että he tulevat Kristuksen täydellinen siunaus mukanaan. Matkan aikana tehdään tärkeitä päätöksiä, joiden puolesta pyydän teitä rukoilemaan. Yoshinogawan työssä tulemme lähi kuukausina keskittymään henkilökohtaiseen työhön tulee olemaan Tokushimassa evankelioiva suurkokous, jossa puhuu radioevankelista Hatori on suunnitteilla lasten filmikokous kirkollemme, 2.6. filmi naisyliopistolla, jos Herra vielä avaa ovet on tarkoitus pitää yhteinen lastenleiri eri työpisteittemme pyhäkoululaisille. Syyspuolelle on sitten suunnitteilla useita evankelioivia tapahtumia. Aiomme aloittaa myös kotikokousten pidon eri uskovien kodeissa tarkoituksena tavoittaa uskovien omaisia ja naapureita. Olemme jo näinä ensi viikkoina saaneet teiltä ilahduttavasti postia. Kiitokset. Jeesus sanoo: "Mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa." Isän käteen! Jorma, Lea, Hanna, Sinikka, Helena, Asako, Tomio ja Sampo