Johtamiskorkeakoulu Vakuutustiede VAKUUTUSTIETEEN TUTKIMUSSEMINAARI JA TUTKIELMA. Ohjeita työskentelyyn

Johtamiskorkeakoulu Vakuutustiede VAKUUTUSTIETEEN TUTKIMUSSEMINAARI JA TUTKIELMA Ohjeita työskentelyyn Lasse Koskinen & Pauliina Havakka Maaliskuu 2016

1 JOHDANTO... 1 2 SEMINAARIKÄYTÄNTÖ... 2 2.1 EDELTÄVÄT OPINNOT... 2 2.2 SEMINAARITAPAAMISET JA LÄSNÄOLO SEMINAARITAPAAMISISSA... 3 2.3 PRO GRADU -TUTKIELMAN AIHE... 3 2.4 SEMINAARIESITYKSET JA MUUT VAADITTAVAT SUORITUKSET... 4 2.4.1 Aiheanalyysi ja opponointi... 5 2.4.2 Tutkimussuunnitelma ja opponointi... 6 2.4.3 Pro gradu tutkielma... 7 2.5 PRO GRADU -TUTKIELMAN OHJAUS... 9 2.6TIIVISTELMÄ KYPSYYSNÄYTTEEN KORVAAJANA VAI KYPSYYSNÄYTE...10 2.6.1 Tiivistelmä kypsyysnäytteen korvaajana...10 2.6.2 Kypsyysnäyte...10 2.7 PRO GRADU -TUTKIELMAN ARVIOINTI- JA TARKASTUSPROSESSIT...11 3 TUTKIELMAN MUOTOSEIKAT...13 3.1 KIRJASINTYYLI, RIVIVÄLI, MARGINAALIT JA OTSIKOINTI YM....14 3.2 KUVIOT, TAULUKOT JA MATEMAATTISET KAAVAT...15 3.3 LÄHDEVIITTEET...15 3.4SUORAT LAINAUKSET...19 3.5 LÄHDELUETTELO...20 3.6 LIITTEET...23 LÄHDELUETTELO...24 LIITE 1 TUTKIMUSPROSESSIN KUVAUS...26 LIITE 2: TUTKIELMAN TEKIJÄN JA OPPONENTIN TARKISTUSLISTA...27 LIITE 3: NIMIÖLEHDEN MALLI...28 LIITE 5: MALLI SISÄLLYSLUETTELOSTA...30 LIITE 6: MALLI TEKSTISIVUSTA...31 LIITE 7: MALLI LÄHDELUETTELOSTA...32 LIITE 8: MALLI LIITTEESTÄ...34 LIITE 9: MALLI KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELOISTA...35 LIITE 10: MALLI PRO-GRADU TUTKIELMAN LAUSUNTOPOHJASTA...36

1 1 JOHDANTO Tässä oppaassa käsitellään pro gradu -työskentelyä Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun vakuutustieteen oppiaineessa. Oppaassa käydään läpi pro gradu -prosessia koskevia ohjeistuksia, vaatimuksia sekä tutkielman muotovaatimuksia. Pro gradu -tutkielma on näyte opiskelijan kyvystä itsenäiseen tieteelliseen työskentelyyn ja sen raportointiin kauppatieteiden maisterin opintojen edellyttämällä tasolla. Pro gradu seminaarin tarkoituksena on tukea opinnäytetyön valmistumista. Tavoitteena on, että pro gradu tutkielma valmistuu lukuvuoden kuluessa. Tämä edellyttää, että opiskelija siirtyy pro gradu työskentelyyn opintojensa siinä vaiheessa, kun hänellä on tutkimuksen tekemiselle riittävästi edellytyksiä ja aikaa. Pro gradu tutkimusprosessin onnistunut suorittaminen vaatii yleensä 5 6 kuukauden täysipäiväisen työpanoksen. Tieteellinen tutkimusprosessi edellyttää tutkimusongelman oikeaoppista asettamista, tiedon hankintaa keskeisistä tieteellisistä julkaisuista, tutkimusmenetelmien perusteltua valintaa sekä onnistuneiden ja perusteltujen johtopäätösten tekemistä. Tutkimuksen lopputuloksena syntyvässä tutkielmassa tutkimustulokset on kytkettävä jo olemassa olevaan tutkimustietoon selkeällä ja mielenkiintoisella tavalla. Raportoinnissa tulee keskittyä olennaisten asioiden käsittelyyn tieteellistä kirjoitustapaa noudattaen. Tutkielman on oltava asiasisältönsä ja kieliasunsa suhteen moitteeton. Koko tutkimusprosessin kulku on tiivistettynä liitteessä 1. Kauppatieteiden maisterin tutkintoa varten opiskelijan on laadittava pääaineessa pro gradu tutkielma. Tampereen uuden opinnäyteohjeen mukaan gradun tiivistelmä toimii kypsyysnäytteenä, jos kypsyysnäyte on tarkastettu alemmassa tutkinnossa suomen tai ruotsin kielen osalta. Pro gradu tutkielman voi tehdä suomeksi tai englanniksi.

2 2 SEMINAARIKÄYTÄNTÖ Pro gradu tutkielman ja siihen liittyvän seminaarin (yhteensä 40 op) tavoitteena on kehittää opiskelijan valmiuksia itsenäiseen tieteelliseen ajatteluun ja tutkimustyöhön. Pro gradu työskentelyssä painottuu kandidaatinseminaarityöskentelyä vahvemmin tieteellinen tarkastelutapa, itsenäinen tiedonhankinta sekä tieteellinen keskustelu. Vakuutustieteessä graduseminaari alkaa kaksi kertaa vuodessa (syys- ja kevätlukukauden alussa) ja kumpikin seminaari kestää lukukauden ajan. Seminaarin jälkeen gradujen ohjaus jatkuu ns. lähiohjauksena. 2.1 Edeltävät opinnot Pro gradu -tutkielman aloittaminen ajoittuu yleensä neljännelle tai viidennelle opintovuodelle. Ennen kuin pro gradu -tutkielman onnistunut kirjoittaminen on mahdollista, opiskelijalla tulee olla riittävästi tietoa ja ymmärrystä omasta pääaineestaan sekä kauppatieteistä yleensä. Lisäksi opiskelijalla on oltava riittävästi tietoa tieteellisestä metodologiasta. Pro gradu -seminaariin tullessaan opiskelijalla tulisi olla suoritettuna: Edeltävät opinnot Pakolliset: KATVRS40 Vakuutustiede ja vakuutustutkimus (tai siirtymäsäännösten mukaisesti KATLAS14 Yrityksen taloustieteellisen tutkimuksen perusteet) Jos opiskelija osallistuu kevätlukukaudella graduseminaariin eikä hän ole suorittanut kumpaankaan edellä mainituista kursseista, niin hän voi suorittaa Vakuutustiede ja vakuutustutkimus kurssin samanaikaisesti graduseminaarin kanssa. Graduseminaaria aloitettaessa Kandidaattiseminaari ja tutkielma (KATVRA30) on oltava suoritettuna eli suoritusmerkintä pitää olla rekisterissä graduseminaariin ilmoittautumiseen mennessä. Lisäksi opiskelijalla pitää olla suoritettuna vakuutustieteen kandidaatin tutkinnon kurssit tai erillisvalintatilanteissa vastaavasti pakolliseksi asetetut vakuutustieteen kandidaatin tutkinnon kurssit.

3 2.2 Seminaaritapaamiset ja läsnäolo seminaaritapaamisissa Pro gradu -seminaariin järjestäytymistapaamiset ovat syksyllä aloittavien seminaariryhmien osalta syyskuussa ja keväällä aloittavien tammikuussa. Seminaareihin on sähköinen ilmoittautuminen kuten muilla kursseilla. Ryhmien muodostamista varten on hyvä, jos ensimmäisessä gradutapaamisessa opiskelijalla olisi mietittynä oma kiinnostuksensa kohde tutkielman aihealueeksi. Seminaaritapaamiset sisältävät töiden esittelyä, opponointia, yhteistä keskustelua ja ohjaajan kommentteja. Seminaarit ovat oppimistapahtumia, ja siksi seminaarilaisten on oltava läsnä seminaaritapaamisissa. Seminaareihin osallistuminen on siten osa opintosuoritusta. Kukin seminaari jatkuu lukukauden ajan, jonka kuluessa esitetään aiheanalyysi ja tutkimussuunnitelma sekä suoritetaan opponoinnit sovitun aikataulun mukaisesti. 2.3 Pro gradu -tutkielman aihe Vakuutustieteen ytimessä ovat riskin ja vakuutuksen käsitteet, joita hallitaan riskiteorian, vakuutustalouden/matematiikan ja rahoituksen välinein vallitsevan lainsäädännön määrittäessä toimintaympäristön. Näkökulmina ovat liiketaloustiede ja toisaalta yhteiskunnan tarpeista lähtevät lakisääteiset vakuutukset ja sosiaalivakuutus. Toisaalta riskejä tarkastellaan niiden syntymekanismista, psykologisesta ja tilastollisesta luonteesta sekä riskienhallinnan prosessista lähtien. Vakuutustoiminnasta osa on puhtaasti kotimaista tuotteiden ja lainsäädännön osalta. Sen sijaan keskeisen metodologian ja periaatteidensa osalta vakuutustutkimus on aina ollut täysin kansainvälistä. Pro gradu työn aiheen tulee liittyä vakuutustoimintaan tai riskienhallintaan. Aiheen valinnalla on tutkimusprosessin onnistumisessa keskeinen merkitys. Hyvä aiheen valinta jo kandidaatinseminaarivaiheessa merkitsee todennäköisesti myös mahdollisuutta tehdä pro gradu tutkielma samasta aiheesta jopa kandidaatin tutkielmaa pääosin hyödyntäen. Kandidaatintutkielman ja pro gradu tutkielman voi kuitenkin tehdä myös eri aiheista. Mikäli aiheen valinta perustuu epärealistisiin kuvitelmiin esimerkiksi omasta osaamisesta tai lähdeaineiston saatavuudesta, voi tutkija kohdata ongelmia tutkielman edetessä. Aiheen valintaan ja tutkielman huolelliseen suunnitteluun kannattaa siten panostaa. Pro gradu -tutkielman onnistumiseksi on tärkeää, että opiskelija kokee aiheensa mielenkiintoiseksi. Mikäli aihe ei kiinnosta tutkimuksen tekijää, on pro gradun laajuisen tutkielman

4 tekeminen huomattavan vaikeaa. Vähintään yhtä tärkeää on, että aihe on tieteellisesti tutkittavissa eli tutkielmalle löytyy teoriapohja sekä sopiva tutkimusmenetelmä tutkimusongelmiin vastaamiseksi ym. Monet opiskelijat tekevät pro gradu -tutkielmansa toimeksiantona yrityksille. On kuitenkin syytä huomata, että kaikista yrityksen tarjoamista aiheista ei aina voi tehdä tieteellistä tutkimusta. Tämän vuoksi opiskelijan on ehdottomasti hyväksytettävä tutkielmansa aihe ja suunnitelmansa käytännön toteutukseksi työnsä ohjaajalla ennen kuin hän sopii asiasta lopullisesti yhteistyöyrityksen kanssa. Toimeksiantotutkimusta tehtäessä on ensiarvoisen tärkeää pitää ohjaaja myöhemminkin tutkielman edetessä ajan tasalla tutkimuksen edistymisestä. Käytännössä tutkielman tekijä voi joutua tasapainoilemaan toimeksiantajan käytännönläheisten toiveiden ja toisaalta yliopisto-opintojen tieteellisyyden vaatimusten välissä. Opiskelija voi esimerkiksi palauttaa toimeksiantoyritykselle hieman erilaisen version ja yliopistolle toisen tieteelliset kriteerit täyttävän version. Toimeksiantotutkimus edellyttää usein tiettyä aikataulua, joten tekijä on riippuvainen myös toimeksiantoyrityksen aikatauluista ja toiminnasta. Opiskelijan on hyvä muistaa olevansa itse vastuussa yritykseen päin tutkielmansa edistymisestä ja sen tasosta. Laadukas ja sovitussa aikataulussa tehty työ antaa hyvän kuvan sekä tutkielman tekijästä että opintosuunnasta. 2.4 Seminaariesitykset ja muut vaadittavat suoritukset Ennen 1.8.2015 graduseminaarin aloittaneilla graduseminaarista ja tutkielmasta (40 op) annetaan opintopisteet yhtenä 40 opintopisteen eränä, kun suoritusmerkintä viedään opintorekisteriin. 1.8.2015 jälkeen graduseminaarissa aloittaneille opintopisteet viedään opintorekisteriin neljänä eränä: 10 op (aiheanalyysi ja tutkimussuunnitelma sekä niihin liittyvät opponoinnit on tehty hyväksyttävästi), 10 op (teoriaosuus on tehty hyväksyttävästi, 10 op (empiriaosuus ja tutkimusmenetelmien kuvaus on tehty hyväksyttävästi) ja 10 op (gradu on tehty hyväksyttävästi ja voidaan hyväksyä). Edellä mainitusta järjestyksestä voidaan poiketa ainoastaan teoria- ja empiriaosuuden osalta eli ne voivat ajoittua myös toisin päin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että huolellinen ja riittävä perehtyminen tutkielman teoriapohjaan on tärkeää ennen empiriaosuuden tekemistä. Aiheanalyysi ja tutkimussuunnitelma sekä niihin liittyvät opponoinnit toteutetaan yhteisessä seminaarissa ja muiden vaiheiden osalta eteneminen tapahtuu ns. lähiohjauksessa.

5 Pro gradu seminaaritapaamisten aikana opiskelija tuottaa kaksi erilaista kirjallista esitystä: aiheanalyysin ja tutkimussuunnitelman. Kirjalliset esitykset toimitetaan ohjaajalle ja muille osallistujille Moodleen viimeistään viikkoa ennen ko. seminaaritapaamista. 2.4.1 Aiheanalyysi ja opponointi Aiheanalyysin on täytettävä tietyt vaatimukset. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tutkielmaa ei saa tehdä laajemmin tekemään ennen kuin aiheanalyysi on esitetty ja ohjaaja on sen hyväksynyt. Jos aiheanalyysi ei täytä asetettuja vaatimuksia, voi opiskelija tarvittaessa joutua myös korjaamaan aiheanalyysia. Aiheanalyysi (pituus noin 5 sivua) sisältää seuraavat kohdat: 1. Tutkielman alustava työnimi 2. Aihealueen esittely ja merkitys (hyödynnä kirjallisuutta) sekä keskeiset aihealueesta tehdyt tutkimukset 3. Tutkimustehtävän muotoilu: * Mitä tutkit eli tutkielman ongelma-alue? * Miten tutkit eli tutkielman toteutus? * Mistä hankit tutkimusaineiston? 4. Alustava aikataulu Aiheanalyysiin perustuvan suullisen esityksen ohjeellinen pituus on 10 minuuttia. Esityksen apuna suositellaan käytettäväksi powerpoint- tai vastaavaa esitystä, joka sisältää aiheanalyysin keskeiset asiat tiivistetysti. Graduseminaarin vetäjä jakaa opiskelijat noin 2 3 hengen opponointiryhmiin, joiden tehtävänä on opponoida noin 2 3 aiheanalyysiä. Opponointiryhmän tehtävänä on arvioida ja kommentoida tarkastelun kohteena olevan aiheanalyysin sisältöä ja raportointia. Hyvä opponentti on rakentava ja positiivinen sekä kykenee tuomaan esille yhtä lailla opponoitavan työn vahvuuksia kuin heikkouksiakin.

6 Opponointiryhmän yksi tehtävä on arvioida kirjallisen esityksen ulkoasuun liittyviä asioita, mutta opponointi ei saa rajoittua vain kirjoitus- ja kielioppivirheiden tai tutkielman työnimen arviointiin. Käytännössä opponointiryhmän tulee kiinnittää huomiota samoihin asioihin kuin tutkielman laatijan (liite 2). Arvioinnissa kannattaa edetä aiheanalyysin rakenteen mukaisesti. Ohjeellinen opponointiaika on 5 10 minuuttia. Opponointiryhmä voi halutessaan käyttää apuvälineenä esimerkiksi powerpoint -esitystä. Lisäksi ryhmä kirjaa seminaaritilaisuudessa muiden osallistujien ja ohjaajien olennaisimmat kommentit erilliselle paperille/sähköisesti. Opponointiryhmä antaa lopuksi omat kommenttinsa ja muut kirjatut kommentit tutkielman tekijälle. 2.4.2 Tutkimussuunnitelma ja opponointi Tutkimussuunnitelman on täytettävä tietyt vaatimukset. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tutkielmaa ei saa lähteä laajemmin tekemään ennen kuin tutkimussuunnitelma on esitetty ja ohjaaja on sen hyväksynyt. Jos tutkimussuunnitelma ei täytä asetettuja vaatimuksia, voi opiskelija tarvittaessa joutua myös korjaamaan tutkimussuunnitelmaansa. Tutkimussuunnitelma (pituus noin 10 sivua) sisältää seuraavat kohdat: 1.Tutkielman täsmennetty työnimi 2. Aihealueen esittely ja merkitys 3. Tutkimuksen tavoitteet, tutkimusongelmien täsmennys ja keskeiset rajaukset perusteluineen (mitä ja miksi?) sekä tutkimuksen keskeisimpien käsitteiden määrittely. Hypoteesin asettaminen, jos tutkielmalle on sellainen asetettu. 4. Tutkimusmenetelmät ja aineistot 5. Tutkielman teoreettinen tausta/viitekehys sekä kirjallisuuskatsaus (sisältäen keskeiset tutkimukset ja kirjallisuuslähteet 6. Tutkielman rakenne ja täsmennetty sisällysluettelo

7 7. Täsmennetty aikataulu tutkielman tekemiselle Tutkimussuunnitelman liitteeksi laitetaan luonnos mahdollisesta kyselylomakkeesta tai haastattelukysymyksistä. Muista hyväksyttää lomake tai kysymykset ohjaajalla ennen kuin lähetät kyselyn eteenpäin tai teet haastattelut! Tutkimussuunnitelmaan perustuvan suullisen esityksen ohjeellinen pituus on 10 minuuttia. Esityksen apuna suositellaan käytettäväksi powerpoint- tai vastaavaa esitystä, joka sisältää tutkimussuunnitelman keskeiset asiat tiivistetysti. Graduseminaarin vetäjä jakaa opiskelijat noin 2 3 hengen opponointiryhmiin, joiden tehtävänä on opponoida noin 2 3 tutkimussuunnitelmaa. Opponointiryhmän tehtävänä on arvioida ja kommentoida tarkastelun kohteena olevan tutkimussuunnitelman sisältöä ja raportointia. Hyvä opponentti on rakentava ja positiivinen sekä kykenee tuomaan esille yhtä lailla opponoitavan työn vahvuuksia kuin heikkouksiakin. Opponointiryhmän yksi tehtävä on arvioida kirjallisen esityksen ulkoasuun liittyviä asioita, mutta opponointi ei saa rajoittua vain kirjoitus- ja kielioppivirheiden tai tutkielman työnimen arviointiin. Käytännössä opponointiryhmän tulee kiinnittää huomiota samoihin asioihin kuin tutkielman laatijan (liite 2). Arvioinnissa kannattaa edetä tutkimussuunnitelman rakenteen mukaisesti. Ohjeellinen opponointiaika on 5 10 minuuttia. Opponointiryhmä voi halutessaan käyttää apuvälineenä esimerkiksi powerpoint -esitystä. Lisäksi ryhmä kirjaa seminaaritilaisuudessa muiden osallistujien ja ohjaajien olennaisimmat kommentit erilliselle paperille/sähköisesti. Opponointiryhmä antaa lopuksi omat kommenttinsa ja muut kirjatut kommentit tutkielman tekijälle. 2.4.3 Pro gradu tutkielma Kauppatieteiden maisterin tutkinnon pääaineen tai siihen rinnastettavan kokonaisuuden syventäviin opintoihin sisältyy pro gradu -tutkielma. Tutkielman tulee osoittaa perehtyneisyyttä tutkielman aihepiiriin, tutkimusmenetelmien hallintaa sekä valmiutta tieteelliseen ilmaisuun. Tutkielman laajuus on 40 opintopistettä. Tutkielma voidaan laatia myös kahden tai useamman opiskelijan ryhmätyönä. Tällaiselta tutkielmalta edellytetään, että kunkin opiskelijan osuus on erotettavissa ja että siihen tarvittava työmäärä vastaa

8 henkilökohtaiseen tutkielmaan vaadittavaa työpanosta. Pro gradu -tutkielma arvioidaan kunkin opiskelijan kohdalta erikseen. Pro gradu -tutkielman ohjeellinen pituus on 70 80 tekstisivua + liitteet (sivumäärävaatimus/opiskelija yhteisgraduissa). Selvästi ohjeellista pituutta pidempi työ vaatii erikoisperusteluja. Tyypillisesti tutkielma noudattelee seuraavaa rakennetta: NIMIÖLEHTI (ks. liite 3): Tarvittaessa KUVIO- TAI TAULUKKOLUETTELOT (ks. liite 9) SISÄLLYSLUETTELO (ks. liite 5) Varsinainen tekstiosa: päälukujen määrä voi vaihdella 4 6 välillä 1 JOHDANTO 1.1 Tutkielman taustaa (tai lähtökohdat, aihepiiri ja merkitys, tietty nimi) 1.2 Tutkimusongelmat ja rajaukset (tai tavoitteet ja tutkimusongelmat) 1.3 Keskeiset käsitteet (tai esimerkiksi rajaukset) 1.4 Tutkimusmenetelmät ja -aineisto (ja usein myös empiriaosuuden alkuun) 1.5 Aikaisemmat tutkimukset (tai kirjallisuuskatsaus) 1.6 Teoreettinen viitekehys 1.7 Tutkielman rakenne (tai sisältö) 2 (vaihtoehtoisesti 2 ja 3: graduissa usein kaksi lukua) TEORIAOSUUS (oma otsikointi) 3 (vaihtoehtoisesti 4 tai 3 ja 4 tai 4 ja 5) EMPIRIAOSUUS (oma otsikointi) - esimerkiksi seuraavia asioita pitää käsitellä: aineiston kuvaus, kohderyhmä, aineiston keruu ja käsittely, keskeiset tulokset ja niiden analysointi ja tulosten yhteenveto 4 (vaihtoehtoisesti 5 tai 6) YHTEENVETO - esimerkiksi: tutkimusongelmiin vastaaminen, tutkielman arviointi ja lopuksi (kehittämisehdotuksia, tulevaisuus ja jatkotutkimusehdotuksia) LÄHDELUETTELO (ks. liite 7) LIITTEET (esimerkiksi kyselylomake, haastattelukysymykset ja muut tarvittavat liitteet, ks. liite 8) Edellä esitetty rakenne on yksi mahdollisuus tutkielman rakenteeksi. Tutkielman rakenne voi tutkimuksellisista syistä poiketa tästä rakenteesta esimerkiksi silloin, kun kyseessä on teoreettisempi tutkielma.

9 Näiden ohjeiden yhteyteen on kerätty tutkielman tekijän tarkistuslista (liite 2), jota tutkielmaa tehtäessä kannattaa hyödyntää. Tarkistuslistan avulla tekijä voi helposti tarkistaa, ovatko tutkimuksen perusasiat kunnossa. Apua tutkielman tekemiseen voi löytää aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta ja valmistuneista tutkimuksista (esimerkiksi valmistuneet vakuutustieteen pro gradu tutkielmat: (http://tampub.uta.fi/browse). Tampereen yliopistossa on ohjeita tutkielman tekemisestä saatavissa esim. seuraavien www-sivujen kautta. Tieteellinen kirjoittaminen: Kielikeskuksen itseopiskelustudio: http://www15.uta.fi/selfaccess/language.php?menu=fin&lang=suo Kirjaston oppaita: http://libguides.uta.fi/etusivu Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto FSD: http://www.fsd.uta.fi/fi/ (sisältää muun muassa menetelmäopetuksen tietovarannon ja aineistonhallinnan käsikirjan 2.5 Pro gradu -tutkielman ohjaus Tutkielman ohjaus tapahtuu pääasiassa seminaaritapaamisissa. Oppimista tapahtuu sekä oman tutkimustyön että muiden seminaarilaisten töiden käsittelyssä. Yleiset tutkielman tekemiseen liittyvät asiat käsitellään seminaaritapaamisissa. Lisäksi opiskelija voi saada ohjausta omaan työhönsä liittyvissä erityiskysymyksissä ohjaajan kanssa erikseen sovittuna aikana painottuen graduohjaukseen varattuihin aikoihin. Opiskelijan kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että ohjaajan tapaamiseen tulee valmistautua. Mitä selkeämmässä muodossa omat pohdinnat ja esitettävät kysymykset ovat, sitä rakentavampaa ja tutkimustyötä edesauttavampaa keskustelua ohjaajan kanssa voidaan käydä. Pro gradu -tutkielman ohjaus painottuu aiheanalyysi- ja tutkimussuunnitelmien osalta seminaaritapaamisiin, jonka jälkeen ohjaus painottuu ns. lähiohjaukseen. Pro gradu -tutkielma on opiskelijan omaa itsenäistä osaamista osoittava opinnäytetyö, mikä tarkoittaa kykyä ja luottamusta omien itsenäisten ratkaisujen tekemiseen ja myös ennalta sovituissa aikatauluissa pysymistä. Ohjaajan tehtäviin eivät kuulu käsikirjoituksen oikolukeminen ja tutkielman asiavirheiden korjaus. Opiskelijan kannattaa varautua siihen, että ohjaajalta kuluu aikaa gradun lukemiseen ja kommentointiin. Pro gradu tutkielma on siis itsenäinen työ, mutta sen tekemistä tukevaa ohjausta on mahdollista saada. Lisätukea saat opponointi- ja seminaariryhmältä.

10 2.6 Tiivistelmä kypsyysnäytteen korvaajana vai kypsyysnäyte Gradujen osalta kypsyysnäytettä ei enää pääsääntöisesti tehdä. Jos suomen tai ruotsin kieltä ei ole kuitenkaan osoitettu aiemmassa opinnäytteessä, pitää opiskelijan tehdä kypsyysnäyte. 2.6.1 Tiivistelmä kypsyysnäytteen korvaajana Uuden opinnäyteohjeen mukaan opiskelijan ei tarvitse osoittaa suomen tai ruotsin kielen taitoa samalla kielellä suoritettavaa ylempää korkeakoulututkintoa varten annettavassa kypsyysnäytteessä, kun hän on osoittanut kielitaitonsa alempaa tai ylempää korkeakoulututkintoa varten antamassaan kypsyysnäytteessä. Ammattikorkeakoulututkintoa varten annetussa kypsyysnäytteessä osoitettu suomen tai ruotsin kielen taito rinnastetaan alempaa korkeakoulututkintoa varten osoitettuun kielitaitoon. Tällöin kypsyysnäytteessä osoitetaan perehtyneisyys tutkimusalaan ja kypsyysnäytteenä toimii pääsääntöisesti tutkielman tiivistelmä. Tutkielmaan liitetään 1 2 sivun pituinen erillinen tiivistelmä, joka sisältää tiedot tutkimusongelmasta, aineistosta, käytetyistä tutkimusmenetelmistä ja tärkeimmistä tutkimustuloksista. Tiivistelmä kirjoitetaan opintonäytteen kielellä. Yksikkö voi kuitenkin edellyttää myös suomenkielistä tiivistelmää silloin, kun opinnäyte on kirjoitettu muulla kuin suomen kielellä. Tiivistelmä on tärkeä myös kirjastolle, koska se luokittelee gradun tällä perusteella. Malli tiivistelmästä on liitteenä 4. 2.6.2 Kypsyysnäyte Kypsyysnäytteen tehtävänä on osoittaa, että opiskelija on perehtynyt tutkielman aihepiiriin ja että opiskelijalla on hyvä suomen tai ruotsin kielen taito. Kypsyysnäyte kirjoitetaan sillä kotimaisella kielellä, jolla opiskelija on saanut koulusivistyksensä. Jos opiskelijan koulusivistyskieli on muu kuin suomi tai ruotsi, kypsyysnäyte kirjoitetaan englannin kielellä tai sillä kielellä, millä koulutus pääasiallisesti annetaan. Kypsyysnäytteen ajankohta sovitaan tutkielman ohjaajan kanssa.

11 Kypsyysnäytteeseen voi ilmoittautua sen jälkeen, kun tutkielma on jätetty tarkastettavaksi (ks. ohje gradun palauttamisesta). Kypsyysnäytteessä laaditaan kirjoitus jostakin tutkielmaan liittyvästä aiheesta, joka valitaan tavallisesti kahdesta opettajan antamasta vaihtoehdosta. Tampereen yliopiston ohjeet kypsyysnäytteen kirjoittajalle Hyväksytty opetusneuvoston kokouksessa 11.6.2012 Kypsyysnäyte on noin yhden konseptiarkin (450 600 sanaa) mittainen asiatyylinen, esseetyyppinen teksti. Se kirjoitetaan opinnäytteen pohjalta, mutta se on itsenäinen teksti. Valitse annetuista aiheista yksi. Noudata tarkasti tehtävänantoa. Mikäli et tee kypsyysnäytettä sähköisesti, kirjoita teksti selvällä käsialalla (älä kuitenkaan tikkukirjaimilla). Jätä sivuille marginaalit. Otsikoi teksti ja tarkista, että sisältö ja otsikko vastaavat toisiaan. Merkitse myös tehtävänannon tai otsikon numero. Varmista, että teksti on yhtenäinen kokonaisuus. Jäsentele teksti ja osoita kappalejako selvästi. Älä käytä väliotsikoita, kuvioita äläkä taulukoita. Käsittele aihettasi pohdiskelevasti sen sijaan, että vain luettelisit muistamasi asiat. Kiinnitä erityistä huomiota tekstin luettavuuteen ja havainnollisuuteen. Oikolue tekstisi. Kypsyysnäytteen hyväksyminen edellyttää sekä sisällön että kieliasun hyväksymistä. 2.7 Pro gradu -tutkielman arviointi- ja tarkastusprosessit Pro gradu -tutkielma on yliopistollinen opinnäyte, jonka tekemisessä opiskelijan tulee noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä sekä opiskelun ja tutkimuksen eettisiä periaatteita opetussuunnitelmassa kuvattujen osaamistavoitteiden pohjalta. Jättäessään opinnäytteensä tarkastettavaksi opiskelijan edellytetään tuntevan ja noudattavan oman tutkintonsa tason mukaisia hyviä tieteellisiä käytäntöjä, ks. Tampereen yliopiston tutkijakoulun antamat ohjeet hyvän tieteellisen käytännön osaamistavoitteista eri tutkintotasoilla: https://intra.uta.fi/portal/documents/159280/362455/htk_tutkintojen_opseissa_ohje_15102014.pdf/8c8044f5-b127-42b8-9ee8-9d99277d0877 Hyvän tieteellisen käytännön varmistamiseksi 1.1.2016 alkaen jokainen pro gradu tutkielma tarkastetaan Turnitin -plagiaatintunnistusjärjestelmän avulla ennen tutkielman arvostelua. Tarkastuksen tekee tutkielman ohjaaja. Tarkastus tehdään ohjaajakohtaisella Moodle-alueella, jonne ohjaaja liittää opiskelijat. Turnitin on opetuksen ja oppimisen laatua varmistava järjestelmä, joka auttaa opiskelijaa

12 ja opettajaa näkemään, miten tekstissä viitataan aikaisempaan tutkimukseen. Jokainen opiskelija on oikeutettu käyttämään Turnitinia itsenäisesti ennen kuin opettaja tarkastaa hänen opinnäytteensä tai muun opintosuorituksensa mahdollisen opintovilpin havaitsemiseksi. Pro gradu -tutkielman alkuperäisyys pitää testata ennen kuin palautat gradun alkuperäisyyden ns. viralliseen tarkastukseen. Lisätietoa Turnitinista on saatavissa: http://www.uta.fi/opiskelu/opinnot/opiskelukaytannot/etiikka/turnitin.html Pro gradu -tutkielma on pääsääntöisesti kokonaan julkinen asiakirja. Opinnäytetyöt ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi rajattava. Pro gradu tutkielma jätetään virallisesti arvioitavaksi tarkastusprosessia, kirjaston kokoelmaa ja arkistointia varten sähköisessä muodossa NettiOpsun Valmistuminen kohdan kautta. Kun opiskelija jättää opinnäytteen NettiOpsussa, hän vahvistaa samalla, että alkuperäisyyden tarkistus on tehty ja että hän on saanut ohjaajalta luvan jättää opinnäytteen arvioitavaksi. Opiskelija myös ilmoittaa NettiOpsussa, antaako hän opinnäytteelle julkaisuluvan. Vakuutustiede suosittaa julkaisuluvan antamista, koska näin gradut ovat yliopistoyhteisön ja vakuutusalan hyödynnettävissä.. Kirjaston ohjeita (ohjeita opinnäytteen tekijälle) on saatavissa osoitteesta: http://libguides.uta.fi/etusivu. Lisäksi Johtamiskorkeakoulun ohjeet on saatavissa osoitteesta: http://www.uta.fi/jkk/opiskelu/kaytannot/tutkielmien_palauttaminen.html. Pro gradu tutkielmasta arkistoidaan yksi painettu kappale pysyvään säilytykseen yliopiston kirjastossa. Yliopistopaino toimittaa arkistokappaleen suoraan kirjastoon. Jos opiskelija on antanut luvan opinnäytteen julkaisuun, kirjasto julkaisee opinnäytteen TamPub-julkaisuarkistossa ja yliopisto maksaa arkistokappaleen painatuskulut. Jos opiskelija ei anna julkaisulupaa, hän maksaa itse arkistokappaleen itse. Kirjaston ohjeissa on annettu tutkielman muotovaatimukset, ja nämä vaatimukset on huomioitu näissä ohjeissa. Pro gradu tutkielmasta lausunnon antaa vähintään kaksi opintosuunnan vastuuprofessorin määräämää tarkastajaa. Vakuutustieteessä ensimmäisenä tarkastajana on professori ja toisena pääsääntöisesti toinen kandidaatintutkielmien ohjaajista. Lausunto annetaan viimeistään kolmen viikon kuluessa siitä, kun opinnäyte on jätetty arvioitavaksi. Jos opiskelija on tehnyt kypsyysnäytteen, tarkastusaika on neljän viikon kuluessa kypsyysnäytteeseen osallistumisesta.

13 Kahden henkilön tekemältä yhteisgradulta vaaditaan enemmän kuin yksin tehdyltä gradulta. Yhteistyönä tehdystä gradusta kunkin opiskelijan osuus arvioidaan erikseen, joten eri osuuksien tulee olla osoitettavissa. Tutkimuseminaari ja pro gradu -tutkielma, muodostavat yhdessä 40 opintopisteen kokonaisuuden, joka arvostellaan asteikolla yhdestä viiteen. Graduun liittyviä osasuorituksia ei arvostella erikseen vaan lopullinen arvosana tulee opinnäytteestä. Arvosteluasteikko on seuraava: 1 = välttävä, 2 = tyydyttävä, 3 = hyvä, 4 = kiitettävä ja 5 = erinomainen. Arvioitavien kohtien painoarvo on erilainen, joten arvosana ei muodostu suoraan eri pisteiden keskiarvosta. Lisäksi lausuntoon kirjataan lyhyesti sanalliset kommentit. Kirjallisten töiden lisäksi arvosteluun vaikuttavat suulliset esitykset, opponoinnit, mahdollinen kypsyysnäyte sekä yleinen aktiivisuus seminaaritapaamisissa. Pro gradu -tutkielman arviointiperusteet on saatavissa seuraavasta linkistä: http://www.uta.fi/jkk/opiskelu/kaytannot/tutkielmat/jkk_gradu%20yl_arviointiperusteet.pdf. Malli pro gradu-tutkielman lausunnosta on liitteenä 10. 3 TUTKIELMAN MUOTOSEIKAT Tutkielmassa on tärkeintä sen asiasisältö. Jotta sisältö välittyisi lukijalle oikein, on tutkielman jäsennyksen, kieliasun ja ulkoasun oltava myös kunnossa. Lisäksi esitystavan on oltava looginen ja yhtenäinen. Seuraavassa esitetään, millaisia muotovaatimuksia vakuutustieteessä on kirjallisissa esityksissä. Mikäli opiskelijat ovat saaneet muualta yliopistosta erilaisia ohjeita, niin noudatetaan kuitenkin kaikissa vakuutustieteen kirjallisissa töissä omia ohjeita. Ohjeiden tarkoituksena on vapauttaa kirjoittaja esitystapaan liittyvien yksityiskohtien pohtimisesta ja siten lisätä itse tutkimuksen sisällön rakentamiseen käytettävää aikaa. Ohjeissa ei ole kuitenkaan voitu huomioida kaikkia muotoseikkoihin liittyviä yksityiskohtia. Tärkeintä on noudattaa muotoseikoissa yhtenäistä käytäntöä läpi tutkielman. Valmis tutkielma sisältää nimiösivun, sisällysluettelon, varsinaisen tekstiosuuden, lähdeluettelon ja mahdolliset liitteet. Kuvio- ja/tai taulukkoluettelo voidaan lisätä sisällysluettelon jälkeen, jos kuvioita

14 tai taulukoita on paljon. Tutkielman nimiösivu tehdään liitteessä 3 esitetyn mallin mukaisesti. Tutkielman nimen tulee vastata tutkielman sisältöä. 3.1 Kirjasintyyli, riviväli, marginaalit ja otsikointi ym. Tutkielman kirjasintyylinä käytetään esimerkiksi Times New Romania (pistekoko 12) tai vastaavaa muuta kirjasintyyliä. Tarvittaessa korostukset tehdään kursiivilla. Erityistapauksissa voidaan käyttää myös lihavointia, mutta ei alleviivausta. Turhia korostuskeinoja kannattaa kuitenkin välttää. Tekstisivun vasen marginaali on 2,5 cm ja oikea 2,5 cm; ylä- ja alamarginaalit ovat 2,5 cm (kirjaston ohjeiden mukaan 2 cm riittää). Tekstin riviväli on 1,5. Sisällysluettelossa, alaviitteissä, lähdeluettelossa yms. riviväli on kuitenkin 1. Tutkielman molemmat reunat tasataan ja tutkielmassa voidaan käyttää automaattista tavutusta. Tutkielman nimen ja otsikoiden perään ei merkitä pistettä. Tutkielman nimi kirjoitetaan isoin kirjaimin, lihavoituna pistekoolla 16. Pääotsikot kirjoitetaan isoin kirjaimin, lihavoituna pistekoolla 14. Pääotsikkonumeroiden eikä muidenkaan otsikkonumeroiden viimeisen numeron jälkeen merkitä pistettä. Alaotsikot kirjoitetaan pienin kirjaimin lihavoituna pistekoolla 14 ja seuraavat alaotsikot kirjoitetaan pienin kirjaimin lihavoituna pistekoolla 12. Pääotsikoiden jälkeen ja ennen niitä on kaksi tyhjää riviä ja muiden otsikoiden jälkeen yksi tyhjä rivi. Otsikoinnissa on hyvä muistaa, että rinnasteisia alalukuja täytyy olla vähintään kaksi (esim. alaluvut 3.1 ja 3.2, ei ainoastaan alaluku 3.1). Otsikot ja teksti aloitetaan vasemmasta marginaalista. Kappaleiden väliin tulee yksi tyhjä rivi. Lukujen ja kappaleiden väliin ei saa jättää tarpeettomia välejä. Sivujen numerointi alkaa johdantoluvusta eli varsinaisesta tekstiosasta ja jatkuu viimeisen sisältöluvun tai tutkielman loppuun asti. Sivunumero merkitään sivun ylä- tai alaosaan keskelle. Malli tekstisivusta on liitteenä 5.

15 3.2 Kuviot, taulukot ja matemaattiset kaavat Havainnollinen esitystapa edellyttää usein erilaisten kuvioiden ja taulukoiden käyttöä. Tutkimusraportissa kaikkia muita paitsi taulukoita ja kaavoja kutsutaan kuvioiksi. Kuviot ja taulukot numeroidaan juoksevasti kumpikin omana numerosarjanaan. Numeron jälkeen ei merkitä pistettä. Kuviot ja taulukot on otsikoitava. Kuvioissa numero ja nimi merkitään niiden alapuolelle, kun taas taulukoissa niiden yläpuolelle. Tekstin kannalta tarpeettomia kuvioita tai taulukoita ei pidä esittää. Mahdolliset lähdetiedot merkitään kuvioiden ja taulukoiden alapuolelle. Jokaiseen kuvioon ja taulukkoon on viitattava tekstissä. Viittaukset taulukoihin ja kuvioihin tehdään numeroviittauksin, joten teksti voi jatkua taulukosta tai kuviosta huolimatta. Taulukko tai kuvio voidaan siten myös siirtää seuraavalle sivulle, ellei se mahdu jäljellä olevaan sivutilaan. Tekstissä tuodaan esille, mistä kuviosta tai taulukosta on kyse ja mitkä ovat sen ydinkohdat. Kuvioiden ja taulukoiden malleja voit katsoa esimerkiksi kirjasta Hirsjärvi ym. 2009: Tutki ja kirjoita. Jos tutkimusraportissa esitetään matemaattisia kaavoja, numeroidaan myös ne omana numerosarjanaan, jolloin niihin voidaan myös viitata yksiselitteisesti (kaava 1). 2 ( 1) x y x 2 ( + ) = + 2xy + y 2 Kaavan matemaattiset merkinnät on kirjoitettava selkeästi. Kaikki kaavassa käytetyt symbolit on määriteltävä täsmällisesti. Kaavojen kirjoittamisessa kannattaa käyttää apuna tekstinkäsittelyjärjestelmän kaavaeditoria, jos se vain on mahdollista. Kaavoissa käytetyn fonttikoon on oltava yhteensopiva tekstiesityksen kanssa. Jos kuvioita ja taulukoita on useita, on hyvä tehdä erillinen kuvio- ja/tai taulukkoluettelo. Malli on liitteenä 9. 3.3 Lähdeviitteet Lähdeviite on merkittävä aina, kun kirjoittaja viittaa jonkun toisen ajatuksiin joko suorasti (sanatarkka lainaus) tai epäsuorasti (omin sanoin lähteeseen perustuen). Lähdeviite merkitään vakuutustieteessä tekstinsisäisesti lainatun kohdan yhteyteen. Tekijän huomautukset, esimerkiksi lisätiedot, esitetään pääsääntöisesti alaviitteinä.

16 Jos lähdeviite koskee yhtä virkettä, tekstinsisäinen viite merkitään sulkeisiin ennen loppupistettä. Jos tekstinsisäinen viite koskee useampia edeltäviä virkkeitä, sulkeissa oleva lähdeviitelauseke sijoitetaan vasta viimeisen virkkeen loppupisteen jälkeen. Sulkujen sisälle ei laiteta pistettä. Jos viittaus koskee lähteen tiettyä kohtaa, lähdeviite varustetaan sivunumerolla. Jos taas viitataan koko kirjaan tai artikkeliin, sivunumeroa ei merkitä. Tekstinsisäiset viitteet merkitään seuraavilla tavoilla: a. Viittaus yhteen lähteeseen jos kirjoittajia on yksi: Virkkeen sisällä: Virkkeen lopussa: Lehdon (2004, 50 51) mukaan (Lehto 2004, 50 51, 100). yhden virkkeen viittaus jos kirjoittajia on kaksi: Virkkeen sisällä: Virkkeen lopussa: Hiltusen ja Kiviniemen (2010, 22) mukaan...tai Hiltusen & Kiviniemen....Suomessa. (Hiltunen & Kiviniemi 2010, 104) kahden tai useamman virkkeen viittaus jos kirjoittajia on kolme tai useampia: Ensimmäisellä kerralla kirjoitetaan kaikki nimet. Seuraavissa viittauksissa ensimmäisen nimen jälkeen lisätään lyhenne ym. Mikäli kirjoittajia on enemmän kuin neljä, voidaan käyttää jo ensimmäisellä kerralla lyhyempää muotoa. Virkkeen sisällä: Aron, Kivekkään ja Martimon (2004) mukaan... Virkkeen lopussa: (Aro, Kivekäs & Martimo 2004). Virkkeen sisällä myöhemmin: Aron ym. (2004) mukaan... Virkkeen lopussa myöhemmin: Suomessa. (Aro ym. 2004)

17 b. Viittaus useampaan kuin yhteen lähteeseen Jos viitataan saman tekijän useaan julkaisuun, niin julkaisut laitetaan aikajärjestykseen. Jos sivunumeroihin ei viitata, niin lähteet erotetaan pilkulla. (Suominen 1998, 2005). Jos viittauksia on myös sivunumeroihin, niin lähteet erotetaan puolipisteellä. (Suominen 1998, 54; 2005, 100 108) Jos samalta tekijältä on samalta vuodelta useita julkaisuja, niin julkaisuun viitataan sekä tekstissä että lähdeluettelossa vuosilukuun lisätyn kirjaimen avulla juoksevia aakkosia käyttämällä. (esim. Aro 2004a ja 2004b). Jos viitataan useiden tekijöiden eri julkaisuihin, julkaisut erotetaan toisistaan puolipisteellä ja lähdetiedot merkitään sulkeissa aakkos- tai aikajärjestykseen. (Marshall 2001; Suominen 2005) Kysymykseen voi tulla myös ns. tärkeysjärjestys eli ensin merkitään päälähde, jonka jälkeen toiseen lähteeseen viitataan ks. myös tai ks. lisäksi merkinnällä. (Vaughan 1997, 60 64; ks. myös Marshall 2001). c. Viittaus toissijaiseen lähteeseen Lähteiden käytön pääsääntönä on, että lähteenä käytetään aina alkuperäistä lähdettä. Joskus kuitenkin alkuperäistä lähdettä ei ole saatavilla, jolloin tekstissä joudutaan viittaamaan toissijaiseen lähteeseen. Sekä alkuperäinen että toissijainen lähde merkitään lähdeluetteloon, joten alkuperäisestä lähteestä tarvitaan myös lähdetiedot. Toissijaisen lähteiden käytössä on kuitenkin oltava kyse perustellusta poikkeustapauksesta (esimerkiksi vanhasta kirjasta, joka on huonosti saatavilla). Toissijaista lähdettä käytettäessä viittaus alkuperäiseen lähteeseen merkitään seuraavien esimerkkien mukaisesti: (Vuorinen 1991, Silvosen 1992, 150 mukaan) tai

18 Vuorisen (1991) laatimassa yhteenvedossa (ks. Silvonen 1992, 150)...tai Vuorinen (1991) ehdotti ongelmien ehkäisyä valtion tukitoimilla (Silvonen 1992, 150). d. Viittaus lähteeseen, jolla ei ole henkilötekijää Kaikissa lähteissä ei ole mainittu henkilötekijöitä. Tällaisia lähteitä ovat esimerkiksi eri organisaatioiden julkaisut (ei tekijää tiedossa), hallituksen esitykset ja lait. Tällaisen lähteen viitteeksi merkitään julkaisun nimi (tai julkaisijayhteisön nimi) vuosilukuineen tai julkaisun nimen alusta kaksi tai kolme sanaa, joiden mukaisesti julkaisu löytyy myös lähdeluettelosta. (Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 2011) (Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain 11 luvun muuttamisesta HE 316/210) Ensimmäisen kerran koko nimi, sitten voidaan käyttää lyhennettä (Vakuutusyhtiölaki 18.7.2008/52) Ensimmäisen kerran koko nimi, sitten voidaan käyttää lain nimeä tai sen lyhennettä e. Viittaus henkilölähteisiin Haastatteluista ja muista vastaavista tiedonannoista merkitään jokin tunnistetieto (tilanteesta riippuen henkilön nimi, organisaatio, asema organisaatiossa, ikä, sukupuoli tms.). Jos henkilö edustaa tiettyä organisaatiota, mainitaan organisaation nimi ensimmäisellä kerralla. Myöhemmin riittää henkilön nimi. Lähdeluetteloon tehdään tarkempi selvitys henkilölähteistä (esim. haastatellut henkilöt, nimi, asema ja haastattelupäivämäärä). Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantala arvioi Rantala (2015) arvioi tai

19 3.4 Suorat lainaukset Suorat lainaukset tulevat kyseeseen muun muassa silloin, kun 1) lähteen tyyli on erottamattomasti osa asiasisältöä ja siitä halutaan antaa näyte 2) tieto on niin merkittävää tai sen lähde on niin arvovaltainen, että on tarpeen pitää se muuttamattomana 3) tieto on alkuperäisessä muodossaan ilmaistu niin tarkasti ja vakuuttavasti, että sen muokkaaminen vääristäisi tiedon sisältöä. Suora lainaus merkitään lainausmerkkien sisään sanatarkasti, ja se varustetaan sivunumerolla. Jos lainattavasta tekstistä jätetään pois sanoja tai lauseita, poisjätetty kohta korvataan kahdella peräkkäisellä ajatusviivalla tai kolmella pisteellä. Lainaajan mahdolliset omat lisäykset tai kommentit merkitään lainattavaan tekstiin hakasulkeisiin. Jos suora lainaus on pitkä (neljä riviä tai pitempi) lainaus sisennetään yhden sarkaimen verran vasemmasta reunasta, jolloin lainausmerkit voidaan jättää pois sisentäminen osoittaa, että kyseessä on suora lainaus. Tällöin suora lainaus voidaan kirjoittaa pienemmällä fonttikoolla ja/tai kursiivia käyttäen. Seuraavassa on esimerkkejä suorien lainauksien käyttämisestä: Sitaatti on useamman virkkeen pituinen (tässä tapauksessa kaksi virkettä). Se on kokonaisuudessaan merkittävä lainausmerkkien väliin, joten viimeisen virkkeen lopettava piste tulee ennen lainauksen lopussa olevaa lainausmerkkiä. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 360) Sitaatti on useamman virkkeen pituinen (tässä tapauksessa kaksi virkettä). Se on kokonaisuudessaan merkittävä lainausmerkkien väliin, joten viimeisen virkkeen lopettava piste tulee ennen lainauksen lopussa olevaa lainausmerkkiä. Lähdeviite varustetaan tällaisissa tapauksissa yleensä pisteellä. Vasta sen jälkeen tulee viitteen ympärillä olevien kaarisulkeiden oikeanpuoleinen osa. Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa sulkeiden sisässä oleva itsenäinen lähdeviite on useimmiten pisteetön. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 360) Vakuutustieteessä noudatetaan jälkimmäistä, kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden mukaista lähdeviitteen merkitsemistapaa.

20 3.5 Lähdeluettelo Lähdeluettelo sijoitetaan tekstin loppuun. Lähdeluetteloon merkitään kaikki ja vain se kirjallisuus ja muut lähteet, joihin tekstissä on viitattu. Lähdeluettelossa käytetyt lähteet ryhmitellään alaotsikoiden jälkeen esimerkiksi seuraavasti: kirjallisuus, oikeudelliset lähteet (lait, hallituksen esitykset ym.) henkilölähteet ja Internet-lähteet. Kirjallisuuteen voidaan sisällyttää myös esim. artikkelit tieteellisissä aikakauslehdissä, artikkelit tieteellisissä aikakauslehdissä, muut lehtiartikkelit, oppikirjat ja opinnäytteet. Tarvittaessa lähteitä voidaan jaotella eri lähdetyyppeihin laajemmin. Lähdemerkinnät aloitetaan vasemmasta marginaalista. Lähdeluettelon riviväli on yksi. Esimerkki lähdeluettelosta on liitteenä 8. a. Kirjallisuus Lähdeluetteloon merkitään seuraavia tietoja käytetyistä lähteistä (lähdetyypin mukaan): 1) kirjoittajan (kirjoittajien) sukunimi ja etunimi kokonaisuudessaan 2) paino- tai julkaisuvuosi 3) teoksen tai kirjoituksen nimi 4) painos (jos useita) 5) paino- tai julkaisupaikka 6) julkaisija tai esimerkiksi konferenssin järjestäjä 7) koko teoksen toimittaja 8) koko teoksen nimi 9) viitatun artikkelin sivut 10) sarjan nimi ja numero 11) lehden nimi 12) vuosikerran eli volyymin numero 13) lehden numero 14) muut tarvittavat tiedot Saman kirjoittajan julkaisut laitetaan järjestykseen julkaisuajankohdan mukaan vanhimmasta nuorimpaan. Jos samalta vuodelta on useita julkaisuja, julkaisun otsikot laitetaan aakkosjärjestykseen. Tällöin vuosiluvun jälkeen merkitään pieni kirjain (a, b, c jne.) lähteiden tunnistamiseksi. Jos samalta kirjoittajalta on sekä yksin että toisten kanssa kirjoitettuja teoksia, yksin kirjoitetut teokset merkitään ennen toisten kanssa kirjoitettuja.

21 b. Oikeudelliset lähteet Oikeudelliset lähteet merkitään lähdeluettelossa oman otsikkonsa alle aakkosjärjestyksessä. Lähdemerkintään tarvitaan nimitietojen lisäksi lähteen vuosiluku ym. tiedot, jos niitä on. Esimerkkinä vakuutusyhtiölaki (18.7.2008/52). Oikeudelliset lähteet voidaan merkitä myös lähdeluetteloon kirjallisuuden alle, jos niitä on vain muutama. c. Internet-lähteet Internet-sivuilla esitetään monenlaista materiaalia, joten tiedon on oltava luotettavaa ja soveltuvaa tieteellisen tutkielman lähteeksi. Digitaalisten lähteiden viittaamisen perusta on sama kuin muidenkin lähteiden: tavoitteena on, että lähde olisi viitteen avulla identifioitavissa ja annettu tieto tai viittaus tarkistettavissa. Verkkolähteiden identifiointiin tarvittavia perustietoja ovat dokumentin laatijan nimi (useimmiten organisaation nimi), dokumentin otsikko, julkaisufoorumi tai sijaintipaikka ja päiväys. Dokumenttien sijaintipaikka pyritään pääsääntöisesti ilmoittamaan URL-osoitteena (Uniform Resource Locator), jolloin dokumentit voidaan hakea www-selaimella. Viitteestä on ilmettävä sivun omistaja ja sivun sisältö, jos se on määriteltävissä. Päivämäärä, jolloin sivu on luettu, on oleellinen, koska sivujen sisältö ja osoitteet voivat muuttua. Samasta syystä on tärkeää, että www-sivusta ilmoitetaan osoitteen lisäksi muutakin informaatiota, sillä vaikka sivun osoite olisi muuttunut tai koko sivu poistettu verkosta, on mahdollista hakea näitä ns. kuolleita sivuja Internet-arkistoista. Tarvittaessa tutkielman tarkastajat voivat pyytää näyttämään kopion tai tallennuksen tietystä sivusta. Käytettäessä useampia saman omistajan www-sivuja lähdeluettelossa mainitaan kaikkien käytettyjen sivujen tarkat osoitteet, kun taas lähdeviitteeseen merkitään sivuston etusivun osoite. Jos tutkielman lähteenä on käytetty yhtä tietyn omistajan www-sivua, lyhennetään lähdeviitteessä www-sivun URLosoite seuraavasti: www.uta.fi 2015 ja lähdeluettelossa mainitaan koko osoite lukemisajankohtineen. Esimerkkinä yliopiston sivuilta Vakuutuksen ja riskienhallinnan opintosuunnan kuvaus: http://www.uta.fi/jkk/kat/opintosuunnat/kvr.html. Jos lähteenä on käytetty useaa saman omistajan www-sivua, lyhennetään lähdeviitteessä URL-osoite merkitsemällä sivun pääosoitteen jälkeen juokseva kirjaintunnus (esim. www.uta.fi 2015a). Lähdeluetteloon www-sivu merkitään aina kokonaisuudessaan lukemisajankohtineen ja lähteen loppuun merkitään lähdeviitteessä käytetty kirjain (esim. http://www.uta.fi/jkk/kat/opintosuunnat/kvr.html 2015a). Lisäksi lähdeluetteloon merkitään sivun otsikko tai sitä kuvaava nimi (ks. liite 7). Lähdeviite voidaan merkitä myös organisaation nimellä, josta esimerkkinä (Tampereen yliopisto 2015).

22 Internet-lähteiden ryhmittelyssä on noudatettava omaa harkintaa ja sovellettava se kyseessä olevan tutkielman tarpeisiin. Toisin sanoen lähdeluetteloon ei kannata tehdä omaa kohtaa nimikkeellä "Internet-lähteet", jos on löytänyt Internetistä yhden Internet-lähteen, jota haluaa käyttää. Internet sisältää paljon erilaisia julkaisuja, joita julkaistaan lisäksi painettuna. Tällainen julkaisu merkitään kirjallisuuden alle julkaisun tiedoilla, jonka lisäksi merkitään Internet-sivuston osoite kuten Internet-lähteissä. Tällaisessa tapauksessa lähdetietoja ei viedä toiseen kertaan Internet-lähteisiin. Jos Internetsivuston tarkka osoite on pitkä ja monimutkainen, merkitään lähdeluetteloon vain etusivun osoite. Lähdeluettelo: Tenhunen, Sanna & Vaittinen, Risto. 2010. Eläkejärjestelmän automaattiset vakautusmekanismit: teoriaa ja kokemuksia jarruista ja elinaikakertoimista. Raportteja 2010: 7. Helsinki: Eläketurvakeskus. (saatavissa www.etk.fi 2011) Lähdeviite: (Tenhunen & Vaittinen 2010) Internetin kautta voidaan välittää viestejä ja lähteitä, jotka eivät kuitenkaan taltioidu tai arkistoidu verkkoon. Esimerkiksi sähköpostilaatikkoihin kertyvät kirjeet eivät ole julkisia dokumentteja, mutta niihin voidaan soveltaa samoja periaatteita kuin muuhunkin yksityiseen kirjeenvaihtoon. Tällaisessa tapauksessa mainitaan kirjeen kirjoittaja, otsikko, päivämäärä ja huomautus siitä, mistä kokoelmasta kirje löytyy.

23 Lähdeluettelo: Rantala, Jukka. Eläketurvakeskuksen rooli työeläkejärjestelmässä. Sähköpostikirje tekijälle 23.8.2015. Tekijän hallussa. Voidaan myös merkitä henkilölähteenä, ks. aiempi ohje. Lähdeviite: (Rantala 2015) 3.6 Liitteet Tutkielman liitteiksi voidaan laittaa sellainen aineisto, jota ei asian ymmärtämisen kannalta tarvitse esittää varsinaisessa tekstissä. Liitteissä voi olla esimerkiksi aineiston hankkimiseen liittyvää materiaalia, kuten kyselylomake ja haastattelukysymykset. Liitteet numeroidaan juoksevasti siinä järjestyksessä kuin niihin viitataan tekstissä. Liitteet olisi myös hyvä otsikoida. Malli liitesivusta on liitteenä 8.

24 LÄHDELUETTELO Kirjallisuus: Aro, Timo. 2004a. Lääkärinlausunnon merkitys. Teoksessa: Aro, Timo, Huunan-Seppälä, Antti, Kivekäs, Jukka, Kujala Santero & Tola, Sakari (toim.). Vakuutuslääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 54 64. Aro, Timo. 2004b. Toimintakyky työkyvyn arvion osana. Teoksessa: Matikainen, Eero, Huunan-Seppälä, Antti, Kivekäs, Jukka, Kujala Santero & Tola, Sakari (toim.). Toimintakyky. Arviointi ja kliininen käyttö. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 22-27. Aro, Timo, Kivekäs, Jukka & Martimo, Kari-Pekka. 2004. Vakuutuslääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 54 64. Groves, Robert M. 1990. Theories and Methods of Telephone Surveys. Annual Review of Sociology 16. 221 240. Hiltunen, Maija & Kiviniemi, Marja. Katsaus eläketurvaan vuonna 2009. Tilastoraportteja 6/2010. Helsinki: Eläketurvakeskus. Kuntoutusselonteko 2002. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:6. Helsinki: sosiaali- ja terveysministeriö. Lehto, Markku. 2004a. Toimintakyky terveydenhuollon tulosmuuttujana. Teoksessa: Matikainen, Esko; Aro, Timo; Huunan-Seppälä, Antti; Kivekäs, Jukka; Kujala, Santero; Tola, Sakari (toim.). Toimintakyky. Arviointi ja kliininen käyttö. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 18 21. Marshall, Christopher Lee. 2001. Measuring and Managing Operational Risks in Financial Institutions Tools, Techniques and Other Resources. Singapore: Wiley. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 2011. 22.6.2011. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Suominen, Arto. 1998. Riskienhallinnan mahdollisuudet ja kehityshaasteet. Teoksessa: Kuusela, Hannu & Ollikainen, Reijo (toim.). Riskit ja riskienhallinta. Tampere: Tampere University Press. 134 150. Suominen, Arto. 2005. Kokonaisvaltainen riskienhallinta yrityksen suojajärjestelmänä. Teoksessa: Kuusela, Hannu & Ollikainen, Reijo (toim.). Riskit ja riskienhallinta. Tampere: Tampere University Press. 148 169. Vaughan, Emmett J. 1997. Risk Management. New York: Wiley.

25 Oikeudelliset lähteet: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain 11 luvun muuttamisesta (HE 316/210). Vakuutussopimuslaki (28.6.1994/543). Vakuutusyhtiölaki (18.7.2008/52). Henkilölähteet: Rantala, Jukka. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja. Eläketurvakeskuksen asema työeläkejärjestelmässä. Sähköposti tekijälle 23.8.2015. Tekijän hallussa. Rantala, Jukka. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja. Haastattelu 31.8.2015. Internet-lähteet: Finanssialan keskusliitto: Palovahinkojen torjunta (23.8.2011a) http://www.fkl.fi/teemasivut/vahingontorjunta/palovahingot/sivut/default.aspx Finanssialan keskusliitto: Vastuullinen finanssiala (23.8.2011b) http://www.fkl.fi/tietoa_meista/vastuullisuus/sivut/default.aspx Tampereen yliopisto: Vakuutus ja riskienhallinta (15.9.2015) http://www.uta.fi/jkk/kat/opintosuunnat/kvr.html

26 LIITE 1 Tutkimusprosessin kuvaus SEMINAARIKÄYTÄNTÖ Kandidaatinseminaari Pro gradu seminaari (ks.ohje) Ennen seminaaria Seminaari Suullinen esitys Edeltävät opinnot - perusopinnot - aineopinnot - tietyt tutkimuskurssit tai seminaarin aikana Läsnäolopakko - pakollinen Tekijä - powerpoint tms. apuna - aiheanalyysi (10 min.) - tutkimussuunnitelma (10 min.) Edeltävät opinnot - kandidaatin tutkielma pakollinen - vakuutustieteen opintoja - KATLAS14 tai KATVRS40 (tai seminaarin aikana) Läsnäolopakko - pakollinen Tekijä - powerpoint tms. apuna - aiheanalyysi (10 min.) - tutkimussuunnitelma (10 min.) Kirjallinen esitys - Moodleen viimeistään viikkoa ennen esitystä Opponointiryhmä - powerpoint voi olla apuna (5 10 min.) - ohjaajien ja muiden osallistujien kommenttien kirjaaminen Ideapaperi - palautus sähköpostitse Tutkimussuunnitelma - palautus Moodleen Valmis tutkielma - palautettu ohjaajalle kahtena kappaleena Opponentti tai opponointiryhmä - powerpoint voi olla apuna (5 10 min.) - muiden osallistujien kommenttien kirjaaminen Aiheanalyysi - palautus Moodleen Tutkimussuunnitelma - palautus Moodleen Valmis tutkielma - palautus ohjeiden mukaan (ks. kirjasto) TUTKIELMAN TEKO Kandidaatintutkielma Pro gradu -tutkielma Aiheen valitseminen ja hyväksyttäminen Tutkimuksen toteuttaminen Kirjallinen esitys - oma vastuu - oma mielenkiinto - resurssit - toimeksiannot - aihe hyväksytettävä ohjaajalla ei sitoumuksia ennen tätä (ks. ideapaperi) Tutkimussuunnitelma (aiemmin ideapaperi) - n. 5 6 sivua - ks. ohjeet sisällöstä Alustava teoriaosuus - n. 7 8 sivua - ks. ohjeet sisällöstä - oma vastuu - oma mielenkiinto - resurssit - toimeksiannot - aihe hyväksytettävä ohjaajalla ei sitoumuksia ennen tätä Aiheanalyysi - n. 5 sivua - ks. ohjeet sisällöstä Tutkimuksen suunnitteleminen Kirjallinen esitys Tutkimussuunnitelma - 10 sivua - ks. ohjeet sisällöstä Tutkimuksen toteuttaminen Itsenäistä tutkimustyötä Itsenäistä tutkimustyötä Raportoiminen Kirjalliset esitykset Tarkastus Seminaaritutkielma - ohjeellinen pituus 30 35 tekstisivua - ks. ohjeet muotoseikoista - yksi tarkastaja - oikeakielisyys - jättämisen jälkeen ei enää korjauksia Pro gradu -tutkielma - ohjeellinen pituus 70 80 sivua - ks. ohjeet muotoseikoista - kaksi tarkastajaa (1. tarkastaja vastuuohjaaja) - oikeakielisyys - jättämisen jälkeen ei enää korjauksia Kirjallinen esitys Kypsyyskoe (kieli + asiasisältö) Tiivistelmä tai kypsyyskoe (asiasisältö) Valmistuminen 10 op 40 op (jatkossa neljässä erässä)