Rovaniemi Kajaanin seurakunnan lähetyssihteeri Harri Smedberg ja stipendiaatti Narongchai Mayer olivat rautatieasemalla vastaanottamassa Kajaanin nimikkolähettiä ja SLS:n stipendiaatti Kanyaa. Liisa Alanteen lämpimän ja leppoisan vastaanoton jälkeen Rovaniemi kierrätti stipendiaatteja kouluissa, opiskelijaillassa, Thai-ruokaa valmistamassa, evankelioimassa, rukoilemassa sekä musisoimassa ja askartelemassa kahdessa suuressa Vappu-tapahtumassa. Vappujuhlassa stipendiaatit kohtasivat myös pakolaisina Suomeen tulleita, akha-kieltä puhuvia kareneja, jotka kertoivat 15 vuotta kestäneestä elämästään Thaimaan pakolaisleirillä. Kotikäynnin ja ratkiriemukkaan metsäretken (makkaranpaistoineen ja lumiukkoineen) jälkeen viikko huipentui koskettavaan Juhlamessuun Rovaniemen kirkossa sekä kotiinpaluujuhlaani. Vierailun emäntinä ja isäntänä seurakunnassa toimivat lähetyssihteerit Liisa Alanne ja Pirita Bucht, lähetyspastori Reino Tikkinen sekä yksityisen urkuoppitunnin stipendiaateille valmistanut, seurakunnan johtava kanttori Mauri Miettunen. Vapaapäivän ohjelmasta vastasivat Eurooppa -kerholaiset Leena ja Oskari Aspegren, Kaarina Hanni sekä tietysti Joulupukki. Erityisen sykähdyttävää oli tavata emeritus kirkkoherra Imo Pulkamo, joka aikanaan oli siunaamassa minua lähetystyöhön. Paljon uutta opittiin. Stipendiaattien päällimmäisiksi muistoiksi tuntuivat jäävän ensi kertaa elämässä koettu lumi sekä Rovaniemen pääkirkon suuruus ja kauneus - urkujen pauhusta puhumattakaan. Myös tilaisuuksien suuri ihmismäärä ihastutti nuoria.
Kaikki lapset halusivat tehdä rukoushelmet Kanyan kanssa Vappuaaton perhejuhlassa Ounasrinteen kappelissa. Toisessa pisteessä lapset lauloivat ja leikkivät Harriet Urposen ja Narongchai Mayerin tahdittamina.. Tulojuhlan messun toteutuksesta vastasivat (vas.) kanttori Ruusu Tervaskanto, kynttilän kantaja Kanya, saarnaaja Lilja Kinnunen- Riipinen, liturgi lähetyspastori Reino Tikkinen, esirukoilijat ja ristinkantaja Liisa Alanne ja Narongchai Mayer sekä Lapin Käsikellot yhtye johtajanaan Jukka Hakola.
Kahdeksan päivää hurahti hetkessä Rovaniemellä ja kohta havaitsimmekin istuvamme jälleen junassa matkalla kohti Riihimäkeä ja Kansanlähetysopistoa, jonne meidät oli kutsunut draamaopettaja Antti Sevanto, joka oli vastikään vieraillut Bangkokissa pitämässä draaman ja tanssin seminaaria puolisonsa Titta Tunkkarin kanssa. Ryttylän Kansanlähetysopisto Draamalinjan johtaja Antin suunnitelma oli tarjota kolmen päivän aikana välähdys opiston opetusohjelmista. Nuoret osallistuivat kolmeen koulutusosioon: tanssi, musiikki ja Raamattu opetus. Kuhunkin koulutukseen stipendiaatit ottivat osaa yhden päivän ajan. Ohjelmassa oli lisäksi suunnistusta, aamunavauksen ja POWEROINT -esityksen pitäminen koko opiston henkilökunnalle sekä oppilaiden järjestämät teekutsut. Neljän kilometrin suunnistus suomalaisessa havumetsässä oli ikimuistoinen kokemus stipendiaateille...!! Onnellisten tähtien alla jatkoimme Ryttylästä Humppilan seurakuntaan. Nimikkoseurakuntani oli kuin uusi tuttavuus. Henkilökunta ja tavat olivat lähes täydellisesti muuttuneet vain kirkko, lasitehdas ja ala-aste olivat paikoillaan. Humppila Vierailimme neljässä ala-asteen luokassa sekä kunnan päiväkodissa. Oppilaat olivat kiinnostuneita ja päiväkodin leikin hurma oli nautinnollista katsottavaa. Päätimmekin järjestää pienet maistiaiset lapsille. Narongchain hankkimat Pohjois-Thaimaan herkut maistuivat ja laulu sen kun yltyi! Lapset myös olivat valmistaneet esityksen meille, joten yhteinen aikamme oli todellista interaktiivista herkkua! Humppilan seurakunnan erityislahja nimikkolähetille ja thai -vieraille oli keramiikkataiteilija, professori Heljä Liukko-Sundströmin järjestämä yksityistilaisuus ja tapaaminen upeassa Atelje Heljässä. Lasikortit, taulut, mukit ja enkelireliefit olivat sykähdyttävää koettavaa, taiteilijan itsensä esitteleminä. Humppilan vierailu huipentui kirkkoherra Ilkka Wiion isännöimään nimikkolähetin paluujuhlaan, joka oli musiikkiryhmien ja seurakunnan yhteinen kiitos pitkästä, antoisasta yhteistyöstä. - Peukalokyydillä sitten matkasimme yösydännä Humppilasta Järvenpäähän ja majoittauduimme meille osoitettuun hirsikartanoon.
Leikin hurmaa Humppilassa mukana myos kirkkoherra...!...ja miten hauskaa olikaan saada talkkijauhomaalaus thaimaalaiselta tädiltä...!.!
Järvenpää Suomen Lähetysseuran kautta Järvenpää on yhdessä Salon seurakunnan ja Herättäjäyhdistyksen kanssa rakentamassa kirkkoa Pohjois- Thaimaassa sijaitsevaa Baan Rai Pattanan seurakuntaan, jossa stipendiaattimme Laddawan ja Wisaran tekevät työtään. Ystävyyden rannekkeita järvenpääläisille...! Suomen Lähetysseuran rakennusprojektia mainostettiin Järvenpää-päivän toritapahtumassa käsityön voimalla. Varustauduimme näppärin sormin ja villalankakerin torille ja valmistimme runsaalle sadalle seurakuntalaiselle käsin virkaten ystävyyden rannekkeet. Sunnuntaina palvelimme seurakunnan juhlamessussa. Erikoistehtäviä oli tarjolla paljon ja nuoria avustajia tarvittiin runsaasti. Olihan Äitienpäivä! Jaettiin virsikirjoja, sytytettiin kynttilöitä, avustettiin nukketeatterinäytelmässä ja esirukousjaksossa, kerättiin kolehtia ja ojennettiin ruusuja. Akha -kansallispukuihinsa pukeutuneet Kanya ja Narongchai liittyivät avustajajoukkoon tervetulotoivottajina ja kolehdin kantajina. Monet kirkkoon saapuvat halusivat näyttää ystävyydenrannekettaan, jonka olivat thaistipendiaateilta saaneet edellisenä päivänä. Koimme, että aktiviteetillamme oli ollut siis merkitystä! Miesten valmistama juhlalounas ja punaiset ruusut äideille olivat glamouria parhaimmillaan harmaan petonikirkon jättiläismäisellä campuksella. Järvenpään seurakunnan vieraanvaraisena emäntänä toimi lähetyssihteeri Minna Kotajärvi.
Järvenpää -kiertoajelulla lähetyssihteeri Minna Kotajärven johdolla Ja ennen kuin ehdimme huomatakaan, Thaimaan lähetti Kirsi Salmela istui jo kanssamme seurakuntasalissa täytekakkua nautiskelemassa. Seuraava thai -stipendiaattien vierailukohde oli nimittäin Kirsin nimikko- ja kotiseurakunta Nurmijärvi, jossa hän lupasi toimia viikon ajan stipendiaattien ohjaajana ja tulkkina. Nurmijärvi Nurmijärven viikkoon mahtui varhaisnuorten leiri, thai-ruokakurssi, iltapäiväkerhoja, kotikäyntejä, Nurmijärven historiaa ja kulttuurinähtävyyksiä. Kanya kapusi sujuvasti kangaspuita kokeilemaan ja Narongchai vastaavasti traktorin pukille. Laulaen, leikkien, askarrellen, thai-ruokaa valmistaen ja evankeliumia julistaen stipendiaatit kertoivat omasta kotimaastaan, kulttuuristaan, opiskelustaan ja uskostaan. Vierailu Nurmijärven seurakunnassa huipentui juhlamessuun ja lähetti Kirsi Salmelan kotiinpaluujuhlaan Klaukkalan kirkossa. Messussa saarnasi Narongchai Mayer kääntäjänään Kirsi Salmela ja ehtoollisella avusti Kanya Arkhoe. Lähetyssihteeri Eeva Halonen ja ja tiedottaja Birgit Tolvanen toimivat vierailun ehtoisina emäntinä.
Kiinnostus Thai-ruokaa kohtaan kokosi niin miehiä kuin naisiakin tuvan täydeltä Nurmijärven seurakunnassa. Etualalla opetusta antaa Narongchai kääntäjänään Kirsi (neljäs oikealla). Nurmijärven viikko päättyi juhlamessuun ja Kirsi Salmelan tulojuhlaan Klaukkalan kirkossa. Messussa saarnasi Narongchai Mayer. Kanya Arkhoe toimi ehtoollisavustajana.
Siuntio Kirkkoherra Ismo Turunen saapui noutamaan meitä, kun Nurmijärven juhlallisuudet olivat päättyneet. Siuntion Suomalainen Seurakunta tarjosi varsin ainutlaatuista ohjelmaa, jonkalaista emme aikaisemmin olleet kokeneet. Siihen kuuluivat kolme kokonaan draaman keinoin toteutettua (suomeksi ja ruotsiksi) lasten kevätjumalanpalvelusta, koululaisjumalanpalvelus Siuntion keskiaikaisessa kivikirkossa, kouluvierailu, kahvikutsut Liisa ja Seppo Aatoksen kodissa, ystävyyden puiden istutus ja shampanjakutsut kirkkoherran pappilan puutarhassa sekä vanhusten kerho, lähetyspiiri ja metsäretkellä toteutettu telttalounas. Kanya ja Narongchai esiintyivät kansanpuvussa ja kansallispuvussa, soittivat ja lauloivat, istuttivat puita, ja ja esittelivät POWER POINT -kuvin kotiseutuaan ja kirkon työtä Pohjois-Thaimaassa. Vauhdikkaan ohjelman keskellä siuntiolaiset yllättivät Narongchain, kun heidän korviinsa oli kantautunut tieto stipendiaattimme 29. syntypäivästä. Siitä päivänsankari ei päässytkään hiljaa livistämään, kun koko seurakunta lauloi onnittelulaulua ja herkullinen mansikkakakku kynttilöineen kannettiin sisään!!! Miten ihanaa vieraanvaraisuutta! Siuntion vierailu päättyi kiertokäyntiin Lohjan kirkoissa sekä illalliseen huikaisevan kauniissa maisemassa Siuntion kylpylässä. Vierailun Isäntinä toivat kirkkoherra Ismo Turunen ja pastori Kirsi Erkama. Ja ennen kuin tajusimmekaan istuimme jo Seppo Aatoksen yksityisautossa matkalla kohti Pertunmaata. Vieläkin olemme hämmentyneitä tästä super-suuresta vieraanvaraisuudesta! Kevään lämpö ja vehreys yllättivät meidät Lohjan Vivamossa. Luonto oli vihreä ja voikukkaset komeimmillaan. Liisa Aatoksen oppitunti voikukkaseppeleen valmistamisesta hurmasi stipendiaatit. Niin ikään kirkkoherran pajupillidemonstraatio kiinnosti. Ja kuinka ollakaan, hetken askartelun tuloksena uusi pajupilli soi...!.
Koululaisjumalanpalveluksen tuotantotiimi Siuntion vanhassa kivikirkossa Puutarhakutsujen aluksi thaimaalaiset vieraat saivat kunnian istuttaa ystävyyden puut pappilan puutarhaan... jonka jälkeen siirryttiin telttalounaalle siuntiolaiseen metsään. Pertunmaa Koko 14 vuoden ajan Pertunmaan seurakunta on vastaanottanut minut vierailulle koskettavan maanläheisesti ja syvästi lähetystyöhön orientoituneena. Pienessä maalaispitäjässä on toiminut viisi erittäin aktiivista lähetyspiiriä, jotka ovat kantaneet oman vastuunsa kunnianhimoisesti ikään kuin kutsumuksena siis työskennellen ainoastaan Jumalan kunniaksi. En osaa eritellä syitä, miksi Pertunmaa on se, mikä se on. Ehkä syy on erittäin hyvä raamattuopetus tai erittäin aktiivinen diakonia- ja lähetystyö - koko ajan se on ollut diakonin vastuulla (tänä vuonna hän jäi eläkkeelle) Ehkä syynä on erityisen sympaattinen suntio, joka on aina tehnyt kaiken mitä aktiviteetteihini olen tarvinnut. Piirit ovat aina pullollaan väkeä. Kirkko on täynnä veisaavaa kansaa ja tulojuhlat ovat aina suurimuotoiset ruokajuhlat, joita valmistellaan monta päivää ja jota varten kirkolle tullaan jo klo 7.00 sunnuntaiaamuna.