Kauppaopetusta 50 vuotta Kouvolassa 2 0 0 0

1 9 5 0 Kauppaopetusta 50 vuotta Kouvolassa 2 0 0 0 KOUVOLAN SEUDUN AMMATTIOPISTO KOUVOLAN LIIKETALOUSINSTITUUTTI KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU LIIKETALOUDEN OSASTO, KOUVOLA 1

1 9 5 0 Kauppaopetusta 50 vuotta Kouvolassa 2 0 0 0 2

3

1 9 5 0 Kauppaopetusta 50 vuotta Kouvolassa 2 0 0 0 KOUVOLAN SEUDUN AMMATTIOPISTO KOUVOLAN LIIKETALOUSINSTITUUTTI KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU LIIKETALOUDEN OSASTO, KOUVOLA 4

Teksti Salme Hintsala-Kauppi Graafinen suunnittelu ja taitto Juha Pyykkönen Valokuvat Oppilaitosten arkistot Yksityiset kokoelmat Kannen kuvat Harjoitusmyymälä Kuntotalolla 1959 Opiskelijoita atk:n parissa 1994 Paino Kirjapaino Mediatalo Oy, Koria 2000 ISBN 952-91-2538-0 5

LUKIJALLE Kouvolan kauppakoulu aloitti toimintansa syyskuun 15. päivänä 1950. Yhteistyössä Kouvolan kaupungin, Kouvolan seudun kuntayhtymän, Kouvolan Liikemiesyhdistyksen sekä alueen elinkeino- ja työelämän kanssa kauppakoulusta on 50 vuoden aikana kehittynyt kaksi kaupanalan yksikköä, jotka vastaavat hyvin työelämän ja opiskelijoiden odotuksia. Sekä Kouvolan liiketalousinstituutti että Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Kouvolan liiketalouden osasto ovat tasokkaita osaamisen, oppimisen ja kehittämisen keskuksia. Kouvolan kauppaopetuksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi haluttiin koota historiikki kauppaopetuksen tärkeimmistä kehitystä ja muutosta kuvaavista asioista ja tapahtumista. Ammattikorkeakoulun Kouvolan liiketalouden osaston ja Kouvolan liiketalousinstituutin yhteinen juhlatoimikunta antoi historiikin kirjoittamisen minun tehtäväkseni. Kauppaopetuksen 50-vuotistaipaleeseen tutustuminen ja siitä kirjoittaminen on ollut hyvin mielenkiintoista. Haluan kiittää juhlatoimikuntaa saamastani tehtävästä. Erityisesti haluan kiittää haastattelemiani henkilöitä, joilta olen saanut arvokasta tietoa myös sellaisista asioista, joita ei kirjoiteta perinteisiin lähdeaineistoihin. Jaalassa heinäkuussa 2000 Salme Hintsala-Kauppi 6

7

ESIPUHE 50 vuotta kauppaopetusta Kouvolassa on merkittävä virstanpylväs, jolloin on syytä pysähtyä tarkastelemaan kuluneita vuosikymmeniä. Miten tähän on tultu, mitä kehitysvaiheita on käyty läpi? Onhan vanha totuus, että nykytilaa on huomattavasti helpompi ymmärtää, kun tuntee kehityshistorian. Kauppaopetuksen mielenkiintoinen ja vaiherikas historia on nyt saatu yksiin kansiin tämän kirjan muodossa. Parhaat kiitokset historiikin kirjoittajalle tradenomi Salme Hintsala-Kaupille. Hän on tehnyt erittäin mittavan työn kerätessään tietoa eri lähteistä ja haastatellessaan entisiä opiskelijoita, nykyisiä työelämän edustajia ja pitkään kauppaopetuksen hyväksi työskennellyttä henkilökuntaa. Lämpimät kiitokset myös kaikille kauppaopetuksen hyväksi työskennelleille niin opettajille, muulle henkilökunnalle kuin elinkeinoelämän edustajille. Emme lähde tässä mainitsemaan ketään nimeltä erikseen, sillä listasta tulisi pitkä. Tämän historiikin sivuilta löytyy kauppaopetuksen kehitykseen Kouvolassa merkittävästi vaikuttaneita henkilöitä, yrityksiä ja yhteisöjä. Ilman Teidän arvokasta, ennakkoluulotonta panostanne emme olisi nyt tässä. Pienestä 34 opiskelijan opinahjosta on edetty kahteen yhteensä lähes 1200 opiskelijalle nykyaikaista kauppaopetusta antavaan oppilaitokseen. Uskomme, että 50 vuotta sitten tehty päätös kauppaopetuksen aloittamisesta Kouvolassa on vaikuttanut merkittävästi ei pelkästään Kouvolan vaan koko Pohjois-Kymenlaakson kehitykseen. Muistamme kiitollisuudella kaukokatseisia, ennakkoluulottomia henkilöitä ja yhteisöjä, joiden työpanoksen ansiosta opetus alkoi paikkakunnalla. Todettakoon vielä, että tällä hetkellä kaikki alueen kunnat kuuluvat kummankin opinahjon omistajayhteisöön. Lämpimät kiitokset myös vieressä luetelluille yrityksille, jotka ovat tukeneet tämän historiikin valmistumista. Kouvolassa 24. elokuuta 2000 Aila Pitkänen Johtaja Markku Puustelli Osastonjohtaja 8

TUKIJAT Tämän historiikin valmistumista ovat tukeneet Ajan Kello Asianajotoimisto, varatuomari Matti Aro Auto-Kymi Oy Autosalpa Oy E Kylmälä Oy Etelä-Karjalan Säästöpankki Expert-Backman Fysikaalinen Hoitolaitos Jukka Parikka Ky Hand Held Systems Oy Heimosen Kenkä Oy Isko Oy Kirjasavinen Kouvolan Konttorihuolto Ky Kouvolan K-Rauta Kouvolan Liikemiesyhdistys ry Kouvolan Lukko Kouvolan Pukimo Oy Kouvolan Saha Oy Kouvolan Seudun Osuuspankki Kouvolan Seudun Sähkö Oy Kouvolan Sivistys- ja Urheilutalosäätiö Kuva-Sävilä Ky Kymenlaakson Rakennus Oy Kymen Varaosahalli Oy Lakiasiaintoimisto Lehto & Lehto Oy Lakiasiaintoimisto Timo Raunu Ky Martela-keskus, Offimar Oy Merita Muotitalo Hokkanen Oy Näppäri OKA Oy Optiikka-asema Rasi Ay Osuuskauppa Ympäristö Rakennussuunnittelu Airi Penttilä Ky Ruusutarhat Arvo Suutari Oy Savkor Forest Oy (Metsätieto) Sodexho Oy Suomen Matkatoimisto Oy T. Kurki Laskentatieto Oy Vaitinen Ky Vari Oy Värimetalli Oy Arto Kokko 9

SISÄLLYS Lukijalle 5 Esipuhe 6 Tukijat 7 Suomi sotien jälkeen 13 Kouvolan jälleenrakentaminen 13 Siirtolaisia ja uusia yrittäjiä 13 Kouvola Kymen läänin pääkaupungiksi 14 KOUVOLAN KAUPPAKOULU 1950-1956 14 Kauppakoulun perustaminen 14 Pääsyvaatimukset 14 Kauppakoulun hallinto 15 Toimitilat Kouvolan Mieskotiteollisuuskoululta 16 Opetus kolmessa eri paikassa 16 Opetussuunnitelma 16 Kauppakoulun suorittaneista merkantteja 17 Kauppakoulun päästötodistus oli kova paperi 17 Toimipaikaksi Tornionmäen kansakoulu 19 Opettajilta vaadittiin paljon 20 Stipendirahastot ja lahjoitukset 20 Yritysvierailuja ja esitelmiä 21 Oppilasyhdistyksen toiminta 21 Kirjasto 22 Kauppakoulu Kuntotalon tiloihin 22 KOUVOLAN KAUPPAOPPILAITOS 1956-1975 23 Kouvola 1956 23 Kauppaopiston perustaminen 24 Pääsyvaatimukset 24 Opetuksen sisältö 1956-1975 24 Sisältö ja tavoitteet muuttuvat 26 Hyvä työllisyys uudessa kaupungissa 26 Ylioppilaspohjainen koulutus vuodesta 1961 26 Puute koulutetusta työvoimasta 27 Työ tekijäänsä neuvoo 28 Koulurakennushanke 29 Peruskiven muuraustilaisuus 29 Uusi koulurakennus Salpausselänkadulle 30 Toimitilojen vihkiäistilaisuus 30 Kehittyvä kauppaoppilaitos 32 Viisipäiväiseen työviikkoon vuonna 1970 32 Rakastan tätä työtä 32 Uuden lain ja asetuksen tuomia muutoksia 33 Kauppaoppilaitosten linjajako 33 Paljon oppiainenimikkeitä 34 10

Arvosteluperusteet muuttuvat 34 Jatkoluokat ja kurssitoiminta 34 Oppilaitoslautakunta 34 Ensimmäinen tietokoneen etäispääte vuonna 1972 34 Ulkomaankaupan opetus 35 Suomen ensimmäinen idänkaupan erikoisluokka 35 Puute opettajista ja oppimateriaalista 36 Opetus ulkomaankaupan linjalla 36 Huumoria totisella naamalla 36 Kielet osana ammattiosaamista 38 Päivittäin tulee vielä ahaa-elämyksiä 38 Kiltakunnan toiminta 1956-1975 40 Paperikauppa ja oma lehti 40 Viisi toimikuntaa 40 Rahanhankintaa 42 Kiltakunta ja oppilasneuvosto 42 Stipendirahastot vuonna 1975 43 Opetusvälineet ja kirjasto 1956-1975 43 Kirjoituskilpailut 44 KOUVOLAN LIIKETALOUDEN JA ULKOMAANKAUPAN INSTITUUTTI 1975-1995 45 Kouvola 1975 45 Kauppaoppilaitos 25 vuotta 45 Kymen läänin suurimman oppilaitoksen hallinto 46 Merkonomina firman paperit kuntoon 46 Linjajaot ja opetus 47 Oppilaitoksen ohjesäännön 3 47 Loppukokeet 48 Datanomikoulutus 1985 48 Aloituspaikat syksyllä 1986 48 Linjajako monipuolistuu 48 Paljon vierailevia luennoitsijoita 49 Kun on jollekin tielle ajautunut, se on käveltävä loppuun 49 Henkilökunta 1975-1995 50 Linjanjohtajat ja opettajat 50 Vahtimestarit ja siivoojat 52 Henkilökunnan koulutus 53 Itseään on kehitettävä jatkuvasti 53 Kurssitoiminta vuosina1963-1994 53 Kaupan koulutuksen neuvottelukunta 54 Lisääntyvä kurssivalikoima 54 Kurssiosasto-oikeudet syksyllä 1984 54 Aikuisten laaja-alaiset koulutuspalvelut 55 Kuusankosken kauppakoulu 56 Oppilaanohjaus 1984-2000 56 Tukiopetus 56 Oppilaanohjaus 56 Oppilashuoltoryhmä 57 Yhteistyötä iltalukion kanssa 57 11

Opiskelua myös englanniksi 58 Yksityisopiskelu 58 Projekteja 59 Markkinointia ja tapahtumia 59 Kaukoitä-projekti 60 Kyky-projekti 60 Laatu-projekti 60 Oppilaskunnan toiminta 1975-2000 61 Kurssijulkaisu 1981 61 Urheilutoiminta 62 Koulutustoiminta 62 Juhlia valmistuneille 63 Muu toiminta 63 Oppilaskunta jakautuu 63 Terveydenhuolto 1950-2000 64 Nuorille selkeitä neuvoja 65 Oppilasruokailu 66 KOUVOLAN SEUDUN AMMATTIOPISTO 1995 66 Kouvolan seudun kuntayhtymä 66 Ammattiopiston hallinto 66 Liiketalousinstituutin henkilöstö 1995-1996 67 Kouvolan liiketalousinstituutti 1995-2000 68 Salpausselänkadulta Kymen Lukolle 68 Kaupan ja hallinnon perustutkinto 68 Venäjänkielinen koulutus 68 Perustutkintoon muutoksia 1997 ja 2000 69 Ammattitutkinnot 70 Valtakunnallinen koulutuspolitiikka 71 Meillä on mukavaa täällä 71 AMMATTIKORKEAKOULU 1996-2000 74 Kouvolan seudun ammattikorkeakouluhanke 74 Ammattikorkeakoulukokeilu laajenee 74 Kymenlaakson Ammattikorkeakoulu Oy 74 Ensimmäiset vuodet va. ammattikorkeakouluna 75 Tradenomiopinnot 75 Vakinaiseksi ammattikorkeakouluksi 76 Kansainvälinen toiminta 77 International Workshop 78 Insider-lehti 78 Venäjä-projektit 79 Kirjasto ja tietopalvelu 80 Lopuksi 80 Lähteet 82 Henkilöluettelot 83 12

13

Kauppaopetusta 50 vuotta Kouvolassa Suomi sotien jälkeen Toinen maailmansota päättyi 1945, mutta sodan vaikutukset näkyivät kaikilla elämän alueilla vielä pitkään sodan päättymisen jälkeen. Sekä aineelliset että inhimilliset menetykset olivat suuret. Suomi menetti talvi- ja jatkosodassa noin 80 000 sotilasta, tuhansia siviilejä sekä tuottavasta pintaalasta ja omaisuudesta yli 10 prosenttia. Luovutetuilta alueilta tulleet 430 000 siirtolaista oli asutettava ja sodan aiheuttamat tuhot korjattava. Tämän lisäksi oli maksettava sotakorvaukset, jotka kuuluivat määrältään maailman raskaimpiin todella maksettuihin korvauksiin. Kun Pariisin rauhansopimus allekirjoitettiin vuonna 1947, Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi uusi kehitys: valvontakomissio poistui Suomesta ja porvariston asema vahvistui. Sotakorvaukset maksettiin vuoteen 1952 mennessä, minkä jälkeen Suomi loi kauppasuhteet Neuvostoliiton kanssa. Vähitellen muutkin sodan jälkiseuraukset selvitettiin. Suomessa alkoi liikenneyhteyksien, voimalaitosten ja teollisuuden rakentaminen sekä sosiaalisen lainsäädännön kehittäminen. Niin Kouvolassa kuin koko Suomessakin yleisenä tavoitteena oli taloudellinen kasvu ja hyvinvointi. Kouvolan jälleenrakentaminen Kouvolan keskusta vaurioitui pahoin etenkin talvisodassa. Pommituksissa tuhoutui joko kokonaan tai osittain 367 rakennusta. Tämän vuoksi rakentamattomia tontteja oli sekä Kauppalankadun että Valtakadun varrella, vaikka alueella sijaitsi Kymen Lukon läheisyyden ja torin laidan lisäksi huomattava osa Kouvolan tärkeimmistä liikkeistä. Toisen maailmansodan aikana monet yritykset olivat joko lopettaneet toimintansa, siirtyneet uusiin tiloihin tai toiselle paikkakunnalle, mutta heti sodan jälkeen useat yritykset aloittivat jälleen toimintansa. Vaikka rakennustarvikkeista oli pulaa, jälleenrakennustyö käynnistyi. Rakentaminen keskittyi pommituksissa vaurioituneiden rakennusten korjaamiseen ja omakotirakentamiseen, mutta myös uusia toimitaloja ja teollisuusrakennuksia valmistui. Lääninhallituksen virastotalon rakentaminen aloitettiin, samoin uusien asunto- ja liiketalojen rakentaminen keskustaan, jonka asemakaava oli uudistettu vuonna 1946. Kouvolan vesitorni oli rakennettu jo vuonna 1942 ja saman vuoden lokakuussa kauppalaan oli saatu myös vesijohtoverkko. Uusi posti- ja puhelintalo valmistui vuonna 1947. Kaksi vuotta myöhemmin rakenteilla olivat myös Kouvolan tyttölyseo ja Valion meijeri. Siirtolaisia ja uusia yrittäjiä Luovutetuilta alueilta siirtyi Kouvolaan noin 20 uutta yrittäjää. Uuden toimipaikan Kouvolasta sai esimerkiksi Kouvolan Uusi Apteekki, joka toimii edelleen. Vuonna 1947 myös Papulan Vesitehdas Oy muutti Kouvolaan, koska yrityksen entinen kotikaupunki Viipuri jäi rajan taakse. Papulan Vesitehdas Oy oli ollut vuodesta 1942 saakka Olkkujen sukuyritys. Erityisesti kauppaneuvos Reino Olkku tunnetaan Kouvolan seudulla henkilönä, jolle kauppaopetus ja sen kehit- 14

täminen oli tärkeä ja läheinen asia. Myös ekonomi Pekka Olkku on tukenut kauppaoppilaitosta monin eri tavoin. Hän on mm. tehnyt lahjoituksia ja käynyt usein luennoimassa kauppaoppilaitoksessa. Nykyään Pekka Olkku toimii Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Kouvolan liiketalouden osaston tuntiopettajana. Vuoden 1941 alussa siirtolaisia oli Kouvolan seudulla kaikkiaan jo lähes 1400 henkilöä. Siirtolaiset asutettiin pääasiassa maaseudulle, joten Kouvolan väestön ammattirakenne pysyi edelleen virkamiesvaltaisena. Suurimmat työllistäjät olivat Valtionrautatiet ja Puolustuslaitos. Liikenteen, palvelujen (hallinnon) ja kaupan piirissä työskenteli vuonna 1950 reilusti yli puolet Kouvolan ammatissa toimivasta väestöstä eli 3193 henkilöä ja teollisuuden palveluksessa toimi 796 henkilöä. Kaikkiaan työpaikkoja oli yhteensä 4500. Kouvola Kymen läänin pääkaupungiksi Kouvolan asukkaita ja lähiympäristöä palvelemaan tarvittiin useiden eri alojen kauppiaita ja käsityöläisiä. Nämä muodostivatkin tärkeän osan Kouvolan liike-elämästä 40-luvulla. Kouvolan Liikemiesyhdistys ja useat muut tahot toimivat aktiivisesti saadakseen Kouvolan uuden Kymen läänin pääkaupungiksi ja myönteinen päätös saatiin 6.12.1948. Tämän seurauksena esimerkiksi rakennustoiminta Kouvolassa vilkastui. Alueellisesti Kouvolan kauppala oli pieni, mutta väestön kasvaessa ja uusien yritysten ja rakennusten lisääntyessä se alkoi saada kaupunkimaisia piirteitä. Jo vuonna 1897 Kotkan Sanomissa ollut ennustus Kyllä tästä vielä aikojen päästä kaupunki syntyy oli vähitellen toteutumassa. KOUVOLAN KAUPPAKOULU 1950-1956 Kauppakoulun perustaminen Kouvola oli 50-luvun alussa vireästi kehittyvä kauppala, mutta säännöstely ja sen aiheuttama mustapörssi olivat muokanneet liiketapoja sodasta lähtien. Vuonna 1948 Kouvolan Liikemiesyhdistyksessä aloitettiinkin keskustelu kaupallisen koulutuksen saamisesta Kouvolaan. Kauppakoulusta tulisi paikkakunnan ensimmäinen ammattiin valmistava koulu. Liikemiesyhdistys kiirehti kaupallisen opetuksen saamista Kouvolaan, koska kehittyvässä liikekeskuksessa tarvittiin yhä enemmän kaupanalan koulutuksen saaneita osaajia. Kesäkuussa 1950 Kouvolan Kauppakillan ynnä muiden esityksestä kauppalanhallitus teki periaatepäätöksen kauppakoulun perustamisesta Kouvolaan. Sen jälkeen julistettiin kouluun opiskelemaan pyrkiville ennakkoilmoittautuminen. Uudella koululla oli selvästi kannatusta paikkakunnalla, koska hakijoiksi ilmoittautui kaikkiaan 69 henkilöä. Heistä valittiin 34 henkilöä kauppakoulun oppilaiksi. Kouvolan kauppalanvaltuusto hyväksyi 6.9.1950 pitämässään kokouksessa kauppalanhallituksen esittämän ja valtioneuvoston hyväksymän esityksen ja kauppakoulun ohjesäännön. Kauppa- ja teollisuusministeriö hyväksyi ohjesäännön ja opetussuunnitelman 11.9.1950. Pääsyvaatimukset Kauppakoulun pääsyvaatimuksena oli 15 vuoden ikä ja suoritettu kansakoulun oppimäärä tai vastaavat tiedot. Liikealalla toimineille hakijoille annettiin etusija. Omakätisesti kirjoitetut hakemukset, oikeiksi todistetut koulu- ja harjoittelutodistusjäljennökset sekä mainetodistus (papinkirja tai siviilirekisteriote), jossa oli mainittava myös vanhempien tai holhoojan nimi, ammatti ja kotipaikka, lähetettiin osoitteella: Kouvolan Kauppakoulun rehtori, Kouvola. Lukukausimaksu oli kouvolalaisilta 2000 markkaa ja muilta 3000 markkaa. Varattomuustodistuksen perus- 15

Kauppa- ja teollisuusministeriö hyväksyi ohjesäännön ja opetussuunnitelman 11.9.1950. teella johtokunnalla oli valtuudet myöntää joko kokonaan tai osaksi vapautusta lukukausimaksuista. Uusia oppilaita sai ottaa vain lukuvuoden alussa, ellei hyväksyttävää syytä poikkeavaan menettelyyn ollut. Kauppakoulun hallinto Kouvolan kauppakoulu aloitti toimintansa syyskuun 15. päivänä vuonna 1950. Oppilaitos oli kauppa- ja teollisuusministeriön tarkastuksen alainen. Oppilaitosta valvoi myös kauppalanvaltuuston valitsema johtokunta, jolle Kouvolan kauppakoulun ohjesäännön 4 :n mukaan kuului oppilaitoksen lähin valvonta ja vastuu sen toiminnasta. Johtokuntaan kuului 6 varsinaista ja 2 varajäsentä sekä oppilaitoksen rehtori yhdeksäntenä itseoikeutettuna jäsenenä. Jäsenet valittiin kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Ohjesäännön 6 :n mukaan johtokunnan tehtävänä oli lakien, asetusten ja ohjesäännön noudattamisen valvonnan lisäksi tehdä kauppalalle ja valtiolle menevät talousarviot. Johtokunta huolehti myös valtionavun ja muiden avustusten ja korvausten anomisesta sekä niiden perimisestä ja vastasi siitä, että valtionavustukset käytettiin niihin tarkoituksiin, joihin ne oli myönnetty. Johtokunnan tehtävänä oli myös antaa pyydettäessä oppilaitosta koskevia selvityksiä viranomaisille, ottaa ja erottaa oppilaitoksen rehtori, opettajat ja muut toimihenkilöt, myöntää virkavapauksia ja hyväksyä sijaisuuksia, ratkaista vapaaoppilashakemukset sekä hyväksyä koulun opetussuunnitelma, järjestyssäännöt ja päättää niistä koulun sisäisistä asioista, mitkä rehtori sen ratkaistaviksi alistaa. Johtokunnan ensimmäisenä puheenjohtajana toimi varatuomari, kauppalanjohtaja Erkki Tuuli. Muut varsinaiset jäsenet olivat toimitusjohtaja, varapuheenjohtaja Reino Olkku, Kouvolan lyseon rehtori Helvi Honka, liikennetarkastaja Tauno Alava, toimitusjohtaja Jouko Piirainen, pankinjohtaja Toivo Salovaara ja FK, oppilaitoksen vt. rehtori, johtokunnan sihteeri Anna-Liisa Viheriälä. Kauppalanjohtaja Erkki Tuuli oli johtokunnan puheenjohtajana aina vuoteen 1963 saakka, jolloin puheenjohtajaksi valittiin kauppaneuvos Reino Olkku. Kouvolan kauppakoululla oli oikeus saada valtion avustusta ja oppilaitoksen ylläpidosta huolehti Kouvolan kauppala. Oppilaitoksen omistajana kauppalan velvollisuutena oli ylläpitää koulua siten, että se toimi kauppaoppilaitoksista annetun lain ja asetusten sekä kauppa- ja teollisuusministeriön antamien ohjeiden mukaisesti. 16

Tärkeä osa rahoitusta oli eri tahoilta saadut lahjoitukset. Esimerkiksi Suomalaiselta Liikesivistysrahastolta saatiin sekä ensimmäisenä että toisena toimintavuonna 50 000 vanhaa markkaa opetus- ja havaintovälineiden hankkimiseen. Muita ensimmäisten toimintavuosien merkittäviä lahjoittajia olivat Kouvolan Kauppiasyhdistys, toimitusjohtaja Teuvo Vaaramaa, Valkealan Säästöpankki, Kuusankosken Osuusliike, Kouvolan Liikemiesyhdistys ja Kouvolan Keskusauto Oy. Toimitilat Kouvolan Mieskotiteollisuuskoululta Koska omia toimitiloja ei ollut, ne vuokrattiin Kouvolan Mieskotiteollisuuskoululta. Koulu sijaitsi nykyisen Kouvolan Lyseon lukion liikuntahallin paikalla. Koulun piha oli pieni ja välitunnit Mieskotiteollisuuskoulun oppilaiden kanssa pidettiin eri aikaan. Koulussa ei ollut ruokalaa, joten oppilaat söivät omia eväitään luokassa. Koulusta puuttuivat myös konekirjoituksen opetukseen tarvittavat tilat. Oppilaat joutuivat käymään Nanny Talvitien pitämillä konekirjoitustunneilla Kouvolan konekirjoituskoulussa, joka sijaitsi torin laidassa. Koska kaikki oppilaat eivät mahtuneet kerralla pieneen luokkaan, tunneilla käytiin ryhmissä. Kauppakoululla oli käytössä yhteensä 10 kirjoituskonetta. Ensimmäisenä lukuvuonna 1950-1951 oppilaita oli 34. Rehtorina ja ainoana vakinaisena opettajana toimi FK Anna-Liisa Viheriälä. Rehtorin tehtävänä oli johtaa päivittäistä hallinto- ja opetustoimintaa. Viheriälän lisäksi kauppakoulussa työskenteli kuusi tuntiopettajaa. Kauppakoulussa ensimmäisten joukossa opiskelleen Eero Pulkin mukaan tuntiopettajat tekivät opetustyötä oman työnsä ohella ja heidän tunneillaan sai arvokasta tietoa käytännön liike-elämästä. Opetus kolmessa eri paikassa Kun vuonna 1951 ekonomi Lauri Kontkanen aloitti pitkän rehtorikautensa (1951-1973), opetus tapahtui jo kolmessa eri paikassa. Samaan aikaan koulu toimi täydessä laajuudessaan, kaksiluokkaisena kauppakouluna. Koska opetustiloja oli liian vähän, kauppakoulu sai käyttöönsä Kouvolan tyttölyseolta (nykyinen Kouvolan Lyseon lukio) yhden luokan, jossa ensimmäinen luokka työskenteli. Kanslia ja toinen luokka olivat Mieskotiteollisuuskoulun talossa ja konekirjoitusta opetettiin edelleen Kouvolan Konekirjoituskoulussa. Opetussuunnitelma Kauppa- ja teollisuusministeriö vahvisti 11.9.1950 kauppakoulun opetussuunnitelman. Pakollisia aineita olivat äidinkieli, kirjanpito, kauppalaskento, kauppaoppi- ja oikeus, konttorityöt, kauppakirjeenvaihto, liikkeenhoito- ja myyntioppi, kansantalous ja yhteiskuntaoppi, Kouvolan Kauppaoppilaitos toimi Kouvolan Mieskotiteollisuuskoulussa vuosina 1950-1952. 17

talousmaantieto, kemia ja tavaraoppi, käsialaharjoitus ja konekirjoitus. Rehtorin moniin tehtäviin kuului myös laatia lukujärjestykset opetussuunnitelman pohjalta. Vuonna 1956 uudeksi pakolliseksi aineeksi tuli myynti- ja mainosoppi, johon kuului myös käytännön harjoituksia. Valinnaisia aineita, joista yksi oli pakollinen, olivat toinen kotimainen kieli, saksa ja englanti. Vapaaehtoisia aineita olivat venäjä, pikakirjoitus sekä urheilu ja maanpuolustus. Valinnaisista aineista ylivoimaisesti suosituin oli ruotsin kieli. Kauppakoulun suorittaneista merkantteja Kouvolan kauppakoulun ohjesäännön yleisten säännösten 1 :n mukaan Kouvolan kauppakoulun tarkoituksena oli antaa liikealalle aikoville sekä tällä alalla jo toimiville tietopuolista ja käytännöllistä liikealan opetusta sekä edistää heidän ammattitaitoaan ja sivistystään. Kauppakoulun tavoitteena oli kouluttaa työntekijöitä myynti- ja toimistotehtäviin, mutta oppimäärän suorittaneilla oli mahdollisuus päästä muihinkin toimiin. Kauppakoulun päästötodistus oli kova paperi Pankinjohtaja Eero Pulkki valmistui kauppakoulusta ensimmäisten joukossa vuonna 1952. Kaksi vuotta aikaisemmin tuleva merkantti oli nähnyt kauppakoulun ilmoituksen lehdessä, hakenut ja päässyt kouluun. Mitä sitä turhaan oppikoulua käydä, kun voi mennä suoraan kauppakouluun, Pulkki totesi. Opiskelun tuoma elämänmuutos jännitti nuorta maalaispoikaa. Koulupäivät venyivät pitkiksi, koska jo koulumatka Tuohikotista Kouvolaan ja takaisin vei aikansa. Ajatus tästä se sitten ura urkenee antoi puhtia aikaisiin herätyksiin. Oppilaat kauppakoulussa olivat hyvin erilaisista lähtökohdista. Pankinjohtaja Pulkin mukaan heidän ikänsä vaihteli 15-23 vuoteen. Osa oli jo käynyt armeijan kuten Lasse Kaitila ja joukossa oli myös jo pitempään työelämässä olleita kuten Eero Pulkin saama kirje oppilaaksi hyväksymisestä. Postilaitoksessa 1898 ja 1899 annettujen asetusten mukaan kauppakoulun suorittaneilla oli samat oikeudet kuin keskikoulun käyneillä. Tullihallinnon 1927 antaman asetuksen mukaan kauppakoulun käynyt henkilö voi päästä esim. kassanhoitajan, raja- ja tulliviskaalin, tilastokonttorin kirjurin ja puhtaaksikirjoittajan tehtäviin. Puolustuslaitoksen viroista ja toimista 1941 annetun asetuksen mukaan merkantilla oli oikeus päästä myös rahaston-, talouden- ja varastonhoitajan toimiin. Kauppakoulun ensimmäiset 26 päästötodistusta annettiin 31.5.1952 syksyllä 1950 aloittaneille oppilaille. Päästötodistus oikeutti merkantin arvoon. Koulun johtokunta myönsi neljä stipendiä lahjoituksina saaduista stipendivaroista. Rahalahjoituksia oli saatu mm. toimitusjohtaja Teuvo Vaaramaalta, Valkealan Säästöpankilta, Kuusankosken Osuusliikkeeltä ja Kouvolan Liikemiesyhdistykseltä. Valmistuneet oppilaat työllistyivät pääasiassa Kouvolassa ja sen ympäristössä sijaitseviin yrityksiin. 18

Erkki Jääsmaa ja Martti Kähärä. Luokalla oli myös oppilaita, joiden vanhemmilla oli omat yritykset. Esimerkiksi Juhani Heikkilän vanhemmat omistivat Kouvolan Sahan, ja tuleva yrityksen jatkaja haki peruskoulutusta kauppakoulusta. Kauppakoulun ensimmäisen rehtorin Anna- Liisa Viheriälän aikaan kuri oli hyvin tiukka. Esimerkiksi tupakanpoltto koulun alueella oli ehdottomasti kielletty ja tupakoinnin seuraamuksena oli käytöksen alennus. Syksyllä 1951 rehtoriksi valittiin Lauri Kontkanen, joka oli asennoitumiseltaan aivan erilainen kuin Viheriälä. Eero Pulkki muistelee, kuinka hän kerran oli tulossa Kontkasen kanssa liikuntatunnilta urheilukentältä ja he polttivat pillitupakkaa kävellessään. Sattumalta Viheriälä tuli vastaan ja käänsi tervehtimättä päänsä toiseen suuntaan. Rehtori Kontkanen ihmetteli: Mikä tuolla entisellä rehtorilla oikein on, kun ei katsokaan meihin päin? Ilmapiiri koulussa oli innostunut, koska jokainen halusi oppia. Pieniä häiriötekijöitäkin löytyi, etenkin keväällä, kun pojat kiusasivat tyttöjä kantamalla heidän pöytälaatikoihinsa sammakoita. Eero Pulkki kertoo: Minä olin kantanut yhden tytön pöytälaatikkoon sammakon ja kuinka ollakaan, niin se sammakko karkasi pöytälaatikon takaa ja loikki lattialla. Siihen aikaan ei tunneilla naureskeltu, mutta siitä huolimatta pyrskähdin nauramaan. Kontkanen varoitti kerran minua ja yritin olla totinen, mutta taas sammakko hyppäsi ja minua rupesi naurattamaan. Pulkki ulos, Kontkanen käski. Tunnin jälkeen Kontkanen jäi luokkaan ja kutsui minut sinne. Hän kysyi, mikä se syy nauruun oli ja minä kerroin. Kouvolan Kauppakoulun II luokka 1951-1952. Eturivi vasemmalta: Sylvi Lassy, rehtori Lauri Kontkanen, Raija Markkanen, Raija Laine, Kaija Häkkinen ja Sirkka-Liisa Laitinen. 2. rivi: Erkki Salminen, Kauno Pessa, Väinö Laitinen, Pauli Nokkala, Martti Kähärä ja Eero Pulkki. 3. rivi: Anna-Liisa Kemppinen, Pirkko Koskela, Astrid Anttila, Aino Saaristo, Mirjam Kauppila, Seija Kalenius, Raili Juvonen ja Erkki Ylä-Rakkola. Takarivi: Juhani Heikkilä, Olavi Hilanen, Veikko Ahtiainen, Jorma Pöysä, Keijo Kami, Martti Laakso ja Lasse Kaitala. 19

Muistan kun Kontkanen sanoi: No, en minäkään olis voinu olla nauramatta. Eero Pulkille jäi Kontkasesta erittäin rehti kuva. Rehtori oli vaativa, tunneilla piti olla hiljaa ja opetusta oli seurattava. Toisaalta Kontkanen oli kaverityyppi, joka vapaa-aikanaan oli hyvinkin rento. Myös tuntiopettajien antama opetus on jäänyt Pulkille erityisesti mieleen, koska heidän tunneillaan sai tietoa käytännön työelämästä ja tunneilla saatettiin jopa keskustella. Esimerkiksi ekonomi Sakari Leskinen, joka opetti kauppaoppia ja -oikeutta, oli Leskisen tukkuliikkeen johtaja ja tunsi erittäin hyvin käytännön liikeasioita. Usein puhutaan, että tämä on uutta, mutta on monta sellaista asiaa, joita on jo vuosikymmenten aikana tehty. Sama bisnes pyörii, vähän eri välineillä vaan, Pulkki toteaa. Eero Pulkki oli hyvin tyytyväinen kauppakoulun opetuksen tasoon. Opettajat yrittivät parastaan ja oppilaat tekivät myös pienimuotoisia yritysvierailuja. Yrityselämä oli vaikuttanut voimakkaasti siihen, että kauppakoulu oli saatu Kouvolaan ja se oli myös halukas sijoittamaan valmistuneet työhön. Kontakteja yritysmaailmaan luotiin myös vanhan linja-autoaseman yläkerrassa sijainneessa keilahallissa, jossa paikalliset liikemiehet kokoontuivat. Kauppakoulun oppilaat vierailivat keilahallissa ja saivat luvan käydä siellä keilaamassa. Vapaamuotoisissa olosuhteissa yrityselämän edustajien ja tulevien työntekijöiden oli helppo tutustua toisiinsa. Se oli Kouvolassa ihan kuin kunnia-asia, että siellä oli kauppakoulu. Eikä meidän porukan työhönsijoittuminen ollut mikään ongelma. Työpaikkoja oli suorastaan tarjolla. Se oli tietyllä tavalla kova paperi se kauppakoulun päästötodistus. Siinä ei niinkään merkinnyt se, mikä oli todistuksen keskiarvo. Pääasia oli, että koulu oli suoritettu, Pulkki muistelee. 1960-luvun alkupuolella, jolloin Pulkki työskenteli Voikkaan Osuuspankissa, rehtori Kontkanen tuli pyöräretkellään tervehtimään entistä oppilastaan. He keskustelivat kauppaopetuksesta ja sen kehittämisestä. Pulkin mukaan Kontkanen puhui erikoistumisesta ja piti valitettavana sitä, ettei ollut mahdollisuuksia ja resursseja kouluttaa henkilöä suoraan sille alalle, johon hän olisi halunnut päästä. Hän oli siinä mielessä aikaansa edellä. Elämäntyönsä pankinjohtaja Pulkki teki Kouvolan Seudun Osuuspankissa. Pitkän työuransa aikana hänellä oli usein työharjoittelijoita Kouvolan kauppaoppilaitoksesta. Eräs näistä harjoittelijoista oli tuleva Karjaportin toimitusjohtaja Samuli Sorsa, jonka urakehitystä Pulkki seurasi sivusta. Minulle jäi hänestä erittäin positiivinen kuva. Myös hänen esimiehensä Haminan seudun Osuuspankista on jälkeenpäin puhunut, että hän oli ilmiömäinen kaveri, Pulkki muistelee. Toimintapaikaksi Tornionmäen kansakoulu Syksyllä 1953 kauppakoulun toiminta siirrettiin Tornionmäen vanhaan, parakkimaiseen kansakouluun, koska sekä Kouvolan tyttölyseo että Mieskotiteollisuuskoulu tarvitsivat tilat omaan käyttöönsä. Kaikki opiskelutoiminta tapahtui nyt samassa paikassa. Toimitilat olivat huomattavasti paremmat kuin aikaisemmat, mutta eivät tyydyttäneet sijaintinsa ja kokonsa puolesta kauppaopetukselle asetettuja vaatimuksia. Kouvolan liiketalouden ja ulkomaankaupan instituutin Kiltakunnan julkaisemassa kurssijulkaisussa vuonna 1981 lehtori Kyllikki Halli kirjoittaa Jotakin ehkä muistaisin artikkelissaan: Olot olivat äärimmäisen alkeelliset, mutta viihdyimme erinomaisesti. Aamuisin usein kahlasimme bussipysäkiltä Utintieltä umpihangessa kouluun peräjälkeen kuin köyhän talon porsaat. Eteiset olivat jääkylmät, pesumahdollisuudet miltein olemattomat, puuseet ulkona pihanperällä. Jos toisessa luokassa oli vaikkapa kokeet tai muuten erikoista, täytyi muiden opettajien kiertää pahvilla erotettuun opettajainhuone-kopperoon pihan kautta. Pakkasellakin oltiin välitunnit ulkona, kun luokat piti tuulettaa eikä siellä juuri sen lämpimämpää ollut. Kuitenkin kaikesta tästä huolimatta, tai ehkä osittain juuri tämän takia, olimme kuin yhtä perhettä ja tunnelma oli kodikas. 20

Tornionmäen vanha kansakoulu, jossa Kouvolan kauppakoulu toimi vuoden 1953 alusta maaliskuun loppuun 1955. Kuva on vuodelta 1964. Suunnitteilla olevaan Urheilu- ja sivistystaloon (Kuntotalo 1) oli kuitenkin jo varattu kauppakoulun tarvetta vastaavat tilat. Rakennushanketta varten oli myös anottu valtion apurahaa. Uusissa tiloissa olisi mahdollista tehostaa opetus käytännön vaatimusten mukaiseksi. Opettajilta vaadittiin paljon Kauppakoulun oppilasmäärä lukuvuonna 1953-1954 oli 60. Kymen Sanomat julkaisi vuonna 1954 ekonomi Erik Knaappilan haastattelun, jonka mukaan kauppakoulun oppilaista noin 50 % oli lähtöisin työläiskodeista, 17-18 % oli kotoisin maaseudulta ja saman verran oli virkamiesten, toimihenkilöiden, liike-elämän ja kaupan palveluksessa olevien henkilöiden lapsia. Luokkia oli kaksi ja vakinaisia opettajia olivat lehtori Kyllikki Halli ja rehtori Lauri Kontkanen. Heiltä vaadittiin monialaista osaamista, koska oppiaineita oli paljon. Vakituisten opettajien lisäksi kauppakoulussa opetti kolme tuntiopettajaa. Nämä tuntiopettajat, pikakirjoittaja Leo Kaksonen, urheiluohjaaja Ilmari Rinne ja konekirjoituksen opettaja Nanny Talvitie toivat opetukseen oman arvokkaan osaamisensa. Rehtori Kontkanen opetti useana lukuvuonna kirjanpitoa, kauppaoppia ja -oikeutta, kauppalaskentoa, kauppakirjeenvaihtoa, liikkeenhoito-oppia, myyntioppia sekä kemiaa ja tavaraoppia. Lehtori Halli opetti suomen, ruotsin ja englannin kieltä, kansantaloutta, yhteiskuntaoppia sekä talousmaantietoa. Vuonna 1981 Halli kirjoitti Kiltakunnan kurssijulkaisussa: Nuoruuden uskolla ja innolla selvittiin, myöhemmin olisi kyllä varmaan monesti mennyt sisu kaulaan. Vasta toimintavuonna 1955-1956 kauppakouluun saatiin kolmas opettaja, ekonomi Erik Knaappila. Hän opetti myynti- ja mainosoppia, tavaraoppia sekä liikkeenhoito-oppia. Myynti- ja mainosoppi sisälsi mm. tyylikkään tekstauksen opiskelua, somistamisen ja muun myymälämainonnan taitoja. Stipendirahastot ja lahjoitukset Kouvolan Liikemiesyhdistyksen 23.3.1953 pitämässä kokouksessa puheenjohtaja Reino Olkun ehdotuksesta päätettiin perustaa Kauppaoppilaitoksen stipendirahasto. Kouvolan Liikemiesyhdistyksen 40-vuotisjuhlassa 13.11.1955 luovutettiin kauppakoululle jäsenistöltä suoritettujen keräysten ja ulkopuolisten lahjoitusten tulos 275.000 markkaa stipendirahaston pohjaksi. Samassa tilaisuudessa toivottiin, että yhdistyksen viettäessä 50-, 60- ja 70-vuotisjuhliaan, mahdollisilla lahjoituksilla kartutettaisiin stipendirahastoa. Toive toteutui, sillä mainituissa vuosijuhlissa monet yhteisöt, yritykset ja yksityiset henkilöt lahjoittivat varoja Kouvolan Kauppaoppilaitoksen stipendirahastoon. 21