RIKOSOIKEUS ( )

RIKOSOIKEUS (5311508) Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Rikosoikeus 28.1.2013 Hanne Lohilahti, 91165T Evgeniya Kurvinen, 234673 Matti Tolvanen

I SISÄLLYS LÄHTEET... II 1. JOHDANTO... 1 2.1. Tapauksen tosiseikasto... 1 2.2. Työn rakenne... 2 2. TAPAUKSEN RATKAISUPERUSTEET... 2 2.1. Yleistä lahjusrikoksista... 2 2.2. Lahjusrikosten tunnusmerkistö... 3 3. TAPAUKSEN HENKILÖIDEN RIKOSOIKEUDELLINEN VASTUU... 6 3.1 Kansanedustajan A:n rikosoikeudellinen vastuu... 6 3.1.1 Lahjuksen ottaminen... 7 3.1.2 Virka-aseman väärinkäyttäminen... 10 3.1.3 Lahjuksen ottaminen kansanedustajana... 11 3.2 Henkilön B rikosoikeudellisen vastuun arviointi... 13 3.2.1. Lahjuksen antaminen... 13 3.2.2. Lahjuksen antaminen kansanedustajalle... 15 3.2.3. Velallisen epärehellisyys... 17 3.3. D on rikosoikeudellisen vastuun ulkopuolella rikosoikeudellinen laillisuusperiaate... 18 3.3 C:n rikosoikeudellinen vastuu... 19 4. YHTEENVETO... 20

II LÄHTEET KIRJALLISUUS Frände, Dan Matikkala, Jussi Tapani, Jussi Tolvanen, Matti Viljanen, Pekka Wahlberg, Markus: Keskeisen rikokset. Helsinki 2010. Frände, Dan: Yleinen rikosoikeus: Helsinki 2005. Heinonen, Olavi - Koskinen, Pekka - Lappi-Setälä, Tapio Majanen, Martti Nuotio, Kimmo - Nuutila, Ari-Matti - Rautio, Ilkka. Rikosoikeus. Juva 1999. Tapani, Jussi Tolvanen, Matti: Rikosoikeuden yleinen osa : vastuuoppi. Helsinki. 2008. Viljanen, Pekka: Virkarikokset ja julkisyhteisön työntekijän rikokset. Jyväskylä 1990. Viljanen, Pekka: Yritysten ja virkamiesten välinen kanssakäyminen rikoslain 16 JA 40 lukujen lahjusrikossäännösten kannalta Sallitun ja kielletyn välistä rajanvetoa erityisesti oikeuskäytännön valossa. Defensor Legis N:o 4/2008. VIRALLISLÄHTEET HE 79/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan ja yleissopimukseen tehdyn varauman peruuttamisen hyväksymisestä sekä laiksi lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja laiksi rikoslain muuttamisesta. HE 13/2009 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ehdokkaan vaalirahoituksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 53/2002 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle eräiden rikoslain ta- lousrikossäännösten ja eräiden niihin liittyvien lakien muuttamiseksi HE 77/2001 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä eräiden virkari- koksia ja niihin liittyviä rikoksia koskevien säännösten muuttamisesta. HE 6/1997 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä seksuaalirikoksia koskevien säännösten uudistamiseksi. HE 58/1988 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle virkamiesrikoslainsäädännön uudistamisesta.

III HE 66/1988 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle Rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen käsittäväksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi. INTERNET-LÄHTEET Kunnan johtaminen demokratia, työnjako ja vastuu 2009. Valtiovarainministeriö. [http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/200904 15Kunnan/Kuntajohtaminen_NETTI.pdf] (26.1.2013) Vieraanvaraisuudesta, eduista ja lahjoista 2010. Valtiovarainministeriö. [http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/02_henkilostohallinnon_asiakirj at/03_ohjeet/20100825vieraa/vieraanvaraisuudesta eduista.pdf] (26.1.2013) Säätiölainsäädännön kehittäminen. Oikeusministeriö. [http://www.om.fi/satellite?blobtable=mungoblobs&blobcol=urldata&ssuriappt ype=blobserver&ssuricontainer=default&ssurisession=false&blobkey=id&bl obheadervalue1=inline;%20filename=s%c3%a4%c3%a4ti%c3%b6lains%c3% A4%C3%A4d%C3%A4nn%C3%B6n%20kehitt%C3%A4mist%C3%A4%20koske va%20arviomuistio%20liite.pdf&ssurisscontext=satellite%20server&blobwhere =1277811176386&blobheadername1=Content- Disposition&ssbinary=true&blobheader=application/pdf] (26.1.2013) Säätiön hyvä hallinto 2010. Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta ry. [http://www.saatiopalvelu.fi/client-data/file/sp_hyva-hallinto_www_1.pdf] (26.1.2013) Lappi-Seppälä, Tapio Hakamies, Kaarlo Koskinen, Pekka Majanen, Martti Melander, Sakari Nuotio, Kimmo Nuutila, Ari-Matti Ojala, Timo Rautio, Ilkka: Rikosoikeus. www.uef.fi > nelliportalli.fi > tietokannat > juridiikkaonline > rikosoikeus (27.1.2013) OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus KKO 2006:37 KKO 1996:35

1 1. JOHDANTO 2.1. Tapauksen tosiseikasto Tapauksessa kansanedustajaan A, joka oli myös kaupungin X kaupunginhallituksen puheenjohtaja, ottaa yhteyttä eduskuntavaalien alla Y Oy:n toimitusjohtaja B, joka kertoo yhtiön suunnittelevan moottorikelkkatehtaan perustamista X:n kaupunkiin. Ongelmana on kuitenkin alueen kaavoitus. B tiedustelee A:n vaalikampanjasta ja tarjoutuu järjestämään kampanjatukea erään säätiön kautta, jonka tarkoituksena on suomalaisen kulttuurin edistäminen. B pitää A:n kaltaisen isänmaallisen miehen tukemista suomalaisen kulttuurin edistämisenä ja siksi säätiön tarkoituksen mukaisena. A kertoo ottavansa tuen mielihyvin vastaan. B järjestää kampanjatuen niin, että hänen hyvä ystävänsä säätiön asiamies C siirtää säätiön varoista A:n kampanjatilille 20 000 euroa. C on saman puolueen jäsen kuin A ja puolueessa on tehty epävirallinen linjapäätös siitä, että puolueen kontrollissa olevien säätiön varoja on syytä käyttää oman puolueen ehdokkaiden tukemiseen. Säätiön kokonaisvarallisuus on useita miljoonia euroja ja vuosittainen nettotuottokin useita satoja tuhansia euroja. Säätiö saa vuosittain valtioneuvoston myöntämää tukea, josta päättämässä on myös ministerinä toimiva A:n vaimon veli D. A osallistuu kaupungissa kaavamuutoksen valmisteluun ohjeistamalla kaavan laadinnasta vastaavia virkamiehiä siitä, miten moottorikelkkatehtaan intressit kaavoituksen yhteydessä turvataan. Kaava tulee aikanaan kaupunginhallituksen käsittelyyn. A osallistuu kaupunginhallituksessa päätöksentekoon, jossa kelkkatehtaan rakentamisen mahdollistava kaavamuutos päätetään esittää valtuuston hyväksyttäväksi. Vaalien jälkeen Y Oy kustantaa kansanedustajaksi valitun ja peräti ministeriksi edenneen A:n syntymäpäiväjuhlien ohjelman, joka maksaa 20 000 euroa. Yhtiö on tällöin jo siinä tilassa, ettei se pysty tilittämään valtiolle ennakonpidätyksiä ja arvonlisäveroja ja muitakin maksuja on rästissä määrä, joka vastaa puolta yhtiön vuotuisesta liikevaihdosta. B on maininnut A:lle, että yhtiön kassatilanne on huono mutta samalla vakuuttanut, että kelkkatehdas muuttaa kaiken. B on myös esittänyt toiveen, että A ministerinä pitäisi yhtiön

2 puolta niin, että yhtiö saisi kelkkatehtaan rakentamiseen valtion tukea. A selittää asian kuuluvan erään toisen ministerin päätettäviin, mutta lupaa kyllä valistaa asian ratkaisevaa ministeriä, joka on AA:n puoluetoveri. Yhtiö menee konkurssiin parin kuukauden kuluttua syntymäpäiväjuhlasta. 2.2. Työn rakenne Rikosoikeuden ryhmätyössä käsitellään ja analysoidaan yllä kuvattu oikeustapaus. Työn toisessa luvussa kuvaillaan oikeustapaukseen liittyvää normistoa ja tulkitaan oikeustapaukseen sovellettavia yleisiä oppeja ja rikostunnusmerkistöä. Kolmannessa luvussa peilataan lahjusrikosten rikostunnusmerkistöä käsiteltävään ko:n oikeustapauksen tosiseikastoon. Viimeiseksi esitetään lyhyesti yhteenvetona kunkin henkilön rikosoikeudelliset vastuut. 2. TAPAUKSEN RATKAISUPERUSTEET 2.1. Yleistä lahjusrikoksista Rikoslain 16 luvussa rangaistavaksi säädettyjä viranomaisiin kohdistuvia lahjusrikoksia ovat lahjuksen antaminen (RL 16:13) ja törkeä lahjuksen antaminen (RL 16:14). Lisäksi luvussa on säädetty lahjuksen antamisesta kansanedustajalle (RL 16:14 a ja 16:14 b). Lahjuksen ottamisen rankaisemisesta säädetään rikoslain 40 luvussa: 1-4 :ssä. Lahjontaa voidaan pitää keskeisenä osana laajempaa käsitettä, korruptio. Lahjonta voidaan jakaa passiiviseen ja aktiiviseen lahjontaan. Rikoslain (RL 39/1889) 40 luvun lahjuksen ottaminen katsotaan passiiviseksi ja RL 16 luvussa säännelty lahjuksen antaminen aktiiviseksi lahjonnaksi. Lahjuksen antamista ja ottamista koskevat säännökset ovat käänteisiä toisilleen, vaikka ne on sijoitettu rikoslaissa eri lukuihin. Huomattavaa on myös, että lahjuksen antaminen ei sisälly lain virkarikossäännöksiin (RL:n 40 lukuun). Lahjuksesta käytetään määritelmää lahja tai muu oikeudeton etu. Saajan asema aina paranee lahjan saamisen seurauksena ainakin hetkellisesti. Edun ei välttämättä tarvitse olla taloudellista, eikä sitä tarvitse välttämättä yksilöidä määrältään tai laadultaan. 1 1 Frände ym. 2010, s. 583-584.

3 Oikeuskäytännössä lahjomina on pidetty esimerkiksi merkkipäivälahjoiksi annettuja arvokkaita koruja ja muita lahjaesineitä, poikkeuksellisen suuria alennuksia, virkistysluonteisia ulkomaanmatkoja sekä runsaita ja toistuvia virkamiehen tehtävien hoidon kannalta tarpeettomia kestityksiä. 2 Rikoslain 16 ja 40 lukujen lahjontarikossäännösten keskeisenä tavoitteena on turvata virkatointen oikeellisuus ja toisaalta kansalaisten luottamusta virkatointen lainmukaisuuteen sekä erityisesti edistää virkatoiminnan tasapuolisuutta eli riippumattomuutta epäasialliselta vaikuttamiselta. Kansanedustajan ottaman lahjuksen kohdalla tavoitteena on suojata eduskunnan päätöksenteon koskemattomuutta sopimattomalta ulkopuoliselta vaikuttamiselta ja turvata luottamusta kansanedustuslaitoksen päätöksenteon asianmukaisuuteen. 3 Vuoden 2011 rikoslain (10.6.2011/637) lakimuutoksen yhteydessä kansanedustajan lahjusrikoksia koskevia säännöksiä muutettiin siten, että ne nykyistä selvemmin vastaisivat Strasbourgissa 15 päivänä toukokuuta 2003 tehdyn lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen määräyksiä. 4 Vuoden 2011 lakimuutoksen merkittävin muutos oli säätää kansanedustajan lahjominen ja lahjuksen ottaminen kansanedustajana rangaistaviksi. 5 2.2. Lahjusrikosten tunnusmerkistö Lahjusrikos on abstraktinen vaarantamisrikos, ja kyseisen tunnusmerkin täyttyminen arvioidaan normatiivisesti ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. 6 Arvioitaessa tapauksen eri henkilöiden rikosoikeudellista vastuuta, tulee huomioida, että rikoslain 40 luvun lahjuksen ottamista koskevat säännökset koskevat virkamiesten lisäksi myös julkista luottamustointa hoitavaa henkilöä, kuten tässä tapauksessa kaupungin hallituksen puheenjohtajaa. (RL 40:12 ja 40:11 ). 2 HE 6/1997 vp, s. yksityiskohtaiset perustelut 4/7. 3 HE 58/1988 vp, s. 46, HE 77/2001 vp, s. 47. 4 HE 79/2010 vp, s. 18. 5 HE 77/2001, s. 42. 6 Tapani - Tolvanen 2008, s. 240 ja Frände 2005, s. 90.

4 Tahallisuus Lahjusrikosten rangaistavuus edellyttää tahallisuutta. Teko on tehty tahallaan, jos tekijä tekee jotakin tieten tahtoen. Juridisena käsitteenä se jaetaan tiedolliseen ja tahtoon liittyvään ainekseen. Tahallisuus jaetaan tarkoitustahallisuuteen, varmuustahallisuuteen sekä todennäköisyys tahallisuuteen. Tarkoitustahallisuudessa tekijän tarkoituksena on aiheuttaa tunnusmerkistön mukainen seuraus. Varmuustahallisuudessa tekijä on varma, että teko toteuttaa rikoksen tunnusmerkistön. Todennäköisyys tahallisuudessa tekijä pitää seurausta enemmän tai vähemmän todennäköisenä. 7 Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2006:37 on käsitelty abstraktisten vaarantamisrikosten tahallisuusarviointia. Tahallisuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota hänen tietoisuuteensa kaikista tämän rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvista seikoista. Oikeuskäytännössä on tahallisuuden vähimmäisedellytykseksi katsottu se, että tekijä on pitänyt tunnusmerkistöön kuuluvien seikkojen käsilläoloa varsin todennäköisenä. Arvioitaessa A:n rikosoikeudellista vastuuta, arvioidaan sitä onko A pitänyt varsin todennäköisenä sitä, että etujen tarjoaminen on johtunut hänen asemastaan kansanedustajana/kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja että hänen menettelynsä on ollut omiaan heikentämään luottamusta kansanedustajan/luottamushenkilönä asiallisuuteen ja tasapuolisuuteen. Toiminnan ja virkamiehen toimintamahdollisuuksien yhteys Rikoslain 40:1 :ssä ja 16:13 :ssä säädetään edusta, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan virkamiehen toimintaan. Laissa tarkoitettu yhteysvaatimus tarkoittaa edun antamisella ja pyytämisellä on oltava yhteys virkamiehen toimintamahdollisuuksiin palvelussuhteessa. Tunnusmerkistöjen täyttymiseksi ei vaadita välttämättä vaikutusmahdollisuuksien käyttämistä. Jos virkamies käyttää mahdollisuuttaan, kyseeseen saattaa tulla virkarikoksen lisäksi myös esim. virka-aseman väärinkäyttäminen ja lahjuksen antajan kohdalla vastaavasti yllytys virkamiehen tekemään muuhun rikokseen. 8 Rangaistavuus edellyttää, että lahja tai etu luvataan, tarjotaan tai annetaan säännöksessä mainitulle henkilölle tämän toiminnasta palvelussuhteessa. Menettelyn on toisin sanoen 7 Heinonen ym. 1999, s. 55. 8 Frände ym. 2010. s. 586 ja HE 77/2001 vp. s. 41.

5 oltava yhteydessä lahjottavan toimintamahdollisuuksiin palvelussuhteessaan. Kysymys ei ole ainoastaan tietyistä virkatoimista tai tehtävistä, vaan palvelussuhteeseen liittyvistä vaikutusmahdollisuuksista yleisesti. Lahjuksen antamisella voidaan pyrkiä siihenkin, että lahjottava ylittää toimivaltansa. Toiminnan palvelussuhteessa ei tarvitse sisältää päätösvallan käyttöä. Riittävää on lahjottavan mahdollisuus palvelussuhteessaan vaikuttaa lahjojan vaikuttamispyrkimysten kohteena oleviin asioihin. Lahjuksen antaminen voidaan siten kohdistaa myös valmistelu- ja esittelytehtävissä toimiviin. 9 Tekotavat Rangaistavat lahjuksen ottamisen tekotavat ovat lahjuksen pyytäminen, vastaanottaminen ja hyväksyminen samoin kuin sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen hyväksyminen (RL 40:1) sekä myös RL 40:1 ja 40:3:ssä mainittu muunlaisen aloitteen tekeminen kysymyksessä olevan edun saamiseksi. Lisäksi rangaistavuuden edellytyksenä on se, että tekijä antaa toimintalupauksen edun vuoksi toimia tietyllä tavalla. Olennaista on tekijän tarkoitus toimia tietyllä tavalla edun saamiseksi ja tavoitteen ilmaiseminen ja lupauksen antaminen toiminnasta. Edun vastaanottaminen voi tapahtua samalla kun toimintalupaus annetaan, mutta se voi tapahtua myös toimintalupauksen antamisen jälkeen. Etu voidaan osoittaa suoraan kansanedustajalle itselleen tai jollekin toiselle, kuten edustajan sukulaiselle. 10 Rangaistava lahjuksen antaminen voi toteutua lupaamalla, tarjoamalla tai antamalla lahja tai etu toiminnasta palvelussuhteessa. Lahjan tai edun antamisessa on kysymys lahjuksen luovuttamisesta heti tai myöhemmin lisäksi saajan on hyväksyttävä sen vastaanottaminen. 11 Edun oikeudettomuus Vaadittavan lahjan tulee olla oikeudeton. Oikeudettomana etuna voidaan pitää vain sellaista etua, jonka pyytämiseen, vastaanottamiseen tai hyväksymiseen ei ole olemassa oikeutettua perustetta. 12 Lahjuksen tai muun etuuden oikeudettomuutta ei ole mahdollista 9 HE 6/1997 vp, 11 1. mom. 10 Heinonen ym. 1999, s. 898-899. 11 Heinonen ym. 1999, s. 349. 12 Heinonen ym. 1999, s. 900.

6 määrittää yksiselitteisesti, mutta lahjalla ei tarvitse olla taloudellista arvoa. Fränden 13 mukaan oikeudeton etu ei luonnollisesti voi olla palkaksi tai toimitusmaksuksi katsottava maksu, johon virkamiehellä on lakiin perustuva oikeus. Oikeudettomasta edusta on kyse, jos etu annetaan tai otetaan tarkoituksin, että virkamies menettelisi velvollisuuksiensa vastaisesti. Kansanedustajien osalta oikeudettomuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon eduskuntatyössä vakiintuneesti hyväksytyt toimintatavat. Tavanomainen vaalirahoitus, jossa ehdokasta tuetaan hänen edustamiensa yleisten, yhteiskuntapoliittisten näkemystensä vuoksi, on hyväksyttävää eikä sitä ole tarkoitettu rangaistavaksi lahjusrikoksena. 14 Rikoslain mukaan lahjuksen ottaminen ja antaminen ovat rangaistavia, jos se on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen. On omiaan ilmaisu tarkoittaa, ettei menettelyn välttämättä tarvitse heikentää luottamusta kansanedustajan toiminnan tasapuolisuuteen. Riittää, että menettely on tyypillisesti sellaista, että se yleensä heikentää tätä luottamusta. 15 Lahjusrikosten tekotavat Rikoslain 40 luvun 1.1:n mukaan rikoksen tekotapoja ovat lahjan tai muun edun pyytäminen, aloitteen tekeminen edun saamiseksi, lahjan tai muun edun vastaanottaminen sekä sen tai sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen hyväksyminen. Lahjuksen antamisen osalta rikoslain 16:13.1:ssä todetaan tekotavaksi lahjan tai muun edun lupaaminen, tarjoaminen ja antaminen. Näin ollen lahjuksen antaminen ja ottaminen ovat saman tapahtuman käänteisiä puolia. On huomioitava myös, että vastaanottaminen edellyttää vastaanottajan hyväksyvää tahdonilmaisua. Lahjuksen tarjoamisella puolestaan tarkoitetaan yksipuolista tahdonilmaisua ja teko täyttyy siinä vaiheessa, kun tarjous tulee vastaanottajan tietoon. 16 3. TAPAUKSEN HENKILÖIDEN RIKOSOIKEUDELLINEN VASTUU 3.1 Kansanedustajan A:n rikosoikeudellinen vastuu 13 Frände ym. s. 584. 14 Lappi-Seppälä ym. 2009, kappale 28. 15 HE 58/1988 vp, s. 57 16 Frände ym. 2010. s. 589.

7 3.1.1 Lahjuksen ottaminen Tapauksessa tulee arvioitavaksi, syyllistyikö kansanedustaja A, joka on myös kaupungin X kaupunginhallituksen puheenjohtaja, rikoslain (1889/39) 40 luvun 1 :n mukaiseen lahjuksen ottamiseen, 2 :n mukaiseen törkeään lahjuksen ottamiseen vai mahdollisesti lain 3 :n mukaiseen lahjusrikkomukseen, hyväksyttäessään B:n tarjouksen A:n vaalikampanjan tukemiseksi. Koska kyseessä on kansanedustaja, A:n toiminta tulee arvioida myös suhteessa tässä nimenomaisessa yhteydessä rikoslain 4 :n mukaiseen lahjuksen ottamiseen kansanedustajana ja 4 a :n mukaiseen törkeään lahjuksen ottamiseen kansanedustajana. Kuten tapauksen kuvauksen yhteydessä on selostettu, lähestyvien eduskuntavaalien edellä Y Oy:n toimitusjohtaja B on ottanut yhteyttä A:han. Tuolloin B on tarjonnut A:lle vaalikampanjan tukea, jonka A myös ilmaisi ottavansa vastaan. Tässä yhteydessä B on myös kertonut A:lle suunnittelevansa moottorikelkkatehtaan perustamista X:n kaupunkiin, mutta esteenä tehtaan perustelemiselle ovat kaava-asiat. Lain ehdokkaan vaalirahoituksesta (2009/273) 2 :n mukaan vaalirahoituksella tarkoitetaan rahoitusta, jolla katetaan vaalikampanjan toteuttamisesta aiheutuneita kuluja. Vaalirahoitus voi samaisen pykälän mukaan koostua ehdokkaan omista varoista ja ehdokkaan ottamista lainoista; ehdokkaan, ehdokkaan tukiryhmän tai muun yksinomaan ehdokkaan tukemiseksi toimivan yhteisön saamasta tuesta sekä muusta tuesta. 17 Edelleen lain 4.2 :n mukaan ehdokas ei saa vastaanottaa suoraan tai välillisesti samalta tukijalta enempää kuin arvoltaan 6 000 euroa eduskuntavaaleissa. Lisäksi tapauksen kannalta merkityksellinen säännös sisältyy lain 4.4 :ään, sen mukaan ehdokas ei saa vastaanottaa tukea vaalikampanjaan muun muassa julkisoikeudelliselta säätiöltä. Tarkastelun kohteena olevassa tapauksessa on rikottu ainakin ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain 4 :n 2 momentti. 18 Vaikka A on ottanut B:n tarjouksen ollessaan kansanedustaja, B:n intressi ei tuen lupauksen antamisen hetkellä kohdistunut A:n toimintaan kansanedustajana, vaan A:n toimintaan kaupunginhallituksen puheenjohtajana eli julkista luottamustehtävää hoitavana henkilönä. Tällä tavoin suljemme pois mahdollisuuden soveltaa tässä yhteydessä rikoslain 17 HE 13/2009 vp, s. 19: Muulla tuella tarkoitetaan kaikkea muuta kuin ehdokkaan, hänen tukiryhmänsä tai muun yksinomaan ehdokkaan tukemiseksi toimivan yhteisön saamaa tukea, kuten ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvia tukijoiden suoraan kolmannelle taholla ehdokkaan puolesta maksamia kuluja. 18 Ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain 4.4 :iin palataan jäljempänä.

8 40 luvun 4 :ää, säännöstä lahjuksen ottamisesta kansanedustajana. Ensinnäkin tulee arvioida, A:n syyllistymistä rikoslain 40 luvun 1 :n mukaiseen lahjuksen ottamiseen. Kyseisen lainkohdan mukaan, jos virkamies toiminnastaan palvelussuhteessa itselleen tai toiselle ottaa vastaan lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa palvelussuhteessa, taikka hyväksyy edellä tarkoitetun lahjan tai edun tai lupauksen tai tarjouksen siitä, hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta. Mainittakoon, että rikoslain 40 luvun 12.1 :n mukaan kyseisen luvun virkamiestä koskevia säännöksiä sovelletaan myös julkista tehtävää hoitavaan henkilöön 19 ja julkista valtaa käyttävään henkilöön. Toiseksi A:n toiminta on, tässä yhteydessä, mahdollistaa arvioida rikoslain 40 luvun 3.n mukaiseksi lahjusrikkomukseksi. Lain 3 :n mukaan, jos virkamies itselleen tai toiselle ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen siten, että menettely on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen, hänet on tuomittava, jollei tekoa ole rangaistava lahjuksen ottamisena tai törkeänä lahjuksen ottamisena, lahjusrikkomuksesta. Jos edulla eli tässä tapauksessa vaalituella on vaikutettu tai pyritty vaikuttamaan virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa ja jos virkamiehen tahallisuus kattaa tämän, kyse ei voi olla rikoslain 40 luvun 3 :n mukaisesta lahjusrikkomuksesta vaan lahjuksen ottamisesta tai törkeästä lahjuksen ottamisesta. 20 A:n toimintaa voidaan arvioida suhteessa edellä mainittuun siten, että osallistuessaan kaupungissa kaavamuutoksen valmisteluun, tämä ohjeistamalla kaavan laadinnasta vastaavia virkamiehiä, omalla toiminnallaan edistänyt moottorikelkkatehtaan intressit. Koska tuloksena oli se, että kelkkatehtaan rakentamista mahdollistava kaavamuutos päätettiin esittää valtuuston hyväksyttäväksi. Siten A:lle annetulla edulla on vaikutettu virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa. Mikä tarkoittaa puolestaan sitä, että A:n toimintaa ei tule arvioida rikoslain 40 luvun 3 :n mukaiseksi lahjusrikkomukseksi. Rikoslain 40 luvun 1 :n edellyttämä edun yhteys virkamiehen palvelussuhteeseen 21 eli yhteysvaatimus tarkoittaa sitä, että kyseisen edun on oltava yhteydessä virkamiehen toimintamahdollisuuksiin palvelussuhteessa. Tarkoituksenmukaista on huomata, että 19 Rikoslain 40 luvun 11 :n 2 kohdan mukaan julkista luottamustehtävää hoitavalla henkilöllä tarkoitetaan muun muassa kunnanvaltuutettua sekä kunnanhallituksen luottamushenkilöä. 20 Frände ym. 2010, s. 592. 21 Frände ym. 2010, s. 586, Viljanen 1990, s. 145: Sovellettaessa lahjusrikossäännöksiä luottamustehtävää hoitaviin henkilöihin tarkasteltava yhteys tarkoittaa yhteyttä siihen asemaan tai niihin tehtäviin, joiden perusteella asianomaiset ovat lain mukaan vastuussa lahjuksen ottamisrikoksesta.

9 virkamieheltä ei edellytetä olevan päätösvaltaa asiassa, eikä tunnusmerkistöjen täyttymiseksi vaadita, että vaikuttamismahdollisuutta on käytetty. 22 A:n ja B:n välisen yhteydenoton aikana ei ollut puhetta A:n vaikuttamismahdollisuudesta kaava-asioihin, mutta yhteydenoton jälkeinen toiminta, joka myös ajoittuu tuen vastaanottamisen jälkeiselle ajalle, osoittaa että A on omalla toiminnallaan tarkoituksellisesti edistänyt B:n intressiä. Lisäksi A:ta on pidettävä johtavassa asemassa olevana virkamiehenä, koska tämä on kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Johtavassa asemassa olevalla virkamiehellä on puolestaan yleensä laajat vaikutusmahdollisuudet, mikä tarkoittaa sitä, että myös yhteys palvelussuhteeseen voi täyttyä varsin helposti. 23 Edelleen on arvioitava, tuleeko tapaukseen mahdollisesti sovellettavaksi törkeä lahjuksen ottaminen eli rikoslain 40 luvun 2. Kysein lainkohdan mukaan, jos lahjuksen ottamisessa virkamies muun muassa toimii tai hänen tarkoituksenaan on toimia lahjan tai edun vuoksi palvelussuhteessaan velvollisuuksiensa vastaisesti lahjanantajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen, taikka lahjan tai edun arvo on huomattava ja lahjuksen ottaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, virkamies on tuomittava törkeästä lahjuksen ottamisesta. Lisäksi on todettava, että törkeän rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää aina, että perusrikoksen tunnusmerkistö on täyttynyt. 24 Edellä selostetusta voidaan arvioida perusrikoksen tunnusmerkistön täyttyvän tässä kyseisessä tapauksessa. Säännöksen virkamiehen velvollisuuksien vastaisella toiminnalla tarkoitetaan virkavelvollisuuksien vastaista menettelyä, velvollisuuksien vastainen menettely muodostaa myös eri rikoksen (tähän palataan jäljempänä). Merkityksellistä on se, että mitään hyötyä ei virkamiehen välttämättä tarvitse aikaansaada, vaan jo tarkoitus toimia lahjuksen tai tässä tapauksessa edun vuoksi velvollisuuksien vastaisesti esimerkiksi edunantajaa huomattavasti hyödyttäen riittää ankaroittamisperusteeksi. 25 Mainittuun viitaten voidaan A:n toimintaa arvioida siten, että hän on toiminut tai hänen tarkoituksenaan on ollut toimia velvollisuuksiensa vastaisesti edunantajaa eli B:tä huomattavasti hyödyttäen. Koska ohjeistamalla kaavan valmistelusta vastaavia virkamiehiä ja osallistumalla päätöksentekoon, tämä edisti kelkkatehtaan rakentamista mahdollistavan 22 Frände ym. 2010, s. 586. Viljanen 1990, s. 165: Jos virkamies tai julkisyhteisön työntekijä toimii palvelussuhteessaan lain vastaisesti lahjuksen vuoksi, hän voi toteuttaa toiminnallaan jonkin muunkin rikoksen, esim. virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön. Tästä tarkemmin jäljempänä. 23 Frände ym. 2010, s. 587. 24 Frände ym. 2010, s. 590. 25 Frände ym. 2010, s. 591.

10 kaavamuutoksen käsittelyä valtuustossa. Vaihtoehtoisesti törkeä lahjuksen osallistumiseen voi syyllistyä virkamies, jos lahjuksen ottamisessa lahjan tai edun arvo on huomattava. Tapauksessa kyse on 20 000 euron arvoisesta vaalituesta. Hyödyn mahdollista huomattavuutta arvioitaessa on kiinnitettävä ensisijaisesti huomiota hyödyn arvoon yleisen mittapuun mukaan. 26 Hallituksen esitöistä ei ole luettavissa kriteereitä, milloin voidaan puhua huomattavasta edusta. Siten ratkaisevia ovat edun arvo saajalleen sekä antajan ja saajan tietoisuus tästä. 27 Arvioimme, että tapauksessa on kyse huomattavasta edusta, koska muun muassa suhteutettuna ehdokkaan vaalirahoituksesta annettuun lain mukaisen vaalituen enimmäismäärään eduskuntavaaleissa, joka on 6 000 euroa, voidaan tapauksen 20 000 euroa pitää huomattava summana. Törkeän rikostunnusmerkistön täyttyminen edellyttää yllä mainittujen vaihtoehtoisten edellytysten lisäksi sitä, että teko on kokonaisuudessaan arvostellen törkeä. Lain esitöissä ei tarkemmin määritellä mitä tarkoitetaan kokonaisuudessaan arvostellen törkeänä pidettävällä teolla. Joten arvioimme, että tekoa ei voida pidä kokonaisuudessaan törkeänä sikäli, kun A:n ja B:n välillä ei ole konkreettisesti tapahtunut neuvottelua koskien B:n intressiä eli tehtaan perustamista kyseiselle paikkakunnalle ja tapahtuneen yhteydenoton yhteydessä ei ole tullut puheeksi A:n joksikin selvä mahdollisuus vaikuttaa asiaan tai edistää B:n intressiä toiminnassaan. Täten suljemme pois törkeän tekomuodon, jolloin tapaukseen tulee sovellettavaksi rikoslain 40 luvun 1, jonka mukaan edellä selostettuun nojautuen A on syyllistynyt lahjuksen ottamiseen. 3.1.2 Virka-aseman väärinkäyttäminen Kuten tapauksen tosiseikastosta käy ilmi, A osallistuessaan kaupungin kaavamuutoksen valmisteluun ohjeistamalla kaavan laadinnasta vastaavia virkamiehiä on edistänyt näin toiminnallaan nimenomaan B:n intressin kohteena olevan moottorikelkkatehtaan perustamista. Kaavan tultua kaupunginhallituksen käsittelyyn, A myös osallistui päätöksentekoon, jossa kelkkatehtaan rakentamisen mahdollistava kaavamuutos päätettiin esittää valtuuston hyväksyttäväksi. Ottaen huomioon kuntalain (1995/365) 32.2, jonka mukaan luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden parasta sekä toimia luottamustehtävässään arvokkaasti tehtävän edellyttämällä tavalla. A:n toimintaa B:n 26 Viljanen 1990, s. 187. 27 Viljanen 1990, s. 190 191.

11 intressien hyväksi voidaan arvioida suhteessa rikoslain 40 luvun 7 :n mukaisen virkaaseman väärinkäyttämiseen. Kyseisen lainkohdan mukaan, jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun tai käyttäessään julkista valtaa muissa virkatehtävissään taikka käyttää väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden, hänet on tuomittava virka-aseman väärinkäyttämisestä. A:n toiminta voidaan arvioida siten, että tämä on rikkonut virkatoiminnassa noudatettavia säännöksiä, kun tämä ei edistänyt kunnan ja sen asukkaiden parasta, vaan ensisijaisesti pyrkinyt edistämän edunantajan intressiä asiassa, hankkimalla lain edellyttämällä tavalla B:lle hyötyä. Hän on osallistunut sekä kaavamuutoksen valmisteluun ohjeistamalla valmistelusta vastaavia virkamiehiä että tätä seuranneen päätöksentekoon kaupunginhallituksessa. Sinänsä yksiselitteisesti ei voida A:n suorittama ohjeistusta pitää lain edellyttämänä virka-aseman väärin käyttämisenä käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassa olevan henkilöön nähden. Koska kunnanhallitus työskentelee lain mukaan kollektiivina, puheenjohtajalla ei ole erityistä lakiin perustuvaa toimivaltaa. 28 Tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa valmistelusta vastaaviin virkamiehiin tulee arvioida toisin, sikäli kun A ohjeita antamalla edisti B:n intressiä asiassa. Vaikkakin varsinainen päätöksenteko sittemmin tapahtuu valtuustossa, riittävänä lain mukaan pidetään myös päätöksen teon valmisteluun osallistumista. Valmistelulla puolestaan voidaan tarkoittaa esimerkiksi käsittely- ja järjestelypäätöksiä, jotka koskevat muun muassa kokouksen koollekutsumisen laillisuutta, kokouksen päätösvaltaisuutta sekä asioiden käsiteltäväksi ottamista. 29 Selostettuun nojautuen pidämme A:n toimintaa rangaistavana rikoslain 40 luvun 7 :n mukaisesti virka-aseman väärinkäyttämisenä. 3.1.3 Lahjuksen ottaminen kansanedustajana Tapauksessa vaalien jälkeen Oy on kustantanut kansanedustajaksi valitun ja ministeriksi edenneen A:n syntymäpäiväjuhlien ohjelman, joka maksaa 20 000 euroa. Tässä yhteydessä B on maininnut A:lle yhtiön huonosta kassatilanteesta ja vakuuttanut kelkkatehtaan mahdollisuudesta muuttaa kaiken. Samalla B on esittänyt myös toiveen, että A ministerinä 28 Kunnan johtaminen demokratia, työnjako ja vastuu 2009, s. 65. 29 Frände ym, 2010, s. 614.

12 turvaisi yhtiön intressejä siten, että se saisi tehtaan rakentamiseen valtion tukea. A ilmaisi puolestaan, ettei se ole hänen pääteltävissä, mutta lupasi kuitenkin valistaa asian ratkaisevaa ministeriä, joka on myös A:n puoluetoveri. Yhtiön kustantaman syntymäpäiväjuhlien ohjelman arvo on ollut 20 000 euroa, tätä seuranneiden tosiseikastojen valossa, tulee arvioitavaksi, onko A ottaessaan vastaan eräänlaisen lahjan syyllistynyt rikoslain 40 luvun 4 :n mukaiseen lahjuksen ottamiseen kansanedustajana. Lain mukaan, jos kansanedustaja itselleen ottaa vastaan tai hyväksyy muun kuin tavanomaiseksi vieraanvaraisuudeksi katsottavan lahjan tai muun oikeudettoman edun toimiakseen tai jättääkseen toimimatta edun vuoksi edustajantoimessaan tietyllä tavalla taikka palkkiona sellaisesta toiminnasta ja teko on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen, hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta kansanedustajana. Tuen vastaanottaneelta kansanedustajalta edellytetään tarkoitusta toimia edun vuoksi edustajatoimessaan lahjoittajan toiveiden mukaisesti. 30 Edustajatoimessa toimimisella puolestaan tarkoitetaan sitä, että kansanedustaja osallistuu eduskunnan tai sellaisen toimielimen toimintaan, jonka eduskunta valitsee tai asettaa ja johon vain kansanedustaja on vaalikelpoinen. 31 Lainesitöissä mainitaan, että minkä tahansa tyyppisen edun vastaanottaminen kansanedustajana voi olla lahjuksen ottamista, ei kuitenkaan lahjaa tai muuta etua, jonka tarkoituksena on tavanomainen vieraanvaisuus. 32 Tavanomainen vieraanvaraisuus ei ole yleensä omiaan vaarantamaan luottamusta virkatehtävien asianmukaiseen hoitoon. 33 Tapauksen syntymäpäiväjuhlien ohjelman kustantamista voidaan arvioida rikoslain mukaiseksi muuksi kuin tavanomaiseksi vieraanvaraisuudeksi katsottavaksi lahjaksi. Lahjusrikos edellyttää kuitenkin myös muiden edellytysten täyttymistä. Rikoslain 40 luvun 4 :n mukainen ilmaisu toimiakseen viittaa siihen, että tekijän on toimittava tahallisesti. Mikä tarkoittaa sitä, että tekijän tarkoituksena on toimia tietyllä tavalla tai tiettyyn päämäärään pyrkien. 34 Tapauksessa A on nimenomaisesti ilmaissut tarkoituksensa edistää B:n intressiä, valistamalla toista ministeriä. Vaikkakin kyseisessä 30 HE 79/2010 vp, s. 36. 31 HE 58/1988 vp, s. 42. 32 HE 79/2010 vp, s. 36. 33 Vieraanvaraisuudesta, eduista ja lahjoista 2010, s. 2. 34 HE 79/2010 vp, s. 37.

13 tapauksessa täyttyvät lain edellytykset, kyse on muusta kuin tavanomaiseksi vieraanvaraisuudeksi katsottavasta lahjasta, jota A on niin ikään ottanut vastaan toimiakseen eli tarkoituksenaan toimia B:n intressiä edistäen. Edellytetään laissa lisäksi sitä, että teko on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen. Viimeksi mainitulla tarkoitetaan lainesitöiden mukaan sitä, että luottamus yleisesti edustajatoimeen hoitamiseen horjuu. Lisäksi lainesitöissä todetaan, että ilmaisulla selvästi horjuttamaan tarkoitetaan sitä, ettei kyse voi olla aivan vähäisesti luottamuksen heikentymisestä, vaan edellytetään tyypiltään vakavaa ja moitittavaa tekoa. Siten kyseinen teko on omiaan kyseenalaistamaan edustajatoimen hoitamisen riippumattomuuden. Hallituksen esityksen mukaan muun muassa, jos tarkoituksena on vaikuttaa viranomaisten tekemiin ratkaisuihin verrattavissa olevaan päätöksentekoon, jolla on vaikutusta kansalaisten tai yhteisöjen asemaan, saattaa edun vastaanottaminen selvästi horjuttaa luottamusta. 35 Edellä selostettuun nojautuen voidaan A:n katsoa syyllistyneen rikoslain 40 luvun 4 :n mukaiseen lahjuksen ottamiseen kansanedustajana. 3.2 Henkilön B rikosoikeudellisen vastuu 3.2.1. Lahjuksen antaminen Tapauksen tosiseikaston mukaan B järjestää A:lle 20 000 euron vaalikampanjatukea säätiön asiamiehen kautta sekä kustantaa A:lle 20 000 euroa syntymäpäiväjuhlien ohjelman. Näin ollen arvioitavaksi tulee syyllistyikö henkilö B lahjuksen antamiseen virkamiehelle tai kansanedustajalle. Arvioimme ensin B:n rikosoikeudellista vastuuta vaalikampanjatuen järjestämisen kannalta ja tämän jälkeen syntymäpäiväjuhlien ohjelman kustantamisen kannalta. Lahjuksen antamisesta virkamiehelle tai muulle laissa erikseen määritellyille vastuutahoille (RL 40:12 ) säädetään rikoslain 16 luvussa (13 ). Säädöksen mukaan rangaistaan sitä, joka virkamiehelle tai julkisyhteisön työntekijälle lupaa, tarjoaa tai antaa tämän toiminnasta palvelussuhteessa asianomaiselle itselleen tai toiselle tarkoitetun lahjan 35 HE 79/2010 vp, s. 39 41.

14 tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan mainitun henkilön toimintaan palvelussuhteessa. Arvioitaessa henkilön B rikosoikeudellista vastuuta tulee arvioida missä tarkoituksessa B:n antamat edut on annettu. Ratkaisu on perustettava tilanteen kokonaisarviointiin ottaen huomioon muun muassa vireillä tai odotettavissa olevien palvelussuhteeseen liittyvien toimien merkitys tarjoajan kannalta. Ensiksi tulee arvioitavaksi vaalituen tarjoaminen ja järjestäminen. Tosiseikaston mukaan B:n intressi ja toiminta vaalituen tarjoamiseksi ja järjestämiseksi liittyy nimenomaan A:n toimintaan kaupungin X kaupunginhallituksen puheenjohtajana, koska tässä asemassa hänellä on mahdollisuus vaikuttaa moottorikelkkatehtaan perustamiseen kaavoitusratkaisun kautta. Edellä mainituin perusteluin päädymme sulkemaan ratkaisuvaihtoehdoista pois rikoslain 40 luvun 14 a :n mukainen lahjuksen antaminen kansanedustajalle. Tapauksen tosiseikastosta käy ilmi, että B:n on täytynyt olla tietoinen A:n olleen sellaisessa asemassa kaupungin organisaatiossa, että hänellä on ollut mahdollisuus osaltaan vaikuttaa kaavoitukseen kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Tältä osin rikoslain 40:1 :n edellyttämä yhteys toiminnan (edun tarjoamisen ja antamisen) ja virkamiehen toimintamahdollisuuksiin palvelussuhteessa on olemassa. Lisäksi B on toiminut aktiivisesti esittämällä toimintalupauksen A:n vaalikampanjan tukemisesta. B on järjestänyt säätiön asiamiehen siirtämään A:n kampanjatilille 20 000 euroa ja näin ollen toiminut aktiivisesti myös tässä suhteessa. B:n on täytynyt olla tietoinen tunnusmerkistöön kuuluvien seikkojen käsilläolosta. Esimerkiksi suurehkon rahasumman tarjoaminen virkamiehelle voidaan katsoa helposti viittaavan vaikuttamispyrkimykseen. 36 Edellä esitettyjen perusteluihin viitaten, teon voidaan katsoa täyttävän tahallisuuden tunnusmerkistön. 36 HE 6/1997 vp, 11 1. mom.

15 Lopuksi tulee ratkaistavaksi täyttyykö lahjuksen antamisen törkeän tekomuodon kriteerit (16:14 ). Lahjan tai edun arvosta lain esitöissä 37 (s. 49) on todettu, että oikeuskäytännössä lahjomana oli pidetty esimerkiksi merkkipäivälahjoiksi annettuja arvokkaita koruja ja muita lahjaesineitä, poikkeuksellisen suuria alennuksia, virkistysluonteisia matkoja ja runsaita, virkamiehen tehtävien hoidon kannalta tarpeettomia kestityksiä. Hallituksen esityksen 38 mukaan lahjuksen antamista voidaan pitää törkeänä kahdella eri perusteella. Ensimmäisenä ankaroittamisperusteena on se, että lahjalla tai edulla pyritään saamaan asianomainen toimimaan palvelussuhteessaan velvollisuuksiensa vastaisesti lahjojaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen. Vakavimman uhan virkatoiminnan ja julkisyhteisöjen muun toiminnan lainmukaisuudelle muodostavat nimenomaan sellaiset lahjomarikokset, joissa pyritään saamaan virkamies tai muu säännöksessä mainittu henkilö toimimaan velvollisuuksiensa vastaisesti palvelussuhteessa. Toisena ankaroittamisperusteena esitetään huomattavan hyödyn tavoittelua itselle tai toiselle taikka sitä, että toiminnasta aiheutuu toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa. Säännöksessä tarkoitetun hyödyn, vahingon tai haitan ei välttämättä tarvitse olla taloudellista. Törkeänä lahjuksen antamisena pidetään myös arvoltaan huomattavaa lahjaa tai etua. Jommankumman tai kummankin törkeysporrastuksen perusteen täyttyminen ei sinänsä riitä lahjuksen antamisen törkeänä pitämiseen. Lisäksi rikoksen tulee olla myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Edellä mainittuihin perusteisiin viitaten vaalituen tarjoaminen ja järjestäminen täyttävät kaksi ensimmäistä ankaroittamisperustetta, mutta emme näe tekoa kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Yllä esitetyin perusteluin katsomme B:n syyllistyneen rikoslain 16 luvun 13 :n lahjuksen antamiseen. 3.2.2. Lahjuksen antaminen kansanedustajalle Seuraavaksi arvioidaan B:n rikosoikeudellista vastuuta Y Oy:n toimitusjohtajana tilanteessa, jossa hän kustantaa kansanedustajan 20 000 euroa maksavan syntymäpäiväjuhlien ohjelman. 37 HE 58/1988 vp, s. 49. 38 HE 6/1997, s. yksityiskohtaiset perustelut 3/7, 12. Törkeä lahjuksen antaminen.

16 Lahjuksen antaminen kansanedustajalle on rangaistavaa rikoslain 40 luvun ja 14 a ja b :ien mukaan. Lain esitöiden 39 mukaan rangaistavuuden edellytyksenä on se, että edun antajan tarkoituksena täytyy olla kansanedustajan saaminen edun vuoksi edustajantoimessaan toimimaan tietyllä tavalla tai tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Lisäksi lahjuksen antajan teon on oltava omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen. Rangaistavuuden edellytyksenä olisi, että teko tyypiltään ja ominaisuuksiltaan on sellainen, että se objektiivisesti arvioiden on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamiseen riippumattomuuteen yleensä. Rangaistavia olisivat vain sellaiset epäasianmukaisina pidettävät teot, joita on pidettävä selvästi moitittavina. Y Oy kustantaa ministeriksi edenneen A:n 20 000 euroa maksavan syntymäpäiväjuhlien ohjelman. Etua ja sen suuruutta ei voida pitää tavanomaisena tai yleisen tavan mukaisena. Seuraavaksi voidaan arvioida onko teko selvästi omiaan horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen. Hallituksen esityksessä 40 tällaisena yleistä luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen horjuttavana tilanteena pidetään hallintopäätökseen verrattavissa olevaan ratkaisuun vaikuttaminen taholta, joka konkreettisesti hyötyisi halutusta eduskunnan ratkaisusta. Y Oy:n toimitusjohtaja B on esittänyt toiveen ministeri A:lle, että A ministerinä vaikuttaisi kelkkatehtaan rakentamiseen tarvittavaan valtion tukeen. Tällä voidaan perustella teon tahallisuutta. Voidaan siis sanoa, että B on pyrkinyt tieten tahtoen vaikuttamaan hallintopäätökseen verrattavissa olevaan ratkaisuun ja näin hänen tarkoituksenaan on ollut saada ministeri A toimimaan tietyllä tavalla tai tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. B tarkoituksena on ollut selvästi hyötyä mahdollisesta positiivisesta rahoituspäätöksestä. Rikoslain 16 luvun 14 a :ssä on esitetty törkeän lahjuksen antamisesta kansanedustajalle. Säädöksen mukaan törkeästä lahjuksen antamisesta kansanedustajalle voidaan tuomita kahdella perusteella: Jos lahjuksen antamisessa kansanedustajalle 1) lahjalla tai edulla pyritään saamaan asianomainen toimimaan edustajantoimessaan lahjanantajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen tai 2) lahjan tai edun arvo on huomattava. 41 39 HE 79/2010, s. 29 40 HE 79/2010, s. 43 41 HE 79/2010 vp., s. 30.

17 Koska Y Oy:n toimitusjohtajan B:n voidaan katsoa pyrkineen saamaan huomattavaa etua ja toimellaan aktiivisesti pyrkinyt vaikuttamaan ministeriin, katsomme, että B on syyllistynyt törkeään lahjuksen antamiseen kansanedustajalle kustantaessaan ministeri A:n syntymäpäiväjuhlien ohjelman. Ankaroittamisperusteeena pidämme lisäksi edun huomattavaa arvoa sekä tavoiteltavan edun ja hyödyn pysyvyyttä. 42 3.2.3. Velallisen epärehellisyys Lahjuksen antamisen ja lahjuksen antamisen kansanedustajalle lisäksi B:n toiminta Y Oy:n toimitusjohtajana tulee arvioida myös rikoslain 39 luvun 1 ja 1 a :ien eli velallisen epärehellisyysrikoksen tunnusmerkistön kannalta. Velallinen, joka 1) hävittää omaisuuttaan; 2) ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa omaisuuttaan; 3) siirtää omaisuuttaan ulkomaille saattaakseen sen velkojiensa ulottumattomiin taikka 4) lisää perusteettomasti velvoitteitaan ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään, on tuomittava velallisen epärehellisyydestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Lisäksi laissa on viimeksi mainituista rikoksista törkeät tekomuodot (1 a ja 3 ), joissa maksimi on neljä vuotta vankeutta. Tahallisuusvaatimuksen mukaan velallisen on oltava tietoinen maksukyvyttömyydestään tai siitä, että hänen tekonsa voi aiheuttaa maksukyvyttömyyden. Kun maksukyvyttömyyteen liittyvää tahallisuutta arvioidaan, velalliselle asetetaan kuitenkin velvollisuus olla selvillä taloudellisesta asemastaan. 43 Korkein oikeus on ratkaisussa 1996:35 korostanut nimenomaan sitä seikkaa, ettei verojen ja maksujen suorittamisen laiminlyöminen ole huonossakaan taloudellisessa tilanteessa sallittua, jos varoja samanaikaisesti kohdennetaan muihin maksuihin. Yllä mainituin perustein B:n voidaan katsoa syyllistyneen myös velallisen epärehellisyysrikokseen. Mahdollisesti kyseeseen tulisi myös kirjanpitorikos, mutta sitä ei voi arvioida annetun tosiasiaseikaston perusteella. 42 Frände ym. 2010, s. 592. 43 HE 53/2002 vp, s. 39.

18 3.3. D on rikosoikeudellisen vastuun ulkopuolella rikosoikeudellinen laillisuusperiaate Hallintolain (2003/434) 28.1 :n 3 kohdan mukaan, virkamies on esteellinen, jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle läheiselleen. Hallintolain 28.2 :n 1 kohdan mukaan läheisellä tarkoitetaan virkamiehen puolisoa ja virkamiehen lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa, isovanhempaa ja virkamiehelle muuten erityisen läheistä henkilöä samoin kuin tällaisen henkilön puolisoa. Mainitusta seuraa, että D toimintaa kyseisessä tapauksessa ei voida arvioida täyttävän esteellisyysperusteen vaatimukset. Rikosoikeudellisesta näkökulmasta katsottuna lähtökohtana voidaan tässä kyseisessä tapauksessa pitää perustuslain (1999/731) 8 :n mukaista rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta. Lain mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoslain 3 luvun 1 :ssä puolestaan säädetään laillisuusperiaatteesta, sen mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Lisäksi laissa säädetään, että rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Todettakoon, että laillisuusperiaatteen merkitys on erityisen korostunut nimenomaan rikosoikeudessa. Rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen kuuluu vaatimus siitä, että jokaisen rangaistustuomion on perustuttava kirjoitettuun lakiin. Myös taannehtivan vaikutuksen kielto luetaan periaatteeseen kuuluvaksi, toisin sanoen kielletään lain taannehtivan vaikutuksen ulottumista tekoihin, jotka on tehty ennen lain voimaantuloa. Lisäksi laillisuusperiaate kieltää rangaistussäännösten analogisen soveltamisen syytetyn vahingoksi, sekä edellyttää rikoslainsäädännön riittävän täsmällistä eli selvää ja ymmärrettävää muotoa. 45 44 Edellä selostetuista lähtökohdista käsin voidaan arvioida, että kyseisessä tapauksessa D jää rikosoikeudellisen vastuun ulkopuolelle. 44 Frände 2005, s. 31: Periaatteen pääsisältö ilmaistaan usein latinan lauseilla nullum crimen sine lege ja nulla poena sine lege. 45 Frände 2005, s. 33 34.

19 3.3 C:n rikosoikeudellinen vastuu C:n rikosoikeudellisen vastuun arvioinnin yhteydessä on palattava eräiltä osin edellä tarkasteltuun lakiin ehdokkaan vaalirahoituksesta. Ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain 4.4 :n mukaan ehdokas ei saa vastaanottaa tukea vaalikampanjaan muun muassa julkisoikeudelliselta säätiöltä. Tapauksen säätiötä ei voida pitää julkisoikeudellisena säätiönä, koska kyse ei ole oikeussubjektista, joka on enemmän määrätarkoitukseen sijoitettu omaisuusmassa kuin yhteisö ja joka huolehtii jonkin julkisen tehtävän hoitamisesta. 46 C toimii säätiössä asiamiehenä, säätiölaissa ei ole määräyksiä asiamiehen tehtävistä tai vastuista. Vaikka säätiön säännöissä asiamiehelle voidaan antaa päätösvaltaa tietyissä asioissa, hallitus ei voi siirtää omaa vastuutaan asiamiehelle. Asiamies ei voi pääsääntöisesti myöskään muun muassa lahjoittaa omaisuutta ilman hallituksen valtuutusta. 47 Mainituista lähtökohdista arvioituna, C:llä ei ollut toimivaltaa siirtää varoja A:n kampanjatilille. Rikoslain 28 luvun 4.1 :n mukaan, joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta. Kavallus voi kohdistua joko määrättyyn esineeseen tai kuten tarkastelun kohteena olevassa tapauksessa suoraan tekijän hallussa oleviin rahavaroihin. 48 Laissa edellytetään, että varat ovat tekijän hallussa, rikoslain 28 luvun 13.3 :n mukaan tekijän hallussa oleviksi pidetään myös toisen tilillä olevia varoja, jos tekijällä on oikeus siirtää tai nostaa niitä. Varojen siirtämistä tililtä toiselle, ilman että niitä nostettaisiin, voidaan arvioida kavallukseksi. 49 Tosiseikastosta tosin ei ilmene, oliko C:llä oikeus varojen siirtämiseen tai nostamiseen, joten lähtökohtaisesti pidetään oletuksena sitä, että säätiön asiamiehenä sillä on ollut ainakin jonkinasteinen oikeus varojen siirtämiseen tai nostamiseen, taikka sellainen oikeus hallituksen antaman valtuutuksen nojalla. Kavallus kohdistuu aina toiseen omaisuuteen. 50 Tapauksessa onkin kyse toisen varoista eli säätiön varoista. Lisäksi on merkityksellistä se, että kavallus rangaistaan vain tahallisena, johon kuuluu tietoisuus siitä, että anastettu omaisuus kuuluu jollekulle toiselle. 51 C:n voidaan katsoa tiedostaneen sen, että kyse on säätiön varoista, joita hän on oman intressinsä nojalla siirtänyt A:n kampanjantilille. 46 Säätiölainsäädännön kehittäminen, s. 5. 47 Säätiön hyvä hallinto 2010, s. 13. 48 Lappi-Seppälä ym. 2009, luku 15. 49 Lappi-Seppälä ym. 2009, luku 15. 50 Lappi-Seppälä ym. 2009, luku 15. 51 Lappi-Seppälä ym. 2009, luku 15.

20 Rikoslain 28 luvun 5 :ssä säädetään törkeästä kavalluksesta, lain mukaan rikoksentekijä tuomittava törkeästä kavalluksesta muun muassa, jos kavalluksen kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja tai rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemansa ja kavallus on kokonaisuutena arvostellen törkeä. C:n siirtämiä säätiön varoja eli 20 000 euroa voidaan arvioida erittäin suureksi määräksi varoja. 52 Vaihtoehtoisesti C:n asema voidaan sinänsä olettaa erityisen vastuulliseksi, tällaisessa asemassa puolestaan on ainoastaan sellainen henkilö, jonka tehtäväksi on annettu pitää huolta toiselle kuuluvasta omaisuudesta, jolla on huomattava taloudellista arvoa. 53 Toisaalta annetun tosiseikaston valossa ei voida yksiselitteisesti todeta, minkälainen C:n tosiasiallinen asema säätiössä on. Tapauksessa on kyse erittäin suuresta määrästä varoja, lisäksi laissa kuitenkin edellytetään, että kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Arvioimme, että tämä vaatimus tarkastelun kohteena olevassa tapauksessa täyttyy. C on saman puolueen miehiä kuin A ja puolueessa on tehty epävirallinen linjapäätös siitä, että puolueen kontrollissa olevien säätiön varoja on syytä käyttää oman puolueen ehdokkaiden tukemiseen. Epävirallinen linjapäätös antaa aiheen olettaa, että kyse on erityisen suunnitelmallisesta toimesta, jolla edistetään säätiön kannalta vieraita tarkoituksia. Siten C on siirtäen säätiön varoja sille vieraan tarkoitukseen, on syyllistynyt törkeään kavallukseen. 4. YHTEENVETO Oikeustapauksessa on kyse seuraavista rikostyypeistä: lahjuksen antamisesta (RL 16:13 ), törkeästä lahjuksen antamisesta kansanedustajalle (RL 16:14 b ), lahjuksen ottamisesta (RL 40:1 ), lahjuksen ottamisesta kansanedustajana (RL 40:4 ), virka-aseman väärinkäyttäminen (RL 40:7 ) ja törkeästä kavalluksesta (RL 28:5 ). 52 Frände ym. 2010, s. 379: Esitöissä todetaan, että lainkohdassa käytetyllä ilmauksella erittäin arvokas omaisuus tarkoitetaan periaatteessa samaa kuin törkeää varkautta koskevassa RL 28:2.1:n 1 kohdassa. Kavalluksen tekotavat poikkeavat kuitenkin varkauden tekotavoista yleensä siten, että törkeän kavalluksen kynnys nousee kokonaisharkinnan perusteella korkeammalle kuin törkeässä varkaudessa. Sama pätee myös tulkittaessa ilmaisua suuri määrä varoja. (HE 66/1998 vp, s. 41) Ks. myös Frände ym. 2010, s. 363 364. 53 Frände ym. 2010, s. 380.