Peruspalvelujen tila 2011 Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen peruspalvelujen arviointi

Peruspalvelujen tila 2011 Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen peruspalvelujen arviointi 13/2012 Itä-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja

Itä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue Peruspalvelujen tila 2011 Julkaisun tekijöiden nimet ISSN 1798-8802 ISBN 978-952-5885-12-5 Mikkeli 2012 Yhteistyökumppanien tunnukset

Itä-Suomen aluehallintovirasto Julkaisuja 13/2012 Tekijät Itä-Suomen aluehallintovirasto Arviointityöryhmä, puheenjohtaja, kouluneuvos Matti Hänninen Julkaisuaika 30.4.2012 Toimeksiantaja(t) Valtiovarainministeriö Julkaisun nimi Peruspalvelujen tila 2011, Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen peruspalvelujen arviointi Tiivistelmä Aluehallintovirasto edistää toiminta-ajatuksensa mukaisesti alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla. Viraston yhtenä tehtävänä on peruspalvelujen saatavuuden arviointi. Arviointikohteina olevilla peruspalveluilla tarkoitetaan niitä palveluja, jotka koskevat suurta määrää ihmisiä ja vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Vuotta 2011 koskevan arvioinnin kohteena olivat Tasa-arvoinen yhteiskunta: yhteispalvelun kattavuus, hyvinvoiva yhteiskunta; perusopetuksen alueellinen saavutettavuus, toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus, kuntien taloudelliset resurssit ja henkilöstö liikunnan palvelujen tuottamisessa, yleisten kirjastojen verkkoaineistojen hankinta ja käyttö, nuorisolain uudistuksen eteneminen, nuorten sosiaalinen vahvistaminen, ehkäisevän päihdetyön toteutuminen alueilla/kunnissa sekä joukkoliikenteen peruspalvelutaso; Turvallinen yhteiskunta: väkivallan ennaltaehkäisevä toiminta, nopean avun saanti (poliisi ja pelastustoimi), poliisin tutkintapalvelut, palotarkastusten toteutuminen, turvallisuusyhteistyö, tieverkon kunto, elintarvikevalvonta ja eläinlääkintähuolto. Kirjastotoimen, nuorisotoimen, liikuntatoimen, liikennepalvelujen ja tiestön kunto -osuudet on valmisteltu Pohjois- Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa. Jyväskylän yliopiston KUULTO-hanke on valmistellut kuntien yleisen kulttuuritoiminnan ja valtionosuuslaitosten palvelujen arvioinnin. Arvioinnin teemoina olivat syrjäytymisen ehkäisyn kannalta keskeiset palvelut ja harvaan asuttujen alueiden kannalta keskeiset palvelut. Arviointi toteutettiin niin, että valtakunnallinen arviointiraportti laadittiin ennen alueellisia raportteja. Tällä tavoin arviointi pyritään sitomaan osaksi keskushallinnon suunnittelu- ja päätöksentekosykliä. Asiasanat Itä-Suomen aluehallintovirasto, peruspalvelut, arviointi, Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ISBN (painettu) 978-952-5885-12-5 ISSN (verkkojulkaisu) 1798-8802 Kokonaissivumäärä 206 Kieli Suomi Hinta Julkaisija Itä-Suomen aluehallintovirasto Kartat julkaistu Affecto Finland Oy:n luvalla Itä-Suomen aluehallintoviraston julkaisusarja 13/2012

Itä-Suomen aluehallintovirasto Julkaisuja 13/2012 Toteutuuko tasa-arvoinen yhteiskunta? Peruspalvelujen arviointi on valtion aluehallinnossa lakisääteinen tehtävä. Itä- Suomen aluehallintovirasto kertoo tämän raportin avulla, mille hyvinvoinnin tila Itä-Suomessa näyttää. Arviointiin kuuluu myös eri tahoille annettavat toimenpide-ehdotukset. Nostan esille kaksi arviointikohdetta. Toinen koskee poliisin palvelujen saatavuutta ja toinen kirjastojen keinoja edistää aktiivista kansalaisuutta. Raportti totea, että Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella toimivien kolmen poliisilaitoksen palvelutaso on heikompi kuin maassa keskimäärin. Tämä liittyy mm. toimintavalmiuteen. Alueet, joilla on selvät väestökeskittymät, kykenevät lähelle valtakunnallista keskiarvoa eli 22 minuuttia. Mutta alueilla, joilla välimatkat ovat pitkiä ja asutus hajanaista, saattaa tuo keskiarvo kolminkertaistua. "Pienten ja syrjäisten kuntien keskimääräiset toimintavalmiusajat ovat tunnin luokkaa", raportissamme todetaan. Esimerkiksi Joensuun hyvä toimintavalmiusaika, 14,2 minuuttia, muuttuu Ilomantsissa 43,1 minuutiksi. Yli 50 minuutin toimintavalmiusaikoja on kahdeksassa Itä-Suomen kunnassa ja 40 50 minuutin toimintavalmiusaikoja yli 10 kunnassa. Keskimääräinen hyvä poliisin toimintavalmius peittää heikosti alueen syrjäisten seutujen huonot luvut. Turvallisen Itä-Suomen yksi tärkeimpiä toimijoita on poliisi. Nopea avun saanti kiireellisissä ja viipymättä hoidettavissa hälytystehtävissä ovat tärkeimpiä asioita, kun kansalaiset arvioivat, onko kunta turvallinen. Poliisille annetut lisämäärärahat vuosille 2012 2015 on tarkoitettu kaikkien kuntalaisten turvallisuuden parantamiseen. Jotta poliisin resurssit riittävät, on sisäasianministeriö asettanut poliisin hallintorakenteen kehittämishankkeen Pora III:n. Pora III kohdistuu hallinnon keventämiseen. Johto-, tuki- ja hallintoresursseja karsitaan niin paikallisella, alueellisella kuin valtakunnallisellakin tasolla. Peruspalvelujen raportista saa tälle työlle tärkeät kehittämisehdotukset. Maakunnittaiset poliisilaitokset tulee hallinnollisina rakenteina säilyttää. Aluehallintoviraston poliisin vastuualueen vähäiset nykyiset resurssit tulee edelleen kohdentaa poliisin turvallisuustyön arviointiin. Ja arviointia ei saa jatkossakaan tehdä isoilla keskiarvoluvuilla, joiden alle syrjäisten seutujen turvallisuuserot peittyisivät. Kirjastot estämään syrjäytymistä Usein ajatellaan, että eriarvoisuus syntyy heikon taloudellisen tilanteen, asunnottomuuden, alhaisen koulutustason, työttömyyden tai palvelujen vajeen pohjalta. Harvemmin ajatellaan, että tiedollinen syrjäytyminen on yksi syrjäytymisen muoto. Informaatioteknologia saattaa vahvistaa pärjääviä ihmisiä osallisuuteen ja tiedon saantiin, mutta osa väestöstä jää osattomaksi sähköisen viestinnän tarjoamista uusista mahdollisuuksista. Kirjastot ovat olleet Suomessa tiedon jakajia kansalaisen asemasta riippumatta. Informaatioteknologian mahdollisuudet eivät ole kuitenkaan kaikille kirjastoille Itä-Suomessa samat. Verkkoaineistojen ja e-kirjojen hankinta ja tarjonta vaihtelee maakunnittain ja kunnittain. E-kirjojen tarjonta on itse asiassa heikentynyt vuoden 2004 vastaavaan arviointiin verrattuna, vaikka tilanteen luulisi olevan päinvastoin.

Itä-Suomen aluehallintovirasto Julkaisuja 13/2012 Mitä tehdä, jotta tiedon puute ei ole syrjäytymisen syy? Kirjastojen kannattaa tehdä enemmän yhteistyötä. Verkkosisältöjä voi hankkia yhdessä, samoin niiden markkinointia ja opastusta voi kokeilla yhdessä. Maakuntakirjastot voivat ottaa tässä asiassa johtajan roolin. Tämän peruspalveluraportin kehittämisehdotukset tältä osin ovat mieluisaa luettavaa. Itä-Suomessa käynnistetään "Avoimissa oppimisympäristöissä aktiivisiksi kansalaisiksi" -hanke. Sen tavoitteena on edistää Itä-Suomen yleisten kirjastojen verkkosisältöjä. Varkauden kaupunginkirjastossa alkoi viime syksynä Verkkopuikkari-hanke. Tässä hankkeessa opastetaan asiakkaita verkkokäyttöön ja jalkaudutaan tietokoneen kanssa erilaisten ryhmien luo. Hanke sisältää myös kirjastojen henkilöstön verkko-osaamisen koulutusta. Hyvä Varkaus!

Itä-Suomen aluehallintovirasto Julkaisuja 13/2012 Sisällysluettelo ESIPUHE 1. TOIMEKSIANTO JA TYÖN ORGANISOINTI... 7 2. TOIMINTAYMPÄRISTÖ... 9 2.1 Toiminta-alue... 9 2.2. Väestö... 10 2.3 Elinkeinot, työllisyys ja talous... 22 2.4. Asunnottomuus... 33 2.5. Koulutustaso, koulutukseen sijoittuminen ja syrjäytyminen... 36 3. ARVIOINNIN KESKEISET TULOKSET... 39 4. TASA-ARVOINEN YHTEISKUNTA... 47 4.1 Yhteispalvelun kattavuus... 47 5. HYVINVOIVA YHTEISKUNTA... 57 5.1 Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus... 57 5.2. Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus... 68 5.3. Kuntien taloudelliset resurssit ja henkilöstö liikunnan peruspalvelujen tuottamisessa... 77 5.4. Yleisten kirjastojen verkkoaineistojen hankinta ja käyttö... 89 5.5. Kuntien yleisen kulttuuritoiminnan ja valtionosuuslaitosten palvelut... 101 5.6. Nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, työpajat ja etsivä nuorisotyö sosiaalisen vahvistamisen välineitä... 117 5.7. Ehkäisevän päihdetyön toteutuminen kunnissa... 126 5.8 Joukkoliikenteen peruspalvelutaso... 132 6. TURVALLINEN YHTEISKUNTA... 144 6.1 Poliisitoimi... 144 6.1.1 Ennalta estävä toiminta... 144 6.1.2 Nopean avun saanti... 148 6.1.3 Tutkintapalvelut... 153 6.2 Pelastustoimi... 157 6.2.1 Ennalta ehkäisevä toiminta... 162 6.2.2 Nopean avun saanti... 166 6.2.3 Turvallisuusyhteistyö... 172 6.3. Tieverkon kunto... 175 6.4 Elintarvikevalvonta... 190 6.5. Eläinlääkintähuolto... 198

1. TOIMEKSIANTO JA TYÖN ORGANISOINTI Toimeksianto ja arviointikohteet Aluehallintovirastot toteuttavat toiminta-ajatuksensa mukaisesti alueellista yhdenvertaisuutta edistämällä oikeusturvaa, hyvinvointia ja turvallisuutta yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Tässä työssä virastojen yhtenä tehtävänä on peruspalvelujen saatavuuden arviointi. Arvioitavina ovat palvelut, joita käyttää suuri joukko ihmisiä ja joilla on vaikutus kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen saattaa aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Arvioinnin avulla selvitetään kansalaisten asemaa suhteessa tuotettuihin palveluihin maan eri osissa. Asianomaiset ministeriöt ja keskushallinnon virastot ohjaavat arviointia omalla toimialallaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset osallistuvat liikenteen sekä kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointiin. Vuotta 2011 koskevan peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arvioinnin teemana ovat syrjäytymisen ehkäisyn ja harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden kannalta keskeiset palvelut. Kuntien yleisen kulttuuritoiminnan ja valtionosuuslaitosten palveluja sekä maantieverkon kuntoa on nyt arvioitu ensimmäisen kerran. Aluehallintovirastojen tulosohjausryhmä on valinnut arviointikohteet. Aluehallintovirastojen suorittama valtakunnallinen arviointi tuottaa osaltaan tietoa muun muassa valtakunnalliseen Kunnallistalouden- ja hallinnon neuvottelukunnan arviointijaoston tuottamaan peruspalvelujen tila-raporttiin. Aluehallintoviranomaisten yhdessä tuottama valtakunnallinen arviointiraportti on julkaistu ennen tätä alueellista raporttia. Toimeksi saatujen arviointien lisäksi Itä-Suomen aluehallintovirasto on tämän raportin toimintaympäristö-osuudessa kuvannut keskeisiä alueen väestöön, hyvinvointiin ja talouteen liittyvää tilastoaineistoa. Vuoden 2011 alueellisen arvioinnin arviointikohteet: Tasa-arvoinen yhteiskunta Yhteispalvelun kattavuus Hyvinvoiva yhteiskunta Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus Kuntien taloudelliset resurssit ja henkilöstö liikunnan palvelujen tuottamisessa Yleisten kirjastojen verkkoaineistojen hankinta ja käyttö Nuorisolain uudistuksen eteneminen, nuorten sosiaalinen vahvistaminen Kuntien yleisen kulttuuritoiminnan ja valtionosuuslaitosten palvelut Ehkäisevän päihdetyön toteutuminen alueilla/kunnissa Joukkoliikenteen peruspalvelutaso Turvallinen yhteiskunta Väkivallan ennaltaehkäisevä toiminta Nopean avun saanti (poliisi ja pelastustoimi) Poliisin tutkintapalvelut Peruspalvelujen arviointi 2011 7

Palotarkastusten toteutuminen Turvallisuusyhteistyö Tieverkon kunto Elintarvikevalvonta Eläinlääkintähuolto Arviointityön organisointi Arviointityö on tehty työryhmässä, johon Itä-Suomen aluehallintovirasto ja Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valitsivat omista asiantuntijoistaan arviointikohdevastaavat ja karttavastaavat. Kuntien yleisen kulttuuritoiminnan arviointikohde tuotettiin Jyväskylän yliopiston KUULTO-hankkeen toimesta. Arvioinnin koordinoijana ja työryhmän puheenjohtajana oli kouluneuvos Matti Hänninen ja työryhmän sihteerinä osastosihteeri Pia Hakkarainen. Aluehallintoviraston johtoryhmä käsitteli arvioinnin tulokset ja toimenpide-ehdotukset. Arviointiryhmään kuuluivat ja raportin kirjoitus- ja koontityöstä vastasivat: o Työryhmän puheenjohtaja, arviointityön koordinointi, toimintaympäristön kuvaus: Matti Hänninen, kouluneuvos o Toimintaympäristö: Timo Tiainen, ylitarkastaja o Yleisten kirjastojen verkkoaineistojen hankinta ja käyttö: Eeva Hiltunen, sivistystoimentarkastaja, Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus o Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus: Markku Huttunen, sivistystoimen ylitarkastaja o Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus: Matti Koskela, tarkastaja o Joukkoliikenteen peruspalvelutaso ja tieverkon kunto: Liisa Joenperä, joukkoliikenneasiantuntija, Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus o Kuntien talous- ja henkilöstöresurssit liikunnan peruspalvelujen tuottamisessa: Maarit Viljakainen, nuoriso- ja liikuntatoimen tarkastaja, Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus o Yhteispalvelun kattavuus: Tuula Kääriäinen, neuvotteleva virkamies o Yleinen kulttuuritoiminta; kulttuuritoiminnan palveluiden tuottaminen ja käyttö: Jutta Virolainen, Jyväskylän yliopisto, KUULTO-projekti o Nuorisolain uudistuksen eteneminen ja nuorten sosiaalinen vahvistaminen: Kirsi Kohonen, suunnittelija, Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus o Ehkäisevä päihdetyö: Satu Syrjälä, sosiaalihuollon ylitarkastaja o Pelastustoimi: Seppo Pirskanen, pelastustarkastaja o Poliisitoimi: Petri Marjamaa, poliisitarkastaja, Poliisihallitus o Elintarvikevalvonta: Piritta Hirvonen, ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja o Eläinlääkintähuolto: Riitta Mustonen, läänineläinlääkäri o Karttasovelluksen asiantuntija: Harri Moilanen, suunnittelija o Työryhmän sihteeri: Pia Hakkarainen, osastosihteeri Yhteystiedot ovat liitteessä 1. Peruspalvelujen arviointi 2011 8

2. TOIMINTAYMPÄRISTÖ 2.1 Toiminta-alue Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialue muodostuu Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnista. Alueen pinta-ala on 60 719 km². Se on 12,2 prosenttia koko maan pinta-alasta. Neljäsosa alueesta on vesistöä. Itä-Suomen aluehallintoviraston päätoimipaikka on Mikkelissä ja muut toimipaikat ovat Kuopiossa ja Joensuussa. Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella toimii kolme maakunnan liittoa ja kolme elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jonka toimipaikka sijaitsee Kuopiossa, on kaikki kolme päävastuualuetta: elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualue, liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue sekä ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue. Osa liikenne- ja infrastruktuuri vastuualueen henkilöstöstä työskentelee Joensuussa ja Mikkelissä. Joensuussa toimivassa Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa ja Mikkelissä toimivassa Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa on liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualuetta lukuun ottamatta muut päävastuualueet. Vuonna 2011 Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella oli 52 kuntaa. Seutukuntia alueella on 11. Maavoimien Esikunta toimii Mikkelissä. Se johtaa muun muassa Kouvolassa sijaitsevaa Itä-Suomen Sotilasläänin Esikuntaa (ISSLE), jonka vastuualueelle Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialue sijoittuu. ISSLE koordinoi muun muassa viranomaisyhteistyötä alueella. Helmikuussa 2012 julkaistun puolustusvoimauudistuksen mukaan nykyiset sotilasläänit lakkautettaisiin. Alueellisina organisaatioina toimivat tällä hetkellä Etelä-Savon Aluetoimisto, Pohjois-Savon Aluetoimisto ja Pohjois-Karjalan Aluetoimisto. Pohjois-Karjalan rajavartiosto toimii Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntien alueella. Valvottavaa rajaosuutta on yhteensä 304 kilometriä. Poliisin hallinnon muututtua vuonna 2010 perustetun Poliisihallituksen päätoimipaikka on Helsingissä ja muut toimipaikat Mikkelissä, Riihimäellä, Turussa ja Oulussa. Poliisin paikallishallintona toimii alueella edelleen kolme maakunnallista poliisilaitosta. Pelastustoimi on organisoitu alueella myös kolmeen maakunnalliseen pelastustoimen alueeseen. Myös hätäkeskukset ovat toistaiseksi toimineet alueella maakunnallisten hätäkeskusten turvin. Näin säännöllistä yhteistyötä tekevien poliisin, pelastustoimen ja hätäkeskusten toimialueet ovat olleet tähän saakka yhtenevät. Vuonna 2011 aloitetun hätäkeskusuudistuksen myötä Etelä-Savon ja Pohjois- Karjalan hätäkeskukset lakkautetaan vuoden 2012 loppuun mennessä ja niiden toiminnot keskitetään Kuopioon perustettavaan Itä- ja Kaakkois-Suomen hätäkeskukseen. Vuoden 2012 alussa Itä-Suomen maistraatin toimialueeseen kuuluvat kaikki kolme maakuntaa. Yksiköitä on Iisalmessa, Joensuussa, Juuassa, Kuopiossa, Mikkelissä, Savonlinnassa ja Varkaudessa. Peruspalvelujen arviointi 2011 9

Itä-Suomen yliopiston kampukset sijaitsevat Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Mikkelin yliopistokeskuksessa on Aalto-yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston toimintoja. Alueella toimii neljä ammattikorkeakoulua: Mikkelin ammattikorkeakoulu, Savonia-ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun koulutusyksikkö Pieksämäellä. Aluehallintoviraston toimialueella on neljä erikoissairaanhoidon sairaanhoitopiiriä: Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, Etelä-Savon sairaanhoitopiiri, Itä-Savon sairaanhoitopiiri sekä Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri. 2.2. Väestö Koko alueen väestö vähenee edelleen, mutta alueelliset vaihtelut ovat suuret Vuoden vaihteessa 2011 2012 Itä-Suomen alueen asukasluku oli 567 774 (taulukko 1) ja väestöntiheys 11,7 henkilöä/maakm 2. Väestöstä 71,7 prosenttia asui vuoden 2010 lopussa taajamissa. Koko maan taajama-aste oli 84,1 prosenttia. Peruspalvelujen arviointi 2011 10

TAULUKKO 1. Itä-Suomen väkilukuja 31.12.2011 ETELÄ-SAVO Asukasluku 31.12.2011 Muutos vuonna 2011 POHJOIS-SAVO Asukasluku 31.12.2011 Muutos vuonna 2011 POHJOIS-KARJALA Mikkelin seutukunta 72 722-201 Koillis-Savon seutukunta 19 698-125 Joensuun seutukunta 123 486 501 Hirvensalmi 2 389-50 Juankoski 5 146-24 Ilomantsi 5 834-49 Kangasniemi 5 865-99 Kaavi 3 385 8 Joensuu 73 758 453 Mikkeli 48 907 156 Nilsiä 6 499-41 Juuka 5 453-136 Mäntyharju 6 393-63 Rautavaara 1 848-24 Kontiolahti 14 000 278 Pertunmaa 1 910-26 Tuusniemi 2 820-44 Liperi 12 286 15 Puumala 2 419-58 Outokumpu 7 377-34 Ristiina 4 839-61 Kuopion seutukunta 122 585 949 Polvijärvi 4 778-26 Kuopio 97 433 640 Pieksämäen seutukunta 31 944-281 Maaninka 3 841 8 Keski-Karjalan seutukunta 19 039-189 Joroinen 5 342-52 Siilinjärvi 21 311 301 Kesälahti 2 362-41 Juva 6 902-60 Kitee 9 153-110 Pieksämäki 19 700-169 Sisä-Savon seutukunta 15 148-57 Rääkkylä 2 532-22 Savonlinnan seutukunta 49 072-448 Suonenjoki 7 577-21 Asukasluku 31.12.2011 Muutos vuonna 2011 Rautalampi 3 481 6 Tohmajärvi 4 992-16 Enonkoski 1 566-49 Tervo 1 700-6 Pielisen Karjalan seutukunta 23 381-272 Heinävesi 3 827-85 Vesanto 2 390-36 Lieksa 12 585-102 Kerimäki 5 554-87 Nurmes 8 359-149 Punkaharju 3 715-18 Varkauden seutukunta 33 011-322 Valtimo 2 437-21 Rantasalmi 3 949-47 Leppävirta 10 405-151 Savonlinna 27 585-100 Varkaus 22 606-171 Sulkava 2 876-62 Ylä-Savon seutukunta 57 688-258 Iisalmi 22 147 52 Keitele 2 524-18 Kiuruvesi 9 063-94 Lapinlahti 10 386-26 Pielavesi 5 006-81 Sonkajärvi 4 600-71 Vieremä 3 962-20 Yhteensä 153 738-930 Yhteensä 248 130 187 Yhteensä 165 906 40 Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 11,00 14,80 9,34 Itä-Suomi 567 774-703 Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 11,70 KOKO MAA 5 401 267 25 991 Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 17,77 Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2011 (16.3.2012) ja väestötiheys alueittain 1.1.2012 (16.3.2012) Itä-Suomen asukastiheyttä kuvaavasta kartasta (kuvio 1) käy hyvin ilmi se, miten asutus painottuu teiden varsille, ja se sijoittuu myös vesistöjen rannoille. Alueen vesistöisyys vaikuttaa siten, että etäisyydet ovat pitkiä kunta- ja maakuntakeskuksiin. Asutus on kohtuullisen tasaisesti sijoittunutta koko Itä-Suomeen, mutta se on harvaa. Täysin asumattomia alueita on vain Pohjois-Savon ja Pohjois- Karjalan pohjois- ja koillisosissa. Itä-Suomen asutuksen ominaispiirre on myös se, että asutuskeskittymät ovat pieniä eivätkä kovin tiheästi asutettuja. Peruspalvelujen arviointi 2011 11

KUVIO 1. Asukastiheys (henkilöä per km 2 ) Itä-Suomessa vuonna 2010. Lähde: Tilastokeskus. Väestö väheni vuonna 2011 Etelä-Savon maakunnassa. Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa väestön määrä kasvoi. Koko Itä-Suomen väestön väheneminen oli noin 700 henkeä. Väestömäärän väheneminen jäi Itä-Suomessa vuonna 2011 alle neljännekseen siitä, mitä se on ollut 1990-luvun laman jälkeisenä aikana (1993-) keskimäärin (kuvio 2). Ensi kertaa sitten vuoden 1993 Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan väestömäärät kuitenkin kasvoivat. Koko Itä-Suomen alueella asui vuoden 2011 lopussa lähes 45 000 henkilöä (7,3 %) vähemmän kuin vuonna 1992. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan väestön ennustetaan edelleen vähenevän tulevina vuosikymmeninä. Peruspalvelujen arviointi 2011 12

270 000 250 000 230 000 henkeä 210 000 190 000 170 000 150 000 130 000 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024 2026 2028 2030 2032 2034 2036 2038 2040 Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Etelä-Savo, ennuste Pohjois-Savo, ennuste Pohjois-Karjala, ennuste KUVIO 2. Väkiluvun kehitys vuosina 1980 2011 ja väestöennuste vuosille 2012 2040 maakunnittain Itä-Suomessa Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2011 (16.3.2012) ja väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009 2040 (30.9.2009) Suomen kuudesta väestöä menettäneestä maakunnasta Etelä-Savon väestömäärä pieneni vuonna 2011 määrällisesti eniten ja prosentuaalisesti toiseksi eniten (-0,6 %) Kainuun jälkeen. Vuonna 2011 väestön väheneminen jäi Etelä-Savossa noin 150 henkilöä pienemmäksi kuin mitä se on keskimäärin ollut 1990-luvun laman jälkeisenä aikana. Kuudessa alueen kunnassa väkiluku (taulukko 1) pieneni yli kaksi prosenttia ja Enonkoskella yli kolme prosenttia. Määrällisesti eniten vähenivät Varkauden asukkaat. Väkiluku kasvoi Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntakeskuksissa ja muutamissa niitä ympäröivissä kunnissa, eli Siilinjärvellä, Maaningalla, Kontiolahdella ja Liperissä. Etelä-Savossa väkiluku kasvoi ainoastaan Mikkelissä. Lisäksi väestön määrä kasvoi Iisalmessa, Kaavilla ja Rautalammilla. Seutukunnista vain Kuopion ja Joensuun seutukuntien väkiluvut kasvoivat. Suhteellisesti eniten väestö väheni Pielisen Karjalan seutukunnassa. Väkiluvun muutokset ovat kunnittain eriytyneet voimakkaasti 2000-luvulla (kuvio 3). Kun Itä-Suomen alueen väestö on 2000-luvun aikana vähentynyt yli neljällä ja puolella prosentilla, niin Rautavaaralla, Puumalassa, Valtimolla ja Rääkkylässä väestömäärät ovat pienentyneet yli viidenneksellä. Toisaalta koko maan väestön lisäyksen (4,4 %) ovat ylittäneet Kontiolahti (23,5 %), Siilinjärvi, Liperi ja Kuopio. Myös Joensuun väkimäärä on kasvanut 2000-luvulla. Peruspalvelujen arviointi 2011 13

Mikkeli (-0,5 %) Savonlinna (-6,4 %) Ristiina (-6,7 %) Joroinen (-10,0 %) Kerimäki (-10,5 %) Hirvensalmi (-11,0 %) Mäntyharju (-11,2 %) Pertunmaa (-11,6 %) Juva (-11,8 %) Pieksämäki (-11,8 %) Kangasniemi (-12,9 %) Punkaharju (-14,7 %) Rantasalmi (-15,0 %) Enonkoski (-18,0 %) Heinävesi (-18,3 %) Sulkava (-18,4 %) Puumala (-21,2 %) Mikkelin seutukunta (-4,6 %) Savonlinnan seutukunta (-10,5 %) Pieksämäen seutukunta (-11,5 %) Siilinjärvi (8,8 %) Kuopio (5,7 %) Maaninka (-1,8 %) Iisalmi (-5,3 %) Nilsiä (-6,0 %) Lapinlahti (-6,9 %) Leppävirta (-7,2 %) Suonenjoki (-7,6 %) Varkaus (-9,9 %) Vieremä (-11,1 %) Rautalampi (-11,9 %) Kaavi (-12,4 %) Juankoski (-13,5 %) Tuusniemi (-13,5 %) Kiuruvesi (-13,7 %) Sonkajärvi (-14,8 %) Tervo (-15,4 %) Keitele (-16,0 %) Vesanto (-16,6 %) Pielavesi (-17,4 %) Rautavaara (-25,2 %) Kuopion seutukunta (6,0 %) Varkauden seutukunta (-9,1 %) Ylä-Savon seutukunta (-9,8 %) Sisä-Savon seutukunta (-11,1 %) Koillis-Savon seutukunta (-12,3 %) Kontiolahti (23,5 %) Liperi (7,0 %) Joensuu (4,1 %) Outokumpu (-11,6 %) Polvijärvi (-12,7 %) Kitee (-13,2 %) Nurmes (-15,7 %) Tohmajärvi (-16,4 %) Juuka (-18,3 %) Lieksa (-18,7 %) Kesälahti (-19,4 %) Ilomantsi (-19,8 %) Rääkkylä (-20,2 %) Valtimo (-21,1 %) Joensuun seutukunta (1,7 %) Keski-Karjalan seutukunta (-15,8 %) Pielisen Karjalan seutukunta (-17,9 %) POHJOIS-SAVO (-2,9 %) POHJOIS-KARJALA (-3,9 %) ETELÄ-SAVO (-8,0 %) ITÄ-SUOMI (-4,6 %) KOKO MAA (4,4 %) -30-25 -20-15 -10-5 0 5 10 15 20 25 Luonnollinen väestönlisäys, % Kuntien välinen nettomuutto, % Nettosiirtolaisuus, % KUVIO 3. Väestönmuutokset (suluissa, %) eri tekijöittäin Itä-Suomen kunnissa maakunnittain vuosina 2000 2011. Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestönmuutokset alueittain 1980 2010 (29.4.2011) ja väestön ennakkotilasto, väestönmuutosten ennakkotiedot tapahtumaneljänneksen mukaan alueittain 2011 (26.1.2012). Peruspalvelujen arviointi 2011 14

Sekä muuttoliike että luonnollinen väestönmuutos ovat vähenemisen syinä Väestönmuutokset ovat johtuneet Itä-Suomen alueella pääsääntöisesti siitä, että luonnollinen väestönmuutos ja muuttoliike ovat olleet negatiivisia (kuvio 3). Nettosiirtolaisuus on vain hieman hidastanut väestön vähenemistä kaikissa Itä-Suomen kunnissa vuosina 2000 2011 Hirvensalmea ja Rautavaaraa lukuun ottamatta. Muita peruskuvasta poikkeavia kuntia ovat olleet väestönkasvukunnat Kuopio, Siilinjärvi, Kontiolahti, Liperi ja Joensuu, joihin lisäys on tullut luonnollisesta väestönmuutoksesta, muuttoliikkeestä ja siirtolaisuudesta. Väestötappiokunnista Hirvensalmella ja Maaningalla muuttoliike on ollut positiivista. Maaseutukunnissa erityisen suuri huoli on vähäinen syntyvyys. Maakuntatasolla (kuvio 4) havaitaan, että kaikissa maakunnissa kuolleisuus on ollut syntyvyyttä suurempaa jo pitkään, ja syntyvien määrän trendi on ollut laskeva vuodesta 1983 lähtien. Vuonna 2011 syntyi noin 2 900 (35 %) lasta vähemmän kuin vuonna 1983. Kuntien välinen nettomuutto on erityisesti aktiiviväestön osalta ollut negatiivista siitä lähtien kun koko maan talous kääntyi kasvuun 1990-luvun laman jälkeen. Pohjois-Karjalassa nettosiirtolaisuus on nostanut kokonaisnettomuuton positiiviseksi vuosina 2009 2011 ja Pohjois-Savossa vuonna 2011. henkeä 4 000 3 000 2 000 1 000 0-1 000-2 000 Etelä-Savo 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011* henkeä 4 000 3 000 2 000 1 000 0-1 000-2 000 Pohjois-Savo 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011* Elävänä syntyneet Kuolleet Elävänä syntyneet Kuolleet Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus henkeä 4 000 3 000 2 000 1 000 0-1 000-2 000 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011* Elävänä syntyneet Kuntien välinen nettomuutto Pohjois-Karjala Kuolleet Nettosiirtolaisuus henkeä 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0-10 000 Koko maa 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011* Elävänä syntyneet Kuolleet Nettosiirtolaisuus KUVIO 4. Väestönmuutokset maakunnittain Itä-Suomessa vuosina 1980 2011. Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestönmuutokset alueittain 1980 2010 (29.4.2011) ja väestön ennakkotilasto, väestönmuutosten ennakkotiedot tapahtumaneljänneksen mukaan alueittain 2011 (26.1.2012). Väestö on ikääntynyttä Väestökehityksen megatrendejä Itä-Suomessa ovat olleet suurimmalta osin kuntien välisestä muuttoliikkeestä aiheutunut väestön vähentyminen (kuviot 3 ja 4) sekä nuorimpien ikäluokkien pieneneminen ja ikääntyneemmän väestön määrän kasvaminen (kuvio 5). Työikäinen (15 64-vuotiaat) väestö on 2000-luvulla vähentynyt Itä-Suomessa kahdeksalla prosentilla. Peruspalvelujen arviointi 2011 15

Mikkeli (-0,5 %) Savonlinna (-6,4 %) Ristiina (-6,7 %) Joroinen (-10,0 %) Kerimäki (-10,5 %) Hirvensalmi (-11,0 %) Mäntyharju (-11,2 %) Pertunmaa (-11,6 %) Pieksämäki (-11,8 %) Juva (-11,8 %) Kangasniemi (-12,9 %) Punkaharju (-14,7 %) Rantasalmi (-15,0 %) Enonkoski (-18,0 %) Heinävesi (-18,3 %) Sulkava (-18,4 %) Puumala (-21,2 %) Mikkelin seutukunta (-4,6 %) Savonlinnan seutukunta (-10,5 %) Pieksämäen seutukunta (-11,5 %) Siilinjärvi (8,8 %) Kuopio (5,7 %) Maaninka (-1,8 %) Iisalmi (-5,3 %) Nilsiä (-6,0 %) Lapinlahti (-6,9 %) Leppävirta (-7,2 %) Suonenjoki (-7,6 %) Varkaus (-9,9 %) Vieremä (-11,1 %) Rautalampi (-11,9 %) Kaavi (-12,4 %) Juankoski (-13,5 %) Tuusniemi (-13,5 %) Kiuruvesi (-13,7 %) Sonkajärvi (-14,8 %) Tervo (-15,4 %) Keitele (-16,0 %) Vesanto (-16,6 %) Pielavesi (-17,4 %) Rautavaara (-25,2 %) Kuopion seutukunta (6,0 %) Varkauden seutukunta (-9,1 %) Ylä-Savon seutukunta (-9,8 %) Sisä-Savon seutukunta (-11,1 %) Koillis-Savon seutukunta (-12,3 %) Kontiolahti (23,5 %) Liperi (7,0 %) Joensuu (4,1 %) Outokumpu (-11,6 %) Polvijärvi (-12,7 %) Kitee (-13,2 %) Nurmes (-15,7 %) Tohmajärvi (-16,4 %) Juuka (-18,3 %) Lieksa (-18,7 %) Kesälahti (-19,4 %) Ilomantsi (-19,8 %) Rääkkylä (-20,2 %) Valtimo (-21,1 %) Joensuun seutukunta (1,7 %) Keski-Karjalan seutukunta (-15,8 %) Pielisen Karjalan seutukunta (-17,9 %) POHJOIS-SAVO (-2,9 %) POHJOIS-KARJALA (-3,9 %) ETELÄ-SAVO (-8,0 %) ITÄ-SUOMI (-4,6 %) KOKO MAA (4,4 %) -60-40 -20 0 20 40 60 80 100 0-14 v. 15-64 v. 65-74 v. 75 v. - KUVIO 5. Väestönmuutokset (suluissa, %) eri ikäryhmien osalta Itä-Suomen kunnissa maakunnittain vuosina 2000 2011 Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2011 (16.3.2012). Peruspalvelujen arviointi 2011 16

Poikkeuksia tämänkaltaiselle väestörakenteen muutokselle 2000-luvulla ovat olleet ainoastaan Siilinjärvi, Kuopio ja Joensuu, joissa 15 64-vuotiaiden ikäluokka on suurentunut, sekä Liperi ja Kontiolahti, joissa ainoina Itä-Suomen kuntina kyseisen ikäluokan lisäksi myös alle 15-vuotiaiden ikäluokka on kasvanut. Yli 65-vuotiaiden määrä on vähentynyt ainoastaan Pertunmaalla, Rantasalmella, Tervossa ja Rääkkylässä. Kyse on ollut Rääkkylää lukuun ottamatta vain muutamista henkilöistä. Itä-Suomessa yli 65-vuotiaiden osuus koko väestöstä vuonna 2011 oli 21,4 prosenttia (kuvio 6), kun koko maan luku oli 18,1 prosenttia. Koko maata edullisempi ikärakenne alle 65-vuotiaiden määrällä arvioituna oli Joensuussa, Liperissä, Kuopiossa, Siilinjärvellä ja Kontiolahdella. Eniten 15 64-vuotiaita oli maakunnittain tarkasteltuna Mikkelissä (64,8 %), Joensuussa (67,7 %) ja Kuopiossa (68,0 %) sekä vähiten Pertunmaalla (56,8 %), Kesälahdella (57,3 %) ja Pielavedellä (56,8 %). Alle 15-vuotiaita oli suhteellisesti vähiten Puumalassa (9,3 %) ja eniten Kontiolahdella (23,0 %). Sekä väestöllinen että taloudellinen huoltosuhde ovat huonoja Tarkasteltaessa väestöllistä huoltosuhdetta, eli alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden määrän suhdetta 15 64-vuotiaiden määrään, vuonna 2011 ainoastaan Kuopiossa ja Joensuussa oli 15 64-vuotiaita suhteessa muun ikäisiin enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Koko maassa alle 15- ja yli 65- vuotiaita oli noin puolet vähemmän kuin työikäisiä (kuvio 7). Eräissä kunnissa (Pertunmaa, Vesanto ja Pielavesi) alle 15- ja yli 65-vuotiaita oli ainoastaan neljännes vähemmän kuin työikäisiä (kuvio 6). Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuoteen 2020 mennessä väestöllinen huoltosuhde koko maassa heikkenisi siten, että alle 15- ja yli 65-vuotiaita olisi enää noin kolmannes vähemmän kuin työikäisiä. Rautavaaralla, Pielavedellä, Valtimolla, Vesannolla, Puumalassa, Lieksassa ja Sulkavalla oltaisiin jo tilanteessa, jossa alle 15- ja yli 65-vuotiaita olisi työikäisiä enemmän. Vuonna 2030 koko maassa olisi alle 15- ja yli 65-vuotiaita enää neljännes vähemmän kuin työikäisiä. Suurimmassa osassa (36 kuntaa) Itä-Suomen kuntia olisi tuolloin nykykuntarakenteella enemmän muun ikäisiä kuin 15 64-vuotiaita. Huoltosuhteen heikentymisen oletetaan tapahtuvan hyvin nopeasti (kuvio 7) jo 2010-luvulla, kuten esimerkiksi Lieksassa. Vuonna 2011 Lieksassa oli alle 15- ja yli 65- vuotiaita 37 prosenttia vähemmän kuin työikäisiä, mutta vuonna 2030 heitä olisi jo 37 prosenttia enemmän kuin työikäisiä. Peruspalvelujen arviointi 2011 17

Mikkeli (0,54) Savonlinna (0,59) Pieksämäki (0,62) Joroinen (0,62) Ristiina (0,65) Rantasalmi (0,66) Mäntyharju (0,67) Kerimäki (0,68) Juva (0,68) Punkaharju (0,69) Puumala (0,70) Kangasniemi (0,70) Hirvensalmi (0,71) Sulkava (0,74) Enonkoski (0,74) Heinävesi (0,75) Pertunmaa (0,76) Mikkelin seutukunta (0,59) Pieksämäen seutukunta (0,63) Savonlinnan seutukunta (0,63) Kuopio (0,47) Iisalmi (0,55) Siilinjärvi (0,55) Varkaus (0,57) Juankoski (0,60) Vieremä (0,61) Lapinlahti (0,62) Sonkajärvi (0,62) Keitele (0,64) Tervo (0,64) Leppävirta (0,64) Maaninka (0,64) Nilsiä (0,66) Kiuruvesi (0,66) Tuusniemi (0,67) Suonenjoki (0,67) Rautalampi (0,72) Kaavi (0,73) Rautavaara (0,75) Vesanto (0,75) Pielavesi (0,76) Kuopion seutukunta (0,49) Varkauden seutukunta (0,59) Ylä-Savon seutukunta (0,61) Koillis-Savon seutukunta (0,66) Sisä-Savon seutukunta (0,69) Joensuu (0,48) Kontiolahti (0,55) Liperi (0,57) Polvijärvi (0,60) Kitee (0,61) Outokumpu (0,61) Tohmajärvi (0,63) Lieksa (0,63) Nurmes (0,65) Rääkkylä (0,65) Valtimo (0,66) Juuka (0,67) Ilomantsi (0,69) Kesälahti (0,75) Joensuun seutukunta (0,52) Keski-Karjalan seutukunta (0,63) Pielisen Karjalan seutukunta (0,64) POHJOIS-KARJALA (0,55) POHJOIS-SAVO (0,55) ETELÄ-SAVO (0,61) ITÄ-SUOMI (0,57) KOKO MAA (0,53) 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100-14 v. 15-64 v. 65-74 v. 75 v. - KUVIO 6. Väestön ikärakenne ikäryhmittäin (%-osuudet) Itä-Suomen kunnissa vuonna 2011, kuntien järjestys maakunnittain ikäluokan 15 64-vuotiaat perusteella (suluissa väestöllinen huoltosuhde) Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2011 (16.3.2012). Peruspalvelujen arviointi 2011 18

Alle 15- ja yli 65-vuotiaita yhtä 15-64 vuotiasta kohden 1,1 1,0 0,9 0,8 0,7 0,6 0,5 0,4 KOKO MAA Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi 2040 2038 2036 2034 2032 2030 2028 2026 2024 2022 2020 2018 2016 2014 2012 2010 2008 2006 2004 2002 2000 1998 1996 1994 1992 1990 1988 1986 1984 1982 1980 KUVIO 7. Väestöllisen huoltosuhteen (alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden määrän suhde 15 64- vuotiaisiin) toteutunut (1980 2011) ja ennakoitu (2012 2040) kehitys Itä-Suomen maakunnissa Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2011 (16.3.2012) ja väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009 2040 (30.9.2009). Väestöllisen huoltosuhteen ennuste näyttäytyy vielä ongelmallisempana, kun otetaan huomioon viime vuosina vallinnut heikko taloustilanne ja maakuntien muuta maata heikommat taloudelliset huoltosuhteet (kuvio 8), jotka kuvaavat työvoiman ulkopuolella ja työttöminä olevien suhdetta työllisten määrään. Itä-Suomen maakunnissa oli vuonna 2010 työttömiä ja työvoiman ulkopuolella olevia 52 63 prosenttia enemmän kuin työllisiä, kun koko maassa heitä oli 31 prosenttia enemmän. Peruspalvelujen arviointi 2011 19

Työvoiman ulkopuolella olevat ja työttömät yhtä työllistä kohden 2,2 2,0 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 KOKO MAA Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi KUVIO 8. Taloudellinen huoltosuhde Itä-Suomen maakunnissa vuosina 1990 2010. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, väestö pääasiallisen toiminnan ja sukupuolen mukaan 1990 2010 (27.3.2012). Taloudellinen huoltosuhde parani vuosina 1996 2007 kaikissa Itä-Suomen maakunnissa, mutta 1990- luvun lamasta toipuminen tälläkin indikaattorilla mitattuna jäi muuta maata heikommalle tasolle. Vuosina 2008 2009 taloudelliset huoltosuhteet heikkenivät, mutta vuonna 2010 taloudelliset huoltosuhteet kääntyivät jälleen parempaan suuntaan työllisyyden parantuessa. Peruspalvelujen arviointi 2011 20

Mikkeli (1,38) Juva (1,54) Pieksämäki (1,62) Punkaharju (1,62) Ristiina (1,63) Joroinen (1,66) Savonlinna (1,67) Mäntyharju (1,67) Kerimäki (1,68) Pertunmaa (1,75) Puumala (1,79) Rantasalmi (1,79) Kangasniemi (1,83) Enonkoski (1,84) Sulkava (1,87) Hirvensalmi (1,88) Heinävesi (1,97) Mikkelin seutukunta (1,49) Pieksämäen seutukunta (1,61) Savonlinnan seutukunta (1,71) Siilinjärvi (1,26) Kuopio (1,34) Iisalmi (1,46) Vieremä (1,49) Maaninka (1,53) Nilsiä (1,65) Leppävirta (1,67) Suonenjoki (1,70) Lapinlahti (1,71) Keitele (1,72) Juankoski (1,74) Varkaus (1,77) Tervo (1,81) Sonkajärvi (1,86) Kiuruvesi (1,86) Tuusniemi (1,92) Rautalampi (1,94) Vesanto (1,97) Pielavesi (2,10) Kaavi (2,15) Rautavaara (2,23) Kuopion seutukunta (1,33) Ylä-Savon seutukunta (1,66) Varkauden seutukunta (1,74) Sisä-Savon seutukunta (1,80) Koillis-Savon seutukunta (1,84) Kontiolahti (1,30) Liperi (1,43) Joensuu (1,50) Kitee (1,74) Polvijärvi (1,83) Tohmajärvi (1,84) Kesälahti (1,90) Nurmes (1,90) Outokumpu (1,92) Valtimo (1,98) Ilomantsi (2,00) Juuka (2,01) Rääkkylä (2,03) Lieksa (2,03) Joensuun seutukunta (1,54) Keski-Karjalan seutukunta (1,82) Pielisen Karjalan seutukunta (1,98) POHJOIS-SAVO (1,52) ETELÄ-SAVO (1,58) POHJOIS-KARJALA (1,63) ITÄ-SUOMI (1,57) KOKO MAA (1,31) 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Työlliset, % Työttömät, % Eläkeläiset ja muut työvoiman ulkopuolella olevat, % 0-14 -vuotiaat, % Opiskelijat, koululaiset, varusmiehet ja siviilipalvelusmiehet, % KUVIO 9. Taloudellinen huoltosuhde ja väestön pääasiallinen toiminta (%-osuudet) Itä-Suomen maakunnissa kunnittain vuonna 2010 (suluissa taloudellinen huoltosuhde) Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, väestö pääasiallisen toiminnan ja sukupuolen mukaan 1990 2010 (27.3.2012). Peruspalvelujen arviointi 2011 21

Kuntakohtaiset erot taloudellisissa huoltosuhteissa ovat suuret (kuvio 9). Siilinjärvellä oli 26 prosenttia enemmän työvoiman ulkopuolella ja työttöminä olevia kuin työllisiä, mutta Rautavaaralla heitä oli pitkälti yli kaksinkertaisesti (123 % enemmän) työllisten määrään nähden. Kuudessa Itä-Suomen kunnassa työttömiä ja työvoiman ulkopuolella olevia oli yli kaksi kertaa niin paljon kuin työllisiä vuonna 2010. Tällaisten kuntien lukumäärä pieneni edellisvuodesta 2009 kuudella. Väestön ennustetaan vähenevän ja ikääntyvän Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Itä-Suomen väestön määrä tulisi edelleen pienenemään: vuonna 2009 laaditun väestöennusteen perusteella vuonna 2020 Etelä-Savossa olisi yli kolme ja puoli prosenttia, Pohjois-Karjalassa yli kaksi prosenttia ja Pohjois-Savossa reilun prosentin vähemmän asukkaita kuin vuonna 2011. Lukumääräisesti Pohjois-Savossa väestö vähenisi noin 2 900, Etelä- Savossa noin 5 500 ja Pohjois-Karjalassa noin 3 400 hengellä. Samana aikana koko Suomen väestömäärä kasvaisi noin 235 000 hengellä. Erityisen voimakasta väestön väheneminen tulisi prosentuaalisesti olemaan Lieksassa, jossa olisi vuonna 2020 yli 17 prosenttia vähemmän asukkaita kuin vuonna 2011. Yli kymmenen prosentin väestön määrän väheneminen koettaisiin viidessä kunnassa (myös Tervo, Vesanto, Valtimo ja Ilomantsi). Ennusteen mukaan kunnista määrällisesti eniten väestöään tulisivat menettämään Ilomantsi, Savonlinna, Pieksämäki, Varkaus ja Lieksa (lähes 2 200 henkeä). Lähes 12 000 itäsuomalaisen ennustetusta vähenemisestä huolimatta vuosina 2012 2020 yli 65-vuotiaiden määrä kasvaisi yli 34 000 hengellä (28,0 %), mutta alle 15-vuotiaiden määrä pienenisi 1 700 hengellä (-2,1 %). Edellä mainitusta yli 75-vuotiaiden määrän kasvu olisi yli 11 500 henkeä (20,0 %). Edellisvuosikymmenellä 2000 2010 väestömäärä pieneni lähes 23 000 hengellä, josta alle 15-vuotiaiden vähenemä oli yli 17 000 (-17,1 %). Yli 75-vuotiaiden määrän kasvu oli vajaa 13 000 henkeä (29,4 %). Sen sijaan 15 64-vuotiaita työikäisiä olisi vuonna 2020 yli 44 000 vähemmän kuin vuonna 2011. Väestöllisen huoltosuhteen voimakas heikkeneminen tullee Itä-Suomen maakunnissa jatkumaan miltei 2030-luvun puoliväliin saakka (kuvio 7). Erityisesti huomioitavaa on se, että kuntakohtaiset erot nykyisellä kuntarakenteella tulisivat olemaan suuria. Edellä esitetyt väestöluvut perustuvat aikaisemmasta kehityksestä osittain johdettuun Tilastokeskuksen trendiennusteeseen eikä niissä ole otettu huomioon ihmisten odotusten ja käyttäytymisen muutoksia. Mikäli työikäisten muuttoliike Itä-Suomeen tai syntyvyyden huomattava kasvu eivät pidemmällä aikavälillä kehity ennustettua suotuisammin, Itä-Suomen väestöllinen huoltosuhde heikkenee huomattavasti ja voimakkaammin kuin koko maassa 2030-luvulle saakka. Lisäksi on huomioitava samanaikainen väestömäärän ennustettu väheneminen ja lähtökohtaisesti huonompi taloudellinen huoltosuhde. 2.3 Elinkeinot, työllisyys ja talous Työllisyys kääntyi kasvuun vuonna 2010 Itä-Suomen työpaikkakehitys oli vuoteen 2007 asti myönteinen. Työpaikkojen määrä kasvoi vuodesta 2001 vuoteen 2007 yli 9 000 työpaikalla (taulukko 2). Peruspalvelujen arviointi 2011 22

Suurimmat työpaikkalisäykset vuosina 2001 2007 tapahtuivat yhteiskunnallisten ja henkilökohtaisten palvelujen sekä rahoitus-, vakuutus-, ym. toiminnan toimialoilla. Suhteellisesti eniten lisääntyivät kuitenkin rakentamisen työpaikat. Maa- ja metsätalouden, kaivostoiminnan ja louhinnan, sähkö-, kaasu- ja vesihuollon sekä kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen työpaikkojen määrät vähenivät samana aikana. Vuosien 2008 ja 2009 aikana työpaikat vähenivät lähes neljä prosenttia (8 698 työpaikkaa). Erityisesti vähenivät teollisuuden ja rakentamisen työpaikat. Alkutuotannon työpaikkojen määrän aleneminen jatkui myös edelleen, ja Itä-Suomi on koko maata alkutuotantovaltaisempi (kuvio 10). Lisäksi täällä on koko maata huomattavasti enemmän julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen, pakollisen sosiaalivakuutuksen, koulutuksen sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen työpaikkoja. Suhteellisesti vähiten koko maahan verrattuna on tukku- ja vähittäiskaupan, kuljetuksen ja varastoinnin sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnan työpaikkoja. Voimakkain työllisyyden heikentyminen tapahtui vuonna 2009. Työllisten määrä Itä-Suomessa väheni vuodesta 2007 lähes kymmenellä tuhannella. Kahdeksan vuoden myönteinen työllisten määrän kehitys pyyhkiytyi pois kahdessa vuodessa. Työllisten määrä väheni kahdessa vuodessa Etelä-Savossa lähes 3 100, Pohjois-Savossa lähes 4 300 ja Pohjois-Karjalassa lähes 2 400 hengellä. Vuonna 2010 työllisyys kuitenkin parani koko Itä-Suomessa lähes 3 800 hengellä, josta Etelä-Savon osuus jäi reiluun neljään sataan, Pohjois-Savon osuus oli yli 1 850 henkeä ja Pohjois-Karjalan noin 1 500 henkeä. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisten määrä väheni vuonna 2011 Itä-Suomessa noin tuhannella hengellä (taulukko 5). TAULUKKO 2. Työlliset ja työpaikat Itä-Suomessa maakunnittain vuosina 1993 2010. Alueet Tunnusluku 1993 1997 2001 2005 2007 2008 2009 2010 Etelä-Savo Työpaikkaomavaraisuus, % 97,83 97,14 96,71 96,80 96,74 97,02 97,57 Työllisten määrä 58 682 59 671 61 899 60 883 62 591 61 755 59 498 59 903 Työpaikkojen määrä 57 408 57 963 59 860 58 936 60 550 59 914 58 055 Pohjois-Savo Työpaikkaomavaraisuus, % 99,66 99,14 98,41 98,80 99,04 99,09 99,32 Työllisten määrä 87 502 91 174 95 837 97 307 100 975 100 472 96 720 98 577 Työpaikkojen määrä 87 204 90 393 94 311 96 138 100 010 99 561 96 058 Pohjois-Karjala Työpaikkaomavaraisuus, % 98,58 98,74 98,46 98,68 98,58 98,59 98,72 Työllisten määrä 58 897 58 557 61 419 62 745 64 020 63 556 61 647 63 146 Työpaikkojen määrä 58 060 57 821 60 471 61 916 63 112 62 658 60 861 ITÄ-SUOMI Työpaikkaomavaraisuus, % 98,83 98,46 97,94 98,21 98,28 98,38 98,67 Työllisten määrä 205 081 209 402 219 155 220 935 227 586 225 783 217 865 221 626 Työpaikkojen määrä 202 672 206 177 214 642 216 990 223 672 222 133 214 974 KOKO MAA Työpaikkojen määrä 1 877 721 2 037 997 2 235 317 2 265 211 2 369 066 2 377 181 2 289 975 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, työpaikat toimialan mukaan 2007 2009 (6.10.2011) ja väestö pääasiallisen toiminnan ja sukupuolen mukaan 1990 2010 (27.3.2012). Peruspalvelujen arviointi 2011 23

KUVIO 10. Työpaikat (%-osuudet) Itä-Suomessa maakunnittain toimialan (TOL2008) mukaan vuonna 2009. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, työpaikat toimialan mukaan 2007 2009 (6.10.2011). Työttömien määrä aleni vuosina 2010 ja 2011 Vuonna 2011 Itä-Suomen työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta laski 0,9 prosenttiyksiköllä keskimäärin 11,6 prosenttiin (taulukko 3). Työttömyys on edelleenkin iso ongelma monissa Itä- Suomen kunnissa, erityisesti Pohjois-Karjalassa (taulukko 4). Koko Itä-Suomessa vuonna 2010 työttömien työnhakijoiden lukumäärä väheni lähes 2 000 hengellä ja vuonna 2011 yli 2 800 hengellä. Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon työttömien määrät alenivat kahdessa vuodessa noin 2 000 hengellä, ja Etelä-Savossa vajaalla 800 hengellä. Koko maan työttömyysprosentti laski 0,6 prosenttiyksikköä ollen 9,4 prosenttia 1 vuonna 2011. 1 Tässä peruspalvelujen arviointiraportissa esitetään työttömyysasteet Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoimien työttömien työnhakijoiden lukumäärien (vuosikeskiarvot) perusteella, jotta kuntakohtaiset työttömyyserot voidaan esittää. Työttömien työnhakijoiden lukumäärät ovat reaaliaikaisia tietoja, mutta jakajina eli työvoiman määrinä pidetään kuntatason työvoimia Tilastokeskuksen uusimman (ts. vuonna 2011 vuoden 2009) Työssäkäyntitilaston mukaan. Ikääntyvillä ja voimakkaan muuttoliikkeen omaavilla alueilla voi olla mahdollista, että työvoiman määrä yliarvioituu kaksi vuotta vanhoja tietoja käyttämällä, ja työttömyysasteet osoittavat todellista parempia lukuja. Siksi työttömyyden muutosta kuntatasolla on parempi tarkastella työttömien työnhakijoiden lukumäärän muutoksen perusteella. Tilastokeskuksen työvoimatutkimus taas kerää tilastotietoja 15 74-vuotiaan väestön työhön osallistumisesta, työllisyydestä ja työttömyydestä sekä työvoiman ulkopuolisten toiminnasta. Työvoimatutkimuksen tiedonkeruu perustuu Tilastokeskuksen väestötietokannasta satunnaisesti poimittuun otokseen. Aineistosta EU laatii jäsenmaita koskevat vertailukelpoiset tilastot. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan koko maan työttömyysaste oli 7,8 %, Etelä- Savon 7,7 %, Pohjois-Savon 10,3 % ja Pohjois-Karjalan 12,3 % vuonna 2011. Peruspalvelujen arviointi 2011 24

TAULUKKO 3. Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta Itä-Suomessa vuosina 1991 2011. Työttömien osuus 1991 1995 2001 2005 2008 2009 2010 2011 työvoimasta % % % % % % % % Etelä-Savo 10,0 22,0 15,6 13,0 9,7 11,6 11,5 10,7 Pohjois-Savo 10,0 22,0 15,3 12,6 9,9 12,5 11,9 10,8 Pohjois-Karjala 11,0 24,0 18,4 16,3 13,6 15,9 14,3 13,4 Itä-Suomi 10,5 22,4 16,3 13,8 10,9 13,3 12,5 11,6 Koko maa 8,6 19,4 12,0 10,6 7,6 9,8 10,0 9,4 Ero Itä-Suomen ja %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. koko maan välillä -1,9-3,0-4,3-3,2-3,3-3,4-2,5-2,1 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö Työnvälitystilasto Työttömien työnhakijoiden lukumäärä kasvoi vuonna 2011 Itä-Suomessa vain Mäntyharjulla, Pertunmaalla, Enonkoskella ja Valtimolla (taulukko 4). Peruspalvelujen arviointi 2011 25

TAULUKKO 4. Työttömien työnhakijat ja heidän osuus työvoimasta Itä-Suomen kunnissa vuonna 2011 ETELÄ-SAVO Työttömyysaste, % Työttömien lukumäärä Muutos vuoden aikana, henkeä POHJOIS-SAVO Työttömyysaste, % Työttömien lukumäärä Muutos vuoden aikana, henkeä POHJOIS-KARJALA Mikkelin sk 10,1 3 331-205 Koillis-Savon sk 10,5 853-144 Joensuun sk 13,1 7 351-607 Hirvensalmi 8,7 86-13 Juankoski 11,0 250-69 Ilomantsi 13,6 319-30 Kangasniemi 10,1 246-47 Kaavi 12,5 158-21 Joensuu 14,0 4 778-273 Mikkeli 10,2 2 358-137 Nilsiä 9,0 244-17 Juuka 12,8 293-63 Mäntyharju 9,2 246 23 Rautavaara 11,3 78-6 Kontiolahti 9,5 635-49 Pertunmaa 9,7 75 1 Tuusniemi 10,7 123-31 Liperi 10,5 580-35 Puumala 10,4 107-11 Outokumpu 14,6 455-93 Ristiina 10,1 213-21 Kuopion sk 9,9 5 751-551 Polvijärvi 14,2 291-64 Kuopio 10,5 4 866-476 Pieksämäen sk 9,0 1 266-207 Maaninka 9,0 150-8 Keski-Karjalan sk 13,4 1 111-185 Joroinen 10,9 259-20 Siilinjärvi 7,3 735-67 Kesälahti 12,6 126-16 Juva 7,6 231-22 Kitee 12,8 524-102 Pieksämäki 8,9 776-165 Sisä-Savon sk 10,1 621-54 Rääkkylä 14,2 148-26 Savonlinnan sk 12,9 2 795-249 Suonenjoki 9,7 306-19 Työttömyysaste, % Työttömien lukumäärä Muutos vuoden aikana, henkeä Rautalampi 10,8 148-12 Tohmajärvi 14,7 313-41 Enonkoski 14,6 97 1 Tervo 9,5 68-11 Pielisen Karjalan sk 15,2 1 466-13 Heinävesi 10,9 169-20 Vesanto 10,8 99-12 Lieksa 16,1 831-15 Kerimäki 11,6 284-24 Nurmes 14,1 492-4 Punkaharju 10,3 169-15 Varkauden sk 14,1 2 075-189 Valtimo 14,5 143 6 Rantasalmi 13,3 227-10 Leppävirta 11,3 519-45 Savonlinna 13,7 1 706-172 Varkaus 15,4 1 556-144 Sulkava 11,9 143-9 Ylä-Savon sk 11,3 2 888-409 Iisalmi 11,2 1 165-244 Keitele 11,0 118-5 Kiuruvesi 11,6 438-49 Lapinlahti 11,9 541-66 Pielavesi 10,5 201-20 Sonkajärvi 13,1 260-7 Vieremä 9,0 165-18 Yhteensä 10,7 7 394-659 Yhteensä 10,8 12 185-1 348 Yhteensä 13,4 9 929-804 KOKO MAA 9,4-0,6 Lähde: TEM, tilastotiedote-vuosijulkaisut. Peruspalvelujen arviointi 2011 26

Työllisyysaste parani Itä-Suomen työllisyysaste oli vuonna 2011 keskimäärin 63,6 prosenttia (taulukko 5). Se parani 0,5 prosenttiyksikköä edellisvuodesta. Eniten työllisyysaste parani Etelä-Savossa, koska työikäinen väestö väheni. Pohjois-Savon työllisyysaste heikkeni hieman. Itä-Suomessa jäädään kuitenkin edelleen selkeästi jälkeen koko Suomen työllisyysasteesta (68,6 %). Työikäisten työllisten määrä kasvoi koko maassa, mutta aleni noin tuhannella hengellä Itä-Suomessa. Työikäinen väestö sen sijaan väheni jopa lähes 4 000 hengellä. TAULUKKO 5. Työikäinen (15 64 v.) väestö, työikäiset työlliset ja työllisyysaste (%) Itä-Suomessa vuosina 2001 2011. Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi Koko maa Vuosi 15-64 v. väestö, 1000 henkeä Työlliset 15-64 v., 1000 henkeä Työllisyysaste, % 15-64 v. väestö, 1000 henkeä Työlliset 15-64 v., 1000 henkeä Työllisyysaste, % 15-64 v. väestö, 1000 henkeä Työlliset 15-64 v., 1000 henkeä Työllisyysaste, % 15-64 v. väestö, 1000 henkeä Työlliset 15-64 v., 1000 henkeä Työllisyysaste, % Työllisyysaste, % 2001 106 64 60,1 166 99 59,8 112 66 58,6 384 228 59,5 67,7 2002 105 64 61,1 165 100 60,4 111 65 58,6 381 229 60,1 67,7 2003 104 66 63,0 165 101 61,6 111 64 57,4 380 231 60,8 67,3 2004 103 65 63,1 164 102 62,1 111 63 57,4 378 231 61,0 67,2 2005 103 65 63,0 164 104 63,3 111 66 60,0 377 235 62,2 68,0 2006 101 64 62,7 163 104 63,8 110 69 62,6 374 236 63,1 68,9 2007 100 65 64,3 163 102 62,5 110 66 60,3 373 232 62,3 69,9 2008 99 64 64,8 162 105 64,7 109 66 60,9 370 236 63,6 70,6 2009 98 61 62,3 162 101 62,2 109 64 58,9 369 226 61,3 68,3 2010 97 62 63,8 161 102 63,7 108 66 61,6 366 231 63,1 67,8 2011 95 62 65,2 160 102 63,6 107 66 62,1 362 230 63,6 68,6 Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus väestö työmarkkina-aseman ja maakunnan mukaan (24.1.2012) ja väestötilastot, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2011 (16.3.2012). Talouskasvu ja alueen väestön tulotaso on koko maata huonompi Koko maan tasoon suhteutettu asukasta kohden laskettu arvonlisäys (käyvin hinnoin) aleni voimakkaasti Itä-Suomen maakunnissa 1990-luvulla (kuvio 11). Kehitys 2000-luvulla on ollut noususuhteista, mikä selittyy ensisijaisesti Itä-Suomen väestön vähenemisellä sekä muusta maasta poikkeavilla hintamuutoskomponenteilla. Arvonlisäyksen volyymin kasvu on Itä-Suomessa jäänyt tälläkin ajanjaksolla muuta maata pienemmäksi. Ainoastaan vuonna 2003 kaikissa Itä-Suomen maakunnissa ja vuonna 2005 maakunnat yhteen summattuna Itä-Suomen reaalinen talouskasvu oli nopeampaa kuin koko maassa keskimäärin. Taantumavuonna 2009 arvonlisäyksen kehitys jäi jälleen koko maata heikommaksi, ts. arvonlisäys pieneni Itä-Suomessa koko maata enemmän. Peruspalvelujen arviointi 2011 27