ULKOMAISTEN ENTITEETTIEN LUOKITTELU VEROTUKSESSA

ULKOMAISTEN ENTITEETTIEN LUOKITTELU VEROTUKSESSA Helsingin yliopisto Oikeustieteellinen tiedekunta Kansainvälinen vero-oikeus Syventävien opintojen tutkielma Joulukuu 2014 Ohjaaja: professori Marjaana Helminen Laatija: Vilho Lammi

Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Faculty Laitos/Institution Department Oikeustieteellinen tiedekunta Tekijä/Författare Author Vilho Lammi Työn nimi / Arbetets titel Title Ulkomaisten entiteettien luokittelu verotuksessa Oppiaine /Läroämne Subject Kansainvälinen vero-oikeus Työn laji/arbetets art Level Aika/Datum Month and Year Sivumäärä/ Sidoantal Number of pages Syventävien opintojen tutkielma Joulukuu 2014 13 + 79 Tiivistelmä/Referat Abstract Verosubjekti on tunnistettava ennen kuin toimijan verovelvollisuutta voidaan arvioida. Ulkomaisten entiteettien määrittelyyn ei ole kuitenkaan olemassa omia sääntöjä, vaan niiden luokittelu tehdään tuloverolain yleisten määritelmien avulla. TVL 3 7 kohdan mukaan kotimaisiin yhteisöihin verrattavat oikeushenkilöt ja muut varallisuuskokonaisuudet ovat yhteisöjä. Tätä verrattavuusvaatimusta on analysoitu osakeyhtiön ja osuuskunnan näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on tuloverolain verosubjektien yleisten määritelmien avulla muodostaa ulkomaisten entiteettien luokittelua koskeva säännöstö ja systematisoida luokitteluprosessia. TVL 3 7 kohdan sanamuoto ei itsessään kerro, vaaditaanko verrattavuutta kotimaisten yhteisöjen kanssa myös muulta erityiseen tarkoitukseen verrattavalta varallisuuskokonaisuudelta vai koskeeko verrattavuusvaatimus vain oikeushenkilöitä. Yhtymäksi luokitteleminen ei edellytä entiteetin vertaamista kotimaisiin henkilöyhtiöihin, vaan TVL 4 sisältää yleisen määritelmän muulle elinkeinoyhtymälle. Jos ulkomainen entiteetti ei ole luokiteltavissa yhteisöksi, yhtymäksi tai yhteisetuudeksi, on siirryttävä tarkastelemaan entiteetin takaa paljastuvia omistajia oikean verosubjektin tunnistamiseksi. Vastaavuuden arviointi perustuu sekä yhtiöoikeudellisten ja tosiasiallisten piirteiden analysointiin. Koska sekä osakeyhtiölaki ja osuuskuntalaki mahdollistavat laajan valinnanvapauden, pitäisi myös ulkomaisia entiteettejä verrata koko tahdonvaltaisen lainsäädännön määrittelemien toimintamuotojen piiriin. Koska entiteetin verotuksellinen asema vaikuttaa suoraan sen toimintaan, tulisi myös ulkomaisen entiteetin verokohtelulle sen asuinvaltiossa antaa merkitystä. Vastaavuuden arvioinnissa huomiota tulisi kiinnittää entiteetin ominaispiirteiden sisältöön ja tarkoitukseen eikä ulkomaisen lainsäätäjän tekemiin teknisiin ratkaisuihin. Tuloverolain mukaisen luokittelun lisäksi entiteetin kuulumista verosopimuksen soveltamisalan piiriin on arvioitava erikseen. Tuloverolain mukaan yhteisöksi luokiteltava entiteetti saattaa jäädä verosopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, minkä johdosta tarkastelu siirretään entiteetin omistajien asuinvaltion ja tulon lähdevaltion väliseen verosopimukseen. EU-oikeudella on myös merkitystä vastaavuusarvioinnin kannalta: luokittelu, jonka seurauksena toisessa jäsenvaltiossa asuva entiteetti tulee luokitelluksi eri lailla kuin sitä vastaava suomalainen entiteetti, voi muodostaa kielletyn sijoittautumisoikeuden rajoituksen. Avainsanat Nyckelord Keywords Verosubjekti, luokittelu, ulkomainen entiteetti, hybridiyhtiö, entity classification. Säilytyspaikka Förvaringställe Where deposited Muita tietoja Övriga uppgifter Additional information II

SISÄLLYSLUETTELO Lähteet... VI Lyhenteet... XII Oikeustapaukset... XIII 1. Johdanto... 1 1.1. Taustaa... 1 1.2. Tutkimuskysymys ja tutkimusmetodi... 3 1.3. Rajaukset... 4 1.4. Rakenne... 5 1.5. Relevantit lähteet ja terminologia... 6 2. Luokittelun lainsäädännöllinen perusta... 8 2.1. Tuloverolain verosubjektit ja tulolajit... 8 2.2. Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus... 10 2.3. Kotimaisen ja ulkomaisen entiteetin välinen rajanveto... 10 3. Yhteisöt tuloverolain mukaan... 14 3.1. Yhteisön määritelmä, TVL 3... 14 3.2. Kieliopillinen tulkinta... 15 3.3. Säännöksen historiallinen tausta... 16 3.4. Säännöksen tulkinta oikeuskäytännössä... 20 3.5. Käsittely kirjallisuudessa... 21 3.6. TVL 3 7 kohdan merkitys... 23 4. Yhtymät ja yhteisetuudet, TVL 4-5... 25 4.1. Yhtymän määritelmä ja sen historiallinen tausta... 25 4.2. Muut elinkeinoyhtymät... 27 4.2.1. TVL 4 :n kriteerit... 27 III

4.3. Verotusyhtymät, yhteenliittymät ja yhteisetuudet... 30 4.3.1. Verotusyhtymä... 30 4.3.2. Yhteenliittymät... 31 4.3.3. TVL 5 :n yhteisetuudet... 32 5. Verrattavuuden edellytys ja sen arvioiminen osakeyhtiön ja osuuskunnan kohdalla... 34 5.1. Lähtökohdat verrattavuuden arviointiin... 34 5.2. Osakeyhtiölaki ja osuuskuntalaki... 36 5.3. Tahdonvaltaisuus... 38 5.4. Oikeushenkilöllisyys... 39 5.5. Omistajien rajoitettu vastuu... 42 5.6. Pääoma ja sen pysyvyys... 44 5.7. Osakkeen luovutettavuus... 46 5.8. Toiminnan tarkoitus... 48 5.9. Enemmistöperiaate... 49 5.10. Yhdenvertaisuusperiaate... 51 5.11. Johdon tehtävä... 52 5.12. Yleiset periaatteet ja vertailtavuus... 53 6. Luokitteluprosessi... 56 6.1. Luokittelun lähtökohdat... 56 6.2. Muut kuin TVL 3 5 :n tarkoittamat entiteetit... 57 6.3. Uudet oikeushenkilöt... 60 6.4. Vastaavuuden arviointi... 60 6.5. Luokittelun ratkaiseminen... 61 7. Entiteettien luokittelu ja verosopimukset... 64 7.1. Verosopimusten soveltaminen... 64 7.2. Henkilöt verosopimuksissa... 65 IV

7.3. Asukkaat... 66 7.4. Verosopimusstatuksen vaikutus TVL:n mukaiseen luokitteluun... 68 8. EU-oikeuden vaikutus luokitteluun... 69 8.1. Sijoittautumisoikeus ja pääomien vapaa liikkuvuus... 69 8.2. Tapaus C-303/07, Aberdeen Property... 70 8.3. EU-oikeuden ja Aberdeen-tapauksen merkitys entiteettien luokittelussa... 71 8.4. TVL 4 :n muun elinkeinoyhtymän määritelmä ja sijoittautumisvapaus... 73 9. Johtopäätökset... 75 9.1. Entiteettien luokittelusäännökset... 75 9.2. Vertailtavuusvaatimus... 76 9.3. Luokitteluprosessi... 77 9.4. Verosopimukset ja EU-oikeus... 78 9.5. Avoimet kysymykset ja lisätutkimuksen tarve... 78 V

Lähteet Aarnio, Aulis 1988. Laintulkinnan teoria, 4. painos, Werner Söderström Osakeyhtiö, Juva. Andersson, Edward 1990. Tulo- ja varallisuusverolaki, Lakimiesliiton kustannus, Helsinki. Andersson, Edward Linnakangas, Esko 2006. Tuloverotus, 7. painos, Talentum, Helsinki. Barenfeld, Jasper 2005. Taxation of Cross-Border Partnerships, IBFD Publifications BV, Amsterdam. Crazzolara, Arno 2014. National Report on Italy, Cahiers de Droit Fiscal International: Qualification of taxable entities and treaty protection, Vol 99b, s. 435 455, Kluwer, Haag. Danon, Robert J. 2014. Qualification of Taxable Entities and Treaty Protection, Bullein for International Taxation 4/2014, s. 192 201. Eduskunnan kirjelmä, 1975 vp, 13.6.1975/809. Eduskunnan kirjelmä hallituksen esityksen johdosta laeiksi tulo- ja omaisuusverolain, sekä kunnallishallituksesta kaupungissa ja maalaiskuntain kunnallishallinnosta annettujen asetusten muuttamisesta sekä laeiksi verotuslain muuttamisesta ja leimaverolain väliaikaisesta muuttamisesta samoin kuin laeiksi eräiden yhtymäin verovelvollisuudesta kreikkalaiskatolisille seurakunnille annetun lain, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, sairasvakuutuslain ja kansaneläkelain muuttamisesta. Fibbe, Gijs 2006. The (In)compatibility of the German LLC Decree on the Classification of Foreign Entities with the German Domestic Legal Framework and EC Law, European Taxation 6/2006, s.487 495. Fibbe, Gijs 2009. EC Law Aspects of Hybrid Entities, IBFD Publifications BV, Amsterdam. HE 140/1972 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tulo- ja omaisuusverolain, sekä kunnallishallituksesta kaupungissa ja maalaiskuntain kunnallishallinnosta annettujen asetusten muuttamisesta sekä laeiksi verotuslain muuttamisesta ja leimaverolain väliaikaisesta muuttamisesta samoin kuin laeiksi eräiden yhtymäin verovelvollisuudesta kreikkalaiskatolisille seurakunnille VI

annetun lain, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, sairasvakuutuslain ja kansaneläkelain muuttamisesta. HE 40/1974. Hallituksen esitys eduskunnalle tulo- ja varallisuusverolaiksi. HE 6/1987. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä sekä siihen liittyväksi lainsäädännöksi. HE 109/1988. Hallituksen esitys eduskunnalle tulo- ja varallisuusverolaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi. HE 200/1992. Hallituksen esitys eduskunnalle tuloverolaiksi sekä laiksi eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista annetun lain 1 ja 6 :n muuttamisesta. HE 256/1994. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tuloverolain ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 :n muuttamisesta. HE 109/2005. Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi osakeyhtiölainsäädännöksi. HE 95/2006. Hallituksen esitys eduskunnalle Amerikan yhdysvaltojen kanssa tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen muuttamista koskevan pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. HE 185/2012. Hallituksen esitys eduskunnalle osuuskuntalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Helminen, Marjaana 1999. Dividend Concept in International Tax Law Dividend Payments between Corporate Entities, Kluwer, Deventer. Helminen, Marjaana 2002. Tax Treatment of Cross-Border Income Derived Through a Partnership A Finnish Perspective, Bulletin for International Taxation 7/2002, s. 327 332. Helminen, Marjaana 2012. EU-vero-oikeus välitön verotus, 2. painos, Talentum, Helsinki. Helminen, Marjaana 2013. Kansainvälinen tuloverotus, 2. painos, Edita, Helsinki. VII

Hirvonen, Ari 2011. Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan, Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17, Helsinki. HM Revenue & Customs, International Manual. INTM180020 - Foreign entity classification for UK tax purposes: Considerations when using the List of Classifications of Foreign Entities for UK tax purposes. http://www.hmrc.gov.uk/manuals/intmanual/intm180020.htm (viitattu 23.12.2014). HM Revenue & Customs, International Manual. INTM180030 - Foreign entity classification for UK tax purposes: List of Classifications of Foreign Entities for UK tax purposes. http://www.hmrc.gov.uk/manuals/intmanual/intm180030.htm (viitattu 23.12.2014). Hoor, Oliver 2012. Classification of Foreign Entities for Luxembourg Tax Purposes: Methodology and Tax Consequences, European Taxation 2/2012, s. 135 148. Infanti Moens 2014. National Report on United States. Cahiers de Droit Fiscal International: Qualification of taxable entities and treaty protection, Vol 99b, s.859 882, Kluwer, Haag. Järvelä, Wille 2011. Hybid Entities in International Taxation The Classification of Entities for Tax Purposes, JFT 2/2011, s. 166 192. Järvenoja, Markku 2013. Henkilöyhtiön oikeusasema tuloverotuksessa, Lakimiesliiton kustannus, Vantaa. Karhu, Einari 2012. Ulkomaisten sijoitusrahastojen lähdeverokohtelu Suomessa, Verotus 4/2012, s. 403 413. KM 1951:61. Verokomitean mietintö. KM 1969: B 12. Verotuksen yksinkertaistamistoimikunnan mietintö. Tuloverotuksen yksinkertaistaminen ja perheverotuksen uudistaminen. KM 1969: B 18. Liikeverotuksen uudistustoimikunnan mietintö II. Avointen, kommandiitti- ja laivanisännistöyhtiöiden sekä yhtymien, kuolinpesien ja konkurssipesien verotuksen uudistaminen. VIII

Koskenniemi, Okko 2014. Luxemburgilaisten FCP-rahastojen klassifiointi Suomen verotuksessa, Verotus 4/2014, s. 428 438. Kraakman, Rainier Armour John Davies, Paul Enriques Luca Hansmann, Henry Hertig Gerard Hopt, Klaus Kanda, Hideki Rock, Edward 2009. The Anatomy of Corporate Law, A Comparative and Functional Approach, 2. painos, Oxford University Press, Oxford. Kyläkallio, Juhani Iirola, Olli Kyläkallio, Kalle 2012. Osakeyhtiö I, Edita, Helsinki. Laki- ja talousvaliokunta 1972. Eduskunnan laki- ja talousvaliokunnan lausunto n:o 5, 2.11.1972. Linnakangas, Esko 1988. National Report on Finland, Cahiers de Droit Fiscal International: Recognition of foreign enterprises as taxable entities, Vol 73a, s. 399 410, Kluwer, Haag. Malmgren, Marianne 2008. Oikeushenkilön asuinvaltio verotuksessa ja yrityksen kansainvälistyminen, Edita, Helsinki. Malmgren, Marianne 2012. Suomalaisten henkilöyhtiöiden ulkomailta saamien osinkojen, korkojen ja rojaltien verotus, Verotus 3/2012, s. 327 333. Mannio, Lauri 2004. Osuuskunnat ja verotus, Edita, Helsinki. Matikkala, Timo 1990. Yhtymäverotuksen malleista, Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja B-105, Helsinki. Matikkala, Timo 1991. Yhtymät Suomen kansainvälisessä vero-oikeudessa, Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja D-133, Helsinki. Matikkala, Timo 1995. National Report on Finland, Cahiers de Droit Fiscal International: International income tax problems of partnerships, Vol 80a, s. 183 205, Kluwer, Haag. Mikkola, Tuulikki 2002. Trust-instituutio: lainvalintaan ja tunnustamiseen liittyviä näkökohtia, asiantuntija-artikkeli, julkaistu 22.3.2002, Edilex. (viitattu 23.12.2014). Myrsky, Matti 2004. Oikeuslähteistä verotuksessa, Verotus 2/2004, s. 39 56. IX

Myrsky, Matti Linnakangas, Esko 2005. Kansainvälinen henkilö- ja yritysverotus, Talentum, Helsinki. Myrsky, Matti Linnakangas, Esko 2010. Elinkeinotulon verotus, 3. painos, Talentum, Helsinki. Mähönen, Jukka Villa, Seppo 2006. Osakeyhtiö I yleiset opit, 2. painos, WSOYpro, Helsinki. Määttä, Kalle 2013. Mietteitä verolain tulkinnasta, teoksessa Vero ja finanssi: Juhlakirja Matti Myrsky 60 vuotta, s. 177 191, toim. Altti Mieho, Edita, Helsinki. Nissinen, Mika 2014. National Report on Finland, Cahiers de Droit Fiscal International: Qualification of taxable entities and treaty protection, Vol 99b, s. 313 333, Kluwer, Haag. Nykänen 2007. Yhtymästä saadun tulo-osuuden verotuksen tulolähde- ja tulolajijaon ongelmia, Verotus 5/2007, s. 515 528. OECD 1999. The Application of the OECD Model Tax Convention to Partnerships, Issues in International Taxation No. 6, Pariisi. OECD 2010. The Granting of Treaty Benefits with Respect to the Income of Collective Investment Vehicles, OECD Publishing, julkaistu 31.5.2010. OECD 2013. Action Plan on Base Erosion and Profit Shifting, OECD Publishing, julkaistu 19.6.2013. OECD 2014a. Neutralising the Effects of Hybrid Mismatch Arrangements, OECD/G20 Base Erosion and Profit Shifting Project, OECD Publishing, julkaistu 16.9.2014. OECD 2014b. Model Tax Convention on Income and on Capital, Condensed version, julkaistu 19.7.2014. Pönkä, Ville 2008. Osakassopimuksen tavoitteet ja voimassaolon hallinta, Edita, Helsinki. Pöyhönen, Seppo 2013. Osuuskunta ja osuuskuntalaki, 3. painos, Talentum, 2013. Siikarla, Pertti 2003. Henkilöyhtiöt, Yrityskirjat Oy, Helsinki. X

Toiviainen, Heikki 1994. Osakeyhtiön johtajan ja tilintarkastajan vastuusta III, lakimies 1994, s. 261 291. Urpilainen, Matti 2012. Vapaa liikkuvuus ja verosuvereniteetti Euroopan unionin sisämarkkinoilla, Lakimiesliiton kustannus, Vantaa. Verohallinnon ohje 4.12.2009, Dnro 1203/36/2009. Perintö- ja lahjaverotus kansainvälisissä tilanteissa. Verohallinto 2013. Kansainvälisen verotuksen käsikirja 2013, verovuodet 2011 ja 2012, Verohallinnon julkaisu 284.13. Viitala, Tomi 2005. Ulkomaisten sijoitusrahastojen ja niiden kautta saadun tulonverokohtelusta, Vertotus 5/2005, s. 510 527. Viitala, Tomi 2010. KHO:n SICAV-ratkaisut, Verotus 3/2010, s. 285 291. Villa, Seppo 2006. Henkilöyhtiöt ja osakeyhtiöt, 3. painos, Talentum, Helsinki. Wikström, Kauko 2006. Yleiset opit verotuksessa ja vero-oikeudessa, 3. painos, Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja, Julkisoikeuden sarja A:35, Turku. Wilhelmsson, Thomas - Jääskinen, Niilo 2001. Avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt, 3. painos, Lakimiesliiton kustannus, Helsinki. Äimä, Kristina 2009. Sisäiset korot lähiyhtiöiden kansainvälisessä verotuksessa, WSOYpro, Helsinki. Äimä Kristina 2012. Ulkomaisen sijoitusrahaston oikeus hakea osingosta perityn lähdeveron palautusta ja ulkomaisen eläkerahaston lähdeverotus Suomessa, Verotus 4/2012, s. 528 543. XI

Lyhenteet AKYL laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä 29.4.1988/389 BEPS Base Erosion and Profit Shifting EETVL tulo- ja varallisuusverolaki 31.12.1974/1043 EU Euroopan unioni ETVL tulo- ja varallisuusverolaki 29.12.1988/1240 EVL laki elinkeinotulon verotuksesta 24.6.1968/360 FCP Fonds Commun de Placement HE hallituksen esitys IFA International Fiscal Association JFT Tidskrift, utgiven af Juridiska Föreningen i Finland KHO korkein hallinto-oikeus KVL keskusverolautakunta LähdeVL laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta 11.8.1978/627 MVL maatilatalouden tuloverolaki 15.12.1967/543 OECD Organisation for Economic Co-operation and Development OYL osakeyhtiölaki 21.7.2006/624 PL perustuslaki 11.6.1999/731 SEUT Sopimus Euroopan unionin toiminnasta (EY-sopimus korvattiin 13.12.2007 allekirjoitetulla ja 1.12.2009 voimaan tulleella Lissabonin sopimuksella ja sen nimi muutettiin sopimukseksi Euroopan unionin toiminnasta) SICAV Société d'investissement À Capital Variable TOA tulo- ja omaisuusveroasetus 11.1.1944/27 TOL tulo- ja omaisuusverolaki 19.11.1943/888 TVL tuloverolaki 30.12.1992/1535 USC the United States Code VML laki verotusmenettelystä 18.12.1955/1558 VOYL laki osakeyhtiöstä 2.5.1985/22 XII

Oikeustapaukset Korkein hallinto-oikeus KHO 2004:111 68 KHO 2004:116 22, 68, 79 KHO 2013:51 63 Keskusverolautakunta KVL 1997/195 69 KVL 2000/109 30 KVL 2002/61 20, 23, 63 KVL 2006/1 62 KVL 2011/71 20 KVL 2013/8 34, 35 KVL 2013/14 34, 35 Euroopan yhteisöjen tuomioistuin C-303/07, Aberdeen Property Fininvest Alpha 71 XIII

1. Johdanto 1.1. Taustaa Valtioiden yhtiöoikeudellisen ja vero-oikeudellisen lainsäädännön eroavaisuuksien vuoksi aina ei ole täysin selvää, miten ulkomaista entiteettiä tulisi kohdella verotuksessa. Tähän liittyvä päällimmäinen kysymys on, tulisiko entiteettiä kohdella itsenäisenä verovelvollisena vai pitäisikö sitä kohdella läpivirtausyksikkönä (transparent), jolloin yhtiön sijaan tulon saajina olisivatkin yhtiön omistajat. Erillisinä verovelvollisina kohdeltavia entiteettejä kutsutaan eiläpinäkyviksi (opaue) ja kyseinen lähestymistapa johtaa taloudelliseen kaksinkertaiseen verotukseen, sillä samasta tulosta verotetaan sekä entiteettiä, että myöhemmin myös sen omistajia. 1 Yksinkertaisen verotuksen mallissa entiteetin tuloja verotetaan ainoastaan kerran ja verotus tapahtuu joko omistajien tai entiteetin tasolla. 2 Jopa kysymykseen, miten kotimaiset entiteetit luokitellaan verotuksessa, löytyy kansainvälisesti useita eri lähestymistapoja. Joissain valtioissa verotuksellinen luokittelu vastaa yhtiöoikeudellista asemaa; eli jos entiteetti ei ole oikeushenkilö, ei se myöskään ole itsenäinen verosubjekti. Toinen vaihtoehto on olla seuraamatta yhtiöoikeudellista luokittelua ja määritellä entiteettien verotuksellinen asema verolaeissa. 3 Suomessa eri entiteetit on luokiteltu tuloverolaissa (30.12.1992/1535; TVL) joko erillisenä verovelvollisina verotettaviksi yhteisöiksi, läpikulkuyksikköinä verotettaviksi yhtymiksi, tai erillisinä verovelvollisina verotettaviksi yhteisetuuksiksi. Luonnollisen henkilön kuolema ja oikeushenkilön konkurssi muodostavat myös verosubjektiopin kannalta omat erikoistilanteensa ja tuloverolaki sisältääkin erityisäännökset kuolinpesän ja konkurssipesän verotukselle. 4 Ulkomaisten entiteettien luokittelu on haastavaa, sillä kaikkien mahdollisten ulkomaisten toimintamuotojen (niin yhtiöitettyjen kuin yhtiöittämättömien) kattaminen nimenomaisella luokittelusäännöksellä on käytännössä mahdotonta. Tästä syystä ulkomaisten entiteettien luokitteluun on kehitetty yleisiä sääntöjä, joiden avulla voidaan ratkaista ennalta määrittelemättömät luokittelutilanteet. Ulkomaisten entiteettien luokitteluun on eri valtioissa käytössä useita eri 1 Barenfeld 2005, s. 93. 2 Barenfeld 2005, s. 98. 3 Danon 2014, s. 192. 4 Wikström 2006, s. 141. 1

ratkaisuja. Kolme selvästi eniten käytettyä tapaa ovat valinnanvapauteen perustuva menetelmä, määrätty menetelmä ja vertaileva menetelmä. 5 Valinnanvapauteen perustuvasta menetelmästä parhaiten tunnettu esimerkki on Yhdysvalloissa käytetty check-the-box -järjestelmä, jossa ulkomainen yhtiö saa valita millä tavoin sitä kohdellaan verotuksessa. Ainoastaan tiettyjen ulkomaisten yhtiömuotojen osalta verotuksellinen asema on ennalta määrätty. 6 Suomalaisista yhtiöistä vain julkinen osakeyhtiö kvalifioituu automaattisesti erilliseksi verovelvolliseksi. 7 Määrättyä menetelmää käytetään esimerkiksi Italiassa, jossa kaikkia ulkomaisia entiteettejä kohdellaan erillisinä verovelvollisina. 8 Suomen luokittelusäännöstö muistuttaa selvästi eniten vertailevaa menetelmää. Menetelmä perustuu kotimaisten entiteettien vertailemiseen luokiteltavana olevan entiteetin kanssa parhaimman vastaavuuden löytämiseksi. Esimerkiksi Saksassa yhtymien vertailukelpoisuutta koskeva säännöstö on varsin kehittynyt ja juontaa juurensa vuonna 1930 tehdystä venezuelalaista entiteettiä koskeneesta tuomioistuinratkaisusta. Tämä niin sanottu typenverleichmenetelmä kiinnittää huomiota muun muassa entiteetin jäsenten henkilökohtaiseen vastuuseen yhtiön sitoumuksista, entiteetin oikeudelliseen erillisyyteen, ulkopuolisen johdon mahdollisuuteen ja pääoman pysyvyyteen. 9 Suomessa ei kuitenkaan ole nimenomaisia säännöksiä ulkomaisten entiteettien luokitteluksi ja tästä syystä luokittelu tapahtuu tuloverolain yleisten määritelmien avulla, joita sovelletaan yhtä lailla kotimaisiin entiteetteihin. Tämän lisäksi EU-maissa asuvien entiteettien luokittelussa merkitystä on annettava myös sijoittautumisvapauden ja pääoman vapaan liikkuvuuden periaatteille sekä EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännölle. 10 Käytännön merkitystä luokittelukysymyksillä on erityisesti tapauksissa, joissa toinen valtio luokittelee entiteetin eri tavalla kuin sen asuinvaltio. Asuinvaltio voi kohdella entiteettiä läpivirtausyksikkönä toisen valtion luokitellessa sen itsenäiseksi verovelvolliseksi tai päinvastoin. Näitä tilanteita kutsutaan klassifikaatiokonflikteiksi ja ne voivat johtaa kansainväliseen kak- 5 Barenfeld 2005, s. 111. 6 Infanti Moens 2014, s. 863. 7 Title 26 USC (Internal Revenue Code) 301.7701-2(b)(8)(i). 8 Crazzolara 2014, s. 435. 9 Barenfeld 2005, s. 116. Lisää typenverleich-menetelmästä Fibbe 2006. 10 Koskenniemi 2014, s. 428. 2

sinkertaiseen verotukseen tai jopa nollaverotukseen tilanteesta riippuen. 11 Näitä klassifikaatiokonflikteja käytetään verosuunnittelussa esimerkiksi aikaansaamaan saman menon vähennyskelpoisuus useammassa valtiossa tai aiheuttaa menoa vastaavan tulon syntymättä jääminen. 12 Entiteettiä, joka luokitellaan yhdessä valtiossa erilliseksi verosubjektiksi ja toisessa valtiossa läpivirtausyksiköksi, kutsutaan hybridiyhtiöksi. 13 1.2. Tutkimuskysymys ja tutkimusmetodi Tämän tutkielman tutkimuskysymyksenä on, miten ulkomaiset entiteetit luokitellaan tuloverotuksessa. Tutkielman tarkoituksena on siis kotimaista lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä avuksi käyttäen jäsennellä luokittelussa käytettävät säännöt ja periaatteet yhtenäiseksi säännöstöksi. Kotimaisen säännöstön lisäksi tutkielmassa käsitellään verosopimusten ja EU-oikeuden merkitystä luokittelukysymyksiin. Tarkoituksena on sekä lainsäädännöllisen viitekehyksen muodostaminen luokittelusäännöstölle että itse luokitteluprosessin analysoiminen. Koska ulkomaiset entiteetit luokitellaan samojen säännösten avulla kuin kotimaisetkin entiteetit, luokittelukriteerit on muodostettava tuloverolain yleisten käsitteiden kautta. Näin ollen käsiteltäväksi tulevat TVL 3 :n yhteisön, TVL 4 :n yhtymän ja TVL 5 :n yhteisetuuden määritelmät, jotta kokonaisvaltainen luokitteluprosessi olisi mahdollista systematisoida. Luokitteluprosessia tullaan analysoimaan etenkin osakeyhtiön, osuuskunnan ja henkilöyhtiöiden näkökulmasta tarkoituksena tunnistaa, mihin ominaisuuksiin tulisi kiinnittää huomiota verratessa ulkomaista entiteettiä kotimaisten osakeyhtiön tai osuuskunnan kanssa ja millä edellytyksillä ulkomainen entiteetti luokiteltaisiin yhtymäksi. Perustapauksissa ulkomaisten osakeyhtiötä tai henkilöyhtiötä muistuttavien entiteettien verrattavuus on usein selkeää 14, mutta ulkomaisten entiteettien laajan kirjon vuoksi myös epäselviä tapauksia ilmenee. Kansainvälisen kaupankäynnin lisääntyessä näitä tilanteita tullaan kohtaamaan yhä useammin, minkä vuoksi myös osakeyhtiöitä ja osuuskuntaa koskevien vertailukriteerien systematisointi on tarpeellista. 11 Barenfeld 2010, s. 129 130. 12 OECD 2014a, s. 23. 13 Helminen 2013, s. 566. 14 Helminen 2010, s. 73. 3

Tutkimusmetodina käytetään oikeusdogmaattista eli lainopillista tutkimusmetodia. Oikeusdogmaattinen tutkimusmetodin tarkoituksena on voimassa olevan oikeuden systematisointi ja tulkinta. 15 Tutkielma on sekä vero-oikeudellinen että yhtiöoikeudellinen, sillä verotuksessa tapahtuva luokittelu on vahvasti kytköksissä valittuun toimintamuotoon ja sen yhtiöoikeudelliseen asemaan. Näitä yhtiöoikeudellisia piirteitä arvioidaan kuitenkin vero-oikeudellisesta perspektiivistä ja nimenomaisesti TVL 3 :n vastaavuusarvioinnissa suoritettavan vertailun kautta. 1.3. Rajaukset Luokittelua tutkitaan prosessina ja tarkoituksena on määritellä, minkä sääntöjen ja periaatteiden puitteissa luokittelu tapahtuu. Tässä tutkielmassa ei siis laajuuden asettamien rajoitteiden vuoksi tulla käsittelemään luokittelun seurauksia muuta kuin yleisellä tasolla, sillä verosubjektin valinta aiheuttaa laajoja ja moninaisia vaikutuksia sekä verovelvolliselle että entiteetin omistajille. 16 Edellä mainitusta syystä myös BEPS-projektin ehdotukset entiteettien luokittelueroista syntyvien verorakenteiden nollaverotuksen estämiseksi on rajattu tämän tutkielman ulkopuolelle. 17 BEPS-projektin hybridiyhtiöitä koskevat säännökset pyrkivät puuttumaan luokitteluvirheiden seurauksiin eikä itse luokittelusäännöstöihin ole pyritty puuttumaan, kuten jo hybridejä koskevan osuuden nimi Neutralising the Effects of Hybrid Mismatch Arrangements kertoo. 18 TVL 3 :n yhteisön määritelmä edellyttää muulta kuin nimenomaisesti mainitulta entiteetiltä verrattavuutta pykälässä lueteltujen yhteisöjen kanssa. Passiiviset pääomansijoitukset on jätetty käsittelyn ulkopuolelle: ulkomaisten entiteettien vastaavuutta sijoitusrahastojen kanssa on käsitelty sekä oikeuskäytännössä että oikeuskirjallisuudessa enemmän kuin osakeyhtiöitä ja osuuskuntia. Oikeustila on niiden osalta selvempi, minkä vuoksi sijoitusrahastot on perusteltua 15 Hirvonen 2011, s. 22. 16 Luokittelulla on merkitystä muun muassa verosubjektiin, veronmaksun ajankohtaan, tulon tyyppiin ja maksettavaan veroon (esimerkiksi omistajan henkilökohtainen tulo tai yhteisöverotus). Tästä lisää Barenfeld 2005, s. 103 106. 17 Base Erosion and Profit Shifing, OECD 2013. 18 OECD 2014a. 4

rajata käsittelyn ulkopuolelle. Luottolaitostoiminta ja vakuutusyhtiötoiminta on myös rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle toimialojen erityisen luonteen ja niiden toimintaa koskevan erityislainsäädännön huomattavan määrän vuoksi. Ulkomaisten julkisten (valtiollisten ja paikallishallinnollisten) toimijoiden, uskonnollisten yhteisöjen, säätiöiden ja aatteellisten yhdistysten luokittelu on jätetty tämän tutkielman ulkopuolelle. Edellä mainittujen ei-kaupallisten toimijoiden osalta luokittelukysymykset aktualisoituvat harvemmin, sillä niiden toiminta on vähemmän kansainvälistä ja usein niiden luokittelu myös vähemmän epäselvää kuin elinkeinoa harjoittavien entiteettien. 1.4. Rakenne Tutkielman toisessa luvussa käsitellään luokittelun lainsäädännöllinen perusta ja tutkitaan entiteetin ulkomaisuuden käsitettä. Kolmannessa ja neljännessä luvussa käsitellään tuloverolain entiteettityyppien, yhteisön, yhtymän ja yhteisetuuden, määritelmät, niiden tulkinta ja käsitteiden merkitys ulkomaisten entiteettien luokittelussa. Lukujen tarkoituksena on tarkkaan jäsennellä sovellettavat oikeussäännöt ja selvittää niiden merkityssisällöt luokittelun kannalta. Koska ulkomaisten entiteettien luokitteleminen yhteisöksi edellyttää entiteetin vertaamista kotimaisten yhteisöjen kanssa, viidennessä luvussa tutkitaan osakeyhtiön ja osuuskunnan tunnusmerkkejä. Luvussa ei ainoastaan kuvailla käsiteltäviä entiteettejä yhtiöoikeuden näkökulmasta, vaan tarkoituksena on nimenomaisesti määritellä tuloverotuksen mukaisen luokittelun kannalta keskeiset ominaisuudet ja piirteet, jotka eivät välttämättä ole täysin samat kuin yhtiöoikeudessa. Kuudennessa luvussa jäsennellään entiteettityyppien määritelmien avulla ulkomaisten entiteettien luokitteluprosessi. Luvussa määritellään lähtökohdat ulkomaisen entiteetin luokittelulle ja eri kotimaisten verosubjektien määritelmien keskinäinen suhde. Seitsemännessä luvussa selvitetään verosopimusten merkitys tuloverolain mukaiseen luokitteluprosessiin ja vastaavasti kahdeksannessa luvussa tutkitaan EU-oikeuden vaikutuksia luokitteluun, etenkin TVL 3 7 kohdan vertailtavuuden arviointiin. Yhdeksännessä luvussa tehdään lopulliset johtopäätökset tutkimuksesta. 5

1.5. Relevantit lähteet ja terminologia Entiteettien luokittelua tuloverotuksessa on käsitelty useissa kirjoissa ja artikkeleissa, mutta tarkastelu on keskittynyt usein johonkin tiettyyn yhtiömuotoon tai yksittäiseen luokittelutapaukseen. Toinen näkyvä painopiste kirjallisuudessa on luokittelun seuraukset eli verovelvollisuutta, lähdeverotusta, kaksinkertaisen verotuksen poistamista ja verosuunnittelua koskevat kysymykset. Luokittelua ei ole systematiikan puolesta arvioitu kirjallisuudessa lukuun ottamatta IFA:n vuoden 2014 kongressiin Nissisen kirjoittamaa Suomea koskevaa kappaletta. 19 Luokittelua koskevia aiheita on ollut aikaisemminkin IFA:n kongressien aiheena, mutta Suomea koskevat kirjoitukset ovat ulkomaisia entiteettejä koskevien lainsäädännöllisten muutosten myötä menettäneet suurilta osin merkityksensä. 20 Malmgren on väitöskirjassaan Oikeushenkilön asuinvaltio verotuksessa ja yrityksen kansainvälistyminen käsitellyt monia ulkomaisten yhteisöjen verokohteluun mukaan lukien luokitteluun liittyviä kysymyksiä, mutta yhtymien verokohtelu on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. 21 Yhtymien luokittelusta ja siihen liittyvistä verokysymyksistä ovat kirjoittaneen muun muassa Järvelä ja Helminen 22. Suurin osa luokitteluun liittyvästä oikeuskäytännöstä koskee ulkomaisten sijoitusrahastojen luokittelua ja siihen liittyviä kysymyksiä ovat pohtineet muun muassa Viitala, Äimä ja Koskenniemi. 23 Kansainväliseltä näkökulmalta aihetta ovat käsitelleet muun muassa Barenfeld ja Helminen. 24 Englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetään verotuksellisen statuksen määrittelyssä termiä entity classification. Käytän tässä tutkielmassa suomenkielistä termiä entiteetti, joka toimii yläkäsitteenä moninaiselle joukolle toimijoita, jotka ovat joitain muita kuin omissa nimissään toimivia yksityishenkilöitä. Entiteetti-käsitettä ei käytetä tuloverotuksessa eikä yhtiöoikeudessa, minkä johdosta se on neutraali suhteessa sekä tuloverotuksen että siviilioikeuden käsitteisiin eikä ota kantaa esimerkiksi toimijan oikeushenkilöllisyyteen tai asemaan tuloverotuksessa. 19 Nissinen 2014, s. 313 333. 20 Linnakangas 1988: Recognition of foreign enterprises as taxable entities, Matikkala 1995: International income tax problems of partnerships. 21 Malmgren 2008. 22 Järvelä 2011, Helminen 2002. 23 Viitala 2005, Viitala 2010, Äimä 2012, Koskenniemi 2014. 24 Barenfeld 2005, Helminen 1999. 6

Tuloverolaissa on olemassa määritelmät termeille yhteisö, yhtymä ja yhteisetuus ja tässä tutkielmassa niitä käytetään tuloverolain mukaisessa merkityksessä. Tuloverolain mukaiset yhteisöt, yhtymät ja yhteisetuudet ovat siis kaikki termin entiteetti alakäsitteitä. Sanaa yhtiö käytetään etenkin osakeyhtiötä ja henkilöyhtiöitä käsittelevässä luvussa sekä oikeustapauksia käsitellessä, jos myös tuomioistuin on käyttänyt yhtiö-termiä. Tässä tutkielmassa yhtiö-termi viittaa siis ainoastaan toiminnan harjoittamiseen yhtiömuodossa eikä se ulkomaisen entiteetin kohdalla ota kantaa siihen, onko ulkomainen yhtiö Suomessa luokiteltava yhteisöksi vai yhtymäksi. Entiteettien tyypittelyä eri verosubjekteiksi kuvaan kotimaisella termillä luokittelu, joka mielestäni vastaa prosessia paremmin kuin ajoittain kirjallisuudessa käytetty anglismi klassifikaatio. 7