LUONNONMUKAISEN KASVITUOTANNON JA MUUNTOGEENISTEN KASVIEN RINNAKKAISELO SEKÄ SUOMALAISEN LUOMUVILJELIJÄN KÄSITYKSET SIITÄ

LAUREA AMMATTIKORKEAKOULU HYVINKÄÄ-INSTITUUTTI LUONNONVARA-ALA LUONNONMUKAISEN KASVITUOTANNON JA MUUNTOGEENISTEN KASVIEN RINNAKKAISELO SEKÄ SUOMALAISEN LUOMUVILJELIJÄN KÄSITYKSET SIITÄ Hannes Pekkala ympäristönhoidon ko. opinnäytetyö toukokuu 2003

2 Laurea ammattikorkeakoulu Hyvinkää-instituutti Luonnonvara-ala Ympäristönhoidon koulutusohjelma TIIVISTELMÄ Hannes Pekkala Luonnonmukaisen kasvituotannon ja muuntogeenisten kasvien rinnakkaiselo sekä suomalaisen luomuviljelijän käsitykset siitä 2003 107 sivua 9801838 Tämä työ käsittelee luonnonmukaisen kasvituotannon ja muuntogeenisten kasvien viljelyn rinnakkaiseloa. Selvitys on tehty Luomuliiton toimeksiannosta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella on selvitetty maatalousalan organisaatioiden kantoja aiheeseen, rinnakkaiseloon liittyviä tutkimustuloksia ja käytännön kokemuksia. Viimeinen osa käsittelee suomalaisille luomuviljelijöille tehtyä kyselyä geenitekniikasta ja muuntogeenisistä kasveista sekä sen tuloksia. Tutkimustulosten mukaan rinnakkaiselo on mahdollinen, mutta siihen liittyvien kompromissien seuraukset ovat epäselviä. Mikäli muuntogeenisten kasvien viljely on vähänkin laaja-alaisempaa on luomutuotannolla suuri työ pitäytyä erossa tahattomasta saastumisesta muuntogeeneistä. Luomuviljelijöille (N=57) vuosien 2002-2003 vaihteessa tehdyn kyselyn tarkoituksena oli selvittää, kokevatko luomuviljelijät Euroopassa ja Suomessa mahdollisesti lisääntyvän muuntogeenisten kasvien viljelyn uhaksi luomuviljelylle. Kysely vahvisti ennakkokäsitystä, että myös suomalainen luomutuotanto haluaa pitäytyä erossa muuntogeenisistä kasveista. Kyselyn mukaan enemmistö luomuviljelijöistä kokee muuntogeeniset kasvit uhaksi luomutuotannolle. Pääosa viljelijöistä kieltäisi muuntogeenisten kasvien viljelyn Suomessa tai EU:ssa. Jos viljelykieltoa ei toteuteta, pääosa kannattaa vielä lisätutkimuksia ja hidasta kaupallisen viljelyn sallimista. Vastanneet luomuviljelijät turvaavatkin siihen, että valtio varmistaa luomutuotannon kehityksen. Myös Luomuliitolle asetetaan useita toiveita, jotka liittyvät geenitekniikan sääntelyyn ja viljelijöiden kouluttamiseen. Viljelijöillä ei kyselyn perusteella ole kovin hyvä tiedontaso geenitekniikasta ja muuntogeenisistä kasveista. Tiedetyt asiat olivat enemmänkin kuluttajatietoa kuin maataloustuottajan tietoa geenitekniikasta. Joidenkin maiden luomuviljelijöiden huonot kokemukset muuntogeenisistä kasveista eivät ole ilmeisesti kantautuneet vielä Suomeen. Muuntogeenisten kasvien viljelyn alkamista Suomessa ei todennäköisesti voida myöskään pitää ajankohtaisena. Asiasanat: muuntogeeniset kasvit, geenitekniikka, luomutuotanto, rinnakkaiselo, suomalainen luomuviljelijä, käsitykset Laurea Polytechnic ABSTRACT

3 Hyvinkää-institute Department of Natural Resources Environmental planner Bachelor s thesis: The coexistence of organic crop production and genetically modified plants and views of the Finnish organic farmers of coexistence Hannes Pekkala 2003 107 p. The study deals with the coexistence of organic plant production and cultivation of genetically modified plants. The study has been done for The Union for Organic Farming Luomuliitto. The study comprises literature review of the policies of agricultural organisations on the subject, some results of the research on coexistence and review into practical experiences around the world. Third part of the study is a survey made to Finnish organic farmers. According to some studies coexistence of this kind is possible, but the consequences of the compromises made are not clear. In case of a vast area being cultivated with gm-plants organic farmers would have to make great efforts to stay away from modified genes. The purpose of the survey was to examine whether the organic farmers consider the possible increase of gm-plant cultivation in Finland and in Europe as a threat to organic farming. The questionnaire was sent to 150 Finnish organic farmers (of whom 57 replied) twice. Results of the survey confirmed assumption that the Finnish organic production seeks to refrain from gm-plants. According to the results majority of the respondents see gm-plants as a threat to organic farming. A majority would also prohibit the cultivation of gm-plants in Finland or in the EU. If the ban wouldn t be applied then most of the farmers would be in favour of more research on of gm-plants and slow approach to the commercial cultivation. The respondents rely on the government to ensure development of organic farming in Finland. The government is not seen as the only hope but the respondents also expect Luomuliitto to act by lobbying and educating. The results of the survey indicate that organic farmers in Finland do not have much knowledge of the basics of genetic engineering and gm-plants. It seems as the farmers have more or less consumer knowledge of genetic engineering rather than the knowledge of agricultural producers. The experiences of many organic farmers in some countries abroad don t seem to have reached the Finnish shores. The beginning of gm-plants cultivation is probably neither considered of current interest. Keywords: coexistence, Finland, organic farmer, genetically modified plants, genetic engineering, organic production, views

4 SISÄLLYS NIMIÖLEHTI TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO...8 2 GEENITEKNIIKAN KÄYTTÖ MAATALOUDESSA...9 2.1 Geenitekniikan määritelmä...9 2.2 Siirtogeenitekniikan kehittyminen...10 2.3 Kasvituotannon sovellukset...11 2.3.1 Sovellusten jako ominaisuuksien mukaan...11 2.3.2 Kestävyysominaisuuksiltaan muunnellut sovellukset...12 2.3.3 Laatuominaisuuksiltaan muunnellut sovellukset...13 2.3.4 Muuntogeeniset lääkekasvit...14 2.3.5 Muuntogeeniset kasvit maataloudessa tulevaisuudessa...14 2.3.6 Ei-geeniteknisen jalostuksen saavutukset...14 2.4 Viljelytilanne maailmalla...15 2.4.1 Kaupallinen viljely...15 2.4.2 Kenttäkokeet...16 3 GEENITEKNIIKKA SUOMEN MAATALOUDESSA...17 3.1 Kenttäkoetoiminta...17 3.2 Tutkimus liittyen maatalouskasveihin...17 3.3 Tulevaisuuden suunta...18 4 GEENITEKNIIKAN LAKIKEHYS MAATALOUDEN OSALTA...19 4.1 Avoimen käytön direktiivit 90/220/ETY ja 2001/18/EY...19 4.2 Direktiivi 98/95/EY siemenkauppaa ja lajikeluettelo koskien...19 4.3 Tulossa olevat jäljitettävyys- ja merkintädirektiivit...20 4.4 Luomutuotannon asetus EY 1804/1999...21 4.5 Suomen geenitekniikkalaki ja asetus...22 4.6 Siemenkauppalaki...22

5 4.7 EU-elinten päätöksiä ja esityksiä...23 4.8 Viranomaiset...23 5 VILJELIJÖIDEN KANTOJA MAAILMALTA...25 5.1 IFOAM...25 5.1.1 IFOAM kannat...25 5.1.2 IFOAM-EU kannat...27 5.2 COPA-COGECA...28 5.3 Iso-Britannia...29 5.3.1 Tilanne...29 5.3.2 The National Farmers Union NFU...30 5.3.3 Soil Association...31 5.4 Ruotsi...31 5.4.1 Tilanne...31 5.4.2 Lantbrukarnas riksförbund LRF...32 5.4.3 Ekologiska Lantbrukarna...33 5.5 Yhdysvallat...34 5.5.1 Tilanne...34 5.5.2 Luomutuotanto...35 5.6 Kanada...36 5.6.1 Tilanne...36 5.6.2 Luomujärjestöt...37 6 SUOMALAISTEN VILJELIJÄLIITTOJEN KANNAT...37 6.1 Luonnonmukaisen viljelyn liitto Luomuliitto...37 6.2 Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK...38 6.3 Biodynaaminen yhdistys...39 7 LUOMUN JA GEENITEKNIIKAN RINNAKKAISELO...40 7.1 Rinnakkaiselon perusteet...40 7.2 Tuotantojen erillään pitäminen...41 7.2.1 Yleistä...41 7.2.2 Geenisiirtymä...42 7.2.3 Siitepölyn leviämisen estäminen...44

6 7.2.4 Siementen leviämisen estäminen...46 7.3 Siementuotanto...47 7.4 Saastuminen...48 7.4.1 Yleistä...48 7.4.2 Siemenen saastuminen...48 7.4.3 Sadon saastuminen...49 7.4.4 Elintarvikeketjun saastuminen...50 7.5 Korvausvastuut...51 7.5.1 Kokemuksia...51 7.5.2 Lainsäädäntö...52 7.6 Testaaminen...54 7.6.1 Testaamisen tarpeet...54 7.6.2 Testimenetelmät...54 7.6.3 Sertifiointi...56 7.7 Kuluttajamielipide...56 7.8 Geenimuuntelusta vapaat vyöhykkeet...58 7.8.1 Perusteet...58 7.8.2 Voimassa olevat...58 7.8.3 Toteuttamisen esteet ja mahdollisuudet...60 7.9 Onko rinnakkaiselo mahdollista?...61 8 KYSELY...62 8.1 Kyselyn tavoitteet...62 8.2 Kyselyn toteutus...63 8.3 Kyselyn tulokset...64 8.3.1 Viljelijöiden tiedot geenimuuntelusta...64 8.3.2 Tiedonhankinta ja luottamus...66 8.3.3 Koettu tiedontarve...68 8.3.4 Suhtautuminen geenimuunteluun...69 8.3.5 Suomen maatalouden linjaukset geenitekniikan suhteen...72 8.3.6 Yhteiskunnan rooli...72 8.3.7 Avoimuus...74 8.3.8 Toimiminen...75 8.3.9 Taustatiedot...76

7 8.3.10 Viljelijöiden ajatuksia...77 8.4 Tulosten tulkinta...79 8.4.1 Näkevätkö luomuviljelijät muuntogeenisten kasvien uhkaavan elinkeinoaan?...79 8.4.2 Onko luomuviljelijöiden mielestä tarvetta joillekin toimille?.79 8.4.3 Onko viljelijöillä sellaista tietoa, että he voivat varautua muuntogeenisten kasvien yleistymiseen ja keskustella aiheesta? 80 8.4.4 Miten luomuviljelijät suhtautuvat mahdollisesti lisääntyvään gmo:n levitykseen ympäristöön?...81 8.4.5 Vertailu muihin lähteisiin...81 8.5 Tutkimuksen tarkastelu...82 8.6 Lisätutkimuksen tarve...83 9 SANASTO...84 LÄHTEET...86 LIITTEET...95 1. Taulukot...95 2. Kyselylomake...99

8 1. JOHDANTO Luomutuotanto on kehittynyt 1900-luvun alkuvuosikymmeninä yhtä aikaa Englannissa ja Saksassa, tosin hieman eri muodossa (Rajala 1995). 1970-luvulla luomutuotanto kehittyi ja sille muotoiltiin säännöt (IFOAM 2003). Geenimuuntelu on poikkeuksetta kielletty luomutuotannon EU-asetuksessa ja kansainvälisen luomuliikkeen kattojärjestön IFOAM:n periaatteissa sekä kansallisen Luomuliitto ry:n tuotanto-ohjeissa. Ensimmäinen geeninsiirto tehtiin vuonna 1973. Geenitekniikalla on voitu muunnella kasveja 1980-luvun alkupuolesta alkaen. Seuraavien 20 vuoden aikana on tuotettu muuntogeenisiä kasveja, joita nykyään viljellään laajasti kaupalliseen tarkoitukseen sekä tutkitaan maatalousympäristössä kenttäkokeissa. Muuntogeenisten kasvien viljelyn kohdalla on monia ympäristöön ja terveyteen liittyviä seikkoja, joihin ei ole saatu selvää vastausta. Muuntogeenisten kasvien viljelyn leviämiseen liittyy luomutuotantoon ja tavanomaiseen tuotantoon kohdistuvia riskejä. Nämä riskit saattavat kohdistua erityisesti luomutuotantoa kohtaan sillä luomutuotteita ostavat kuluttajat ostavat luomutuotteita erityisin eettisin ja terveydellisin perustein. EU:ssa on pitkään ollut voimassa uusien muuntogeenisten kasvien hyväksymisprosessin estävä yhteisöpäätös. Espanjassa ja Ranskassa on viljelty muutamia tuhansia hehtaareita muuntogeenistä maissia. Lainsäädäntöä on valmisteltu usean vuoden ajan ja nyt on näköpiirissä, että kaupallinen viljely alkaa laajemmin 1-2 vuoden kuluessa. Suomessa valmistellaan parhaillaan linjauksia geenitekniikan tulevaisuuden asemasta kansallisessa maa- ja metsätaloudessa vuosille 2003-2007. Tämä työ on tehty Luomuliiton toimeksiannosta. Työn tekeminen on lähtenyt tarpeesta saada tietoa muuntogeenisten kasvien vaikutuksista luomutuotannolle. Tarkoituksena on tarjota tietoa luomutuottajille käytännön toiminnan tueksi ja Luomuliitolle päätöksen teon avuksi.

9 Työ jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käydään läpi tämän hetkinen tilanne antamalla yleiskuva geenitekniikasta maataloudessa ja kerrotaan ympäri maailmaa joidenkin viljelijäjärjestöjen käsityksistä luomutuotannosta ja gm-tuotannosta. Valinta on pohjautunut pääasiassa englannin- tai ruotsinkielisen materiaalin saatavuuteen ja tapausten kiinnostavuuteen. Valitettavasti esimerkkien määrää on jouduttu rajaamaan, jottei työ olisi kasvanut liian pitkäksi. Toisessa osassa käsitellään eri tuotantotapojen rinnakkaiseloon liittyviä seikkoja ja esitetään esimerkkejä maailmalta. Kolmannessa osassa käsitellään suomalaisille luomutuottajille tehtyä kyselyä heidän käsityksistään kasvien geenimuuntelusta ja geenitekniikasta. 2. GEENITEKNIIKAN KÄYTTÖ MAATALOUDESSA 2.1 Geenitekniikan määritelmä Biotekniikka on elävien organismien hyödyntämiseen keskittyvää toimintaa. Biotekniikkaa on sekä oluen valmistukseen liittyvät käymisprosessit että hapanmaitotuotteiden ja maitohappokäymisellä valmistettavien tuotteiden valmistus. Biotekniikan osa-alueita ovat muun muassa: mikrobiologia, prosessitekniikka, laitesuunnittelu, biokemia, säätötekniikka ja solukkoviljelytekniikka. Myös geenitekniikka luetaan biotekniikan alaan kuuluvaksi osa-alueeksi. (Kauppinen ym.1998.) Geenitekniikasta käytetään synonyymeinä termejä yhdistelmä-dna tekniikka ja siirtogeenitekniikka. Geenitekniikan lisäksi geeniteknologian osa-alueita ovat geenitieto ja geenien toiminnan tutkiminen (Maa- ja metsätalousministeriö 2000a). Julkisessa keskustelussa biotekniikka ja geenitekniikka termejä käytetään ristiriitaisesti. Biotekniikalla saatetaan tarkoittaa vain geenitekniikkaa tai geenitekniikalla tarkoitetaan nimenomaan siirtogeenitekniikkaa. Siirtogeenitekniikalla jalostetuista kasveista käytetään synonyymeina myös termejä: geenimuunnellut kasvit, geenimodifioidut kasvit, geenimanipuloidut kasvit, gm-kasvit ja muuntogeeniset kasvit, jota kielitoimisto pitää parhaimpana terminä.

10 Määritelmien kirjavuus liittyy osaltaan siihen, että sanojen merkityksillä yritetään vaikuttaa kuluttajien ja kansalaisten asenteisiin geeniteknologiaa kohtaan. Toisaalta ala kehittyy jatkuvasti ja uusia määritelmiä tarvitaan esittämään jotain toimintaa selkeämmin. Joka tapauksessa määritelmien nykyinen käyttö on selvästi kuluttajaa harhauttavaa. Geenitekniikka-määritelmän käyttö kuluttajalle suuntautuneessa viestinnässä on selvästi vähentynyt viime vuosina ja bioetuliitteisen käyttö lisääntynyt. Elämään viittaavan ja kuluttajan korvissa positiivisemmin varautuneen biotekniikka-määritelmän käyttö on joidenkin luomutoimijoiden mielestä jopa vastoin luomutuotannon direktiiviä (Hyvönen & Vartiainen 2001). 2.2 Siirtogeenitekniikan kehittyminen Tekniikka geenien siirtämiseksi kasveihin on ollut olemassa melko lyhyen ajan. Ensimmäinen geenin siirto kasviin tapahtui tasan 20 vuotta sitten, kun kolme eri tutkimusryhmää onnistui siirtämään erään maabakteerin (Agrobacterium tumefaciens) avulla antibioottikestävyysgeenin kasvisoluun. Kyseisen maabakteerin käyttöä ns. geeninsiirtovektorina kehitettiin tämän jälkeen useamman vuoden ja sen toimivuutta kokeiltiin eri kasvien kohdalla. Seuraavana onnistuttiin siirtämään virus-, rikkakasviaineen- ja hyönteiskestävyyden tuottavat geenit vuosina 1986-87. (Häikiö & Kangasjärvi 1999.) Merkittävä askel geenitekniikan kehittämisessä otettiin vuonna 1987, kun kehitettiin toisenlainen tapa siirtää DNA:ta, mikroammus- eli partikkelipommitus. Partikkelipommitusmenetelmässä ammutaan kasvisoluun tai protoplastiin pieniä volframi- tai kultakuulia, joiden pinnalla on DNA:ta tai RNA:ta. Tätä menetelmää voidaan käyttää silloin, kun bakteerivektorin käyttäminen ei ole mahdollista, kuten yksisirkkaisilla kasveilla. Tällä tekniikalla pystyttiin siirtämään muun muassa tupakan mosaiikkiviruksen RNA:ta sipuliin, maissiin rikkakasviaineenkestävyysgeeni ja vehnään rikkakasviaineenkestävyysgeeni. (Häikiö & Kangasjärvi 1999.) Olemassa on myös useita muita eri tekniikoita, joista osalla voidaan siirtää geeni suoraan kasvisoluun, osaa näistä tekniikoista voidaan käyttää vain niin, että valmistetaan protoplasti, johon geeni siirretään. Geenitekniikalla on saatu aikaan

11 koirassteriiliteetti tupakalla ja rapsilla ensimmäisen kerran vuonna 1990. Koirassteriliteetin avulla voidaan tuottaa hybridejä kahdesta eri linjasta ristipölytyksellä. (Häikiö & Kangasjärvi 1999.) Nykyään geeninsiirto onnistuu kaikilla tärkeimmillä viljelykasveilla. Yleisimmin kenttäkokeita on tehty maissilla, öljyrapsilla, perunalla, tomaatilla, soijapavulla, puuvillalla, tupakalla ja melonilla. Ominaisuuksia on siirretty jo edellä mainittujen lisäksi seuraaviin viljelykasveihin: riisi, ohra, kaura, kurkku, sokerijuurikas, sokeriruoko, auringonkukka, pellava, lehtisalaatilla, salaattisikuri, paprika, porkkana, herne, kaalien suku (Brassica sp.), parsa, sinimailanen, munakoiso, bataatti, maapähkinä, saksanpähkinä, mansikka, omena, luumu, karpalo, lupiini, papaija, ananas, vadelma, viinirypäle ja kiivi. (Häikiö & Kangasjärvi 1999; Maa- ja metsätalousministeriö 2001b; AgBios 2002; Mannonen 2002.) Geenitekniikalla on myös jo siirretty geenejä nisäkkäisiin. Kaneihin, lehmiin, vuohiin, sikoihin ja lampaisiin on siirretty geenejä, joiden avulla eläimillä voidaan tuottaa ihmisen terveyden hoitoon tarkoitettuja proteiineja. Näitä proteiineja ei voida tuottaa geneettisesti muunnelluilla mikrobeilla. (Maa- ja metsätalousministeriö 2002.) 2.3 Kasvituotannon sovellukset 2.3.1 Sovellusten jako ominaisuuksien mukaan Geenitekniikan erilaisia sovelluksia on jaoteltu sen mukaan miten geeninsiirto vaikuttaa lopputuotteen ominaisuuteen. Karkeasti tuotteet voidaan jakaa kahteen luokkaan: kestävyys- ja laatuominaisuuksiin (Pehu 1997). Toisaalta jako tehdään kronologisesti niin, että niin sanotun ensimmäisen aallon tuotteet ovat ensimmäisenä kehitettyjä ja toisen sekä kolmannen aallon tuotteita vasta pääasiassa kehitellään markkinoille saattamiseksi. Kronologinen jako johtuu pääasiassa siitä, että laatuominaisuuksien muunteleminen on monimutkaisempaa mm. koska nämä ominaisuudet ilmenevät usein monen geenin seurauksena ja näin olleen niitä varten tarvitsee tehdä enemmän tutkimusta.

12 Ensimmäisessä aallossa kehitettiin rikkakasviaineen tai hyönteisen kestäviä lajikkeita. Niin sanotussa toisessa aallossa on suunniteltu sellaisia lajikkeiden laatuun liittyviä seikkoja kuin tautikestävyys virus-, bakteeri- ja sienitaudeille. Ns. kolmannessa aallossa taas keskitytään kasvien ja sitä kautta elintarvikkeen ravinnepitoisuuksien muuttamiseen. (Virolainen & Niemi 2000, 21.) Vielä omaksi ryhmäkseen voidaan jaotella niin sanotut farmaseuttiset muuntogeeniset kasvit, joita on muokattu niin, että ne tuottavat lääkeaineita. Näiden kasvien viljely on juuri alkamassa Yhdysvalloissa. 2.3.2 Kestävyysominaisuuksiltaan muunnellut sovellukset Ensimmäiset biotekniikkateollisuuden kehittämät laajemmassa käytössä olevat kasvit ovat kestävämpiä tavalla tai toisella. Näiden muuntogeenisten sovellusten markkinoiden kohteena ja esitettyinä hyötyjinä ovat olleet viljelijät. Tärkeimmät sovellukset ovat olleet rikkakasviaineita kestävät maissit, tiettyjä hyönteisiä kestävät maissit, hyönteis- ja rikkakasviaineita kestävät puuvillat, rikkakasviaineita kestävät soijat, rikkakasviainetta kestävä rapsi, hyönteis- ja virustauteja kestävät perunat, rikkakasviaineita kestävä. (Häikiö & Kangasjärvi 1999; Agbios 2002, ISAAA 2002b.) Ensimmäisen aallon sovelluksia on jo viljelty laajasti. Käytännöllisesti katsoen kaikki maailman kaupalliseen tuotantoon viljellyt muuntogeeniset kasvit ovat olleet kestävyysominaisuuksiltaan muunneltuja (Taulukko 1, ks. Liite 1). Näiden sovellusten nopea yleistyminen vain muutamassa vuodessa perustui siihen, että niiden tuomat esitetyt hyödyt kohdentuivat juuri maanviljelijään (Virolainen & Niemi 2000, 26). 2.3.3 Laatuominaisuuksiltaan muunnellut sovellukset Paremmin säilyvä FlavrSavr TM tomaatti oli yksi ensimmäisiä muuntogeenisiä kasveja (Taulukko 2, ks. Liite 1). Sen lisäksi markkinoille ei ole tullut kuin muutamia laatuominaisuuksiltaan geenimuokattuja kasveja. Muut toisen aallon sovellukset ja kolmannen aallon sovellukset ovat vielä antaneet odottaa tulemis-

13 taan markkinoille. Syynä ovat olleet erityisesti kuluttajien epävarmat asenteet näitä tuotteita kohtaan, minkä seurauksena elintarviketeollisuus on ottanut aikalisän näiden tuotteiden tuomisessa markkinoille. Niin sanottujen toisen aallon ja kolmannen aallon sovellusmahdollisuudet ovat suuret. Toisen aallon kasveista kokeissa, tekeillä tai suunnitteilla on kasveja, joiden vitamiini tai hivenainepitoisuutta on lisätty, rasvaa tai öljyä muokattu terveellisemmäksi tai teollisuuden prosesseihin paremmin soveltuvaksi, tärkkelys tai sokeripitoisuutta on lisätty, ravinnoksi sopimattomia tai allergeenisia ainesosia on vähennetty tai niitä on muokattu paremmalta maistuviksi. (Gene- Watch 2000.) Viljelyyn asti päässeitä kolmannen aallon sovelluksia, ovat mm. virusresistantit perunalajikkeet ja viruksen kestävä papaija (AgBios 2002). 2.3.4 Muuntogeeniset lääkekasvit Geenitekniikalla voidaan saada kasvit ja eläimet tuottamaan haluttuja proteiineja, joita voidaan käyttää muun muassa lääkkeiden valmistukseen. Eläimien käyttäminen lääketehtaina on ollut jo muutaman vuoden todellisuutta. Myös Pohjois-Savossa Pharming-yhtiö tuotti hetken aikaa muuntogeenisillä naudoilla laktoferriiniä. Tulossa on myös kasveja joiden avulla pyritään tuottamaan erilaisia proteiineja. Yhdysvalloissa on vasta koeviljelyssä niin sanottuja farmaseuttisia muuntogeenisiä kasveja. Näihin kasveihin on siirretty sellaisia geenejä, jotka aiheuttavat kasvissa jonkin lääketeollisuuden käyttöön soveltuvan proteiinin tuotannon tai käytettäväksi syötävänä ihmisten lääkintään tai rokottamiseksi. Lääkeproteiini saadaan kasveista uuttamalla. Tähän mennessä Yhdysvalloissa on ollut koeviljelyksessä ainakin riisiä, ohraa, tupakkaa ja maissia, jotka tuottavat jotain lääkeainetta (CBS 2002). Lääkekasveille on tehty kenttäkokeita, joista on kuitenkin päässyt muuntogeenejä huonon kenttäkokeen hoidon takia saastuttamaan ympäristöä ainakin Havaijil-

14 la ja Nebraskassa. Yhdysvalloissa lääkekasveihin suhtaudutaan melko varauksellisesti ja muun muassa muuntogeenisten lääkekasvien riskinarvioinnin toimivuudesta käydään kiistaa. (GENET 27.1.2003.) 2.3.5 Muuntogeeniset kasvit maataloudessa tulevaisuudessa Tulevaisuudessa muuntogeeniset lajikkeet voivat olla muunnettuja niin, että niiden allergeenisuus tai toksisuus on vähentynyt, tärkeiden ravintoaineiden imeytymistä on parannettu, kasveilla on parempi metallien tai muiden abioottisten stressien vastustuskyky. (Virolainen & Niemi 2000, 21) Abioottista stressiä paremmin kestävä riisi on jo kehitetty ja samanlaisten sovellusten kehittäminen muille ruohojen suvun viljoille: sokeriruo olle, maissille, vehnälle, rukiille ja ohralle pitäisi olla mahdollista (BBC 2002). Esimerkkejä laadullisista muutoksista tulevaisuudessa viljeltävistä kasveista ovat kahvipapu, joka ei tuota kofeiinia; salaatti, jossa on pinaatin verran rautaa, proteiinipitoisuudeltaan paranneltu bataatti, riisi, joka sisältää enemmän A- tai E vitamiinia ja niin edelleen. Kasveja tullaan kehittämään myös ajatellen eläinten ruokinnallisia tarpeita. Sulamista parantavia entsyymejä voidaan tuottaa kasveilla tai jalostaa ravintoainekoostumukseltaan sopivia rehukasveja. Näin voidaan parantaa ravinteiden hyödyntämistehokkuutta jonka seurauksena on parempi kasvu ja mahdollisesti vähentyneet ravinnepäästöt. Australiassa on kehitetty gm-lupiini, jonka avulla lammas kasvaa paremmin ja tuottaa enemmän villaa. (Maa- ja metsätalousministeriö 2001b.) 2.3.6 Ei-geeniteknisen jalostuksen saavutukset Nykyään tehdään kasvinjalostusta hyvin monenlaisilla tavoilla, joista suuri osa on kaukana perinteisestä valinta- ja risteytysjalostuksesta. Kyseessä ei ole kuitenkaan geenitekninen jalostus vaan jotkin muut modernin kasvinjalostuksen tekniikat. Näillä jalostustavoilla on saatu aikaan myös muun muassa korkeampia satoja, muuttunut öljyhappopitoisuus rapsilla ja soijalla, rikkakasviainetta sietävät Clearfield lajikkeet rapsilla, riisillä, maissilla ja vehnällä (AgBios 2002.)

15 Geenimuunnettujen lajikkeiden lähtömateriaalina olleet lajikkeet ovat jo pian vanhentumassa. Osittain tästä syystä muuntogeenisten kasvien satomäärät ovat heikompia kuin uusimpien tavanomaisella jalostuksella kehitettyjen lajikkeiden sadot. (GENET 24.3.2003.) 2.4 Viljelytilanne maailmalla 2.4.1 Kaupallinen viljely Ensimmäiset kaupalliseen viljelyyn tarkoitetut kasvit otettiin käyttöön Kiinassa, kun 1990 luvun alussa kaupalliseen viljelyyn otettiin virukselle vastustuskykyinen tupakka ja samoin virukselle vastustuskykyinen tomaatti. Vuonna 1994 USA:ssa aloitettiin ensi kertaa viljellä muuntogeenistä kasvia, kun FlavrSavr TM tomaatti otettiin kaupalliseen viljelyyn. (James & Krattiger 1996.) Vuonna 2002 maailmalla viljeltiin geenimuunneltuja kasveja yhteensä 58,7 miljoonalla hehtaarilla 5,5-6 miljoonan viljelijän voimin 16 maassa. Sekä viljelypintaala että gm-kasveja viljelevien maiden ja viljelijöiden määrä on noussut koko kuuden vuoden jakson, keskimäärin 10 % vuosivauhtia. Gm-kasvien pinta-alan uskotaan hiukan kasvavan myös vuonna 2003. (James 2002.) Tärkeimmät sovellukset ovat hyönteisresistenssi ja rikkakasvi-aineenkestävyys. (Taulukko 3, ks. Liite 1) ja tärkeimmät kasvit ovat maissi, soija, rapsi ja puuvilla (Taulukko 4, ks. Liite 1). Geenimuunneltuja kasveja viljeltiin vuonna 2002 seuraavissa maissa: Kolumbia, Intia, Honduras, Etelä-Afrikka, Kiina, USA, Kanada, Argentiina, Australia, Meksiko, Bulgaria, Uruguay, Romania, Indonesia, Espanja, Saksa ja Ranska. Kaksi kolmasosaa kaikista muuntogeenisten kasvien viljelijöistä oli Kiinan ja Etelä- Afrikan köyhiä Bt-puuvillan viljelijöitä. Yhdysvaltojen 39 mha, Kanadan 13,5 mha, Argentiinan 3,5 mha ja Kiinan 2,1 mha olivat yhteensä 99 % koko maailman muuntogeenisten kasvien pinta-alasta. (James 2002.)

16 2.4.2 Kenttäkokeet Geenimuunnelluilla kasveilla tehdään kokeita rajoitetulla alueella peltoympäristössä. Näitä kokeita varten tarvitsee hakea lupa. Lupamenettelyt maittain vaihtelevat suuresti, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa niille kasveille, jotka eivät eroa merkittävästi jo levitetyistä ei tarvitse hakea lupaa erikseen vaan ilmoitusmenettely riittää (Häikiö & Kangasjärvi 1999). Ennen kenttäkokeiden aloittamista kasveja on aina testattu laboratorioissa ja/tai kasvihuoneissa (TEKES 2003). Geenien ilmentyminen voi kuitenkin muuttua siirrettäessä kasvi kasvihuoneesta kenttäkokeisiin (Häikiö & Kangasjärvi 1999). Ensimmäiset muuntogeenisten kasvien kenttäkokeet tehtiin vuonna 1986 USA:ssa ja Ranskassa geenimuunnellulla tupakalla. Vuoteen 1997 mennessä oli maailmassa tehty yli 25 000 kenttäkoetta kuudellakymmenellä kasvilla 45 maassa. Kokeista noin 15 000 (60 %) tehtiin vuosina 1986-1995 ja 10 000 (40%) vuosina 1996-1997. Kaikista kokeista 72 % tehtiin Pohjois-Amerikassa. Seuraavina tulivat Eurooppa, Latinalainen Amerikka ja Aasia. (James 1997) Toisaalta vuoteen 2000 mennessä oli OECD-maissa tehty kaiken kaikkiaan 10314 kenttäkoetta (OECD 2000). Euroopan Unionissa on kokeita tehty Luxemburgia lukuun ottamatta kaikissa nykyisissä jäsenmaissa. Vuoteen 2002 mennessä kokeita oli tehty kaikkiaan 1775 kappaletta, sisältäen kaikki organismit. Yli 100 kenttäkokeita oli tehty suuruusjärjestyksessä: Ranskassa, Italiassa, Iso-Britanniassa, Espanjassa, Hollannissa, Belgiassa ja Saksassa. Vähiten kokeita oli tehty Itävallassa (3 kpl), Irlannissa (5 kpl) ja Portugalissa (12 kpl). Eri kasveista yli 50 koetta oli tehty suuruusjärjestyksessä: maissille, öljyrapsille, sokerijuurikkaalle, perunalle, tomaatille ja tupakalle. (Joint Research Center 2002.) Kenttäkokeiden määrä on kuitenkin ollut selvässä laskussa; vuodesta 1998 vuoteen 2002 kokeiden määrä on laskenut 76 % (Food production daily 2003).

17 3 GEENITEKNIIKKA SUOMEN MAATALOUDESSA 3.1 Kenttäkoetoiminta Suomen maataloustuotannossa ei ole käytössä muuntogeenisiä kasveja. Suomessa on tehty 20 erillisesti ilmoitettua kenttäkoetta muuntogeenisillä organismeilla vuosien 1995-2002 välillä, joista 18 oli tehty kasveilla. Koekasveina ovat olleet ohra 8 (2 kpl), peruna (3kpl), rapsi (2 kpl), sokerijuurikas (5 kpl), parsakaali (1 kpl), valkokaali (1kpl), kukkakaali (1 kpl), kevätrypsi (1kpl), tupakka (1 kpl), koivu (4 kpl), kuusi (2 kpl) ja mänty (2 kpl). Kokeita ovat tehneet Boreal Kasvinjalostus Oy, Mildola Oy, Metsäntutkimuslaitos, Helsingin yliopisto, Kemira Agro Oy, AgrEvo Nordic, Maatalouden Tutkimuskeskus, Suomen ympäristökeskus, Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskus, Hilleshög Ab, Novartis Seeds ja Oulun yliopisto. Kaksi koetta on tällä hetkellä meneillään, joissa molemmissa tutkitaan metsäpuita. (JRC 2003.) 3.2 Tutkimus liittyen maatalouskasveihin Geeniteknistä tutkimusta Suomessa harjoittavat edellisessä kohdassa mainitut yritykset ja organisaatiot, mukaan lukien VTT ja Biokeskukset, joita on Suomessa 4 eri yliopistojen yhteydessä. Yritykset eivät tällä hetkellä mainosta tekevänsä kaupallistamiseen tähtäävää tutkimusta. Keskon koetoiminta on perunan osalta loppunut täysin eikä näköpiirissä ole mitään (J. Kuisma, henkilökohtainen tiedonanto 27.2.2003). Mildola on ilmoittanut luopuneensa geeniteknisen rypsin kehittämisestä näillä tietoa. Boreal Kasvinjalostuksella on mahdollisuus aloittaa gm-lajikkeiden kehittäminen, mutta kuluttajien vastustuksesta johtuen ei ole nähty tällä hetkellä järkeväksi toimia (S.Hovinen, henkilökohtainen tiedonanto syksy 2001). Borealin suuremman kiinnostuksen kohteena ovat öljykasvit ja peruna. Monikansallisten yritysten toiminta Suomessa on hyvin lyhytjänteistä. Toisaalta yritys voi nopeastikin aloittaa koetoiminnan, jos tilanne muuttuu suopeammaksi. (Maa- ja metsätalousministeriö 2000b).

18 3.3 Tulevaisuuden suunta EU:ssa on jätetty 11 hakemusta koskien muuntogeenisen kasvin hyväksymisestä elintarvikkeeksi vuosina 1997-2002 (Elintarvikevirasto 2002). EU:n lajikeluetteloon eli viljeltäväksi EU:n alueella ei ole vielä hyväksytty kuin yksi soija- ja yksi maissilajike. EU:n viranomaiset ovat vastaanottaneet useita uusia hakemuksia yrityksiltä lajikkeiden markkinoille saattamiseksi. Maa- ja metsätalousministeriö on tehnyt vuonna 2000 strategian bio- ja geenitekniikan käytöstä hallinnonalallaan. Tällä hetkellä ministeriössä valmistellaan yksityiskohtaisempaa geenitekniikkastrategiaa ja toimenpideohjelmaa vuosille 2003-2007. Strategia ja toimenpideohjelma esittää, että geenitekniikka pyritään ottamaan käyttöön laajasti maataloudessa ja myös muuntogeenisten kasvien viljelyä Suomessa edistetään. (Maa- ja metsätalousministeriö 2002.) Eduskunta on ottanut vähän suoranaisesti kantaa geenitekniikan tulevaisuuden kehittämiseen Suomessa. Tulevaisuusvaliokunnan (teknologian arviointi vuonna 1998), maa- ja metsätalousvaliokunnan (MmVL 14/2002, MmVL 6/2002, MmVL 26/2001), ympäristövaliokunta (YmVL 18/2002, YmVL 16/2001, YmVL 24/2002), talousvaliokunta (TaVL 4/2002, TaVL 27/2001) lausunnoissa löytyy joitain viittauksia. Todennäköisimmät kasvit ja sovellukset Jos Suomessa tullaan viljelemään muuntogeenisiä kasveja, todennäköisimpiä näyttäisi olevan peruna ja öljykasvit; rypsi sekä rapsi. Rypsin ja perunan osalta on tehty selvityksiäkin (ks. Virolainen 2001). Rypsin laatu on heikentynyt, koska sato sisältää liiaksi rikkakasvien osia. Rypsille sallittavat rikkakasvitorjuntaaineet ovat vähenemässä; glyfosaatin kestävät lajikkeet ratkaisisivat tätä ongelmaa (Loiskekoski 2003). Mildola on tutkinut gm-rypsiä, vaikkakin tutkimus on ollut jäissä pari vuotta. Gm-perunaa on tutkittu Suomessa useassa paikassa ja sen viljelyä on suunniteltu Oulun seudulla (Rautio 2003).

19 4. GEENITEKNIIKAN LAKIKEHYS MAATALOUDEN OSALTA 4.1 Avoimen käytön direktiivit 90/220/ETY ja 2001/18/EY Ylin geenitekniikkaa koskeva säädös on EU:n direktiivi 2001/18/EY gmorganismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön eli ns. avoimesta käytöstä. Tällä tarkoitetaan muuta kuin suljettua käyttöä laboratoriossa, teollisuuslaitoksessa tms. Direktiivi on horisontaalinen direktiivi eli se kokoaan kaikki geenitekniikkaan liittyvät aiheet samaan direktiiviin. Aiempi avoimen käytön direktiivi 90/220/ETY korvattiin vuonna 2001 direktiivillä 2001/18/EY, jonka kansallinen toimeenpano tuli tehdä viimeistään lokakuussa 2002. (Maa- ja metsätalousministeriö 2001b) Tosin toimeenpano on takkuillut kovasti lähes kaikissa jäsenmaissa eikä direktiiviä ole Suomessa ja 11 muussa jäsenmaassa pantu vielä toimeen. 11 muuta jäsenmaata ovat Ranska, Luxemburg, Belgia, Hollanti, Saksa, Italia, Irlanti, Kreikka, Espanja, Portugali ja Itävalla. (Finfood 10.4.2003.) Direktiivi 2001/18/EY määrittelee ensinnäkin yleiset säännökset (A-osa), toiseksi kuinka kenttäkokeille haetaan lupa, millä perusteilla ja miten lupaprosessi etenee kohdemaassa sekä EU-jäsenmaissa (B-osa). Kolmanneksi direktiivi määrittelee geenimuunneltujen tuotteiden markkinoille saattamisen pelisäännöt : ilmoitusmenettelyn, vaadittavat selvitykset, seurannan, vaadittavat merkinnät ja lupaprosessin etenemisen sekä luvan uusimisen (C-osa). Viimeiseksi määritellään tietojen luottamuksellisuutta, eri komiteoiden osuutta lupien käsittelyssä, rangaistuksia sekä tietojen vaihtoa ja raportointia (D-osa). (Maa- ja metsätalousministeriö 2000a.) 4.2 Direktiivi 98/95/EY siemenkauppaa ja lajikeluettelo koskien Kylvösiemendirektiivin mukaan geneettisesti muunnettuja lajikkeita saadaan tuottaa ja markkinoida ainoastaan, jos tarpeelliset toimenpiteet ihmisille ja ympäristölle aiheutuvien haitallisten vaikutusten toteamiseksi on tehty. Geenitekniikan käytöstä on lisäksi ilmoitettava asianmukaisilla merkinnöillä. Ympäristöriskien arvioinnin on oltava vastaava kuin direktiivissä 90/220/ETY on säädetty.

20 Ihmisravinnoksi jalostettavien gm-lajikkeiden hyväksymiseksi yleiseen lajikeluetteloon edellytetään, että elintarvike tai elintarvikkeen ainesosa on jo hyväksytty uuselintarvikeasetuksen nojalla. Gm-lajike voidaan hyväksyä kansalliseen kasvilajikeluetteloon huolimatta siitä, onko se hyväksytty EU:n kasvilajikeluetteloon vai ei. Geneettinen muuntaminen on aina selvästi merkittävä lajike- ja myyntiluetteloihin. Lisäksi, kun on kyse gm-lajikkeen siemenistä, siemenerään kiinnitetyssä tai sen mukana seuraavassa virallisessa tai muussa etiketissä tai asiakirjassa on selkeästi mainittava, että lajiketta on muunnettu geneettisesti. (Maa- ja metsätalousministeriö 2000a.) Lajikeluetteloon hyväksyminen tapahtuu jonkin jäsenmaan kautta kasvilajikekokeiden jälkeen. Suomessa lajikekokeista vastaa kasvilajikelautakunta. Hyväksyminen tapahtuu neuvoston direktiivien perusteella. Jos kasvilajike hyväksytään kansalliseen luetteloon voi jäsenmaa sen jälkeen esittää sitä otettavaksi EU.n yhteiseen lajikeluetteloon. Tämä EU:n luetteloon hyväksyntä on ollut kuitenkin pysähdyksissä vuodesta 1998 lähtien, mikä on käytännössä aiheuttanut viljelymoratorion. (Maa- ja metsätalousministeriö 2001b.) Direktiivi on kansallisesti toimeenpantu osana siemenkauppalakia. 4.3 Tulossa olevat jäljitettävyys- ja merkintädirektiivit EU:n komissio antoi 25.7.2001 kaksi asetusehdotusta. Ensimmäisen asetusehdotuksen tarkoituksena on säätää uudesta hyväksyntämenettelystä geenitekniikalla muunnetuille rehuille sekä selkeyttää ja tehdä avoimemmaksi olemassa oleva hyväksyntämenettely gm-elintarvikkeille. Ehdotus korvaisi EU:n uuselintarvikeasetuksen gm-elintarvikkeiden osalta. Lisäksi säädettäisiin gmelintarvikkeiden yhdenmukaisista ja kattavista pakkaus-merkinnöistä, joiden tarkoituksena olisi antaa kuluttajalle todellinen valinnan mahdollisuus. Asetus säätäisi myös gm-rehujen yhdenmukaisista ja kattavista merkinnöistä, joista tuottaja saisi täsmällistä tietoa rehun koostumuksesta ja ominaisuuksista. (Maa- ja metsätalousministeriö 2001a.)