Pohdintaa luovasta taloudesta ja maaseutukulttuurista Kari Ilmonen Jyväskylän yliopisto - Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
Käsitteestä luova talous 2000-luvun muotiterminologiaa: luova talous, luovuus ja innovaatiot, luova työ, luovat toimialat (creative industries), luova luokka, innovaatiojärjestelmät ja ympäristöt, kulttuuriyrittäjyys jne. lähikäsitteitä ovat kulttuuriteollisuus, kulttuurituotanto, sisältötuotanto, sisältöteollisuus, elämysteollisuus, mediakulttuuri jne. kulttuurin luominen ja tuotteistaminen pyrkimys yhdistää luovuus ja liiketoiminta ei enää adornolaista ristiriitaa? korkeaoktaanista hypeä, mutta onko konkreettista evidenssiä? ideologista siirtymää kohti uusliberalistia arvoja ja käytäntöjä?
Luovan talouden perusteluja Kulttuuriosaamisella on kasvava merkitys markkinataloudessa Kulttuuriosaaminen on kilpailutekijä Yritysten ja kulttuuritoimijoiden yhteistyössä syntyy lisäarvoa Ks. esim. Markku Wilenius (2004) Luovaan talouteen
Luovan talouden tavoitteita ketterästi solmitaan yhteen luovat alat, yritystoiminta, innovaatiopotentiaalit, taloudellinen ja henkinen hyvinvointi sekä alueiden kilpailukyky käytetään yleisesti taloustermejä liiketoiminta, tuotekehitys, tuotteistaminen ja markkinointi julkisen sektorin rinnalle yhä enemmän yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita ja resursseja tavoitteena luovien alojen markkinaistaminen tai ainakin yrittäjyyden liiketoimintapotentiaalin kehittäminen
Aluekehittämisen kulttuurinen käänne globaali ilmiö: yhteiskunnallisessa kehittämistyössä tapahtunut kulttuurinen käänne diskursseineen, paradigmoineen ja toimijoineen kulttuurin integroiminen aluekehittämisen strategioihin ollut 1990-luvulta lähtien maailmanlaajuista myös Suomessa kulttuuri (ja siihen sisältyen taide) saanut yhä vahvemman jalansijan mm. kuntien ja maakuntien strategioissa ja visioissa varsinkin luovan talouden termi kiihdyttänyt entisestään talouden, kulttuurin ja aluekehittämisen diskurssien sulautumista toisiinsa Kulttuurin, talouden ja aluekehityksen välillä vallitsee hybridinen suhde. (ks. Kimmo Kainulainen 2005: Kunta ja kulttuurin talous)
Keski-Pohjanmaan maakuntaohjelma 2007 2010 Keskipohjalainen kulttuuri nähdään tulevaisuudessa yhä enemmän paikallisena, alueellisena, kansallisena ja kansainvälisenä voimavarana. Kulttuurin ja taiteen hyödyntäminen maakunnan ja sen elinkeinoelämän imagon luojana ja kilpailukyvyn edistäjänä nähdään maakunnassa tärkeäksi osaksi hyvinvoinnin kehittämistä ja talouselämän mahdollisuuksien lisäämistä. kulttuurille ja taiteelle rummutetaan voimallisia välinearvoja voimavara, hyödyntäminen, elinkeinoelämä, imago, kilpailukyky, hyvinvointi, talouselämä ja edistäminen jne.
Maaseutu ja kulttuuriyrittäjyys yleisesti pidetään luovan talouden yrittäjyyden kehittämistä yhtenä mahdollisuutena maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi maataloustuotannon vähentyessä käsi- ja taideteollisuus, tanssi ja teatteri, liikunta- ja elämyspalvelut, kulttuurimatkailuyrittäjyys, musiikki ja ohjelmapalvelut, kuvataide ja taidegalleriat, muotoilu, myös rajapinnat teknologiaan tapahtumatuotanto! spirituaaliset paikat ja reitit, tarinat ja legendat ks. esim. Luova maaseutu luovan talouden ja kulttuurin kehittäminen maaseudulla (2009)
Maaseutu toimintaympäristönä VAHVUUDET huokeat toimintatilat edulliset elinkustannukset viihtyisä ympäristö yritysmyönteisyys EU-hankejärjestelmä verrattain vähän kilpailua hyvät verkkoyhteydet kaupungin läheisyys etuna elämysteollisuuden merkityksen kasvu maaseudun menestystarinat usko maaseudun renessanssiin HEIKKOUDET pienet lähimarkkinat massaturismia ei ole hinnoitteluongelmat paketointiosaaminen heikkoa vähäinen työllistäminen (yhden henkilön yrityksiä) EU-hankkeet byrokraattisia, pieniä ja lyhyitä itsensä aliarviointi (keskipohjalainen myytti) kateus kulttuurin homogeenisuus (johtaa vähäiseen riskinottoon) kulttuuriyrittäjyys ei ratkaisu maaseudun ongelmiin
Päätelmiä ja kysymyksiä Luovan talouden (hallitseva) korkeaoktaaninen diskurssi soveltuu epäilemättä metropolien, suurten kaupunkien ja kasvukeskusten todellisuuteen, mutta mitä maaseutukulttuuriin tulee, on syytä suhtautua realistisesti puheen todistusvoimaisuuteen. Silti voidaan toki arvioida ja visioida, missä määrin ja miltä osin luovan talouden potentiaaleja on toteutettu tai voitaisiin toteuttaa myös maaseudulla: Onko syntynyt tai voidaanko synnyttää uudenlaista luovan talouden ansaintalogiikkaa? Mikä on julkisen ja kolmannen sektorin sekä hanketoiminnan rooli? Miten on otettu ja tulisi ottaa huomioon kulttuurisesti kestävän kehityksen periaatteet?
Päätelmiä ja kysymyksiä Kaikkea maaseudun kulttuurituotantoa ei voi pyydystää eikä saattaa alulle systemaattisen mittaamisen, hallinnan tai hallinnoinnin kautta: Mikä on spontaanien, omalakisten ja osittain tiedostamattomien kehityskulkujen sekä onnellisten sattumien merkitys maaseutukulttuurin elinvoimaisuudessa? Mitä on tai voisi olla ns. luova tai siunattu hulluus nykypäivän maaseudulla? Voiko brändäämisestä riippumaton tai pudonnut kulttuuri säilyä hengissä? (ks. HS 22.8.10/Jari Koskinen: Aidosti outo)