PIEKSÄMÄKI VUOSI 2013

1 ILMANLAADUN VUOSIRAPORTTI PIEKSÄMÄKI VUOSI 2013

2 TIIVISTELMÄ Pieksämäellä ilmanlaatuun vaikuttavista päästöistä on selvästi merkittävin liikenne. Ilmoitusvelvollisista laitoksista merkittävin on Savon Voima Oy:n voimalaitos. Pieksämäellä on mitattu tarkastelujakson aikana hengitettävää pölyä. Näiden mittauksien tuloksista on tässä työssä laskettu ohje- ja raja-arvoihin verrattavat lukuarvot. Hengitettävän pölyn pitoisuuksissa ei ylittynyt Pieksämäellä vuonna 2013 tehdyn mittausjakson aikana raja-arvon lukuarvo kertaakaan. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin keväällä. Ilmanlaatuindeksillä arvioituna ilmanlaatu Pieksämäellä oli hyvää 89 % ajasta. Mikkelissä heinäkuussa 2014 Juha Pulkkinen (insinööri Ylempi amk) J. P. Pulkkisen kalibrointi Ky

3 PIEKSÄMÄEN ILMANLAADUN MITTAUSTEN VUOSIRAPORTTI VUONNA 2013 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 4 2 HIUKKASPÄÄSTÖT ILMAAN PIEKSÄMÄELLÄ 5 2.1 Kokonaispäästöt 5 2.1.1 Pistelähteiden hiukkaspäästöt ilmaan 5 2.1.2 Liikenteen hiukkaspäästöt ilmaan 6 2.1.3 Pintalähteiden hiukkaspäästöt ilmaan 8 3 ILMANLAADUN MITTAUSASEMA 9 3.1 Savontien mittausasema 9 4 ILMANLAADUN MITTAUSAINEISTO 10 4.1 Mittausjärjestelmä 10 4.2 Mittausten määrä 10 4.3 Säätiedot 11 4.4 Hengitettävien hiukkasten mittaukset 12 4.5 Mittausten laadunvarmennus 12 5 SÄÄTIEDOT TARKASTELUJAKSOLLA 12 6 ILMANLAADUN OHJE- JA RAJA-ARVOT 14 7 HENGITETTÄVIEN HIUKKASTEN PITOISUUDET 16 7.1 Ohjearvoihin verrattavat hengitettävien hiukkasten pitoisuudet 16 7.2 Raja-arvoihin verrattavat hengitettävien hiukkasten pitoisuudet 18 7.2.1 arviointikynnykset 18 7.3 Hengitettävän pölyn pitoisuudet eri kausina vuonna 2013 19 8 ILMANLAATUINDEKSI 20 8.1 Indeksiarvot 21 9 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 22 Liite 1 Liite 2 Tieliikenteen pakokaasupäästöt ja polttonesteenkulutus Pieksämäellä (Liisa 2012) Pieksämäen mittauspaikka kartalla

4 1 JOHDANTO Pieksämäki on keskisuuri n. 20 000 asukkaan kaupunki Savossa ja se kuuluu ilmanlaadun seuranta-alueissa Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueeseen. Muita ko. alueeseen kuuluvia kaupunkeja ovat Mikkeli ja Savonlinna. Vuoden 2011 ilmanlaatuasetuksessa (20.1.2011; 38/2011) määritetään, että jatkuvia ilmanlaadunmittauksia tulee tehdä alueilla, joilla ko. epäpuhtaudesta ylittyy ylempi arviointikynnys tai pitoisuudet ovat alemman ja ylemmän arviointikynnyksen välissä. Pieksämäellä ei ole ilmapäästöjä aiheuttavaa suurteollisuutta. Ilmanlaatuun vaikuttavista päästöistä valtaosa tuleekin liikenteestä. Etelä-Savossa aloitettiin ilmanlaadun jatkuvatoimiset mittaukset vuoden 2009 alussa. Mittauskomponenttina on hengitettävä pöly (PM10), koska aiemmin tehdyn tutkimuksen (vv. 2003-2008) mukaan sen pitoisuudet olivat yli senhetkisen alemman arviointikynnyksen ja ne saattavat ajoittain kohota Valtioneuvoston antamien ohjearvojen yläpuolelle. Mittaukset tehtiin Mikkelissä vuosina 2009 ja 2010. Savonlinnassa tehtiin mittauksia vuosina 2011 ja 2012. Vuodeksi 2013 mittaukset siirtyivät Pieksämäelle. Nykyisten mittausten kustantajina ovat Mikkelin, Savonlinnan ja Pieksämäen kaupunki sekä Etelä-Savon Energia Oy, Suur-Savon Sähkö Oy ja Savon Voima Oy. Tämä raportti esittelee Savontien varrella sijainneessa mittauskopissa tehtyjen hengitettävän pölyn mittaustuloksia vuodelta 2013.

5 2 HIUKKASPÄÄSTÖT ILMAAN PIEKSÄMÄELLÄ Ilmapäästöjä syntyy pistelähteistä, liikenteestä ja pintalähteistä. Pistelähteitä ovat mm. suurehkot teollisuus- ja energialaitokset, joiden ympäristövaikutukset ovat yleensä niin merkittäviä, että ne joutuvat tekemään ilmoituksen viranomaisille vuosittain päästöistään. Puhutaan ns. ilmoitusvelvollisista laitoksista. Liikenteen päästöjä muodostuu auto-, laiva-, rautatie- ja ilmailuliikenteestä. Pintalähteillä tarkoitetaan pieniä päästölähteitä kuten pienpolttoa, talokohtaista lämmitystä sekä pientä ja keskisuurta teollisuutta. 2.1 Kokonaispäästöt Merkittävimmät ilman epäpuhtauksien päästölähteet Pieksämäellä ovat Savon Voima Oyj:n voimalaitokset ja liikenne. 2.1.1 Pistelähteiden päästöt ilmaan Pieksämäen kaupunkiseudun hiukkasten merkittävin pistelähde on Savon Voima Oyj:n voimalaitos. Sen hiukkaspäästöt olivat 78 t vuonna 2013. Liikenteen päästöt olivat vain 6% päästöistä. SMA mineralsin Oy:n hiukkaspäästöt olivat isoimmat (tieto vuodelta 2012), mutta päästöt eivät vaikuta kaupunkialueella. Kuvassa 2-1 näkyy hiukkasten päästöjen jakauma pieksämäellä vuonna 2013. SMA minerals kalkkitehdas 29,6 % Liikenne 6,3 % Savon voima Oyj 64,1 % Kuva 2-1 Pieksämäen kaupunkialueen ilmoitusvelvollisten laitosten ja liikenteen hiukkaspäästöjakauma (%) v2013 (SMA mineralsin tiedot vuodelta 2012 )

6 Kuvassa 2.2 on esitetty Pieksämäen seudun ilmoitusvelvollisten laitosten ja liikenteen hiukkaspäästöjen kehitys vuosina 2009-2013. Kuvasta voidaan havaita, että hiukkasten päästöt vaihtelevat paljon vuosittain. Savon voiman vuoden 2013 päästöt olivat poikkeuksellisen suuria. Liikenteen päästöt ovat tippuneet n. 7 tonniin/vuosi, mutta sen primaarinen (liikenteen ilmavirran nostamat hiukkaset) vaikutus on suurempi. 100 Hiukkas - päästö t/a 80 60 40 20 0 2009 2010 2011 2012 2013 Liikenne Savon voima SMA minerals VR-yhtymä Kuva 2-2 Pieksämäen ilmoitusvelvollisten laitosten ja liikenteen hiukkaspäästöt ilmaan vuosina 2009-2013 (SMA mineralsin kalkitehdas ja louhimo ei sijaitse kaupunkialueella, eikä sieltä ollut vielä vuoden 2013 tietoja saatavilla). 2.1.2 Liikenteen hiukkaspäästöt ilmaan Liikenteen päästöillä on usein ratkaiseva vaikutus ilmanlaatuun, koska päästöt vapautuvat hengityskorkeudelle. Pakokaasuissa olevat hiukkaset, merkitään PM (particulated matter) syntyvät palamisprosessin tuotteina ja ovat kooltaan pieniä. Hiukkaset ovat runkoaineeltaan enimmäkseen hiiltä ja niiden pintaan on tarttunut muita pakokaasussa olevia haitallisia yhdisteitä. Hiukkaset ovat liikenteen saasteongelmista ehkä monisärmäisin. Siinä missä useimpien kaasumaisten haitta-aineiden vaikutukset tunnetaan jo varsin hyvin, on hiukkasten ja aerosolien terveysvaikutuksien tutkimisessa edelleen paljon työtä. Monimutkaiseksi ongelman tekee hiukkasten monimuotoisuus ja niihin sitoutuva, useimmiten orgaaninen aines, joka saattaa sisältää mm. syöpävaarallisia hiilivetyjä. Hiukkaspäästöjä mitataan ja pakokaasurajoitukset annetaan yleensä kokonaismassana, joka sisältää kaikenkokoisia hiukkasia. Tämä kokonaismassaa kuvaava luku ja sen

7 perusteella tehdyt vertailut auto- tai moottorityyppien välillä saattavat kuitenkin olla jossain määrin harhaanjohtavia, sillä hiukkasten haittavaikutusten tiedetään olevan suureksi osaksi sidoksissa niiden kokoon. Mitä pienempiä hiukkaset ovat, sitä syvemmälle ne tunkeutuvat hengityselimiin ja sitä vaikeampi elimistön oman "suodatusjärjestelmän" on taistella niitä vastaan. Esimerkiksi hiukkasten massan mukaan mitattuna dieselmoottoriset autot tuottavat keskimäärin 10 kertaa enemmän hiukkaspäästöjä kuin bensiinikäyttöiset, mutta jos vertailu tehdäänkin vain keskimäärin 1 mikronin (µ) läpimittaisten tai sitä pienempien hiukkasten välillä, jotka pääsevät lähes esteettä ihmisen keuhkoihin asti, ovat ne jo paljon tasavertaisempia. Nykyisin yleisesti käytössä olevat kokoluokat ovat alle 10 mikronia PM10 ja alle 2,5 mikronia PM2,5. Kaupunki-ilman hiukkaspitoisuudesta pahimpina aikoina, keväisin, on suurin osa lisäksi ns. resuspensiota eli uudelleen kadun pinnasta ilmaan noussutta ainesta, joka usein on peräisin talvisesta hiekoitushiekasta eikä suinkaan pakoputkista. Katujen huolellinen harjaus ja pesu vaikuttavat silloin tehokkaammin kuin pakokaasupäästöjen rajoitukset. Tieliikenteen osuus ilmaan pääsevistä hiukkasista on 17 %. (Liisa 2012). Kuvasta 2-3 voi nähdä eräiden tieliikenteen päästöjen kehityksen Suomessa vuosina 1980-2030 vuoden 2012 tietojen mukaan. Hiukkasten päästötaso on myös laskussa katalysaattorin ja parempien polttoaineiden ja moottorien tekniikan myötä. Katalysaattorit tulivat pakollisiksi uusiin bensiinikäyttöisiin henkilöautoihin vuonna 1992. Tarkemmin yksilöidyt (Liisa 2012) tieliikenteen pakokaasupäästöt Pieksämäen seudun eri tyyppisiltä kaduilta on esitetty liitteessä 1.

8 Kuva 2-3 Tieliikenteen päästöjen (tonnia/vuosi) kehitys vuosina 1980-2030 Suomessa vuoden 2012 tietojen mukaan (Liisa 2012). 2.1.3 Pintalähteiden hiukkaspäästöt ilmaan Pintalähteillä tarkoitetaan muita kuin ilmoituslupavelvollisia laitoksia. Nämä ovat pieniä päästölähteitä kuten kiinteistökohtainen lämmitys, ei ilmoitusvelvollinen pieni ja keskisuuri teollisuus, maatalouden ja kotitalouksien kulutustuotteiden käyttö ja työkoneet. Pintalähteiden vaikutus lähiympäristön ilmanlaatuun voi olla ajoittain merkittävää.

9 3 ILMANLAADUN MITTAUSASEMA Pieksämäellä hengitettävien hiukkasten (PM10) jatkuvatoiminen seuranta aloitettiin tammikuussa 2013. Tällöin tehtiin ilmanlaadunmittauksia Savontien mittausasemalla. Mittauspisteen paikka on merkitty kartalle liitteeseen 2. 3.1 Savontien mittausasema Savontien mittausasema (kuva 3-1) sijaitsi Keski-Savon musiikkiopiston vieressä (Savontie 5) olevalla viherkaistalla 3 metriä maanpinnasta pohjoiskoordinaatissa 6910604 ja itäkoordinaatissa 3508392. Mittausaseman tyypiksi on luokiteltu liikenneasema ja ympäristön tyyppi on kaupunki. Mittaukset alkoivat 4.1.2013. Kuva 3-1 Pieksämäen mittauspaikka v. 2013 Savontiellä Mitattava epäpuhtauskomponentti oli hengitettävä pöly. Mittausasemalla mitatiin myös ilman lämpötilaa ja ilmanpainetta. Mittauslaitteistona hengitettävällä pölyllä mittauslaitteena oli TEOM malli 1400 A. Pieksämäen suurin pistemäinen päästölähde Savon Voima Oyj:n energialaitos sijaitsee mittausasemasta kaakkoon noin 1 kilometrin päässä. Mittauskopin ohi kulkevan Savontien ja lähistöllä sijaitsevan Keskuskadun liikennemäärät ovat yhteensä n. 12.000 kpl/vrk. Noin 50 m:n päässä olevan Toikantien ja Kauppakadun liikennemäärät ovat yhteensä n. 4.000 kpl/vrk.

10 4 PIEKSÄMÄEN ILMANLAADUN MITTAUSAINEISTO 4.1 Mittausjärjestelmä Pieksämäellä oli käytössä jatkuvatoiminen ilmanlaadun mittausjärjestelmä. Termostoituun tilaan sijoitettu analysaattori mittasi ulkoilmanlaatua lähes reaaliaikaisesti. Tulokset tallentuivat mittauskopilla Envidas2000-ohjelmaan minuutin keskiarvoina. Toimiston mittaustietokone siirsi ja tallensi säännöllisesti tunnin välein tiedonkeruuyksikön analysaattoreilta keräämän mittaustiedon modeemin välityksellä. Mitatusta aineistosta laskettiin tuntiarvo, joka siirrettiin Ilmatieteenlaitoksen ylläpitämään ilmanlaatuportaaliin (www.ilmanlaatu.fi) ns. raakadatana. Mitattuja tuloksia editoitiin tarvittaessa arkistointiohjelman avulla. Mittaustulosten siirtoon ja editointiin käytettiin Israelilaista Enview2000-ohjelmaa. Tässä raportissa on tulokset redusoitu + 20 C:een vuonna 1996/2011 annettujen ohje- ja raja-arvojen mukaisesti ja raja-arvovertailuissa on tulokset lisäksi laskettu vallitseviin olosuhteisiin. Raportoinnissa tunnuslukujen laskennassa on hyödynnetty excel-ohjelmaa. 4.2 Mittausten määrä Mittausten määrän tulee kattaa vähintään 75 % (90 %) mittausajasta, jotta mittauksia voisi verrata voimassa oleviin ohje- ja raja-arvoihin (VNP 480/1996 ja 38/2011). Taulukkoon 1 on kerätty mittauskomponenttien mittausten määrät kuukausittain. Mittaukset alkoivat Savontien mittauskopilla tammikuun 4.s päivä. Pieksämäellä mittausten määrä riittää erinomaisesti ohje- ja raja-arvojen vertailuun vuonna 2013. Mittausten aikana on mittausaineisto saatu hyvin talteen, eikä yllättäviä pitkäkestoisia katkoksia ole ollut.

11 Taulukko 1 Pieksämäen Savontien mittausaseman eri mittauskomponenttien mittausten ajallinen edustavuus prosentteina vuonna 2013. kuukausi PM10 mittausten määrä tammikuu 90,1 % helmikuu 99,1 % maaliskuu 91,9 % huhtikuu 99,3 % toukokuu 99,2 % kesäkuu 98,8 % heinäkuu 99,9 % elokuu 100 % syyskuu 99,7 % lokakuu 99,9 % marraskuu 100 % joulukuu 100 % koko vuosi 98,1 % 4.3 Säätiedot Sääolosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti ulkoilman epäpuhtauspäästöjen leviämiseen ja laimenemiseen ja siten myös kulloinkin vallitseviin pitoisuuksiin. Ulkoilman epäpuhtauksien pitoisuuksiin ja päästöjen leviämiseen ja laimenemiseen ratkaisevasti vaikuttavia säätietoja ei ole mitattu vuonna 2013 Pieksämäen mittauskopin lähistöllä.

12 4.4 Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) mittaukset Hengitettäviä hiukkasia (PM 10 ) mitattiin PM 10 - esierottimella varustetulla jatkuvatoimisella TEOM 1400a - analysaattorilla. Sen toiminta perustuu erityiselle värähtelijälle kertyvän hiukkasmassan aiheuttamaan värähtelytaajuuden muutokseen. Menetelmässä näyteilmaa imetään suodattimelle, joka on asetettu onton keraamisen värähtelijän päähän. Suodattimen hiukkasmassan kasvaessa värähtelijän värähtelytaajuus muuttuu. Värähtelytaajuuden muutos on laskennallisesti muutettavissa massan määräksi. Mitä nopeammin värähtelytaajuus muuttuu, sitä suurempi on näyteilman hiukkaspitoisuus. 4.5 Mittausten laadunvarmennus Mittauksissa käytetty TEOM 1400a PM 10 - hiukkasmittauslaitteen K0-vaakavakio tarkistettiin esipunnituilla suodattimilla ja laitteen ilmavirtaukset tarkistettiin massavirtausmittarilla. Työn teki J. P. Pulkkisen kalibrointi Ky/ Juha Pulkkinen (ins. ylempi amk) kahdesti vuoden 2013 aikana. Hän teki myös tulosten editoinnit. 5 SÄÄTIEDOT TARKASTELUJAKSOLLA Suomessa ilmanlaadun episodit liittyvät talven korkeapainetilanteisiin, jolloin tuuli on heikkoa. Kuivassa pakkassäässä maanpinnan lähelle muodostuu stabiili ilmakerros, ns. inversiokerros. Inversiossa päästöjen kulkeutuminen on hidasta ja sekoittuminen rajoitettua. Alhaisessa lämpötilassa voimalaitosten päästöt ovat suurimmillaan, mikä luonnollisesti vaikuttaa episodin syntymiseen. Maanpintainversiossa maanpintaa lähellä oleva kylmempi ilma jää sitä ylempänä olevan lämpimän ilman alle. Tällöin erityisesti liikenteen päästöt hajaantuvat hyvin huonosti. Sen sijaan energiantuotannon päästöt korkeista savupiipuista saattavat purkautua matalien maanpintainversioiden yläpuolelle, jolloin ne eivät juuri vaikuta pitoisuuksiin lähellä maanpintaa lähialueillaan. Tähän raporttiin on koottu katsaus vuoden säätilasta Ilmatieteenlaitoksen ilmastokatsauksesta. Taulukossa 2 on nähtävillä keskimääräiset sadannat ja lämpötilat kuukausittain Jyväskylässä. Pieksämäen ympäristössä vuonna 2013 sää oli hieman keskimääräistä lämpimämpää (kuten koko Suomessa), keskilämpötila oli Jyväskylässä

13 +4,7 C (ja mittausten mukaan mittauskopilla 5,5 C), joka oli vuosien 1981-2010 keskiarvoa (3,3 C) selvästi lämpimämpää. Taulukko 2 Jyväskylän keskimääräiset lämpötilat ja sadannat kuukausittain vuonna 2013. (Ilmastokatsaus 12/2013, Ilmatieteenlaitos) kk Keski-lpt ( C) Sademäärä (mm) tammi -7,2 36 helmi -3,9 22 maalis -9,1 21 huhti 1,6 33 touko 12,5 16 kesä 16,8 95 heinä 15,8 76 elo 15,0 89 syys 9,9 47 loka 4,4 60 marras 1,1 75 joulu -0,6 69 vuosi-ka 4,7 638 Vuosi 2013 alkoi Keski-Suomessa hieman keskimääräistä lämpimämpänä, mutta tammikuussa mitattiin myös noin -30 C:een pakkasiakin. Helmikuu oli jo selvästi tavanomaista lauhempi, vaikka ajoittain esiintyi myös pakkasia. Maaliskuu oli sen sijaan harvinaisen kylmä ja aurinkoinen. Kevät eteni huhtikuussa melko normaalisti. Alkukuusta oli vielä kylmiä öitä. Toukokuussa kevään eteneminen nopeutui, kun ilman lämpötila kohosi nopeasti poikkeuksellisen lämpimäksi. Alkukesä oli helteisen lämmin, mutta keskikesällä sää palautui tyypilliseksi kesäsääksi. Kesä päättyi elokuussa taas tavanomaisesta lämpimämpänä. Syyskuussa loppukesän lämpimät säät jatkuivat ja lämpötila kohosi vielä 20 asteen yläpuolelle. Lokakuun alussa lämpötilan vuorokausi-vaihtelu oli suurta ja yöt olivat kylmiä, mutta päivät taas lämpimiä. Loka-

14 kuun puolella välissä suursäätila muuttui vähäksi aikaa sateiseksi ja kylmemmäksi ja maahan saatiin lumipeite. Loppukuusta säätila kuitenkin muuttui lauhaksi ja sateiseksi. Ajankohtaan nähden lauha sää jatkui marraskuussa. Vesisateita tuli lähes päivittäin, joskin tilapäisesti mitattiin myös muutama aste pakkasta. Vuosi päättyi joulukuussa taas tavanomaista lauhempana, joskin joulukuun alkupuolella oli myös pakkasia ja lumisateita. Vuoden lopussa maa oli lumeton. Kokonaisuutena vuosi 2013 oli Keski-Suomessa pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna lämmin ja keskimääräistä sateisempi. Vuoden 2013 sademäärät olivat normaalia suuremmat. Jyväskylässä satoi 638 millimetriä ja se oli siten pitkän ajan keskiarvon tasolla Keski-Suomessa. Sademäärät vaihtelivat paikallisesti paljon. Hellepäiviä oli tavanomaista enemmän ja ne loppuivat elokuun 9:een päivään. 6 ILMANLAADUN OHJE- JA RAJA-ARVOT Valtioneuvosto on antanut päätöksissään 480/96 ja 711/01 ilmanlaatua koskevat ohje-, raja- ja kynnysarvot, jotka astuivat voimaan 1.9.1996, 9.8.2001 sekä 4.9.2003. Valtioneuvosto on täydentänyt raja-arvoja koskevia tietoja asetuksella (38/2011) ilmanlaadusta. Ohjearvoilla pyritään ehkäisemään ensisijaisesti ilman epäpuhtauksien aiheuttamia terveyshaittoja, mutta myös luonnon vaurioitumista ja viihtyvyyshaittoja. Ohjearvot on tarkoitettu ensisijaisesti ohjeeksi viranomaisille. Niitä sovelletaan mm. kaavoituksessa, muussa rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristölupien käsittelyssä. Ohjearvoja on esitetty taulukossa 3.

15 Taulukko 3. Ilmanlaadun hengitettävän pölyn ohjearvoja (Vnp 480/96) Epäpuhtaus Ohjearvo Tilastollinen määrittely (20 C, 1atm) Hengitettävät hiukkaset(pm 10 ) 70 μg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Peruste Terveyshaittojen ehkäiseminen Raja-arvot määrittelevät ne ilman epäpuhtauksien ehdottomat enimmäispitoisuudet, joiden ylittäminen velvoittaa viranomaiset toimenpiteisiin ilman laadun parantamiseksi. Ilmansuojelusta vastaavien viranomaisten tulee käytettävissään olevin keinoin ehkäistä raja-arvojen ylittyminen. Raja-arvoja on esitetty taulukossa 4. Taulukko 4. Ilmanlaadun raja-arvoja terveyshaittojen ehkäisemiseksi (Vnp 38/11) Epäpuhtaus Raja-arvo Tilastollinen määrittely Hiukkaset (PM 10 ) (vallitseva lämpötila ja ilmanpaine) Pienhiukkaset (PM 2,5 ) 50 μg/m 3 40 μg/m 3 25 μg/m 3 vuodessa sallittu 35 ylitystä (vuorokausiarvo) vuosikeskiarvo vuosikeskiarvo

16 7 HENGITETTÄVIEN HIUKKASTEN (PM 10 ) PITOISUUDET Ilmassa on tyypillisesti kahdenlaisia hiukkasia: hienoja ja karkeita. Hienot hiukkaset syntyvät kaasuista tiivistymällä esim. savuhiukkasien jäähtyessä tai kemiallisten reaktioiden seurauksena. Hiukkasia synnyttävät prosessit voivat tapahtua jo ennen savupiipun tai pakoputken päätä, jolloin muodostuu hiukkaspäästöjä. Ilman hiukkaspitoisuus voi kohota myös kaasumaisten päästöjen takia, kun päästöissä olevat aineet reagoivat vasta ilmakehässä muodostaen hiukkasia. Hienot hiukkaset taas kasvavat ilmassa toisiinsa törmätessään tai kondensoidessaan kaasuja itseensä. Myös liikenteen aiheuttamat ilmavirrat voivat kohottaa hiukkaspitoisuuksia. Leijuva pöly ärsyttää hengitysteiden ja silmien limakalvoja. Pienet hiukkaset aiheuttavat astmakohtauksien lisääntymistä, keuhkojen toimintakyvyn heikkenemistä ja lisääntyneitä hengitystietulehduksia. Leijuvassa pölyssä voi olla mukana syöpävaarallisia ja perimämuutoksia aiheuttavia ainesosia. Korkeiden pienhiukkaspitoisuuksien arvioidaan jopa suoranaisesti lisäävän ihmisten kuolleisuutta. 7.1. Ohjearvoihin verrattavat hengitettävän pölyn pitoisuudet Hengitettävälle pölylle on voimassa ohjearvo, jossa lasketaan kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo. Kuvassa 7-1 näkyy Pieksämäen Savontien mittausaseman hengitettävän pölyn ohjearvoon verrattavat vuorokausiarvot vuosina 2007 ja 2013 (2009-2010 Mikkelissä ja 2011-2012 Savonlinnassa viivoina). Kuvasta voidaan havaita, että ohjearvo ylittyy Pieksämäellä maaliskuussa vuonna 2007. Pitoisuudet jäivät vuonna 2013 selvästi alle ohjearvotason. Mikkelissä ja Savonlinnassa pitoisuustasot vaihtelivat enemmän ja vertailuarvot kohosivat kevään lisäksi tammi- ja loka-marraskuisin. Vuoden 2013 pitoisuudet jäivät mataliksi poiketen vuoden 2007 mittausjaksosta. Etenkin kevään huippupitoisuudet puuttuivat kokonaan. Venäjän metsäpalojen vuoksi on ollut joinakin kesinä (2010 ja 2012) kohonneita arvoja, mutta vuonna 2013 ei niitäkään mittauksissa näkynyt.

17 2.suurin vrk-arvo µg/m3 200 150 100 50 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 kuukausi 2013 2007 SL 2012 SL 2011 MLI 2010 MLI 2009 Kuva 7-1 Hengitettävän pölyn ohjearvoon verrattava kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Pieksämäen Savontien mittausaseman mittauspisteellä vuosina 2013 ja 2007 (sekä Mikkelissä v. 2009-2010 ja Savonlinnassa v. 2011-2012). Ohjearvo on 70μg/m3. 7.2. Raja-arvoihin verrattavat hengitettävän pölyn pitoisuudet Hengitettävälle pölylle on annettu raja-arvo, jossa vuorokausiarvo ei saa ylittää 50 μg/m3 vuosittain yli 35 kertaa, sekä vuosikeskiarvo 40 μg/m3. Raja-arvo tuli saavuttaa vuoteen 2005 mennessä. Vuonna 2013 ei mitattu yhtään vuorokausiarvojen rajaarvon ylitystä Pieksämäen Savontien mittausasemalla. Raja-arvoon verrattava vuosikeskiarvo oli 10,8 μg/m3, joka on 27 % raja-arvosta (15,7 µg/m3 vuonna 2007). 7.2.1 Arviointikynnykset Hengitettävän pölyn vrk-arvojen alempi arviointikynnys on 25 µg/m3 (36:ksi suurin vuorokausiarvo). Vuosikeskiarvon alempi arviointikynnys on 20 µg/m3. Pieksämäellä vuoden 2013 vastaavat vrk-arvot ovat 17 µg/m3(36. vrk-arvo) ja 11 µg/m3 (vuosikeskiarvo). Pitoisuudet jäävät siis selvästi alle alemman arviointikynnyksen tason vuonna 2013. Taulukossa 5 on listattu raja-arvoon verrattavat arvot nykyisen Etelä-savon mittausjakson (5 v.) ajalta. Mikkelissä ylittyy vuonna 2009 alempi arviointikynnys 36. suurimman arvon osalta. Savonlinnassa on taso vuonna 2012 juuri alemman arviointikynnyksen tasoa. Vuosikeskiarvot jäävät alle arviointikynnysten.

18 Taulukko 5. Ilmanlaadun raja-arvojen vertailuarvot Etelä-Savossa v. 2009-2013 PIEKSÄMÄKI SAVONLINNA SAVONLINNA MIKKELI MIKKELI v. 2013 v. 2012 v. 2011 v. 2010 v. 2009 ylitykset kpl - 13 3 9 12 36-arvo μg/m 3 17 25 17 24 29 vuosi-ka μg/m 3 11 15 10 14 14 7.3. Hengitettävän pölyn pitoisuudet eri kausina vuonna 2013 Hengitettävän pölyn pitoisuus ilmassa vaihtelee normaalisti paljon. Vaihtelua tapahtuu mm. vuorokauden eri aikoina, eri viikonpäivinä sekä vuodenaikoina. Vuodenaikaisvaihtelu näkyy kuvasta 7-2. Siitä voidaan todeta huhtikuun keväthuippu. 70 60 vrk-arvo µg/m3 50 40 30 20 10 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 7-2 Hengitettävän pölyn vuorokausiarvot Pieksämäellä Savontien mittausaseman mittauspisteellä vuonna 2013 (pitoisuudet laskettu vallitseviin olosuhteisiin). Kuvassa 7-3 on esitetty hengitettävän pölyn keskiarvoja eri kellonaikoina. Kuvasta havaitaan, että pitoisuudet ovat korkeimmillaan silloin kun ihmiset liikkuvat. Öisin pitoisuudet tippuvat taustapitoisuustasolle.

19 Hengitettävän pölyn keskiarvopitoisuudet eri kellonaikoina ug/m3 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 klo Kuva 7-3 Hengitettävän pölyn pitoisuudet erikellonaikoina Pieksämäen Savontien mittausasemalla vuonna 2013. Kuvassa 7-4 on esitetty hengitettävän pölyn keskiarvoja eri viikonpäivinä. Kuvasta havaitaan, että pitoisuudet ovat suurimmillaan arkisin. Poikkeamat eri päivinä jäävät pieniksi. Hengitettävän pölyn pitoisuudet eri viikonpäivinä 14 12 10 8 6 4 2 0 ma ti ke to pe la su Kuva 7-4 Hengitettävän pölyn pitoisuudet eri viikonpäivinä Pieksämäen Savontien mittausasemalla vuonna 2013.

20 8 ILMANLAATUINDEKSI Ilmanlaatuindeksin avulla kuvataan ilmanlaatua yksinkertaistetussa ja helposti omaksuttavassa muodossa. Indeksi on tarkoitettu erityisesti ilmanlaadusta tiedottamiseen. Keskustan hiukkasmittaustuloksista laskettu indeksiarvo on päivitetty tunneittain ilmanlaatuportaaliin (http://www.ilmanlaatu.fi). Indeksin avulla ilmanlaatu jaetaan viiteen laatuluokkaan: hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono. Indeksi lasketaan tunneittain pienhiukkasten osin ohjearvoihin verrannollisista tunnusluvuista. Normaalisti indeksi lasketaan usealle eri komponentille, kuten SO2; NO2, TRS, CO, O3, PM10 ja PM2,5, joista jokaiselle epäpuhtaudelle lasketaan oma ali-indeksi, joista korkeamman arvo määrää lopullisen ilmanlaatuindeksin arvon ja ilmanlaatuluokan. Pieksämäellä mitattiin vain PM10, joten indeksi on suoraan verrannollinen hengitettävän pölyn pitoisuuteen. Indeksin määritys perustuu pääosin ennakoitaviin terveysvaikutuksiin, mutta sen luonnehdinnassa on otettu huomioon myös materiaali- ja luontovaikutuksia. Taulukko 3 llmanlaatuindeksin luonnehdinnat (HSY) INDEKSI VÄRI LUONNEH- DINTA TERVEYS- VAIKUTUKSET MUUT VAIKUTUKSET 0 50 Vihreä Hyvä Ei todettuja Lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 51-75 Keltainen Tyydyttävä Hyvin epätodennäköisiä 76-100 Oranssi Välttävä Epätodennäköisiä 101-150 Punainen Huono Mahdollisia herkillä yksilöillä 151 - Violetti Erittäin huono Mahd. herkillä väestöryhmillä Selviä kasvillisuusja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä

21 Taulukko 4 Indeksiarvojen määräytyminen INDEKSI-luku PM 10 -tuntipitoisuus 50 20 75 50 100 100 150 200 8.1 Indeksiarvot Ilmanlaatuindeksin avulla kuvattuna kaupunkialueen ilmanlaatu oli pääosin vuotta hyvä. Ilmanlaatuindeksin keskiarvo oli 25 (Savonlinnassa 29 vuonna 2012 ja 24 vuonna 2011 sekä Mikkelissä 29 vuonna 2010 ja vuonna 2009). Ilmanlaatuindeksien jakautuminen eri luokkiin Pieksämäellä v 2013 näkyy kuvasta 8-1. Siitä voidaan havaita, että 89% ajasta ilmanlaatu on hyvää Pieksämäellä ilmanlaatuindeksillä arvioituna. Vuoden 2013 ilmanlaatuindeksit mittausasemalla näkyvät kuvasta 8-2. Ilmanlaadun indeksiosuudet %:na Pieksämäellä v. 2013 100 80 89.15 60 40 20 0 0.00 0.03 0.81 10.01 Erittäin huono huono välttävä tyydyttävä hyvä Kuva 8-1 Ilmanlaatuindeksin eri luokkien %-osuudet Pieksämäen Savontien mittausasemalla vuonna 2013.

22 Tunti-indeksit Pieksämäellä v 2013 150 100 50 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 8-2 Ilmanlaatuindeksit Pieksämäen Savontien mittausasemalla vuonna 2013. 9 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Pieksämäellä ilmanlaatuun vaikuttavista päästöistä on selvästi merkittävin liikenne huolimatta siitä, että pistemäisten lähteiden hiukkaspäästöjen osuus on vuonna 2013 yli 90 % kokonaispäästöistä. Tämä johtuu liikenteen matalasta päästökorkeudesta. Hengitettävän pölyn ohjearvo ei ylittynyt Pieksämäellä vuonna 2013. Vaihteluväli oli kuukausittain tarkasteltavassa toiseksi suurimmassa vuorokausiarvossa 16-36 % ohjearvosta. Vuorokausi raja-arvon lukuarvo ei ylittynyt vuoden aikana kertaakaan. Vuosiraja-arvoon verrattava luku oli 25 % raja-arvosta (40 % vuoden 2007 mittausjaksolla). Pitoisuudet olivat korkeimmillaan keväällä huhtikuussa. Ilmanlaatuindeksillä arvioituna ilmanlaatu Pieksämäellä oli pääosan ajasta hyvää. Pieksämäellä hengitettävän pölyn pitoisuudet jäävät alle alemman arviointikynnyksen kun taas Mikkelissä ja Savonlinnassa ollaan pitoisuuksissa ko. arviointikynnyksen tasolla. Liite 1

23 LIISA 2012 TIELIIKENTEEN Alue: Pieksämäki PAKOKAASUPÄÄSTÖT JA POLTTONESTEENKULUTUS [t/a] CO HC NOx Hiukkaset CH4 N2O SO2 CO2 Polttoneste Suorite [Mkm/a] Pääkadut 119.07 14.62 31.41 2.02 0.77 0.56 0.07 11592.09 3981.60 51.35 Kokoojakadut 20.57 2.48 4.16 0.29 0.10 0.07 0.01 1518.96 522.12 6.85 Tonttikadut 55.17 6.51 6.30 0.47 0.15 0.10 0.01 2226.54 767.97 10.27 Rakennuskaavatiet 0.00 0.00 0.00 0.00 0.00 0.00 0.00 0.00 0.00 0.00 Taajaman päätiet 9.50 1.20 3.86 0.20 0.08 0.05 0.01 985.42 337.55 4.92 Taajaman muut tiet 16.74 2.00 4.19 0.28 0.12 0.07 0.01 1323.89 454.95 8.25 Maaseudun päätiet 190.21 14.32 67.42 3.27 1.52 0.84 0.12 17887.41 6125.67 90.21 Maaseudun muut tiet 69.03 5.83 21.53 1.19 0.64 0.34 0.04 6757.59 2320.52 41.49 Yhteensä 480.29 46.96 138.88 7.71 3.38 2.02 0.27 42291.90 14510.38 213.33 Henkilöautot ei kat 137.88 15.02 13.68 0.05 1.34 0.06 0.01 1202.95 421.26 8.50 Henkilöautot kat 268.91 14.34 26.20 0.08 1.14 0.47 0.08 13858.42 4853.09 109.68 Henkilöautot diesel 35.90 4.27 23.29 3.34 0.14 0.71 0.08 10983.75 3725.01 63.47 Pakettiautot ei kat 7.28 0.75 0.45 0.00 0.06 0.00 0.00 74.60 26.13 0.34 Pakettiautot kat 0.35 0.02 0.02 0.00 0.00 0.00 0.00 27.06 9.48 0.14 Pakettiautot diesel 12.39 2.15 11.81 2.10 0.05 0.32 0.03 4370.18 1482.09 17.24 Linja-autot 3.06 1.61 10.09 0.34 0.11 0.07 0.01 1604.71 544.22 2.11 Kuorma-autot ip 6.82 4.26 19.83 0.80 0.23 0.17 0.03 3933.92 1334.14 5.17 Kuorma-autot peräv 7.71 4.54 33.51 1.00 0.30 0.21 0.04 6236.29 2114.96 6.68

Liite 2 24