Sisällysluettelo Sisällysluettelo... I Lähteet... III Kirjat ja artikkelit... III Viralliset asiakirjat... VII Lyhenteet... VII Oikeuskäytäntö... VII 1. Johdanto... 1 1.1. Yleistä... 1 1.2. Tutkimustehtävä ja tutkimuksen metodit... 4 1.2.1. Tutkimustehtävä... 4 1.2.2. Lainopin menetelmien hyödyntäminen... 5 1.2.3. Empiirisen oikeustutkimuksen menetelmien hyödyntäminen... 9 1.2.4. Empiirinen tutkimusaineisto... 11 2. Velallisyhtiön taloudellista tilaa koskevat selvitykset yrityssaneerausmenettelyssä... 13 2.1. Taloudellinen selvitys yrityssaneeraushakemuksessa ja saneerausohjelmaehdotuksessa.. 13 2.1.1. Saneeraushakemus... 14 2.1.2. Yrityssaneerausmenettelyn aloittamiskynnyksestä... 16 2.1.3. Velkojien asemasta ja yrityksen saneerauskelpoisuudesta... 19 2.1.4. Rauhoitusajan selvitysfunktiosta... 22 2.1.5. Saneerausohjelmaesitys... 24 2.2. Perusselvitys... 27 2.2.1. Sääntely perusselvityksen sisällöstä... 27 2.2.2. Perusselvityksen sisältö oikeuskirjallisuudessa... 29 2.2.3. Selvittäjän tiedonlähteet ja selvityksen jakelu... 32 2.2.4. Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositus 16/2007: Selvittäjän asema ja tehtävät 35 3. Aineiston analysointi... 41 I
3.1. Tarkastelun toteutustavasta... 41 3.1.1. Perustiedot velallisesta ja saneerausmenettelystä... 42 3.1.2. Yleiskuvaus velallisesta... 44 3.1.3. Selvittäjän toimenpiteet ja havainnot sekä velkojatoimikunta... 46 3.1.4. Velallisen varat, saneerausvelat ja muut sitoumukset... 48 3.1.5. Kassavirtaennuste ja yritystoiminta saneerausmenettelyn aikana... 50 3.1.6. Taloudellisen aseman kehittyminen, tulevaisuudennäkymät ja johtopäätökset... 53 3.2. Saneerausmenettelyn lopputulosta koskevat tiedot ja perusselvitysten sisältö... 55 4. Loppupäätelmät... 60 4.1. Johtopäätökset... 60 4.2. Lopuksi... 63 II
Lähteet Kirjat ja artikkelit Alanen, Martti Yrityssaneerauslain soveltamisedellytyksistä. Defensor legis. 1992: 11-12. Suomen asianajajaliitto. Helsinki. 1992. s. 831-844. Ervasti, Kaijus Empiirinen oikeustutkimus. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja, 64 Empiirinen tutkimus oikeustieteessä. Heidi Lindfors (toim.). Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Helsinki. 2004. Eskola, Jari Suoranta, Juha Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino. Tampere. 1998. Havansi, Erkki Hupli, Tuomas Etuoikeuksista ja maksunsaantijärjestyksestä osakeyhtiökonkurssin valossa. Oikeustiede : Suomalaisen lakimiesyhdistyksen vuosikirja 1997. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki. 1997. Takaisinsaannin edellytyksistä yrityssaneerauksessa. Defensor legis. 1998:5. Suomen asiainajajaliitto. Helsinki. 1998. s. 789-811. Hupli, Tuomas Kirjallisuutta. Arvosteltu teos: Saneerauskäytäntö / Pekka Pinomaa. Helsinki, 2001. Lakimies. 2002:3. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki. 2002. Hupli, Tuomas KKO 2003:10 : velan syntyperusteen määräyryminen saneerausmenettelyssä. KKO:n ratkaisut kommentein. Talentum. Helsinki. 2003. s. 76-80. Hupli, Tuomas KKO 2003:110 : yrityssaneerauksen onnistumisennuste. KKO:n ratkaisut kommentein. Talentum. Helsinki. 2004. s. 414-415. Hupli, Tuomas KKO 2003:109 : yrityssaneerauksen väärinkäyttöväite ja onnistumisennuste. KKO:n ratkaisut kommentein. Talentum. Helsinki. 2004. s. 408-410. Hupli, Tuomas Täytäntöönpanointressi yrityssaneerauksessa. Insolvenssioikeudellinen tutkimus saneerausvelkojan oikeusaseman perusteista. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja N:o 253. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki. 2004. Hupli, Tuomas Yrityssaneerauksessa suunnitellaan osapuolten yhteistä tulevaisuutta.. Lakimiesuutiset. 2004:5. Suomen lakimiesliitto. Helsinki. 2004. s. 14-15. Härmäläinen Ilkka Saneeraushallinto ja hyvä saneeraustapa. Yrityssaneerauksen käsikirja. Härmäläinen et al. Edilex Libri. Edita. Helsinki. 2009. s. 71-120. Korkea-aho, Emilia Empiirisen oikeustutkimuksen käytäntö. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja, 64 Empiirinen tutkimus III
oikeustieteessä. Heidi Lindfors (toim.). Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Helsinki. 2004. Koskelo, Pauliine Yrityssaneeraus. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki. 1994. Koulu, Risto Saneeraushakemuksen käsittelystä = Zur Behandlung von Sanierungsanträgen. Defensor legis. 1993 : 9-10. Suomen asianajajaliitto. Helsinki. 1993. s. 689-718. Koulu, Risto Yrityssaneerausmenettelyn aloittaminen. Tuomioistuimen tutkimisvelvollisuuden määräytyminen saneerauksen aloittamisharkinnassa. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja N:o 198. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki. 1994. Koulu, Risto Saneerausohjelman vahvistaminen. Velkojien autonomian toteutuminen yrityssaneerausmenettelyssä. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja N:o 203. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki. 1995. Koulu, Risto Maksukyvyttömyyslainsäädännön rationalisuudesta. Lakimies. 1995: 7-8. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki. 1995. s. 1262-1279. Koulu, Risto Saneerauslainsäädäntö tienhaarassa.. Lakimies. 1996:8. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki. 1996. Koulu, Risto Saneerausohjelman toteuttaminen. Ohjelman muuttaminen, saneerauksen raukeaminen ja konkurssi yrityssaneerauksen jälkiasioina. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja N:o 218. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki. 1998. Koulu, Risto Yrityksen saneeraus. Velkajärjestelyn ja saneerauksen pääpiirteet / Koulu, Risto Niemi-Kiesiläinen, Johanna. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki. 1999. s. 86-176. Koulu, Risto Uudistettu yrityssaneeraus. Saneerausmenettely vuoden 2007 uudistuksen jälkeen. WSOYPro. Helsinki. 2007. Koulu, Risto Pehmeän sääntelyn paradoksi: toisen paratiisi on toisen painajainen. Oikeus ja kritiikki I. toim. Esa Kolehmainen. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja Forum Iuris. Helsinki. 2009. s. 117-135. Koulu, Risto Korkea-aho, Emilia Yrityssaneeraus. Insolvenssioikeus. Koulu, Risto et al. 3. uud.painos. Oikeuden perusteokset, WSOY. Helsinki. 2009. Koulu, Risto Niemi-Kiesiläinen, Johanna IV
Uudet insolvenssimenettelyt. Prosessioikeuden julkaisuja. Helsingin yliopisto, rikos- ja prosessioikeuden sekä oikeuden yleistieteiden laitos. Helsinki. 1995. Laakso, Tapio Saneerausmenettely ja ohjelman onnistuminen. Uhkaava maksukyvyttömyys ja onnistunut yrityssaneeraus. Laakso, Tapio et al. Talentum. Helsinki. 2010. s. 147-314. Laitinen, Erkki K Yrityksen maksukyvyttömyyden arvioiminen taloustieteen näkökulmasta. Lakimies. 1996:8. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki. 1996. s. 1169-1189. Laitinen, Erkki K Laitinen, Teija Maksukyvyttömyys ja saneeraus laskentatoimen näkökulmasta. Uhkaava maksukyvyttömyys ja onnistunut yrityssaneeraus. Laakso, Tapio et al. Talentum. Helsinki. 2010. s. 17-143. Yrityksen tilinpäätöstiedot jatkamiskelpoisuusharkinnan perustana saneerausmenettelyssä. Lakimies. 1996:8. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki.1996. s. 1190-1203. Lehtimäki, Mika J. Vapaaehtoinen saneeraus, velan konversio omaksi pääomaksi ja velallisyrityksen haltuunotto. Lakimies. 2010:6. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki. 2010. Lindfors, Heidi Empiirinen tieto insolvenssioikeudessa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja, 64 Empiirinen tutkimus oikeustieteessä / Heidi Lindfors (toim.). Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Helsinki 2004. Liukkonen, Iiro Yrityssaneerauksen edellytykset ja esteet. Defensor legis. 1994: 1-2. Suomen asianajajaliitto. Helsinki. 1994. s. 32-64. Liukkonen, Iiro Liukkonen, Iiro Selvittäjä ja hänen tehtävänsä yrityssaneerauksessa. 1. Defensor legis. 1994: 1-2. Suomen asianajajaliitto. Helsinki. 1994. s. 277-294. Saneerausohjelmaehdotus tuomioistuimen käsittelyssä. 2. Defensor legis. 1995: 1-2. Suomen asianajajaliitto. Helsinki. 1995. s. 32-51. Liukkonen, Iiro Kirjallisuutta. Arvosteltu teos: Saneerausohjelman vahvistaminen. Velkojien autonomian toteutuminen yrityssaneerausmenettelyssä / Risto Koulu. Vammala, 1995. Lakimies. 1996:3. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki. 1996. s. 529-535. Mutanen, Juha-Pekka Lehtimäki, Mika J. Velallisyritysten sopimusperusteiset uudelleenjärjestelyt Defensor Legis. 2010 : 4. Suomen asianajajaliitto. Helsinki. 2010. Mähönen, Jukka Villa, Seppo Osakeyhtiö. 1,Yleiset opit.wsoy Lakitieto. Helsinki. 2006. Niemi-Kiesiläinen, Johanna. V
Kirjallisuutta. Arvosteltu teos: Täytäntöönpanointressi yrityssaneerauksessa. Insolvenssioikeudellinen tutkimus saneerausvelkojan oikeusaseman perusteista / Tuomas Hupli. Helsinki, 2004. Lakimies. 2004:6. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki. 2004. s. 1136-1146. Nurmi, Tanja Takaisinsaanti yrityssaneerauksessa. Defensor legis. 1996:5. Suomen asiainajajaliitto. Helsinki.1996. s. 582-593. Ovaska, Risto K. Yrityssaneerauskäsikirja. Yrityksen Tietokirjat Oy. Helsinki. 1993. Pinomaa, Pekka Saneerauskäytäntö. Sarja: Business Books. Tietosanoma. Helsinki. 2009. Pirkanniemi, Lassi Yrityssaneerausmenettelyn hakeminen ja erityisesti sitä koskeva tilintarkastajan lausunto. Lakimies. 1994:6. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki. 1994. s. 796-806. Rantanen, Teppo Tilintarkastajan lausunto yritysten saneerausta koskevan lain mukaan. Tilintarkastus. 1993:4. 1994. s. 327-329. Siltala, Raimo Oikeustieteen tieteenteoria. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja N:o 234. Helsinki. 2003 Sundgren, Stefan Sundgren, Stefan Bankruptcy costs and the bankruptcy code : a case study of the Finnish code. Ekonomi och samhälle. Nr 61. Svenska handelshögskolan. Helsinki. 1995. Joka kolmas yrityssaneeraus päätyy konkurssiin. Lakimiesuutiset. 1998:12. Suomen lakimiesliitto. Helsinki. 1998. s. 29. Suomen asiainajajaliitto Lausunto oikeusministeriölle yrityksen saneerauksesta annetusta laista, lausuntopyyntö OM 18/41/2004, annettu 19.10.2004. Defensor legis. 2004:6. Suomen asiainajajaliitto. Helsinki. 2004. s. 1178-1181. Tolonen, Hannu Oikeuslähdeoppi. WSOY Lakitieto. Helsinki. 2003. Turunen, Santtu Täytyykö prosessioikeudellisessa väitöskirjassa hyödyntää empiiristä menetelmää? Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja, 64 Empiirinen tutkimus oikeustieteessä / Heidi Lindfors (toim.). Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Helsinki. 2004. Tähtinen, Jyrki Kirjallisuutta. Arvosteltu teos: Yrityssaneerausmenettelyn aloittaminen ; tuomioistuimen tutkimusvelvollisuuden määräytyminen saneerauksen aloittamisharkinnassa / Risto Koulu. Vammala, 1994. Defensor legis. 1996:1. Suomen asianajajaliitto. Helsinki. 1996. s. 101-107. Tähtinen, Jyrki Kirjallisuutta. Arvosteltu teos: Saneerausohjelman vahvistaminen. Velkojien autonomian toteutuminen yrityssaneerausmenettelyssä / Risto Koulu. Helsinki, 1995. Defensor legis 1996:4. Suomen asiainajajaliitto. Helsinki. 1996. s. 538-543. VI
Tuomisto, Jarmo Sopimus ja insolvenssi. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki. 2010. Uoti, Sami Yrityssaneerauksen vaikutus velkojien etuoikeusasemaan ja takaisinsaantiin. Defensor legis. 2005:4. Suomen asiainajajaliitto. Helsinki. 2005. s. 878-892. Villa, Seppo Vakautettu laina ja YrSanL 66. Defensor legis. 1995: 1-2. Suomen asianajajaliitto. Helsinki. 1995. s. 80-90. Viralliset asiakirjat HE 152/2006 vp Hallituksen esitys (152/2006) laeiksi yrityksen saneerauksesta annetun lain ja takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 23 :n muuttamisesta. HE 182/1992 vp Hallituksen esitys (182/1992) yrityksen saneerausta koskevaksi lainsäädännöksi. Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositus 16/2007. Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositus 16/2007. Selvittäjän asema ja tehtävät. Annettu 13.6.2007. Lyhenteet KonkL konkurssilaki 25.2.2004/120 YrSanA asetus yrityksen saneerauksesta 25.1.1993/55 YrSanL laki yrityksen saneerauksesta 25.1.1993/47 Oikeuskäytäntö KKO 2003:10 KKO 2003:110 VII
1. Johdanto 1.1. Yleistä Yrityssaneerausmenettelyssä tarkastellaan saneeraukseen hakeutuvan yrityksen taloudellista tilaa useassa eri yhteydessä, mikä onkin lain yrityksen saneerauksesta (yrityssaneerauslaki, 25.1.1993/47) tarkoituksen mukaista. Lain 1 :n mukaisesti saneerausmenettelyn tarkoituksena on tervehdyttää taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen jatkamiskelpoinen yritystoiminta tai tällaisen yritystoiminnan edellytysten turvaaminen ja velkajärjestelyjen aikaansaaminen. Menettelyssä voidaan tuomioistuimen vahvistamalla saneerausohjelmalla määrätä velallisen toimintaa, varallisuutta ja velkoja koskevista toimenpiteistä. Saneeraukseen hakeutuvan velallisyrityksen taloudellista tilaa koskevaa selvitystä tulee esitettäväksi saneerausmenettelyn aikana kolmessa eri vaiheessa taloudellista selvitystä tulee sisällyttää: saneeraushakemukseen; selvittäjän laatimaan yrityssaneerauslain 8.1 :n mukaiseen selvitykseen; ja saneerausohjelmaan. Yrityssaneerauslain soveltamisala on laaja. Lain 2 :n mukaisesti voi saneerausmenettelyn kohteena olla yksityinen elinkeinonharjoittaja, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, osuuskunta, asunto-osakeyhtiö tai taloudellista toimintaa harjoittava yhdistys. Elinkeinonharjoittajana saneerausmenettelyn kohteeksi voi tulla myös ammatin-, maatilatalouden tai kalastuksen harjoittaja. Yrityssaneerauslain soveltamisalan ulkopuolelle ovat rajattuja: luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (1607/1993) tarkoitetut luottolaitokset; vakuutus- tai eläkelaitokset; ja selvitystilassa olevat yhtiöt tai osuuskunnat. 1 Yrityssaneerauslain säätämisen myötä on luotu vaihtoehtoinen menettely konkurssin rinnalle velallisyritysten maksukyvyttömyysongelmien hoitamiseksi. Yrityssaneerausmenettelyn ei kuitenkaan ole tarkoitus korvata konkurssimenettelyä, sillä yrityssaneeraus soveltuu ainoastaan yrityksille, joiden yritystoiminta on mahdollista saada saneerauksella tervehdytetyksi. Yrityssaneerauslain tarkoituksen mukaisesti on siten menettelyllä luotu mahdollisuus tervehdyttää taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen 1 Talletuspankki voi kuitenkin olla saneerausmenettelyn kohteena niin kuin talletuspankin toiminnan väliaikaisesta keskeyttämisestä annetussa laissa (1509/2001) säädetään. Laki luottolaitostoiminnasta (1607/1993) on kumottu L:lla (121/2007). 1
jatkamiskelpoinen yritystoiminta. 2 Mikäli velallisyrityksellä ei ole elinkelpoista yritystoimintaa, ei tervehdyttäminen yrityssaneerausmenettelyllä ole mahdollista. Saneerausmenettelyn lainsäädännölliset toteutustavat voidaan jakaa velallisyrityksen omistajan suojan perusteella kahteen ryhmään, akordityyppisiin ja todellisiin uudelleenjärjestelyihin. Ensimmäisessä ryhmässä saneerausmenettelyn katsotaan muodostuvan akordimallille, jolloin yrityksen mahdollisuudet liiketoiminnan harjoittamiseen pyritään palauttamaan omistusrakennetta muuttamatta. Koska yrityksen omistusrakenne pyritään säilyttämään, kohdistuvat uudelleenjärjestelyt pääasiassa yhtiön velkoihin. Tällä lailla toteutettava velkajärjestely toteutuu siten osittaisena velkojen anteeksiantona. Saneerausmenettelyjen toisessa ryhmässä yhtiön omistusrakenteen pysyvyyttä ei suojata, vaan määräysvalta siirtyy yrityksessä sen velkojille. Tällaisessa uudelleenjärjestelymallissa velkojat saavat päättää yhtiö- ja omistusrakenteen muutoksista. Mallin perusteena esitetään maksukyvyttömän yrityksen varallisuusmassan siirtäminen velkojille, tai markkinataloudellisena mekanismina, jossa velkojat nähdään saataviensa mukaisina sijoittajina yritykseen, minkä johdosta myös määräysvalta yhtiöstä kuuluu samassa suhteessa velkojille. 3 Yrityssaneerauslaki vastaa näistä kahdesta mallista hyvin selkeästi akordimallia. Saneerausmenettelyssä keskitytään velkajärjestelyyn, eikä omistusrakenteeseen tai yhtiön johtamiseen ole käytännössä velkojien mahdollista puuttua. Velkajärjestelyn toteuttaminen on tosin velkojien päätäntävallan piirissä saneerausohjelman vahvistamisen kautta. Sen sijaan yritysmuotoon tai yhtiön johtoon liittyvät ratkaisut ovat omistajien vallassa. Yrityssaneerauslaki turvaa kuitenkin velkojia saneerausohjelman vahvistuksen edellytyksenä olevalla menettelyjen vertailulla. Saneerausohjelman hyväksymisen estää ohjelman koituminen sitä vastustaneelle velkojalle velallisen konkurssia epäedullisemmaksi (YrSanL 53 ). 4 Yrityssaneerauslain säätämisen jälkeen on lakiin tehty muutoksia osauudistuksina, joista laajin on 2.3.2007 vahvistettu lainmuutos (247/2007). Pienempinä muutoksina on yrityssaneerauslakia uudistettu jo pian lain voimaantulon jälkeen menettelysäännöksiä koskeneilla muutoksilla (609/1993, 1029/1993). Tällöin muutokset koskivat muun ohella toimivaltaista tuomioistuinta ja muutoksenhakua. Seuraava lain sisällön kannalta 2 HE 152/2006 vp, 5. 3 Koulu 1996, 1155, 1156. 4 Koulu 1996, 1157, 1158. 2
merkittävämpi uudistus toteutettiin lailla (114/1995), jolla yrityssaneerauslakiin lisättiin säännös erityisten vanhentumis- ja perimismääräaikojen suhteessa vapaaehtoisiin velkajärjestelyihin, jotta erityisistä vanhentumisajoista ei muodostuisi estettä vapaaehtoisten velkajärjestelyjen toteuttamiselle. Kyseistä säännöstä tarkistettiin myöhemmin lailla (746/2003) velan vanhentumista koskevan lainsäädännön uudistamisen yhteydessä. Edellisiä laajempi uudistus yrityssaneerauslakiin toteutettiin lailla (794/1998), joka astui voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999. Kyseisessä uudistuksessa selkeytettiin saneerausmenettelyn aikana syntyneiden velkojen asemaa tilanteessa, jossa velallinen asetetaan konkurssiin saneerausmenettelyn lakattua. 5 Lisäksi tässä yrityssaneerauslain uudistuksessa muutettiin säännöksiä saneerausohjelman muuttamisesta sekä eräitä muita menettelyllisiä säännöksiä. 6 Lainmuutoksella (247/2007) toteutettiin tähän mennessä laajin yrityssaneerauslain uudistus. Muutoslaki perustuu hallituksen esitykseen (HE 152/2006 vp) eduskunnalle laeiksi yrityksen saneerauksesta annetun lain ja takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 23 :n muuttamisesta. Tavoitteena tässä lainuudistuksessa oli yrityssaneerauslain muuttaminen siten, että yritysten ohjautuminen ja valikointi saneerausmenettelyyn tapahtuisi mahdollisimman nopeasti ja tarkoituksenmukaisesti. Keinoina tämän tavoitteen saavuttamiseksi säädettiin lakiuudistuksessa vaatimus menettelyyn hakevalle velallisyritykselle esittää aikaisempaa tarkempaa selvitystä yritystoiminnan tervehdyttämiskeinoista. Lakiuudistuksella pyrittiin lisäksi lyhentämään saneeraushakemusten käsittelyaikoja tuomioistuimissa, sekä siihen, että hakemus, jota merkittävät velkojat puoltavat, olisi hyväksyttävissä ilman erityisiä selvityksiä. Uudistuksella vähennettiin myös saneerausasioita käsittelevien käräjäoikeuksien määrää menettelyn tehostamiseksi. 7 5 Tällaiset velat ovat konkurssissa valvottavia saatavia, joille säädettiin vahva etuoikeusasema muihin konkurssisaataviin nähden. Velat maksetaan velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain (1578/1992) mukaisella etuoikeudella heti pantti- ja pidätysoikeudella turvattujen saatavien jälkeen. Selvittäjän ja valvojan saatavat saavat kuitenkin konkurssissa suorituksen ennen saneerausmenettelyn aikana syntyneitä velkoja. Samassa lainuudistuksessa muutettiin myös takaisinsaannista konkurssipesään annettua lakia (758/1991) siten, että velkojilla säilyy mahdollisuus vaatia takaisinsaantia tilanteessa, jossa saneerausmenettelyä seuraa konkurssi. Tällöin voidaan yrityksen saneerauksen yhteydessä vireille pantua takaisinsaantikannetta jatkaa konkurssipesän lukuun. 6 HE 152/2006 vp, 5. 7 HE 152/2006 vp, 1. 3
Edellä mainittujen lakiuudistusten lisäksi on vähäisempiä muutoksia toteutettu yrityssaneerauslakiin myös muun lainsäädännön uudistamisen yhteydessä. Yrityssaneerauslaista erillisenä mutta yrityssaneerausmenettelyn kehittämiseen tiiviisti liittyvänä tulee todeta konkurssipesien hallinnon valvonnasta annetun asetuksen (111/1995) muuttaminen asetuksella (374/2003). Kyseisen uudistuksen myötä konkurssiasiamiehen apuna olevan konkurssiasiain neuvottelukunnan toimialaa laajennettiin koskemaan myös yrityksen saneerausmenettelyjen toimeenpanossa noudatettavien menettelytapojen seuraamista. Lisäksi uudistuksen myötä konkurssiasiain neuvottelukunta voi tehdä aloitteita ja esityksiä yrityssaneerausmenettelyn, hyvän yrityssaneeraustavan ja yrityssaneerausmenettelyihin liittyvän valvonnan kehittämiseksi sekä antaa niitä koskevia lausuntoja ja suosituksia. 8 1.2. Tutkimustehtävä ja tutkimuksen metodit 1.2.1. Tutkimustehtävä Saneerausmenettelyn alettua tulee velallisyrityksen taloudellinen tilanne siis selvitettäväksi selvittäjän toimesta sekä erikseen että saneerausohjelman laatimisen yhteydessä. Yrityssaneerauslain 8.1 :n mukainen selvitys, jota jäljempänä nimitetään perusselvitykseksi, palvelee ajallisesti aikaisempana luonnollisesti myös saneerausohjelman laatimista ja toimii pohjana myös siihen sisällytettävän taloudelliselle selvitykselle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sitä, millainen asema perusselvityksellä on velallisyritystä koskevien taloudellisten tietojen selvittämisessä yrityssaneerauslain järjestelmässä. Tarkastelussa tullaan huomioimaan saneeraushakemukseen ja saneerausohjelman selvittelyosaan sisältyvää taloudellista selvittelyä koskeva sääntely ja arvioimaan perusselvityksen asemaa suhteessa näihin saneerausmenettelyn vaiheisiin. Tutkimuksessa tullaan myös empiiristä aineistoa hyödyntäen tarkastelemaan sitä, kuinka vahva ohjausvaikutus perusselvityksen sisällöstä annetulla konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksella on konkreettisissa tapauksissa laadittuihin perusselvityksiin. Empiiriseen tutkimusaineistoon sisältyvien perusselvitysten osalta tullaan myös tarkastelemaan sitä, onko perusselvitysten sisällössä mahdollisesti havaittavissa yhteyttä saneerausmenettelyn myöhempään etenemiseen ja päättymiseen joko 8 HE 152/2006 vp, 5. 4
saneerausohjelman vahvistamiseen tai menettelyn lakkaamiseen ilman ohjelman vahvistamista. Tutkimuskysymyksen käsittelyssä tässä tutkimuksessa hyödynnetään sekä lainopillisen menetelmän keinoja että empiirisen oikeustutkimuksen menetelmiä. Empiirisen oikeustutkimuksen menetelmien pääpaino on tässä tutkimuksessa konkreettisten tapausten yhteydessä laadituista yrityssaneerausmenettelyn perusselvityksistä koostuvan tutkimusaineiston käsittelyssä ja siten saatujen tulosten analysoinnissa. Tulosten arvioinnissa suhteessa perusselvityksiä koskevaan sääntelyyn sovelletaan kuitenkin lainopillisia menetelmiä. 1.2.2. Lainopin menetelmien hyödyntäminen Lainoppiin eli oikeusdogmaattiseen tutkimukseen katsotaan yleensä sisältyvän kolme elementtiä: oikeustosiseikoista oikeusseuraamuksiin suuntautuva päättely; oikeusnormien keskinäisten suhteiden määrittäminen; sekä oikeusperiaatteiden arvosidonnainen punninta. 9 Oikeuslähteiden käyttö on keskeisellä sijalla kaikissa näissä kolmessa elementissä, mistä johtuen oikeuslähteitä koskevalla käsityksellä on paljon merkitystä lainopillisen tutkimuksen toteuttamisessa. Oikeuslähteiden luokittelusta on oikeustieteessä muodostettu erilaisia oikeuslähdeoppeja. Niin sanotusti staattisessa oikeuslähdeopissa oikeuslähteen painoarvon ratkaisuharkinnassa katsotaan olevan ennalta määrättävissä. Tällainen oikeuslähdeoppi ilmenee Aarnion mallista, jossa oikeuslähteet jaetaan vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittuihin. Aarnion malli on ollut 1980- ja 1990- luvuilla vallitseva suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa. Mallin mukaisesti vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä ovat laki ja maan tapa. Heikosti velvoittaviin oikeuslähteisiin luetaan lain esityöt sekä tuomioistuinratkaisut. Viimeinen ryhmä, sallitut oikeuslähteet, vahvistavat argumentaatiota. Tähän ryhmään kuuluvat oikeuskirjallisuus, yleiset oikeusperiaatteet, arvot, arvoarvostelmat ja moraaliperiaatteet, sekä ns. reaalinen harkinta. 10 Tässä tutkimuksessa esitetyssä argumentoinnissa pyritään pääsääntöisesti 9 Siltala 2003, 502. 10 Tolonen 2003, 23-27. Oikeuslähderyhmien erot ilmenevät niiden huomioimatta jättämisestä aiheutuvista seurauksista. Vahvasti velvoittavien oikeuslähteiden sivuuttamisesta ratkaisutoiminnassa voi seurata virkavastuu. Heikosti velvoittavien oikeuslähteiden ryhmään kuuluvat oikeuslähteet, joiden sivuuttamista ei voida katsoa sanktioitavaksi. Jos tällaiseen oikeuslähteeseen ei vedota, tulisi kuitenkin perustella, miksi lähde sivuutetaan. Oikeuslähteen sivuuttaminen ratkaisutoiminnassa saattaa myös johtaa päätöksen muuttumiseen ylemmässä oikeusasteessa. Sallittujen oikeuslähteiden ryhmän sivuuttamisesta ei 5
seuraamaan staattisen oikeuslähdeopin mukaista näkemystä oikeuslähteiden keskinäisen aseman osalta. Myöhemmässä oikeuskirjallisuudessa on esitetty erilaisia staattiselle mallille vaihtoehtoisia malleja oikeuslähteitä koskeviksi teorioiksi. Staattiselle mallille vastakkaisena on oikeuskirjallisuudessa esitetty dynaaminen oikeuslähdeoppi, jossa kunkin ratkaisuperusteen painoarvo arvioidaan tilannekohtaisesti. 11 Näiden kahden välille sijoittuvana vaihtoehtona on mahdollista esittää ns. institutionaalinen oikeuslähdeoppimalli, jossa oikeuslähteet jaetaan velvoittaviin, ohjeellisiin ja mahdollisiin. 12 Tolonen on oikeuslähteitä koskevassa tarkastelussaan käsitellyt tutkimuskohdettaan oikeuslähdekäsitteitä kuvaavan teorian kautta, jolloin jo lähtökohta on edellä esitetyistä malleista poikkeava. Tolonen on tarkastelussaan lähtenyt kolmesta oikeuslähteen käsitteestä, jotka ovat formaalinen, sisällöllinen (materiaalinen) ja reaalinen. 13 Formaalisessa oikeuslähdekäsitteessä oikeutta tarkastellaan sisällöllisesti valmiina, jolloin keskeistä on ainoastaan sen muodollinen pätevyys. Formaalin oikeuslähteen perustapaus on laki. 14 Sisällöllisessä (materiaalinen) oikeuslähdekäsitteessä oikeutta tarkastellaan sisällöllisesti muovautuvana, jolloin harkinnanvaraisuus vaikuttaa ratkaisuihin. Perinteiset oikeuslähteet (laki, esityöt) ovat kuitenkin oikeuden perustana muodostaen institutionaalisen tuen. Oikeusperiaatteet ovat tässä oikeuslähdekäsitteessä tärkeässä asemassa. 15 Tulkintatilanteissa oikeus suuntautuu myös yhteiskuntatodellisuuteen, jolloin huomioitavaksi tulee myös reaalinen maailma. Tällöin tarkastelu kuuluu reaalisen oikeuslähdekäsitteen alaan, missä reaaliset seuraamukset ja intressit vaikuttavat tulkintaan. 16 Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yrityssaneerausmenettelyssä laadittavia perusselvityksiä, jolloin yhdeksi keskeiseksi lähteeksi tutkimuskysymyksen käsittelyssä muodostuu aiheudu suoria seuraamuksia muutoin kuin niiden avulla mahdollisesti saatavissa olleen argumentaation vahvistumisen jäädessä puuttumaan. 11 Siltala 2003, 320-321. 12 Siltala 2003, 315-323. Tässä mallissa yleiset oikeusohjeet, kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista ilmenevät, voivat sijoittua mihin tahansa mainituista kolmesta luokasta yleisestä hyväksyttävyydestä ja institutionaalisesta tuesta riippuen. 13 Tolonen 2003, 28. 14 Tolonen 2003, 66, 67. 15 Tolonen 2003, 67. 16 Tolonen 2003, 67. 68. 6
konkurssiasiain neuvottelukunnan suositus 16/2007: Selvittäjän asema ja tehtävät., joka on annettu 13.6.2007. Kyseinen suositus on oikeuslähdeopillisesti arvioitavissa pehmeäksi sääntelyksi, jota usein nimitetään termillä soft law. Asiaa käsittelevässä artikkelissaan Koulu toteaa pehmeän sääntelyn määrittelyn olevan toistaiseksi jäsentymätöntä ja ettei myöskään pehmeään sääntelyyn liittyvässä oikeuslähdeopillisessa teorianmuodostuksessa ole esitetty kokoavia linjauksia. Termin määrittelyssä pehmeäksi sääntelyksi on yleensä arvioitu sellaiset yksityisten tai julkisten tahojen laatimat ohjeistukset tai suositukset, jotka eivät ole normatiivisesti velvoittavia. Pehmeä sääntely poikkeaa siten perinteisestä lainsäädännöstä oikeusvaikutusten puuttumisen perusteella. Pehmeän sääntelyn sisällä on rajattavissa kaksi pääryhmää, joista ensimmäinen käsittää viranomaisten tuottaman sääntelyn, jolla ei kuitenkaan normatiivista velvoittavuutta. Viranomaisten tuottama pehmeä sääntely perustuu kuitenkin yleensä lainsäädäntöön perustuvaan valtuutukseen tai viranomaiselle lainsäädännössä yleisesti määriteltyihin tehtäviin, kuten neuvonta- ja opastusvelvollisuus. Toinen pehmeän sääntelyn pääryhmä käsittää niin sanotun itsesääntelyn. Itsesääntely on joko ammattikunnan sisäistä eli professionaalista itsesääntelyä tai sitten viranomaisella on ollut myötävaikutus sen syntymiseen, jolloin on kyse yhteissääntelystä. Itsesääntelyn perinteinen muoto on ammattikunnan sisäinen itsesääntely. Itsesääntelyn jaottelemisessa alaryhmiin määräävänä tekijänä toimii siten se, miten suuri vaikutus sääntelyn syntymiseen on viranomaisten osallistumisella. 17 Oikeuslähteitä koskevassa teorianmuodostuksessa ei Koulun mukaan yleensä oteta kantaa pehmeään sääntelyn asemaan oikeuslähteiden järjestelmässä. Perinteisen oikeuslähdeopin näkökulmasta olisi kuitenkin perusteltua sijoittaa myös pehmeä sääntely oikeuslähdeoppijärjestelmään. Ajattelussa, jossa oikeuslähteet muodostavat yhtenäisen ja ehdottoman järjestelmän, vasta oikeuslähteen kategoriointi tuottaa oikeuslähteelle argumentointiarvon, jota ilman sama lähde voisi vaikuttaa vain lähinnä reaalisen harkinnan kautta. Koulu katsoo pehmeän sääntelyn oikeuslähdeopillisen aseman määrittämisen yhtä tärkeäksi myös modernissa oikeuslähdeopissa, sillä juridisten lähteiden erottaminen eijuridisista on oikeuslähdeopin keskeinen tehtävä myös modernissa oikeuslähdeopissa. 18 17 Koulu 2009, 117-118. Ammattikunnan sisäisen itsesääntelyn on tarkoitus perustua siihen, millainen yhteinen eettismoraalinen näkemys ammattikuntaan kuuluvilla henkilöillä on siitä, miten kyseistä ammattia tulisi harjoittaa. 18 Koulu 2009, 127-128. 7
Oikeuslähteiden järjestelmää koskevia kannanottoja on Koulun mukaan kohdistunut lähinnä itsesääntelyyn, joka on useimmiten sijoitettavissa tapaoikeuden kategoriaan. Tällä tavoin tarkasteltuna merkitystä vaikuttaisi olevan ainakin sillä, että itsesääntely, joka tukeutuu normatiiviseen perustaan, eli legalisoituun hyvään tapaan, on pehmeänä sääntelynä sellainen muoto, jonka oikeudellista merkitystä on vaikeaa kiistää. Itsesääntelyn sisällyttämisen oikeuslähdejärjestelmään tällä tavalla voi toisaalta nähdä myös osoituksena tavanomaisen oikeuden välineellistymisestä oikeudellisen ohjauksen välineeksi. Mutta perinteistä lainsäädäntöä täydentävää pehmeää viranomaissääntelyä ei voitane arvioida samoilla perusteilla kuin itsesääntelyä. 19 Siten tässä tutkimuksen laatimisessa runsaasti hyödynnetyn konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksen 16/2007 oikeuslähdeopillinen asema on epäselvä tai voitaneen jopa sanoa, ettei sille ole oikeuslähdeoppia koskevissa esityksissä määritetty selkeää oikeuslähteen asemaa. Staattisen oikeuslähdeopin termeillä arvioituna konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksen voitaneen katsoa kuitenkin olevan vähintään sallittu oikeuslähde, sillä se oikeuskirjallisuuteen verrattavalla tavalla tulkitsee kirjoitettua lainsäädäntöä ja antaa sitä koskevia soveltamisohjeita. Osana pehmeää sääntelyä kyseinen suositus on kuitenkin joka tapauksessa kyseessä ei-velvoittavaa sääntelyä. Tässä tutkimuksessa oikeuslähteistä keskeisimmän aseman saa voimassaoleva lainsäädäntö ja tutkimuskysymyksen tarkastelussa edetään ensisijaisesti yrityssaneerauslain säännöstekstiä seuraten. Lain esitöitä ja oikeuskirjallisuutta sovelletaan voimassaolevan lainsäädännön tulkintaan. Yrityssaneerausmenettelyn perusselvitystä koskevan sääntelyn osalta tämä on välttämätöntä, sillä yrityssaneerauslakiin sisältyvä sääntely perusselvityksestä on hyvin vähäistä. Konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksen 16/2007, jonka oikeuslähdeopillinen asema on edellä todettu ongelmalliseksi, hyödyntäminen on niin ikään ollut tutkimuksen kannalta välttämätöntä, sillä perusselvityksiä koskeva lainsäädäntö, lain esityöt tai oikeuskirjallisuuskaan eivät sisällä samalla tavalla kattavaa esitystä perusselvitysten laatimisesta kuin kyseinen suositus. Siten perusselvitysten konkreettisiin tapauksiin kohdistuvassa tarkastelussa ja myös sen perusteella esitettävässä argumentoinnissa on perusteltua huomioida myös asiaa koskeva konkurssiasiain neuvottelukunnan suositus. Argumentoinnissa pyritään joka tapauksessa kuitenkin etenemään lainopillisen menetelmän keinoin eri oikeuslähteiden painoarvot huomioiden. 19 Koulu 2009, 130. 8
1.2.3. Empiirisen oikeustutkimuksen menetelmien hyödyntäminen Toisena metodisena kontekstinaan tämä tutkimus hyödyntää useissa kohdin empiirisen oikeustutkimuksen menetelmiä. Empiirisen tutkimuksen hyödyntäminen on prosessioikeudellisessa tutkimuksessa ollut usein sivuosassa, eikä sen tavoitteita ja metodista roolia ole laajemmin pohdittu. Lainopillisella metodilla on pitänyt valta-asemaa prosessioikeudellisessa tutkimuksessa. Santtu Turunen on arvioinut mahdolliseksi syyksi empiirisen tutkimuksen vähäiselle käytölle lainopillisen prosessioikeusparadigman vahvuuden ja tutkijoiden halun sitoutua oikeudenalan ydinalueena perinteisesti pidettyihin tapoihin tehdä tutkimusta. Empiirisen tutkimuksen etuna on tieteelliseen tutkimukseen perustuvan kuvan saaminen siitä prosessitodellisuudesta, johon tutkimus kohdistuu. Lainopillisen tutkimuksen perustana toimiva käsitys käytännöstä olisikin syytä perustaa systemaattiseen tutkimukseen. 20 Turusen näkemystä vastaavasti pyritään tässä tutkimuksessa tarkastelemaan yrityssaneerauksen perusselvitysten sisältöä koskevaa todellisuutta ja siten myös asiaa koskevan sääntelyn, ja myös pehmeän sääntelyn, vaikutuksista. Kaijus Ervasti on perustellut empiirisen oikeustutkimuksen tarpeellisuutta viidellä eri näkökohdalla. Ervasti katsoo, että empiirinen tutkimus on tarpeen ja hyödyllistä etenkin oikeusjärjestyksen kehittämisen ja lainvalmistelun näkökulmasta. Lisäksi myös lainopissa tarvitaan reaalimaailmaa koskevaa tietoa, jottei oikeustiede muodostu vain abstraktiksi rakennelmaksi. Lainoppi voi hyödyntää empiiristä tietoa tutkimuskohteen valinnassa ja tutkimusongelman määrittelemisessä; systematisoinnissa ja periaatteiden rakentamisessa; sekä oikeuslähteiden tulkinnassa. Kolmantena seikkana Ervasti toteaa, että samassa tutkimuksessa voidaan hyödyntää, toisiaan tukien, sekä empiiristä että lainopillista metodia. Empiirinen tutkimus voi lähentää oikeustieteellistä teorianmuodostusta ja käytännön toimintaa. Viidentenä seikkana Ervasti korostaa, että pelkkä oikeustieteen sisäinen kuva ei ole riittävä hahmotettaessa oikeuden ja siihen vaikuttavan ympäristön muutosta ja kehityslinjoja. 21 Tämän tutkimuksen kohteena olevien perusselvitysten osalta on yrityssaneerauslain sekä yrityssaneerausasetuksen säännösteksteihin sisältyvä sääntely varsin suppeaa. Myöskään lain esityöt tai oikeuskirjallisuus ei laajenna kuvaa perusselvitysten sisällöstä tai merkityksestä lainsäädäntöä merkittävässä määrin enempää. 20 Turunen 2004, 67-68, 72-73. 21 Ervasti 2004, 10-15. 9
Sen sijaan, kuten jo edellä on todettu, konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksessa 17/2006 käsitellään perusselvitystä huomattavan laaja-alaisesti. Siten tämän tutkimuksen kohteen osalta perusteltua hyödyntää empiiristä aineistoa myös edellä esitetyt Ervastin näkökohdat huomioiden. Empiirisen oikeustutkimuksen määritelmällisenä ongelmana on suhtautuminen laajalti hyödynnettävissä olevaan aineistoon tuomioistuinten ratkaisuista. Perinteisesti oikeuskäytäntöä on laajaltikin hyödynnetty tutkimuksessa ilman, että tutkimusta sen johdosta arvioitaisiin empiiriseksi. Ei liene kuitenkaan perusteltua, että korkeimman oikeuden ennakkoratkaisujen oikeuslähdeasema poistaisi kyseisten tapausten empiirisen luonteen. Vastaavasti pelkästään se, että tutkimuksessa hyödynnetty aineisto on kerätty yksinomaan kyseistä tutkimusta varten, ei tee vielä tutkimuksesta empiiristä. Hyödynnettävää empiiristä aineistoa merkittävämpää on tutkimusta arvioitaessa empiiriseksi tapa, jolla aineistoa hyödynnetään ja kysymykset, joihin aineiston avulla etsitään vastauksia. 22 Yrityssaneerausmenettelyssä laadittavat perusselvitykset eivät ole varsinaisesti oikeudenkäyntiaineistoa eivätkä siten laskettavissa oikeuskäytännöksi. Perusselvityksellä voi kuitenkin olla merkitystä myös saneerausmenettelyä koskevien tuomioistuimen ratkaisujen kannalta, sillä perusselvityksessä kerättyjen tietojen perusteella asianosaisilla on mahdollista toimia menettelyn keskeyttämiseksi tai vaihtoehtoisen saneerausohjelman laatimseksi. Empiiristä aineistoa hyödyntävä oikeustieteellinen tutkimus jakaantuu Heidi Lindforsin mukaan kolmeen vaiheeseen. Tutkimuksen ensimmäisenä vaiheena on tällöin tarvittavan empiirisen aineiston hankinta, kerääminen ja käsittely. mikäli aineisto on valmiiksi saatavilla, voi tutkija siirtyä suoraan tutkimuksen toiseen vaiheeseen, jossa empiiristä aineistoa käytetään tutkimuskohteeseen liittyvien ongelmien ja epäkohtien paikallistamiseen. Kolmantena vaiheena tutkimuksessa on pyrkiä etsimään ratkaisua havaittuihin ongelmiin. Oikeustieteellisessä tutkimuksessa ratkaisutavat ovat pääsääntöisesti lainopillisia, eli eri tulkintavaihtoehtoihin kohdistuvaa argumentointia ja lainsäädäntöön tehtävien uudistusten esittämistä. Empiirisen tutkimuksen oikeustieteellisyys korostuu siten siinä, että empiirisen aineiston avulla havaittuihin ongelmiin etsitään ratkaisuja nimenomaan juridisin keinoin. 23 22 Korkea-aho 2004, 84-85, 89-90. 23 Lindfors 2004, 80. 10
Empiirinen tutkimus on ensikätisesti hankittua tietoa tutkittavan ilmiön toteutumisesta käytännössä, joka ideaali toteutuu parhaimmillaan tutkijan itse tehdessä varsinaista kenttätutkimusta aineiston keräämisessä. Empiirisessä oikeustutkimuksessa tutkija tutustuu kuitenkin useimmiten valmiiksi kerättyyn aineistoon. Koska välillisesti, eli muun kuin tutkijan suorittaman, keräystyön kohdalla ei ole mahdollista aikaansaada laadullisen tutkimuksen tavoitteena olevaa ensikäden käsitystä satunnaistetusta ilmiöstä, tulisi tällaiseen keräystyön tulosten laadulliseen tulkintaan suhtautua varovaisesti. Perustellumpaa olisi hyödyntää näin kerättyä aineistoa määrällisesti. 24 Tästä johtuen on tässä tutkimuksessa päädytty tarkastelemaan käytettyä empiiristä aineistoa pääasiassa kvantifioivaa kvalitatiivista analyysia hyödyntäen. 25 Tutkimusaineiston muodostavat konkreettisissa tapauksissa laaditut yrityssaneerausmenettelyn perusselvitykset ovat kyseisissä tapauksissa toimineiden selvittäjien laatimia ja heijastavat siten kyseisten selvittäjien käsitysten kussakin tapauksessa velallisyrityksenä olleen yrityksen taloudellisesta tilasta. Niinpä kvalitatiivinen analyysi selvittäjien käyttämistä ilmaisuista ei pysty antamaan välitöntä informaatiota perusselvitysten kohteina olleiden yritysten taloudellista tilaa koskeneista tiedoista. Aineiston analysoinnissa pääpaino on kvantifioivalla kvalitatiivisella analyysilla. 1.2.4. Empiirinen tutkimusaineisto Empiirisenä tutkimusaineistona tässä tutkimuksessa hyödynnetään konkurssiasiamiehelle toimitettuja (YrSanL 11 ) yrityssaneerauslain 8.1 :n mukaisia selvittäjän laatimia perusselvityksiä velallisyrityksistä. Aineiston hyödyntäminen tämän tutkimuksen tarkoituksiin toteutettiin maaliskuun 2011 aikana. Aineistoon sisältyvien perusselvitysten kohteena olevien velallisyritysten saneerausmenettelyjä koskevat aloittamispäätökset on annettu vuoden 2010 aikana ajanjaksolla tammikuuna alusta syyskuun loppuun. Alueellisesti tutkimusaineiston sisältyvien perusselvitysten joukko on rajattu koskemaan Helsingin alueella toimivien selvittäjien laatimia perusselvityksiä. Perusselvitysten kohteena olevien velallisyritysten koti- ja toimipaikat sijoittuvat eri puolille Suomea, mutta koska perusselvitysten laatimiseen liittyvien sisällöllisten ratkaisujen osalta selvittäjän harkintavalta on suurta, on perusteltua, että alueellinen rajaus on toteutettu nimenomaan selvittäjien sijainnin mukaan. 24 Korkea-aho 2004, 84, 86, 88. 25 Eskola Suoranta 1998, 164-173. 11
Tammikuun alusta syyskuun loppuun on vuoden 2010 aikana annettu aloittamispäätös yhteensä 54 yrityssaneerausmenettelyn osalta, joissa selvittäjäksi on nimetty Helsingin alueella toimiva selvittäjä. Näistä yrityssaneerausmenettelyistä 30 tapauksessa on saneerausmenettely edennyt siihen asti, että selvittäjä on toimittanut laatimansa perusselvityksen konkurssiasiamiehelle konkurssiasiamiehen toimistoon. Tämän tutkimuksen tutkimusaineisto muodostuu näistä 30 tapauksesta, joissa perusselvitys on laadittu. Muissa 24 tapauksessa, joiden saneerausmenettely on alkanut vuoden 2010 aikana syyskuun loppuun mennessä, ei perusselvitystä ollut toimitettu konkurssiasiamiehen toimistoon maaliskuuhun 2011 mennessä. Syynä siihen, että perusselvityksiä ei ole noiden tapausten osalta toimitettu konkurssiasiamiehelle, on useimmissa tapauksissa se, että saneerausmenettely on lakannut jo ennen perusselvityksen laatimista ja toimittamista konkurssiasiamiehelle. On myös mahdollista, että lähellä vuoden 2010 loppua alkaneiden saneerausmenettelyjen osalta ei perusselvitystä ole vielä laadittu tai, jostakin syystä, riittävän joutuisasti toimitettu konkurssiasiamiehelle. Aineiston rajautuminen tällä tavoin laajuudeltaan 30 tapaukseen mahdollistaa joka tapauksessa tutkimusaineistoon sisältyvien tapausten analysoimisen kvalitatiivisesti riittävässä määrin tutkimuksen kysymyksenasettelu ja kokonaislaajuus huomioiden. Aineiston kyllääntyminen, ja siten saturaatiopisteen tavoittaminen, 30 tapauksen suhteellisen rajatulla joukolla on tämän tutkimusaineiston kohdalla todettavissa, sillä perusselvitysten laatimista ohjaavat varsin yksityiskohtaisesti konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksen 16/2007 sisältämä ohjeistus, johon tutkimusaineistoa verrataan. Siten tutkimusaineiston tapauksiin on jo kohdistumassa ohjeistus, joka johtaa tapausten tietynasteiseen määrämuotoisuuteen. Lisäksi se, että selvitysten laatijoina toimivat selvittäjät ovat pääsääntöisesti tehtäväänsä harjaantuneita ja juristinkoulutuksen omaavia, lisää selvitysten lähtökohtaista yhteismitallisuutta. Nämä seikat mahdollistavat aineiston teoreettisen peruskuvion havainnoimisen myös rajatusta 30 tapauksen joukosta. 26 26 Eskola Suoranta 1998, 61-65, 68. 12
2. Velallisyhtiön taloudellista tilaa koskevat selvitykset yrityssaneerausmenettelyssä 2.1. Taloudellinen selvitys yrityssaneeraushakemuksessa ja saneerausohjelmaehdotuksessa Velallisyrityksen taloudellisen tilan selvittäminen on keskeinen edellytys saneerausmenettelyn aloittamista tai menettelyn jatkamista, ja lopulta myös saneerausohjelman vahvistamista, koskevien päätösten tekemiselle. Jotta näiden päätösten tekeminen olisi rationaalista, tarvitaan käyttöön mahdollisimman kattava ja luotettava kuvaus ja analyysi velallisyrityksen taloudellisesta tilanteesta, suunnitelluista saneeraustoimenpiteistä ja yritystoiminnan tulevaisuuden näkymistä. Täysin kattavan aineiston koostaminen ei kuitenkaan, varsin ymmärrettävästi, ole mahdollista vielä saneeraushakemuksen laatimisen yhteydessä, jolloin ainakin saneerausmenettelyn aloittamista koskeva ratkaisu joudutaan tekemään jossakin määrin puutteellisen aineiston varassa. Velallisyrityksestä käytettävissä olevien tietojen puutteellisuudesta aiheutuva ongelma on pyritty ratkaisemaan järjestämällä yrityksen taloudelliseen tilaan kohdistuva selvitystyö vaiheittaiseksi tutkinnaksi: taloudellista tilaa selvitetään saneeraushakemuksen, perusselvityksen sekä saneerausohjelmaehdotuksen laatimisen yhteydessä. Siten menettelyn aloittaminen voidaan tehdä suppeamman, siinä vaiheessa käytettävissä olevan, tiedon perusteella, jonka jälkeen perusselvityksen ja saneerausohjelman laatimisen yhteydessä kerätyillä tiedoilla on mahdollista täydentää käsitystä saneerausvelallisen saneerauskelpoisuudesta ja elinkelpoisuudesta ja siten täydellisemmän tiedon perusteella tehdä ratkaisuja saneerausmenettelyn jatkamisesta ja saneerausohjelman vahvistamisesta. 27 Yrityssaneerauslain järjestelmä vaikuttaisi mahdollistavan vaiheittaisen tutkinnan periaatteen soveltamisen, vaikkakaan ei muodollisesti ole rakentunut sen mukaiseksi. Vaiheittaisen tutkinnan periaatteen suosiminen mahdollistaa saneerausmenettelyn alhaisen aloittamiskynnyksen, jolloin menettelyn keskeyttämistä koskevan sääntelyn perusteella karsitaan saneerauskelvottomiksi osoittautuvat yritykset saneerausmenettelyn piiristä menettelyn aloittamisen jälkeen. 28 Alhaisesta aloittamiskynnyksestä aiheutuvien turhiksi käyvien saneerausmenettelyjen määrä ja siitä velkojille aiheutuvat on saanut paljon kritiikkiä, mihin palataan myöhempänä. 27 Koulu 1994, 113-115. 28 Koulu 1994, 115-116 13