1 Verohallinnon tosiasioiden vastaiset väitteet ja väitteiden muuttuminen sekä syyllistämistoimenpiteet kronologisesti esitettyinä Ensimmäiseksi (1.) piti keksiä VIRKE-viranomaistyöryhmän yrittäjän velan keksimisstrategiaan kuuluva perätön viranomaisilmoitus. VIRKE-työryhmän kokouksissa Paasivuorenkadulla olivat edustettuina Keskusrikospoliisin, Uudenmaan veroviraston ja Helsingin kihlakunnan ulosottoviraston edustajat. Viranomaiset saivat tietonsa pankeilta, jotka olivat tiiviisti VIRKE-viranomaisyhteistyössä apuna. 12/2000 aloitettiin verotarkastusprosessi Clausen-yhtiöissä (Oy Clausen International Ltd, Oy Clausen Finland Ab, Oy Clausen Service Ltd, Oy Clausen Export Ltd, Oy Gibrid Ltd (omisti kaksi kiinteistöä ei liiketoimintaa) Verotarkastajat saivat käyttöönsä suuren neuvotteluhuoneen, kopiokoneen sekä Clausenyhtiöitten talouspäällikkö OTM, KTM Jukka Narisen, joka oli tietämättäni tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen useista talousrikoksista. Verotarkastajat aluksi vierailivat viikottain parina päivänä viikossa Clausen-yhtiöitten Konalantie 47 toimistossa Helsingissä 12/2000 5/2001 välisenä aikana. Vanhempi verotarkastaja Matti Korhonen, jota KHO piti 7.6.2010 tuomiossaan esteellisenä ja epäluotettavana, kuten verotarkastuskertomuksiakin, johti verotarkastusprosessia. Mukana olivat aluksi verotarkastaja Anton Poljatschenko ja oik.kand. Jyrki Seipäjärvi. Loppupalaverissa saatuaan valmiiksi verotarkastukseen liittyvien asiakirjojen tutkimukset pidettiin palaveri Jouko Raidan, Jukka Narisen, Matti Korhosen ja Jyrki Seipäjärven kesken. Narinen toimitti Korhoselle 20.1.2001 asiakirjatodisteet AOZT (ZAO) Clausen St.Petersburg yhtiön todellisesta toiminnasta. Keskustelussa tiedustelin Korhoselta, oliko hänellä kysyttävää mistään asiasta. Korhonen vastasi, että kaikki asiat selviävät kirjanpidosta. Pyysin Korhosta ilmoittamaan, jos hänellä tulisi kysyttävää jostain asiasta. Kysymyksiä ei tullut. Vasta 22.10.2002 Korhonen soitti ja pyysi minua yksin Pasilaan kuultavaksi mainitsematta kuulemisen sisältöä. Ohessa KHT Tarmo Haapasaaren käsin tehdyt muistiinpanot ja niistä puhtaaksi kirjoitettu muistio. Ks. liite 73 Verotarkastajien väitteet, jotka johtivat harhaan käräjä- ja hovioikeutta 11.2.2002 törkeä veropetos rikosilmoitus: A. Jouko Raita oli ostanut itselleen lomaosakkeen Espanjaan AOZT (ZAO) Clausen St.Petersburg yhtiön Kansallis-Osake-Pankin tililtä 9.9.1996 tehty 726.000 markan tilinsiirrolla ja siten syyllistynyt törkeään veropetokseen. C. AOZT (ZAO) Clausen St.Petersburg-yhtiön liiketoiminta ei ole todellista.
2 Ristikuulustelu Pasilan virastotalossa 25.10.2002 Pasilan virastotalon ristikuulustelu, jossa Jouko Raidan mukana todistajina olivat KLT-tilintarkastaja Timo Autioniemi ja KHT-tilintarkastaja Tarmo Haapassaari A. Jouko Raita oli ostanut lomaosakkeen Espanjaan AOZT (ZAO) Clausen St.Petersburg yhtiön Kansallis-Osake-Pankin tililtä 9.9.1996 tehty 726.000 markan tilinsiirrolla ja siten syyllistynyt törkeään veropetokseen. B. Vaikka tilinsiirtoon oli kirjoitettu FOR FOUNDING A COMPANY IN SPAIN ON BEHALF OF AO CLAUSEN ST. PETERSBURG, ei yhtiötä ole olemassa. C. AOZT (ZAO) Clausen St.Petersburg-yhtiön liiketoiminta ei ole todellista. D. Venäjän veroviranomainen ei tunne AOZT (ZAO) Clausen St.Petersburgia. E. Oy Clausen Export Ltd saa aikaa toimittaa vastineen 31.10.2002 mennessä, joka huomioitaisiin alustavassa yhtiön verotarkastuskertomuksessa. Väitteet 1.11.2002 alustavassa Clausen Export verotarkastuskertomuksessa A. AOZT (ZAO) Clausen St.Petersburg-yhtiön liiketoiminta ei ole todellista. (ZAO) Clausen St.Petersburgille maksetut alihankintatöiden korvaukset 3.000.000 markkaa olivat menneet kokonaisuudessaan Jouko Raidan taskuun. Venäläisyhtiö toimi Jouko Raidan lompakkona. Verotarkastajien väitteet 29.11.2002 lopullisessa verotarkastuskertomuksessa A. AOZT (ZAO) Clausen St.Petersburg-yhtiön liiketoiminta ei ole todellista. (ZAO) Clausen St.Petersburgille maksetut alihankintatöiden korvaukset 3.000.000 markkaa olivat menneet kokonaisuudessaan Jouko Raidan taskuun. Venäläisyhtiö toimi Jouko Raidan lompakkona. Jälkiverotus- ja veronkorotuspäätös 17.12.2002 Uudenmaan veroviraston verosihteeri 17.12.2002 tehtiin Oy Clausen Export Ltd:n
3 verovuoden 1996 jälkiverotus- ja veronkorotuspäätös. 19.12.2002 tehtiin Jouko Raidan verovuoden 1996 jälkiverotus- ja veronkorotuspäätös. Oikaisulautakunnan 12.6.2003 Jouko Raidan 1996 jälkiverotuksen kumoaminen 12.6.2002 oikaisulautakunnan päätöksen perusteella Jouko Raidan jälkiverotus- ja veronkorotuspäätökset kumottiin. Veroasiamies Sirkka Simontshukin haki valituslupaa Korkeimmalta hallinto-oikeudelta Veroasiamies Sirkka Simontshuk valitti päätöksestä, vaikka oikaisulautakunnan esittelijä, veroasiantuntija Alpo Ronkainen ei nähnyt perustetta Simontshukin valitukselle. Ronkaisen kanssa samansisältöiset lausunnot antoivat veroasiamies Stig Öhman ja johtava kansainvälisen verotuksen asiantuntija Hannu Kaijalainen. Omituista ja poikkeuksellista on, että kolmen (3) asiaan Uudenmaan verovirastossa asiaan perehtyneen johtavan asiantuntijan jälkiverotusta kumoava mielipidettä ei huomioitu. Veroasiamies Simontshukin toiminta suojeli verotarkastajia ja VIRKE-mielivaltaprojektiin osallistuneita virkarikossyytteiltä ja vaati Jouko Raidan jälkiverottamista veroviraston asiantuntijoiden vastakkaisesti. Varmistiko Simontshuk tulospalkkion ja urakehityksen tällä menettelyllä? Simontshukin kanssa samalla kannalla oli tietysti verotarkastaja Matti Korhonen, joka kuulusteli vielä kesä-heinäkuun vaihteessa talouspäällikkö Jukka Narista, osakas/toimitusjohtaja/huoltopäällikkö Vesa Jokelaa ja Pietarin Moskovan lippuhallliprojektipäällikkö Teuvo Lemistä. Kuulemiset tehtiin kontradiktorisen kuulemisperiaatteen ja hyvän hallintotavan vastaisesti. Verotarkastajat saavat rikkoa lakeja ja verotarkastussäädöksiä valvontaviranomaisen puuttuessa. 25.11.2005 Helsingin hallinto-oikeus piti oikaisulautakunnan päätöksen Jouko Raidan osalta voimassa, mutta omituisesti vahvisti Oy Clausen Export Ltd:n jälkiverotus- ja veronkorotuspäätöksen. Vasta 9/2012 selvisi, että asian esittelijä Merja Tarvaisella oli päätöshetkellä Uudenmaan verovirasto / verotarkastusyksikkö 1 toimesta manipuloitu asiakirja-aineisto. Oy Clausen Export Ltd:n 31.10.2002 vastineen 105 sivun liiteaineistosta oli mm. 21 keskeistä sivua otettu pois seurauksella, että hallinto-oikeus teki väärin perustein jälkiverotuspäätöksen. Veroasiamies valitti 25.10.2005 Jouko Raidan 1996 jälkiverotuspäätöksestä Sirkka Simontshuk keksi kummallisen uuden väitteen. Hän valitti ja haki valituslupaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kansallis-Osake-Pankin pankkitili oli 1994 avattu AOZT Clausen St.Petersburg yhtiölle
4 sen jälkeen, kun pankille toimitettiin venäläisyhtiön rekisteriote, yhtiöjärjestys ja allekirjoitettu hallituksen kokouspöytäkirja, jossa tilinavauksesta päätettiin. Simonshuk mm. väitti, että avattu pankkitili ei olisi AOZT Clausen St.Petersburg yhtiön, koska tilipapereissa luki AO Clausen St.Petersburg AOZT:n sijaan. AO on venäläistenkin käyttämä lyhennys AOZT:stä. Tein 20.12.2007 Korkeimmalle hallinto-oikeudelle vastaselityksen, johon liitin paljon 15.11.2006 30.3.2007 tutkintavankeuteni aikana kuulusteluissa saatua tietoa sekä syyttömyyttäni tukevaa esitutkinta-aineistoa. HUOM! Tätä 20.12.2007 vastine Korkeimmalle hallinto-oikeudelle veroasiamiehen valituslupahakemukseen ja valitukseen (10 sivua), liiteluettelo (1 sivu) ja liiteaineisto (169 sivua), jota ei ole esitutkinta-aineistossa, eikä käräjä- ja hovioikeuden asiakirjaluettelossa. Asiamieheni mielestä vastinettani ei tarvinnut liittää todisteaineistoon siksi, että Korkein hallinto-oikeus päätti sen perusteella 28.4.200 päätöksessään, ettei se antanut veroasiamiehelle Sirkka Simontshukille asiassa valituslupaa. Siten oikaisulautakunnan 1996 jälkiverotuksen 12.6.2003 päätös jäi lopulliseksi. Verorikossyytteet Helsingin käräjäoikeudessa 8/2008 Helsingin käräjäoikeudessa syytteet perustuivat yksinomaan Oy Clausen Export Ltd:n verotarkastuskertomukseen, johon puolustus oli rakennettu: A. AOZT (ZAO) Clausen St.Petersburg-yhtiön liiketoiminta ei ole todellista. (ZAO) Clausen St.Petersburgille maksetut alihankintatöiden korvaukset 3.000.000 markkaa olivat menneet kokonaisuudessaan Jouko Raidan taskuun. Venäläisyhtiö toimi Jouko Raidan lompakkona. Vanhentunut vaihtoehtoissyyte Käräjäoikeudessa syyttäjä esitti 11/2008 pääkäsittelyn jälkeen oikeussalissa ennen loppulausuntoja vanhentuneen vaihtoehtoissyytteen, jonka perusteella: A. AOZT (ZAO) Clausen St.Petersburg-yhtiön liiketoiminta onkin todellista. B. Venäjän veroviranomainen tuntee AOZT (ZAO) Clausen St.Petersburgin
5 (ZAO) Clausen St.Petersburgille maksetut alihankintatöiden korvauksista 80 % 3.000.000 markan kokonaissuorituksista on mennyt Jouko Raidan taskuun. Venäläisyhtiö toimi siten 80 % Jouko Raidan lompakkona 20 % ei. Verohallinto piti syyttäjän siirtohinnoitteluerimielisyyteen perustuvaa näkemystä oikeana, joten se kuuden (6) vuoden kuluttua muutti täysin näkemystään Clausen St.Petersburg yhtiön roolista lompakkonani ilman perustelua siitä, millä tavalla olin saanut rahat hallintaani. Käräjäoikeuden 13.3.2009 tuomiossa 11/2008 vanhentuneena esitetyn syyttäjän vaihtoehtoissyytteen perusteella katsottiin, että 70 % on mennyt minulle, vaikka lähipiirini 11 vuoden 21 henkilön/yrityksen kaikkiin pankkeihin tehty pankkitiliselvitys vahvistaa, ettei mitään rahoja ole tullut. Käräjäoikeus teki siten siirtohinnoitteluun perustuvan tuomion, jota emeritusprofessori Edward Andersson piti täysin käsittämättömänä. Siirtohinnoitteluperuste hovioikeudessa 10.6.2011 ehdottomalle vankeustuomiolle Hovioikeuden 10.6.2011 tuomiossa siirtohinnoitteluerimielisyyden suhde muuttui 50 %/50 %:ksi huolimatta, että Korkein hallinto-oikeus oli 7.6.2010 purkanut Oy Clausen Export Ltd:n verovuosien 1996- ja 1997-jälkiverotuspäätökset ja palauttanut asian Uudenmaan verovirastolle uudelleen verotettavaksi ennen hovioikeuden pääkäsittelyä käräjäoikeuden näytön perusteella. Korkein hallinto-oikeus perusteli päätöstään sillä, että vanhempi verotarkastaja Matti Korhonen ja 29.11.2002 verotarkastuskertomuksen sisältö on esteellinen ja epäluotettava tutkittuaan jälkiverotuskysymyksen sitä ennen perinpohjaisesti. Hovioikeus pyyhki Korkeimman hallinto-oikeuden 7.6.2010 päätöksellä takapuoltaan, vaikka perustuslain mukaan hovioikeudella ei ole oikeutta tehdä verotuspäätöksiä. Jälkiverotus vuonna 2016 ja kokonaan uusi väite Verohallinto / veroasiantuntija Kari Pärssinen teki 14.3.2016 Oy Clausen Export Ltd:n jälkiverotuspäätöksen kokonaan uuden väitteen perusteella. Väitteen mukaan Oy Clausen Export Ltd:n kirjanpidossa olevat rahojen vastaanottokuitit, joiden perusteella 20 vuotta sitten AOZT (ZAO) Clausen St.Petersburg yhtiön vastaanottokuittaukset eivät olekaan todisteita rahojen vastaanottamisista. Tätä väitettä ei ole aikaisemmin esitetty. Pärssinen perustelee jälkiverotus- ja veronkorotuspäätöstä sillä, ettei Oy Clausen Export Ltd ole toimittanut veronsaajalle AOZT (ZAO) Clausen St.Petersburg yhtiön kirjanpitoaineistoa.
6 Siitä, mihin venäläisyhtiön kirjanpidon esittämisvelvollisuus suomalaiselle verotarkastajalle 20 vuoden jälkeen perustuu, ei Pärssinen mainitse mitään. Veroasiantuntija Pärssinen ei myöskään mainitse, että Venäjällä 1996-1997 veroasiakirjat ja kirjanpidot tuhottiin lain mukaan neljän (4) vuoden kuluessa. Verohallintokaan ei ole koskaan aikaisemmin 15 vuoden oikeusprosessin aikana vaatinut Oy East Export Ltd:ltä tai minulta AOZT (ZAO) Clausen St.Petersburg yhtiön kirjanpitoaineistoa. Miten se ylipäätään olisi mahdollista, jos kirjanpitoaineisto on tuhottu Venäjän lain perusteella viimeistään vuonna 2001 ja Pärssinen vaatii sen esittämistä 16 vuoden kuluttua aineiston tuhoutumisesta? Suomen lainsäädännön (KPL) mukaan kirjanpitoaineisto pitää säilyttää 6 vuotta ja tasekirjat 10 vuotta eli suomalaisenkaan yhtiön kirjanpitoa ei pysty enää 20 vuoden jälkeen esittämään, eikä tällainen esitysvelvollisuus perustu lakiin. Hovioikeuden tuomion mukaan kyse on siirtohinnoittelusta ja Verohallinnon mukaan kyse on peitellystä osingosta. Kumpikaan taho ei ole perustellut, miten kyse voisi olla siirtohinnoittelusta tai peitellystä osingosta. Peitelty osinko voidaan maksaa vain yhtiön osakkaalle tai hänen lähiomaiselleen ja tällaista näyttöä ei Pärssinen ole esittänyt. Alihankintatöiden ylihintaisuudesta siis siirtohinnoitteluerimielisyydestä, joka oli hovioikeuden tuomion peruste, johon Kari Pärssinen Oy East Export Ltd:n (Clausen Export) vastinepyynnössään vetosi, ei ole mitään mainintaa 14.3.2016 jälkiverotuspäätöksessä, koska Verohallinto on katsonut, että kyse ei ole siirtohinnoittelusta, vaan paitellyn osingon verotuksesta, mutta Verohallinto ei vieläkään 20 vuoden jälkeen osaa sanoa, kuka peitellyn osingon on saanut. Toisin sanoen Verohallinnon toimesta väitetyn osingon saaja on jäänyt verohallinnollekin tuntemattomaksi. Jouko Raita tai lähipiirini se ei ainakaan ole siksi, että Keskusrikospoliisin toimesta tehtiin esitutkinta-aineistosta salattu 11 vuoden aikajaksolta 21 yrityksen ja yksityishenkilön selvitys kaikkiin pankkiryhmittymiin, jossa mitään ei löytynyt. Verohallinto kuitenkin väittää minun saaneen peiteltyä osinkoa täysin tuntemattomalla tavalla, jonka perusteella minua yritetään saada syyttömänä vankilaan, jonne minua paremmin kuuluisivat ne virkamiehet, jotka ovat oikeusmurhaprosessini aloittaneet.