Joulun kulisseissa 2009 1. Joulunäyttely Lokakuisena sunnuntai-iltana pienellä asemalla junasta laskeutuu kymmenkunta ihmistä. Heidän joukossaan pariskunta mukanaan pieni tyttö. He ovat palaamassa Tampereelta. Tyttö on ollut aivan innoissaan menomatkalla: ensinnäkin he olivat matkalla Sanperin joulunäyttelyyn. Toinen riemun aihe oli, että sinne mentiin junalla. Sandbergin kauppahuone sijaitsi Tampereen kauppatorin laidassa. Siellä oli tiedossa todellinen tavarataivas! Tyttöä kiinnostava leluvalikoima olisi varmaan vaatimaton, jos sitä verrattaisiin nykyisten markettien leluosastoihin. Mutta sellaisia aarteita, joita pienet sormet kevyesti koskettelivat, ei nykyisin enää löydä. Paljon parpinvaatteita ja peruukkeja! Nukelle piti ostaa lisäksi pää, johon peruukin voisi laittaa. (Äitikin oli hankkinut peruukin! Ajatuksena oli varmaan ollut, että säästyisi jatkuvalta hiusten rullaamiselta. Vaatekaapin hyllylle peruukki kuitenkin jäi.) Barbien vaatteiden kohdalla ei tehty virhehankintoja: niitä ei otettaisi myyntiin. Kaupan hyllyyn tulisi muutama lääkärinlaukku, kauniita vauvanukkeja ja nukenvaunut. Laakea laatikko, jossa kymmenittäin 'timanttisormuksia', tilattiin myös. Rakennussarja ja pienoisrautatie tilattiin pienten poikien unelmaksi. Pieni puinen leikkipiano oli tytölle niin mieleinen, että hän sai sen lopulta omakseen. (Vielä aaton aattona se on ollut hyllyssä ja sopivasti kolhiintunutkin.) Isän ja äidin oli kahlattava kaikki: kattilat, astiat, pienkoneet, urheiluvälineet ja se oikea rautatavara. Heidän oli salamannopeasti harkittava, mikä tekisi kauppansa pienellä paikkakunnalla. Millä hinnalla tuotteen saisi myytyä. Ja tämäkin tilaus piti pystyä maksamaan ennen joulua. Tammertukun tilauskin oli monen muun ohella vielä tekemättä. Ja mikä ei mennyt ensimmäisenä jouluna, se ei tekisi kauppansa myöhemminkään. 2 Päähenkilöt osa 1: Nimet on muutettu, vain tunnettujen yritysten nimet on jätetty muuttamatta. Matti Takala, eli Masa vaan, oli vaimonsa kanssa rakentanut sodan jälkeen talon, jossa sijaitsi asuintilojen ohella asianmukaisesti varustettu kauppahuoneisto. Aluksi tila oli vuokralla ja siellä myytiin vain ruokatavaraa. Masaa ei pelkkä makkaran myynti kiinnostanut. Matti rakensi lisää tilaa sekatavara- ja rautakaupalle. Masa oli armoitettu kauppias. Pidetty ja kadehdittu mies, joka ei koskaan sanonut kenestäkään pahaa sanaa. Masa myi aina sopuhinnalla, sillä minkä asiakas pystyi maksamaan. Tarvitsevat saivat luottoa. Sellainen käsite kuin korko oli tuttu Masalle, muttei Masan asiakkaille. Masa uurasti konttorissaan vielä kaupan suljettua ovensa. Hiljaisina hetkinä hän kävi pikaisesti pannuhuoneessa pitämässä pannussa tulta tai pienimässä puisia hedelmälaatikoita Pitkään Matti hoiti käsipelin lumityöt. Vaikka myöhemmin hankittiin koneitakin, ei Masa ajanut minkäänlaista kulkupeliä. Masa kävi sillä nestemäisellä polttoaineella, millä monet muutkin sodan käyneet miehet. Sodasta puhumisen Masa jätti muille. Menettämättä koskaan malttiaan Matti kuunteli myhäillen ja kärsivällisesti jokaisen tarinan. 3 Päähenkilöt osa 2. Liisa Takala oli kauppiaan rouva. Oli päivänselvää, ettei rouvalle maksettu palkkaa. Liisan elämä oli kaukana edustusrouvastelusta. Myyminen on helpoin osa kauppiaan hommaa, mutta pohjimmiltaan ujo Liisa ei
koskaan nauttinut siitä. Hän teki tilaukset, hoiti varaston, täytti hyllyt. piti kaiken erinomaisessa järjestyksessä, pussitti jauhot ja jauhoi kahvit. Hän leikkasi lihat ja mittasi maidot. Lopuksi hän kuurasi maitotonkkat ja lihamyllyn, mitä varten kuumennettiin vesi kiehumispisteeseen saunan padassa. Liisa oli haaveillut käsityönopettajan työstä. Mutta Liisa ei saanut lupaa lähteä kouluun, vaan hänen oli jäätävä kotiin auttamaan askareissa ja navetassa. (Kerrottakoon tässä, että Matti oli aikanaan joutunut karkaamaani Hämeenlinnaan kauppakouluun.) Mutta erityisesti jouluna Liisa sai toteuttaa itseään kaupan somistamisessa. Kauppaan puhkesi joulun taika Liisan käsistä. Kaupanrouvana olon ohella Liisa hoiti luonnollisesti ruoanlaiton (myös kaupanlikat ja miehet saivat ruoan), pesi pyykin, siivosi, ompeli, kuten äidit yleensä. Liisalla oli myös huoli vanhemmistaan: Liisan äiti oli sairastanut jo monta vuotta. Liisa oli avantgardea, joka toi paikkakunnalle mm. parsakaalin sekä pirtelön ja kuvasi perhettään kaitafilmikameralla. Pihatöissä rentoutuva Liisa järjesti myös, että Barkholtin taimiston auto tuli joka kevät kaupan pihaan - vaikka joulusta pitikin puhua. Ennakkoluuloton Liisa ajoi ajokortin. Takalan kauppiasperheen vanhin tytär Päivi oli perinyt vanhempiensa hyvät puolet. Hänestä kasvoi ja kehittyi sanavalmis, huumorintajuinen 'missi'. Hänellä oli aina jotakin mukavaa sanottavaa jokaiselle. Päivistä tuli jos mahdollista, vieläkin pidetympi kuin Masa-isästä konsanaan. Äiti-Liisa ja Päivi olivat hoikkia ja heleäihoisia ja sen ajan mittapuun mukaan sporttisia. Liisa-äiti kuljetti mm. perheensä laskettelumäkeen. Välineurheilijoiksi heitä ei voinut sanoa. Kalpalinnassa perhe yritti lasketella puisilla Järvisen Kilpa Populäreillä. Sieltä äkätyt laskettelusukset painavine kenkineen eivät olleet yhtään paremmat kotoisessa soramontussa. Tuhmat sukset painuivat pehmeään lumeen vaikka rinne jyrkkä olikin. Kalpalinnassa kuvatussa filmissä pieni punaiseen anorakkiin ja hiihtohousuihin (vetskari sivulla) puettu tyttö istuu simputellen lumihangessa. Tuhmat sukset eivät pitäneet jyrkässä mäessä! Pystyssä ei pysynyt hetkeäkään! Hänen lempinimensä on Juntti. Juntin korkeudelta joulun alla elettiin sekä ihmeellistä että ihan tuiki tavallista arkea. 4. Potkukelkalla Lammenlenkillä Peltomaisemaa halkoo rautatie. Rautatie ja harju, maiseman kohokota, risteävät Jenkkalassa. Rautatien ja harjun kainalossa on pieni lampi. Sen ympärille on sijoittunut koko kunnan keskus. Lähdemme liikkeelle pappilan risteyksestä. Tuskin on tarvinnut vauhtia polkaista, kun vasemmalla puolella tietä on kukkakauppa ja kemikalio. Sitä vastapäätä on seurakuntatalo, jossa Juntti kävi kaksi ensimmäistä luokkaa kansakoulua. Seurakuntataloa seuraa Seurojentalo. Sitten on leipuri, joka teki maailman parhaimmat munkit. Pieni mäentöppärä on helppo potkutella ylös. Siinä meni terveystalo. Se ja seuraava Pankintalo olivat ainoita oikeita kivikerrostaloja koko paikkakunnalla tuolloin. Pankintalon pihan kioski on talvella kiinni. Seuraava kioski on olisi illalla auki. Se oli Osuusteurastamon nakkikioski. Ohitimme siinä välissä on Tammen osuuskaupan, kunnanviraston, parturin ja valokuvaamon. Olemme kelkkaretkemme puolessa välissä, Jenkkalan asemalla. Asemalla on luonnollisesti kioski ja posti. Säästökassan ohitettuamme, poikkeamme kirjakauppaan ihailemaan paperinukkearkkeja. Hyllyssä hohtaa keltainen Oppikouluun pyrkivän opas.. Samoin on kauppa, jossa myydään lyhyttavaran lisäksi kemikaalituotteita. Seuraavaksi on vuorossa Tammen rautaosasto, Jokiläänin osuuskauppa ja mylly ovat aivan lammen rannassa. Melkein osuuskaupan kyljessä on toinen kauppa. Kioski palvelee kesäisin uimareita. Parilla polkaisulla ohitamme paloaseman, joka on pappilaa vastapäätä. Jatkamme eteenpäin. Takalan kauppa on vähän matkan päässä Kirkonkulmalla. Palveluita on täälläkin: kioski ja urheilukauppa, seppä, autokorjaamo, vanhainkoti ja leipuri. Ennen kirkkoa on vielä koulu. Avatkaa, mitkä ovet on suljettu lopullisesti?
5. 6. Itsenäisyyspäivänä Itsenäisyyspäivänä kauppa oli luonnollisesti kiinni. Juntti riemuitsi siitä, että sai olla perheen kanssa koko päivän. Koska asiakkaita ei ollut, oli hyvä tilaisuus laittaa kauppa joulukuntoon. Jokunen kauppa-apulainen oli myös muutaman tunnin töissä. Liisa-äiti loihti joka vuosi kaupasta talven ihmemaan. Kauppa on kuin morsian: paljon valkoista, vanhaa tuttua, vähän uutta, hieman sinistä. Lainattu korvattiin kiiltävällä. Pelkästään täksi illaksi tehtiin ikioma ikkuna.
Yksinkertainen mutta juhlava tunnelma syntyi Suomen lipun väreistä, kukasta ja kyntteliköstä. Ennen sitä on vintin kaapeissa varastossa olleet lyhdyt, kynttilät, tähdet ja Hyvää joulua -kyltit kaivettu esiin. Junttikin saa tehtäviä, jotka on suoritettava juoksujalkaa: "Rautalankaa, nailonsiimaa tai nastoja..." Joskus pitää hakea koivunoksia, joskus sanomalehtiä. Mitähän on tulossa? Junttia ei haittaa, vaikka äiti ei ehdi laittamaan ruokaa. Keittiössä on voileipäaineita ja kahvia. Jokainen käy omaa tahtiaan syömässä. Juntti istuu kahvittelijoiden kaverina silloin kun ei pyöri äidin jaloissa. Ensiksi valmistuvat näyteikkunat. Takimmaisessa näyteikkunoissa on raskaampaa tavaraa: kodin koneita, seuraavassa urheilutarvikkeita. Oven vieressä oleva ikkuna on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Joulunäyttelyistä tutut lelut ovat tulleet ja ovat kunniapaikalla. Toisella puolella ovea oleva ikkuna muuttuu käden käänteessä herkku-ikkunaksi huomenissa. Viimeisenä valmistuvat myyntipöydät. Juntti jää hämärään ihmettelemään niitä. Sinisestä tyllistä äiti on loihtinut suitsukkeen, joka nousee kolina-, Kölninvesipulloista ja Nivea -purnukoista. Aikuisille tarkoitetut rihkamakorut kimmeltävät kuin lumikiteet. 7 Jenkkala nyt Siirrymme ajassa n 40 vuotta eteenpäin Lammenlenkilltä Risteyksessä on kiertoliittymä Pappilaa asuttaa taiteilija. Kukkakauppa on nyt baari. Vanha seurakuntatalo on purettu Mutta tilalla on pankki ja ruokakauppa. Seurojentalolla ei ole tanssittu aikoihin, mutta purettukaan sitä ei ole. Leipuri, joka teki maailman parhaimmat munkit. on ajat sitten kuollut. Terveystalon viereen on rakennettu uusi terveyskeskus. Pankintalossa toimii fysioterapeutti Osuusteurastamon kauppaa ja nakkaria ei ole ollut vuosiin Tammen osuuskauppa koki saman kohtalon, Kunnantalo rakennettiin 80-luvulla lähemmäs 'keskustaa' Parturi ja valokuvaaja muuttivat pois. Jenkkalan asemalla, pysähtyvät kyllä useimmat junat. Asema on suljettu eikä kioskiakaan ole. Lyhyttavaraa ja kemikaalituotteita myyvä liike on asuinkäytössä Säästökassan aika on ohi Kirjakauppa on purettu Tammi kaatui jo aikaisemmin. Jokiläänin osuuskauppa ja mylly toimivat edelleen, Toinen AsO-kauppias ja kioski tietysti ovat sulkeneet ovensa. Paloasema on paikallaan Takalan kauppaa ei ole Urheilukauppa menestyy erinomaisesti Korjaamokin on hengissä Vanhainkoti koulu ja kirkko ovat paikoillaan Seppä ja leipuri ovat lopettaneet
8 Liisan liukkaat Vaikka Itsenäisyyspäivänä julistettiin kaupan joulu alkaneeksi, vietettiin sitä ennen pikkujouluaikaa. Suklaiset joulupallot. kävyt ja tontut tulivat kauppaan jo marraskuussa. Liisan päivää vietettiin perinteisesti muutaman sukulais- ja ystäväperheen kanssa. Yhtä varmasti joku toi joka vuosi Liisa-äidille syklaamin. Toinen päivänsankari oli Juntti, toiselta nimeltään Liisi. Erään kerran puhuttiin pelkistä Liisan liukkaista, eikä Liisiä mainittu ollenkaan. Lisäksi Liisi-juntti oli joutunut pukemaan äidin ompeleman punaisen mekon. Se 60- luvun muotia, mutta Juntin makuun liian yksinkertaisen. Tarkkasilmäinen Lahja-täti arvasi tietty, mikä saattaisi auttaa. Lahja-täti tarttui Junttia kädestä. Välioven takana oleva varasto vähän pelotti. Laatikoiden takana voisi olla vaikka mitä. Jäähdyttämöjen ilmavirta heilutteli avattuja kartonkeja. Kaupassa oli valot vain näyteikkunoissa ja ihanan salaperäinen hämärä. Karkkihyllyllä korkealla, minne Juntti ei varpaisillanikaan ylttynyt, oli joulupalloja. Lahja-täti poimi kauniin punaisen pallon, Liisin päivä oli pelastettu. Suklaa ei maistunut hyvältä, mutta Päivi-sisko söisi sen mielellään. Sen sijaan pallon sisällä hienoon silkkipaperiin käärittynä oli maailman kaunein bambi-rintaneula. Punainen mekkokin näytti sen kanssa mukiinmenevältä. 9 Väliovi Kaupan erotti kodista väliovi. Se oli kiinni yöt, ettei kodin lämpö menisi harakoille. Se oli kiinni myös päivisin Juntin ollessa ihan pieni. Juntti nimittäin karkaili kauppaan aina kun lapsenlikan silmä vältti. Kaupan lattia oli likainen ja kylmä pieneen jalkaan. Hän oli tiellä, kun äiti teki töitä. Haka ovessa esti kuitenkin pääsyn kaupasta puhelimeen ja siksi haka jäi usein sulkematta. Taas kerran Juntti oli havainnut hetkensä koittaneen. Äidin toruessa pikku karkailijaa oikeaksi juntiksi, astui kunnioitusta herättävän pitkä ja tumma poliisi-setä kauppaan. Samanikäisen tytön isänä tämä kysyi ankarasti, kukas ja mitäs täällä tapahtuu. Pienen mutrusuun vastaus "Jaana on juntti!", jäi elämään. Kun samainen poliisisetä osui poikkeamaan kauppaan sulkemisajan jälkeen. Juntti oli jälleen paikalla ja sanoi ääneen sen, mitä lasikoita pyyhkivä kaupanväki mielessään ajatteli: "Meillä ei myyretä enää!" Välioven takana oli varasto, joka lisäksi toimi sosiaalitilana. Tuohon aikaan se tarkoitti koukkua takeille ja peiliä. Juntille varasto oli päivällä tutkimuskohde. Kun sinnikkäästi tarkisti laatikoita, joka joulu löytyi se odotettu laatikko. Siinä oli tukkuliikkeen toimittamat joulusomisteet. Toisin sanoen suklaalevyt ja rasiat joulukääreillä sekä muuta rekvisiittaa. 10. Punatulkut Itsenäisyyspäivän teemaikkuna purettiin nopeasti. Juntti olikin sopivasti löytänyt tukkurilta tulleen somistelaatikon. (Kyse oli siis niistä valesuklaalevyistä ja -rasioista, joissa oli joulukääreet.) Tietysti Juntti oli myös vähän leikkinyt kauppaa. Toivottavasti en innoissani kolhinut niitä Tänä vuonna näytti olevan teemana punatulkut. Mukana näytti tulleen myös muita somisteita: mm rullallinen punatulkkuteema-paperia. Sillä Liisa-äiti päällystäisi muutaman sopivankokoisen laatikon, jotta ikkunaan tulisi korkeutta ja syvyyttä. Mukana oli vahvalle kartongille molemmin puolin painettuja tyyliteltyjä punatulkkuja. Linnut kiinnitettiin valkoisiin koivunoksiin. Äiti oli siis valinnut muun somistuksen karkkikääreiden mukaan. Eikä ikkunassa olisi herkkuja vain ihmisille! Äiti pyysi Junttia tuomaan alakerrasta siistin lyhteen. Lyhde oli leikisti linnuille. Jouluhan oli aikaa jolloin kaikkien piti saada syödäkseen!
11. Runo leipurille Lausutaan puhelimessa iltapäivällä: Jaa, laitetaan tällä kertaa ruisleipää kymmenen joululimppua yksi viisi polakkaa kahdeksan setsuurileipää Ottaiskohan yhden ranskanleipää ei otetakaan nyt teeleipää viisi bostonkakkua voipullia kaksikymmentä yksi munkkeja riittää Ovi auki kiireesti, on aamu! Etunenässä vastaleivottu tuoksu laatikoiden laahaava ääni lattialla paperin alla kiiltävät setsuurileivät suu auki hymyilevät ranskanleivät Sormissa ruisleipien karhea pinta jauhoa limppujen pohjasta näpeissä munkkien kuumuus. Suussa makea vesi ennen ensimmäistä haukkapalaa Se on kuin iltarukous ja kirje joulupukille. 12. Kuusi Talvi oikutteli ennen asettumistaan. Vaikka yhdellä kertaa saattoi sataa paksulti lunta, se saattoi olla tiessään muutaman päivän päästä. Välillä oli vain pimeää ja liukasta. Takalan pihassa oli toki valoja, mutta pimeitä nurkkia riitti. Juntti yritti voittaa pelkonsa vaihtamalla kuvitellun mörön tontuksi. Aikuisetkin kaipasivat valoa. Ilman kummempia sopimuksia, yleensä Masan vanhempi veli, Juntin kummisetä toi kuusen. Se ei ollut mikään näre, vaan komea, tasainen, vankkaoksainen kulkurinkuusi. Sen pystyttämisessä tarvittiin monta miestä. Kuusen paikka oli luonnollisesti keskellä kaupan pihaa. Kuusi valaistiin myös saman mittaluokan lampuilla. Mahdollisesti Masa itse oli tehnyt valtavan pitkän roikan, johon oli kiinnitetty tavallisia kirkkaita sähkölamppuja. Ylimpiin oksiin kierrettiin lamput jo ennen pystytystä. Samanlainen valoköynnös ripustettiin näyteikkunoiden yläpuolella. Ehkä talvikin tuli katsomaan kuusta eikä malttanut enää lähteä. 13. Rautaa Alakerrassa myytiin raskastametallia, Se oli miesten maailmaa. Siellä oli karkeaa ja käsittelemätöntä, nuhjuista, mutta asiallista. Siellä puhuttiin eri mittayksiköillä kuin yläkerrassa: joko suurpiirteisesti kymmenissä metreissä ja kiloissa tai sitten viilattiin tuumia ellei peräti millejä. Siellä piti kiroilla. Sieltä löytyivät maalit ja matot. Pultit, prikat ja mutterit olivat mustuneissa laatikoissaan. Siellä olivat kaikkea vesijohto- ja sähkömiehelle. Myrkyt, tinneri, sun muut olivat omassa kopissaan, jonka haju oli kaukana joulun tuoksusta. Jostakin syystä aivan perimmäiseen nurkkaan oli sijoitettu tapetit. Siellä ei moni rouva tehnyt valintoja.
Oli selvää että joulu ei koskaan tullut siihen miesten maailmaan. Ahavoitunut käsi olisi raapaissut koivuniemen herran (jaa, oliko se maalattu!) pois häiritsemästä. Jos sieltä olisi löytynyt kultaköynnöstä ja palloja, olisi epäilty Juntin olleen asialla. Pienempi tavara esim. naulat laitettiin aina ruskeisiin paperipusseihin. Ei puhettakaan, että olisi käytetty valkoisia pusseja, joulupusseista puhumattakaan! Myöhemmin, kun kauppaa kolmannen kerran laajennettiin, miesten karu maailma kutistui. Alakerrastakin tuli osa yleistä ja yhteistä tilaa. Se oli valoisa ja siistimpi. Naiset rupesivat kiinnostumaan maaleista ja lehteilivät tapettikirjoja. Enää ei kelvannut se, mitä isäntä oli hyllystä osunut löytämään. 14. Konttorin yllätys Juntti juoksi kuin hengen hädässä ylös portaita. Alakerrasta oli portaat ylös kaupan sekatavarapuolelle. Portaiden alapäässä oli erittäin jäykkä ovi. Juntti kuvitteli, että alakerrassa hiippaileva 'joku' saisi hänet kiinni, ellei hän ehtisi ylös asti isän luo turvaan ennen oven paukahdusta kiinni.... Matti-isä istui tutulla paikallaan konttorissa. Juntin olisi juuri porhaltamassa isän syliin, mutta pysähtyykin äkkiä. Isokokoinen punaiseen takkiin pukeutunut mies istuu tarkoituksella vähän syrjemmällä. Karvarukkaset ja hattu ovat lattialla tuolinjalan vieressä. Tekoparran mies on pingottanut leuan alle. Mies täyttää veikkauskuponkia ja kädessä käryää tupakka. Ei Juntti joulupukkiin uskonut. Eilisestä joulupussiurakasta olisi pitänyt muistaa pukin vierailu. Olihan hän jutellut saman miehen kanssa jo edellisvuonnakin. Mutta silloin pukki oli näyttänyt pukilta. Ei pilakuvalta! Juntin on siis oltava iso. Isän syliin kiipeämättä, hän sanoo asiallisesti ovensuusta, että äidillä olisi asiaa Forssaan. Tarvittiinko rautapuolelta jotakin? Mutta tuommoiselle pukille Juntti sano mitään! 15, Nissepolkka 16. Juoksulikkana Jos automiehillä tai siskolla ei ollut aikaa, mitä taas Juntilla oli ihan liikaa, lähetti Matti-isä Juntin
pankkireissulle. Ruskeassa litteässä kansiossa, jota kiersi vetoketju, oli yhdessä lokerossa osuuskassan, toisessa säästökassan nippu. Joka pankissa oli Juntilla oma suosikkitäti, yleensä nuorin ja iloisin. Sellainen, joka ei kurtistanut kulmiaan, jos kaikista isän antamista ohjeista huolimatta piti soittaa kotiin. Odotellessa Juntilla oli aikaa ihailla kaikenvärisiä hippoja, possuja ja sumppeja. Useimmilla kerroilla piti poiketa postissakin. Pienet paketit kulkivat molempiin suuntiin potkurin kyydissä, postimerkkejäkin tarvittiin paljon. Postimerkit alkoivat kiinnostaa Junttia enemmänkin. Kirjakauppa oli postireissun varrella. Juntti ei malttanut aina olla poikkeamatta katselemaan. Kirjakaupassa oli kaikkea, mitä kotona ei myyty: kirjoja, lehtiä, paperinukkeja. Kotona myytiin kyllä sinikantisia ruutuvihkoja ja tavallisia lyijykyniä. Mutta täällä oli jo vihkoja, joiden kannessa hymyilivät Danny, Bosse ja Robert tai Beatlespojat. Äidin kauhuksi Juntti aloitti postimerkkien keräilyn ostamalla pienen levyn kauniita lintumerkkejä, joissa luki Magyar Posta. Joskus harvoin piti toimittaa jotakin asiaa myös kunnanvirastossa. Siellä oli arvokas tunnelma, jota korosti hämärä valaistus ja Ilves-patsas. Juntti tiesi, että se oli kiertävä palkinto kaikille Jenkkalalaisille läänin ahkerimpina äänestäjinä. Sitä katsellessa tuli mieleen partiopoikien tunnuslause, joka alkoi kuiskauksesta Hiljaa hiipii.häme! -kajautukseen. 17. Souvit Souvi-sanalla oli Juntin korvissa ristiriitainen kaiku. Se tarkoitti tavallisuudesta poikkeavaa, yleensä aika isoa urakkaa. Joihinkin souveihin Junttikin otti osaa, ainakin aluksi. Ennenaikaisen lähdön syy saattoi olla kyllästyminen tai väsyminen. Silloinkin oli parempi lopettaa, kun Liisa-äiti loi väsyneen ja pettyneen katseen. Souveissa oli se vaara, että ne olivat ylivoimaisia. Silloin Liisa-äidin oli tehtävä homma loppuun varavoiman kiukun varassa. Joulupussien tekoon Juntilla kuitenkin riitti kärsivällisyyttä ja taitoakin. Joulupukin vierailua varten tehtiin pusseja, joihin laitettiin jokin suklaapallo, muutama karamelli (kettukarkkeja ja Fazerin parhaita) sekä pipari. (Kaikki rikkoontuneet piparit sai syödä. Kettukarkeissakin saattoi olla viallisia ) Koska pukki jakoi pussit ulkona, ei pusseihin laitettu omenoita jäätymään. Omenapusseja tehtiin korkeintaan kuusijuhlaan. Matti-isällä oli erityisen kaunis ja koristeellinen käsiala. Kaunista käsialaa pidettiin myös arvossa. Olikin hikinen paikka pikkukoululaiselle, kun Matti-isä määräsi kirjoittamaan kaupan joulutervehdykset asiakkaille. Tukkuliikkeeltä tuli osin valmiiksi painettuja kortteja. Isä kirjoitti lehden kulmaan asiakkaiden nimiä. Kortteja ei saisi mennä haaskoon eikä virheitä olisi saanut tulla. Isosisko oli tässäkin hommassa ylivoimainen, Hän tiesi kirjoitetaanko Maanviljelijä, Autoilija vai Herra Se ja Se. Ja kaikkien osoitteetkin sisko tiesi! Myöhemmin isän päässä olevan asiakasrekisterin korvasi tukkurilta tullut lista, mutta osoitetarrojen keksimiseen oli vielä aikaa. 18. Palveluksessanne Konsulenttien käynnit olivat Juntista jännittäviä. Konsulentit olivat väsymättömiä tätejä, joilla oli joku uusi einesherkku maistatettavana. Vaikka asiakkaat olivat kaikkityyni kokeneita perheenemäntiä, täti neuvoi konsteja, joilla voisi päästä vähemmällä! Ehtoisat emännät maistoivat uteliaisuuttaan, mutta pudistelivat päätään: ei kaupanruokaa kehtaisi tarjota kotona. Samalla yleensä oli joku kysely, johon vastanneiden kesken arvottiin kahvipaketti, herkkukori tai joulukinkku. Juntti yritti järjestää itsensä paikalle arvonnan ajaksi. Jos kaupassa ei osunut sillä hetkellä olemaan muita lapsia, sai Juntti toimia onnettarena. Juntista oli aivan käsittämätöntä, että joku ylemmällä luokalla oleva kaveri saattoi menettää täysin puhekykynsä ja kieltäytyä punastellen tehtävästä. Myös asiakkailla riitti työtä aamusta iltaan. Sitten kun lähdettiin kirkolle, toimitettiin ajan kanssa kaikki asiat. Monena iltana Masa teki vielä isonsiskon kanssa paketteja, kun Liisa yritti asiakkaita häiritsemättä pestä lasikoita tai lattioita. Juntti notkui mukana, vahti haukkana, onko pikku piano jo myyty. Haukottelemalla hän koetti sanoa isälle ja äidille: Lopettakaa jo tältä päivältä!
20 Jossain 21. Kolme yötä jouluun On kuin kolme päivää ennen joulua!, oli Liisalla tapana sanoa, kun kaikki oli keskeneräistä muulloinkin kuin jouluna. Onneksi joululoma alkoi. Liisa-äiti sai isosta siskosta oikean apulaisen, joka saattoi jo olla ruuhka-apuna kassalla tai jopa lihatiskillä. Juntti hommaili takahuoneessa: pussitti perunoita tai hinnoitteli. Kotona oli yllin kyllin tekemistä. Takalassa kyllä myytiin valmiita laatikoita yms. muttei Liisa-äiti itsekään niitä joulupöytään kelpuuttanut. Samoin kaapista löytyi vatkain, mutta taikinat vatkattiin käsin. Kaupassa apulaiset pesivät lattian sinipiialla, kotona kontattiin. Kunnon jälkeä tuli vain ihmisen hiellä. Jouluun oli myös kolme yötä. Omaa joulua laitettiin yöunia nipistämällä. Pienempänä Juntti sai sinnitellä alkuun mukana, koska äidillä ei ollut aikaa hoputtaa nukkumaan. Isompana Juntinkin apu oli tarpeen. Yksi Juntin parhaita joulumuistoja oli hervottomat naurukohtaukset, joita rättiväsynyt äiti sai. Oman väen laskettiin sellaistakin leikkiä, mitä ei asiakkaiden aikana olisi ollut sopivaa. Juntti kertoi myös alakerrassa kuulemansa jutut. Naurusta tuli toinen varavoima, joilla urakoista selvittiin. 22. Omenat Joulupallot olivat kauniita, mutta Juntin ehdoton suosikki oli Jim-patukka. Kielloista huolimatta Juntti kävi muka huomaamatta napsimassa niitä hyllystä. Karkkipapereita hän piilotteli omalle korkeudelleen, milloin kattiloihin milloin aamutossuihin. Jouluksi tuli muitakin herkkuja, joiden kääreitä Juntti sai oikein mielellään poistaa. Ensimmäiset omenat tulivat joulukuussa. Tuoreina ne maistuivat ihanilta! Hedelmät oli pakattu ohuesta puusta (vähän kuin päreistä) valmistettuihin laatikoihin. Jokainen omena oli kääritty pistävältä tuoksuvaan tummanviolettiin silkkipaperiin. Omenien kuoriminen oli hauskaa hommaa siihen asti kunnes tuli vastaan mustaksi kastunut silkkipaperi. Se tarkoitti, että omena sisällä oli mätä. Muutenkin piti katsoa sitä, ettei hedelmissä ollut lommoja tai tummentumia. Jos hedelmät eivät olleet läpimätiä, niitä ei laitettu laskiin. Ne syöttiin itse. Ei puhettakaan, että hedelmiä olisi kaadettu laatikosta kuten nykyään näkee tehtävän. Eikä niitä rutisteltu tai paiskottu! Ne aseteltiin esille yksi kerrallaan, eikä kaiken tarvinnut olla kerralla esillä. Myös banaaneita
hoidettiin hellästi. Ne saivat peitokseen yöksi Liisa-äidin villatakin. 23. Lahjat peittyy kääröihin Aatonaattona Juntti kelpasi hyvin autokuskille kaveriksi. Kyllä sitä kuskaa lastulevyjä tai sementtisäkkejä, mutta jaella nyt kukkasia Ja Juntti oli aina valmiina lähtöön. Hyasintti- ja herkkukorit kiikkuen ajettiin pitkin pitäjää. Sukulaisista Juntti sai usein myös paketin mukaansa. Enon luona piti käydä kahteen kertaan. Kaksi kaunista kuusta seisoi hangessa odottamassa kyytiä. Toinen piti ensin toimittaa mummulaan ja hakea sitten toinen paluumatkalla kotiin. Mummulassa oli jo kuusenjalka valmiina odottamassa. Kotona olisikin taas hikinen homma kuusenjalan etsimisessä miten niin iso esine saattoi aina olla jossakin hukassa! Myöhään illalla, kun kuusi oli sulamassa pannuhuoneessa jalassaan, tehtiin paketteja kaupanväelle, postille ja leipureille. Paketissa oli jotakin tarpeellista ja lisäksi jotakin mieleistä. Myös Liisaa ja Mattia muistettiin. Joka vuosi komein kukkakori tuli kaupanväeltä. Samoin perinteeseen kuului, että leipuri toi uuden vuoden aattona täytekakun. 24. Kaikki olivat jo työn touhussa, kun Juntti heräsi. Aamukahvi vaihtui päiväkahviksi ja glögiksi. Äiti tai isosisko piipahtivat välillä keittiössä. Juntti katseli televisiosta Ali Babaa ja 40 rosvoa. Miten rumia mustia ja ilkeän näköisiä kömpelöitä nukkeja! Mutta tänään ei sopisi olla tiellä. Juntti kävi ulkoeteisessä tarkistamassa, että leipomukset ja paistamista vailla olevat laatikot olivat paikallaan. Olohuoneeseen oli raivattu tilaa kuuselle. Kun joulurauha oli julistettu, toi joku miehistä kuusen sisään. Sitten keittiöön alkoi yksitellen kerääntyä väkeä. Juotiin yhdessä glögit ja toivotettiin hyvää joulua. Joku saattoi jäädä vielä siivoamaan Liisa-äidin ja Päivi-siskon avuksi. Alkoi taas hämärtää, kun Liisa veti välioven perässään kiinni. NYT alkaa Joulu! Onnellista joulunaikaa kaikille! Jälkisanat Kerran loppuun satu joulun saa, Suru säveliä sumentaapi, Kerran silmän täyttää kyyneleet. Virtaa vuolahina tuskan veet, Siks oi, tähtisilmät tuikkikaa! Vuosia myöhemmin ympyrä sulkeutui. Matti-kauppias oli aikoja sitten kuollut ja Liisakin eläkkeellä. Päivi oli vuokrannut kaupan toiselle yrittäjäpariskunnalle. Takalan kauppa haihtui pois. - Ei myyretä enää.