Jumalten Valittu Kappale 18 - Farniassa viimeistä kertaa Andre käveli ympäriinsä Vaellessa tappaakseen aikaa. Häntä oli nimittäin kielletty menemään ulos Farnian metsään. Poika olisi kuulemma saattanut joutua vaaratilanteeseen, mikäli hän meni Farniaan. Andren oli hankala yrittää olla ajattelematta, että ihmiset olivat oikeassa sanoessaan noin. Ja Andre ei todellakaan halunnut, että joukko joutuu pulaan vain Andren typeryyden vuoksi. Niinpä Andre päätti siis kuunnella muita ja tehdä, kuten he halusivat ja nyt hänellä oli hyvin tylsää. Brandon oli myös komentanut muutkin pysymään poissa ulkoa ja valmistautumaan tulevaan sotaan. Andre, Marian huvittunut ääni sanoi. Aandre kääntyi katsomaan tyttöä, joka istui tuolissa lähellä ikkunaa lukemassa kirjaa. Marialla oli päällään samat vaatteet, kuten aina. Andre hymyili hänelle. Mitäs sinä luet? Kirjaa lemmenjuomista, että saan sinut entistä hullummaksi? Maria ehdotti, kun Andre istuutui hänen vierelleen. Andre virnisti. Minä en tarvitse lemmenjuomia. Olen jo rakastunut sinuun. Se onkin hauskaa, Maria sanoi lämpimästi. Mikä tuo kirja on? Andre toisti uteliaana. Se on kirja taikajuomista. Löysin sen kirjastosta ja ajattelin lukea sen, Maria sanoi. Yritän löytää hyviä reseptejä taikajuomiin, jotka auttavat sinua jäämään eloon. Andre vaikeni. Hän oli unohtanut sen kokonaan. Maria tarttui pojan käteen. Anteeksi. Ei olisi pitänyt mainita siitä, tyttö sanoi. Ei se mitään, Maria, Andre sanoi. Olin vain lahjakkaasti unohtanut koko asian. Se muistui mieleen, kun sanoit siitä. Olen pahoillani. Minä sanoin sinulle, ettei tarvitse olla. Älä ole. Hyvä on sitten, Maria sanoi reippaasti. Sitten hänen kasvoilleen ilmestyi närkästynyt ilme. Tuo tyyppi tuijottaa minua koko ajan hirvittävän tarkkaavaisesti, hän sanoi katsoen eteenpäin. Andre katsoi sinne suuntaan ja näki jonkin epäluuloisen tyypin katsovan Mariaa vihaisesti ja tuomitseva ilme kasvoillaan. Andre päätti kertoa asiasta Brandonille. Ei todellakaan ollut oikein, että Maria sai osakseen tällaista kohtelua. Andre katsoi tarkemmin ympärilleen ja näki, että Mariaa katsottiin hyvin paljon. Vastarintaliikkeen jäsenet olivat ilmeisesti hyvin epäluuloisia ja kuvittelivat Marian olevan vakoojana Vaellessa. Andre oli täysin varma heidän ajatuksistaan ja virnisti heille. Minä tiedän, mitä te ajattelette. Pystyn aavistamaan sen, hän sanoi kovaan ääneen. Käytävään tuli hiljaista. Osuinko oikeaan? Te pelkäätte, että Maria tapattaa meidät vielä? Enpä usko. Hän on hyvin hurmaava ja viaton pikku noita. Hän tappaisi mieluummin itsensä kuin meidät, poika jatkoi tyynesti. Käytävän hiljaisuus muuttui nolostuneeksi hiljaisuudeksi. Niin, että jättäkääpä rakkaani rauhaan, Andre sanoi. Tai minä puutun asiaan voimieni kanssa, hän uhosi vielä perään. Andre, ei sinun olisi tarvinnut tehdä noin, Maria sanoi hymyillen. Mutta minähän olen komea ritarisi. Tietenkin minä puolustan sinua, Andre sanoi virnuillen. Sinä olet aivan sekaisin rakkaudesta, Maria sanoi ja naurahti. En vain rakkaudesta, vaan sinusta, Andre sanoi. Ew, siirappia, Lauren sanoi taustalta. Te olette ihan liian rakastuneita toisiinne. Andre näytti hänelle kieltä ja Lauren nauroi. Te palvotte toisianne, haltia sanoi. Andre ja Maria punastuivat, eivätkä osanneet sanoa sanaakaan. Lauren virnuili omahyväisesti ja käveli pois rakastavaisten luota. Maria naurahti. Palvommeko me todella toisiamme? tyttö kysyi. En ole varma, Maria. Palvotko sinä minua? Andre sanoi uteliaana. En tiedä. Varmaan, kun en saa sinua mielestäni. Suloista, kailotti Lauren vähän matkan päästä. Lauren, jätä meidät rauhaan, Andre murahti katsoessaan tyttöön, jonka silmät tuikkivat ilkikurisesti. Andre oli varma, että tyttö ajatteli jotakin hyvin kaksimielistä ja mulkoili haltiaa parhaansa mukaan. Lauren ei lähtenyt minnekään, sen sijaan hän nauroi ja katsoi Andreen. Kuvittelisin, että haluatte tulla katsomaan, kuinka Chris, Lily, Aaron, Sean ja Nikolai tulevat
takaisin joukkojen kanssa, haltia ilmoitti ja käveli poispäin. Tietenkin, jos haluatte lempiä noin paljon niin ei teidän tarvitse. Hiljaa siinä, Maria sanoi. Tule, Andre, hän jatkoi ja kaksikko lähti seuraamaan Laurenia, joka käveli ulos keskusaukiolle, jossa Brandon juuri keskusteli joidenkin ihmisten kanssa. Andre tunnisti heistä Geoffrey von Aranianin, Aranian kuninkaan sekä La Fielin herttuan, Aleksei Fromiyan, joka katsoi Geoffreytä ja toista miestä, jonka Andre oletti olevan Fromecian kuningas, sillä tämä tuijotti Aranian kuningasta näreissään ja Geoffrey samoin hallitsijatoveriaan. Kummallakin oli toinen käsi vihjaavasti miekan huotralla. Andre pystyi selvästi näkemään, että kohta lentää veri. Ennen kuin hän kuitenkin ehti estää itseään, hän aukaisi suunsa. No niin, sekopäät, jättäkää vanhat haavat sikseen ja olkaa kavereita kuin... Nikolai ja Aaron, hän sanoi. Andre, ole hiljaa, Aaron murahti, kun molemmat kuninkaat ja Aleksei katsoivat nuorta poikaa. Andre virnisti heille. Andre, Lily sanoi ja naurahti. Sinä olet harvinaisen hyvällä tuulella tänään. Tietysti. Minähän olen Andre Staiche ja olen aina hyvällä tuulella, Andre ilmoitti. Se johtuu varmasti Mariasta, Sean mutisi Nikolaille Lilyn siirtyessä kertomaan matkasta Brandonille, joka kuunteli tarkkaan nyökkäillen. Andren käsitys Brandonin pätevyydestä johtajana sai uuden näkökulman; Brandon oli vakava! Tuo osaa olla vakavakin, hän sanoi hämmästyneenä katsoen Brandonia, joka heristi nyrkkiään Andrelle ja jatkoi Lilyn kuuntelemista. Andre virnisti ja jätti Brandonin rauhaan. Herrajumala, Aleksei yhtäkkiä sanoi katsoen jonnekin. Tuon tyypin tunnistan missä tahansa, hän jatkoi. Andre kääntyi katsomaan ja näki Zenin tulevan perheineen paikalle. Tuo on Zen ja sen perhe, Aleksei sanoi, kun hopeahiuksinen mies käveli Andren vierelle mulkoilemaan kahta kuningasta. Te kaksi, Zen sanoi. olette kuin lapset. Muistatteko te edes syytä ikuiseen sotaan? Marie kysyi uteliaana. Mitä? Geoffrey kysyi hiljaa. Tehän soditte, koska teidän esi-isänne opettivat jälkeläisilleen niin ja jälkeläiset omilleen ja muuta hauskaa, Zen sanoi. Tehän hiillostatte kuningasparkoja, Jade sanoi. Hän hymyili ja laski kätensä Andren olkapäälle. Isä on aina tehnyt noin, Andre, hän sanoi. Ihailtavaa, Andre sanoi. Hän virnisti. Sinäkö suvaitset moisen? Aaron marisi. Sinä olet hirveä! Ja sinä kuulostat naiselta, Andre sanoi. Sean nauraa käkätti taustalla. Poika, Rhodry sanoi isällisesti. Olet kuin aito Ayallucin mies. Yhtä idiootti kuin minä ja Chris. Minä en ole idiootti, Andre sanoi ja naurahti. Etkö muka? Rhodry sanoi. Sinähän olet ihan rakastunut Mariaan ja väität... Maria ei liity tähän, Andre sanoi. No niin, lapset, Maria sanoi. Rauhoittukaapas, että Zen saa paimentaa kuninkaita rauhassa. Kiitän, Zen sanoi ja kääntyi vaimonsa kanssa kuninkaiden puoleen. Me olemme kauniin vaimoni kanssa sitä mieltä, että te olette aikamoisia penikoita. Kumpikaan kuningas ei sanonut mitään. Mutta te voisitte myös pistää ristiriidat taaksenne ja elää yhdessä rauhassa. Kansanne kärsivät sodan aiheuttamista tuskista, Marie sanoi. Ja me emme vastaa seurauksista, kun suutumme teille, Zen sanoi. Tuo oli selvä uhkaus, Geoffrey ärähti. Niin, mutta te olette saaneet leikkiä vuosikausia idiootteja nyt, Zen perusteli ja virnuili. Minä ainakin lopettaisin tämän hölynpölyn, jotta voisin keskittyä vaimooni täysillä. Marie naurahti miehensä vierellä. Kuninkaat tosin alkoivat pohtia asiaa tarkasti. Zen kohautti harteitaan ja virnisti vaimolleen voitonriemuisesti. Marie vain hymyili hänelle. Okei, Brandon sanoi yhtäkkiä, kun joukon ympärillä ollut hiljaisuus oli ollut heidän ympärillään useita minuutteja. Minun on nyt kyllä kerrottava kuninkaille ja herttualle, mikä on suunnitelma. Kehittelin sitä hieman ja uskoisin sen toimivan. Entä jos se ei toimi? Lily sanoi. Mitä me teemme, jos suunnitelmasi epäonnistuu? Sitten me keksimme uuden, kuten tähänkin saakka, Brandon sanoi.
Sinä olet jääräpää, Lily moitti. Siksi sinä oletkin neuvonantajani, Tsekovski. Sinä voit sanoa, onko suunnitelmani toteutettavissa vai ei jo tässä vaiheessa, Brandon sanoi. Hän katsoi Andreen. Staiche, sinähän voit pitää täällä hauskaa tyttösi kanssa sillä aikaa, kun me höpötämme politiikasta. Tuo virneesi on hirvittävä, Andre sanoi, kun Brandonin kasvoilla oli hyvin kaksimielinen irvistys, joka kertoi Andrelle selvästi, että tämä ajatteli pervouksia. Sitten Brandon lähti Aleksei, Geoffrey ja Andrelle edelleen tuntematon Fromecian kuningas mukanaan pois. Lily seurasi heitä. Kumma kyllä, ettei Sean ja muut seuranneet. Nämä jäivät sen sijaan ulos katselemaan kuninkaallisia sotilaita ja samuraita, jotka juttelivat keskenään tai katselivat ympärilleen uteliaina. Kuka Fromecian kuningas oli? Andre kysyi. Mikset kysynyt häneltä äskön? Zen kysyi uteliaana. Koska se olisi ollut epäkohteliasta, kun hän pohti syvällisiä, Andre sanoi. Sinä olet herrasmies, Maria sanoi ihastuneena. Oletkin aina ollut sellainen. Kiitos, Andre sanoi hymyillen. Mutta kuka se kultainen heppu oli? Hän oli Ferdinand, Nikolai sanoi. Fromecian kuningas, joka tuomitsi minut petturuuteen saadessaan tietää suhteestani kauniin Lilymme kanssa. Andre ei sanonut mitään. Hän ei tiennyt, mitä sanoa. Sen sijaan hän kohautti harteitaan ja otti Mariaa kädestä kiinni. Hän ei koskaan saanut tietää, mitä Brandon ja kuninkaat olivat puhuneet, sillä heitä ei näkynyt lainkaan koko päivänä. ****** Seuraavana aamuna Andren herätessä Maria oli poissa. Andre pohti minne ovela Ce Lucca olikaan kadonnut ja nousi istumaan. Hän ehti tuskin pukea vaatteitaan päälleen, kun Jade pölähti huoneeseen kasvoillaan päättäväinen ilme. Andre katsoi naista järkyttyneenä hetken, kunnes tajusi, että jotakin oli päätetty ilman Andrea. Mitäs on tekeillä? poika kysyi. On lähdettävä liikkeelle ja nopeasti sittenkin. Maierien on liikkeellä, Jade sanoi. Mitä? Miten hän huomasi meidät? Andre kysyi. Täällä on hänen vakoojansa. En tiedä, kuka se on, mutta en voi jäädä ottamaan asiasta selvääkään. Meidän on lähdettävä Farniaan ennen kuin se jumalatar tulee ulos ja tänne. Emme pääsisi täältä pakoon millään keinolla, Jade sanoi rauhallisesti. Enkä minä saa tietää Brandonin suunnitelmaa? Andre sanoi Jaden tarttuessa pojan käsivarteen ja kiskoessa tämän mukanaan käytävään, jossa Maria jo odotti valppaana. Mitä se hullu enkelimies aikoo tehdä? Andre sanoi. Hänen suunnitelmansa oli harhautus, ei muuta. Tarkoituksena on saada sinut ja Maria harhautuksen turvin Farniaan ja Barbarellan kimppuun, Jade sanoi kävellessään ripeästi käytäviä pitkin. Loistavaa. Matka kuolemaan alkaa, Andre sanoi masentuneena. Hän uskoi kuolevansa Barbarellan käsiin. Jos hän jo miltei teki niin kaksi kertaa, miksi niin ei kävisi uudestaan? Tämä tuntui jo melkein ennustusmerkiltä. Ihan kuin joku olisi ennustanut, että Andrelta lähtee henki nyt. Andre, minä en anna sinun kuolla, Maria sanoi ja tarttui pojan käteen tiukasti. Minä voisin... tyttö huokaisi. Mitä? Andre kysyi huolestuneena heidän astuessa Brandonin työhuoneeseen, jossa Andre oli ollut vain kerran. Nyt se oli paljon sotkuisempi kuin aikaisemmin, mutta se ei näyttänyt Brandonia vaivaavan. Poika puhui kuninkaiden kanssa Aleksein tutkiessa kiinnostuneena kirjahyllyjä. Unikeko liittyi seuraamme! Sean hekumoi. Andre käänsi katseensa Marian kiusaantuneista kasvoista Seanin virnuilevaan naamaan. Hän kuitenkin vakavoitui yhtäkkiä nähdessään Marian kasvot. Joko te olette eroamassa? Älkää helvetissä tehkö niin! Emme tietenkään, Andre sanoi. Marialle tuli yhtäkkiä joku, eikä hän kerro minulle, mistä kiikastaa. Mihin se liittyy? Sean kysyi. Minä haluan pelastaa Andren kuolemalta. En vain tiedä miten... Maria sanoi. vaikka on kyllä yksi keino... hän vaikeni taas.
Maria? Andre sanoi. Mikä Mariaa vaivaa? Brandon sanoi yhtäkkiä. Hän kurtisti kulmiaan. Myös Geoffrey ja Ferdinand katsoivat kaksikkoa uteliaina. Aleksei tutki hyllyä samalla kuunnellessaan puhetta ympärillään kuin salakavala vakooja. Miksi te tuijotatte Mariaa noin kiinnostuneina? Lilyn ääni uteli ovelta. Hiljaisuus ei ottanut lähteäkseen, vaan se muuttui painostavaksi. Monilla oli selvästi mielessään kysymys Marialle. Miksi olet masentunut? tai sitten jotain muuta. Lily katsoi hetken ympärilleen ja kohautti harteitaan. Hän astui huoneeseen muut perässään, jotka myös vilkaisivat Mariaa uteliaana. Andresta tosin tuntui hyvin epäkohteliaalta katsoa muita tuolla tavalla. Mariakin suuttui lopulta tuijotukseen. Se tuli selvästi esille, kun huoneessa alkoi tuulla epämiellyttävästi. Andre tiesi siinä vaiheessa, että Maria käyttäisi pian voimiaan. Koska nuo haluavat tietää, että itseni pamauttaminen ilmaan on kätevin ratkaisu pelastaa Andre! tyttö räjähti. Mitä? Andre sanoi ja tarttui tytön käsiin. Et sinä tapa itseäsi vain siksi, että haluat minun selviytyvän! Mutta kun en ehtinyt saada selvää loitsusta, joka auttaa sinua ja... Maria vaikeroi. Enkä minä halua menettää sinua. Maria... Andre mutisi. Älä murehdi noin paljon. Sinähän sekoat. Maria nyökkäsi eikä sanonut mitään. Hän kyllä piti Andrea tiukasti kädestä kiinni ettei poika vain lähtisi yhtäkkiä pois tytön luota. Andre ei tosin tekisi niin. No niin, kultapienet, Brandon sanoi hieman järkyttyneenä. Jospa lähdettäisiin liikkumaan johonkin suuntaan? Niin, emmehän me halua Barbarellaa kylään, Lily sanoi viileästi. Saitteko kiinni sen ääliön, joka vuoti tietomme sille kurjalle naiselle? Brandon kysyi. Emme. Mies huomasi mitä yritimme ja pakeni jonnekin, Lily sanoi. En tiedä, meneekö hän kertomaan Barbarellalle tästä, mutta meidän on parasta varauduttava. Siksi myrkyttäjät ovatkin valmiina. Sinä olet nopea, Brandon sanoi. Kiitos, Brandon, Lily sanoi hymyillen. Myrkyttäjät lupasivat teurastaa sen petturin saman tien nähdessään. Brandon virnisti. Kuka sinulta voisi mitään kieltääkään? En tiedä. Nikolai ei einakaan voi, Lily sanoi tyynesti. Hän hymyili Nikolain mutistessa jotain taustalla. ***** Jonkin ajan kuluttua Andre istuikin pusikossa lähellä Farnian herttuattaren kartanoa Maria, Jade, Jean, Rhodry ja Chris mukanaan. Zen olisi myös halunnut tulla mukaan, mutta Brandon oli komentanut miehen Aleksein avuksi pitämään Geoffreyn ja Ferdinandin erossa toistensa kurkuista. Marie oli sitten jäänyt miehensä luokse, koska ei halunnut menettää tätä uudelleen tai jotain sen suuntaista. Niinpä kaksikko oli komentanut lapsensa mukaan ja Rhodry tietenkin seurasi rakastaan joka paikkaan ja Jean... No, hänestä ei kukaan osannut sanoa mitään. Aika hiljainen mesta, Andre sanoi hiljaa. He olivat jo ainakin tunnin odottaneet tilaisuutta livahtaa kartanoon huomaamatta. Taloa vartioivat sotilaat, jotka näyttivät olevan valmiina tappamaan jokaisen tunkeilijan. Heillä oli punaiset univormut ja aika epämiellyttävän näköiset keihäät aseina. Se voi olla ansa, Rhodry mutisi. Hitsi, jos me kohtaamme saman kuin muutama vuosi sitten, minä räjäytän itseni. Älä nyt, Rhoddo, Jade sanoi. Puhut hirveitä. Anteeksi, rakkahin, Rhodry sanoi. Hän virnisti. Jade pörrötti miehen hiuksia. Hei, nyt on sopiva väli, Jean sanoi. Mennään nopeasti! hän lisäsi ja nousi seisomaan. Muut seurasivat häntä pihatielle. Maria katsoi ympärilleen ja värähti. Minä tunnen pahuuden ilmassa. Maierien tekee jotakin. Voin tuntea valtavaa energiaa. Mennään äkkiä sisälle, Andre sanoi värähtäen. Minä voin tuntea vihaa ja raivoa ja tuntuu kuin ne haluaisivat tulla sydämeeni ja viiltää sitä.
Karmivaa, mutta totta, Maria sanoi. Maierien on sellainen. Ymmärrän sen nyt. Andre ei sanonut siihen mitään. Jean kuitenkin murahti heille ja joukkio lähti kulkemaan kohti kartanoa jälleen. Andrea alkoi kovasti jännittää, mutta Maria hänen vierellään piti poikaa tiukasti kädestä kiinni, mutta Andre pystyi tuntemaan, että tyttöä pelotti todella paljon. Tuo ovi on ruma, Chris sanoi joukon päästyä synkän näköisten ovien luokse. Hän aukaisi ne varovasti ja katsoi sisälle. Sitten hän veti päänsä ulos ja siirtyi nojaamaan sivustalle, kun oviaukosta lensi nuoli Andren korvan vierestä suhisten. Poika värähti järkyttyneenä. Kiitos vain! hän huudahti. Saan traumoja vielä! Älä nyt, Jean sanoi. Sinähän pääset naimisiin Marian kanssa ja saatte liudan lapsia. Se kuulostaa todella hyvältä, Andre virnisti. Maria naurahti. Entä jos te lopettaisitte flirttailemisen ja menisimme sisälle, ennen kuin pahis hoksaa, että me olemme tulossa hänen luokseen? Chris sanoi hiljaa. Muut nyökkäsivät ja he lähtivät sisälle. ****** Maierien seisoi huoneessa, jossa hänen säilömänsä sielut olivat. Huone oli pyöreä ja sielujen hohto oli ainut valo siellä. Se oli vihreää. Kristallipullot, joissa sielut olivat, olivat alun perin olleet värittömiä, mutta sielut olivat vihreyksissään muuttaneet niiden värin. Maierien katsoi pienessä huoneessa yhtä ainoaa hyllyä, jossa kaksi pulloa olivat kultaisia. Ne olivat Andren vanhempien sielut. Ne eivät sitten millään muuttuneet vihreiksi, vaikka Maierien oli yrittänyt mitä tahansa. Typerät itsepäiset ääliöt, jumalatar mutisi. Niiden pitäisi muuttaa väriä jo. Maierien nauroi häijysti. Hänen yllään oli tummansininen ja avarakauluksinen leninki, jollaista alkuperäinen ja oikea Barbarella Ce Lucca kaikessa siveydessään ei olisi koskaan pitänyt yllään. Se nainen piti aina vaatteita, jotka peittivät hänen vartalonsa kokonaan. Barbarella Ce Lucca oli hyvin vaatimaton nainen, vaikka herttua taisikin rakastaa vaimoaan juuri sen vuoksi. Maierienia kuitenkin ällötti moinen ja siksi hän olikin osaksi tappanut herttuan ja herttuattaren. Herttuatar oli itse asiassa pudonnut portaat alas, kun Maierien oli itse käyttänyt hieman voimiaan naiseen. Vahingot hän oli lopulta korjannut omilla voimillaan ja huomannut Barbarellan odottavan lasta. Maierien muisti olleensa hyvin raivoissaan siitä aluksi, mutta olikin päättänyt käyttää lasta hyväkseen aikanaan. Ennen sitä hänen oli myrkytettävä sen mieli. Ja niin hän tekikin. Bella Ce Lucca oli hyvin pian juuri sellainen kuin Maierienille sopi. Maria taas olikin todella hankala pala. Tyttö kieltäytyi muuttumasta, vaan hän pysyi koko ajan hyvin kilttinä. Kirottu Jadelynn Ayalluc. Miksi hitossa sinä tulit pilaamaan suunnitelmani? Maierien ärisi. Hän hätkähti tuntiessaan kuinka suuria voimia omaavia ihmisiä liikkui kartanon ylemmissä kerroksissa. Maierien epäili Maraifian tulleen taas kiusaamaan häntä, mutta voimien lähde ei ollut jumalatar Maraifia. Niitä oli ensinnäkin aika monta; kuusi kappaletta itse asiassa. Jokainen oli voimakkaampi hieman erillä tavalla. Maierien kuitenkin tunnisti heidät. Jadelynn ja Chris Ayalluc, sekä Rhody Ayalluc, Jadelynnin aviomies ja Maraifian opetuslapsi Jean Satimaya. Mukana olivat myös Andre Staiche voimainsa tunnossa sekä Maria Ce Lucca. Milloin Valittujen voimat ovat vapautuneet? Maierien tuumi ja käveli huoneen ovelle. Hän aukaisi sen mennäkseen synkkään kynttilöin valaistuun käytävään, joka johti juhlasaliin, jossa Andren pirulainen ja muut olivat. Maierien päätti antaa kunnon selkäsaunan vihaamilleen ihmisille. ****** Andre käveli hiljaa ja varovasti kaikuvassa ja autiossa kartanossa. Hänen askeleensa kaikuivat huoneessa todella voimakkaasti ja se sai kylmät väreet kulkemaan pojan selkää pitkin. Hän värähti, mutta ei pysähtynyt. Jokin outo tunne vaivasi häntä. Hänellä oli pahat aavistukset hiljaisuudesta. Se saattoi hyvinkin olla ansa ja Maierien kävisi joukon kimppuun hyvin pian. Pysähtykää, Maria sanoi yhtäkkiä. Andre ja muut tottelivat häntä ja ruskeahiuksinen tyttö katseli ympärilleen valppaana. Andrekin katsoi. Juhlasali, joka kerran aikaisemmin oli ollut niin valoisa ja kirkas, oli nyt synkkä ja pimeä. Se näytti niin ankealta, että Andresta tuntui, että hän oli maan alaisessa luolassa tai jossakin eikä kartanossa. Ainoat valonlähteet olivat seinillä olevan lyhdyt,
jotka nekin valaisivat huonetta vain hieman. Olen varma, että tunnen jonkun liikkuvan alapuolellamme, Maria sanoi. Kun Maria mainitsi asiasta, Andre huomasi tuntevansa samoin. Niin näyttivät Jade ja Chriskin, sillä he katsoivat toisiaan ja Rhodryyn. Heillä kaikilla oli yhteisymmärrys kirjoitettuna kasvoilleen. Joku oli tulossa joukon kimppuun. Se on Maierien, Maria sanoi hiljaa. Ennen kuin Andre ehti sanoa sanaakaan, heidän takaansa kuului ääni, jota kukaan heistä ei olisi halunnut kuulla. On hyvin julmaa astua ylhäisen herttuattaren taloon kutsumatta ja vielä ilmoittamatta, ääni sanoi. Kuului sormien napsautus ja kirkas valo valaisi huoneen. Andre kääntyi äänen suuntaan ja katsoi häijysti hymyilevää jumalatarta vihaisena. Mutta tunnetustihan Ayallucien perillisillä ei ole käytöstapoja. Sepä sääli. Nyt joudun opettamaan teille niitä, Maierien sanoi.