3/2010 4.11.2010 Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti
Hurakka on Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti. Toimintasuunnitelmassa on sovittu, että se ilmestyy noin 4-5 kertaa vuodessa. Lehti toimii tiedotuskanavana toimikuntien, hallituksen ja jäsenten etuja vaalien. Jokaisella on mahdollisuus käyttää palstatilaa lehdessä. Vantaan kansanperinteen ystävien internet-sivut löytyvät osoitteesta www.vantaankansanperinteenystavat.net materiaalia sivuille voi lähettää sähköpostilla: jani.leskela@saunalahti.fi 2
PUHEENJOHTAJAN PALSTA Hyvät ystävät! Vuoden 2010 kolmanteen Hurakkaan yhdistettiin loppuvuoden asiat. Seuraava numero tulee vasta ensi vuoden puolella. Tämän vuoden kesä ja myös Elojuhlat muistetaan varmaankin myöhemmin ennätyshelteistä. Elojuhlienkin aikaan lämpömittari taisi kohota yli kolmenkymmenen. Se ei kuitenkaan työtämme haitannut. Kaikki hoitivat osansa niin kuin pitikin. Aamulla oli hieman pelättävissä, että helle aiheuttaa yleisökatoa, että ihmiset lähtisivät mieluummin veden ääreen, mutta radio-ohjelma, jossa kerrottiin juhlastamme saikin yllättävän suuret ihmisjoukot suuntaamaan kulkunsa Elojuhlien tapahtuma-alueelle. Kun vielä saimme kaupungilta ennätyssuuren avustuksen Elojuhlia varten,voimme olla taas varsin tyytyväisiä lopputulokseen. Lämpimät kiitokset kaikille mukana olleille. Joitain päiviä Elojuhlien jälkeen tehtiin Seuran kesäretki 18.8. Kotkaan, josta minua on erityisesti pyydetty kertomaan. Kotka on merikaupunki. Sinne on mentävä laivalla. Meidän laivamme oli Kristina Brahe, jo hieman ikääntynyt ja ahdas. Me lähes parikymmentä seuramme jäsentä ajattelimme juoda aamukahvimme laivan kannella sen lähtiessä klo 10.00 matkaan. Jouduimme kuitenkin pakenemaan sadetta laivan sisätiloihin. Kesän aurinkoiset hellesäät loppuivat meidän matkapäiväämme. Sateen hieman tauottua pääsimme kuitenkin taas kannelle ihastelemaan Suomenlahden kaunista rannikkoa. Kahdelta pääsimme sitten ruokailemaan. Tarjoilut olivat erinomaisia, monipuolisia ja maukkaita. Vahinko vain, että juuri silloin pääsimme matkan tuulisimpaan paikkaan. Ruuan ottaminen sen todella ahtaassa ruokasalissa vaati laivan keinuessa välillä akrobatiaa. Allekirjoittanuttakin alkoi keinunta sen verran väsyttää, että kysäisin ohimenneeltä purserilta voiko johonkin hyttiin päästä lepäämään. Hän järjesti oitis vapaan hytin. Erinomaista palvelua. Kun sitten tunnin, tai kahdenkin lepäilyn jälkeen tulin hytistä, kuulin että olivat muut jo etsineet minua joka puolelta laivaa ja ihmetelleet, mihinkä se puheenjohtaja on voinut kadota. 3
Perille päästiin aikataulun mukaisesti viideltä ja aloimme tutustua Kotkan uljaaseen nähtävyyteen Merikeskus Vellamoon. Hyökyaaltoa muistuttava rakennus on itsessään jo nähtävyys. Se valmistui v. 2008 ja sisältää Suomen merimuseon, Kymenlaakson museon, Tietokeskus Vel lamon, ravintola Laakongin ja museokauppa Plootun. Meidän pääkohteemme oli Merimuseo, jonne saimme noin tunnin pituisen opastuksen. Näyttelyssä voi tutustua meriarkeologisiin helmiin kuten St. Mikaelin hylystä nostettuihin posliinisiin astioihin tai kulta- ja hopeakuorisiin taskukelloihin. Pienoismallit olivat upeita, kuten esimerkiksi 7,5 metriä pitkä matkustajalaiva s/s Arcturus. Niin paljon olisi ollut nähtävää, että kolme-neljä tuntia olisi hyvin voinut mennä perusteellisemmassa tutustumisessa. Kaikille niille, jotka eivät vielä ole Vellamossa käyneet voi sitä lämpimästi suositella. Toki Kotkassa olisi paljon muutakin katsottavaa, esimerkiksi Maretariumin akvaariot, Lentomuseo ja Langinkosken keisarillinen kalastusmaja. Takaisin tulimme sitten bussilla, jossa iloisesti muistelimme päivän tapahtumia. Pari kuukautta myöhemmin lauantaina lokakuun 23. päivänä kokoontuivat Elojuhlissa ahkeroineet jo perinteiseksi muodostuneeseen Kekrijuhlaan Påkakseen, jossa jälleen söimme ja joimme hyvin, kuten Kekrijuhlaan kuuluu ja suunnittelimme jo seuraavien Elojuhlien tapahtumia. siellä silloin. Olisi tärkeää, että mahdollisimman moni seuramme jäsen olisi paikalla, kun teemme suunnitelmia ensi vuoden toiminnasta. Itsenäisyyspäivän vietto kuului seuramme ohjelmaan joitain vuosia sitten. Olemme taas elvyttämässä tätä tapahtumaa ja vastaavasti jätämme nyt pois joulujuhlan. Itsenäisyysjuhlamme on 5.12. klo 17.00 Påkaksessa, jonne toivomme runsasta osanottoa. Vuoden viimeisenä on sitten perinteinen tapahtuma joulumyyjäiset Påkaksessa 18.12. Hyvää loppuvuotta kaikille toivottaen Kalervo Pelkkikangas Puheenjohtaja Yhdistyksen puheenjohtaja Kalervo Pelkkikangas onnitteluvuorossa Lopuksi vielä marras- ja joulukuun tapahtumista. Muistakaa tulla Påkakseen 29.11. Seuramme virallinen syyskokous pidetään 4
Kaunis kahvipöytä Pitkälti toistasataa vierasta kävi onnittelemassa juhlivaa Raimoa. Tervehdyksensä olivat lähettäneet myös presidentti Martti Ahtisaari sekä kaupunginjohtaja Juhani Paajanen. 5
Laurin Elojuhlien suojelijan, kansanedustaja TAPANI MÄKISEN PUHEEN REFERAATTI Tänäkin vuonna olemme saaneet paikalle upeita esiintyjiä. Saamme nauttia mieskuoron ja soittokunnan esityksistä, kuulemme runolaulantaa sekä suomalaista ja kansainvälistä kansanmusiikkia. Kuten asiaan kuuluu, on väkijoukossa aina yksi noita! Tällä kertaa noitaa kannattaa kuitenkin kuunnella, sillä saatamme oppia häneltä joitain vanhoja hyviä loitsuja! Tämän kuivahkon kesän aikana olisi ollut ehkä syytä lausua muutama hyvä loitsu satoa turvaamaan. Tämän vuoden Laurin Elojuhlien teema Loitsut vie meidät ajatuksissamme kauas historiaan, aikaan, jolloin keinot oman elinkeinon turvaamiseksi eivät olleet monet. Kuva Burhan Hamdon Hyvä juhlayleisö! Olemme saaneet nauttia ennennäkemättömän lämpimästä kesästä, joka epäilemättä nyt alkaa kääntyä syksyksi. On elojuhlien aika. Täällä Pyhän Laurin kirkolla järjestettiin ensimmäiset elojuhlat kaksikymmentäkaksi vuotta sitten. Elojuhlat järjestetään perinteisesti sadonkorjuuaikaan ympäri maailmaa ja tyypillisesti juhlissa herkutellaan, nautitaan hyvästä seurasta, kilpailuista, musiikista ja perinnetansseista. Pitäkäämme siis perinteistä kiinni ja nauttikaamme! 6 Loitsut ovat lausuttujen, kuiskattujen, laulettujen tai ajateltujen sanojen ketjuja, joiden tarkoituksena on saada aikaan joku yliluonnollinen tapahtuma. Loitsuja käytettiin, paitsi sadon turvaksi, karjanhoidon, kalastamisen ja metsästämisen yhteydessä. Loitsimalla haluttiin vaikuttaa voimiin, jotka säätelevät ihmisen terveyttä ja elinkeino-onnea. Ennen nykyaikaista lääketiedettä käytettiin loitsuja erityisesti parantamiseen. Parantajat olivat ylpeitä ammattitaidostaan ja kerrotaan, että tämän vuoksi parantamiseen käytetyt loitsut ovat osittain jääneet kirjaamatta: loitsun tehon epäiltiin heikkenevän, jos sen antoi kokonaan kirjattavaksi. Osa loitsusta jäi siis parantajan salaisuudeksi. Emännillä oli omat loitsut: perimätietona saadut loitsut rytmittivät arkisia toimia lastenhoidossa, ruoanlaitossa ja eläimien
hoidossa. Loitsuja luetaan loitsukirjoista tai ulkomuistista - perinteisesti loitsut kulkivat suullisena perintönä sukupolvelta toiselle. Loitsut muodostavatkin kiinteän osan rikasta kulttuuriperimäämme. Loitsujen muistamista helpotti ikivanha runomitta, jonka avulla suomensukuiset kansat ovat tuhansien vuosien ajan siirtäneet perimätietoa seuraaville sukupolville, tietoa tautien hoidosta, sodista ja historian tapahtumista, vaaroista ja jokapäiväisistä asioista. Runomittaa kutsutaan kalevalamitaksi Elias Lönnrotin vuonna 1835 julkaiseman Kalevalan mukaan. Muinaiset suomalaiset eivät tunteneet kirjoitusta, joten tarinat ja loitsut siirtyivät vanhemmilta tai kiertäviltä runonlaulajilta lapsille. Kalevalamittaa käytettiin eräänlaisena yleiskielenä muistin tueksi ja siksi on mahdollista, että tunnemme tarinoita, arvoituksia, loitsuja, jotka ovat syntyneet jopa kolme tuhatta vuotta sitten. Kalevalassa on laaja kokoelma loitsuja. Lisää loitsuja on saatu säilytettyä kansanrunousarkistoon, joka on muuten maailman suurin! Kantasuomalaisiin kalevalamittaisiin loitsuihin on myös viimeisen tuhannen vuoden aikana liittynyt kristillisen perinnön symboliikkaa ja jopa raamatun tarinoita. Loitsujen ja tarinoiden toimijoiden nimet on saatettu muuttaa raamatun henkilöihin, toki suomenkieleen sopivin muunnelmin: loitsuissa saatetaan kutsua Kiesusta, Maariaa tai Joopusta. Kristillisten ainesten kytkeytyminen vanhaan pakanalliseen loitsuperintöön on selitettävissä mm. käytännöllisyydellä: käännytystyö oli helpompaa, kun perinteet saivat jatkua ennallaan. Aikojen kuluessa ainekset sekoittuivat myös ihan itsestään: vanha poljenta oli todettu hyväksi, joten rukousloitsut toimitettiin vanhalla kalevalamitalla. Rytminen mitta ei ollut tosin kirkollekaan uusi keksintö: kehittiväthän munkit myös oman runomittansa muistinsa tueksi kasvi- ja parannustiedon välittämisessä. Juhlistamme tänään kantasuomalaista kulttuuriperintöä. Loitsujen avulla tutustumme suomalaiseen kieleen, tapoihin ja uskomuksiin. Jatkamme myös viime vuoden teemaa kansallispuku ja kansanomainen pukeutuminen. Kansallispuvut tuovat voimakkaita mielleyhtymiä suomalaisuudesta ja sen merkityksestä, erityisesti ennen maamme itsenäistymistä. Kansallispuvuthan yleistyivät samoihin aikoihin 1800-luvulla kun kalevalaisia kansanrunoja kerättiin ja Suomea alettiin nostaa kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Toki ajat olivat toiset ja ajan toimijoiden vaikuttimena itsenäinen Suomi, jolle oli välttämätöntä löytää omat perinteet. Silti 1800-luvulla luotiin perusta nykyaikaiselle kansanperinnetutkimukselle ja löydettiin paljon siihen asti kirjaamatonta tietoa. Väitetään, että kalevalamitta syntyi jo kolme tuhatta vuotta sitten, ja että Kalevalan tarinat ovat vanhempia kuin raamattu. Kalevalamittaiset runot ja loitsut ovat ainutlaatuisia todisteita muinaishistoriallisesta elämästä. Siksi minusta on erityisen mukavaa, että Laurin Elojuhlissa tämä kansanperinteen muoto nostettiin esiin, muistuttamaan meitä vanhoista kantasuomalaisista tavoista ja kielestä. 7
Hyvä juhlaväki, Vantaan kaupungin puolesta haluan jälleen kerran kiittää Vantaan Kansanperinteen Ystäviä heidän valtavan suuresta panoksestaan Laurin elojuhlien järjestämiseksi. Vantaan Kansanperinteen Ystävät on toiminnallaan tehnyt tunnetuksi kansanperinnettä, historiaa ja kulttuuria, mm. näiden elojuhlien myötä. Yhdistyksen työ on mittaamattoman arvokasta suomalaisen ja vantaalaisen kansanperinteen elvyttämisen hyväksi sekä perinnetietouden levittämiseksi. Toivotan teille kaikille oikein mainiota loppukesää ja antoisia elojuhlia! Ensimmäinen kuva on Påkaksesta maanantailta 2.8., jolloin kokoonnuttiin sopimaan työnjaosta ja viime hetken yksityiskohdista Ja sitten olikin jo perjantai-ilta 6.8. ja ohjelmateltan pystytys pääsi vauhtiin. 8
XXII LAURIN ELOJUHLAT 7.8.2010 Teemana Loitsut Uudet viitat opastivat markkinaväkeä Kuva Burhan Hamdon Kuva Burhan Hamdon klo 9.00 Timo Petas soitti Hermann Rechbergerin säveltämän elojuhlafanfaarin ja näin 22. Laurin Elojuhlat tulivat avatuiksi. Elojuhlat järjestivät Vantaan kansanperinteen ystävät ry yhteistyössä Suomen kansanmusiikkiliiton, Vantaan seurakuntiensekä Vantaan kaupungin kanssa. Esko Vierikon juontourakka alussaan Kuvaajat kiersivät koko päivän Elojuhlilla ja tässä hieman kameran satoa niidenkin nähtäväksi, jotka eivät päässeet paikalle. Seuramme oma koju 9
Tikkurilan mieskuoro johtajanaan Pekka Itkonen Pyhän Laurin kirkossa Tintti Tinkala, veisuu & Ilkka Heinonen, jouhikko.konsertin ohjelma koostui vanhoista virsistä. Käytössä oli vuoden 1701 virsikirja, Elias Laguksen toimittama Sionin Wirret vuodelta 1790 ja Wilhelmi Malmivaaran toimittama Sionin Wirret vuodelta 1893. Sudanilanen lauluryhmä esitti perinteisiä sudanilaisia hengellisiä lauluja ensin Pyhän Laurin kirkossa ja sitten ohjelmateltassa. 10
Kuvat Mirja Antila, ellei toisin mainita Kotiseututalo Påkaksessa pidettiin jälleen lauantai-iltana 7.8. 2010 Elospelit, joissa esiintyi useita kansanmusiikkiyhtyeitä. Paikalla oli myös puhvetti ja lopuksi lavatanssit. Järj. Vantaan kansanpelimannit ry Vantaan kansanpelimannit Sälämät - itämaisen tanssin harrastajat esiintyivät Tikkurilan soittokunta 11
Kiertävä kylänoita Susanna Aarnio loitsuaa Kuvat Burhan Hamdon Kuvat Timo Kemiläinen 12
Suomen veteraanimoottoripyöräklubi toi vanhoja, kunnostettuja ja rekisteröityä moottoripyöriä juhlillakävijöiden ihasteltaviksi. Musiikkia esitettiin kirkossa tasatunnein ja Pakarituvassa puolelta. Kaikki konsertit kestivät n. 30 minuuttia ja niihin oli vapaa pääsy. Pakarituvan esiintyjät: Duo Karoliina Kantelinen ja Ilkka Heinonen, Tuomas Rounakari: Shamanviolin sekä Karoliina Kantelinen Nipa Juselius hevosineen 13 Vantaan kaupunginmuseon myyntipiste
Kuvat Mirja Antila, ellei toisin mainita Helsinge-Tusbyn Ungdomsförbund rf:n pöytä museon edessä, Birgitta Boström ensimmäisenä Marja-Liisa Kari, vanhan ajan pikkuleipiä ja kädentaitoja 14 Kuva Burhan Hamdon
:n ä, Vantaan Pitsinnyplääjien taitaja työssään Kuva Burhan Hamdon Ruupellon kukat Haminasta on 15
Piparkakkumuotteja ja ötökkäansoja Nukenvaatteita Himmeleitä ja olkikoristeita Keksejä Tuija Leinosen nuket 16
Helmi Malmströmin leivonnaisia ja käsitöitä Mollamaijoja Marjoja, kortteja ja koristelehmiä Kristiina Kankareen käsitöitä Koruja ja lasitaidetta 17
Kiirettä aurinkokahvilasssa, Anna-Liisa ja Anna-Maija pääemäntä Eeva-Liisa Pekkarinen kauhan varressa Kurkistus takatelttaan: tiskaajien urakkaa 18
Herkullinen lohikeittoannos Ruusukahvila Tiina Kannisto vastasi lastennurkan onnenpyörän pyörityksestä ja muusta kivasta puuhasta 19
salakapakan henkilökunta valmiina palvelukseen Sauli Ronkainen laulaa Esko haastattelee seurakuntayhtymän musiikkisihteeri Pippa-Riina Tuhkalaista Kuva Burhan Hamdon 20
Kuva Burhan Hamdon kilpalaulantaa Timo Kemiläisen ja Raimo Tanskasen tapaan wanhojen tawaroiden näyttely 21
22
TAPAHTUMAKALENTERI Syyskokous pidetään 29.11. klo 18.00 Påkaksessa ja siinä käsitellään sääntöjen määräämät syyskokoukselle kuuluvat asiat. Tervetuloa kaikki! Itsenäisyyspäivän juhla on 5.12. klo 17.00 Påkaksessa. Tarjolla pientä purtavaa, kahvia ja kakkua. Parhaat päälle ja mitalit rintaan. Ilmoittautuminen Kaijalle 1.12 mennessä puh. 823 4238 tai 040-5962140 Joulumyyjäiset lauantaina 18.12.10 Påkaksessa klo 9.00-15.00 Ilm. Liisa Pöyhöselle 040-5101742 tai liisa.poyhonen@elisanet.fi Senioritanssiharjoitukset sunnuntaisin klo 18.00 ja vuoden 2011 alusta tiistai-iltaisin klo 18.00 Violassa ohj. Liisa Vuoristo puh. 044-5554164 ja Hannele Tuovinen puh. 0500-651279 Kansantanssiharjoitukset keskiviikkoisin Peltolan koululla klo 18.00-20.30 ohj. Riitta Kangas. Varaohj. Raimo Tanskanen puh. 040-9003880 ja Matti Lankinen. Käsityökerho Peukaloiset kokoontuu Violassa, Orvokkirinne 4 perjantaisin klo 11.00-14.00 12. ja 26.11. Teemme yhdessä arpajaisvoittoja. Vetäjänä Hilkka Peltonen puh. 050-4109579 Vantaan Kansanpelimannien 20. juhlavuosi on meneillään. Laadukasta, uusia viitteitä kansanmusiikista kaikenikäisille Vantaalla. Lauantaina 20.11.klo 18.00 Tupasoitto: Pelimannijamit, Viertolan koululla, Liljatie 2, liput 10 euroa, sisältää kahvitarjoilun. Vantaan kansanpelimannit sekä Mauno Järvelä ystävineen. Sunnuntaina 21.11.klo 15.00 Vantaan Sottiisi, Viertolan koulu, liput 10 euroa, sisältää kahvitarjoilun. Vantaan kansanpelimannit Dallapén tunnelmissa. Vantaan musiikkiopiston kanteleryhmä, opettajana Mervi Yli-Vainio. Juontajana Inkeri Simola-Isaksson. 23
HÄNET HALUAN ESITELLÄ: RANE, SEPPÄ Noihin aikoihin hän tuli myös mukaan kylällämme toimivaan partiolippukuntaan Kartanopartio. Siinä hän toimi vartionjohtajana ja jostain syystä saimme häneltä myös puukontaontakursseja joillekin ryhmille. Rane perusti kylällemme oman pajan Tapolaan erääseen vanhaan kivinavettaan. Tätä ennen hän toimi Viinikkalassa Rauta-ajassa, jossa silloin työskenteli kolme seppää. Nyt hänen Rautionaika pajansa on toiminut täällä Seutulassa kymmenisen vuotta. Tulevaisuus työn jatkamisen suhteen näyttää hyvältä sillä Ranen poika on lähtenyt samalle alalle ja jatkaa työskentelyä isänsä kanssa samassa pajassa kunnes velvollisuus Suomen armeijassa on suoritettu. Hänet haluan esitellä.. Tällä kertaa haluan esitellä Seutulassa työskentelevän seppä Rauno Lehtosen. Hänen ammattinsa lienee niitä vanhimpia ja aikoinaan hyvinkin tärkeitä ammatinharjoittajia. Joka kylällähän oli oma kyläseppä joka valmisti tai kunnosti maatilojen työkalut ja kengitti hevoset. Onneksi näitä ammattimiehiä on vielä maassamme ja saamme ihailla heidän kättentöitä monissa eri yhteyksissä niin työkaluissa kuin nykyään myös myös taiteessa. Ranella on hyviä ideoita. Perheelläni tuli pari vuotta sitten ajankohtaiseksi hankkia isän haudalle kivi. Kivi löytyi omilta kotikonnuilta ja siihen Rane takoi nimilaatan ja ristin. Henkilökohtaisesti olen tuntenut Ranen niiltä ajoilta kun lapsemme kävivät yhtä aikaa Seutulan koulua. Eli hiekkaa on valunut tiimalasissa viitisentoista vuotta. 24
Voi olla että pääsette tutustumaan häneen joskus paremminkin, sillä hän kiinnostui Kansanperinteen ystävistä ja oli halukas liittymään jäseneksi. Joten toivotan hänet tervetulleeksi! Liitän mukaan hänen kotisivunsa osoitteen joten voitte halutessanne käydä tutustumassa. http://www.rautionaika.fi/index1.html Ranea jututti Annukka 25
HÄNET HALUAMME ESITELLÄ: JüRI Kuva Timo Kemiläinen Tallinnalainen Jüri Reinok oli ensimmäistä kertaa Elojuhlilla omassa teltassaan esittelemässä kiinalaista kvanttimenetelmää, jolla on mahdollista saada kivut pois. Jüristä on kerrottu jo vuosi sitten ilmestyneessä Hurakassa Sirpa ja Timo Kemiläisen haastattelun yhteydessä seuraavasti: Kemiläisillä on ollut eestiläinen ystävä Jyri vuodesta 1987 lähtien, joka käy nelisen kertaa vuodessa vierailulla ja on suuri Suomen ystävä. Jyri puhuu jo hyvin suomea. Jürin parannusmenetelmä herätti niin paljon huomiota, että hänet kutsuttiin Påkakseen luennoimaan aiheesta 27.8.2010. Paikalle saapui 15 henkilöä. Toimittajatkin olivat läsnä, mutta heille kävi niin, että eläytyivät kuuntelemaan Jürin puhetta niin antaumuksella,että muistiinpanot jäivät kirjaamatta ylös. 26
joskus asioita, mistä ei ole edes läheiselle koskaan kerrottu. Terapian aika on korkeintaan 2,5 tuntia. Se tarkoittaa, että jos saadaan tulos aikaisemmin, niin se loppuu myös aikaisemmin. On joskus tapahtunut, että tulos saatiin 1,5 tunnissa. Se riippuu niin monesta asiasta. Pyydän ottamaan terapiaan pullo vettä. Noin 0,5 litra on riittävä. Voi olla myös isompi. Terapian aikana opetellaan vaikuttamaan vettä positiiviseen suuntaan. Jüri kertoo tulevansa kernaasti Vantaalle, mielellään niin, että esimerkiksi viikonloppuna olisi sekä lauantaina että sunnuntaina sovittuja aikoja. Hän lisää: Jos joku halua, niin hän voi tulla Tallinnan risteilylle. Olen aikaisemminkin tehnyt hoitoja sillä tavalla, että tulen laivan vastaan ja tuon takaisin satamaan. Ennen matka haluan vaihtaa pari viestia ja sopia asiasta. Terapia on erittäin henkilökohtainen asia ja siellä on vaan potilas. Muut eivät saa olla kuuntelemassa. Siellä käsitellään Jürin tavoittaa parhaiten sähköpostilla: reinok@gmail.com, mutta häntä voi myös kysellä Kemiläisten kautta. Kuvat Mirja Antila 27
Joululikööri 0,5 l mustaherukkaaa 0,5 l sokeria 0,5 l koskenkorvaa Valmistus: elo-syyskuussa laitetaan 1,5 litran vetoiseen pulloon kaikki ainekset peräkkäin, käännellään niin kauan kuin sokeri on sulanut kokonaan. Unohdetaan huoneenlämpöiseen kaappiin, siivilöidään ja pullotetaan ennen joulua. Annukka antoi vanhan reseptinsä meidän kaikkien iloksi, saimme maistella tätä herkkua 27.8. Påkaksessa Jürin luennon yhteydessä. Pitsikakku 4 munaa 3 dl sokeria 150 g voita 4 dl vehnäjauhoja 3 tl leivinjauhetta Kuorrutus: 2 rkl voita 2 dl kermaa 1 dl sokeria - vatkaa munat ja sokeri - kiehauta maito ja voi ja lisää muna/ sokeri seokseen - lisää jauhot - paista 250 asteessa puolikypsäksi - levitä kuorrute päälle ja paista loppuun kauniin ruskeaksi Toiseksi yli vuosi sitten Timo Kemiläiseltä saatu Olli Ihamäen radiossa kertoma resepti: Todettakoon, että nyt lienee hieman myöhäistä toteuttaa tätä ohjetta, mutta laittakaapa muistiin ensi vuotta varten! Toimittaja on menestyksellisesti kokeillut tätä myös Simonkylässä kasvaneiden pienten luumujen/kriikunoiden kanssa. Sitten äidiltäni saamani vanha resepti. Meillä kotona oli jouluna aina kahta lajia piparkakkuja, tummia ja vaaleita, enkä koskaan oikein osannut päättää, kummat olivat parempia. Sydämet 2 munaa 150 g sokeria 200 g voita 2 rkl kermaa 1 tl kanelia tai kardemummaa 1,5 tl leivinjauhetta 300 g vehnäjauhoja voiteluun 1 pieni muna, sokeria ja kanelia Vatkatun voin joukkoon lisätään munat. Jauhot ja kerma lisätään. Taikina saa kovettua kylmässä. Kaaviloidaan ja otetaan sydämen muotoisella muotilla piparkakkuja. Voidellaan munalla, ripotellaan pinnalle hiukan kanelia ja sokeria. Paistetaan vaalean ruskeiksi. 28
TUKIRENKAASTA Olli Ihamäki haastattelee noitaa radioon Elojuhlilla Kuva: Timo Kemiläinen Viime syksyn ihana hilloresepti, jonka sain ystävältäni Martoista. Tätä tuli keitettyä useita kertoja ja kaikki sukulaiset saivat sitä joululahjaksi. Sitruksinen kesäkurpitsahillo 1 kg omenia 1 kg kesäkurpitsaa 2 dl vettä 1 sitruuna 1 appelsiini 1 rkl inkivääriraastetta 9 dl hillosokeria Omenat ja kurpitsat kuoritaan ja paloitellaan, sitruuna ja appelsiini pestään, raastetaan kuori, puristetaan mehut. Inkiväärinpala kuoritaan ja raastetaan. Keitä näitä kaikkia sekä vettä 20 minuuttia miedolla lämmöllä, lisää sitten hillosokeri ja keitä 15 min. sekoitellen. Purkita kiehuvalla vedellä huuhdottuihin purkkeihin. Tämä lähes marmeladi-tyyppinen hillo sopii niin täytekakun väliin, kuin paahtoleivän tai voileipäkeksinkin päälle. Tämä idea kaikkineen on loistava! Itsekin alan jo tarvita apua monenlaiseen pieneen - vaikkapa verhojen ripustamiseen. Olen vielä työelämässä kaksi kokonaista vuotta eikä minusta ole avuksi kenellekään missään kodinhoidollisissa töissä, mutta olen ammatiltani verottaja ja tottunut kaikenlaiseen virastoasioimiseen. Tiedän, että ihmisillä on aika suuri kynnys lähestyä esim. verottajaa erilaisten kysymystensä kanssa. En luonnollisestikaan voi olla mikään verottajan "haarakonttori" enkä voi toimia viranhaltijana yksityisessä mielessä, mutta mielelläni avustan ja opastan näissä asioissa. Samoin jos on vaikeata/pelottavaa lähestyä muitakin tahoja, esim. Kelaa, voisin olla henkisenä tukena, koska tällainen virkamies ei toista virkamiestä pelkää! :) Verotusasioissa voin luonnollisesti neuvoa, esimerkiksi tarkistaa ja korjata esitäytettyä veroilmoitusta - mutta roolini virkamiehenä sitoo minua luonnollisesti. Toivotaan, että saamme tästä toimivan ringin! Hieno idea! Helena Paavonsalo helena.paavonsalo@pp.inet.fi 040-739 44 15 29
KESÄN MATKOILLA KOETTUA - TAIDETTA, VAELLUSTA, MARKKINOITA Tämänvuotinen kesäretkeni suuntautui 13.6. Mänttään, jossa tuli nähtyä Göstaja Gustaf-nimiset Serlachius-museot sekä suomalaisen puunveiston mestarin, kuvanveistäjä Hannes Autereen mukaan nimetty Autereen tupa, jonka kuistilla ja sisätiloissa on esillä hänen taidettaan. Samassa pihapiirissä sijaitsevassa Joenniemen kartanossa, Gösta-museossa on esillä yksi pohjoismaitten merkittävimmistä yksityisistä taidekokoelmista - alun perin 500 teosta käsittävä ja edelleen karttuva -, jonka antiin opas johdatteli. Sieltä löytyikin monia tuttuja suomalaisten taiteilijoiden maalaamia tauluja, mutta myös ulkomaisia teoksia. Rakennuksen viinikellari oli vaikuttava seinämaalauksineen sekä Autereen puuveistoksineen. Noin kolmen kilometrin päässä sijaitsevassa Gustaf-museossa näimme Sodan muistoja -ohjelman, joka esitteli talvi- ja jatkosodan aikoja ja toimi johdantona samassa rakennuksessa esillä olevaan Veteraanit-näyttelyyn, jossa tutustuttiin sodasta selvinneen pariskunnan kotiin. Gustaf-museon Café Sississä kahviteltiin. Nimet museoiden ja kahviloiden takana Gustaf-museo on saanut nimensä kahden Serlachiuksen, Gustaf Adolfin sekä Gustaf Fredrikin mukaan ja Gösta-museo puolestaan Gösta Michael Serlachiuksen mukaan. Tehtailija, proviisori ja kauppaneuvos Gustaf Adolf Serlachius perusti v. 1863 nimeään kantavan yhtiön, jonka 30 toimitusjohtajana hänen veljenpoikansa Gösta toimi vuosina 1913-1942. Sukuyhteyttä korosti se, että Gösta avioitui serkkunsa, Gustaf Adolfin nuoremman tyttären, Sissin kanssa. Gösta tunnettiin myös merkittävänä taiteen ystävänä, sillä G. A. Serlachius Oy rahoitti Taidehallin rakentamista Helsingissä. Sen lisäksi hän perusti v. 1933 Gösta Serlachiuksen taidesäätiön.vuonna 2009 kuollut Gustaf Fredrik Serlachius oli vuorineuvos ja pitkäaikainen metsäteollisuuden ja taideelämän vaikuttaja. Hän toimi pitkään sukuyhtiössään, joka muuttui Metsäliiton teollisuuden kanssa v. 1986 fuusioiduttuaan Metsä-Serlaksi. Kuvanveistäjä Hannes Autereen tunnetuksi tulemiseen vaikutti ratkaisevasti vuonna 1927 vuorineuvos Gösta Serlachiuksen kanssa alkanut yhteistyö. Retkellä mukana ollut isäni kertoi lapsena vierailleensa useasti kuvanveistäjä Hannes Autereen ateljeessa mm. veistämässä jousipyssyn nuolia Autereen lasten kanssa, joista tuli hänen hyviä ystäviään. Ateljee sijaitsi Saarijärven Pajupuron kylässä, jonne isäni perhe sijoitettiin vuonna 1944 Sakkolasta toisen kerran evakkoon lähtemisensä jälkeen. Evakkovaellus Urjalassa Viime kesän merkittävin elämys oli kuitenkin osallistuminen 10.7. Evakkovaellukselle Urjalassa sakkolassa syntyneen ja samana päivänä 74-vuotta täyttäneen
isäni sekä kummitätini kanssa. Urjala liittyy isäni perheen historiaan, koska hän saapui joulukuussa 1939 sen asemalle kolmivuotiaana evakkona yhdessä äitinsä ja vuoden ikäisen veljensä kanssa. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Talvisodan päättymisestä ja on hyvä pysähtyä miettimään sitä, miltä tuntui, kun koti oli pakko jättää eikä tulevasta tiedetty aina edes sitä, missä on seuraava yösija. Urjalan asemalle pystytetyssä valokuvanäyttelyssä vanhat kuvat kertoivat evakkojunien purkamisesta. Juuri Urjala on ollut monelle evakolle ensimmäinen kosketus uusille asuinseuduille, sinne saapui joulu-tammikuussa 1940 jo 2 800 evakkoa Sakkolasta ja Kuolemajärveltä, kun omaa väkeä kunnassa oli 7 600. Iloisempia tunnelmia Urjalan asemalla elettiin kun sieltä lähdettiin takaisin kotiin Karjalaan. Kesällä 1944 Urjalan asemalle tuli jälleen evakkojunia, silloin Muolaasta. Evakon kohtalo on jokaisella erilainen, mutta aina yhtä satuttava ja järkyttävä, sanoi professori Laila Hirvisaari avatessaan neljännen Evakkovaelluksen helteisessä säässä Urjalassa. Evakkovaellus oli tunnematka, joka oli kunnianosoitus kaikille evakoille ja heidän selviytymiselleen. Seitsemän kilometrin vaellusreitti kulki Urjalan aseman läheltä Urjalan kirkonkylään Laukeelaan pieniä kyläteitä pitkin, joiden varrella muisteltiin evakkomatkojen lisäksi jälleenrakentamisen vuosia. Toisen taukopaikan Järveläisen talon pihapiirin työnäytöksessä maamoottorin voimalla tehtiin polttopuita ja tervattiin kärrynpyörää. Matkan aikana tarkastettiin myös kulkulupia ja metsässä vilahteli sotilaita. Vaellus päättyi Urjalan kirkolla kenttälounaan jälkeen kenttähartauteen, jonka piti 1944 kuusivuotiaana Urjalaan evakkolapsena tullut pastori Jorma Susi. Hän kuvaili vaelluksen tuoneen esiin 31
muistoja järkytyksestä, joka syntyi kotiseudun menetyksestä. Samalla hän korosti kiitollisuutta Suomen selviytymisen ihmeestä. Samat tunnelmat elivät meidän vaeltajien mielissä, joita ei kuumuus haitannut, tapahtuma keräsikin yli 400 osanottajaa. Evakkovuosien tunnelmaa oli tavoitettu pukeutumalla sotavuosien asuihin. Erityistä yhteisöllisyyttä oli mahdollista kokea vaelluksen aikana. Päävastuun vaelluksen järjestämisestä kantoi Urjalan Karjalaiset ry ja Evakkolapset ry. Halusimme Evakkovaelluksen Urjalaan, jotta myös ikääntyneet pääsisivät vaellukselle, sillä moni on pitänyt matkaa aikaisemmin kaksi kertaa Virolahdella järjestettyyn vaellukseen liian pitkänä, sanoo Eija Järvinen, Urjalan Karjalaiset ry:n puheenjohtaja. Seuraavan Evakkovaelluksen aika ja paikka ovat toistaiseksi ratkaisematta. Vaellus on järjestetty aikaisemmin kerran myös Lohjalla.Lisätietoja www.evakkovaellus.fi Narvan markkinat Heinäkuussa minulla oli myös tilaisuus yhtenä yli 20 000 kävijästä vierailla kymmenensillä Narvan Markkinoilla Vesilahdella. Tapahtuman historiasta kerrottakoon, että Narva sai viralliset markkinaoikeudet Isonvihan loppuaikoina 1720-luvulla. Narvan Markkinat oli niin merkittävä tapahtuma, että niitä toivottiin vielä 1900-luvun alussa takaisin kylään vaikka ne olivat loppuneet 100 vuotta aiemmin. 1950-luvun lopullakin eli ihmisiä, jotka tiesivät alkuperäisistä markkinoista suorana perimätietona. Narvan Nuorisoseura herätti Markkinat uudelleen eloon vuonna 1965 viiden vuoden välein tapahtuvaksi mittavaksi kotiseutujuhlaksi, joilla markkinamyynnin lisäksi on ollut aina myös monipuolista ohjelmaa, erilaisia kulttuuri- ja huvitilaisuuksia sekä työnäytöksiä. Historiallinen kulkue, joka roolihahmojen ja monenlaisten apuvälineiden muodossa esittää Vesilahden pitkää ja rikasta historiaa, on erityisen suosittu. Uudem- 32 Historiallinen kulkue Narvan markkinoilla
pien markkinoiden erikoisuutena on ollut lisäksi aito tervahauta, joka takaa koko alueelle monen päivän ajaksi aidon mäntytervan tuoksun. Mainittakoon, että Sanna-serkkuni poika Viljami Vesto sai kunnian toimia tervahaudan sytyttäjänä. Seuraavat Markkinat ovat vuonna 2015. Kun myöhemmin vielä kävin tutustumassa Luumäen Kotkaniemessä sijaitsevaan presidentti Svinhufvudin kotimuseoon, Helsingin Design-museon Oiva Toikan juhlanäyttelyyn sekä Kaapelitehtaan ja Kiasman nykytaiteeseen, täytyy sanoa, että kulttuuria on tullut harrastettua Tervahauta savuaa Vesilahdella tänä vuonna paljon. Ja tuli nähtyä myös Karjalaiset kesäjuhlat sekä Imatran kesäteatterin Vili Vesterisestä kertova musikaali Säkkijärven polkka. Eli kulttuurikunto on nyt korkealla! Mirja Antila Ruokolahden eukkoja esittävät nuket rakensi ja toi esille Virmutjoen kauppakasinon pihalle paikkakuntalainen Anne Tella illa 33
PUULELUJEN OHJEITA 34
Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n HALLITUS JA TOIMIHENKILÖT Kalervo Pelkkikangas, puheenjohtaja puh. 8724264, 040-5772645 kalervo@pelkkikangas.net Hilkka Peltonen, Peukaloiset puh. 050-4109579 hilkka.peltonen@wippies.fi Pirjo Pietikäinen, puvusto puh. 0400-971688 pietikainen.pirjo@luukku.com Taina Sarivaara, sihteeri puh. 822661, 040-5708077 taina.sarivaara@elisanet.fi Liisa Tanskanen, juhlavastaava puh. 8273314, 040-9003881 Raimo Tanskanen, varapuheenjohtaja puh. 8273314, 040-9003880 raimo.tanskanen@kolumbus.fi Anna-Liisa Uusi-Eskola, Hurakan toimittaja puh. 897712, 044-3463723 uusi-eskola@kolumbus.fi Muut toimihenkilöt Mirja Antila, Hurakan päätoimittaja puh. 8712107, 050-5996936 mirja.antila@kolumbus.fi Liisa Pöyhönen, rahastonhoitaja puh. 040-5101742 liisa.poyhonen@elisanet.fi Kaija Turtio, elojuhlasihteeri ja jäsenrekisteri puh. 040-5962140 kaija.turtio@kolumbus.fi Jani Leskelä, internet-vastaava jani.leskela@saunalahti.fi Sarjassamme puulelujen ohjeita Markku Asunnan kirjasta Pajupillistä pikisirkkaan, 52 perinteistä puulelua sanoin ja kuvin, 1999 Atena, ovat vuorossa puujalat sekä kukko ja kana. 35