8. Rikosasioiden sovittelu
Taustaa Rikosasioiden sovittelua ryhdyttiin kehittämään Yhdysvalloissa 1970-luvulla. Suomessa toiminta käynnistyi vuonna 1983. Toimii kuntien sosiaalitoimen alaisuudessa. Sovittelu on nähty hyvänä keinona puuttua etenkin nuorten tekemiin rikoksiin. Kunnissa sovittelu organisoitiin hyvin moni tavoin ja sovittelun alueellinen laajeneminen taantui 2000- luvun alkupuolella Vuonna 1999 sovitteluun tuli 4573 tapausta ja vuonna 2003 yhteensä 3046 tapausta. Vuonna 2006 voimaan uusi laki Vuonna 2009 sovitteluun tuli 11 880 tapausta
Virallisjärjestelmän kritiikki (Iivari 1988) Lähikontrollin puute Tuomioistuinkritiikki Uusklassisen rikosoikeuden kritiikki Seuraamusjärjestelmän kritiikki Uhrin merkitys Ideologinen kritiikki
Lähestymistapoja Käsitys lainrikkojasta Retributiivinen oikeus Rahabilitaatio Restoratiivinen oikeus Väärintekijä/paha Sairas/uhri Vastuullinen yksilö Toimenpide Rangaistus Hoito/kuntoutus Korjaaminen Keskeinen toimija Oikeusviranomaiset Sosiaali- ja terveysviranomaiset Asianosaiset, yhteisö Uhrin asema Toissijainen Toissijainen Keskeinen
Restoratiivinen oikeus Rikosten sovittelun keskeinen taustateoria on restoratiivinen eli korjaava oikeus Restoratiivisen oikeuden ydin se, että osapuolet kokoontuvat ulkopuolisen sovittelijan tai muun koollekutsujan avulla keskustelemaan siitä, mitä seurauksia rikoksella on ollut ja mitä sen johdosta pitäisi tehdä.
Restoratiivisen oikeuden piirteitä (Elonheimo 2004) Asianosaiset ovat menettelyn keskiössä Vahinkojen korvaaminen Vastuunotto Vaikeuttaa vahinkojen ja vastuun neutralisointia Itse menettely on tärkeä Vapaa keskustelu Kunnioitus Tunteet Moraalinen oppiminen Yhteisöllisyys Ongelmakeskeisyys, rehabilitaatio Win-win mahdollisuus, luovat ratkaisut
Restoratiivinen prosessi (Elonheimo 2004) Erillistapaamiset Yhteistapaaminen Seuranta
Erillistapaamiset Sovittelija tapaa osapuolet erikseen Kertoo perusasiat sovittelusta Auttaa tekemään päätöksen osallistumisesta Ei saa painostaa osallistumaan Valmistaa osapuolet kohtaamaan toisensa
Yhteistapaaminen Osapuolet keskustelevat millainen rikos tapahtunut ja mitä se merkitsee osapuolille. Tekijä tunnustaa teon Uhri kertoo, mitä vahinkoa aiheutunut ja miten se pitäisi korjata Teon moraalinen vääryys ilmaistaan. Tekijä katuu, pyytää anteeksi ja lupaa korjata vahingot Pohditaan, pitäisikö teosta vielä rangaista ja miten. Mietittävä, miten uudet rikokset voisi ehkäistä. Tarvitseeko tekijä esim. apua Asianosaiset sopivat toimintasuunnitelmasta ja seurannasta. Häpeän tuottaminen lopetetaan ja tekijä pyritään reintegroimaan yhteiskuntaan.
Seuranta Seurataan sopimuksen täytäntöönpanoa Kokoonnutaan tarvittaessa uudelleen.
Lainsäädäntö Vuoden 2006 alussa tuli voimaan laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta (1015/2005) Lakivaliokunta (LaVM 13/2005) teki runsaasti muutoksia hallituksen esitykseen (HE 93/2005) Lain myötä rikossovittelu valtakunnallistettiin ja yhdenmukaistettiin
Lain määritelmä rikosasioiden sovittelusta (1 ) Rikosasioiden sovittelulla tarkoitetaan laissa maksutonta palvelua, jossa rikoksesta epäillylle ja uhrille järjestetään mahdollisuus puolueettoman sovittelijan välityksellä kohdata toisensa luottamuksellisesti, käsitellä rikoksesta sen uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja sekä pyrkiä omatoimisesti sopimaan toimenpiteistä niiden hyvittämiseksi.
Lain soveltamisala (1 ) Rikosasioiden sovittelu Riita-asiat, Jos ainakin yksi osapuoli on luonnollinen henkilö Muu kuin rikokseen perustuva vahingonkorvaus vain, jos riita, sen kohde ja asiassa esitetyt vaatimukset ovat vähäisiä (esim. huoneenvuokrasuhteeseen perustuvat saatavat)
Sovittelun edellytykset (2 ) Osapuolten tulee vapaaehtoisesti suostua sovitteluun. Osapuolet ymmärtävät sovittelun ja siinä tehtävien ratkaisujen merkityksen. Ennen suostumuksen antamista henkilölle tulee selvittää sovitteluun liittyvät oikeutensa ja asemansa sovittelussa. Alaikäisen osalta suostumus pitää saada häneltä itseltään sekä huoltajalta. Vajaavaltainen aikuinen voi osallistua sovitteluun, jos ymmärtää asian merkityksen ja suostuu siihen.
Sovittelussa käsiteltävät asiat (3 ) Rikokset, joiden arvioidaan soveltuvan soviteltavaksi ottaen huomioon rikoksen laatu ja tekotapa, rikoksesta epäillyn ja uhrin keskinäinen suhde ja muut rikokseen liittyvät seikat kokonaisuutena. Soviteltavaksi ei saa ottaa alaikäiseen kohdistunutta rikosta, jos uhrilla rikoksen laadun tai ikänsä vuoksi on erityinen suojelun tarve. Jos rikosta ei voida sovitella, myöskään siitä aiheutuneen vahingon korvaamista ei saa sovitella. Riita-asiaa voidaan sovitella, jos se on tarkoituksenmukaista.
Milloin rikosta ei voi sovitella Törkeiden rikosten soviteltavaksi ottamista pitää harkita poikkeuksellisen huolellisesti. Ei sovellu sotilasrikoksiin. Ei, jos tekijä käyttää hyväkseen uhrin suojatonta asemaa (esim. jos aikuinen lapsi pahoinpitelee vanhempaansa) Perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovitteluun pitää suhtautua pidättyvästi Lähisuhdeväkivaltaa ei pidä sovitella, jos väkivalta on toistuvaa tai ovat osallistuneet aiemminkin sovitteluun lähisuhdeväkivallan vuoksi tai jos tekijän suhtautuminen tapaukseen tai osapuolten suhde osoittaa tekijän pitävän väkivaltaa hyväksyttävänä. Ei lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin. Ei hyvin nuoriin lapsiin kohdistuviin pahoinpitelyrikoksiin.
Sovittelun järjestäminen Sovittelutoiminnan yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle (5 ). Lääninhallitus on velvollinen järjestämään sovittelutoimintaa siten, että palvelua on saatavissa läänin kaikissa osissa (7 ). Lääninhallitus voi tehdä asiasta toimeksiantosopimuksen tai tuottaa palvelun itse (8 ).
Kelpoisuusvaatimukset (10 ) Sovittelutoiminnan vastuuhenkilöllä tai ohjaajalla tulee olla tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto. Erityisestä syystä riittää hyvä perehtyneisyys sovittelutoimintaan sekä suunnitteluun ja ohjaamiseen. Sovittelijan tulee olla suorittanut sovittelutoimintaan perehdyttävän koulutusjakson ja tulee olla sellainen koulutus, taito ja kokemus, jota tehtävän hoitaminen edellyttää.
Aloite sovitteluun (13 ) Rikoksesta epäilty Rikoksen uhri Poliisi Syyttäjä Muu viranomainen Alaikäisen huoltaja Vajaavaltaisen edunvalvoja Perheväkivallassa aloiteoikeus vain poliisilla ja syyttäjällä
Sovittelijan tehtävät (17 ) Järjestää sovittelutapaamiset osapuolten kanssa. Sovittelee puolueettomasti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen. Auttaa osapuolia löytämään heitä tyydyttävät ratkaisut rikoksesta sen uhrille aiheutuneiden henkisten ja aineellisten haittojen hyvittämiseksi. Antaa osapuolille tietoa oikeusavusta ja muista palveluista. Laatii sovintosopimuksen ja varmentaa sen. Toimittaa sovittelutoimistolle selostuksen sovittelusta.
Sovittelun järjestäminen (18 ) Sovittelu toimitetaan yleisön läsnä olematta. Osapuolten tulee osallistua sovitteluun henkilökohtaisesti. Osapuoli saa käyttää avustajaa tai tukihenkilöitä, jollei se vaaranna sovittelun häiriötöntä kulkua. Alaikäisen sovittelu tulee järjestää siten, että hän voi saada tukea huoltajaltaan. Huoltajan läsnäolo voidaan kieltää vain, jos se on selvästi alaikäisen edun vastaista. Alle 15 vuotiaan huoltajaa ei kuitenkaan voi kieltää osallistumasta. Sovittelija voi käydä erillisneuvotteluita.
Sovittelun keskeyttäminen (19 ) Jos osapuoli peruuttaa suostumuksensa. Jos on syytä epäillä, ettei suostumus ole vapaaehtoinen. Jos on syytä epäillä, ettei osapuoli kykene ymmärtämään sovittelun ja siinä tehtävien ratkaisujen merkitystä. Jos sovittelu on selvästi vastoin alaikäisen osapuolen etua. Jos muusta syystä sovittelun onnistumiselle ei ole edellytyksiä.
Sovittelun luottamuksellisuus Asiakirjojen julkisuuteen ja sovittelijan vaitiolovelvollisuuteen sovelletaan julkisuuslakia (20 ). Sovittelija ei saa todistaa, mitä hän on tehtävässään saanut tietää soviteltavasta asiasta, jolleivat erittäin tärkeät syyt vaadi sitä (21 ). Osapuoli ei asian myöhemmässä käsittelyssä voi vedota siihen, mitä toinen on esittänyt sovintoon pääsemiseksi (21 ).
Vaikutukset viralliseen prosessiin Syyttämättä jättäminen, jos oikeudenkäynti ja rangaistus kohtuuton ottaen huomioon sovinto Tuomitsematta jättäminen Rangaistuksen lieventämisperuste Rangaistusasteikon lieventäminen Rangaistuslajin vaihtaminen
Perustietoja sovittelusta (2009) Valtaosa sovitteluun ohjautuvista tapauksista rikosasioita (98 %). Yleensä sovittelualoitteen on tehnyt syyttäjä (18 %) tai poliisi (78 %). Yleisimmin käsiteltiin pahoinpitelyitä (hieman alle puolet), vahingontekoja (viidesosa) ja varkausrikoksia (seitsemäsosa). Virallisen syytteen alaisia noin puolet (54 %) ja asianomistajarikoksia noin puolet (46 %) Rikoksentekijöistä alle 15 vuotiaita joka seitsemäs (15 %). Alle 21 vuotiaita noin puolet (47 %).
Perustietoja sovittelusta 2 (2009) Tekijöistä 80 % miehiä, 20 % naisia Asianomistajista 62 % miehiä, 38 % naisia Koulutettuja sovittelijoita oli 1 234 ja reservissä 365 sovittelijaa Sopimukseen päädyttiin 72 % tapauksista Sovittelijat vapaaehtoistyöntekijöitä Rahallisia korvauksia 41 %, työkorvauksia 5 % ja aineettomia sopimuksia 54 %
Rikossovittelun asiamäärät 2006-2009 (Iivari ym. 2010)
Nuorten osuus (Iivari ym. 2010)
Asianomistajien ja epäiltyjen sovittelukokemukset (Iivari 2010)
Rikossovittelun ja restoratiivisen oikeuden edut (Braithwaite 1999, Leinonen 2005) Oikeudenmukaiseksi koettu prosessi Restoratiiviset käytännöt eivät synnytä uhmaa Leimautumisen välttäminen Integroivan häpeän positiivinen vaikutus Uusien rikosten vähentäminen Kuntouttava vaikutus Tehokas rikoksentorjunnan väline Kustannusten säästö Läheisdemokratian lisääminen
Rikossovittelun ja restoratiivisen oikeuden kritiikki Menetelmä ei toimi uhrin kannalta Menetelmä riski tekijän kannalta Vallan epätasapaino Ei auta yhteiskunnan rakenteista aiheutuviin ongelmiin Vähemmistöjen asema vaarantuu Ei sovi nykyaikaan Sosiaalinen kontrolli laajenee Vallan kolmijako häiriintyy
Kirjallisuutta