RETKIMELONTASEURA ESPOON ESKIMOT RY:N JÄSENLEHTI 2/2004 ESKIMOTIEDOTE ESPOOLAISTA MELONTAA VUODESTA 1986 1
ESKIMOTIEDOTE 2/04 Espoon Eskimot r.y. JOHTOKUNTA: Postiosoite: Poste Restante 02270 Espoo Jyri Heilimo Leena Arpiainen Joanna Ylänen PJ VPJ, talous sihteeri www.espooneskimot.fi Seija Mämmelä retket Aku Antman kalusto, vaja Vajan osoite: Rullaniemi Jouko Kaaja tiistaimelonnat Arto Katajamäki koulutus 2/2004 ESKIMOTIEDOTE SISÄLTÖ: Puheenjohtajan melanveto 1 Retkelle meloen 2-6 Uudet kalustosäännöt 6-7 Nousevan maan auringossa 8-16 Eskimoiden retkiluisteluaamu 16 Eskimoretket 2004 17 Lieksanjoella 18-19 Kurssit 20 Tiistaimelonnat&jäsenmaksu 21 Anu Leino Jäsenrekisteri (ei johtokunnassa) Tiedotteen toimitus Mirkka Kaaja (ei johtokunnassa) mirkka.kaaja@hut.fi Kansikuvan otti Jyri Heilimo Ice Break 2004 -tapahtumassa 2
PUHEENJOHTAJAN MELANVETO Hyvää alkukesää kaikille. Toukokuun alussa säät olivat hyvin kesäiset, ja uskon että moni teistä aloitti melontakautensa aikaisemmin kuin edellisinä vuosina. Jälleen kerran haluan muistuttaa alkukesän ja kevään melontojen vaaroista. Vieraillessani vajalla noina Toukokuun alun hellepäivinä, havaitsin usean Eskimon lähtevän melomaan shortseissa ja T-paidassa. Vaikka säät suosisivat ja lämpötila rannalla on reilut parikymmentä astetta, niin vesi on kylmää vielä pitkälle kesäkuuhun. Pitkän talven jälkeen melontataidotkin voivat olla hieman ruosteessa, jolloin kaatuminen saattaa olla hieman todennäköisempää. Pelkät shortsit ja T- paita eivät auta yhtään alle kymmenen asteisessa vedessä. Pukeutukaa melontalenkeillenne veden lämpötilan mukaan ja pakatkaan mukaan vaihtovaatteet vesitiiviisti. Petteri Kuuskoski Icebreak 2004:ssä. Kuva: Markus Häyhtiö Kylmä vesi viilentää meren pinnan tuntumassa olevan ilman tehokkaasti, ja varsinkin tuulisella säällä tuulen ja roiskeiden yhteisvaikutus moninkertaistaa kylmän vaikutuksen. Tämän kesän alkeiskurssit ovat pyörähtäneet käyntiin. Järjestämme alkukesän aikana kaksi aikuisten kurssia. Näiden lisäksi uusia jäseniä otetaan seuraan myös koemelotuksien kautta. Yhteensä seuraan liittyy noin 50 uutta jäsentä, jotka ovat varmasti innostuneita melomaan. Otetaan uudet jäsenet ystävällisesti vastaan, ja neuvotaan heitä turvalliseen melontaan ja kaluston oikeaan käyttöön. Näin varmistamme kaikkien turvallisuuden ja käyttöoikeuskalustomme kestävyyden. Antoisia melontaretkiä t:jyri Heilimo 3
ESKIMOTIEDOTE 2/04 RETKELLE MELOEN Jyri Heilimo Tekeekö mielesi lähteä tänä kesänä retkelle meloen, mutta et ole aikaisemmin käynyt? Tässä jutussa on tarkoitus kertoa muutamia tärkeimpiä asioita, jotka olisi hyvä ottaa huomioon melontaretkeä suunnitellessa, sille lähtiessä ja varustautumisessa. Kohteet Vajamme sijainti Suvisaariston pohjoispuolella, vain lyhyen matkan päässä Espoon ulkoilusaarista, on oikeastaan aika ihanteellinen retkimelontaa ajatellen. Toisaalta Etelä-Suomi on täynnä jokia ja järviä, joilla voi retkeillä kanootilla tai kajakilla, jos merelle lähtö ei kiinnosta. Lähimmät lähinnä päiväretkeilyyn soveltuvat ulkoilusaaret ovat Gåsgrundet, Knapperskär, Rövargrundet, Rövaren, Pentala ja Stora Herrö. Yhden yön retkeen soveltuu hyvin Stora Brändö ja viikonloppuretkiin Stora Svartö ja Bylandet Porkkalan niemen edustalla. Tarkemmat kuvaukset vajan lähistön ulkoilusaarista löytyvät Eskimoiden webbisivuilta Hasun Jarin artikkelista. Varusteet Retkely kajakilla tai kanootilla poikkeaa tavallisesta retkeilystä periaatteessa vain käytettävissä olevan pakkaustilan suhteen. Merikajakin pakkaustila vaihtelee kajakin mallista riippuen 175 litrasta 300 litraan, puhumattakaan avokanootista. Yksikään rinkka ei vedä näin paljon tavaraa, eli melontaretkeilijä voi nauttia melkein kodin mukavuuksista ulkosaaristossa. Tottakai retkeillessä meloen tarvitaan myös varusteita, jotka liittyvät suoraan melomiseen, eli kajakki, mela, jne., joita ei metsäretkeilyssä tarvita. Tämän jutun lopussa on esimerkki varustelista, jota voi käyttää perustana omaa varustelistaa suunnitellessa. Esimerkkilista sisältää vain välttämättömät tavarat, jotka ovat riittävät viikonlopun mittaiselle retkelle, lista pysyy käytännöllisesti katsoaen samana myös viikon mittaisella retkellä, vain ruuan ja veden määrä muuttuu. Omaan listaan voi ja kannattaa lisätä mukaan haluamansa yleellisyys tarvikkeet, jos ei halua retkeillä askeettisesti. Muutamia pohdintoja tärkeimmistä varusteista: Melontavaatetus on oikeastaan kajakin lisäksi ainoa normaalista retkeilystä poikkeava varustus. Melontaretkellä päivämatkat ovat usein pidempiä kuin normaalissa tiistaimelonnassa ja retkellä joudutaan usein melomaan huonossa säässä. Vesiroiskeet ja tuuli viilentävät voimakkaasti, tästä syystä tuulen - ja vedenpitävä takki tai mielummin melonta-anorakki on välttämätön. Veden- tai roiseenpitävät housut on ainakin hyvä olla mukana. Neopreenishortsit on hieman hiostavat ja epämielyttävät, mutta uimasille jouduttaessa ne ovat investoinnin arvoiset. Hattu tarvitaan aurinkoisella ilmalla estämään häikäisyä ja auringonpistosta, lippahattu on mukava myös sateella, koska sadevesi ei valu silmiin. 4
RETKELLE MELOEN Vaatetukseksi retkeilykohteessa riittää aivan tavallinen ulkoiluvaatetus. Sadetta ja tuulta varten tietenkin tarvitaan esimerkiksi sadetakki ja housut, kalliita kuoriasusteita ei välttämättä kannata heti aluksi ostaa, jos niillä ei ole muuta käyttöä. Lämmintä vaatetta tarvitaan tietenkin, varaa mukaasi Fleece-takki tai paksu villapaita. Vältä puuvillaisia vaatteita, sillä puuvilla imee itseensä paljon vettä ja sen kuivuminen kestää pitkään. Kuivuessaan puuvilla imee lämpöä itseensä ja tämä lämmönlähde huonoimmassa tapauksessa on oma kehosi vaatteen alla, eli märkä puuvillainen vaate altistaa, jos ei välttämättä hypotermialle, niin ainakin epämukavuudelle. Essu innokkaana lähdössä. Kuva:Risto Vilkki Teltan valinta on hieman mutkikkaampi asia. Telttoja on monen näköisiä, monen kokoisia ja moneenlaiseen käyttöön tarkoitettuja ja jokainen valmistaja ja kaupan myyjä kehuu omiaan tai edustamiaan telttoja maasta taivaaseen. Tämä saattaa aiheuttaa hämmennystä ja jopa ruokahalun kasvamista syödessä kokemattomassa teltan ostajassa. Luota vain itseesi (vinkkejä voit toki kuunnella riippumattomilta ja kokeneemmilta käyttäjiltä, mutta sinä itse päätät) ja tee teltan hankinta järkevästi. Ensin sinun täytyy määritellä itsellesi kuinka monta ihmistä telttaan tulee mahtua ja minkälaiseen käyttöön etsit teltaa. Teltan koon määrää siinä nukkuvien määrä. Vannoutuneelle sinkulle käy ehkä yhden hengen teltta, mutta joskus tulee kuitenkin kaveri mukaan ja yhden hengen teltta jää pieneksi. Yleisin koko teltalle on varmaankin 2 hengen teltta, se on varmasi monikäyttöisin ylellisesti tilaa yhdelle, mutta kaksi mahtuu hyvin kun tarve tulee. Kolmen hengen teltta on sopivin jos aikoo retkeillä yleensä kolmen hengen voimin, esimerkiksi 3-henkiselle perheelle. Neljän hengen teltta on liian iso ja omasta mielestäni lähes turha keksintö. Kaksi kahden hengen telttaa ajaa saman asian ja antaa huomattavasti enemmän joustavuutta. Nelihenkisen perheen isä ja äiti lähtevät kuitenkin joskus viettämään erossa-lapsista-viikonloppua, tällöin ison ja painavan neljän hengen teltan mukana raahaaminen on turhaa. Pienessä ja nätissä kahden hengen teltassa tunnelma on juuri sopiva sitä intiimiyttä varten, jota sinne saareen on lähdetty hakemaan. Jos koko perhe retkeilee, niin tällöin lapset toiseen telttaan ja vanhemmat omaansa saaren toiseen päähän. 5
ESKIMOTIEDOTE 2/04 Jos aiot retkeillä pääasiassa metsäisessä maastossa tai isoimissa saarissa, käy teltaksi melkein mikä tahansa hyvälaatuinen retkeilyteltta, ei kuitenkaan halpahallien ns. festariteltta. Peitteisessä maastossa ei teltan mallillakaan ole oikeastaan mitään merkistystä, kupoli- ja tunneliteltta toimivat molemmat. Pari kertaa kesässä retkeilevälle riittää suurten urheiluvälinekauppaketjujen edulliset teltat. Jos aikoo retkeillä paljon ja vaativissa olosuhteissa, esimerkiksi ulkosaaristossa, kannattaa satsata laatuun ja valita tunnustettuja kansainvälisiä retkeilyvälinemerkkejä. Tällöin myös teltan mallilla on väliä, vaihtoehdot ovat lähinnä geodeettinen kupoli- ja tunneliteltta. Tunneliteltta vaatii lähes aina pystytykseen maakiiloja ja sen pohjapinta-ala on suurehko, geodeettinen teltta taas on itsestään seisova ja mahtuu pienempään kivenkoloon. Tunneli on kevyempi, helpompi pystyttää ja kenties tilavampi. Makuasia. Makuupussi ja makuualusta ovat tärkeitä hyvien yöunien kannalta. Kesäkäytössä makuupussiksi sopii 2-3 vuodenajan pussi, mutta liian lämmintä pussia kannattaa välttää. Makuupussin eristemateriaaleista untuva on ylivertainen, mutta se menettää eristyskykynsä täydellisesti kastuessaan. Kuitupussi ei ole yhtä herkkä kostumiselle/ kastumiselle. Makuupussia valittessa kannattaa olla kriittinen valmistajien ilmoittamia alimpia käyttölämpötila-arvoja kohtaan. Valmistajat ilmoittavat yleensä niin sanotuksi extreme -lämpötiloiksi lukuja, joissa joku karpaasi on joskus nukkunut mukavasti - jääkarhuturkissa. Kesäkäyttöön suosittelen makuupussiksi jonkun arvostetun valmistajan kuitupussia, jossa ns. mukavuuslämpötila on jossain nollan tienoilla. Retkikeitimiäkin löytyy monenmoisia. On kaasukeittiä, trangiaa, bensakeittimiä ja jopa monipolttoainekeittimiä, jotka sitten polttavat lähes kaikkia palavia nesteitä. Aloittelevalle retkeilijälle trangia on varmasti paras valinta, se on ns. idioottivarma eli helppokäyttöinen, toimii tuulessa ja tuiskussa, spriitä saa polttoaineeksi melkein mistä vaan ja kattilat kulkevat aina mukana ja kaiken lisäksi se on suhteellisen edullinenkin. Trangian huonona puolena voisi pitää hitautta ja kenties painoa, joka ei ole niin merkittävää melontaretkellä. Kuva: Jyri Heilimo 6
RETKELLE MELOEN Varusteiden pakkaus Avokanootissa varusteiden suojaus sade- ja roiskevettä vastaan on itsestään selvää. Suojaukseen käytetään joko tynnyriä tai vedenpitäviä pakkauspusseja. Merikajakin luukut saattavat olla vedenpitäviä, mutta huonosta kiinityksestä tai kulumisesta johtuen ne saattavat vuotaa tai kosteus voi tiivistyä pakkaustiloihin suoraan ilmasta. Tästä syystä kaikki varusteet, jotka ovat herkkiä kastumiselle, on syytä pakata vedenpitäviin pakkauspusseihin. Kannattaa valita pienikokoisempia pusseja, ne on helpompi tunkea pakkausluukuista sisään ja niillä on helppo täyttää pakkaustilat tasaisesti. Kajakin pakkaus Kajakin pakkauksen perussääntönä on pistää painavat tavarat mahdollisimman keskelle ja mahdollisimman alas. Tällöin kajakki ui tasapainoisesti ja kajakin painopiste tulee alemmaksi, mikä tekee kajakista vakaamman. Pakkausta täytyy kokeilla muutaman kerran, ennen kuin tavarat löytävät oman paikkansa. Ennenpitkää jokaiselle kehityy oma tapa pakata kajakki. Toinen tärkeä sääntö kajakin pakkauksessa on, ettei kajakki kellu kallellaan, koska tällöin kajakki pyrkii kampeamaan toiseen suuntaan. Painopistettä voi säätää helposti siirtämällä esimerkiksi vesisäiliötä, koska se on yleensä aika painava. Kajakin pituussuuntaista painopistettä voi säätää muuttamalla tavaroiden sijaintia. Myötätuulietapilla saattaa olla joskus edullista pakata kajakki etupainoiseksi, tällöin se lähtee helpommin surfiin. Vastatuuliosuuksilla takapainoiseksi pakattu kajakki nousee aallon päälle paremmin ja sukeltaa vähemmän....jatkuu seuraavalla sivulla VARUSTELISTA Vaatetus Alushousut 2 kpl Fleecehousut Fleecetakki/Villapaita T-paita Kuori/sadehousut Kuori/sadetakki Hanskat kerrasto (keinokuitua) Sukat Uimahousut Housut Lenkkitossut Pipo Melontavaatetus Anorakki Kuivahousut Lippis/melontahattu Neopreenitossut Bogiet Melontavarustus Kajakki Mela Aukkopeite Pelastusliivit Pumppu Varamela Juomavesipullo Välipala Turvavarustus Kuivapussit känny + pussi melakelluke lamppu Navigointivarustus Kartta Karttatasku Kompassi Leiriytymistarvikkeet Makuupussi Makuualusta Teltta Keitin + kattilat Polttoaine Lusikka ja haarukka Muki (Lautanen) Tiskiharja/sieni+tiskiaine Hygienia Hammasharja ja -tahna Pyyhe Vessapaperia Korjaustarvikkeet EA-pakkaus Muut Puukko Aurinkolasit Aurinkorasva (Kiikarit) (Kamera) Ruokaa ja juomavettä 7
ESKIMOTIEDOTE 2/04 Turvallisuus Melontavaatteiden ja pelastusliivien tarvitaan lisäksi myös muita turvallisuusvälineitä. Seuraavat turvallisuusvälineet on hyvä ottaa mukaan: hätäraketit, varamela, melakelluke, pilli, kännykkä vedenpitävästi pakattuna ja lamppu. Melontaretkelle on hyvä ottaa mukaan navigointivälineet vaikka meloisit tutuilla vesillä. Navigointivälineet kartta tai merikortti vedenpitävästi pakattuna sekä kompassi. Muista myös opetella käyttämään karttaa ja kompassia. Nykyisin on myös satelliittipaikannusvälineet, jotka antavat tarkan sijainnin ja ohjaavat takaisin kotiin. GPS-laitteeseen ei kuitenkaan kannata tukeutua ainoana paikannusvälineenä, sillä herra Murphy sanoo, että paristot loppuvat kuitenkin. Muista myös tehdä retkestä karkea reittisuunnitelma, jonka ilmoitat omaisille ja merkitset vajakirjaan. Muista myös ilmoittaa oletettu paluuaikasi. Eskimoiden retket vuonna 2004 Seura järjestää tänä vuonna yhteensä neljä virallista retkeä, joista ensimmäinen on jo tämän jutun ilmestyessä pidetty. Heinäkuun alussa järjestetään pitkä meriretki, joka on tarkoitettu kokeneille melojille. Heinäkuun 24-25. järjestetään retkimelontakurssi, jonne melontaretkeilystä kiinnostuneet voivat osallistua. Turvallisuussyistä osallistujamäärä on kuitenkin rajoitettu. Elokuussa järjestetään vielä 3-päiväinen retki Sipoon vesille, joka on hieman vaativampi, mutta kuitenkin soveltuva aloittelevillekin melontaretkeilijöille. UUDET KALUSTOSÄÄNNÖT LAINAUS, VARAUS/VUOKRAUS JA VIERASMELOTUS Jäsenmaksun maksaneet seuran jäsenet voivat lainata, varata ja vuokrata seuran kanootteja. Koko seuran merikalusto sijaitsee uudessa vajassa. Koskarit ovat vanhan vajan ylisillä. Vajan avaimella pääsee sisään kaikista ovista. Avainta ei saa luovuttaa seuran ulkopuoliselle. Vesillelähtö on merkittävä AINA vajakirjaan, myös paluupäivä ja matkakohde. Seuran kalustolla ei saa lähteä vesille tai viedä sitä pois vajalta ilman merkintää vajakirjaan. Pelastusliivien käyttö vesillä on Eskimoissa pakollista. 1. LAINAUS Lainaus on kyseessä silloin, kun seuran jäsen meloo seuran kalustolla vajalta (tai muualta) ja melonta kestää alle 24 tuntia. Jäsenellä on oikeus lainata YKSI kanootti kerrallaan. Tällaiseen alle 24 tunnin melontaan ei voi varata kalustoa lainkaan (esim. tiistaimelonnat). Kaluston lainausoikeus sisältyy jäsenmaksuun, joten se ei maksa erikseen. 2. VARAUS/VUOKRAUS Jäsenmaksun maksaneilla seuran jäsenillä on oikeus varata ja vuokrata kalustoa yli 24 tunnin retkille. Yli 24 tuntia kestävässä melonnassa on aina kyse vuokrauksesta. Vuokrattavan kaluston voi myös varata. Kalustoa saa varata ja vuokrata YHDEN kanootin (=yksikkö tai kaksikko) per jäsen enintään 10 vuorokauden ajaksi. Jos jäsen vuokraa kaksikon, toisena melojana voi myös olla muu kuin seuran jäsen. Merikajakkien ja avokanoottien varaukset tehdään varauskirjaan uuden vajan kalustotilassa. Yläkerran koskarien ja poolojen varaukset tehdään kanoottien vieressä olevaan viikkolehtiöön. 8
ESKIMOIDEN UUDET KALUSTOSÄÄNNÖT Varausmerkintään kuuluu: - varaajan koko nimi - varattu kanootti (malli ja numero) - varauksen ajankohta: alkamis- ja - päättymispäivät kellonaikoineen. Varattu kanootti on haettava 2 (kahden) tunnin kuluessa ilmoitetusta kellonajasta, muuten kanootti on muiden käytettävissä. Varattu kanootti on samoin palautettava 2 (kahden) tunnin kuluessa ilmoitetusta varauksen päättymisestä. Jos retkesi peruuntuu, varaus on pyyhittävä viipymättä varauskirjasta. Yli 10 (kymmenen) vuorokauden mittainen lainaus, samoin kuin useamman kuin yhden kanootin lainaus on mahdollista vain hallituksen etukäteen antamalla luvalla. Seura ei vuokraa kalustoa ulkopuolisille eikä jäsenen vuokraamaa kalustoa saa luovuttaa ulkopuolisen käyttöön. Johtokunnalla on oikeus varata kalustoa myös alle 24h kestäviin seuran järjestämiin tapahtumiin, kuten melontakursseille, ja nämä varaukset ovat aina etusijalla kalustovarauslistassa. Ensimmäiset 24h varauksesta ovat jäsenmaksun maksaneelle jäsenelle ilmaisia. Sen jälkeen jokaiselta alkavalta vuorokaudelta maksetaan vuokraa 5 (viisi) euroa. Trailerin vuokra on jokaiselta alkavalta vuorokaudelta 5 (viisi) euroa. Trailerin rekisteriote on vajakirjan vieressä ilmoitustaululla tai pöytälaatikossa. Maksut suoritetaan viikon kuluessa kaluston käytöstä oma-aloitteisesti EsEs:n tilille Nordea 130930-202242 (viite kaluston vuokra + ajankohta ). Maksumuistutuslisä on 10 (kymmenen) euroa, mikäli vuokria joudutaan jälkikäteen perimään. 3. VIERASMELOTUS Jäsenmaksun maksaneilla seuran jäsenillä on oikeus myös melottaa vieraitaan Eskimoiden kalustolla. Vierasmelotus on tarkoitettu lajin ja seuran esittelemiseksi ei-jäsenelle. Samaa vierasta saa melottaa KERRAN kaudessa ja vieraita saa olla kerrallaan korkeintaan KAKSI. Vierasmelotuksia voi siis olla samalla jäsenellä useita, mutta vieraat pitää aina vaihtaa. Jäsenen on oltava itse mukana vierasmelotuksen aikana. Jäsenyys Eskimoissa on henkilökohtainen, joten vierasmelotussääntö koskee myös oman perheen jäseniä ja sukulaisia. Vierasmelotus on kyseessä myös aina silloin, kun seuran jäsen meloo lainaamallaan kaksikolla mukanaan joku ei-jäsen, poikkeuksena tästä kuitenkin jäsenen omat, niin pienet lapset, että he eivät voi vielä itsenäisesti meloa. Tällöin lapsen/lapset voi ottaa mukaan ilman eri veloitusta siihen kanoottiin, jolla seuran jäsen itse meloo. Jos lapsi meloo eri kanootissa eikä ole seuran jäsen, kyseessä on vierasmelotus. Näistä rajoituksista poikkeavaan vierasmelotukseen tulee olla hallituksen etuikäteen antama lupa. Jäsenet ovat vastuussa vieraistaan ja heille luovutetusta seuran kalustosta. Vierasmelotus maksaa 5 EUR/vieras ja maksu suoritetaan viikon kuluessa vieraan melotuksesta oma-aloitteisesti seuran tilille (tiedot yllä, maksuviite vierasmelotus ). Vajakirjaan on tehtävä vesille lähdettäessä samanlainen merkintä vieraasta kuin mitä jäsen itse tekee. 4. KALUSTON KÄYTTÖ JA VASTUUT Kuitukajakeilla on voimassa ehdoton koskikäyttökielto: niitä ei saa viedä virtaavaan veteen. Olet aina vastuussa lainaamastasi kalustosta. Käytä kanoottia yhtä huolellisesti kuin omaasi. Seuran kustannuksella korjataan vain normaalista kulumisesta aiheutuneet viat. Tarkista kaluston kunto sitä noutaessasi ja palauttaessasi. Kirjaa havaitsemasi puutteet kalustovauriolistaan vajakirjan viereen. Rikkoutuneella kanootilla ei saa meloa, vaan se tulee siirtää korjaustilaan. Kanootin rikkoutumisen peittely voi johtaa seurasta erottamiseen. Kalustoa saa ja on suotavaa korjata itse, mutta sovi asiasta ensin kalustovastaavan tai vajatiimin kanssa. Lisätietoja säännöistä ja niiden tulkinnasta hallitukselta. 9
ESKIMOTIEDOTE 2/04 NOUSEVAN MAAN AURINGOSSA - melontaa Merenkurkussa Jorma Rautio Don t sell land, they don t make it any more neuvoo Mark Twain. Tämä ei kuitenkaan päde Merenkurkussa, jossa maa nousee 8-9 mm vuodessa. Rantapalstojen omistajat saavat muutamien vuosikymmenten välein lunastaa tonteilleen nousseen lisämaan. Tätä seutua sanotaan myös Suomen aurinkoisimmaksi alueeksi. Tämä johtunee siitä, että Atlantilta tulevat pilvet satavat kölivuoristossa ja eivät useinkaan yllä Vaasan seudulle. Sen sijaan Venäjän korkeapaine ei aina jaksa ulottua länsirannikolla näin pohjoiseen ja lämpötila saattaa kesällä pysytellä asteen pari Itä- ja Etelä-Suomea alhaisempana. Ukkosmyrskytkin ovat harvinaisempia kuin Eskimoiden kotivesillä. Koska isovanhempani asuivat Vaasassa on Merenkurkun seutu minulle lapsuudesta saakka tuttua. Edelleen omistamme siellä vanhan kallellaan olevan huvilan. Isoisäni oli todella innokas purjehtija ja merenkävijä, mutta ikäeromme takia en valitettavasti hänen kanssaan enää päässyt pitkille retkille. Vuonna 1995 vein huvilallemme inkkarin ja 1997 kajakin. Melonnan lisääntyneestä harrastuksesta tällä seudulla kertonee se, että ensimmäinen kajakkini varastettiinkin talvella, vaikka se oli voron kannalta hankalassa paikassa (punainen Dagger Magellan muuten, jos joku sattuisi näkemään). En ole montaa yöretkeä tehnyt, mutta sen sijaan olen lähtenyt usein aikaisin aamulla huvilalta ja minut on sitten iltapäivällä haettu takaisin mökille. Näin ollen kirjoitukseni ei ole varsinainen retkikuvaus. Merenkurkun määrittelen alueeksi, joka alkaa etelästä Bergön saaresta ja jatkuu pohjoiseen tai oikeastaan koilliseen Oravaisiin Monön selälle. Tämä kirjoitus ei vielä käsittele Maksamaan ja Oravaisten seutua. Alueelta on saatavissa tietenkin merikorttisarja ja topografiset kartat 1:50 000 Vaasa 1331, Raippaluoto 1332 ja Oravainen 1334. Lisäksi myydään Merenkurkun melontakarttaa, joka on tehty topografisen kartan perusteella, mutta mittakaava on 1:100 000 ja näin ei mielestäni yksin riitä suunnistukseen. Lisäksi siinä näkyy vain Raippaluodon pohjoisosa, Valassaaret ja Mikkelinsaaret, joten alue on mielestäni suppeahko. Siinä on kuitenkin paljon hyviä vihjeitä melojalle ja kartta on ilman muuta tutustumisen arvoinen. Merenkurkun palvelukartta kattaa paljon laajemman alueen, mutta se ei kelpaa suunnistukseen. Nettimeloja suunnistaa sivulle http:/ /www.fma.fi/virtualboat/merenkurkku/. Kippari 10/2001 lehdessä sivulla 28 on hyvä artikkeli Merenkurkusta (jos uskallan tunnustaa, että olen selannut moottorivenelehdenkin sivuja). 10
ESKIMO MERENKURKUSSA Luonto ja ihmiset: Maan kohoaminen näkyy hyvin selvästi. Jos saa käsiinsä vaikkapa vajaa 50-100 vuotta vanhan kartan, näkee kuinka paljon enemmän saaria ja salmia saaristossa silloin oli. Maastoa tarkkaillessa voi varsin helposti havaita näitä yhteenkasvaneita kohtia. Kun kajakin alla on 20-30 cm vettä, tietää, että parinkymmenen vuoden kuluttua tästä ei enää kuljeta. Karttaan piirrety salmi voi olla yllättävän matala ja vaikea edes löytää. Vedet ja saaretkin ovat myös tavattoman kivisiä. Tänne ei välttämättä halua viedä uutta lasikuitukajakkiaan sen neitsytmatkalle. Maannousu synnyttää uusia lahtia, fladoja, jotka voivat olla upean laguunimaisia. Kun ne umpeutuvat syntyy järvi, glo kuten on aikoinaan ollut Hesan Kluuvissakin. Vähitellen Perämerestäkin tulee valtava flada ja lopulta Merenkurkkuun nousee maayhteys Ruotsiin vuoden 2300 paikkeilla. Vesistön tila on varsin hyvä. Happikato ja sinilevä eivät ole sellainen Merenkurkun vitsasus kuten Suomenlahdella. Luonnosta voi lukea lisää www.vyh.fi/ympsuo/vesi/eritsuoj/lsu/ selksaar.htm ja www.metsahallitus.fi/luo/ lsa/merenkurkunsaaristo/index.htm Ihmiset Luontoon kuuluvat myös ihmiset. Vaasan kaupungissa asuu 57 000 ja sitä ympäröivässä Korsholmissa eli Mustasaaren kunnassa 17 000 ihmistä, pienemmissä lähikunnissa vielä tuhansia lisää. Monet puhuvat paikallista ruotsinkielen murretta, joka saattaa olla hieman haastavaa sitä tuntemattomalle. Ruotsia pu-...jatkuu 11
ESKIMOTIEDOTE 2/04 huvat antavat kuitenkin kovasti arvoa jos heille puhuu heidän äidinkieltään ja kaikki eivät ole niin sujuvan kaksikielisiä kuin Uudellamaalla. Täällä asuu mökkihullua väkeä. Joka viikonloppu on päästävä saareen, skäriin (näin sanotaan, vaikka mökki olisi mantereenkin puolella). Niinpä mitä lähempänä ollaan Vaasaa ja mannerta sitä varmemmin on mökkiä vieri vieressä. Väylät ovat paikoitelleen ahtaat ja pienine merimerkkeineen muistuttavat pujottelurataa. Veneiden vauhti voi olla kovaa, jos nopeusrajoitusta ei ole ja ahtaissa kohdissa joutuu joskus melomaan ihan väylällä. Väki on ystävällistä ja veneestä, jonka kaasuhana on reilusti auki, heilutetaan iloisesti peräaaltoihin villisti keinumaan jäävälle melojalle. Ainoa merkittävä syväväylä saaristossa kulkee Vaasan Vaskiluodosta länteen Raippaluodon eteläpuolelta. Taxfreen loputtua Uumajaan menevä matkustajalaiva ei kovin tiheään tässä enää kulje. Viisas tietenkin välttää väyliä ja etsii oman rauhaisan reittinsä. On kuitenkin muistettava, että mökkien asukkaat tuntevat kotivetensä ja yllättävästikin kivikon seasta saattaa aamuvarhaisellakin syöksyä innokas verkonkokija busterillaan tai rönnqvistillään. Korsnäs-Malax: Tämän alueen keskipiste on Bergön saari. Sivuilta www.bergo.nu saa paljon melojaa kiinnostavaa tietoa. Saareen on pelkästään lossiyhteys ja siellä asuu 550 ihmistä. Kalasatamat ovat sekä saaren itäja länsirannalla ja näiden välissä on kaunis kylä ja vastakunnostettu kirkko. Etelään päin meloessa tullaan Bredskäretiin, lossin mantereenpuoleiseen päähän, jossa on tuulimyllyjä sähköä tuottamassa. Niitä katsellessaan voi sitten miettiä kuinka ekologista olisi, jos kaikki rannat olisivat näitä laitteita täynnä. Bredskäretillä on jo tiivistä mökkiasutusta, joka jatkuu sitten varsin avoimen Bergöfjärdenin (2) mantereenpuoleisella rannalla Trutörenin ympäristön saariin. Täältä löytyy suojaisempi reitti kuin Bergön pohjoispuolen avomereä seuraavat, mutta maisemallisesti upeammat vedet (täällä on myös toinen Trutören). Ulkosaaristossa Kokeneet melojat voivat täältä suunnata kohti Rönnskäreneitä (1). Se on karua ulkosaaristoa, jossa on Merenkurkun seudulle harvinaista sileää kalliotakin. Täältä Söderholmien suku hoiti kuuden sukupolven veran luotsausta Fälliskäretiltä käsin, jossa on vanha puinen pooki. Luotsiasema suljettiin jo parikymmentä vuotta sitten. Saarilla on myös veneilijöitä houkutteleva luonnonsatama. Ainakin Storskäretillä on jatulintarhoja, jungfrudansar. Veneväylä Rönnskäreille kulkee hyvin avoimella selällä, mutta Bergöstä käsin melottaessa voi seurata luotojen jonoa joilta suojaa löytyy helpommin, jos keli muuttuu. Vielä kauempaa ulkomerellä on Norrskärin majakka. Itse en ole Rönnskäreillä kajakilla käynyt Sundominsaaristo Palaamme nyt isojen poikien (voiko sanoa isojen tyttöjen?) vesiltä lähemmäksi rannikkoa Sundomin saaristoon (3). Maannousun takia yhteenkasvaneet Långskäret-Byön-Granön saaret jakavat sen kahteen osaan. Mantereen puoli on täynnä mökkejä ja kapeilta väyliltä löytyy tiheää reimariviidakkoa. Ulkomeren 12
ESKIMO MERENKURKUSSA puolella on jo varsin avoimia selkiä ja mökkejä on paljon harvemmassa. Kuten yleensä Merenkurkussa avokalliot puuttuvat ja sen korvaavat kivikot. Saaret ovat matalia ja niillä kasvaa kuusta, koivua, leppää ja pihlajaa. Juuri Sundomin saaristossa on silmiini sattunut erityisen paljon tyrnipensaita. Ulompana Norrgrynnanin kohdalla (17) on saarien reunustama tunnelmallinen matalikko, jossa on vanhoja kalastajien mökkejä. Vaasa Kun jatketaan syväväylän yli pohjoiseen jää itäpuolelle itse Vaasan kaupunki ja Sundomin lahti (4). Sen pohjukassa oli entinen Vaasan kaupunki, nykyinen Vanhan Vaasan kaupunginosa, joka paloi 1852. Niin saatiin hyvä syy rakentaa uusi kaupunki paikkaan, josta meri ei ollut karannut vielä tiehensä. Uuteen kaupunkiin rakennettiin leveitä puistokatuja. Palokaduilla vaasalaiset aiemmin säilyttivät veneitään talvella. Paikannimistökin kertoo maannoususta. Palosaari ei ole saari, Kotirannassa ei ole rantaa ja Vetokannas sekä Huutoniemi ovat kaukana kuivalla maalla. Vaasan Kanoottikerhon VKK:n vaja on Vaskiluodossa lähellä hotellia ja Tropiclandiaa. Jos kaupunki ei vedä puoleensa voi meloja suunnata Vaasan lähisaaristoon, kirjoittajan kotikulmille. Tämä on n 5 x 7 km kokoinen saarirypäs, jonka kapeilla tonteilla mökit työntyvät aivan rantaan asti. Osaan on selvästi satsattu enemmän rakkautta kuin rahaa, mutta hulppeita villoja alkaa olla yhä enemmän. Atleettinen meloja, jonka kajakin etukannella olevan GPS:n näytöllä kilometri vaihtuu toiseen kiivaassa tahdissa kuluttaa täällä tuskin tuntiakaan elämästään. Mökkiarkkitehtuurista kiinnostunut voi sen sijaan kierrellä näitä salmia pitempäänkin. Jannen kalamaja tarjoaa janoiselle tai nälkäiselle antimiaan Granskäretin terassilla. Tästä ulkomerelle päin on Mastörenin saari ja sen hieno laguunimainen flada. Pohjakivet sen suulla ovat täynnä värinäytteitä eri veneiden pohjista. Kopparfuruskäretin kärki on hyvä taukopaikka, josta on mukavat näkymät jo Raippaluodon sillallekin. Raippaluoto Raippaluoto eli Replot on oikeastaan saarimassiivi, joka sijaitsee keskellä Merenkurkun saaristoa. Se ei ole Hailuodon kaltainen yksi yhtenäinen saari vaan voidaan mielummin puhua saaristosta, joka on kooltaan noin 18 x 30 km. Ennätyshakuinen haluaa ehkä meloa Raippaluodon ympäri. En ole tarkasti mitannut matkaa, mutta sitä lienee noin 70-80 km. Olen kuullut, että se Raippaluodon ympäri on melottu yhdessä päivässäkin. Päiväthän tällä leveysasteella ovat kesällä pitempiä kuin etelässä. Tavallinen meloja halunnee jakaa matkan muutamaan etappiin. Telttapaikkoja ei täältä kivien ja mökkitonttien keskeltä löydy ihan helposti. Merenkurkussa tuulee yleensä etelästä tai pohjoisesta ja samansuuntaiset ovat Raippaluodon pitkät sivut. Edessä saattaa olla mittava yksitoikkoinen vastatuuliosuus. Rapippluodon lounaispuolella on Storfjärden, jolle helposti nousee hulppea aallokko. Storfjärdenin ja Replotin välissä on kaunis Djupskärin (6) ympärillä oleva saarirypäs. Djupskärin itärannalla on pari kaunista lahtea. Muutama mökki on rakennettu vaikuttavan kivikasan päälle. Djupskärin länsipuolella on...jatkuu 13
ESKIMOTIEDOTE 2/04 pieni salmi, jonka eteläpään lähes täysin tukkivat katedraalimaisen komeat kivet, luonnon Stonehenge. Södra Vallgrundin satama on kaunis esimerkki tämän seudun lukuisista kalasatamista punaisine vajoineen, mutta palveluja siellä ei ole. Lars Björkaskärin pohjoisrannalla on virallinen retkeilyalue, jossa on tulisija ja telttapaikkojakin löytynee. Jos Djupskäriltä aikoo kiertää avomeren puolelta Raippaluotoa kierretään saaren eteläkärki. Sommarösundin jälkeen on pieni salmi Granörenin itäpuolella, jonka rannalla on vanha hieno merikapteenin talo, Bullerås. Siellä on yleensä ollut ruokatarjoilua. Raippaluodon länsireunalla hieman pohjoisempana on nykyinen merivartioasema. Sieltä avautuu näkymä laajalle Gloppetin selälle, joka on jo oikeastaan Merenkurkun ulappaa. Raippaluodon pitkä avoin tuulelle altis ranta jatkuu pohjoiseen Klobbskatin. Finnegrundet Siitä sen tuntumassa on Finngrundet, jossa on hieman yllättävässä paikassa Bed and Breakfast.Siellä voi joko yöpyä mökissä tai aitassa ja jopa teltan paikka löytyy. Rouva, joka paikkaa ylläpitää asuu saarella vuodet ympäri ja on tehnyt sinne paljon tutustumisen arvoista tilataidetta. Aivan vieressä on jo Panike, josta Björköhön voi meloa avomeren puolta kauniissa maisemassa Rönnskäretin ja Slottskäretin länsipolta. Täällä olevilla pienillä saarilla on mökkejä yllättävän paljon ja rantautumispaikkoja ei ole runsaasti. Saarten takaa löytyy jonkin verran tuulensuojaa Lappörenin eteläpuolella vesistöt kapenevat mataliksi korkeiden ruovikkojen reunustamiksi kapeaksi väyläksi kohti Björkötä. Jos Panikesta melookin pohjoista kohti yöitetään Valassaaarten luononsuojelualueen raja ja tullaan Björkögrundetin (11) saariryhmään. Tämä on iso matalikko, ja saaret ovat pitkänomaisia reunamoreenimuodostelmia. Pohjoisreunan saaressa on kalamaja, jossa saa yöpyä jos uskaltaa. Siellä nimittäin kummittelee. 1800-luvulla eräs kyläkunta oli tällä saarella kalassa. Kaikki miehet olivat veneissä ja naiset ja lapset rannassa, kun tuli ilmeisesti ukkospuuska, joka kaatoi veneet. Saaristolaiset eivät osaa uida ja koko miesväki hukkui. Siitä lähtien kalamajan ovet alkavat paukkua kun myrsky lähestyy. Björkögrundet on Merenkurkulle tyypillinen saarirypäs, jossa avoimelta mereltä yhtäkkiä siirrytään kapeisiin mataliin lähes järvimäisiin vesiin. Valassaaret Pohjoisempana ovat itse Valassaaret, Valsörarna (12), jotka muodostuvat pääosin muutamasta nykyisin yhteensulautuneesta saaresta. Liikkuminen saarilla on tarkoin rajoitettua, mutta niillä on tutustumisen arvoinen luontopolku. Pohjoisosassa pienen salmen rannalla on merivartiosto. Keskellä saarta on kuolleiden venäläissotilaiden muistomerkki. Suomen sodan lopulla maaliskuussa 1809 venäläinen kenraali Barclay de Tolly marssitti joukkonsa Valassaarille ja sieltä Ruotsin puolelle Holmöhön iskeäkseen Ruotsin armeijan selustaan. Vaikka tämä manööveri saavuttikin menestystä, teki ahtojää marssin tavattoman vaikeaksi venäläisille ja kylmyyteen kuoli n 400 miestä. Vasta 1930-luvulla näiden miesten luut kerättiin kokoon ja pienelle kumpareelle pystytettiin muistomerkki. Yllä mainittua 14
ESKIMO MERENKURKUSSA lyhintä merireittiä Ruotsiin käytettiin jääkärien etappireittinä ja sopii hyvin tämän päivän melojallekin. Valassaarilla on myös varsin erikoinen putkimainen teräsrakenteinen majakka, joka on suunniteltu Pariisissa Gustave Eiffelin toimistossa. Majakan vieressä on säilynyt majakanvartijoiden talo ja pihapiiri. Valassaarilla voi nähdä hylkeitä, mutta vielä varmemmin niitä näkee ulkoluodoilla (13)keskellä Merenkurkkua ken uskaltautuu näin ulos avomerelle. Valassaarten luonnonsuojelualueella telttailu on luvallista muutamassa paikassa elokuusta lähtien, mutta en sielläkään tahtonut oikein kivetöntä 2x2 m kohtaa löytää. Maihin nouseminen on useimmissa kohdissa kielletty. Lintuja, kuten ruokkeja ja riskilöitä on alueella runsaasti. Matkalla Björköhön kannattaa poiketa Malskärenin salmessa, joka muodostuu kahdesta hienosta reunanmoreeniharjanteesta. Tässä on myös suojasatama. Maihinnousu on pohjoisen saaren läntisessä kärjessä sallittu. Kyyt viihtyvät näillä Merenkurkun luodoilla ja en suosittele surutta paljasjaloin hyppimistä. Silmät auki jo rantautuessa. Björkön kalasatama Björkön kalasatama on tunnettu nähtävyys Raippaluodon saariryhmän pohjoisrannalla. Tämä on myös hyvä vesillelaskupaikka kajakille. Pohjoipuolella näkyy pitkänomaisten karikkojen takaa avomeri. Karikot ovat reunamoreenia eli de Geer-moreeneja, jotka ovat muodostuneet jäätikön reunan sulaessa. Ne ovat kutakuinkin länsi-itä suuntaisia ja Björkön sataman edessä muodostavat muutaman yleensä muutaman kymmenen metrin levyisiä ja parinsadan metrin pituisia harjanteita. Kun tästä lähtee liikkeelle kannattaa tarkasti seurata pienveneväyliä, muuten voi joutua vetämään kajakkiaan kivikossa. Luoteispuolella on Lappörenin saari (14), jossa on lukuisia glo-järviä. Raippaluodon silta Jos palaamme Raippaluodon itäpuolle on siellä kuuluisa Raippaluodon silta. Tämä Ole Norrbackin lahja saaren asukkaille valmistui 1996 ja 2000 ihmistä sai näin pysyvän maantieyhteyden mantereelle. Aiemmin tässä kulki vaijerilossi ja sitä ennen vielä hyvin muistissani oleva vapaasti kulkeva lossi, jonka betoniset laituripaikat ovat vielä molemmilla rannoilla näkyvissä. Tämä suomen pisin silta on 1045 m pitkä. Tällaisten rakennelmien soveltuvuudesta saaristomaisemaan voi olla montaa mieltä, mutta silta on kyllä varsin tyylikäs ja vaikuttava. Vapaa korkeus sillan alla on 26 m, joten kajakki mahtuu kyllä alta. Ja jos päätä huimaa voi sillan ohittaa Alskatin eli mantereen puoleisen pitkän penkereen tyvessä olevan pienen sillan alta. Samalla ohittaa Meripelastuksen tukikohdan. Replotin satamasta pääsee nopeimmin ja yksinkertaisimmin Björkön kalasatamaan kiertämällä Björkö ulkokautta. Pian sillan jälkeen on Replotin kalasatama, jossa on myös ravintola. Sieltä saa sellaistakin kuntojuomaa, joka ei paranna ainakaan minun melontaani. Björköhön suuntautuva valinnee jo Raippaluodon puoleisen rannikon ja itään suuntautuva mantereen puoleisen reitin.tämä on myös yksitoikkoisempi reitti. Itse suosittelen sisäreittiä, jolloin n 3 km Replotin sataman pohjoispuolelta voi Hålvarskä-...jatkuu 15
ESKIMOTIEDOTE 2/04 rin ja Raippluodon välistä pujahtaa Revöfjärdenin (9) vesille. Kartalla reitti on selvä, maastossa ei. Salmen alkupään aavistaa lähinnä siitä, että sillä kohdalla rantakivien välissä on hieman enemmän vettä kuin muualla. GPS voi olla hyödyksi. Alku onkin hyvin matalaa, mutta samalla suojaista. Mökkejä on melko paljon ja vähitellen edettäessä kohti Björköbyhyn johtavaa pengertietä sisäselkä alkaa laajentua. Penkereen voi alittaa pohjois- tai eteläpäästä. Jälkimmäisellä on yleensä liuta kalastajia, joten on varottava jäämästä koukkuun. Penkereen keskivaiheilla on kahvilakin tien länsisivun saaressa. Jos kiirettä ei ole kannattaa kiertää Revöfjärdenin etelä ja länsireunoja ja Haggisgrundetin ruovikkometsiä. Revöfjärden on yllättävän altis lounaistuulelle ja siinä voi nousta ihan komea aallokko. Matka jatkuu tästä pohjoiseen kohti Börsskärsfjärdeniä. Tänne johtava salmea on myös melko vaikea löytää ja suunnistamisen on oltava tarkkaa. Inkkarilla ahtaissa vesissä Börsskärin länsi, pohjois ja itäpuolen ahtaat vedet ovat tavattoman sokkeloisia (10) ja matalia, mutta myös mielenkiintoisia. Täällä inkkari on oiva peli. Jatkuvat suunnanvaihtelut ja pienten saarien samankaltaisuus johtavat harhaan. Tavallisin suunnistusvirheeni on, että olen melonut kauemmaksi kuin luulin ja sitten huomaamattani kiertynyt väärään suuntaan. Läntisillä vesillä lähempänä Panikea mökkejä on niin paljon, että voi mennä kysymään sijaintiaan ja reittiään, mutta Björköhön edettäessä hyvin matalien vesien varrella asutusta ei ole. Norra Gloppet Jos palaamme takaisin Raippaluodon sillalle alkaa pohjoisessa vähitellen avautua Norra Gloppet. Täältä puhaltaneet pohjoistuulet painoivat aikoinaan Raippaluodon lossia rajustikin. Omasta rauhasta nauttiva voi pitää tauon vaikka Båtgrundetilla. Norra Gloppetin itäreunaa etenevä kulkee ohi Iskmon ja täällä on myös pienveneiden suosima väylää (8). Joka haluaa välttää suurempia selkiä jatkaessaan Maxmota kohti voi Iskmon kärjen ohitettuaan kääntyä etelään ja muutaman kauniin kivisen salmen jälkeen päästä Köklotfjärdenille. Mökkejä täällä on pal- Kuvassa Leena Arpiainen Ice Break 2004 -tapahtumassa. Kuva: Jyri Heilimo 16
ESKIMO MERENKURKUSSA jon ja nämä selät ovat tuuliherkän maineessa.. Mantereenpuolella on tyypillisiä mataloituvia umpeeenkasvavia mutapohjaisia lahtia. Jos pysyttelemme Norra Gloppetin puolella Köklotin niemeä on sen edustalla jo enemmän saaria (16). Sen pohjoisosassa on Norrskatin satama, joka on myös hyvä vesillelaskupaikka. Satama on erittäin suojaisessa fladassa. Rödgrunden Köklotin luoteis- ja pohjoispuolella on luotojen ryhmä, Rödgrunden (15). Nämä ovat saaneet nimensä punertavista avokallioisista. Vaasalaisia ei kallioilla ole hemmoteltu ja luodot ovat paikallisten melojien suosittu kohde. Suomenlahden maisemiin tottuneelle luodot eivät ole yhtä eksoottisia, mutta sieltä löytää monta tasaista paikkaa, jossa lepuuttaa kolottavia jäseniään. Pohjoisessa häämöttää Ritgrundin majakka keskellä Norra Gloppetia. Rödgrundien uloimmalta luodolta, Norra Kobbenilta on sinne matkaa 7 km, joten taipaleelle ryhtyminen vaatii jälleen kelin ja taitojen punnintaa. Yksinkertaisen tyylikäs majakka on punamullalla maalattua puuta ja vieressä on kaksikerroksinen luotsiasema, joka kauempaa on vaikuttavankin näköinen. Lähempää näkee, että ylellistä linnaa ei valtio ole kuitenkaan luotseilleen rakennuttanut. Hyvä satama houkuttelee paikalle veneilijöitä. Mikkelinsaaret Idässä häämöttävät Mickelsörarna eli Mikkelinsaaret (18). Niitä lounaasta lähestyttäessä ohitetaan Märaskäret, jonka länsipäässä on hieno flada. Siihen voi vaivoin tunkeutua etelästä jylhän kivikon läpi. Märaskäret on komea saari, jolla myös kohtalaisesti mökkejä, vaikka sijaitseekin jo varsin ulkona merellä. Pohjoisempana ovat Flannskäretin seutuvilla olevat saaret, joiden välissä on hieno sisälahti. Itse Mikkelinsaaret muodostuvat kahdesta pääsaaresta. Niiden välissä olevassa salmessa kulkee etelästä pohjoiseen veneväylä entiselle merivartioasemalle. Se valmistui 1988 juuri ennen lamaa, ja asema jouduttiin melkein heti lakkauttamaan. Nykyään on rakennuksessa Metsähallituksen luontokeskus, jossa toimii kesällä päivystäjä. Asemalla tai sen pihalla on mahdollisuus yöpyä ja tornista on komeat näköalat. Mikkelinsaaret ovat yllättävän tuuheapuustoisia ja hyvin kivisiä saaria. Rikkonaiset rantaviivat ja lukuisat pienet saaret tekevät saaret hyvin kauniiksi ja mielenkiintoiseksi kohteeksi. Vaikka mökkejäkin on melko paljon löytyy vapaata rantautumispaikkaakin. Kivisistä vesistään huolimatta ovat saaret myös veneilijöiden suosiossa. Mikkelinsaarilla saattaa kohdata useitakin lahtien suojaan ankkuroituneita venekuntia varsinkin Villskäretin länsipuolella. Saaren eteläreunassa on muutama punamullalla maalattu vanhempi talo, Gårdarna, hyvin matalan lahden rannalla. Nämä talot on merkitty nähtävyytenä Merenkurkun melontakarttaan ja ehkä siitä syystä rannalla onkin kyltti yksityisalue. Matka voi tästä jatkua etelään Verön saaren rantaa takaisin kohti Köklotia ja sen pohjoispäässä olevaa rikkonaista saarirypästä, jossa on runsaasti kesäasutusta. Tai meloja voi jo kääntää katseensa itään kohti Västerötä ja Maxmon eli Maksamaan saaristoa. Mutta näihin saariin palaan toivottavasti myöhemmin....jatkuu 17
ESKIMOTIEDOTE 2/04 Elävä geologinen näyttely Viinipalstoilla puhutaan usein helpoista viineistä. En osaa sanoa olenko koskaan juonut vaikeaa viiniä. Sen sijaan voidaan varmaankin puhua helpoista ja vaikeista melontavesistä. Merenkurkun saaristo on mielestäni vaikeampi kuin pääkaupunkialueen tuntumassa olevat saaristo. Merenkurkun matalat kiviset maisemat eivät alkuun sytytä samalla tavoin kuin kotivesiemme korkeammat avokallioiset saaret. Veden ja maan raja on joskus epäselvä. Telttapaikkojen löytäminen voi olla hankalaa ja joku saattaa vierastaa karikkoja ja kivikkoja. Vähitellen olen kuitenkin alkanut yhä enemmän nauttia Merenkurkun saariston karuudesta. Samalla nämä vedet ovat nopean maannousun takia melkeinpä elävä geologinen näyttely. Saaristo on myös varsin laaja ja joka sinne kajakkinsa vie löytää sieltä kyllä päiväkausiksi melottavaa. ESKIMOIDEN RETKILUISTELUPÄIVÄ 4.4.2004 klo 6:30 starttasi ryhmä Eskimoita Suvisaariston Bylandetin venesatamasta merenjäälle. Varhainen herääminen palkittiin upealla auringonnousulla. Käväisimme Stora Herrön eteläpäässä nauttimassa eväistä. Paluumatkalla kohtasimme Suomen Ladun ryhmän. Yksi ryhmästämme lyöttäytyi Ladun ryhmään jatkamaan luisteluretkeä, me muut palasimme päivän muiden aktiviteettien pariin. Aamuretkemme oli varsin onnistunut. Tästä on hyvä jatkaa tulevina talvina. Kuva Harri Hollo. Lisää kuvia Eskimoiden nettisivuilla. 18
ESKIMORETKET ESKIMORETKET 2004 Kuva Jorma Virkkunen 5.-6. KESÄKUUTA HILA - BYLANDET - VAJA Yhden yön retki melojille, joilla on kokemusta ainakin yhdeltä viikonloppuretkeltä. Ennen retkeä keväällä on syytä meloa vähintään 30 km. Vauhti rauhallinen, 4-5 km/t. Melontamatkat noin 20 km ja 20 km. MERIRETKI 2.-5. HEINÄKUUTA REITTI PÄÄTETÄÄN LÄHTIJÖIDEN KANSSA Meriretki järjestetään tänä vuonna neljän päivän retkenä osallistujien kiinnostuksen mukaan. Päivämatkat 20-30 km, melontavauhti kohtuullinen 6-7 km/ t. Osallistujien tulee olla melonut kauden aikana vähintään 60 km sekä osallistunut pelastusharjoitukseen. Retkikokemusta on hyvä olla vähintään kahdelta viikonloppuretkeltä. Retki järjestetään, mikäli kiinnostuneita on riittävästi. Retken kohde ja retkisuunnitelma päätetään yhdessä mukaan lähtijöiden kanssa. RETKIMELONTAKURSSI 24.-25. HEINÄKUUTA VAJA - ST. BRÄNDÖ - VAJA Yhden yön retki lähisaaristoon, tarkoitettu melojille joilla on vähän tai ei ole lainkaan retkikokemusta. Melontavauhti on hyvin rauhallinen, taukoja pidetään paljon. Opastamme lähtijöitä etukäteen varustautumisessa sekä tarvittaessa myös kaluston valinnassa. Teltta- ja muonakimpat ovat suositeltavia! 27.-29. ELOKUUTA SIPOO - KAIVOKARI - SIPOO Kahden yön retki, joka on tarkoitettu jo jonkin verran retkimelontakokemusta omaaville. Vauhti 6-7 km/h, melontamatkat ovat noin 6 km, 12-20 km, 20 km. On suositeltavaa, että olet melonut ainakin 150 km kesän aikana ennen retkeä. Huomaathan varustautuessasi, että syyskesällä illat pimenevät (lamppu!) ja sää voi olla oikukas (tuuli, sade, kylmyys). Lisätietoja Seijalta, puh. 050 424 5477, ilmoittautuminen vajalla kansiossa oleviin listoihin. Kansiosta löytyvät myös retkisuunnitelmat. 19
ESKIMOTIEDOTE 2/04 Teksti ja kuvat Oskari Hartikainen Illan ja yön vietimme Neitikosken Olimme neljän hengen porukalla retkeilyalueella vuokraamassamme melomassa Lieksanjoen väliltä rajavyöhyke Nurmijärvi (noin 79km) heinä- mökissä. Alueella on telttapaikkojen lisäksi vuokramökkejä saunalla, karavaanarialue sekä ravintola. kuussa 2003. Retki alkoi Kirkkonummelta josta ajoimme Nurmijärvelle paikallisen elämysyrittäjän luo, jonne jä- aamusta tutustumaan stoppareihin las- Kolmantena päivänä pääsimme heti timme automme odottamaan paluutamme. Paikanpäällä pakkasimme tavarameen kuuluisin koski. Kosken puoliväliskiessamme Neitikosken, joka lienee alume neljään tynnyriin ja vesitiiviisiin sä on lähes koko kosken mittainen stoppari, joka oli aikamoinen kokemus. Joka pusseihin, jonka jälkeen meidät kyydittiin varusteinemme melontareitin alkupäähän rajavyöhykkeen tuntumaan. visi stopparista hienosti, vaikkakin se tapauksessa myös intiaanikanootti sel- Matkaa taitoimme kahdella kajakilla täyttyi kokonaan vedellä. Nyt niitä lisäkellukkeita tarvittiin! Vaikkakin Nei- ja yhdellä inkkarilla. Inkkarin ehdottomana etuna oli että siihen sai valtaisat tikosken stoppari olisi voinut kaataa määrät tavaraa (4 tynnyriä oli kiinnitetty liinoin melojien väliseen tilaan, toi- kanootin, koski on kuitenkin syvä, joten kiviin osumisen vaaraa ei liene. mien myös lisäkellukkeina). Neljään Seuraavan 15 km matkalla pääsimme laskemaan vielä kattila-, Murroon- kajakkiin todella runsaat varusteemme eivät olisikaan mitenkään mahtuneet. ja Siikakosken. Koskien laskeminen Reitin alkupäässä Lieksanjoki virtaa sujui varsin mallikkasti. Murroonkoski erämaan läpi hiljakseen, joten saimme tosin oli jo vaativuudeltaan kokemattomalle melojalle tarpeeksi kova vastus. totutella rauhassa menopeleihimme. Ensimmäisenä päivänä etenimme noin Vesi virtasi vauhdilla ja reitillä oli kiviä joihin kaatuessaan voisi osua. Kos- 15 km Ruunaanjärvelle, jossa leiriydyimme upealle hiekkarannalle. Reitin ken alapäässä paikalla olleet kalastajat alkupäässä emme nähneet kuin yhden kertoivatkin, että paikalla oli sattunut veneen. Toisena päivänä pääsimme laskemaan reitin ensimmäiset kosket Paasikosken ja Haapavitjan. Kosket olivat varsin helppoja, joten ne soveltuivat hyvin vaatimattoman kokemuksen omaaville melojille. Inkkari täyttyi vedellä, mutta lisäkellukkein se kantoi lastinsa 20 LIEKSANJOELLA Heinäkuussa 2003