10 Oulunkyläinen Pohjoiset esikaupungit. naisen mieluisin työkieli olisi kuitenkin oma äidinkieli.

10 Oulunkyläinen Pohjoiset esikaupungit Kiinan kieltä oppimaan! Maailman puhutuin vieras kieli lienee englanti, mutta äidinkielisiä puhujia on kaikkein eniten mandariinikiinalla. Sitä puhuu äidinkielenään lähemmäs 900 miljoonaa ihmistä, joista yksi on oulunkyläläinen Song Xiao Ling. Koilliskiinalaisesta Chang Chunin kaupungista Suomeen ja koillishelsinkiläiseen Oulunkylään kymmenen vuotta sitten muuttanut Song Xiao Ling on varsinainen puhu- tuimpien kielten mestari. Vanhassa kotimaassaan englannin opettajan pätevyyden hankkinut nainen hallitsee lisäksi sujuvan suomen salat, mutta parhaillaan työnhaussa olevan Uudesta palvelulinjastosta -10% Alennus yhdestä omavalintaisesta tuotteesta! Voimassa vuoden 2008 loppuun asti. Näytä tämä kuponki palvelulinjastolla! naisen mieluisin työkieli olisi kuitenkin oma äidinkieli. Haluaisin opettaa suomalaisille mandriinikiinaa, Xiao Ling kertoo unelmiensa työpestistä kysyttäessä. Eksoottisen kieliharrastuksen pariin suomalaisia vetävät hänen mukaansa joko halu saada uusi, mukava harrastus tai tarve käyttää kieltä työpaikalla. Suurissa kansainvälisissä yrityksissä, kuten Nokialla ja Finnairilla tarvitaan entistä enemmän kiinankielentaitoista henkilökuntaa. Satunnaisen kiinan kielen opetuksen lisäksi Xiao Ling on Suomessa asuessaan työskennellyt koulunkäyntiavustajana, opettanut englantia sekä tehnyt ajoittaisia kiinan kielen tulkkauksia. Miehensä ja syksyllä koulutien aloittavan poikansa kanssa elävä Xiao Ling osallistuu vapaa-ajallaan aktiivisesti Oulunkylän kirkon toimintaan. Laulan kuorossa ja opiskelen Raamattua, hän kertoo ja mainitsee osallistuvansa säännöllisesti myös Helsingin kiinankielisten seurakuntien toimintaan Kalliossa ja Kampissa. Vanhalla kotimaalla on edelleen tärkeä paik- Laulattaako suihkussa? Meneekö laulu nuotilleen? Osaisinko laulaa äänissä? Missä voisin aloittaa, kun lauluharrastuksessa on ollut taukoa? Jos mielessäsi on pyörinyt vastaavanlaisia kysymyksiä ja haluaisit saada laulamiseen ka Xiao Lingin sydämessä. Helmikuun alussa vaihtunutta kiinalaista uutta vuotta hän juhlisti Lasipalatsilla järjestetyssä uuden vuoden juhlassa. Tanssia, laulua, hyvää ruokaa ja kung fu -show, hän kertoo viihdyttävästä ohjelmasta. Myös Pekingin tulevat kesäolympialaiset olivat saada vapaaehtoisen työntekijän kaukaa Suomesta. Olisi ollut hienoa päästä työskentelemään olympialaisiin, mutten voi olla niin kauaa erossa pojastani, Xiao Ling kertoo ja sanoo päättäneensä jättää sinänsä ainutkertaisen tilaisuuden väliin. Sitä paremmin hän onkin nyt tavoitettavissa kiinan kielen opetukseen ja kannustaa kaikkia kiinnostuneita ottamaan rohkeasti yhteyttä. Opetan kiinaa Laulaminen on mukavaa ja vielä mukavampaa, kun sen osaa. Huhtikuussa alkaa työväenopistossa Oulunkylätalossa uusi viiden opetuskerran laulukurssi. Miehet, laulamaan! Laulukurssi miehille työväenopistossa Aloitin joogaharrastuksen Pakilassa Kaija Tähtimäen ryhmässä neljä vuotta sitten. Hathajoogaa. Ja hurahdin. Kun ryhmä lopetti toimintansa, olin puoli vuotta tuuliajolla. Ilman säännöllisiä harjoituksia mieli ja keho tuntuivat menevän tukkoon. Onneksi Oulunkylässä Donostian tiloissa Siltavoudintie 5:ssa alkoivat joogatunnit tämän vuoden alussa. Joskus jaksan olla mukana jopa kahdella joogatunnilla viikossa. Joogassa tunnin kesto on lähemmäs kaksi tuntia. Mieli ja keho ovat pääsemässä tasapainoon. Miten jooga tapahtuu? Joogatunti alkaa rentoutuksella. Sen saavuttamiseen on monta keinoa. Päivän kiireissä kiristyneiden lihasten kanssa saa ponnistella. opastusta, nyt se on mahdollista miesten porukassa. Huhtikuussa alkaa työväenopistossa Oulunkylätalossa uusi viiden opetuskerran laulukurssi, jonka tavoitteena on rohkaista laulamaan ja kehittämään Kun joogahimo iskee, apu löytyy läheltä Meditoimalla harjoitetaan mielen hallintaa. Jos joogatunnille jaksaa raahautua aamutuimaan, rentoutunut olo siivittää koko päivää. Joogassa on monia liikkeitä ja liikesarjoja. On vaikeita päällä seisomisia, auroja tai tasapainoharjoituksia, mutta myös helppoja venytyksiä. Aurinkotervehdyksellä voi aloittaa vaikka joka päivän, jos jaksaa yksin liikkua. Minulle ryhmässä liikkuminen on tae siitä, että jooga tulee tehtyä. Yksi olennainen osa joogatunnista ovat hengitysharjoitukset. On vuorosierainhengitystä, paljehengitystä ja mitä kaikkia läähättämisen muotoja niitä onkaan. Hengittämiseen kiinnitetään muutenkin huomiota ja liikkeitä tehdessä hengitetään vain Song Xiao Ling odottaa kiinan kielen opiskelijoita. mielelläni sekä kursseilla että yksityisesti. Nyt kaikki hankkimaan eksoottista, mutta yhä tarpeellisempaa kielitaitoa! Song Xiao Ling, puh. 040 518 9659 nurminen_song@yahoo.com ääntä. Ryhmässä perehdytään hyvän laulamisen perusasioihin, kuten hyvään ryhtiin, hengitystekniikkaan ja äänenmuodostukseen. Ja jos moniäänisyys kiehtoo, sitäkin kurssilla pääsee kokeilemaan. Laulamista opiskellaan kansanlaulujen ja viihteellisen musiikin avulla. Opettajana toimii työväenopiston musiikinopettaja Juha Aunola. Kurssi soveltuu niin vasta-alkajalle kuin kokeneemmallekin laulajalle. Lyhytkurssi tarjoaa oivan johdannon kuoroharrastukseen tai vaikkapa työväenopiston yksinlaulukursseille, joita taas syksyllä alkaa Oulunkylässä ja eri puolilla Helsinkiä. Ääntä avaamaan miesten laulukurssi, tiistaisin 22.4. 20.5. klo 17 18.30 Oulunkylätalolla, Kylänvanhimmantie 25. Ilmoittautuminen p.310 88610, työväenopiston toimistoissa tai www.hel.fi/tyovaenopisto. nenän kautta. Olin elänyt jo puoli vuosisataa, mutta vasta joogan myötä havaitsin hengittäneeni koko ikäni väärällä tavalla. Kapeiden nenätiehyeiden vuoksi olin koko ikäni hengittänyt suun kautta ja niin kuin monet naiset, hengitin pelkästään keuhkojen kärjellä. En enää, ja voin paremmin! Joogaa on käytetty mallina monia uudenaikaisia liikuntaohjelmia laadittaessa. Tuntuu siltä, että pilateskin on lähes joku joogan haara. Jooga on hyvä ja rakentava harrastus ja terveellinen tapa liikuttaa kehoaan. Suosittelen lämpimästi! Lisätietoja Oulunkylän joogasta saat opettaja Agnidharalta p. 045-1366689 tai sähköpostilla: joogameditaatio@gmail.com KLS

1.3.2008 Oulunkyläinen Pohjoiset esikaupungit 11 Tule tekemään työväenopistolle. Juhlavaatteeksi feresi Feresi, sveresi, sarafaani, siitsa... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Olkainhameen alta pilkistää muiskarätsinä. Päähän voi pukea säpsän tai sorokan, otslendan tai kossinkan ja uumalle peretniekan tai sulkkuvyön. Mistä oikein on kyse? Puhutaan tietenkin Venäjän Karjalassa ja Raja- Karjalassa käytetystä naisten asukokonaisuudesta. Feresi-pukujen uusintoja käytetään nykyisin kansallispuvun tapaan. Aika vahvassa on uskomus, että jos valmistaa feresin nykykäyttöön, siinä pitää olla pikkukukallinen puuvillainen olkainhame, valkoinen pussihihainen paita ja valkoinen esiliina molemmissa vielä käsineulottua puuvillapitsiä koristeena. Näinkin sen voi toki valmistaa mutta mahdollisuuksia on paljon enemmän. Arkisempi asu valmistuu puuvillakankaista, mutta jos haluaa oikein juhlavan kokonaisuuden, materiaaliksi voi valita silkin tai ohuen villakankaan. Helmaan voi hyvinkin varata 3 4 metriä leveyttä ja pituuttakin niin, että nilkkaluut juuri ja juuri näkyvät. Komeutta voi täydentää taftiesiliinalla ja jos oikein haluaa koreilla, levittää olalle silkkihuivin, pukee päälle leveähelmaisen röijyn ja sitoo vyötäisille silkkivyön, jonka päissä kimaltelevat kullanväriset kävyt. Päähän solmitaan sorokka ja lopuksi koristaudutaan koruilla. Feresipäivä 16.3. Oulunkylässä Pohjoinen työväenopisto järjestää 16.3. Oulunkylätalossa Nuotan salissa Feresipäivän. Tutkija Leena Jääskeläinen kertoo luennossaan Venäjän kauniista fereseistä. Sen jälkeen artesaani Soja Murto- Hartikainen esittelee nykykäyttöön sopivia röijyjä eli feresin kanssa käytettäviä jakkuja. Päivän päätteeksi voi valmistaa itselleen feresin päähineen. Kaavoja on tarvikkeet eli kangasta n. 50 x 50 cm:n palan, vuoriksi puuvilla- tai pellavakangasta, 75 cm nauhaa säpsän alareunaan ja ompelulangat sekä ompeluvälineet. Ompelukoneita on opiston puolesta. Soja Murto-Hartikainen ja Inga Pihlhjerta opastavat. Song Xiao Ling odottaa kiinan kielen opiskelijoita. OULUNKYLÄN Kebab-Pizzeria Siltavoudintie 4, OULUNKYLÄ PALVELEMME: ma-to 10-22 pe-la 11-22 Kansallispukuvalmistajat Tarja Alava, Tuula Pärnänen ja Soja Murto- Hartikainen (oik.) esittelemässä nykykäyttöön tekemiään feresi-pukuja. muutamaan erilaiseen malliin, jotka ovat esillä Oulunkylätalon vitriinissä 1.3. alkaen. Ommella voi koneella tai käsin. Materiaaleja on käytettävissä pientä käteismaksua vastaan mutta kernaasti voi tuoda omat Hellevi Loikkanen maalaa ilokseen Hellevi Loikkasen 1.3. päättyvässä näyttelyssä Vene- ja muita maisemakuvia Oulunkylän kirjastossa on esillä hänen akryyli-ja öljyvärimaalauksiaan. Nuorempana minua kiehtoivat ihmishahmot ja -aiheet. Tänä päivänä maalaan mielelläni maisemia ja niissä pitää olla väriä! Vesi ja vene ovat mieluisia aiheita, sillä ne kuvastavat vapautta ja liikettä, kertoo lähes koko ikänsä kuvataiteita harrastanut Hellevi. Olen opiskellut innokkaasti Työväenopiston ja Kulttuuritalon harrastuspiireissä, koska niissä oli todella hyvät opettajat kuten Matti Vainikainen, Hilkka Raunisto, Reijo Saarelainen ja Seppo Salmelainen. Vuonna 1998 Hellevi sai Hellevi Loikkanen SAK:n kulttuuriapurahan ja sen turvin hän järjesti näyttelyn Helsingin Taideseuran tiloissa Töölössä. Hän on myös pitänyt näyttelyjä Pitäjänmäen että Käpylän kirjastoissa ja ollut mukana useissa yhteisnäyttelyissä. Oulunkylän kirjaston näytelyssä on esillä myös käsinmaalattuja kortteja, joita on myynnissä Galleria Ajatuksenpoikasessa Käpylässä. Näyttelyjä Oulunkylän kirjastossa 3.3.-20.3. Rita Nikkin posliinitaidetta ja akvarelleja. 25.3.-12.4. Kira Leskisen valokuvia. 14.4.-26.4. Helsingin invalidien yhdistyksen maalauskerhon taidenäyttely. 28.4.-17.5. Työväenopiston pohjoisen alueopiston kuvataideryhmien näyttely. Kotiinkuljetus Soita ja tilaa 09-754 5054 LOUNASTARJOUS arkisin klo 10-15 -paikan päällä PIZZAT KEBABIT SALAATIT +0,35 l juoma +salaattipöytä +kahvi +tuore leipä Sanastoa: muiskarätsinä = yksi malli feresipuvun kanssa käytettävistä paidoista. rätsinä = paita muiska = rätsinäpaidan olkapää säpsä ja sorokka = naisen päähineitä otslenda ja kossinka = neitojen päähineitä peretniekka = esiliina sulkkuvyö = silkkilangoista punottu vyö, jonka päitä koristavat bulberoiset = kuusenkävyt, joiden ympärille on punottu lankaa Inga Pihlhjerta norm. koko (ei 22-23) 7,50 annos Hae Joustoluottoa Tee hakemus verkkopankissa www.nordea.fi tai soita 0200 3000 (pvm/mpm) ma pe 8 20 Oulunkylä, Pakila, Käpylä puh. 0200 3000 (klo 8-20) nordea.fi Oulunkylän Kampaamo Siltavoudintie 7 00640 Helsinki Puh. 09-728 7012 Feresipäivä Oulunkylätalo, Nuotan sali su 16.3. klo 12 16. Luento Venäjän kauniit feresit klo 12 13.30 Feresin röijykokeilujen esittely klo 13.30 14.15 Säpsien ja sorokoiden ompelupaja klo 14.30 16. Vapaa pääsy. Tervetuloa! Teemme sen mahdolliseksi A Jo 27 vuotta Maunulassa! FYSIKAALINEN HOITO-HIERONTA-AKUPUNKTIO- OSTEOPATIA-JALKAHOITO-KOSMETOLOGI Suursuon Fysikaalinen hoitolaitos & hieronta Suursuon Ostoskeskus Pakilantie 11, 00630 Helsinki Puh. 724 9577 KOSKA KÄVITTE VIIMEKSI KUNNON KUVASSA? Koskelantie 54 00610 Hki Puh 797 535 Nordea Pankki Suomi Oyj

12 Oulunkyläinen Pohjoiset esikaupungit Anneli Turunen lupaa poiketa kotinsa lähellä sijaitsevassa Oulunkylän kirjastossa jatkossakin, vaikka tutuksi käynyt työpiste siirtyykin nyt kokonaan toisten käyttöön. Anneli Turunen siirtyy eläkkeelle Kirjastoa koko elämä Oulunkylän kirjaston erikoiskirjastonhoitaja Anneli Turunen on jäämässä eläkkeelle huhtikuun alussa. Oulunkyläinen kävi tapaamassa kirjaston pitkäaikaisinta työntekijää, jolle Oulunkylän kirjasto on tuttu sen ensiaskelista lähtien. Käytännössä Anneli Turusen totuttelu eläkeläisen arkeen on jo alkanut, sillä pitämättömiä lomia on kertynyt ja lain mukaan ne täytyy pitää ennen varsinaisten eläkepäivien alkua. Takanaan Turusella on yh- teensä 40-vuotinen kirjastoura, josta Oulunkylässä on vierähtänyt kolme neljännestä. Kirjastonhoitajan ammatti ei oikeastaan ollut minulle mikään kutsumustehtävä, Turunen muistelee ammatinvalintaansa. Kun aloitin opiskelun Helsingin yliopistossa, en tiennyt ollenkaan, mihin ammattiin haluaisin. Niinpä valitsin sekalaisen ryhmän humanistisia aineita, pääaineena pohjoismainen filologia. Sittemmin valinta alkoi selkiintyä. Kirjastonhoitajan työ vaikutti mukavan stressittömältä ja sitä paitsi olin aina rakastanut kirjoja. Myöhemmin suoritin pätevöityäkseni vielä lisäopintoja Tampereen yliopistossa. Naapureina poliisit ja jumppasali Oulunkylän kirjasto on Anneli Turuselle tuttu lapsuudesta saakka, sillä seudun ensimmäinen kirjasto avattiin vuonna 1946 Turusen isovanhempien talon saliin nykyisen Larin Kyöstin tie 11:n tontille. Isovanhempien ja kirjaston lisäksi talossa piti majaansa myös Oulunkylän poliisiasema. Kolmetoista vuotta myöhemmin kirjasto siirtyi Norrtäljentielle uuden kansakoulun yhteyteen. Mutta mitäköhän arkkitehti oikein oli ajatellut suunnitellessaan kirjaston voimistelusalin alapuolelle? Turunen päivittelee yläkerrasta kantautunutta jytinää muistellessaan. Siihen aikaanhan kirjastossa piti vielä olla hiljaa, mutta nykyään kirjaston tarkoituksena on olla kaikkien yhteinen olohuone. Silti kaipaisin kaiken nykypäivänä vallitsevan hälinän keskellä kirjastoonkin hiljaista tilaa, jossa saisi rauhassa keskittyä lukemaan tai kirjoittamaan. Tietokoneet muuttivat työnkuvan Nykyiseen rakennukseensa Oulunkylän kirjasto muutti vuonna 1987. Tietokoneiden tulo kortistojen tilalle on ollut työnkuvan suurin muutos kirjastourani aikana, Anneli Turunen kertoo. Viime vuosina kirjastotyön luonne on kovasti muuttunut. Nyt panostetaan erityisesti verkkotyöskentelyyn, asiakaslähtöiseen palveluun ja yhteistyöhön eri sidosryhmien kanssa. Verkkotyöskentely pitää sisällään myös jatkuvaa tiedon tuottamista mm. erilaisiin kirjaston ylläpitämiin tietokantoihin. Tietokoneiden tulosta huolimatta työ perustuu edelleen paljolti hyvään muistiin. Kirjastovirkailijan pitää muistaa, mistä ja millaisilla hakusanoilla tietoa etsiä, Turunen huomauttaa. Turusen työnkuva erikoiskirjastonhoitajana on ollut varsin monipuolinen. Aikaa ovat vieneet asiakaspalvelun ohella mm. kirjavalinnat, tarviketilaukset sekä palapelimäisten työvuoro- ja tuntilistojen kokoaminen. Olen toiminut hyvällä menestyksellä myös kirjaston virallisena kukkienkastelijana, Turunen hymyilee. Kissoja, fantasiaa ja kellarin siivousta Marraskuussa 2007 suoritetussa asiakastyytyväisyyskyselyssä tutkittiin Oulunkylän kirjaston asiakkaiden tyytyväisyyttä mm. kirjaston aukioloihin, tiloihin, aineistoon, palveluihin, tapahtumiin ja tiedottamiseen. Tulosten mukaan asiakkaat ovat kaiken kaikkiaan varsin tyytyväisiä kirjaston toimintaan. Erittäin tyytyväisiä ollaan kaikissa ikäryhmissä mm. asiakaspalveluun ja tiloihin, myös aineiston löydettävyys saa hyvät arvosanat. Lainausautomaatteihin ja tietokonepal- Lapsuudessani luin Oulunkylän kirjaston kaikki lastenkirjat A:sta Ö:hön, Anneli Turunen muistelee. Tyttökirjoja enemmän pidin jännittävistä poikakirjoista, esimerkiksi intiaanitarinoista. Myös mm. Mika Waltarin ja Agatha Christien tuotanto tuli Turuselle jo varhain tutuksi, samoin monet klassikkoteokset. Tämänhetkisiä suosikkejani ovat antiikin Roomaan sijoittuvat romaanit. Rooman tasavallan viimeinen vuosisata oli tapahtumiltaan fantasiaromaanien luokkaa ja mikä parasta, kaikki tapahtui todellisuudessa, Turunen valottaa monipuolisia lukutottumuksiaan. Pidän myös paljon englanninkielisistä kissa-aiheisista dekkareista, joissa kissat toimivat salapoliiseina. Scifiä ja fantasiaa luen myös ja pelaan edelleen roolipelejä, mikä on uskoakseni aika epätavallista minun ikäiselleni naiselle. Hyvän kirjan merkki on Turusesta se, ettei kirjaa malta laskea käsistään. Ensisijaista on hyvä tarina, vasta sen jälkeen tulee se, miten tarina on kirjoitettu. Ihannetapauksessa toteutuvat tietysti molemmat. Anneli Turusen eläkesuunnitelmiin kuuluu lukemisen ohella ensi alkuun 10 vuotta työn alla ollut kellarin siivoaminen. Pitkän tauon jälkeen haluaisin aloittaa uudelleen myös sukututkimusharrastuksen, Turunen kertoo. Pidän myös kaikenlaisesta käsillä tekemisestä, kuten käsitöistä ja kissakuvien maalaamisesta. Ja onpa eläkeläisellä entistä paremmin aikaa myös siihen kaikkeen tärkeimpään, rakkaan, 19-vuotiaan kissavanhuksen hoivaamiseen. Syksyisen asiakaskyselyn tuloksia veluihin suhtaudutaan kuitenkin kaksijakoisesti. Toiset haluavat ja myös osaavat niitä käyttää, toiset suhtautuvat niihin kaiken kaikkiaan kielteisesti. Verkkopalvelujen käyttöprosentti ei myöskään ole vastannut kirjastoväen odotuksia. Kyselystä saatiin paljon hyödyllistä tietoa, jonka pohjalta on hyvä jatkaa toimintamme kehittämistä, kirjastonjohtaja Arja Soljanlahti kiittelee. Erityisen hyvilläni olen asiakaspalvelun saamasta huippuarvosanasta. Se kertoo, että olemme onnistuneet työssämme. Rosalinda Altamore: Suomen ja Italian erilaisuus on kiehtovaa Rosalinda Altamore, 36- vuotias Sisiliasta kotoisin oleva italialainen, on yksi pohjoisen työväenopiston osaavista opettajista. Olen asunut Suomessa 12 vuotta. Tapasin suomalaisen mieheni kielikurssilla Englannissa. Alussa oli kulttuurishokki saapua tänne. Suomalainen ja italialainen luonne, tavat ja ajatusmaailma vaikuttivat aluksi jopa päinvastaisilta. Suomen sää, ruoka- ja muu kulttuuri poikkesivat totutusta. Mutta juuri tätä erilaisuutta arvostan, enkä voi sanoa, että kumpikaan olisi toista parempi, Rosalinda kuvailee ensivaikutelmiaan Suomesta. Alkuaikoina minua hämmästytti eniten kaikkialla vallitseva hiljaisuus. En saanut nukutuksi, koska mistään ei kuulunut mitään ääntä. Suurin osa sisilialaisista asuu täyteen ahdetuissa kaupungeissa, joissa on ainainen melu ja hälinä. Alussa oli myös outoa, ettei kukaan koskaan soittanut ovikelloa eikä kukaan pistäytynyt kylässä ilmoittamatta siitä etukäteen. Sisiliassa ovella on aina joku. Suomessa asiat hoituvat helposti Suomessa valtio pitää ihmisistä huolta, kun taas Italiassa perheellä ja suvulla on tämä rooli. Suomalaisille työ on hyvin tärkeää. Olen huomannut, että suomalainen alkaa tavatessa välittömästi puhua työstä, kun taas italialainen vastaavassa tilanteessa rupeaa kertomaan perheestä ja suvusta. Suomalainen byrokratia toimii erittäin joustavasti. Lähes kaiken saa järjestettyä yhdellä puhelinsoitolla tai netin välityksel- lä. Italiassa on jonotettava tuntikausia esim. tehtäessä vesi-, sähkö-, kaasu- tai muuta sopimusta. Suomalaiset naiset ovat itsenäisiä ja urakeskeisiä italialaisiin verrattuna. Eteläitalialainen nainen käy yleensä ansiotyössä auttaakseen perhettä, kun taas pohjoisitalialainen kanssasisarensa keskittyy Nuorena olin aina haaveillut opettajan työstä, mutta en olisi voinut kuvitellakaan päätyväni italian opettajaksi Suomeen! Näiden 12 vuoden aikana olen tavannut paljon mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä, joilla on aito innostus Italian kieleen ja kulttuuriin. Siksi nautin niin paljon työstäni, työväenopiston Italian kielen opettaja Rodalinda Altamore kuvailee.

1.3.2008 Oulunkyläinen Pohjoiset esikaupungit 13 Ei kai Söderman kirjoita matematiikkaa? Rehtorimme ääni oli huolestunut. Ilmoitettuani, etten kirjoita, hän rauhoittui ja lisäsi: Silloin me saamme kyllä teidät kaikki ylioppilaiksi. Oulunkylän ruotsinkielinen yhteiskoulu oli sodan jälkeen saanut surullista kuuluisutta siitä kun sodasta palanneet nuoret olivat lähes kaikki kuuleman mukaan reputtaneet kevään 1946 ylioppilaskirjoituksissa. Koulun johdolle oli tullut lähes pakkomielle siitä, että koulun tulee pärjätä niissä riennoissa paremmin. Veljeni oli tullut 15 vuoden iässä ylioppilaaksi erinomaisilla arvosanoilla, jota maanlaajuisesti ihmeteltiin. Se ei ollut motivoinut minua erityiseen ahkeruuteen koulussa. Olin jäänyt 7. luokalle eikä viimeinen luokka näyttänyt sujuvan. Äitini oli koulussa opettajana ja seurasi tilannetta hänkin. Eräänä päivänä hän näytti minulle ilmoituksen ylioppilaslehdestä. Pieni matkatoimisto vei opiskelijoita edullisesti USA:n armeijalta ostetulla DC-3-koneella Pariisiin. Olimme Vanhasta kaupungista olevan ystäväni enemmän omaan uraansa. Italialainen yhteiskunta ei tue tarpeeksi äidin työssäkäyntiä. Jos perheellinen nainen haluaa työskennellä kodin ulkopuolella, hänen on turvauduttava isoäidin apuun lastenhoidossa. Vammaisellakin on oikeus tehdä työtä Vammaisellekin tulisi tarjota mahdollisuus työntekoon. Työnteko auttaa ihmistä kokemaan itsensä hyödylliseksi ja se antaa elämään sisältöä ja tunteen yhteiskuntaan kuulumisesta. Vanhempieni ansiota on, etten ole koskaan pitänyt itseäni vammaisena. Minulla on synnynnäinen selkärangan epämuodostuma. Lapsena kolmen vuoden ikään asti en pystynyt kävelemään, vaan isäni kantoi minua kaikkialle. Kävelemään opittuanikin minulla oli ongelmia tasapainon säilyttämisessä. Selkäni on leikattu useaan otteeseen Italiassa ja Ranskassa. Perheeni maksoi itse hoidon. Pystyn nyt kävelemään hitaasti lyhyehköjä matkoja kepin avulla. Kun minulle tarjoutui tilaisuus toimia italian kielen opettajana Suomessa, otin innoissani haas- Tarinoita maailmalta Nuorena Pariisissa Henrik Nymanin kanssa haaveilleet matkasta Pariisiin kuuntelemaan kesäisin USA:sta tulevia mustaihoisia muusikoita. Pariisissa heitä kohdeltiin suurina taiteilijoina, mikä ei silloin vielä ollut asian laita heidän omassa maassaan. Sen esti rasismi ja rotuerottelu. Henrikistä tuli sittemmin maamme eturivin jazz-saksofonisteja. Jos pärjäät ylioppilaskirjoituksissa, äitini sanoi rauhallisesti, maksan matkasi Pariisiin. Jo samana iltana suunnittelimme Henrikin kanssa matkaa. Hänen isäänsä oli vaurastunut nostamalla talvella Vantaasta jäätä, jota hän säilytti sahapurun alla. Kesällä hän möi jäätä kahviloille, työmaan ruokaloille ja pienille ravintoloille. Ennen jääkaappien ilmestymistä se oli hyvää bisnestä. Ystäväni matkarahat löytyivät helpolla. Tulihan minusta ylioppilas. Lähdimme heinäkuun lopulla Kööpenhaminan kautta Pariisiin, jossa asetuimme pieneen pensionaattiin. Heinäkuun 29. päivänä vuonna 1957 minut hyväksyttiin jäseneksi Club St Germain-des Prés hen, joka vieläkin toimii Rue de St- Benoît -kadun varrella. Siihen aikaan yleisö oli pääosa nuoria opiskelijoita. Siel- teen vastaan. Aikaisemmin toimin työväenopiston lisäksi myös Helsingin kouluviraston palveluksessa, italialaisten tai puoliksi italialaisten lasten äidinkielenopettajana. Osallistuin myös italian kielen oppikirjan tekoon vuonna 2003. Opetin 22 tuntia viikossa noin 10 vuoden ajan. Tästä syksystä lähtien opetan pelkästään aikuisia Helsingin suomenkielisessä työväenopistossa. Osa-aikaisesti aikuisia opettaessa en tunne itseäni ollenkaan väsyneeksi tai kipeäksi. Opetustyö on sisältörikasta ja ryhmät mielenkiintoisia. Äidistäni on tullut Suomen ystävä Pidän monenlaisesta musiikista, mutta erityisesti oopperasta, ja katson mielelläni eurooppalaisia, varsinkin italialaisia ja espanjalaisia elokuvia. Aki Kaurismäen elokuvista pidän niiden dramaattisen ironian vuoksi. Luen paljon erikielisiä romaaneja, ja yksi suosikkikirjailijoistani on Arto Paasilinna. Rakastan merta ja uimista Sisiliassa, mutta Suomi on nyt kotimaani, ja täällä nautin metsässä kävelystä, saunomisesta ja suomalaisesta lä kellarissa, tupakansavussa, ne olivat joka ilta, amerikkalaiset huippumuusikot jammaamassa eurooppalaisten kollegojen kanssa. Eräänä kauniina kesäaamuna lähdin varhain yksin toteuttamaan haavettani. Suuntasin Montmartren hautausmaalle etsimään kirjailija Guy de Maupassantin hautaa. Löydettyäni sen istahdin puun alla olevalle penkille. Mietin että olen aika onnekas ihmisolento. Istun arvostamani kirjailijan hautakiven äärellä. Sota on päättynyt. Rauha hallitsee Eurooppaa. Hitler, joka huusi myös radiossamme, on kuollut. Saan kuulla maailman parasta jazzia maassa, jossa suvaitsevaisuus ja ihmisyyden kunnioitus ovat arkea. Maan arvostetuin jazzmuusikko, kitaristi Django Reinhardt, on mustalainen, jolla lisäksi on vain kaksi sormea vasemmassa kädessään. Ohikulkija olisi varmasti vain todennut laihan opiskelijan istuvan siinä penkillä. Ehkä silloin kuitenkin tapahtui jotakin oleellista. Käsitykseni ihmisen elämästä ja sen tarkoituksesta kirkastui. Kävellessäni Seinen rantaa pensionaattimme tuntui hetken siltä, etten ollut vain noussut penkiltä puun alta. Astuin sieltä elämään. Jacob Söderman ruuasta. Ainoa asia, joka minua häiritsee Suomessa, on suomalaisten liiallinen alkoholin käyttö. Minun täytyy tunnustaa, että pelkään humalaisia. Muuten suomalaiset ovat mielestäni rehellisiä ja luotettavia, ja arvostan myös suomalaisten vaatimattomuutta sekä huumorintajua. Suomeen muutto järkytti aluksi perhettäni, mutta nyt vanhempani ja sisareni ovat sopeutuneet hyvin tilanteeseen. Erityisesti äidistäni on kehkeytynyt oikea Suomen ystävä, ja hän käy mielellään luonamme Suomessa. Mielestäni maahan muuttavan ulkomaalaisen on suhtauduttava avoimesti ja positiivisesti kaikkeen, jotta uuteen kulttuuriin sulautuminen sujuisi mahdollisimman mutkattomasti. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa, koska voin valita parhaat puolet kahdesta erilaisesta kulttuurista. Olen myös havainnut ainakin yhden yhtenevän piirteen suomalaisessa ja sisilialaisessa kansanluonteessa; nimittäin tietyn arkuuden ja ylpeyden, mikä saattaa johtua kansojemme historiasta. Otso Kantokorpi Oulunkylässä Näkökulmia toisenlaiseen Tallinnaan Tallinna on muutakin kuin satama ja pari turistien täyttämää keskustakorttelia. Taidekriitikko, Viro-aiheisten Sankarimatkailija-kirjojen kirjoittaja Otso Kantokorpi esiintyi työväenopiston suosituilla kulttuuriluennoilla peräti kolmena helmikuisena perjantaina jakaen kuulijoilleen hieman erilaista Tallinna-tietoutta. Oulunkylätalon ensimmäisen luentonsa Otso Kantokorpi aloittaa vaatimattomasti toteamalla, ettei oikeasti ole mikään suuri Viron asiantuntija, eikä virallisesti matkakirjailijakaan. En ole opiskellut Viroon liittyviä asioita missään, vaan lähestyn aihetta harrastuspohjalta, vapaa-ajallaan mm. virolaiseen arkkitehtuuriin ja Tallinnan tiennimistöön liittyviä teoksia lukenut Kantokorpi kertoo. Leppoisan oloista miestä voi kuitenkin hyvin nimittää varsinaiseksi Viroguruksi, sen verran laaja tietämys hänellä etelänaapurimme ja etenkin sen pääkaupungin elämänmenosta on. Sattumalta Tallinnakirjailijaksi Tallinna valikoitui Kantokorven kiinnostuksen kohteeksi sattumalta. Kävin siellä huvikseni, ikään kuin ollakseni ulkomailla, mutta helposti, nopeasti ja suhteellisen pienellä rahalla. Kaupungin keskusta perusnähtävyyksineen tuli kuitenkin nopeasti tutuksi, joten oli aika nousta raitiovaunuun ja katsoa, minne se vei. Se oli hauskaa ja antoisaa, joten aloin tehdä sitä järjestelmällisemmin. Sattuman kauppaa oli myös ajatus, joka johti suositun Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa -oppaan kirjoittamiseen. Istuin kapakassa kustantajaystäväni kanssa, ja pian jo vietinkin kaksi viikkoa Tallinnassa keräten materiaalia, Kantokorpi muistelee muutaman vuoden takaisia tapahtumia. Sankarimatkailijan Neuvosto-Tallinna sai puolestaan alkunsa suomalaisittain kummallisilta tuntuneista kohteista, joihin Kantokorpi Tallinnassa oleskellessaan törmäsi. Kommunistisen puolueen keskuskomitea tuntui jo ilmiönä täysin käsittämättömältä, Kantokorpi kertaa. Neuvostovaihe kuitenkin vaikuttaa Virossa ja virolaisten mielissä vielä pitkään, minkä lisäksi vuodet ovat jättäneet virolaiseen kulttuuriin myös pysyviä piirteitä. Kartta käteen ja menoksi Kantokorven matkaoppaiden, samoin luentojen aiheet pyörivät sen ympärillä, mitä tavallinen matkailija voi nähdä ja mihin hän voi mennä sisään siis arkki- Otso Kantokorpi asui nuoruudessaan Paloheinässä. Silloin piti aina varoa toisten kaupunginosien kundeja. Oulunkylän kanssa ei ollut ongelmaa, mutta Maunula oli jo toista maata. tehtuurissa ja ravintoloissa. Lopputulos on kuitenkin yllättävän monipuolinen. Kantokorpi ei väsy korostamasta, että silmien avaaminen ja ympäristölle herkistyminen tarjoaa mahdollisuuden löytää tutustakin matkakohteesta loputtomasti uutta. Tavallinen turisti tunnistaa kohteita ja ikään kuin pintapuolisesti selailee niitä. Itse löytämisen riemu on kuitenkin jotain ihan muuta. Hyvä kartta on maailman hienoin asia, Kantokorpi jatkaa ja vetää esiin Tallinnan kartan, johon on painettu kaupungin jokainen talo. Itselläni on halu nähdä ne kaikki, joten jotain sairastahan tässä myös on. Kiitosta saa myös Tallinnan joukkoliikenne, jonka kyytiin Kantokorpi kannustaa jokaista matkailijaa hyppäämään. Se on jo kokemuksena hieno ja siellä kohtaa tavallisia ihmisiä keskustassa vaeltelevien turistien sijaan. Ratikoilla, trollikoilla ja busseilla pääsee myös Kantokorven suosittelemille toreille ja lähiöihin, jotka nekin ovat mainettaan parempia. Ikävyyksiin en ole kertaakaan joutunut. On ollut mielenkiintoista istua pahamaineisessa Lasnamäessä puistonpenkillä ja huomata, ettei minua tulekaan kukaan ryöstämään. Siellä eletään ihan niin kuin muuallakin. Mummot ulkoiluttavat koiriaan ja äidit lykkivät lastenvaunuja. Kilohailileipiä ja kalkkikiveä Suomesta on kadonnut alkuperäisen ruoan arvostus, Kantokorpi harmittelee. En halua syödä Pieksämäellä ciabattaa ja juoda lattea. Mieluummin ottaisin muna-anjovis-leivän. Virossa matkaillessaan Kantokorpi suosiikin mm. kilohailivoileipiä. Tallinnan keskustan ravintolat ovat turisteja varten tehtyjä rahantekokoneita, joissa gastronominen kunnianhimo on vähissä. Vähän laidemmalla saa jo todella hyvää ja laadukasta ruokaa todella edulliseen hintaan, kuuluu gurun ruokavinkki. Tallinnassa Kantokorpea kiehtoo myös kaupungin omanlaisensa arkkitehtuuri. Jopa negatiivisena pidetyllä Stalinin ajalla on rakennettu näyttäviä rakennuksia, hän kiittelee ja mainitsee virolaiseksi ominaispiirteeksi kalkkikiven runsaan käytön. Esimerkiksi kalkkikivestä rakennettu funkkis eroaa meille tutusta funkkiksesta täydellisesti. Kantokorven luennot kuuluivat työväenopiston järjestämään Baltia tutummaksi -luentosarjaan. Vielä ehtii mukaan Liettua-aiheisille luennoille kolmena maaliskuun perjantaina. Huhtikuussa matkustetaan tutkimaan Madridin historiaa ja maisemia.

14 Oulunkyläinen Pohjoiset esikaupungit Monet vanhat tuntevat itsensä yksinäisiksi ja masentuneiksi. Tuntemukset eivät ole harvinaisia myöskään palvelutaloissa tai vanhainkodeissa. Pulmu on rakentamassa vapaaehtoisten vakkari-verkostoa. Vakkari voi olla ikäihmisen tukena ulkoilussa, lukea tai pitää seuraa. Pulmu etsii vakkareita Pulmussa alkoi viime syksynä Vakka-projekti. Sen nimi tulee sanoista vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan kehittäminen. Projektin avulla käynnistetään Pulmun vapaaehtoistoimintaa. Kolmivuotinen projekti toteutetaan Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Käyn säännöllisesti mummolassa, on Vakkaprojektin kantava tunnus. Tarkoituksena on, että vanhuksella olisi joku turvallinen ja luotettava tuttava, joka kävisi säännöllisesti vanhusta tapaamassa. Mukaan lähteviä vapaaehtoisia kutsutaan vakkareiksi. Vakkari voi olla ikäihmisen Kustaankartanon palvelukeskus sijaitsee Oulunkylässä Kivalterintiellä Kustaankartanon vanhustenkeskuksen yhteydessä. Palvelukeskus järjestää virkistystoimintaa kotona asuville eläkeläisille ja työttömille. Palvelukeskus järjestää retkiä mm. teatteriesityksiin, konsertteihin ja maakuntamatkoja. Lisäksi palvelukeskuksessa toimii erilaisia ryhmiä kuten keskustelukerho, perjantaikahvila ja eturauhassyövän tukiyhdistyksen (ERSY) järjestämä vertaistukiryhmä eturauhassyöpää sairastaville sekä heidän omaisilleen. Joka kuukauden toisena tiistaina on mahdollisuus tavata lähityön sosiaaliohjaaja K-talon aulassa klo 10.30 12.30 ja kysyä neuvoa esim. sosiaalietuuksiin liittyvissä ym. kysymyksissä. Ajanvarausta ei tarvita. Liikuntaryhmiä on useita, muun muassa venyttely-, tuoli-, niska-, ja vesivoimistelu-, sekä kuntosaliryhmiä. (Liikuntaryhmät ovat tällä hetkellä täynnä, vapautuvia paikkoja voi kuitenkin tiedustella) tukena ulkoilussa, lukea tai pitää seuraa, projektityöntekijä Kaisa Laitinen kuvailee. Kotihoidosta olemme saaneet viestiä, että vakkareita kaivataan kentällä. Kaksi kolmesta ikäihmisestä voi kohtuullisen hyvin, mutta yhden hyvinvointi horjuu. Taustalla on monia syitä, esimerkiksi apea mielia. Masennus on vanhusten yleisin itsemurhien syy, todetaan Suomen Potilasliiton raportissa. Ikäihmisten yksinäisyys on huomattu myös Pulmun kenttätyössä koti- ja kauppapalvelussa. Kauppatilauksen toimitus tai Timo Airaksinen kodinhoitajan käynti ovat joillekin asiakkaille viikon ainoa kohokohta ja mahdollisuus keskustella toisen ihmisen kanssa. Yksin elävät ikäihmiset jäävät usein vaille huomiota. Seuran tarvetta tuntuu olevan niin vaateostoksille kuin ulkoiluunkin, mutta ylipäätään seurusteluun. Yksinäisen päivät ovat välillä pitkiä, projektia vetävä Päivi Rönkkö kertoo. Yksinäisyyteen on monia syitä. Lapset ja vanhemmat asuvat usein kaukana toisistaan ja vierailut mummolasan saattavat tapahtua vain muutaman kerran vuodessa. Hissittömät talot Kustaankartanossa tapahtuu Joka päivä tarjolla maukasta ja edullista ruokaa Vanhustenkeskuksen K-talossa sijaitsevassa Kartanoravintolassa palvelukeskusasiakkaat voivat nauttia erinomaisen lämpimän aterian kohtuuhintaan klo 10.50 13.30 välillä myös viikonloppuisin. Tarjolla on kaksi ateriavaihtoehtoa. Aterian voi myös ostaa mukaan. Ravintolassa on joskus erilaisia ruokateemoja. Lisäksi Kartanoravintolassa järjestetään luentoja ja musiikkiesityksiä yms. joihin on palvelukeskuksen ja vanhainkodin asukkailla vapaa pääsy. Ravintolan yhteydessä toimii myös kahvila. E-talossa sijaitsevassa käsityökeskuksessa voi käydä harrastamassa erilaisia kädentaitoja kuten mattojen ja poppanoiden kudontaa, tiffany-lasitöitä, posliininmaalausta, tilkkutöitä ja ompelua sekä osallistua erilaisiin kädentaidon kursseihin. Maaliskuussa tulossa: To 13.3. klo 15-17 Tanssit Kartanoravintolassa To 13.3. klo 11-12.30 Eeva Borman mittaa verenpainetta K-talon alasalissa, Kivalterintie 16, d-porras, maksuton. Ke 19.3. klo 13.30 Kartanoravintolassa Kyllikki Mäntylän rakastettu karjalaisnäytelmä Opri Munkkiniemen palvelukeskuksen näytelmäpiirin esittämänä. Ohjaaja Arja Pekurinen. kesto 50 min. Vapaa pääsy, tervetuloa! Retkiä järjestetään seuraavasti: - Eerikkilän urheiluopisto to 6.3. klo 8-15.30, ohjattua liikuntaa ja lounas, retken hinta 33 e - The Producers musikaali Kaupunginteatterissa ke 9.4. klo 19, lipun hinta 45 e - Ilkka Heiskasen Leninki, Malmitalo to 17.4. klo 15, lipun hinta 5 e Perjantaikahvila Perjantaikahvila on palvelukeskuksen oma olohuone, joka on on avoinna perjantaisin kello 11.00 13.00 Kustaankammarissa (E-talon pääty). Tarkoituksena on porista jostain mukavasta aiheesta ja nauttia vaikuttavat osaltaan myös ikäihmisten syrjäytymiseen. Naapurit eivät välttämättä ole tuttuja, joilta apua pyytäisi. Palvelutaloon muutto on myös saattanut jättää vanhat ystävät eri asuinalueelle, eikä enää jakseta kyläillä toisten luona. Vaikka palvelutalossa olisi vertaisryhmään kuuluvia, saattaa tutustuminen olla vaikeaa.. Tällä hetkellä teemme yhteistyötä Maunulan Helander-kodin kanssa, Rönkkö kertoo. Usein on keskustellaan siitä, mikä on vapaaehtoistoiminnan paikka ammattityön rinnalla. Pulmussa kotipalvelu ja vapaaehtoistoiminta toimivat rinnakkain. Rajan veto on kuitenkin tarkkaa sen suhteen, mitä vapaaehtoisena toimimiseen kuuluu, mitä ei. Vakkarit eivät koskaan korvaa ammattityöntekijöitä ja päävastuu on aina ammattilaisilla. Vapaaehtoistoiminta on palkatonta, luottamuksellista ja vanhukselle maksutonta. Kaikki vakkarit koulutetaan ja perehdytetään toimintaan. Aiempaa kokemusta vanhustyöstä ei tarvita. Lisäksi vakkareiksi ryhtyville tarjotaan asiantuntijaluentoja, työnohjausta sekä virkistystoimintaa. Jos tunnet kiinnostusta vakkari-toimintaan, ota yhteyttä ja kysy lisätietoja. Projektityöntekijä Kaisa Laitinen, puh. 050-3007276 ja projektipäällikkö Päivi Rönkkö, puh. 045-1121072 kahvista sekä hyvästä seurasta. Voit myös ilmoittautua isännäksi tai emännäksi. Maaliskuussa aiheina 7.3. mieli TV-sarjat, 14.3. pelit sekä 28.3. historian henkilö. Tervetuloa! Sosiaaliohjaaja opastaa Lähityön sosiaaliohjaaja Marika Siika neuvoo ja opastaa sosiaaliasioissa kuukauden 2. tiistai klo 10.30-12.30, K-talon aulassa. Palvelukeskuksessa työskentelee tällä hetkellä kuusi henkilöä: johtava toiminnanohjaaja, ohjaaja sekä fysioterapeutti. Käsityökeskuksen toiminnasta huolehtii kolme käsityöalan ammattilaista. Palvelukeskuksen kuukausiohjelman voi noutaa Kartanoravintolan aulasta K-talosta osoitteesta Kivalterintie 16. Lisätiedot: palvelukeskuksen toimisto p. 31054805 ja käsityökeskus p. 310 54733 tai 050-3244405. Tervetuloa mukaan tutustumaan toimintaan tulemalla paikanpäälle tai ottamalla puhelimitse yhteyttä! Pulmu-uutisia Pulmun vesijumppa jatkuu Oltermannikeskuksessa. Tiistain ryhmässä klo 14.45-15.15 on ollut tilaa uusille jumppaajille. Koko kevätkauden hinta 80 euroa. Soita ja kysy! Pulmun jäsenmaksu on 15 euroa vuodessa. Jäsenmaksulla mm. pääset retkille jäsenhintaan. Pulmun koti- ja kauppapalvelujen hinnat ovat lukien seuraavat: Kotipalvelu maksaa 28 euroa/tunti Kauppapalvelu maksaa 12 euroa/kauppakassitoimitus Seniorineuvontaa on tarjolla aina kuukauden ensimmäisenä tiistaina klo 10-12 Oulunkylän terveysasemalla, Kylänvanhimmantie 25, 00640 Helsinki (palvelualue: Oulunkylä, Veräjämäki, Patola, Itä-Pakila, Tuomarinkartano, Veräjälaakso). Sosiaaliviraston vanhuspalvelujen sosiaaliohjaajat Pohjois-Helsinkiä varten perustettiin tammikuun puolivälissä omaishoidon toimintakeskus Pihlajamäkeen. Helsingissä toimi entuudestaan kaksi muuta omaishoidon toimintakeskusta. Toinen on Itäkeskuksessa ja toinen Töölön palvelukeskuksen yhteydessä. Keskus on tarkoitettu kaikille helsinkiläisille omaishoitajille ja heidän perheilleen. Se järjestää palveluohjausta, neuvontaa, virkistyspäiviä ja vertaistuki- ja liikuntaryhmiä. Toiminnan taustalla vaikuttaa laaja verkostotyöryhmä, jossa kaupungin sosiaali- ja terveysviraston edustajien lisäksi on mukana seurakunta ja monia alueella toimivia järjestöjä kuten esim. Vanhustyön keskusliitto, Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ja myös meidän oma Pulmumme. Pohjoinen omaishoidon toimintakeskus vietti avajaisiaan 16.1. Paikalla oli parisataapäinen yleisö. Asian lisäksi tarjolla oli monipuolista ohjelmaa. Helsingin Alzheimer yhdistyksen Muistineuvola-projekti aloittaa muistineuvolan vastaanotot pohjoisessa omaishoidon toimintakeskuksessa. Muistineuvola on kerran kuukaudessa perjantaisin klo 9 15. Torstain tietoiskut alka- Kevätkauden ohjelmassa vielä mm. tutustuminen Miljan, Helyn ja Leevin palvelutaloihin 6.3., taidenäyttelykäynti Maaginen maisema Tretjakovin gallerian kokoelmiin 3.4. ja kevätmatka Tallinnaan 22.5. Tiedustelut, ilmoittautumiset ja palvelutilaukset Pulmun toimistoon puh. 754 3854, Päivi Rönkölle puh. 045-112 1072 tai sähköpostilla pulmu.ry@kolumbus.fi. Lisätietoja myös Pulmun kotisivuilta osoitteessa: www.pulmu.fi. Seniorineuvonta alkoi Oulunkylässä antavat neuvontaa vanhusten sosiaalipalveluista, etuuksista ja elämäntilanteeseen liittyvistä asioista. Neuvontaan ei tarvitse varata etukäteen aikaa. Oulunkylän, Puistolan, Suutarilan ja Jakomäen terveysasemilla tammikuun puolessavälissä alkanut neuvonta on tarkoitettu yli 65-vuotiaille ikäihmisille. Omaishoitajat HUOMIO! Pohjoinen omaishoidon keskus aloitti toimintansa vat 6.3. Tietoiskuissa on läsnä asiantuntijoita eri organisaatioista kertomassa esimerkiksi ergonomiasta, jaksamisesta ja omaishoitajien lomista. Pelitorstai alkaa 6.3. klo 10 12. Miesomaishoitajille on suunnitteilla Haarukka ja veitsi -ruokaklubi, jossa tarkoituksena on oppia valmistamaan monipuolista ruokaa yhdessä muiden miesomaishoitajien kanssa. Tiistaikahvilatoiminta on jo alkanut, ja kävijöitä on riittänyt. Kahvila toimii vertaistuella. Tiistai-kahvila avoinna aina klo 12 15. Kevätkauden kahviloiden aiheet: Ti 4.3. Voimavarat Ti 11.3 Muistelu Ti 18.3. Pääsiäinen Ti 25.3. Positiivisuus Ti 8.4. Aistit Ti 15.4. Erilaiset pelit Ti 22.4. Kosketus Ti 29.4. Vappu Ti 6.5. Ei tiistaikahvilaa, retkipäivä. Ti 13.5. Kävelyretki luontoon sään salliessa Ti 20.5. Kasvit Ti 27.5. Kävelyretki sään salliessa Lisätietoja: puh. 310 46818 / Laura Pekkala Omaishoidon keskus löytyy osoitteesta: Pihlajamäen ostari Meripihkatie 1

1.3.2008 Oulunkyläinen Pohjoiset esikaupungit 15 POHJOISEN NUORISOTYÖYKSIKÖN NUORISOTALOT AVOINNA keväällä 2008: Bändi-ilta Helmi vol 8 ESIINTYJÄKUULUTUS MA, KE, TO varhaisnuoret (9 12 v.) klo 14.00 16.30 nuoret (13 17 v.) klo 17.00 21.00 Perjantaisin varhaisnuoret klo 15.00 17.00 nuoret 18.00 22.45 Talot ovat tiistaisin kiinni (kokouspäivä). Lauantaisin klo19 23 nuorisokahvila Klaara-P Pakilan nuorisotalolla (parilliset viikot) ja Klaara-T Torpparinmäen nuorisotalolla (parittomat viikot). Maunulan ja Oulunkylän lauantaiaukiolot tarkemmin nuorisotaloilta. Kevään ohjelmistossa: Bändi-iltoja, Sumopainia, Discoja, Lanit, leirejä, kerhoja ym. mukavaa. Kysy lisää lähimmältä nuorisotaloltasi. Pohjoinen nuorisotyöyksikkö Maunulan nuorisotalo Oulunkylän nuorisotalo Nuotta p. 310 71706 p. 310 69726 Maunulantie 19, Hki 63 Kylänvanhimmantie 25, Hki 64 maunulan.nuorisotalo@nk.hel.fi oulunkylan.nuorisotalo@nk.hel.fi fax: 310 88545 fax: 7546981 Bändi-ilta Pakilan nuorisotalolla perjantaina 16.5.2008 Nuorisotalo etsii esiintymään haluavia nuorten bändejä pääkaupunkiseudulta. Vähintään yhden bändin jäsenistä on oltava 13-17-vuotias. Ilmoittautumisia otetaan vastaan maalis-huhtikuussa viikoilla 13-16. Lisätietoa Pakilan nuorisotalolta: p. 310 71703/ 040-3348030 Lepolantie 19, Hki 66 (Bussi 67) Pakilan nuorisotalo Torpparinmäen nuorisotalo p. 310 71703 040 3348030 p. 310 89075 Lepolantie 19, Hki 66 Ylä- Fallintie 54, Hki 69 pakilan.nuorisotalo@nk.hel.fi torpparinmaen.nuorisotalo@nk.hel.fi Eero J. Aarnio: Oulunkylä on pikaluistelun Mekka Oulunkylään rakennettiin maan ensimmäinen suuri tekojäärata jo 30 vuotta sitten pikaluistelun arvokilpailuja varten. Suomella on ollut aina huippuluistelijoita, mutta emme 1960-luvun jälkeen kuulu Hollannin, Norjan ja Kanadan kaltaisten suurten pikaluistelumaiden joukkoon, arvioi perus-oulunkyläläinen Eero J. Aarnio, pikaluistelun 65-vuotias aktiiviharrastaja. Aarnio on ollut Ogelissa luistelukilpailujen kuuluttaja ja Suomen luistelutilastojen tekijä sekä vielä kymmenisen vuotta omien sanojensa mukaan jonkinlainen valmentaja- Lasten ja nuorten taidenäyttely Oulunkylän kirjastossa Marja-Liisa Aarnio Helsingissä toimii kaksi pikaluisteluseuraa: HTL, jonka jäsen Mika Poutala on, ja lisäksi HLK, kertoo Eero J. Aarnio, moninkertainen veteraanien Suomen mestari kymmenen vuoden ajalta. Tässä hän on Länsi-Saksassa Inzellissä luistinradalla. Nuorisokahvila Klaara 2008 Avoinna klo 18.00-22.30 Yli 13-vuotiaille Päihteetön Klaara-P Pakilan nuorisotalo, Lepolantie 19 parillisten viikkojen lauantait 8.3., 5.4., 19.4., 3.5., 17.5. Klaara-T Torpparinmäen nuorisotalo, Ylä-Fallintie 54 parittomien viikkojen lauantait 1.3., 15.3., 29.3., 12.4., 26.4., 10.5. Tervetuloa! Klaara kortilla ilmainen kahvi /tee! Oulunkylän kirjastossa oli tammikuussa lasten ja nuorten kuvataidekoulu Studio Passe-partout n oppilasnäyttely, jossa oli esillä renesanssiaiheisia peitevärimaalauksia. Työt ovat osin kolmiulotteisia ja niissä on myös itsetehdyt kehykset. Mika Poutala kin. Aarnio oli Suomen luistelumaajoukkueen johtajana maailmancup-kisoissa. Luistelu on siis hänellä verissä ja hänen poikansa Samikin on ollut viisinkertainen lajin nuorten Suomen mestari. Pikaluistelutähti asuu Oulunkylässä Aarnion mielestä Suomella on uusi luistelijatähti, Mika Poutala. Hän asuu täällä Oulunkylässä. Poutala on Suomen nopein 500 metrin luistelija. Mika, entinen vallilalainen, asuu nykyisin nuorikkonsa kanssa Mäkitorpantiellä. Mika Poutalan loppukauden menestyksistä kerrotaan vielä lehden seuraavassa numerossa. Hollannin Heerenveenissä Poutalasta tuli katsojien suursuosikki. Hän osasi ottaa yleisönsä ylimääräisin, spontaanein kumarruksin yleisölle juuri ennen omaa starttiaan, Aarnio kuvailee. Aarnio seurasi Poutalaa myös Rautatientorilla, jossa hän avasi jääpuiston. Niin iloista, avointa ja kaikkeen Toimintaa mahdollistamassa: Klaari Pohjoinen, Nuorisoasiainkeskus/Pohjoinen nuorisotyöyksikkö, vapaaehtoiset aikuiset ja nuoret, Vanhempainyhdistys Pönkkä, LC Helsinki-Pakila sekä Aurora Club valmista suururheilijaa saa hakea, Aarnio kehuu. Mika Poutala on vaatimattomista oloista kasvanut urheilija ja myös rap-artisti, jonka ohjelmisto heijastaa hänelle luonteenomaista syvää uskonnollisuutta. Parhaat valtit meillä on pikamatkoilla 1500 metriin asti. Parin viime vuoden huippunimi on Seinäjoen Pekka Koskela, josta on tänä vuonna tullut maailmanennätysluistelija 1000 metrillä. Pekalla on ollut sairauksia viime aikoina ja hän on kilpaillut säästeliäästi, kokenut pikaluistelija itsekin Eero J. Aarnio kertoo. Luistelukilpailujen seuraamisesta kiinnostuneille tiedoksi: Oulunkylän tekojääradalla on la 1.3. HTL:n järjestämät Ole Larsenin muistokisat ja su 2.3. HLK:n juniorikilpailut.

16 Oulunkyläinen Pohjoiset esikaupungit VINTERNÖJEN I ÅGGELBY PÅ 1950-TALET På vintern förbyttes sommarparadiset vid Lillforsen till ett underbart vinterland. Ibland åkte vi barn i gårdarna vid Gärdobacka till Lillforsen. för att skida. Allra roligast var det att åka backe och de bästa backarna var utan tvivel Ketunhäntä och Patamäki. Som namnet säger var Patamäki formad som en gryta. Först åkte man ner i grytan och med samma fart upp på andra sidan, sen vände man uppe på grytkanten, åkte ner igen och svängde åt höger och sen bar det utför längs rävsvansen som gick ända ner till ån. Jag övade mig länge i smyg innan jag klarade rävsvansen, som var rätt så brant. På andra sidan ån fanns Peltomäki, också det en lång fin backe, och nånting som kallades Kuolemanmäki, som såg ut att göra skäl för sitt namn. Jag såg aldrig någon åka där, och det var nog bäst så, för jag tror knappast man hade klarat den backen med livet i behåll. Också Flickscoutkåren Solglimt ordnade vinterutflykter och skidtävlingar för sina medlemmar. Fotot är taget vid tomtarnas skidtävling Hasabacka runt år 1957. Från vänster Helena Salo, Beatrice Wallman, Anita Eklund, Iris Wiberg, Lisbeth Dölle. På vår gård fanns en gammal tennisplan och pappan i grannfamiljen, farbror Paavilainen, brukade islägga den så att vi ungar kunde skrinna hemma på gården. Mina första skrinnare var s.k. nurmare medar som skruvades fast i monokängorna. Med grannflickorna försökte vi göra piruetter och små hopp på isen, men resultatet var nog mest rovor med blånader både här och där som följd. Dessutom kom tant Paavilainen ut och skrek åt sina flickor att de skulle akta kläderna och inte drulla omkull på isen hela tiden! - När jag gick i trean fick jag hockare till julklapp. Jag blev jätteglad, och hade varit ännu lyckligare, om jag fått fina, vita skönskridskor. Men det sades, att man lär sig skrinna bättre med hockare. Kanske det! - Ibland skrann vi på Åggelby skidskoplan. Dit var det var ganska lång väg att gå från Gärdobacka, och man fick alltid se upp, så att man inte råkade ut för de stora, dumma pojkarna, Haukkari och Linkkari och vad de hette. De brukade bråka med oss när de kom åt. Hade man riktigt otur blev man kanske tvättad i ansiktet med snö, vilket var förfärligt. Då var det tryggare att hålla till i de egna knutarna. Vi ordnade t.ex. skidtävlingar i skogen bakom vårt hus, men ibland gick banan kvarteret runt, det var Lohikarin lenkki eller Sulkan lenkki. Namnen härrörde från de små butiker som fanns vid Linsvedsvägen. Butikerna bytte ägare och Sulkas butik försvann helt, men namnen Lohikarin lenkki och Sulkan lenkki var begrepp som bestod. På nyårsnatten åkte vi kälke hemma på gården. Alla grannbarnen hängde med och vi byggde ett långt tåg av allas sparkstöttingar och kälkar och åkte uppifrån uthusen ända ner till porten. Det blev en lång backe med flera svängar, och vid gott före blev farten hisnande. Att få styra tåget var ett viktigt uppdrag som tilldelades de största pojkarna. Och om man var två bak på en sparkstöttning så satt den ena på huk på medarna, och det kallades för koirankoppi. Vem som helst fick inte åka koirankoppi heller! Reglerna var strikta! Skogen bakom vår gård var kanske den mest spännande delen av mitt vinterland. Allra helst tog jag vägen genom skogen när jag kom hem från skolan. Snön hade bäddat in alltsammans i sitt mjuka vita täcke. Inne under små ulliga granar bodde mina vänner älvorna, tomtarna och trollen. Varje dag kunde man se små, små spår i snön, som tydligt visade var de hade haft sina vägar. Bor de kvar månntro? Beatrice Wallman TALVIRIEMUA OULUNKYLÄSSÄ 1950-LUVULLA Talvella vaihtui Pikkukosken kesäparatiisi ihmeelliseksi talvimaaksi. Toisinaan me Veräjämäen talojen lapset hiihdimme Pikkukoskelle. Hauskinta oli laskea mäkeä ja parhaat mäet olivat epäilemättä Ketunhäntä ja Patamäki. Nimensä mukaisesti Patamäki oli muodoltaan kuin pata. Aluksi laskettiin padan pohjalle ja samaa vauhtia ylös toista sivua ja sitten käännyttiin ylhäällä padan reunalla ja laskettiin jälleen alas ja käännyttiin oikealle ja vauhti vei ketunhäntää pitkin aina joelle asti. Harjoittelin salaa pitkän ajan ennen kuin pystyin kunnialla laskemaan Ketunhännän mäen, niin jyrkkä se oli. Joen toisella puolella olivat Peltomäki, myöskin pitkä, hieno mäki, ja toinen, jota kutsuttiin Kuolemanmäeksi. Se näytti nimensä mukaiselta. En koskaan nähnyt kenenkään laskevan siitä. Hyvä niin, sillä luulen, että mäestä ei olisi elävänä selvinnyt alas. Pihallamme oli vanha tenniskenttä ja naapuriperheen isällä, Paavilaisen sedällä oli tapana jäädyttää se, jotta me lapset saatoimme luistella kotipihalla. Ensimmäiset luistimeni olivat nurmiset monoihin ruuvattavat terät. Naapurityttöjen kanssa yritimme jäällä tehdä piruetteja ja pikkuhyppyjä, mutta tuloksena oli kaatumisia ja mustelmia. Lisäksi Paavilaisen täti tuli ulos ja kiljui tyttärilleen, että heidän tuli varoa vaatteitaan eikä kaatuilla jäällä kaiken aikaa. Kun olin kolmannella luokalla, sain joululahjaksi hokkarit. Olin tosi onnellinen ja olisin ollut vieläkin onnellisempi, jos olisin saanut hienot, valkoiset kaunoluistimet. Mutta minulle sanottiin, että opin paremmin luistelemaan hokkareilla. Ehkäpä se oli totta. Toisinaan luistelimme Oulunkylän luistinradalla. Sinne oli pitkä matka Veräjämäestä, ja aina piti varoa ettei kohdannut isoja, ilkeitä poikia, Haukkaria ja Linkkaria ja mitä heitä olikaan. Heillä oli tapana kiusata meitä. Jos oli oikein huono tuuri, saattoi saada kasvoihin lumipesun, mikä oli hirveätä. Oli turvallisempaa pysytellä omissa nurkissa. Järjestimme esimerkiksi hiihtokilpailuja talomme takana olevassa metsässä, mutta toisinaan hiihtolatu kiersi kortterin ympäri, oli Lohikarin lenkki tai Sulkan lenkki. Nimet johtuivat pienistä Pellavakaskentien varrella olevista kaupoista. Liikkeet vaihtoivat omistajia ja Sulkan kauppa katosi kokonaan, mutta nimet Lohikarin lenkki ja Sulkan lenkki olivat käsitteitä, jotka säilyivät. Uudenvuoden yönä laskimme kelkalla mäkeä kotipihalla. Kaikki naapurilapset olivat mukana ja me rakensimme pitkän junan potkureista ja kelkoista ja laskimme ylhäältä ulkorakennuksilta alas portille saakka. Se oli pitkä mutkainen mäki ja vauhti oli päätä huimaavaa. Junan ohjaaminen oli tärkeä tehtävä, joka annettiin isoimmille pojille. Ja jos takana jalaksilla oli kaksi, niin toinen kumartui kyykkyyn ja sitä kutsuttiin koirankopiksi. Kuka tahansa ei saanut laskea koirankopissa. Säännöt olivat ankarat. Pihamme takametsä oli talvimaan ehkä kaikkein jännittävin osa. Kun tulin koulusta kotiin, valitsin mieluiten metsän läpi vievän reitin. Lumi peitti kaiken pehmeän, valkoisen vaipan alle. Sisällä pienten tuuheiden kuusien alla asuivat ystäväni keijut, tontut ja peikot. Päivittäin saattoi nähdä pienen pieniä jälkiä lumessa, jotka paljastivat missä ne olivat kulkeneet. Mahtavatko ne vieläkin asua siellä? Beatrice Wallman Vapaasti suomentanut MH Poliisi tiiviisti mukana töhryjen torjunnassa Siisti Stadi Helsingin poliisissa toimii eri poliisipiireistä koottu työryhmä, johtaja ja kolme tutkijaa, joka keskittyy töhryjen ja graffitien tekijöiden edesottamuksiin. Tutkinnan kohteena oli viime vuonna useita kymmeniä töhrijöitä. Heistä nelisenkymmentä pidätettiin ja kuusi määrättiin tutkintavankeuteen. Ryhmän työmäärää kuvaa se, että syyttäjälle lähti kaikkiaan noin tuhat vahingontekorikosta syytteeseenpanoa varten. Asianomistajien korvausvaatimukset olivat noin 130 tuhatta euroa, kertoo komisario Jari Taponen Malmin poliisista. Töhrijät voidaan tuomita tavallisesta vahingonteosta enintään vuodeksi ja törkeästä vahingonteosta kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Lisäksi tuomitut voivat joutua maksamaan vahingonkorvauksia, jotka voivat nousta suuriksikin. Vankeustuomioita lievempiä tuomioita ovat sakot. Suurin viime vuonna töhrinnästä langetettu tuomio oli vuosi ja viisi kuukautta vankeutta. Käräjäoikeuden tuomio pysyi samana myös Helsingin hovioikeudessa. Poliisin työryhmä jatkaa samalla kokoonpanolla ja ohjelmalla myös tänä vuonna. Viime vuonna saatujen tuloksellisten kokemusten pohjalta yhteistyötä Helsingin kaupungin eri sidosryhmien sekä VR:n kanssa entisestään tiivistetään, toteaa Taponen. Hän kehottaa taloyhtiöitä ja myös yksittäisiä kansalaisia ilmoittamaan töhryhavannoista rakennusviraston Siisti Stadi -projektille, joka huolehtii myös yleisten JOKAINEN ASUINALUE JA KOTIKATU ON SIISTIÄ STADIA Töhryjen välitön puhdistaminen on tärkeää Jos töhryjä ei poisteta, syntyy uusia entisten viereen Töhryt tuovat alueella myös muuta ilkivaltaa ja kohteen yleisilme rapistuu Luvattomat kaatopaikat hävitettävä Siisti Stadi -projekti hävittää yleisille alueille syntyneet luvattomat kaatopaikat. Ilmoita havainnoistasi. Alueellisesta yhteistyöstä tehokkuutta Naapureiden keskinäinen yhteistyö tuo tehokkuutta ja kustannussäästöjä. Yhteistyö Siisti Stadi -projektin kanssa HKR-Tekniikan projektiyksikkö on kilpailuttamisen kautta valinnut kaupungin kohteita puhdistavat alan yritykset, joiden palveluista saa tietoja Siisti Stadi -projektilta. Ympäristön turmelemista ei saa vähätellä Ympäristön turmeleminen on rikos. (Jätelaki 1072/93,19 ) Ilmoitukset luvattomista kaatopaikoista ja töhryistä numeroihin 310 39735 ja 310 39690, fax 310 39714. JÄTTEIDEN VASTAAANOTTOPAIKKOJA Aluekeräyspaikat: astiat lasille, paperille, kartongille, paristoille ja pienelle metalliromulle. Neuvoja: YTV:n asiakaspalvelu, puh. 1561 611 ja kotisivut www.ytv.fi Helsingin Sortti-asemat: Kivikko, Kivikonlaita 5. (Ajo Kehä 1:n kautta) Konala, Betonitie 3. (Ajo Vihdintieltä) RAKENNUSVIRASTO HKR-Tekniikka/Projektiyksikkö PL 1691, 00099 Helsingin kaupunki Tältä näytti Leikkipuisto Maunula vuonna 1998. kohteiden puhdistamisesta. Yleiseen hätänumeroon 112 voi soittaa silloin, jos tapaa verekseltään jonkun tekemästä rikoksia. Töhrijöiden edesvastuuseen saattamisella voidaan merkittävästi vaikuttaa kotikadun lisäksi koko kaupunginosan ilmeeseen. Poliisin puuttuminen asiaan on selvästi vähentänyt vahingontekoja, kun tihutyöntekijöiden jäljille on päästy reaaliajassa. Töh- rijöiden ikärakenne, Taposen mukaan, on 13 30 vuotta. Töhrinnässä voi olla kysymys vahingontekorikoksesta. Sen vuoksi asian käsittely vaatii asianomistajan, esimerkiksi taloyhtiön, rangaistusvaatimuksen. Siihen on myös perusteet, sillä töhryjen puhdistamisesta syntyy aina kustannuksia, joskus suuriakin.

1.3.2008 Oulunkyläinen Pohjoiset esikaupungit 17 Pekka Elomaa (vas.) ja Jouni K. Kemppainen Suomen sisällissodan tapahtumia kuvaavan kirjan Paha maisema esittelytilaisuudessa. Paha maisema Kuvaus vuoden 1918 traagisista tapahtumista Tammikuun 27. päivänä vuonna 1918 alkoi Suomessa sisällissota. Sitä kesti toukokuun puoliväliin saakka. Sotatantereelle jäi lähes 10 000 taistelijaa. Vielä enemmän uhreja syntyi valkoisten ja punaisten keskinäisissä teloituksissa sekä tauteihin ja nälkään nääntyneinä vankileireillä. Sisällissota vaati kaikkiaan kari Hulkko lähes 37 000 uhria. Sotaa käytiin eteläisessä Suomessa Vaasan, Tampereen, Lahden ja Viipurin seutujen eteläpuolella. Oulunkyläläinen valokuvaaja Pekka Elomaa, 53, muistaa hänen nuoruusvuosina vanhempiensa ja heidän aikalaisten keskustelleen sisällissodasta ja siitä, että myös heidän suvuissa oli sodan uhreja. Hänelle ei siitä silloin puhuttu, eikä se tarkoin selvinnyt hänelle myöhemminkään. Se ei tavallaan ole ihme, sillä 1918 tapahtumista ei toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina juuri puhuttu. Miksi niistä vaiettiin vuosikymmeniä, kysellään yleisesti nyt, kun sisällissodasta on kulunut 90 vuotta. Pekka Elomaalle asia tuli ajankohtaiseksi, kun hän vuosikymmen sitten alkoi tutkia oman sukunsa historiaa. Vuoden 1918 tapahtumat tulivat silloin uudelleen esille ja hänelle selvisi, että sisällissodan lukuisia surmapaikkoja on luonnossa edelleen näkyvissä. Suurin osa niistä on nurmettuneita ja metsittyneitä hiekkakuoppia. Joukossa on myös hoidettuja ja unohdettuja muistomerkkejä. Valokuvaajana hän kiinnostui asiasta ja alkoi selvittää, etsiä ja kuvata valkoisten ja punaisten silloisia surmapaikkoja. Hän halusi selvittää, miltä nuo paikat nyt, 90 vuoden jälkeen, näyttävät. Surmapaikat näyttävät usein samanlaisilta: pieniä hiekkakuoppia riittävän kaukana asutuksesta, syrjässä, joitakin kymmeniä metriä tiestä. Tällaisia tarinansa menettäneitä hautoja Suomessa on lukuisia, kertoo Pekka Elomaa. Yksi surmapaikka on hänen lapsuutensa leikkipaikka Hyvinkään rautatieaseman läheisyydessä sijainnut hiekkapenkka. Viisi vuotta sitten myös toimittaja Jouni K. Kemppainen, 46, kiinnostui vuoden 1918 tapahtumista ja tuolloin alkoi Elomaan ja Kemppaisen kesken tiivis yhteistyö. Yhdessä he etsivät tapahtumapaikkoja ja henkilöitä noihin maisemiin. He tapasivat, kuvasivat ja haastattelivat satoja ihmisiä, joilla oli omakohtaisia kokemuksia, muistikuvia ja kertomuksia silloisista traagisista tapahtumista. Monille heistä menneistä puhuminen oli vapauttavaa vuosikymmenien henkisestä taakasta. Jouni K. Kemppaisen kirjoittamat tarinat surmattujen ihmisten kohtaloista kietovat 90 vuoden takaiset tapahtumat tämän päivän kuviin. Aineisto on peräisin omaisten ja paikallishistorioitsijoiden haastatteluista, päiväkirjoista, kirjeistä, kirjoista ja arkistoista. Me kerromme ihmisten kohtaloista, jotka ovat odottaneet 90 vuotta tullakseen kerrotuksi, tiivistää Jouni K. Kemppainen vuosien työn. Sen tuloksena syntyi sisällissodan tapahtumista vavahduttava historiankirja Paha maisema. Pekka Elomaa ei arvannut kuvatessaan 1918 surmanpaikkoja, että hän yhdessä Jouni K. Kemppaisen kanssa sinetöi näin paljon myös sisällissotamme historiaa. Arvi Vuorisalo Pekka Elomaa, Jouni K. Kemppainen: Paha maisema. Helsingin Sanomat 2008, 143 sivua, 42 Oikaisu Totuus eräästä Nimby-liikkeestä Edellisessä numerossa Oulunkyläinen-lehti kertoi jutussaan Pop & Jazz Konservatorio viihtyy Arabiassa, että opisto olisi halunnut rakentaa uuden toimitalon alueelle, mutta Hanke ei onnistunut, kun ns. Nimby-liike oli asialla. Tämä väite on perätön ja totuus lähes päinvastainen. Kun Klaus Järvinen esitteli uutta Taivaskalliolle kaavailtua rakennushankettakäpylä- Täyttä elämää Seuran hallituksen kokouksessa, jätin asiasta eriävän mielipiteen pöytäkirjaan ja sain yhden tukijan muutoin yksimielisesti hyväksytyssä hankkeessa. En vastustanut uutta rakennusta sinänsä, ainoastaan sen rakentamista Taivaskalliolle. Tästä alkoi nimien keruu ja kansanliike. Kun asia tuli kaupunginhallituksen päätettäväksi, soitin kaikille sen jäsenille ja ehdotin, että varatkaa opistolle tila ns. Amerin tontille Sydänliiton kouluttaja Milla Weber aloitti esityksensä jumppauttamalla osallistujia. Talven lähes ainoana pyrypäivänä kokoontui Nordean Oulunkylän, Pakilan ja Käpylän konttoreidensenioriasiakkaita yhteiseen MeidänKerho -tilaisuuteen Käpylän työväentalolle. Kokoontumisen pääaiheena oli Suomen Sydänliiton kouluttajan, fysioterapeutti Milla Weberin esitys liikunnan merkityksestä ikäihmisen hyvinvointiin. Liikunta on tärkeää kaiken ikäisille, mutta erikoisesti ikäihmisille. Sydänliitto korostaa, että säännöllinen liikunta ylläpitää ja parantaa liikuntakykyä ja yleistä toimintakykyä, vahvistaa luustoa, pienentää kaatumisriskiä, vaikuttaa edullisesti veren sokeri- ja rasvatasapainoon, verenpaineeseen sekä painonhallintaan, ylläpitää ja vahvistaa lihasten voimaa. Painon pudotuksessa liikunnalla on tärkeä osuus, mutta pelkkä liikunta ei painoa paljon pudota, vain Koskelantien ja Mäkelänkadun risteykseen. Muistan vieläkin miten jokainen hallituksen jäsen hämmästeli soittoani. Syynä nimenomaan se, että ehdotin rakennusta talomme välittömään läheisyyteen eikä meiltä yli kilometrin päässä olevalle Taivaskalliolle! Seuraavan päivän kokouksessa he eivät kannattaneet varausta Taivaskalliolle. Nimby-ilmiö eli Ei-minun-takapihalleni ei siis ollut syynä siihen, että opisto on nyt Arabiassa. Lukuisat opiston soittajatkin allekirjoittivat vetoomuksen, ettei Taivaskalliolle saa rakentaa. Amerin tontilla on nyt Pelastakaa lapset ry:n toimitalo Tiukula. Tintti Karppinen 2 4 kg. Jotta paino putoaisi, pitäisi syödä vähän vähemmän ja lisätä samanaikaisesti liikuntaa, Milla Weber korosti. Sydänliitto on antanut oman terveysliikuntasuosituksen, jonka mukaan tulisi harrastaa yhteensä vähintään 30 minuuttia reipasta liikuntaa useimpina päivinä viikossa, mieluiten päivittäin. Jotta liikunta olisi terveyden kannalta hyvää, tulisi sen olla hieman rasittavaa, aiheuttaa lievää hengästymistä (muistaen kuitenkin ppp = pitää pystyä puhumaan), sen aikana ja jälkeenpäin tulisi olla hyvä olo ja terve väsymys eikä uupumisen tunnetta. Kaikki liikunta on hyvästä. Ikäihmisille sopivat erityisen hyvin kävely, sauvakävely, hiihto, uinti, vesijumppa ja tanssiminen. (MH) Oulunkylän Kuntoutus elokuussa 20-vuotias Oulunkylän Kuntoutuksen toiminta painottui alussa veteraanikuntoutukseen, mutta nykyään tarjotaan enenevässä määrin palveluja työikäisille ja juuri eläkkeelle siirtyneille. Viime vuosina on kehitetty fysioterapeuttien vetämiä eri liikuntaryhmiä. Määrä on lisääntynyt ja monipuolistunut ja ryhmät ovat suunnattu työikäisille ja toisaalta eläkeläisille. Nyt kysytyimpiä ovat olleet kuntosali- ja Pilates-ryhmät. Ne ovat iltaisin ja niissä on vielä tilaa. Asiakkaiden pyynnöstä perustetussa tuolijumpparyhmässä on myös tilaa. Näihin ryhmiin Oulunkylän Eläkkeensaajien kevät Oulunkylän Eläkkeensaajat kokoontuvat kolmeneljä kertaa kuukaudessa Oulunkylätalolla eli Nuorisotalo Nuotan aulasalissa. Tapaamisissa jutustellaan, lauletaan yhdessä, juodaan kahvit ja kuullaan lyhyitä alustuksia. Tapaamiset alkavat maanantaisin kello 11 ja kestävät vajaat kaksi tuntia. Tervetuloa mukaan tai ainakin testaamaan tun- nelmaa. Kevään kokoontumispäivät ovat seuraavasti: - ma 3.3. klo 11 - ma 10.3. klo 11 keskustellaan liikenneturvallisuudesta - ma 17.3. klo 11 - ma 31.3. klo 11 - ma 7.4. klo 11 aiheena s eniorien mielenterveys - ma 14.4. klo 11 - ma 21.4. klo 11 menemme Oulunkylän Marttojen toimintaa Ti 11.3. klo 17.30 Askarteluilta pääsiäisteemalla Ti 1.4. Oulunkylän Marttojen 10-vuotisjuhla La 5.4 klo 10-13 Tekstiilikeräys ja 10-vuotiskahvit. Nuorisotalo Nuotta, Oulunkylä Ti 22.4. klo 17.30 Monipuolisesti salaatteja ja tuoretta leipää Oulunkylän uuden kirkon keittiöllä. Ilmoittautuminen viim. 14.4. Ti 13.5. klo 18.00 Keväinen ilta Su 18.5. klo 12-16 Oulunkylä-päivä, Marttojen puffetti, Asukastalo Seurahuone Su 18.5. klo 9.00 Kaatuneiden muistopäivä. Perinteinen Oulunkylän seurakunnan ja Markus försam-lingen sankarihautojen kukitus Malmin hautausmaalla on mahdollisuus saada lääkärin lähetteellä KELA-korvaus. Pienryhmissä ohjaus on yksilöllistä ja liikkeiden oikea suoritus voidaan kontrolloida. Ryhmien lisäksi Oulunkylän Kuntoutuksessa on mahdollisuus yksilölliseen kuntosaliharjoitteluun. Salilla on HUR- ja Seqvenssi kuntosalilaitteet. Harjoittelu kannattaa aloittaa fysioterapeutin ohjauksella, jolloin laaditaan henkilökohtainen harjoitusohjelma sekä opetetaan laitteiden käyttö. Oulunkylän Kuntoutuksessa on tällä hetkellä neljä fysioterapeuttia. Heistä kaksi on erikoistunut lymfaterapiaan, joka on hyvä hoitomuoto mm. turvotusongelmissa. Kahden muun fysioterapeutin erikoisala on akupunktio, joka on hyvä hoitomuoto mm. erilaisissa kivuissa ja lihasjännityksissä. Lisäksi erityisosaamista löytyy tuki- ja liikuntaelimistön fysioterapiaan, kraniosakraaliterapiaan ja pitkäaikaiskuntoutukseen. Jalkaterapeutti ja jalkojenhoitaja suorittavat perushoitoa sekä auttavat ja neuvovat erilaisissa jalkojen ongelmissa. Fysioterapeutit ja jalkojenhoitajat tekevät kotikäyntejä Oulunkylän lähialueelle. AS eduskuntaan jäsenemme Jacke Södermanin kutsumana - ma 28.4. klo 11 Maalis-huhtikuussa käymme Pokrovan luostarissa Kirkkonummella ja Vitträskissä. Kesäretki tehdään joko Heinolan kesäteatteriin tai Someron eri kohteisiin. Oopperamatka Tallinnaan toteutunee 24.- 25.4. Toukokuussa Kevätretki Kokoontumispaikka yleensä: Oulunkylän kirkko, Teinintie 10. Lisätietoja: Pj. Anne Merisaari-Varis, p. 050-381 8803 Pakilan Martat joka toinen tiistai kello 18 Pakilan Hyvän Paimenen kirkolla. 4.3. Huovutus, 18.3. klo 18 Äiti Teresan peittoja. Lisätietoja: Pj.Heljä Salomaa puh. 0400 506 376.

18 Oulunkyläinen Pohjoiset esikaupungit Oulunkylän seurakunta 2008 Paastosta taivaaseen astumisen päivään MESSU Su klo 10 Oulunkylän kirkossa, Teinintie 10 Su klo 12 Maunulan kirkossa, Metsäpurontie 15 Lasten pyhäkoulu ao. periodin sunnuntaisin klo 10 Oulunkylän kirkolla. Iltamessut ja arkipyhien jumalanpalvelukset, ks. erityismessut Verkkokirkko Kuukauden toisen sunnuntain messu Maunulan kirkossa on sekä suora internet-lähetys verkkokirkosta että radiolähetys Toivontuottajien kautta Radio Dein taajuudella 89,0 MHz. Tutustu uusittuun verkkokirkkoon osoitteessa www.verkkokirkko.fi. ERITYISMESSUJA Su 2.3. klo 10 Messu ja City-rippikoulun konfirmaatio Oulunkylän kirkossa Su 16.3 klo 18 Toivon messu, musiikillinen iltamessu Maunulan kirkossa, Pop&Jazz Konservatorion laulajia ja soittajia. Messun jälkeen pääsiäismunien maalausta, tarjoilua ja yhdessäoloa. Pääsiäismunanäyttelyn avaus. Internet To 20.3. klo 10 Lasten pääsiäiskirkko Maunulan kirkossa. To 20.3. klo 18 Kiirastorstain ehtoolliskirkko Oulunkylän kirkossa ja Maunulan kirkossa. Pe 21.3. klo 10 Pitkäperjantain jumalanpalvelus Oulunkylän kirkossa. Klo 18 Ristintie Maunulan kirkossa, ks. musiikki. La 22.3. klo 23 Pääsiäisyön messu Oulunkylän kirkossa. Su 23.3. Pääsiäispäivän messu klo 10 Oulunkylän kirkossa ja klo 12 Maunulan kirkossa. Ma 24.3. klo 10 II pääsiäispäivän jumalanpalvelus Oulunkylän kirkossa. Su 6.4. klo 10 Messu ja syntymäpäiväjuhla 70-, 75-, 80 jne. vuotiaille Oulunkylän kirkossa. To 10.4. klo 13.30 Kinkerit Kustaankartanossa. Su 20.4 klo 10 Mukulamessu Oulunkylän kirkossa. Klo 18 Kansanlaulumessu Maunulan kirkossa, musiikissa kanttori Kaisu Rauhamaa, kuoro ja soitinyhtye. To 1.5. klo 10 Helatorstain jumalanpalvelus Oulunkylän kirkossa. Su 18.5 klo 18 Tilkkutäkkimessu Maunulan kirkossa, tilkkutäkkikuoro ja soitinryhmä, johtaa Tommi Varis. Isosten siunaaminen. Yhteisvastuukeräys 2008 Kirkon yhteisvastuukeräys tekee työtä kehitysvammaisille suomalaisille ja maataan jälleenrakentaville liberialaisille. Keräystä toteuttavat srk:n vapaaehtoiset lista- ja lipaskerääjät sekä Oulunkylän kirkon Armo-Eero. Viitenumero on 308430, kun osallistut valtakunnallisten keräystilien kautta. Ryhmiä koolla, tule tutustumaan! Sunnuntaina Nuorten K17-illat Seuriksella 2.3. ja 6.4., klo 17-20 Maanantaina Perhekerho klo 10-11.30 lapsille ja vanhemmille Oulunkylän kirkolla Aikuisten raamattupiiri Oulunkylän kirkolla klo 18 (paritt. viikot) ja Oulunkylän vanhassa kirkossa klo 18 (parill. viikot) Kutomakerho Teinintie 8, avoinna ma-to klo 9-16 Tiistaina Perhekerho lapsille ja vanhemmille klo 10-11.30, kerhohuone Otto Brandtintie 17 A Israel- ja Senegal-lähetyspiirit 2 x kk klo 13 Maunulan kirkossa Keskiviikkona Keskiviikkokerho eläkeläisille klo 13 Maunulan kirkolla R I S T E Y S P A I K A S S A Joka sunnuntai klo 17.00 SANAN, RUKOUKSEN JA YLISTYKSEN ILTA Tilaisuuden aikana lastenhoito ja pyhäkoulu www. risteyspaikka.fi Risteyspaikka, Paloheinäntie 9. Tervetuloa! Etiopia-lähetyspiiri klo 13 Oulunkylän kirkolla Avoin sururyhmä Oulunkylän kirkolla klo 18 Nuorten aikuisten raamattupiiri klo 18: ti 4/3 ja ke 26/3, 16/4, 7/5, 28/5 Isoskoulutus 1 ja 2 Seuriksella klo 18 Chorus Sine Nomine-kuoron harj. Oulunkylän kirkossa klo 18.30, n. 3xkk Maunulan kirkon musiikkiryhmän harj. Maunulan kirkossa klo 18.30 Puhallinyhtyeen harj. Oulunkylän kirkolla klo 18.30 Kutomakerho, kerhoilta ke klo 18, Teinintie 8, hartaus joka toinen viikko Torstaina Lasten musiikkiryhmät Maunulan kirkolla, klo 9.30-10 (n.2-5v), klo 10-10.30 (n.1-2v) ja klo 10.30-11 (vauvat) Torstaikerho eläkeläisille klo 13 Oulunkylän kirkolla Nuorten ilta klo 18 Seuriksella Rukousryhmä klo 18: 13/3, 10/4 ja 15/5 Oulunkylän kirkolla Lähimmäispalveluryhmä klo 15 n. kerran kk:ssa Maunulan kirkolla Varhaisnuoret Kevään toimintaesite postitettu koteihin. Lisätietoja verkkosivuilla. Pääsiäisen salaisuus Ti 4.3. klo 17-19 Pääsiäisaskartelua Oulunkylän kirkolla, Marja Vainikka, Mirja Kietäväinen. Mater.maksu 5. To 6.3. klo 17-19 Maunulan kirkolla pääsiäisaskartelua ja musiikkia työpajoissa ja kirkkohetki klo 19. Mukana Marja Vainikka, Mirja Kietäväinen ja Maija Pesonen- Kareinen ja lasten lauluryhmä. Pääsiäismunanäyttely Maunulan kirkolla avataan Toivon messun yhteydessä su 16.3. klo 18 ja on avoinna 23.3. asti. Näyttelyyn voi tuoda omia itse tehtyjä tai valmiita, erilaisista materiaaleista valmistettuja pääsiäismunia. Lisätietoja antavat Maija Pesonen-Kareinen ja Mirja Kietäväinen. Toivon työpajat La 15.3. klo 16-20 Käpylän seurakuntasalissa, Metsolantie 14. Käsillä tekemistä, luovuutta, bibliodraamaa ja keskustelua, aiheena Toivo. Osallistu työpajoihin omassa tahdissasi. Tarjolla edullinen keittolounas, kahvia ja sämpylää. Aterian tuotto kehitysyhteistyöhön. Työpajojen jälkeen pohditaan toivoa vaikuttamisen näkökulmasta. Mukana Changemaker-verkoston nuoria aikuisia sekä Heikki Hiilamo (Diak). Loppuhartaus pastori Tarja Albekoglu. Järj. Käpylän ja Oulunkylän srk. Kutomakerhon kevätmyyjäiset la 15.3. klo 11-15 os. Teinintie 8 B 2. krs (vanha koulu). MUSIIKKIA OULUNKYLÄN KIRKOSSA Su 2.3. klo 18 Elämän ilo, tuska ja rakkaus laulussa. Jorma Elorinne, laulu ja Mikko Peltokorpi, piano, urut. Vapaa pääsy. Ohjelma 5. Ti 18.3. klo 19 I. Krohnin Johannespassio. Chorus Sine Nomine ja Käpylän kirkkokuoro, Mikko Peltokorpi, evankelista, Hannu Leskinen, Jeesus, Aarne Pelkonen, Pilatus, Henri Hersta, urut, johtaa Martti Laitinen Ti 1.4. klo 19 Miehinen virsilauluilta. Mukana mieskuoro Sarastus To 17.4. klo 19 Urkukonsertti, Mikko Peltokorpi ja Aarne Pelkonen urut La 17.5. klo 14 Kevätkonsertti, Pakilan musiikkiopisto To 22.5. klo 19 Pääskysestä ei päivääkään Chorus Sine Nominen kevätkonsertti. Keväistä ja kesäistä kuoromusiikkia, joht. Mikko Peltokorpi OULUNKYLÄN VANHASSA KIRKOSSA Ke 19.3. klo 13 Käy yrttitarhasta polku. Hiljaisen viikon musiikkia, Paavo Untamala, laulu, kanttori Maija Pesonen-Kareinen, Elsa Sihvola, sello. Virsiä ja raamatun tekstejä. Martti Olkkonen, Elisa Hapuli ja Iris Remes. Ke 7.5. klo 19 Häämusiikki-ilta, vihkimusiikkia perinteiseen ja uudempaan makuun sekä tietoa vihkimiseen liittyvistä asioista. MAUNULAN KIRKOSSA Ke 5.3. klo 13 Kielin, palkein, koskettimin. Pianomatineassa esiintyvät Anne Vaahtoranta ja Javier Arrebola. Kahvia ja yhteisvastuutuotteita. Mukana Heikki K. Järvinen ja Iris Remes. Internet Pe 21.3. klo 18 Ristintie, pitkäperjantain tekstejä ja musiikkia. Perttu Tapio, Kaisa Heininen, Heli Närhi, laulu, soitinyhtye, Maija Pesonen-Kareinen. Ke 9.4. klo 13 Soi kiitokseksi Luojan. Päiväkonsertissa kauneimpia hengellisiä lauluja laulaen ja kuunnellen. Marjaleena Heikkinen ja Mikko Peltokorpi, laulu, Maija Pesonen-Kareinen, urut ja piano. Elisa Hapuli, Iris Remes. Kahvitarjoilu Syksyn päiväkerhopaikat Hakuaika päättyy 15.4.08. Hakulomakkeita kerhoista, kirkkoherranvirastosta ja verkkosivulta www. helsinginseurakunnat.fi/oulunkyla, jossa myös mahdollisuus hakea netin kautta. Kerhomaksut: 2 pv:n ryhmässä 60 /lukukausi, 3 pv: n ryhmässä 90 / lukukausi. Kerhopaikasta tiedotetaan kirjeellä toukokuussa. Lisätietoja kerhoista: Oulunkylän kirkko, Teinintie 10 puh. 2340 5332 3 4-vuotiaat ma-ti klo 9-12, ja 4 5-vuotiaat ma-ke klo 9-12. Veräjämäen seurakuntakoti, Runoilijanpolku 2 puh. 2340 5331 3 5-vuotiaat ke-pe klo 9-12 Koululaisten iltapäiväkerhot Hakuaika 7.4.- 2.5.08. Hakulomakkeita ipkerhoista, palautus siihen ryhmään mihin haetaan. Opetusviraston päätös valinnoista tulee kotiin 4.7.08 mennessä. Iltapäivätoiminnasta, joka päättyy klo 16, peritään kiinteä kuukausimaksu 80. Seurakunta voi tarvittaessa järjestää toimintaa klo 17 saakka, jolloin maksu on 100. Lisätietoja iltapäiväkerhoista: Oulunkylän kirkko, Teinintie 10, puh. 2340 5332, Veräjälaakson ala-aste, Otto Brandtin tie 13, puh. 2340 5330. ------------------------------------------------------------------------- Oulunkylän seurakunta, www.helsinginseurakunnat. fi/oulunkyla, www.verkkokirkko.fi. Kirkkoherranvirasto, Teinintie 10, puh. 2340 5300, oulunkyla.srk@evl.fi, avoinna ma,ti,to,pe klo 9-14, ke klo 12.30-15. Virkatodistukset keskusrekisteristä puh. 2340 5000. Päivystävä pappi puh. 2340 5302. Diakonian päivystys 2340 5318, taloudelliset asiat ti klo 9-11 ja pe klo 9 10 puh. 2340 5383. Tilaisuuksien päivitetyt tiedot verkkosivulla ja Kirkko & kaupunki lehdessä. Katso myös www.uskotoivorakkaus.fi Oi Liisa kerrohan JÄRVINEN JÄRVINEN JÄRVINEN... Oletko ajatellut koskaan, että muuttaisit nimesi, Järvinen on niin kovin yleinen ja tavallinen? kysyi professori Lennart Pinomaa minulta kerran opiskeluaikana vastaanotollaan. En, minä vastasin, se voi vaihtua luonnollista tietäkin. Oulunkylässä sittemmin asuneella Pinomaalla oli itsellään taustaa nimenmuutokselle (Gulin/Pinomaa).

1.3.2008 Oulunkyläinen Pohjoiset esikaupungit 19 PAKILAN SEURAKUNta kutsuu ITÄ-PAKILAN SEURAKUNTAKOTI, Yhdyskunnantie 21 HYVÄN PAIMENEN KIRKKO Palosuontie 1. Bussi 67, Halkosuontien pysäkki. P. 2340 5500. Kirkko ja virasto: avoinna ma, ti, to, pe 10 14, ke 12 18, pakila.srk@evl.fi Päivystävä pappi: ma, ti, to, pe 10 14, ke 13 17, p. 2340 5502. Diakoniatoimisto: avoinna ti 10 12, p. 2340 5553 ja to 10 12, p. 2340 5552. www.helsinginseurakunnat.fi/pakila Su 2.3. klo 11 Messu. Leo Norja, Annele Martin, Alla Lasonen. Su 9.3. klo 11 Messu. Antti Kylliäinen, Annele Martin, Sini Honkanen. Ke 12.3. klo 19 Taizé-messu. Satu-Elina Ansas, Annele Martin, Sini Honkanen. Su 16.3. klo 11 Perheiden missiomessu. Satu-Elina Ansas, Leena Heinonen, Sini Honkanen. Ke 19.3. klo 13 Hiljaisen viikon päiväehtoollinen. To 20.3. klo 19 Kiirastorstain messu. Antti Kylliäinen, Tiia Tuovinen, Sini Honkanen. Pe 21.3. klo 11 Pitkäperjantain jumalanpalvelus. Annele Martin, Alla Lasonen. La 22.3. klo 23 Pääsiaisyön messu. Leo Norja, Annele Martin, Sini Honkanen. Su 23.3. klo 11 Pääsiäissunnuntain messu. Leena Heinonen, Jouni Pirttijärvi, Alla Lasonen. Ma 24.3. klo 11 Pääsiäismaanantain jumalanpalvelus. Jouni Pirttijärvi, Sini Honkanen. Su 30.3. klo 11 Messu. Annele Martin, Leo Norja, Alla Lasonen. Su 30.3. klo 18 Nuorten messu. Antti Kylliäinen, Tiia Tuovinen, Sini Honkanen. Su 6.4. klo 11 Messu. Leo Norja, Leena Heinonen, Rauno Myllylä. Ke 9.4. klo 19 Taizé-messu. Satu-Elina Ansas, Tiia Tuovinen, Sini Honkanen. Su 13.4. klo 11 Messu. Tiia Tuovinen, Antti Kylliäinen, Sini Honkanen. Su 20.4. klo 11 Messu. Satu-Elina Ansas, Jouni Pirttijärvi, Rauno Myllylä. Su 27.4. klo 11 Messu. Leo Norja, Tiia Tuovinen, Sini Honkanen. Su 27.4. klo 18 Nuorten messu. Tiia Tuovinen, Sini Honkanen. To 1.5. klo 11 Helatorstain jumalanpalvelus. Annele Martin, Sini Honkanen. Messun jälkeen kirkkokahvit Paimensalissa. TAPAHTUMIA JA TOIMINTAA HYVÄN PAIMENEN KIRKOLLA La 8.3. klo 16 Naistenpäivän tapahtuma Hyvän Paimenen kirkolla. Ohjelmassa musiikkia, runonlausuntaa, hääpukunäytös sekä pientä ruokailua ja hartaus. Hinta: aikuiset 5 e, lapset 2 e. Ilmoittaudu ti 4.3. klo 14 mennessä kirkkoherranvirastoon, p. 2340 5500 tai sähköpostitse pakila.srk@evl.fi. Ti 18.3. klo 19 Hiljaisen viikon musiikki-ilta. Leena Sainio, sopraano, Tarja Koskinen, altto, Jari Koskinen, viulu ja Seppo Varho, piano. Ohjelmassa: G. B. Pergolesi: Stabat mater ja Johannes Brahms: Viulusonaatti. Vapaa pääsy! Ohjelma 2 euroa. Su 13.4. klo 17 Rukous- ja kiitosseurat. Tiia Tuovinen. Kirjallisuuspiiri keskiviikkoisin klo 18 kryptassa noin kerran kuussa. Seuraavat kokoontumiset 26.3. Seikko Eskola kertoo teoksestaan Historian kuolema ja kulttuurien taistelu ja 23.4. Kyllikki Villa kertoo teoksestaan Vanhan rouvan lokikirja. Perhekerho torstaisin klo 10 12 Pirtissä. Eläkeikäisten kerho torstaisin klo 13. Miesten piiri parillisten viikkojen tiistaisin klo 15 yläsalissa. Raamattu- ja keskustelupiiriä vetää Seppo Leveelahti, p. 0400 875 656. Pakilan martat parillisten viikkojen tiistaisin klo 18 yläsalissa. Ompelusalonki parittomien viikkojen tiistaisin klo 13 15 yläsalissa. Laulun Siivin -yhteislaulutilaisuudet parittomien viikkojen tiistaisin klo 13 kryptassa. Seuraavat kerrat 11.3., 26.3., 8.4., 22.4. ja 6.5. Nuortenillat keskiviikkoisin klo 19.30 Pirtissä. Pakilan kirkon kuoron Vox Sonoran harjoitukset maanantaisin klo 19 kryptassa, 7.1. alkaen. Uusia laulajia otetaan tammikuun harjoitusten yhteydessä. Mahdolliset tiedustelut tait.joht. Alla Lasonen p. 050 401 6173 ja puheenjoht. Pia Hyvönen, p. 050 387 4012. Pakilan seurakunnan Karitsa-lastenkuoron harjoitukset torstaisin klo 17 kryptassa. Kanttori Sini Honkanen, p. 2340 5536. PALOHEINÄN KIRKKO, Repovuorentie 12 Su 24.3. klo 17 Rukous- ja kiitosseurat. Hartauspuhe Leo Norja. HUOM! Tilaisuus pidetään Risteyspaikassa, Paloheinäntie 9. Su 30.3. klo 17 Israel-ilta. Leo Norja. Su 13.4. klo 15 Sylikirkko-perhemessu. Leena Heinonen, Satu-Elina Ansas, Sini Honkanen. Su 27.4. klo 17 Israel-ilta. Satu-Elina Ansas. Kutomakerho keskiviikkoisin klo 19. Ei kokoontumista 19.3. Viimeinen kerta 23.4. Tied. Anja Tiilikainen, p. 050 346 2205. Aamurukouspiiri perjantaisin klo 9. Peittopiiri parittomien viikkojen maanantaisin klo 13. Perhekerho tiistaisin klo 10 12. Lähetyspiiri parillisten viikkojen tiistaisin klo 15. TORPPARINMÄEN KORTTELITALO, Käräjätuvantie 3 Perhekerho torstaisin klo 10 12. Eläkeikäisten kerho maanantaisin klo 13. Tied. Heidi Metsälä, p. 2340 5553. Torpparinmäen martat sunnuntaina 2.3., 30.3., 20.4. ja 18.5. klo 18. Yhteyshenkilö Erja Vallinheimo, p. 045 67 111 53. Eläkeikäisten kerho torstaisin klo 13. Tied. Heidi Metsälä, p. 2340 5553. Perhekerho tiistaisin klo 10 12. KURSSEJA AIKUISILLE Löytöretkelle luovaan kirjoittamiseen -kurssi Hyvän Paimenen kirkon yläsalissa tiistaisin alkaen 1.4. klo 19 21.15. Muut kurssi-illat 8.4. ja 15.4. Ohjaajana on kouluttaja, kirjallisuus- ja taideterapeutti Sirpa-Maija Harjunkoski. Hinta 50 euroa sisältää materiaalit. Tiedustelut Annele Martin, p. 2340 5533. Ilmoittautumiset 26.3. mennessä kirkkoherranvirastoon, p. 2340 5500. LAPSI- PERHE- JA PYHÄKOULUTYÖ Päiväkerhot Päiväkerhot on tarkoitettu 3 6-vuotiaille. 3 4- vuotiaiden ryhmät ovat 2-päiväisiä ja 4 6-vuotiaiden ryhmät 3 kertaa viikossa kokoontuvia. Ryhmät toimivat Paloheinässä, Torpparinmäen korttelitalossa ja Hyvän Paimenen kirkolla. Kerhoissa lauletaan, leikitään ja askarrellaan. Vapaita paikkoja ja lisätietoja voi kysyä Tanja Bergiltä, p. 2340 5554. Perhekerhot Hyvän Paimenen kirkko to klo 10 12, Paloheinän kirkko ti klo 10 12, Torpparinmäen srk-koti to klo 10 12 ja Itä- Pakilan srk-koti ti klo 10 12. Pyhäkoulut Su klo 11 Hyvän Paimenen kirkolla, Palosuontie 1. Su klo 11 Itä-Pakilan seurakuntakodilla, Yhdyskunnantie 21. La 1.3. klo 15 18 Kimppasyli. Yhdistetty yhteisvastuutapahtuma ja pääsiäisperinnepäivä lapsiperheille Paloheinän kirkolla. Kirpputori, puffetti, pääsiäisaskarteluja, laulua. Lisätietoja Tanja Bergiltä, p. 2340 5554. Su 13.4. klo 15 Sylikirkko-perhemessu Paloheinän kirkossa. Leena Heinonen, Satu-Elina Ansas, Sini Honkanen. VARHAISNUORISOTYÖ Hyvän Paimenen kirkolla: Ti klo 17 18 toiminta- ja puuhakerho 7 10-vuotiaille tytöille ja pojille. Ke klo 17.30 19 näytelmäkerho 8 12-vuotiaille tytöille ja pojille. Pakilan NMKY:n talolla (Palosuontie 4): Ti klo 16 17 tyttöjen sähly 7 10-vuotiaille. Ti klo 18.15 19.30 isäpoika-sähly. Itä-Pakilan srk-kodilla: Ke klo 17 18 tyttöjen toimintaja kädentaitokerho 7 11-vuotiaille. Torpparinmäen korttelitalolla: To klo 17 18 tyttöjen toiminta- ja kädentaitokerho 7 11-vuotiaille. Muista tapahtumista tiedot: Pakilan seurakunnan Kertsilehti ja Sinikka Simola, p. 2340 5550, sinikka.simola@evl. fi tai Tiia Kivi, p. 2340 5551, tiia.kivi@evl.fi. Minun nimeni on pysynyt entisellään eikä se siitä vaihdu vastakaan. Tosin jossakin vaiheessa pidin takataskussa varalla nimeä, joka liittyi lapsuuskotiini. Siinä oli kuitenkin äätä ja öötä sen verran runsaasti, että nykyisenä nettiaikana se olisi kuulostanut taas toiselta. Diminutiivimuoto on innostanut minut päinvastoin runoilemaan nimelläni: Sateen jälkeen jalkakäytävällä paljon lätäköitä pikku lammikoita järvisiä Ensimmäisen kirjani kirjoitin Liisa Marjatta -nimellä, jo toisesta kirjasta lähtien se sai jatkoksi sukunimen Järvinen. Niin sanottuna taiteilijanimenä olen sen jälkeen pitänyt koko nimirimpsuani. Tästä huolimatta nimeni on yhdistetty varsinkin Papuan Uudella Guinealla raamattua kääntäneeseen Liisa Järviseen (hum. kand.), joka sittemmin on mennyt naimisiin ja omaa nyt uuden sukunimen. Vieläkin silloin tällöin saan ansiotonta arvonnousua, kun kirjastojen sivuilla minut mainitaan jonkin kirjan kääntäjäksi, jonka kielestä en ymmärrä hölkkäsen pöläystä. Verotoimistossakin nimemme kerran sekoitettiin, ansiotuloihini oli merkitty lähetystyöstä kertyneitä tuloja. Myös jossakin pohjoisempana elävä kaimani on kuulemma ihmetellyt, kun on joskus saanut sähköpostia Oulunkylä-Seuralta. Tällä viikolla viimeksi soi puhelin, kun joku olisi halunnut onnitella syntymäpäivän johdosta, minä olin jo toinen tai kolmas väärä osuma. Mitä vanhemmaksi itse tulee, sitä persoonallisemmaksi yleinenkin sukunimi muuttuu. Yhä enemmän arvostaa sitä, että oman sukunimen kautta on suora linkitys isän sukuun. Omaan henkilöön ja elämänkuvioihin liittyen yleisestä tulee yksityinen. Veljeni tekee sukututkimusta, jota olen seurannut lähinnä avustajan roolissa. On löytynyt uusia sukulaisia ja tuttavuuksia, useimmat jo manan majoille menneitä, mutta silloin tällöin eläviäkin. Tälläkin hetkellä käyn sähköistä keskustelua erään Seijan kanssa, jota en ole vielä tavannut, mutta jonka kanssa löytyy yhteisiä varhaislapsuuden tuttuja. Se on arvokasta, sillä vuosien myötä harvenee niiden joukko, joiden kanssa voi keskustella niistä alkuperäisistä asioista. Järvinen on vasta 10. sijalla Suomen suosituimpien sukunimien joukossa, tämän vuoden helmikuussa 17 278, ykkösenä Virtaset 23 882. Selatessani nimirekisterin nettisivuja edelle kiilasivat Virtasen jälkeen Korhonen, Nieminen, Mäkinen, Mäkelä, Hämäläinen, Laine, Koskinen, Heikkinen. Onhan meitä Järvisiä kuitenkin jo Oulunkylässäkin ja lähitienoolla ihan riittämiin: kirkkoherra Heikki K Järvinen, musiikkimies Klaus Järvinen, naapurissa Malmilla toimiva pappi Esa Järvinen esitteli kerran itsensä: Minä kuulun siihen Järvisten klaaniin, jotka eivät ole sukua keskenään. Omasta puolestani soitin suutani jossakin yhteydessä ehdottamalla, että Oulunkylässä voisi nimetä yhden kadun meille, tyyliin Järvisten raitti, kiertämään jossakin Teinintien-Rautiontien tienoilla. Minulle huomautettiin, että pitää ensin kuolla. Moni meistä muistaa vielä, miten Urho Kekkosen nimeä luettiin presidentinvaalien yhteydessä monotonisena ketjuna Kekkonen Kekkonen Kekkonen Tämän kirjoituksenkin otsikoin Järvinen Järvinen Järvinen Eikä pelkästään siksi, että itse kuulun siihen Järvisten klaaniin, jotka eivät ole sukua keskenään. Oulunkylän ja Käpylän seurakuntien yhdistyessä 2011 ei pidetä kansanäänestyksiä eikä kirkkoherranvaaleja, mutta nimet ovat esillä jo nyt. Analogisesti edellä sanotulle toivoisi, ettei nimenmuutoksia tapahtuisi, vaan seurakunnan nimenä olisi yhdistymisestä eteenpäinkin Oulunkylä ja kirkkoherran nimenä Järvinen. Liisa Järvinen

20 Oulunkyläinen Pohjoiset esikaupungit Parasta palvelua lähelläsi jo vuodesta 1987 tervetuloa! Olemme lähellä tulitpa mistä tahansa! Meillä sinua palvelee yli 20 liikettä ruokakaupoista erikoisliikkeisiin, kertakäynnillä hoidat ostokset, pankkiasiat ja hemmottelet itseäsi hyvällä aterialla. Ogeliin kulkevat HKL:n linjat 64, 52 sekä jokerilinja 550 ja lähijuna. Ogelissa asiointi on helppoa, vaivatonta ja nopeaa. Meidät löydät Ogelista: Hammasogeli Melissa Oy Terveyspalvelut Oulunkylän fysikaalinen hoitolaitos Ravintola Mr. Hugo Kauppakeskus Ogeli, Kylänvanhimmantie 29, OULUNKYLÄ www.ogeli.fi.