Lähimmäisyys ja välittäminen, arvot ja käytännöt Timo Pokki, Dila Diakonialaitos Lahti
Lähimmäisyys merkitsee parhaimmillaan sitä, että meitä ympäröi ihmisten turvaverkko. Tarvittaessa se auttaa ja tukee meitä. (Matti Hakkarainen)
Ikääntyneiden turvallinen perheelämä? Yli miljoona suomalaista asuu yksin. Kaikista talouksista 41 % on yhden hengen talouksia. Yksin eläminen tekee haavoittuvaksi sekä taloudellisesti että tunnetasolla.
Yksin eläminen altistaa myös köyhyydelle: tutkimusten mukaan köyhyys on lisääntynyt erityisesti yksinasuvien nuorten ja iäkkäiden naisten keskuudessa. Sosiaalisten suhteiden puute taas vaivaa erityisesti yksin asuvia miehiä.
Ikääntyneiden turvallinen elämä Niin kauan kuin ikäihmiset haluavat ja voivat asua kotona, heidän tulisi saada kotona asumiseen sellaista tukea, mitä he tarvitsevat. Siinä vaiheessa, kun kotona asuminen ei enää ole mahdollista, ikäihmiselle tulisi löytää turvallinen ja kodikas palveluasumisvaihtoehto.
Mitä kotiin saatava tuki käytännössä on? - alkuvaiheessa kaupassa käymiseen ja asioiden hoitamiseen liittyvä apu - myöhemmin ruoka-apu, siivous- ja kodinhoitoapu, kylvetysapu, kotisairaanhoito - omaishoitajien tukeminen
Kenen tehtävä huolehtia vanhusten turvallisesta asumisesta? Hyvinvointivaltion kultainen kausi Pohjoismaissa 1970- ja 1980-luvuilla siirsi kunnille ja valtiolle paljon vastuuta kansalaisten hyvinvoinnista. Lähimmäisenrakkaus valtiollistui, kunnallistui ja lääketieteellistyi: jokaiseen ongelmaan ja vaivaan oli saatavilla joku palvelu, asiantuntija tai lääke. Lähimmäisen nimi oli virkamies.
Vastuuta lähimmäisistä ei voi loputtomasti siirtää viranomaisille Viranomaiset eivät voi muodostaa samanlaista turvaverkostoa kuin mitä naapurusto, ystäväpiiri ja lähiomaiset voivat tehdä. Toinen syy yhteiskunnan järjestämän avun rajallisuuteen on tulevaisuudessa kuntatalous. Tulevaisuudessa Lahden kaupunki pystyy hoitamaan ainoastaan kaikkein sairaimmat ja kaikkein köyhimmät. Muut joutuvat vastaamaan itse itsestään. (Matti Liukko)
Erilaisia perinteitä vastuun jaossa Subsidiaarisuus- eli läheisyysperiaate: rajaa julkisen vallan puuttumista yksilöiden ja yhteisöjen elämään ja toimintaan. jos yksityinen ihminen voi omasta aloitteestaan ja omin voimin suorittaa jonkun tehtävän, sitä ei saa ottaa häneltä pois ja antaa yhteiskunnan tehtäväksi
Subsidiaarisuusperiaatteessa on paljon hyvää Toteutuessaan se tarkoittaisi positiivisessa mielessä sitä, että naapurit, asuinyhteisöjen jäsenet, sukulaiset, omaiset ja ystävät kantaisivat huolta toisistaan, niin ettei heti olla sysäämässä vastuuta yhteiskunnalle ja virkamiehille.
Subsidiaarisuuden uhkia Hyvinvointivaltion rakenteet hajoavat lopullisesti. Kollektiiviset ratkaisut puuttuvat ja vastuu jää yksilöille ja yhteisöille. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat putoavat turvaverkkojen läpi.
Onko ihminen itsekäs vai jalo? Eteläeurooppalaisen subsidiaarisuusperiaatteen taustalla on roomalaiskatolisen kirkon optimistinen ihmiskäsitys. Luterilaisen käsityksen mukaan ihmisten yhteiselämän ja keskinäinen huolenpito sisältää aina ihmisen oman edun ja toisten tarpeiden välisen ristiriidan. Ihminen on sekä yksilönä että kollektiivisesti taipuvainen väistämään vastuutaan ihmisten hädästä ja jopa käyttämään sitä hyväkseen.
Luterilaiset Pohjoismaat Luterilaiset valtiot ovat pohjoismaissa järjestäneet asian niin, että hyvinvointivaltioita luotaessa on pyritty rakentamaan mahdollisimman kattava, julkisen vallan järjestämä turvaverkosto (verotus tasaa). Tämä edellyttää progressiivista verotusta ja verovarojen laajaa suuntaamista hyvinvointipalveluihin. Äärimmilleen vietynä se on siirtänyt lähimmäisvastuun yksilöiltä ja yhteisöiltä viranomaisille.
Mitä pitäisi tehdä? 1/4 Kotona asuville ikäihmisille suunnattua palveluneuvontaa pitää lisätä. Muutenkin ikäihmisten kotona asumista pitää jatkossa tukea entistä enemmän. Omaishoitajille tukea nykyistä enemmän (valtakunnallisia poliittisia päätöksiä tästä). Poliittisilla päätöksillä julkisen sektorin toimiin vaikuttaen pyrkiä säilyttämään niitä välttämättömimpiä hyvinvointivaltion rakenteita, jotka antavat turvaa niille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa.
Mitä pitäisi tehdä? 2/4 Ikäihmisten on aktivoiduttava poliittisesti; uusliberalismi näyttää lisäävän eriarvoisuutta ja vaarana on solidaarisuuden häviäminen ja itsekkyyden lisääntyminen. Varautua siihen, että julkinen sektori ei jatkossa pysty ylläpitämään sellaista turvaverkostoa kuin ennen. Subsidiaarisuus- eli läheisyyysperiaate on otettava vakavasti ja alettava aktiivisesti luomaan turvaverkostoja myös sen varaan.
Mitä pitäisi tehdä? 3/4 Eduskuntavaalit ovat tulossa; ole tarkkana, onko ehdokkaasi purkamassa vai paikkaamassa turvaverkkoja. Lähimmäisyyden ja solidaarisuuden uusi tuleminen. Lähimmäisyhteiskunta, jossa jokainen kansalainen voisi kokea: Olen lähimmäinen, panokseni on tärkeä. Emme voi jatkossa odottaa enää yhtä paljon julkiselta sektorilta, vaan oma vastuumme lisääntyy koko ajan.
Mitä pitäisi tehdä? 4/4 Meidän tulee määrätietoisesti alkaa luoda lisää turvaverkostoja, omaisten, sukulaisten, naapureiden ja ystävien kesken. Asuinalueiden yhteisöllisyyden lisääminen ja tukeminen. Ihminen ei vain elä muutosten keskellä, vaan hän itse on myös muutosten aiheuttaja; mihin suuntaan, siihen me jokainen voimme itse olla vaikuttamassa.
Kiitos mielenkiinnosta! Nyt toimimaan!