Karjanhoitotöiden koettu kuormittavuus lypsykarjapihatoissa

TTS:n tiedote Maataloustyö ja tuottavuus 2/2014 (653) Karjanhoitotöiden koettu kuormittavuus lypsykarjapihatoissa Erikoistutkija Janne Karttunen ja tutkimusvastaava Markku Lätti, TTS Kuva 1. Nykyaikaisissa lypsykarjapihatoissa on päästy suurelta osin eroon fyysisesti raskaista töistä. Myös sinänsä kevyt, mutta fyysisesti yksipuolisesti kuormittava toistotyö vaarantaa työntekijän terveyttä ajan kuluessa. Toistotyötä sisältyy erityisesti asemalypsyyn ja käsin tehtyihin puhtaanapitotöihin. Kuva: Janne Karttunen Valtaosassa maamme lypsykarjapihatoista lehmien makuuparret kolataan ja kuivitetaan edelleen käsityönä. Nämä puhtaanapitotyöt koetaan yhdeksi kuormittavimmista töistä ja niissä myös yleisesti koetaan olevan parantamistarvetta. Asemassa lypsäminen on kuitenkin työllistävin ja kuormittavin päivittäinen karjanhoitotyö. Se on puhtaanapitotöiden lailla fyysisesti pääosin melko kevyttä, mutta samalla yksipuolisesti kuormittavaa toistotyötä, johon lypsyn automatisointi tuo suurta helpotusta. Karjanhoitajien työterveyden edistämiseksi on tärkeää, että ainakin uudet ja peruskorjattavat pihatot lypsyjärjestelmästä riippumatta suunnitellaan siten, että makuuparsien puhdistus ja kuivitus on mahdollista tehdä konevoimin. Lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota eläinten ryhmittelyyn ja eläinliikenteen sujuvuuteen kaikissa pihatoissa sekä lypsyn työrutiineihin erityisesti asemalypsyssä. Mitkä karjanhoitotyöt koetaan kuormittavimmiksi ja missä töissä koetaan olevan eniten kehitettävää? Millaista koettu kuormitus on luonteeltaan ja ovatko maitotilojen omistajat ja työntekijät tyytyväisiä pihattoonsa? Muun muassa näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia Suurten maitotilojen ryhmittelystrategiat -tutkimushankkeessa. Lisäksi etsittiin muun muassa kehitysehdotuksia kuormittavimmiksi koettujen töiden keventämiseksi ja sujuvoittamiseksi karja- määrältään suurissa suomalaisissa lypsykarjapihatoissa. KARJANHOITOTYÖN KUORMITTAVUUTTA VOIDAAN ALENTAA Suomalaisten maatalousyrittäjien työterveyttä ja -turvallisuutta tarkastelleen väitöstutkimuksen (Karttunen 2014) mukaan karjatilallisilla yleisesti ja heistä erityisesti pää- toimisilla maidontuottajilla on kohonnut riski työperäisiin terveysongelmiin: rasittavat työliikkeet ja -asennot karjanhoitotöissä ovat yhteydessä toistuviin työtapaturmiin ja ammattitauteihin erityisesti tuki- ja liikuntaelimistössä. Lääkärin toteamat tapaturmat ja sairaudet myös muut kuin työperäiset ovat yhteydessä huomattavasti kasvaneeseen alentuneen työkyvyn esiintyvyyteen maidontuottajilla. Työkyvyn on todettu lähtevän selvästi heikkenemään osalla jo alle 50-vuotiaista

maidontuottajista ja heistä erityisesti naisilla. Jos työkykyä ei saada kohennettua, tästä voi seurata elämänlaadun merkittävä heikkeneminen ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminen. (Karttunen 2014). Tuki- ja liikuntaelinsairaudet, kuten nivelrikot ja selkäongelmat, ovat selvästi merkittävin suomalaisille maatalousyrittäjille ja heistä erityisesti naisille myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden lääketieteellinen syy (Karttunen ym. 2014). Työtapaturmat ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat myös yleisiä karjanhoitotöitä päätoimisesti tekevillä maatalouslomittajilla sukupuolesta riippumatta (Nenonen 2012, Pensola ym. 2010). Työkyvyttömyyden taustalla voi kuitenkin olla monimutkainen yhdistelmä henkilökohtaisten ominaisuuksien ja elämäntapojen sekä työn ja työympäristön vaikutusta. Lypsykarjatiloilla kuormittavien työolosuhteiden pienien navettojen ja niissä käsityövaltaisten työmenetelmien on todettu olevan yhteydessä työperäisiin terveysongelmiin kuten työtapaturmiin, ammattitauteihin ja muihin työperäisiin sairauksiin. Lisäksi alentuneeksi koettu työkyky on yleisempää niillä maidontuottajilla, joilla on kuormittavat työolosuhteet. Tuotannon laajentaminen sekä siinä yhteydessä toteutettava työympäristön ja -menetelmien kehittäminen puolestaan suojaavat maidontuottajia edellä mainituilta riskeiltä. (Karttunen 2014). Maamme maatalouden etenevällä rakennemuutoksella, jossa kotieläintuotanto on keskittymässä aiempaa harvalukuisempiin, mutta nykyaikaisiin tuotantorakennuksiin, on hyvät mahdollisuudet edistää kaikkien karjanhoitoon osallistuvien henkilöiden työterveyttä, -turvallisuutta ja -hyvinvointia (kuva1). Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että karjanhoitotyö on kestävällä pohjalla sekä karjanhoitajien että tuotantoeläinten hyvinvoinnin kannalta. Lypsykarjanhoidossa kuhunkin työhön, kuten lypsyyn, ruokintaan ja puhtaanapitotöihin, päivittäin kuluva työaika voidaan jakaa työn vaatimaan aikaan ja tehottomaan aikaan. Toisin sanoen tietyn karjamäärän hyvään hoitoon vaadittu ja tiloilla käytetty työtuntimäärä voivat erota toisistaan hyvin paljon. Esimerkiksi lypsyn vaatima aika on se aika, joka tarvitaan, että lypsy tulee tehokkaasti ja laadukkaasti tehdyksi. Tehokas työ on tehottoman työn vastakohta se ei tarkoita viimeisenkin hikipisaran puristamista karjanhoitajan selkänahasta. Tehoton aika muodostuu esimerkiksi lypsyssä ennen kaikkea tehottomasta työvoiman ja tuotantotekniikan hyödyntämisestä sekä tehottomista menetelmistä. Myös väärät tai huonot materiaalit tai heikko tuote-/ Taulukko 1. Borgin RPE -menetelmää soveltaen selvitetty karjanhoidon eri työtehtävissä koettu ruumiillisen rasituksen keskimääräinen suuruus (sulkeissa vastausten vaihteluväli). Arvo 6 vastaa menetelmässä lepopulssia 60 ja arvo 20 vastaa äärimmäistä rasituspulssia 200. Tiedot kerätty 17 mieheltä ja viideltä naiselta yhteensä 12 lypsykarjatilalta (10 pihattoa ja 2 parsinavettaa) 1 Rasituksen suuruus Rasituksen luonnehdinta 6 Ei ollenkaan rasitusta 7 Erittäin kevyttä Työtehtävät _ Lypsyn valmistelutyöt, lypsyn valvonta ja päätetyöskentely automaattilypsyssä (6 8), säilörehua jakavan mattoruokkijan valvonta (6 8), väkirehun automaattijaon (kiskoruokkija) valvonta (7 7), seosrehua sekoittavan täyttöpöydän valvonta (6 7), mattoruokkijalla tapahtuvan seosrehun jaon valvonta (6 7) 8 Lypsyn valmistelutyöt parsilypsyssä (7 8), lypsyn valvonta asemalypsyssä (6 9) ja parsilypsyssä (7 9), karjanhoidon yleiset toimistotyöt (7 11), lantaraapan valvonta pihatossa (6 11), rehun siirto ruokintapöydällä mönkijällä (8 8), seosrehun jako ajettavalla seosrehuvaunulla (7 12) 9 Hyvin kevyttä Lypsyn valmistelutyöt asemalypsyssä (6 10), varsinaisen lypsyn muut työnvaiheet asemalypsyssä (6 13), lypsysyvennyksen pesu (8 10), säilörehun jako pienkuormaimella (7 10), ruokintapöydän puhdistus pienkuormaimella/ mönkijällä (8 11), seosrehun komponenttien lastaus kurottajalla/pyöräkuormaimella seosrehuvaunuun (8 12) 10 Varsinaisen lypsyn muut työnvaiheet parsilypsyssä (9 12), erillislypsimen kannun käsittely tyhjänä (8 11), lypsyn lopettelutyöt asemalypsyssä (10 11), lypsyrobotin päivittäiset pesutyöt (8 13), lehmäryhmien vaihto syvennyksestä käsin (9 12), automaattilypsyssä yksittäisten lehmien ajaminen robotille (7 12), kuivikkeen otto, siirto ja levitys makuuparsiin käsin saaveista tms. (8 12), säilörehun irrotus ja siirto traktorilla/kurottajalla (9 10), väkirehun jako vasikoille ämpäreistä (9 12), vasikoiden väkirehuautomaatin täydennys käsin (10 10), vasikoiden juotto sangoista (7 12) 11 Kevyttä Lypsyn lopettelutyöt parsilypsyssä (9 12), lypsyaseman ja kokoomatilan pesu (9 13), lehmäryhmien vaihto syvennyksestä ylös nousten (10 12), kuivikkeen kolaus parteen pääpuolen patterista (10 12), erilliskarsinoiden kuivitus saaveista (8 14), väkirehun jako vasikoille käsin vaunusta (11 11), vasikoiden juottoautomaatin puhdistus ja täyttö (8 13) 12 Erillislypsimen kannun käsittely täytenä (8 15), lypsimien pesu karjakeittiön pesualtaassa (11 12), lehmien ajaminen kokoomatilaan (11 12), pihaton päätyjen ja välikäytävien puhdistus käsin kolaamalla (11 14), karsinoiden puhdistus käsin kolaamalla (11 13), kuivikkeen koneellistettu otto, siirto ja levitys makuuparsiin yhdistettynä parren puhdistukseen ja lantakäytävän kolaukseen (12 12), kuivikkeen levitys kottikärryistä käsin lapiolla (9 15), eläinlääkintä tai siinä avustaminen (10 13), sorkanleikkuussa ja siemennyksissä avustaminen (11 14), vasikoiden nupoutus/korvamerkkien kiinnittäminen (11 14) 13 Hieman rasittavaa Makuuparsien puhdistus käsin kolaamalla pihatossa (11 14) ja parsinavetassa (13 13), säilörehun jako talikolla (13 13), rehun siirto ruokintapöydällä käsin kolaamalla (12 14), korvausmerkkien kiinnittäminen naudoille (12 14) 14 Parsinavetassa lehmien siirto (13 14) ja muiden nautojen siirto (13 15), parsinavetan käytävien puhdistus käsin kolaamalla (14 14), ruokintapöydän puhdistus käsin harjalla/lumikolalla/lapiolla (10 17) 15 Rasittavaa Lypsimen kiinnitys käsin automaattilypsyssä (12 18), pikkuvasikoiden yksittäiskarsinoiden puhdistus käsin talikolla (12 19), kuivikkeen siirto käsin parsien pääpuolen pattereihin (15 15), poi itusten avustaminen (12 16) 16 Sorkanleikkuu itse tehtynä (16 16) 17 Hyvin rasittavaa 18 19 Erittäin rasittavaa 20 Maksimaalisen rasittavaa 1 Tulokset perustuvat Karttusen ja Lätin (2009b) tiedotteeseen. 2

tilasuunnittelu voivat kasvattaa työaikaa. Lisäksi edellä mainitut tekijät voivat kasvattaa työn kuormittavuutta suoraan esimerkiksi ergonomisesti huonojen työasentojen kautta tai välillisesti, kun työaika venyy ja altistumisaika työympäristön kuormitustekijöille kasvaa. (Karttunen ja Lätti 2009a). Myös tuotantoeläinten järkevällä ryhmittelyllä kyetään vaikuttamaan työn sujuvuuteen ja kuormittavuuteen. Eläinten ryhmittely on kaikissa navetoissa välttämätöntä, sillä eri-ikäisillä ja eri tuotantovaiheissa olevilla eläimillä on erilaiset tarpeet. Ryhmien järkevä muodostaminen riippuu kuitenkin tuotantoyksikön koosta. Turhia ryhmänvaihtoja kannattaa välttää, koska siirtotilanne aiheuttaa eläimelle aina stressiä. Lisäksi työtapaturmat ovat erityisen yleisiä juuri nautojen siirroissa. Siksi ryhmien välinen eläinliikenne on saatava sujuvaksi. Lätin (2004) oppaassa ja Lindahlin (2014) väitöskirjassa on neuvoja eläinten turvalliseen ja sujuvaan siirtoon. Kivisen ym. (2014a ja 2014b) julkaisuissa on neuvoja eläinten ryhmittelyyn suurilla lypsykarjatiloilla. Suuri yksikkökoko antaa hyvät mahdollisuudet työtä helpottavaan ja eläinten tarpeet tyydyttävään ryhmittelyyn. Päälinja on, että lypsylehmillä, hiehoilla ja vasikoilla tulisi olla toisistaan erilliset kasvatustilat: vasikoilla vasikkatalo, hiehoilla hiehopihatto ja lypsylehmillä lehmäpihatto. Kullakin kasvatustilalla on tällöin oma ilmatilansa, mikä vähentää tautipainetta. Hiehojen kasvatus voidaan myös ulkoistaa sopimuskasvattajien hiehohotelleihin, mistä löytyy lisätietoa muun muassa Kauppisen (2011) oppaasta ja Lätin ym. (2012) tiedotteesta. Karjanhoitotyön tuottavuutta voidaan lypsykarjatiloilla mitata jakamalla myytyjen maitolitrojen määrä karjanhoitoon kulutettujen työtuntien määrällä. Karjanhoidon päivittäisessä työnmenekissä ja työn tuottavuudessa on todettu samankokoisilla ja samanlaista lypsyjärjestelmää (parsi-, asematai automaattilypsy) käyttävillä suomalaisilla maitotiloilla kaksin jopa kolminkertaisia eroja. Karttusen ja Lätin (2009a) mukaan erot johtuvat karjanhoitajien henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi tilojen välisistä eroista tuotantotilojen rakenteissa mukaan lukien eläinten ryhmittely, työssä käytetyssä tekniikassa (koneissa ja laitteissa) ja menetelmissä sekä ennen kaikkea lypsytapahtuman ja muiden karjanhoitotöiden organisoinnissa. Kuva 2. Mitä suuremmasta karjasta on kyse, sitä tärkeämpää on kiinnittää huomiota suositusten mukaisiin lypsyrutiineihin asemalypsyssä. Säädettävästä lypsysyvennyksen lattiasta sekä lypsimien kannattimista ja automaatti-irrottajista huolimatta suuren karjamäärän asemalypsy on kuluttavaa ja työlästä jo ilman yhtäkään heikosti toteutettua saati turhaa työvaihetta. Kuva: Markku Lätti KARJANHOITOTÖIDEN KOETTU KUORMITTAVUUS Tässä tutkimuksessa oli mukana 82 pihattotilaa, joista vastaajina oli omistajia sekä osalta tiloista myös palkattuja työntekijöitä. Vastaajia pyydettiin nimeämään järjestyksessä kolme kuormittavimmaksi kokemaansa karjanhoidon työtä. Lisäksi heitä pyydettiin kertomaan kunkin työn kohdalla, kuormittaako se fyysisesti vai psyykkisesti vai sekä että. Vastaajia pyydettiin myös valitsemaan annetuista vaihtoehdoista, mistä kuormitus johtuu. Fyysisen kuormituksen kohdalla vaihtoehdot olivat: nostotyö, huonot työasennot, käsien kannattelu, yksipuolinen kuormitus tai muu syy. Psyykkisen kuormituksen kohdalla vaihtoehdot olivat: vaativuus (päätöksenteko), kiire (aikapaine), yksitoikkoisuus tai muu syy. Lisäksi vastaajia pyydettiin ilmoittamaan 1 3 karjanhoidon työtehtävää, jossa he kokivat olevan eniten parantamismahdollisuuksia työmäärän suhteen. Seuraavassa esitetään erityisesti lypsyyn ja puhtaanapitotöihin liittyviä tuloksia 50 asemalypsytilalta ja 32 automaattilypsytilalta. Tulokset perustuvat yhteensä 116 karjanhoitotöitä tekevän henkilön mielipiteeseen. Tuloksien tarkasteluun on yhdistetty Karttusen ja Lätin (2009b) aiemmassa tutkimuksessa 22 vastaajalta keräämiä tietoja karjanhoidon eri työtehtävissä koetusta ruumiillisesta rasituksesta (ks. taulukko 1). Asema- ja automaattilypsy Asemalypsytiloilla lypsy eri työnvaiheineen koettiin selvästi kuormittavimmaksi työksi, mitä voidaan pitää odotettuna tuloksena (kuva 2). Automaattilypsytiloilla lypsy koettiin kolmanneksi kuormittavimmaksi työksi, mikä muistuttaa siitä, että myös automaattilypsy sisältää karjanhoitajaa työllistäviä ja kuormittavia työnvaiheita. Asemalypsytiloilla koettiin lypsyssä olevan puhtaanapitotöiden jälkeen toiseksi eni- Suurten maitotilojen ryhmittelystrategiat -tutkimus Tämä tiedote perustuu TTS Työtehoseuran, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n sekä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan yhteistyössä toteuttamaan Suurten maitotilojen ryhmittelystrategiat -tutkimukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda navettasuunnitteluun uusia pohjaratkaisuja tuotantoeläinten ryhmittelyn näkökulmasta. Tavoitteena olivat toimivat eläintilat, joissa työ on sujuvaa sekä mahdollisimman vähän kuormittavaa ja joissa eläinten on hyvä olla. Tutkimuksessa kerättiin tietoja 82:lta tuotosseurannassa mukana olleelta suurelta lypsykarjatilalta (keskilehmäluku vuonna 2010 vähintään 80), joilla oli pihattonavetta, jonka käyttöönotosta oli vähintään kaksi vuotta. Vapaaehtoisista kohdetiloista 50:llä lypsettiin asemassa ja 32:lla lypsy oli automatisoitu. Asemalypsytilojen lehmäluku oli ollut vuonna 2011 keskimäärin 125 lehmää (vaihteluväli 69 287) ja automaattilypsytilojen 126 lehmää (88 206). Automaattilypsytiloilla oli joko kaksi (26 tilaa) tai useampi (6 tilaa) lypsypaikkaa. Tiloista 68:lla (83 %) oli käytössä seosrehuruokinta. Tutkimuksessa kehitettiin periaatteelliset pohjaratkaisut 2 4 lypsyrobotin automaattilypsypihatolle ja 200 300 lehmän asemalypsypihatolle sekä tätä lehmämäärää vastaavaan vasikkataloon ja hiehopihattoon. Pohjaratkaisuissa korostettiin työn sujuvuutta sekä eläinterveyden ylläpitoa, jonka perusteella vasikoille, hiehoille ja lehmille osoitettiin toisistaan erilliset kasvatustilat. Tutkimuksen keskeiset tulokset on raportoitu Kivisen ym. julkaisuissa (2014a ja 2014b). Tähän tiedotteeseen on koottu keskeisiä tuloksia TTS:n osuuksista edellä mainituissa julkaisuissa. MTT:n hallinnoiman tutkimuksen päärahoittajat olivat maa- ja metsätalousministeriön Maatilatalouden kehittämisrahasto, Valio Oy, Walter Ehrströmin säätiö, Mercedes Zachariassenin rahasto ja Maatalouskoneiden Tutkimussäätiö. 3

ten parantamismahdollisuuksia. Sen sijaan automaattilypsytiloista vain kaksi nimesi lypsyn työmäärässä olevan parannettavaa. Asemalypsyä käytännössä vetimien esikäsittelyä ja lypsimien kiinnitystä luonnehdittiin yleisimmin fyysisesti yksipuolisesti kuormittavaksi työksi, joka sisältää käsien kannattelua. Myös nostotyö kuten erottelumaitojen kantaminen tuotiin esille. Asemalypsyssä lypsäjän työtä voidaan pitää pääosin toistotyönä, jossa Työterveyslaitoksen (2013) määritelmän mukaan lyhyet, samanlaiset työvaiheet toistuvat tavan takaa. Toistotyössä työvaiheet muistuttavat toisiaan kestoltaan, voimankäytöltään ja työliikkeiltään. Rajanvetoa toistotyön ja ei-toistotyön välillä pidetään kuitenkin teoreettisena. Asemalypsyssä on myös työnvaiheita, joita ei perustellusti voida pitää toistotyönä. Näitä ovat esimerkiksi lypsyn aloittelu- ja lopettelutyöt eli käytännössä lypsykoneen, lypsyvälineiden ja lypsimien laittaminen lypsyvalmiuteen sekä niiden käsittely lypsyn jälkeen. Automaattilypsyn aiheuttama kuormitus koettiin puolestaan joko fyysiseksi tai psyykkiseksi tai molemmiksi riippuen siitä, minkä automaattilypsyn työnvaiheen vastaaja nosti esiin (kuva 3). Esimerkiksi erottelumaitojen kantaminen tai lypsimen kiinnittäminen käsin koettiin fyysisesti kuormittavaksi työksi, ja lypsyrobotin antamien hälytysten tai ohjelmistovikojen selvittäminen koettiin puolestaan psyykkisesti kuormittavaksi työksi. Muutamat vastaajat luonnehtivat lypsyrobotin valvontaa sekä psyykkisesti että fyysisesti kuormittavaksi: lypsylistojen tarkastusta näyttöpäätteeltä ja sen jälkeen lypsyluvallisten lehmien ajamista lypsyrobotille voidaan hyvin luonnehtia tällaiseksi työksi. Koska lypsyrobotti huolehtii valtaosasta yksittäisistä lypsytapahtumista, lypsyn automatisointi vähentää huomattavasti asemalypsylle tyypillistä fyysisesti yksipuolista kuormittavaa toistotyötä. Tätä voidaan pitää merkittävänä ja toivottavana parannuksena. Automaattilypsyn aiheuttama kuormitus on kuitenkin vaihtelevampaa kuin asemalypsyssä. Lypsyn automatisoinnin myötä lypsyyn liittyvien päivittäisten työnvaiheiden määrä kasvaa ja niiden sisältö muuttuu. Lisäksi lypsyn työnmenekki lehmää kohti pääsääntöisesti laskee. Viimeksi mainittu etu voi hämärtyä, jos samaan aikaan lypsyn automatisoinnin kanssa kasvatetaan karjamäärää voimakkaasti. Aiemman tutkimuksen mukaan (ks. taulukko 1) sekä asema- että automaattilypsyn eri työnvaiheet koetaan pääsääntöisesti erittäin kevyeksi tai kevyeksi työksi, joka ei juuri rasita ruumiillisesti eli karjanhoitajan syke ei mainittavasti nouse kyseistä työtä tehtäessä. Tämä tulos on linjassa Perkiö-Mäkelän ja Hentilän (2005) suomalaisten pihattotilojen omistajien karjanhoitotyössä kokemaa ja mitattua kuormittumista koskevien tulosten kanssa. Karttusen ja Lätin (2009b) keräämät arviot lypsyn eri työnvaiheiden ja myös muiden karjanhoitotöiden keskimääräisestä rasittavuudesta kuitenkin vaihtelivat hyvin paljon vastaajien välillä. Erot voivat johtua muun muassa eroista tuotantorakennuksien yksityiskohdissa, työvälineissä ja -tavoissa sekä karjanhoitajien fyysisessä kunnossa ja ammattitaidossa. Myös hetkellä, jona kysymys esitetään, voi olla merkitystä, kun selvitetään yksittäisen työn tai työnvaiheen aiheuttamaa keskimääräistä fyysistä rasitusta. Suuret erot koetussa rasituksessa kertovat myös siitä, että osalla tiloista asiat ovat hyvin ja osalla on selvästi tarvetta keventää työkuormitusta. Asemalypsytiloilla kuluu huomattava osa vähintään puolet päivittäisten karjanhoitotöiden työnmenekistä lypsyyn. Seuraavaksi eniten aikaa kuluu tyypillisesti ruokinnan eri työnvaiheisiin (kuva 4). Lypsyn osuus kokonaistyönmenekistä vaihtelee Kuva 3. Lypsyn automatisointi vähentää fyysisesti yksipuolisesti kuormittavaa toistotyötä lehmien välittömässä läheisyydessä, mitä voidaan pitää parannuksena karjanhoitajan työterveyden ja turvallisuuden kannalta. Lypsyn automatisointi tuo mukanaan myös uusia työturvallisuusriskejä, mutta työn luonne muuttuu pääsääntöisesti paremmaksi. Kuva: Janne Karttunen Kuva 4. Koneellinen tai automatisoitu seosrehuruokinta on noussut selvästi valtamenetelmäksi suurissa suomalaisissa lypsykarjapihatoissa yli sadan lehmän maitotiloista erittäin harvalla käytetään erillisruokintaa. Seosrehuvaunut ovat selvästi yleisempiä asemalypsytiloilla ja automatisoidut jakolaitteet ovat selvästi yleisempiä automaattilypsytiloilla. Kuva: Markku Lätti kuitenkin tilojen välillä paljon yleisesti sekä myös käsillä olevassa tutkimuksessa ja riippuu myös siitä, mitä eri töitä lasketaan mukaan. Onko esimerkiksi lehmien ohjaaminen kokoomatilaan, mikä tehdään tyypillisesti makuuparsien puhdistuksen ohella, lehmäryhmien ohjaaminen kokoomatilasta lypsyasemaan sekä lypsyaseman ja kokoomatilan pesu lypsyn jälkeen lypsyä vai jotain muuta karjanhoitotyötä? Entä lasketaanko vasikoiden ja hiehojen hoito mukaan lypsylehmien hoitotöihin? Nyrkkisääntö kuitenkin on, että mitä suuremmasta karjamäärästä on kyse, sitä merkittävämmäksi nousevat karjanhoitajan kokonaistyömäärää ja kuormittumista tarkasteltaessa lypsyn työrutiinien tarkoituksenmukaisuus erityisesti asemalypsyssä. On tärkeää, että suuren karjamäärän lypsyssä ei tehdä mitään tarpeetonta jokaiselle lehmälle aamuin illoin. Asemalypsyn suositeltavat työrutiinit ja työtä keventävät ratkaisut on esitelty muun muassa Karttusen ja Lätin (2009b) tiedotteessa. Suositusten mukaan lypsyssä lehmien esikäsittelyyn kuuluvan vedinten kosketusajan tulisi kestää vähintään 20 sekuntia, mutta puolen minuutin kosketusajan tulisi riittää 4

puhtaita vetimiä ja utareen alaosaa pyyhittäessä sekä alkusuihkeita otettaessa. Lypsin kiinnitetään utareen täyttöasteesta riippuen 1 2 minuutin päästä esikäsittelyn alusta laskien. Jos esimerkiksi 150 lehmän asemalypsyssä jokaista lehmää esikäsitellään 10 sekuntia pidempään kuin olisi tarpeen, rasittaa lypsäjä käsiään ja hartioitaan 50 minuuttia turhaan päivittäin. Tämä tekee 300 turhaa ja kuormittavaa työtuntia vuodessa. Makuuparsien puhdistus ja kuivitus Lypsylehmien makuuparsien huolellinen puhdistus ja kuivitus ovat eläinten hyvinvoinnin ja maitohygienian kannalta erittäin tärkeä osa päivittäisiä karjanhoitotöitä. Tässä tutkimuksessa lähes kaikilla tiloilla makuuparret puhdistettiin käsin lantakolalla. Ainoastaan kolmella asemalypsytilalla makuuparsien takaosan puhdistukseen käytettiin harja-kuivituskonetta. Asemalypsytiloista hieman alle puolella (24/50 tilasta) makuuparret myös kuivitettiin täysin käsityönä, ja automaattilypsytiloista näin tehtiin valtaosalla (28/32 tilasta). Käsillä olevassa tutkimuksessa automaattilypsytiloilla puhtaanapitotyöt yleensä ja erityisesti makuuparsien kolaus ja kuivitus koettiin kuormittavimmaksi työksi ja asemalypsytiloilla ne koettiin lypsyn jälkeen toiseksi kuormittavimmaksi työksi. Sekä asema- että automaattilypsytiloilla koettiin työmäärän suhteen olevan parantamismahdollisuuksia selvästi eniten juuri puhtaanapitotöissä. Puhtaanapitotöitä luonnehdittiin lähes poikkeuksetta vain fyysiseksi työksi ja tyypillisesti myös yksipuolisesti kuormittavaksi työksi. Makuuparsien kolaamista voidaan pitää määritelmän mukaisena toistotyönä siinä missä asemassa lypsämistä. Makuuparsien, välikäytävien ja joillakin tiloilla myös lantakäytävien kolaaminen rasittaa erityisesti hartioita, olkapäitä ja käsiä. Vastauksista on vaikea erottaa makuuparsien puhdistusta ja kuivikkeen levittämistä makuuparsiin niitä pidettäneen tyypillisesti puhtaanapitotyön eri vaiheina. Jotkut vastaajat toivat kuitenkin esiin kuivituksen yhteydessä yksipuolisen kuormituksen lisäksi fyysisesti kuormittavan nostotyön kuten kuivikepaalien tai -astioiden kantamisen. Aiemman tutkimuksen mukaan (taulukko 1) makuuparsien puhdistus pihatossa käsin kolaamalla koetaan tyypillisesti hieman rasittavaksi työksi, mutta vastaajien välillä on eroa: osa kokee työn jopa kevyeksi. On ymmärrettävää, että tämän työn koettu ruumiillinen rasitus voi riippua karjanhoitajan ruumiinrakenteesta ja kunnosta siinä missä parren pintamateriaalista, kolattavan kuivikkeen määrästä ja laadusta kuin myös käsikolan rakenteesta. Kuivikkeen varastosta otto, siirto makuuparsiosastoon ja levitys makuuparsiin saaveista koetaan tyypillisesti kevyeksi työksi. Kuivikkeen lastaus varastosta kottikärryyn, siirto makuuparsiosastoon ja levitys käsin lapiolla koetaan tyypillisesti hieman edellistä raskaammaksi työksi, mutta vastauksissa on suuri hajonta molemmissa tekniikoissa. Kuivikkeen koneellistettu otto, siirto ja levitys makuuparsiin esimerkiksi pienkuormaimella koetaan myös kevyeksi työksi. Sen sijaan tapa, jossa kuiviketta siirretään esimerkiksi kerran viikossa parsien pääpuoliin pattereihin käsin saavilla tai kuivikepaaleja kantaen koetaan rasittavaksi työksi. Viimeksi mainitussa tavassa kuiviketta vedetään kolalla päivittäin makuuparteen, mikä koetaan jälleen kevyeksi työksi (taulukko 1). Käytännössä siinä joudutaan kurottelemaan jokaisen makuuparren kohdalla enemmän kuin muissa kuivitustekniikoissa kolasta, jossa on pitkä ja kevyt varsi, olisi tässä hyötyä. Puhtaanapitotöiden koneellistaminen Mitä sitten tulisi tehdä tilanteen korjaamiseksi? Ainakin uusissa ja peruskorjattavissa pihatoissa tilaratkaisut ja rakenteet kuten portit on suunniteltava siten, että makuuparsien puhdistus ja kuivitus on mahdollista tehdä konevoimin. Työnkäytöllisesti on järkevää, jos nämä työt voidaan tehdä samalla tukevarakenteisella yhdistelmäkoneella, jonka harja puhdistaa parren takaosan ja joka levittää kuivikkeen parteen tasaisesti. Näissä koneissa on tyypillisesti myös lantaraappa, jolla voidaan täydentää automaattisen puhdistusrobotin työtä (kuva 5). Korkeat kynnykset estävät ja lukuisat portit hidastavat yhdistelmäkoneen käyttöä pihatossa. Kuivike on hyvä saada lastattua yhdistelmäkoneeseen kuivikevarastosta mieluiten ilman käsityötä. Kuivikkeen esimerkiksi Kuva 5. Kiinteäpohjaisiin lantakäytäviin suositellaan virtsanerotusjärjestelmällä varustettua koneellista lannanpoistoa noin kahden tunnin välein vuorokauden ympäri. Automaattiset akkukäyttöiset puhdistusrobotit voivat korvata lantaraapat rakopalkkikäytävillä. Kuva: Markku Lätti turve-kutteriseoksen seassa ei saa olla ylimääräisiä kappaleita kuten oksia, juuren kappaleita tai kiviä. Kuivikkeille on hyvä olla oma varastonsa, jossa ne pysyvät kuivina ja josta niitä voidaan siirtää pihaton välivarastoon tai hakea suoraan kuivitukseen. Monella suurella pihattotilalla on todettu hyväksi ratkaisuksi sijoittaa kuivikevarasto pihaton viereen sijoitetun katetun rehuvaraston yhteyteen. Rehu- ja kuivikevaraston edusta ja siirtymäreitti pihattoon kannattaa päällystää, mikä helpottaa sen puhtaanapitoa ja on hygienian kannalta parempi. Yhdistelmäkoneet soveltuvat käytettäväksi sekä kiinteäpohjaisilla lantakäytävillä että rakopalkkilattialla. Pihaton rakopalkkilattian kestävyys ei rajoita markkinoilla tällä hetkellä olevien yhdistelmäkoneiden käyttöä, jos palkit kestävät kookkaimpien lehmien alla. Käytännön havaintojen mukaan rakopalkkien mahdollinen kumipinnoite ei estä yhdistelmäkoneen käyttöä. Yhdistelmäkoneen renkaat on puhdistettava, jos sillä joudutaan ylittämään ruokintapöytä. Sopivasti asennetun vesipisteen avulla kyetään yhdistelmäkoneen renkaat pesemään jopa sen päältä nousematta. Polttomoottorikäyttöistä konetta ei paloturvallisuussyistä saa tankata moottorin ollessa kuuma eikä sitä saa säilyttää samassa tilassa eläinten tai herkästi syttyvän materiaalin kuten kuivikkeen kanssa. Kuljettajan on syytä käyttää kuulonsuojaimia, koska näiden koneiden äänenvaimennukseen ei ole kiinnitetty vielä riittävästi huomiota. Myös hengityksensuojaimen (vähintään P2-luokka) käyttö on suotavaa kuivikepölyn takia. Missään kuivikemateriaalissa ei lähtökohtaisesti saisi olla hometta, eikä homeista kuiviketta saa levittää. Mitä tahansa homeista materiaalia käsiteltäessä on aina suojauduttava P3-luokan hengityksensuojaimella. 5

Kuva 6. Ainakin uusiin ja peruskorjattaviin asema- ja automaattilypsypihattoihin kannattaa varastotilat, kulkuväylät ja portit suunnitella makuuparsien kuivituksen ja takaosan puhdistuksen koneellistamista silmälläpitäen. Tukevarakenteisella harja-kuivituskoneella tehdään molemmat työt ja kolataan rakopalkkikäytävää sujuvasti yhdellä ajolla. Kuva: Markku Lätti Kuva 7. Suuren lypsykarjatilan tai sopimuskasvattajan erillistä hiehopihattoa koskevat työnkäytön osalta samat toiminnalliset vaatimukset kuin varsinaista lehmäpihattoa: olkipohjakarsinat on kyettävä tyhjentämään ja tyhjennyksen yhteydessä kuivittamaan, makuuparret puhdistamaan ja kuivittamaan sekä rehut jakamaan koneellisesti. Kuva: Janne Karttunen Alasuutarin tiedotteista (2012, 2013) löytyy runsaasti tietoa muun muassa eri kuivikemateriaaleista, kuivitusmenetelmistä ja riittävästä kuivikkeen määrästä. Sujuvasti konevoimin tehtyä makuuparsien päivittäistä puhdistusta ja kuivitusta luonnehditaan mukavaksi työksi (kuva 6). Kun puhtaanapitotyöt koneellistetaan sujuvaksi, säästyy aikaa erillisille kävelykierroksille, joiden aikana voidaan tehdä esimerkiksi kiimoista luotettavia muistiinpanoja. Huolellisuus eläinten tarkkailussa korostuu erityisesti suurissa karjoissa, joissa asioita ei enää kannata laskea muistin varaan. Vaikka lypsyssä olevien lehmien makuuparsiosastojen puhtaanapitotöiden koneellistaminen tuo suurimman hyödyn, näillä yhdistelmäkoneilla pitäisi päästä pihaton jokaiseen makuuparsiosastoon. Jos hiehoille rakennetaan oma pihatto tai vanha navetta peruskorjataan hiehoille, kannattaa harkita yhdistelmäkoneen hankkimista myös sinne (kuva 7). Koneellinen makuuparsien puhdistus ja kuivitus soveltuu myös automaattilypsypihattoon, vaikka makuuparret eivät ole niissä missään vaiheessa täysin tyhjänä kuten asemalypsypihatossa, jossa lehmät kootaan lypsylle kahdesti päivässä. Lehmät tottuvat nousemaan makuuparresta ja siirtymään koneen tieltä nopeasti. Osa lehmistä lähtee tällöin kierrokselle pihatossa ja lypsyrobotin luona voi tällöin tulla hetkellisesti ruuhkaa, mikä toisaalta voi vähentää lypsyluvallisten lehmien hakutarvetta. Jos yhdistelmäkonetta käytettäisiin automaattilypsypihatossa edes kerran päivässä, vähentäisi se huomattavasti karjanhoitajan kuormittumista tässä työssä makuuparsien puhdistusta on tällöin kuitenkin täydennettävä päivän mittaan käsin. PIHATON IKÄ JA KOETTU TYYTYVÄISYYS Tutkimuksen kohdetilojen pihatot (82 kpl) jakaantuivat karkeasti kahteen ryhmään: niihin, jotka olivat valmistuneet tietyn maatalousrakentamisen tukikauden aikana ja niihin, joita oli laajennettu usean tukikauden aikana. Ensin mainitut olivat rakenteiltaan tyypillisesti varsin selkeitä ja jälkimmäiset sokkeloisia. Pihatoista viisi oli rakennettu maatalousrakentamisen tukikaudella 1995 1999 voimassa olleiden ohjeiden mukaisesti. Puolet (41 pihattoa) oli rakennettu tukikauden 2000 2006 vaatimusten mukaisesti, ja 15 oli rakennettu vuonna 2007 alkaneen tukikauden vaatimusten mukaisesti. Eri tukikausien aikana vaiheittain laajennettuja pihattoja ( monilaajennuksia ) oli 19 kappaletta, ja kaksi pihattoa jäi edellä kuvattujen luokkien ulkopuolelle. Pihaton investointitukikausi ei ollut ainakaan tässä tutkimuksessa tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä eläinten tuotos-, terveys- tai hyvinvointimittareihin. Tästä voidaan päätellä, että ammattitaitoinen karjanhoito on tärkeämpää eläinten hyvinvoinnin kannalta kuin pihaton ikä. Vastaavasti uusikaan pihatto ei automaattisesti takaa eläinten hyvinvointia, jos karjanhoitajien ammattitaidossa on puutteita. Pihattotilojen omistajia ja osalta tiloista myös palkattuja työntekijöitä pyydettiin arvioimaan tyytyväisyyttään kolmeen eri seikkaan pihatossa: a) toimivuuteen, b) eläinten hoidon työmäärään ja c) työoloihin. Vastaus pyydettiin antamaan skaalalla: 1= erittäin tyytyväinen 5= paljon parannettavaa. Vastaukset saatiin kaikilta kohdetiloilta ja ne perustuvat yhteensä 116 henkilön mielipiteeseen. Koettu tyytyväisyys pihaton toimivuuteen oli lypsyjärjestelmästä riippumatta tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä pihaton edustamaan tukikauteen. Riski sille, että tulos johtuisi sattumasta, oli alle viisi prosenttia. Käytännössä uusimpia pihattoja (tukikausi 2007 ) edustaneet vastaajat oli tyypillisesti joko erittäin tyytyväisiä tai tyytyväisiä pihattonsa toimivuuteen. Tukikautta 2000 2006 edustavien pihattojen vastaajat oli tyypillisesti tyytyväisiä. Myös monilaajennuksia edustaneet vastaajat olivat tyypillisesti tyytyväisiä, mutta heidän mielipiteensä painottuivat suhteessa useammin parannettavaa suuntaan. Myös koettu tyytyväisyys eläinten hoidon työmäärään oli lypsyjärjestelmästä riippumatta tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä pihaton edustamaan tukikauteen. Käytännössä vastaajat olivat tukikaudesta riippumatta tyypillisesti tyytyväisiä eläinten hoidon työmäärään, mutta erittäin tyytyväisiä oli suhteellisesti eniten uusimpien pihattojen edustajissa. Toisaalta viimeksi mainittuja ja monilaajennuksia edustavien vastaajien mielipiteissä oli enemmän vaihtelua kuin tukikautta 2000 2006 edustavien pihattojen vastaajien mielipiteissä. 6

Lypsyjärjestelmästä riippumatta tukikaudella ei sen sijaan ollut yhteyttä koettuun tyytyväisyyteen pihaton työoloja kohtaan ainakaan tässä aineistossa. Käytännössä valtaosa vastaajista (90 %) oli tyytyväisiä, osa jopa erittäin tyytyväisiä, pihattonsa työoloihin, mitä voidaan tietenkin pitää hyvänä ja toivottuna tuloksena. Yhteenvetona voidaan todeta, että tyytyväisimmät omistajat olivat uusimmissa pihatoissa ja monilaajennuksien omistajat kokivat suhteessa useimmin pihatossaan olevan parannettavaa. Vaihtelu koetussa tyytyväisyydessä oli kuitenkin suurta kaikissa tukikausiluokissa. Tässä yhteydessä kannattaa huomata, että koettu tyytyväisyys tai tyytymättömyys ei estä laittamasta karjanhoitotöitä järjestykseen koetun kuormittavuuden suhteen. Tulosten perusteella voidaan tuotantoaan laajentaville maidontuottajille suositella monilaajennuksien välttämistä ja uuden pihaton rakennuttamista lypsylehmille. Vanha pihatto kannattaa mahdollisuuksien mukaan peruskorjata ja hyödyntää nuorkarjan kasvatuksessa, mutta vasikat ja hiehot tulisi sijoittaa siinäkin eri ilmatilaan. Pihattojen perinpohjainen toiminnallinen suunnittelu ja toteutus korostuvat erityisesti suurissa pihatoissa, joissa vakavia epäonnistumisia ei voi enää korvata lihastyöllä. Pihattojen toiminnalliseen suunnitteluun käytettävissä olevan tutkimustiedon määrä kasvaa ja se näkynee myös edellä kuvatuissa tuloksissa. Esimerkiksi Kivisen ym. (2011) käytännönläheiseen oppaaseen on koottu kattavasti tietoa pihattonavetan rakenteiden mitoituksesta ja toiminnallisista yksityiskohdista. Taulukko 2. Päivittäisiin karjanhoitotöihin osallistuvien henkilöiden lukumäärä asemalypsy- ja automaattilypsytiloilla (n=82). Lypsytapa Kokoluokka Työvoima Lypsylehmiä Tiloja lehmiä hlöä 1 kpl 2 kpl Asemalypsy < 100 2,8 87 10 (n=50) 100 135 3,1 115 21 136 185 4,1 159 10 > 185 4,9 245 9 Automaattilypsy < 100 2,7 98 4 (n=32) 100 135 2,8 120 14 136 185 3,5 150 12 > 185 4,5 249 2 1 Tilan oman ja palkatun työvoiman keskiarvo. 2 Lypsylehmien määrän keskiarvo ko. kokoluokassa. TYÖVOIMA SUURILLA PIHATTOTILOILLA Tutkimuksen kohdetiloilla päivittäisiin karjanhoitotöihin osallistuneiden henkilöiden lukumäärä on esitetty taulukossa 2. Lukumäärässä on mukana sekä tilan oma että palkattu työvoima. Asema- ja automaattilypsytilat eivät juuri eronneet toisistaan työvoiman kokonaismäärässä eri karjakokoluokissa eivätkä varsinkaan alle sadan lehmän karjoissa. Tätä voidaan pitää hieman huolestuttavana tuloksena automaattilypsytilojen talouden kannalta, koska niillä karjanhoitotöiden (erityisesti lypsyn ja ruokinnan) automatisointiin on investoitu enemmän kuin asemalypsytiloilla. Asemalypsytiloilla oli kuitenkin enemmän palkattua työvoimaa kuin automaattilypsytiloilla: ensin mainituilla tyypillisesti kaksi ja jälkimmäisillä tyypillisesti yksi palkattu työntekijä. Voidaan pohtia, eivätkö asemalypsytiloilla käytettävät työnmenetelmät ole yhtä houkuttelevia tilan omalle työvoimalle kuin oletusarvoisesti vähemmän kuormittavat työmenetelmät automaattilypsytiloilla? Sekään ei ole kestävä ratkaisu, että palkataan työntekijä tekemään fyysisesti tai psyykkisesti kuormittavia töitä. Eroa tilan oman työvoiman määrässä suhteessa palkkatyöntekijöiden määrään pihattotyyppien välillä voivat myös selittää mahdolliset erot siinä, kuinka paljon tilan omalla työvoimalla on tehtävänä muita kuin karjanhoitoon liittyviä töitä. Suurilla maitotiloilla työvoiman määrän, laadun ja heidän tekemiensä töiden selvittäminen vaatii erityistä huolellisuutta. Suurilla suomalaisilla maitotiloilla on tyypillisesti useita tuotantorakennuksia, joissa ja joiden välillä saattaa liikkua yhtä aikaa yli puoli tusinaa henkilöä tilan omaa työvoimaa, maatalouslomittajia ja palkattua työvoimaa. Koko työvoima ei välttämättä ole töissä samaan aikaan: osa voi työskennellä aamuvuorossa ja osa iltavuorossa. Lisäksi osa palkkatyövoimasta voi olla viikkovapaalla, vuosi- tai sairauslomalla. Osa palkkatyövoimasta voi tehdä joko jatkuvasti tai ainakin kausittain (esimerkiksi kasvintuotannon sesonkien aikana) myös muita kuin karjanhoitotöitä. Työntekijän valmius osallistua tarvittaessa myös muihin kuin rutiininomaisiin karjanhoitotöihin voi madaltaa palkkauskynnystä. Lisäksi vaihteleva työ voi tuntua joistakin työntekijöistä mielekkäämmältä kuin pelkkä karjanhoito. Kun karjanhoitotyöt tehdään kahdessa vuorossa, aamuvuorossa (esimerkiksi kello 6 14) saattaa olla enemmän väkeä kuin iltavuorossa (esimerkiksi kello 12 20), koska aamulla navetassa on tyypillisesti enemmän tehtävää kuin illalla. Aamu- ja iltavuoroille yhteisen yhden tai kahden työtunnin aikana voidaan pitää työnjohdollisia palavereja, siirtää tietoa työvuorolta toiselle ja tehdä esimerkiksi eläinten siirtoja tai huoltotöitä, joissa lisätyövoimasta on erityistä hyötyä. Työvuoroja voidaan vaihtaa työntekijöiden kesken ennalta sovitulla tavalla, mikä antaa työntekijöille vapautta sovittaa työ ja vapaa-aika yhteen. Lisäksi työtehtäviä kannattaa vuorotella työntekijöiden kesken heidän osaamisensa ja kiinnostuksensa mukaan. Tämä tasaa kuormitusta, voi lisätä työn mielekkyyttä sekä helpottaa töiden jakamista esimerkiksi lomien ja sairauslomien aikana. LÄHTEET JA LISÄTIETOA: Alasuutari, S. 2012. Kuivituskäytännöt uusissa pihattonavetoissa, osa 1: Kylmäpihatot ja verhoseinäpihatot. TTS:n tiedote. Maataloustyö ja tuottavuus (640) 5: 1 12. Alasuutari, S. 2013. Kuivituskäytännöt uusissa pihattonavetoissa, osa 2: Lämpöeristetyt pihatot. TTS:n tiedote. Maataloustyö ja tuottavuus (650) 8: 1 8. Karttunen, J.P. 2014. Clustering of occupational injuries, diseases, and disability in Finnish farmers an opportunity for targeted prevention. Doctoral Thesis in Agrotechnology. Department of Agricultural Sciences. Publications 23: 1 65. Saatavana internetistä: http://ethesis.helsinki.fi Karttunen, J. ja Lätti, M. 2009a. Karjanhoitotöiden työnmenekki ja työn tuottavuus laajentavilla maidontuotantotiloilla. TTS tutkimuksen tiedote. Luonnonvara-ala: maatalous (614) 5: 1 12. Karttunen, J. ja Lätti, M. 2009b. Tehokkuutta ja hyvinvointia lypsykarjatiloille. TTS tutkimuksen tiedote. Luonnonvara-ala: maatalous (611) 2: 1 12. 7

Hinta 8,90 Jälkipainos sallittu vain TTS:n kautta, ISSN-L 1799-5485, ISSN 1799-5485 (Painettu), ISSN 1799-5523 (Verkkojulkaisu), SP-Paino Oy, Nurmijärvi 2014 Janne Karttunen & Markku Lätti, TTS Perceived workload in dairy cattle husbandry This bulletin partially reports the results of a joint project of TTS Work Efficiency Institute, MTT Agrifood Research Finland, and Department of Production Animal Medicine at the University of Helsinki. This project called Animal grouping in dairy farms was managed by MTT, and it was partially funded by the Agricultural Development Fund of the Ministry of Agriculture and Forestry. The aim of the project was to develop grouping models for calves, heifers, and dairy cows for large-size loose housing dairy barns. The primary results of the study have been reported in the publications of Kivinen et al. (2014a, 2014b). This bulletin describes the working methods and perceived workload in cattle husbandry on 82 dairy farms with average of 125 dairy cows (minimum 69 and maximum 287) in 2011. Altogether 50 farms had a milking parlor and 32 had an automatic milking system (AMS). The majority of the farms (83%) had either an automated or mechanized mixed feed system the larger the farm, the more common was mixed feed. Based on this and other recent studies as well, the majority of Finnish loose housing barns have manual methods in both cleaning and bedding of dairy cow stalls. In this study, these tasks were perceived as one of the most stressful tasks of daily cattle husbandry. However, labor time consumption and perceived workload were highest in parlor milking. Similar to cleaning and bedding of stalls, parlor milking was regarded as a light physical work which, for the most part, included one-sided and repetitive working motions and postures. As for the AMS, it decreased both labor time in milking and the ergonomically poor working motions and postures in the close proximity of the dairy cows. Improvements in the working conditions including mechanization of cleaning and bedding of stalls in large-size loose housing barns regardless of their milking system must be emphasized to improve the health and safety of the dairy farmers and farm workers. In addition, further attention must be paid to milking routines in parlor milking as well as to grouping and moving of cattle in all loose housing barns. Karttunen, J., Leppälä, J. ja Rautiainen, R. 2014. Maatalousyrittäjien työkyvyttömyyden syyt ja työurien pidentäminen. MTT Raportti 144: 1 38. Saatavana internetistä: http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti144.pdf Kauppinen, R. (toim.). 2011. Hiehonkasvatuksen ulkoistaminen. Opas kasvattajalle ja ulkoistajalle. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja E2/3/2011: 1 74. Saatavana internetistä: http://portal.savonia. fi/pdf/julkaisutoiminta/hieho_web.pdf Kivinen, T., Hovinen, M., Norring, M., Sarjokari, K., Tuure, V.-M. ja Karttunen, J. 2011. Lehmän mittainen pihatto onnistuneen lypsylehmäosaston pääkohdat. Maito ja me lehden liite 1: 1 16. Saatavana internetistä: http://www.mtt.fi/julkaisut/maitokoneet/lehman_mittainen_pihatto.pdf Kivinen, T., Hurme, T., Sarjokari, K., Hovinen, M., Norring, M., Seppä-Lassila, L., Soveri, T., Lätti, M., Karttunen, J. ja Tuure, V.-M. 2014a. Lypsykarjatilan eläinten ryhmittely. MTT Raportti 137: 1 56. Saatavana vain internetistä: http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti137.pdf Kivinen, T., Hovinen, M., Norring, M., Seppä- Lassila, L., Sarjokari, K., Lätti, M., Karttunen, J. ja Tuure, V.-M. 2014b. Lypsykarjatilan eläinten ryhmittely tavoitteena sujuva työ ja eläinten hyvinvointi. Opas. 24 s. Saatavana vain internetistä: https://tuhat. halvi.helsinki.fi/portal/files/37484252/ MaitojaMe_ryhmittelyliite_FINAL.pdf Lindahl, C. 2014. Risk Factors for Occupational Injuries during Cattle Handling on Swedish Dairy Farms. Doctoral Thesis. Faculty of Landscape Architecture, Horticulture and Crop Production Science. Swedish University of Agricultural Sciences. Acta Universitatis Agriculturae Sueciae 23: 1 111. Saatavana internetistä: http://pub.epsilon.slu.se/11084/1/ lindahl_c_20140325.pdf Lätti, M. (toim.). 2004. Eläinten siirrot tuotantotiloissa. Työtehoseuran raportteja ja oppaita 10: 1 80. Lätti, M., Tuure, V.-M., Kauppinen, R., Partanen, K. ja Kivinen, T. 2012. Hiehonkasvatuksen ulkoistaminen tarkastelussa työmäärä maito- ja hiehonkasvatustiloilla. TTS:n tiedote. Maataloustyö ja tuottavuus (636) 1: 1 8. Nenonen, N. 2012. Kunta-alan työtapaturmat sekä ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt vuonna 2009. Työturvallisuuskeskus. 36 s + liitteet. Saatavana internetistä: http://www.ttk.fi/files/2441/kunta_alan_ tyotapaturmat_2009.pdf Pensola, T., Gould, R. ja Polvinen, A. 2010. Ammatit ja työkyvyttömyyseläkkeet. Masennukseen, muihin mielenterveyden häiriöihin sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin perustuvat eläkkeet. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 16: 1-136. Saatavana internetistä: http://www.stm.fi/ c/document_library/ get_file?folderid=10 82856&name=DLFE-11710.pdf Perkiö-Mäkelä, M. ja Hentilä, H. 2005. Physical work strain of dairy farming in loose housing barns. International Journal of Industrial Ergonomics 35(1): 57 65. Työterveyslaitos. 2013. Toistotyö. Saatavana internetistä: http://www.ttl.fi/fi/ergonomia/tyon_fyysisia_kuormitustekijoita/ toistotyo/sivut/default.aspx TTS TYÖTEHOSEURA PL 5, (Kiljavantie 6), 05201 Rajamäki, puh. (09) 2904 1200 Päätoimittaja: Anna-Maija Kirkkari Taitto: Kaija Laaksonen TTS, Box 5, FI-05201 Rajamäki, Finland tel. +358 9 2904 1200 www.tts.fi, www.ttskauppa.fi, asiakaspalvelu@tts.fi 8