Piste 1. Kävelijä jättää ajoneuvonsa vanhan muurin viereen. Jotakin hyvin arvokasta on paketoitu.
Kävelijä oikaisee paketoidun rakennuksen ohi vastapäisen muurin portille. Ripille kävellessään hän repäisi albansa tuon portin ruosteisiin saranoihin.
Piste 2. Tästä kääntyy tie komealle talolle. Mustakaapuinen mies ei enää asu täällä.
Kun ei tiedä minne kaatuu, niin se jääkin seisomaan...
Kävelijä poikkeaa sivutielle.
Piste 3. Tie päättyy levennykseen, jonkinlaiseen kääntöpaikkaan. Koivujen takana siintää sumuinen vesistö.
Koivumetsän läpi toiselle tielle rynnittyään kävelijä pysähtyy ihastelemaan söpöä aittaa.
Kävelijä tapaa edistyneemmän kollegan. Tämä on edennyt kävelijävaiheesta kiipeilijäksi.
Piste 4. Rehevämmillä vesillä on kaivettava ojaa päästäkseen verkoille.
Reitti ei ole aivan helppo. Kävelijä yrittää päästä liukkaiden louhikoiden yli huipulle.
Mistä näitä tulee?
Piste 5. Kävelijä on päässyt huipulle. Häntä huimaa.
Reitti alas ei ole helppo sekään. Viimein kävelijä löytää vanhan puhelinlinjan jota pitkin hän liukastelee alamäkeen.
Tielle päästyään kävelijä näkee pellolla ketun, joka ei halua nähdä kävelijää. Kävelijä suuntaa päinvastaiseen suuntaan.
Pikitien reunassa sade yltyy. Kävelijä näkee sillan: Jos tämä tästä vielä yltyy, värjöttelen pahimman yli sillan alla.
Kävelijän nuoruudessa tässä tarvittiin kahluuhaalareita. Nyt pääsisi puukengillä.
Piste 6. Korkealta avautuu näkymä sumun peittämälle rehevöityneelle järvenlahdelle.
Sade yltyy, suopursu tuoksuu, männyt käyvät käkkyröiksi.
Piste 7. Kävelijä taival pysähtyy hetteikköön. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, se täytyy kiertää.
Kävelijä nousee risukkoista rinnettä tien reunaan, tien korkeimmalle kohdalle.
Tutun pikitien laita. Kuvassa vasemmalla saattaa siintää jonkun julkimon kesämökki. Istuu siellä hanurinsa päällä.
Piste 8. Esterin suodessa antejaan kävelijä alkaa katua koko reissua. Hän oikaisee pellon poikki kohti jyrkintä jyrkännettä.
Nousukulma 95. Kävelijä päättää yrittää myöhemmin uudestaan.
Kävelijä nousee mäelle jyrkänteen loivimmasta kohdasta. Ei ole sademetsää tämä, vaikka sataa.
Piste 9. Kävelijä luulee saapuneensa Kiinaan.
Kävelijä arvostaa hetken elämää. Jossain tuolla kuvan oikeassa laidassa hänkin kasvaa joskus koiranputkea.
Tuijaa.
Piste 10. Tasakatto onkin huono ratkaisu. Kävelijä lepää hetken, ja lähtee sitten etsimään polkua rantaan.
Piste 11. Kiva rantsu. Paljon käpyjä ja muurahaisia.
Kävelijä loikkii rantakalliolla kuin ylipainoinen vuorikauris. Tyyni järvenselkä ei ole varsinainen väri-iloittelu.
Piste 12. Rantakallioiden vaihduttua pensaikoksi eteen aukeaa erikoinen hiekkaharjanne. Jonkinlainen patovalli.
Mikäs tässä. Sade on lakannut. Valli madaltuu, ja lopulta kävelijä huomaa taivaltavansa savista pellon reunaa.
Piste 13. Pellon laitaan on kasattu kiviä.
GPS:n kartta väittää tätä tieksi. Ainakin sitä voi kävellä. Kävelijä suuntaa loivaan ylämäkeen.
Talon koira ei pidä kävelijästä. Siksi hän valitsee tien joka kulkee mahdollisimman kaukana pihasta. Ilta hämärtyy.
Taas pikitien laidassa. Kävelijä kykkii pientareella kameransa kanssa. Nyppylän takaa ylinopeudella lähestyvät autoilijat laskevat kameran nähdessään allensa. Kävelijän tummansinen takki tekee vaikutuksen.
Piste 14. Kävelijän nuoruudessa tätä sanottiin saarnapaikaksi. Ennen kirkon rakentamista Hollolan papit olivat käyneet tässä ohjeistamassa kansaa. Nyt tähän ei näytä olevan rahvaalla asiaa.
Piste 15. Alamakäkeen humpsittuaan kävelijän tekee mieli kurkistaa tien oikealla puolella näkyvän talon ikkunasta. Siellä asuu Kävelijän lukioaikainen fysiikan opettaja Leksa.
Piste 1. Läpimäräksi kastunut kävelijä löytää ajoneuvonsa lähtöpisteestä. Ympyrä on sulkeutunut.
Loppus!