Uutiskirje Newsletter Suomi-Intia-Seura - Finnish-Indian-Society 3/2004 Namaste! Palasin juuri kuumasta, monsuunisateita odottelevasta Intiasta. Kuumin puheenaihe ei kuitenkaan ollut sää vaan juuri päättyneet parlamenttivaalit, jotka kongressipuolue yllättäen voitti. Voiton takana olivat erityisesti maaseudun vähäosaiset, jotka eivät ole juurikaan hyötyneet Intian talouskasvusta. Surender Suranan artikkeli kertoo enemmän aiheesta. Muutenkin uutiskirje on kesän kunniaksi tavallista tuhdimpi. Olemme huomanneet, että tiedonvälityksessä uutiskirje on varsin kankea ja usein saamme esimerkiksi tietoa erilaisista tapahtumista niin myöhään, ettei viesti ehdi ajoissa jäsenille saakka. Tiedonkulun parantamiseksi toivomme, että jäsenet siirtyisivät sähköiselle postituslistalle. Samalla säästämme postituskuluissa, jotka muodostavat valtaosan seuran menoista, ja voimme kohdentaa säästyneet varat muun mielekkään toiminnan järjestämiseen. Postituslistalle pääset lähettämällä sähköpostiosoitteesi osoitteeseen sis@welho.com. Uutiskirjeen lisäksi sähköpostiisi tipahtaa mielenkiintoista tietoa Intiaa koskevista tapahtumista ja uutisista. Toivottavasti saamme kesän mukana edes osan Intian helteistä... Hyvää kesää toivottaen, Minna Kiiskinen, Suomi-Intia-Seuran puheenjohtaja
Uutiskirje sähköpostiisi Nopeiten saat tiedon uusista asioista pyytämällä tämän uutiskirjeen jatkossa sähköpostiisi. Lähetä meille sähköpostiosoitteesi ja liity sähköisten uutiskirjeiden tilaajien joukkoon! sis@welho.com. Surender Surana: e-vaalit Intiassa Maailmalla ryhdyttiin seuraamaan kiinnostuneena Intian vaaleja jo ennen kuin intialaiset aloittivat elektronisten äänestyskoneiden (EVM) nappien painamisen. Maailman suurin demokratia lähti vaaliuurnille ja aloitti kolmeviikkoiset yleisvaalit. Intian vaalit, jotka varastivat pääotsikot jo pelkästään järjestelyiden kokoluokan vuoksi, olivat tällä kertaa äärimmäisen mielenkiinnon kohteina, sillä käytössä olivat elektroniset äänestyskoneet ääntenlaskemisessa ja äänten keräämisessä. Tällä kertaa vaalit olivat erittäin ympäristöystävälliset ja säästivät tonneittain paperia ja sitä kautta metsiä. Australiassa abc.net.au ylisti Intian ääntenlaskentakoneita niiden tehokkuudesta ja puiden säästämisestä. Itse asiassa, tämä oli ensimmäinen elektroninen vaali Intiassa, ja elektroniset äänestyskoneet, joita kaikkiaan oli 725 000, olivat käytössä jokaisessa maan äänestyspaikassa. elektronisen äänestyksen tänä vuonna välttääkseen viime vaalien aikaiset ongelmat. Sillä aikaa kun USA:ssa väitellään elektronisen äänestämisen hyvistä puolista, Intia on hankkinut elektroniset äänestyspaikat koko miljardiväestölleen. Kalifornian San Diegossa kosketusnäytöt eivät käynnistyneet kunnolla, mikä aiheutti jopa kahden tunnin viivytyksen ja osa äänestäjistä joutui menemään toiselle äänestyspaikalle missä äänestettiin vanhanaikaisesti äänestyslipuilla. Ehkäpä amerikkalaisilla olisi jotain opittavaa, sillä näyttää siltä, että intialaiset ovat saaneet menetelmän hallintaansa. Scott Baldaufin (The Christian Science Monitor) sanoin: kokeilu maailman kärkiluokkaa olevasta äänestystavasta on vain osa Intian vaaleja. Se, että äänestyskoneet saadaan väkijoukkojen luo, on valtava urakka, joka vaatii kenraalin organisointikykyä, pitkänmatkan juoksijan energiaa ja mahatman kärsivällisyyttä. Muut valtiot, seurattuaan Intian kokemuksia, ovat lähettäneet edustajiaan Intiaan, jotta nämä ovat voineet seurata elektronisten äänestyskoneiden käyttöä kansallisten vaalien aikana. Xinhuanet.com mainitsee, kuinka elektroninen äänestäminen voi auttaa taistelemaan äänestysvilppiä vastaan ja nopeuttaa tulosten valmistumista. Intian vaalit, jotka ovat suurimmat vaalit maailmassa, on tapahtuma, joka parhaiten vangitsee nykyajan Intian epäjohdonmukaisen luonteen: voimakkaasti kasvava kansainvälistynyt talous, joka erikoistuu korkean teknologian palveluihin muulle maailmalle! Surender Surana Yhä enemmän itse asiassa ajatellaan, että USA:ta voisi hyödyttää Intian saavutuksen matkiminen ja se voisi järjestää kokonaan 2
Vinkkaa meille Tällä kertaa tutustut Seuran jäsen osiossa Surenderiin. Oletko sinä seuraava tai voisitko kenties lähettää meille vinkin tuttavastasi, jonka voisimme esitellä muillekin seuran jäsenille? Lähetä sähköpostia Helille osoitteeseen heli_h@welho.com. Seuran jäsen: Surender Surana Koulunkäyntini alkuaikoina luin eskimoista ja heidän kovasta elämästään, päättymättömistä päivistään kesällä ja pitkistä, pimeistä ja kylmistä öistä talvella. Halusin myös kokea tuon saman. Myöhemmin, kun tulin töihin Nokialle, sain tilaisuuden työskennellä tässä järvien maassa. Suomi on kaunis maa, jossa jokaisella vuodenajalla on oma tuoksunsa. Joskus kuvailen Helsinkiä kameleontiksi, joka vaihtaa väriään keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella. Koska asun täällä, kiinnostuin myös paikallisesta kulttuurista, joten päätin liittyä Suomi-Intia-Seuraan. Seura tarjoaa foorumin sekä intialaisille että suomalaisille oppia tuntemaan toistensa kulttuuria. Se myös tuo minut lähemmäksi ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita minun (Intian) kulttuuristani. Suomi-Intia-Seurassa sekä suomalaiset että intialaiset hyötyvät saamalla nauttia toistensa hienosta seurasta. Nimeni on Surender Surana. Toimin Suomi- Intia-Seuran sihteerinä. Olen kotoisin Intian luoteisesta osavaltiosta Rajasthanista. Rajasthan tunnetaan myös huolissaan olijoiden maana. Paitsi että Rajasthan on kuuluisa Tharista, toiseksi suurimmasta autiomaasta maailmassa, se tunnetaan myös vanhoista traditioistaan sekä rikkaasta ja värikkäästä kulttuuristaan. Työskentelen Nokialla nimikkeellä Sales Development Manager. Voin kehua kokeneeni lämpötilat +48 asteesta -32 asteeseen (Celsiusta). Todennäköisesti levein skaala Talvella 2003 kävin Lapissa nähdäkseni joulupukin joulupäivänä. Tuo talvi oli ensimmäinen talvi, jonka vietin Suomessa ja erityisen kylmä, sillä lämpötila laski Helsingissäkin -28 asteeseen. Ajattelin tuolloin, että joku todella haluaa kartuttaa kokemuksiani eri lämpötiloista. Mutta asia ei vaivaa minua, sillä pitkät päivät kesällä ovat korvanneet sen. Se mistä eniten Suomessa pidän, on suomalaisten kohtelias käytös. Suomalaiset ovat hyvin rauhallisia ja hillittyjä. Vaikka suomalaisia on niin vähän (verrattuna intialaisiin) he ovat pystyneet säilyttämään kaiken, kuten oman kielen, kulttuurin, poliittisen ja sosiaalisen järjestelmän, armeijan, jne. Hienoin asia Suomessa ovat pienenpienet Nokian kännykät. Minusta on käsittämätöntä, kuinka kourallinen ihmisiä kehitti jotakin, joka on niin fantastista, houkuttelevaa, hyödyllistä, haluttua ja ylistettyä ympäri maailmaa. Ehkä tämä on paras lahja, saunan ohella, minkä suomalaiset voivat tarjota ihmiskunnalle. Helsinki on kuin kameleontti, joka vaihtaa väriään vuodenaikojen mukaan, kirjoittaa Surender 3
Paras reseptini: Chicken curry Ashu Patpatia on Suomessa asuva intialainen. Hän omistaa miehensä Tonin kanssa intialaisen ravintola ja catering-palvelu Timjamin Tehtaankatu 38:ssa, Helsingissä (Puh. 09-656 526). Tämä resepti on yksi Ashun ja hänen asiakkaidensa suosikkeja. Kokeile ja nauti! 1 kg kananpaloja 4 rkl öljyä 1/4 tl inkivääripastaa 1/4 tl valkosipulipastaa 2 sipulia, pieneksi silputtuna 1/2 tl garam masala -mausteseosta 2 vihreää chiliä, pieneksi silputtuna 1/4 tl kuminan siemeniä 1/4 tl sinapin siemeniä pieni määrä asafoetida suolaa maun mukaan 1 rkl sitruunamehua 2 neilikkaa 2 laakerinlehteä 1/4 tl jauhettua pippuria Korianterin lehtiä koristeluun Sekoita yhteen: 1 tl kuminan siemenjauhoa 2 tl korianterin siemenjauhoa 1/2 tl jauhettua punaista chiliä 1/4 tl jauhettua kurkumaa Marinoi kanapalat sitruunamehussa, pippurijauhossa, suolassa ja inkivääripastassa. Anna marinadin vaikuttaa 4-5 tuntia. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sinapinsiemenet. Kun siemenet ovat kuumentuneet, lisää asafoetida ja kuminansiemenet, neilikat ja laakerinlehdet. Lisää sipuli ja sekoita tasaiseksi. Lisää inkiväärija valkosipulipasta sekä vihreät chilit ja anna kiehua minuutin ajan. Lisää kupillinen vettä ja anna kiehua. Lisää kanapalat, suola ja maustesekoitus. Peitä pannu kannella ja anna kanan hautua miedolla lämmöllä perusteellisesti. Lisää lopuksi garam masala, koristele ruoka korianterin lehdillä ja tarjoile riisin kanssa. Työtä lapsityön vähentämiseksi Intiassa Miljoonat lapset eri puolilla maailmaa tekevät työtä. Samalla he uhraavat oman terveytensä, koulutuksensa ja oikeutensa täysipainoiseen lapsuuteen. Suurin osa maailman lapsityöläisistä on Aasiassa. Yksinomaan Intiassa arvioidaan olevan yli 60 miljoonaa lapsityöläistä. Suomen World Vision on aloittanut itäisessä Intiassa työn lapsityön vähentämiseksi ja lasten hyvinvoinnin edistämiseksi. Hankkeessa tuetaan 2000:ta työssä käyvää tai koululaitoksen ulkopuolelle pudonnutta lasta. Lapset työssä vanhempien rinnalla Rajahmundryssa, Andhra Pradeshin osavaltiossa, slummien asukkaat työskentelevät kivenhakkaajina. Suuret lohkareet murskataan vasaralla pienemmiksi, jotta ne sopivat teiden päällysteiksi tai rakennusmateriaaliksi. Työtä tehdään urakkapalkalla. Yhden kuormaautolavallisen louhimisesta maksetaan 4-6 euroa. Aikuiselta mieheltä kuorman murskaamiseen menee viikko ja lapselta reilut kaksi viikkoa. Monet lapset työskentelevät yhdessä perheidensä kanssa kivilouhoksilla. Osa lapsista työskentelee säännöllisesti ja tekee pitkää päivää, toiset lapset työskentelevät satunnaisemmin. Koulunkäyntiin ja leikkiin ei jää aikaa. Louhosten lisäksi lapset työskentelevät muun muassa kaupoissa, korjaamoilla, ompelijoina, kotiapulaisina, siivoojina ja päivätyöläisinä. Lapsityöläisten tarkkaa määrää ei tiedetä, sillä sekä vanhemmat että työnantajat tietävät osavaltion kieltävän lasten palkkaamisen. 4
Hankealueella elävistä perheistä 48 % kertoi lastensa käyvän töissä ja todennäköisesti määrä on vielä suurempi. Köyhyys ylläpitää lapsityötä Yleisin syy lasten työssäkäyntiin on perheen köyhyys. Erityisen huono tilanne on perheissä, joissa isä tai äiti on sairaana tai kuollut. Köyhät perheet joutuvat helposti velkakierteeseen esimerkiksi kausityöttömyyden tai sairausmenojen takia. Pahimmassa tapauksessa perhe on saanut lainaa työnantajalta ja maksaa tätä takaisin työllään. Palkka on pieni eikä velkaisella työntekijällä ole sananvaltaa. World Vision auttaa perheitä pois köyhyyden kierteestä myöntämällä pienlainoja yritystoiminnan käynnistämiseen tai kotieläinten hankintaan. Laina annetaan aina materiana eikä rahana. Lainahakemusten käsittelystä ja takaisinmaksusta huolehtii yhteisökomitea, joka käyttää lainojen takaisinmaksusta saadut rahat yhteisön omiin hankkeisiin. Opin tielle vaihtoehtokouluun Työssäkäynti ei ole ainoa syy lasten poissaoloon koulusta. Toinen merkittävä syy on koulujen heikko taso. Koulut ovat täysiä - yhden opettajan vastuulla voi olla jopa 100 lasta. Vaikka lapset näyttävät ymmärtävän koulutuksen merkityksen, ei yllättävän suuri osa lapsista ole kiinnostunut koulunkäynnistä. Monet toteavat, että heitä on kohdeltu koulussa huonosti. Lapsille on myös tärkeää, että he voivat omalla työpanoksellaan auttaa vanhempiaan. Jotta koulusta tulisi kiinnostavampi, opetuksen tasoa ja koulujen viihtyvyyttä parannetaan. Lapsille, jotka ovat tippuneet virallisen koulun ulkopuolelle, perustetaan vaihtoehtoisia kouluja. Tavoitteena on, että he voisivat jatkaa myöhemmin valtion kouluun. Erityisesti kiinnitetään huomiota tyttöihin, jotka jäävät poikia useammin kokonaan koulutuksen ulkopuolelle. Lisäksi ylläpidetään esikouluja ja järjestetään lapsille tukiopetusta. Lasten kerhoissa tarjotaan lapsilla paikka, jossa viettää vapaa-aikaa, vaihtaa ajatuksia toisten lasten kanssa ja oppia uusia asioita. Näkymättömät kotiapulaiset Durgabhavani on noin 12-vuotias tyttö, joka työskentelee kotiapulaisena. Hänen isänsä on kuollut ja äiti on kotiäitinä. Työpäivä alkaa aamulla klo 7 ja päättyy klo 18. Aamupäivällä hän yleensä pesee pyykkiä ja astioita. Iltapäivällä on muutaman tunnin tauko ja klo 16 hän palaa takaisin töihin. Durgabhavani on tehnyt työtä kuusi vuotta ja on työhönsä tyytyväinen. Hän työskentelee seitsemän päivää viikossa ja saa palkkaa 5 euroa kuukaudessa sekä lounaan työpaikalla. World vision pyrkii erityisesti auttamaan Durgabhavanin kaltaisia tyttöjä, jotka työskentelevät kotiapulaisina. He tekevät työtä kotinsa ulkopuolella, yksityisissä kodeissa, joissa heitä on vaikeampi suojella esimerkiksi fyysiseltä ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Slummeissa on köyhiä naisia, jotka tekevät seksityötä satunnaisesti perheen rahatilanteen niin vaatiessa. World Visionin tavoitteena on suojella tyttöjä ajautumasta seksityöhön muuttamalla yhteisön asenteita ja edistämällä tyttöjen perus- ja ammattikoulutusta. Tytöille perustetaan myös kerhoja ja järjestetään keskustelutukea. Lisäksi naisten yhdistyksiä vahvistetaan puolustamaan tyttöjen asemaa ja oikeuksia yhteisöissä. Hallituksen päätös lapsityön lopettamisesta Lapsille, vanhemmille ja työnantajille tiedotetaan lasten oikeuksista ja paikallisia organisaatioita ja naisten ryhmiä tuetaan lapsityöläisten aseman esilletuomisessa. Yhteisöissä järjestetään lasten oikeuksien foorumeja ja perusteilla on lasten palveleva puhelin. Lisäksi lapsille järjestetään leirejä, joissa tarjotaan vaikeissa tilanteissa oleville lapsille lainopillista apua. Yhteistyö hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan kesken on tärkeää näin laajassa kysymyksessä. Andhra Pradeshin 5
osavaltiohallitus on päättänyt lopettaa kaikenlaisen lapsityön osavaltiossa vuoden 2004 loppuun mennessä. Päätös on merkittävä, sillä 1991 tilastojen mukaan osavaltiossa on eniten lapsityöläisiä Intiassa. Vaikka tavoite on kova, on päätöksellä ollut vaikutusta ja lapsityövoimaluvut ovat jatkuvasti laskeneet. Kuitenkin paljon työtä on vielä tehtävä. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan osavaltiossa on noin 1,5 miljoonaa 5-14-vuotiasta lapsityöläistä. Teksti: Minna Kiiskinen www.worldvision.fi Kirjoittaja on Suomi-Intia-Seuran puheenjohtaja ja työskentelee Suomen World Visionissa hankekoordinaattorina. Tällä hetkellä Sathi on terve. Hiljattain hänellä oli rokkotauti, jonka hoito maksoi 20 euroa. Koska perhellä ei ollut ylimääräistä rahaa, he ottivat maanomistajalta lainan. Perhe laskee, että takaisinmaksuun kuluu yhteensä puoli vuotta. Sunnuntai on vapaapäivä, ja ainoa päivä, jolloin Sathilla on aikaa leikkiin. Aamulla hän käy siskojen kanssa pyhäkoulussa. Monien muiden lasten täytyy mennä sunnuntaina torille saadakseen lisäansioita. Sunnuntai-iltana Sathi pelaa jalkapalloa tai vuokraa polkupyörän 10 sentin viikkorahallaan. Sathin perhe on työskennellyt samassa paikassa 20 vuotta. Äiti Manikyam aloitti työt ollessaan 10-vuotias. 15-vuotiaana hän tapasi tulevan miehensä lähikylässä ja meni naimisiin. Työskentely kivimurskaamossa on perheen ainoa mahdollisuus ansaita tuloja. Kukaan perheestä ei ole koskaan käynyt koulua. World Vision auttaa kivilouhoksilla työskenteleviä lapsia muun muassa järjestämällä säännöllisiä terveystarkastuksia ja terveydenhoitoa. Kynnys osallistua hankkeen koulujen järjestämään opetukseen pidetään matalana. Lapsille järjestetään myös monenlaista kerhotoimintaa ja vapaa-ajan ohjelmaa, jotta heillä olisi mahdollisuus leikkiin ja lapsena olemiseen. Kivenhakkaaja Sathi Subbarao Nagar on yksi Rajahmundryn kaupungin 15 slummista, jossa Suomen World Vision pyrkii vähentämään lapsityötä ja parantamaan työssä käyvien lasten elämänlaatua. Subbarao Nagarin 10 eekkeriä käsittävässä kivimurskaamossa työskentelee 125-250 henkilöä. Kuten monissa muissakin vastaavissa paikoissa, koko perhe tekee yleensä samaa työtä. Nuorin työntekijä on 9-vuotias. 12-vuotias Sathi työskentelee murskaamossa vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Työpäivä alkaa kuudelta aamulla ja päättyy kuudelta illalla. Sathin kaksi isosiskoa ja isä työskentelevät myös louhoksella. Perheen kuopus, 3-vuotias Sudhiv on äidin kanssa hänen tehdessään vieressä työtä. Teksti ja kuva: Ilkka Koivisto YHTEYSTIEDOT Suomi-Intia-Seura Puheenjohtaja Minna Kiiskinen PL 844, 00100 Helsinki puh. 050-4600 239 e-mail: sis@welho.com Suomi-Intia-Seura ry. on ystävyysseura, joka toimii Intiasta ja intialaisesta kulttuurista kiinnostuneiden toiminnallisena yhteisönä sekä yhdyssiteenä Suomessa asuvien intialaisten välillä. Tavoitteenamme on edistää intialaisen kulttuurin tuntemusta Suomessa sekä kulttuurivaihtoa ja kehitysyhteistyötä Suomen ja Intian välillä. Seura on toiminut vuodesta 1949. 6