HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 07/30764 1. osasto Porkkalankatu 13 00180 Helsinki Annettu 8.11.2007 06/20010

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 07/30764 1. osasto Porkkalankatu 13 00180 Helsinki Annettu 8.11.2007 06/20010 Käräjäoikeuden kokoonpano: käräjätuomari Riitta Wirilander, puheenjohtaja käräjätuomari Hannele Lindholm käräjäviskaali Antti Romppainen Kantaja Vastaaja Asia Alpo Rusi Suomen valtio Vahingonkorvaus Vireille 5.9.2006 Kuultavat 1. Suojelupoliisin päällikkö Seppo Nevala 2. Apulaispäällikkö Petri Knape 3. Osastopäällikkö Hannu Moilanen 4. Ylietsivä Juhani Hakala 5. Ylitarkastaja Simo Siira 6. Valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski 7. Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio 8. Pääministeri Paavo Lipponen 9. Sisäasiainministeri Ville Itälä 10. Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja 11. Sisäasiainministeri Kari Rajamäki 12. Oikeusministeri Johannes Koskinen

2 Sisällysluettelo RIIDATTOMAT TAPAHTUMATIEDOT...4 KANNE...4 1 Esitutkinta...5 1.1 Esitutkinnan aloittaminen...5 1.2 Väitetyt virheet esitutkinnassa...6 1.3 Asian siirtäminen syyteharkintaan...7 1.4 Syyttämättäjättämispäätöksen sisältö...7 1.5 Esitutkinnan kesto...8 1.6 Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös...8 2 Tiedottaminen/tietovuoto...9 2.1 Tiedonantaminen...9 2.2 Tiedottaminen...9 2.3 Tietovuoto...10 3 Perusoikeudet...11 3.1 Perusoikeuksista yleensä...11 3.2 Väitetyt perus- ja ihmisoikeusloukkaukset...11 4 Vahingonkorvausvaatimuksen peruste...12 4.1 Yleiset perusteet vahingonkorvaukselle virkamiehen virheellisen menettelyn johdosta...12 4.2 Edellä kohdissa 1 3 todettu virheellinen menettely...12 4.3 Syntynyt vahinko...13 5 Lakimieskulut...14 6 Oikeudenkäyntikulut...14 VASTAUS...15 1 Esitutkinta...15 1.1 Esitutkinnan aloittaminen...15 1.2 Väitetyt virheet esitutkinnassa...16 1.3 Asian siirtäminen syyteharkintaan...17 1.4 Syyttämättäjättämispäätöksen sisältö...18 1.5 Esitutkinnan kesto...18 1.6 Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös...18 2 Tiedottaminen/tietovuoto...19 2.1 Tiedonantaminen...19 2.2 Tiedottaminen...20 2.3 Tietovuoto...20 3 Perusoikeudet...20 3.1 Perusoikeuksista yleensä...20 3.2 Väitetyt perus- ja ihmisoikeusloukkaukset...21 4 Vahingonkorvausvaatimuksen peruste...21 4.1 Yleiset perusteet vahingonkorvaukselle virkamiehen virheellisen menettelyn johdosta...21 4.2 Edellä kohdissa 1 3 todettu virheellinen menettely...22 4.3 Syntynyt vahinko...22 5 Lakimieskulut...22 6 Oikeudenkäyntikulut...23

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU...23 Perustelut...23 1 Esitutkinta...23 1.1 Esitutkinnan aloittaminen...23 1.2 Väitetyt virheet esitutkinnassa...27 1.3 Asian siirtäminen syyteharkintaan...31 1.4 Syyttämättäjättämispäätöksen sisältö...32 1.5 Esitutkinnan kesto...32 1.6 Oikeusasiamiehen päätös...33 2 Tiedottaminen ja tietovuoto...33 2.1 Tiedonantaminen...33 2.2 Tiedottaminen...39 2.3 Tietovuoto...39 3 Perusoikeudet...42 3.1 Perusoikeuksista yleensä...42 3.2 Väitetyt perus- ja ihmisoikeusloukkaukset...45 4 Vahingonkorvausvaatimuksen peruste...52 4.1 Yleiset perusteet vahingonkorvaukselle virkamiehen virheellisen menettelyn johdosta...52 4.2 Edellä kohdissa 1 3 todettu virheellinen menettely...53 4.3 Syntynyt vahinko...54 4.4 Vastuuperuste...56 5 Lakimieskulut...62 6 Oikeudenkäyntikulut...63 Tuomiolauselma...64 Muutoksenhaku...64 3

4 RIIDATTOMAT TAPAHTUMATIEDOT Suomen suojelupoliisi (jäljempänä Supo) on kirjannut esitutkinnan alkaneeksi 13.5.2002, jolloin rikosilmoitus on kirjattu ja kantaja Alpo Rusia on kuulusteltu syylliseksi epäiltynä törkeää vakoilua koskevassa asiassa. Esitutkintapöytäkirja on valmistunut 9.4.2003 ja loppulausunnot sen johdosta on epäiltyjen osalta annettu 6.5.2003. Esitutkintapöytäkirjan mukaan Alpo Rusille on 13.5.2002 asetettu seuraavan sisältöinen kielto: "kielletään ilmaisemasta seuraavia tutkintaan liittyviä seikkoja, jotka eivät ole ennestään hänen tiedossaan: kaikki suojelupoliisissa 13.5.2002 kello 10.00 16.00 Alpo Rusin ja tutkijoiden välillä käydyt keskustelut ja kuulustelu". Kielto on ollut voimassa 13.5. 13.6.2002. Esitutkintapöytäkirjan mukaan Alpo Rusille on 23.5.2002 asetettu seuraavan sisältöinen kielto: "kielletään ilmaisemasta seuraavia tutkintaan liittyviä seikkoja, jotka eivät ole ennestään hänen tiedossaan: suojelupoliisissa kuulustelutilaisuuksissa ilmaistut asiaa koskevat tiedot". Kielto on ollut voimassa 23.5. 23.8.2002. Viimeksi mainitun kiellon kanssa samansisältöiset kiellot on asetettu 6.2.2003 (kiellon voimassaoloaika 6.2. 5.5.2003), 17.3.2003 (kiellon voimassaoloaika 17.3. 16.6.2003), 18.3.2003 (kiellon voimassaoloaika 18.3. 17.6.2003) ja 20.3.2003 (kiellon voimassaoloaika 20.3. 19.6.2003). Valtionsyyttäjä Rautakoski on 11.6.2003 tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen. Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on Alpo Rusin kantelun johdosta 3.2.2005 antanut päätöksen, jossa Paunio on katsonut, että asia kokonaisuudessaan ei anna aihetta toimenpiteisiin. Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on kansanedustaja Petri Neittaanmäen Alpo Rusia koskevassa asiassa tekemän kantelun johdosta 4.7.2005 antanut päätöksen. Päätöksessä Paunio on katsonut, että asiassa ei ole tullut esiin sellaista, joka edellyttäisi muita toimenpiteitä kuin, että päätöksessä esitetyt näkökohdat saatetaan ministeri Rajamäen tietoon. KANNE Kantaja Alpo Rusi on vaatinut, että vastaaja Suomen valtio velvoitetaan suorittamaan korvauksena Alpo Rusille 1. valtion palveluksessa taitamattomasti ja huolimattomasti sekä yksilön perusoikeuksia loukaten toimineiden virkamiesten esitutkintaan liittyneiden toimien sekä esitutkinnan ollessa vielä kesken ja esitutkinnan päättymisen jälkeen virkamiesten esitutkinnasta julkisuuteen antamien tietojen johdosta aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta 250.000 euroa laillisine korkoineen 13.5.2002 lukien,

2. henkisestä kärsimyksestä, kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä ja julkisesta halveksunnasta, jonka Suomen valtio ja viranomaiset ovat aiheuttaneet kantajalle sen johdosta, että esitutkinnasta oli tullut tietoa julkisuuteen esitutkinnan ollessa vielä kesken ja että valtion palveluksessa olevat ovat toimineet esitutkinnassa ja sen jälkeen taitamattomasti ja huolimattomasti sekä yksilön perusoikeuksia loukaten, määrältään 250.000 euroa laillisine korkoineen 13.5.2002 lukien ja 3. lakimieskuluista, jotka ovat aiheutuneet Alpo Rusille aiheettomasta vakoiluepäilyn puolustautumisesta ja siihen liittyvistä prosesseista yhteensä 53.669,52 euroa laillisine korkoineen ja 4. korvaus oikeudenkäyntikuluista laillisine korkoineen. Perusteluina kantaja on lausunut seuraavaa. 5 1 Esitutkinta 1.1 Esitutkinnan aloittaminen 1.1.1 F16- ja F22-korttien tulkinta ja merkitys esitutkinnan aloittamisen kannalta Suojelupoliisin päällikkö Seppo Nevala, apulaispäällikkö Petri Knape sekä osastopäällikkö Hannu Moilanen ja ylietsivä Juhani Hakala ovat aloittaneet perusteettoman rikostutkinnan, joka on koskenut kantaja Alpo Rusin epäiltyä syyllistymistä törkeään vakoiluun vuosina 1969 1976. Perusteiksi viranomaiset ovat esittäneet, että Alpo Rusin nimi on löydetty Saksan demokraattisen tasavallan (DDR) turvallisuuspoliisin Stasin arkistoja koskevasta ns. Rosenholz-aineistosta. Nevala, Knape sekä Moilanen ja Hakala eivät ole syksystä 2001 kevääseen 2006 saakka tehneet asiassa riittäviä perusselvityksiä tai ovat tehneet ne törkeän huolimattomasti tai tahallaan puutteellisina. Saksassa Stasin ulkomaan vakoilun (HVA) arkistoista on vastannut oma viranomainen Die Bundesauftragten für die Unterlagen des Staatssicherheitsdienstes der ehemaligen Deutshen Demokratischen Republik (jäljempänä BStU). BStU on todennut, että Alpo Rusista ei Stasin arkistoissa ole muuta kuin hänen tietämättään laadittu F16-henkilökortti 20.11.1969 rekisteriin liitettäväksi "mahdollisena tulevaisuuden tietolähteenä". Henkilökortti ei kerro sellaisenaan sitä, onko merkitty henkilö ollut yhteistyössä Stasin kanssa vai onko asianosainen vain muuten tullut merkityksi arkistoihin jostain syystä kiinnostavana henkilönä. Saksasta on keväästä 2000 saatu ns. Rosenholz-aineistoa, joka on sisältänyt tietoa siitä, keitä suomalaisia on ollut Stasin arkistossa. Suojelupoliisi ei ole ymmärtänyt, että aineistossa on ollut myös Stasin toimintaan liittymättömien ja siten vakoilutoimintaan syyttömien nimiä. Supolla on ollut se väärä käsitys, että vakoilua harjoittaneet saadaan Rosenholz-aineiston F16-henkilökorteista. Kortin merkitystä ei ole koskaan asianmukaisesti selvitetty BStU:n kanssa, vaan vasta vuonna 2005 Alpo Rusin toimesta.

F22-kortti on operaatiokortti, joka on avattu ainoastaan Jukka Rusille. F16-kortti on Alpo Rusin henkilökortti. Alpo Rusille ei ole avattu omaa operaatiokorttia. Stasi ei ole koskaan laatinut yhteen operaatioon kahta korttia. Tämä on selvinnyt Supolle viimeistään Kelleriä kuultaessa Saksassa. 1.1.2 Peter Kellerin puhuttaminen ja sen merkitys Nevala, Knape, Moilanen ja Hakala Suposta ovat keväällä 2002 ennen Alpo Rusin kuulemista puhutelleet tiedustelu-upseeri Peter Kelleriä Saksassa. Puhuttelusta ei ole laadittu muistiota eikä sitä ole liitetty esitutkintaan. Menettely on ihmisoikeussopimuksen ja esitutkintalain vastaista. Lisäksi saksalaisille kuulusteluihin kutsutuille (Keller, Müller-Enbergs ja muut) on nähtävästi kerrottu Alpo Rusin rikosepäillyn kohde syyllistävällä tavalla, mikä on vahingollinen lähtökohta eikä esitutkintalain mukainen. 1.1.3 Yhteenveto: esitutkinnan aloittamisen kynnys Edellä kohdissa 1.1.1 ja 1.1.2 esitetyn mukaisesti esitutkinnan aloittamiseen ei ollut perusteita. 1.1.4 Rikoksen mahdollinen vanhentuminen esitutkinnan aloittamisen esteenä Supo on aloittanut esitutkinnan kiinnittämättä huomiota siihen, että joka tapauksessa kyse oli vanhentuneesta rikoksesta. 6 1.2 Väitetyt virheet esitutkinnassa 1.2.1 Alpo Rusin asema esitutkinnassa Edelleen Supo on laiminlyönyt kansainvälisen yhteistyön saksalaisen viranomaisen kanssa, vaikka kyse oli juuri saksalaisten omasta, DDR:n aikaisesta tiedustelutoiminnasta. Lisäksi Nevala ja Knape ovat jättäneet selvittämättä ja ottamatta huomioon epäillyn puolesta vaikuttavat seikat ja todisteet. 1.2.2 Ulkoasiainministeriön muistioiden 14.3.2000 ja 17.4.2000 merkitys Nevala ja Knape eivät ole huomioineet ulkoasiainministeriön muistioita 14.3.2000 ja 7.4.2000, joissa on nimenomaisesti varoitettu Rosenholzaineiston käyttämisestä virheellisesti ja sisäpolitiikassa. Kantajalla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua aineistoon muistiossa edellytetyllä tavalla. Kun hänellä ei ollut ollut siihen mahdollisuutta, hänen puolustautumisensa perusteetonta epäilyä vastaan on vaikeutunut. 1.2.3 Onko Alpo Rusille ilmoitettu rikosepäilyn peruste Rusilla on ollut oikeus saada tietoonsa, mitä esitutkinnassa on käynyt ilmi niin pian kuin siitä ei voi aiheutua haittaa rikoksen selvittämiselle.

Moilanen ja Hakala eivät ole ilmoittaneet Rusille rikosepäilyn perustetta. Rusi on vasta lähes vuoden kuluttua tutkinnan alkamisesta, eli kuulustelussa 18.3.2003, saanut tietää rikosepäilyn perusteet, jolloin hänelle on esitetty F16-kortti. Helsingin Sanomien toimittaja Arto Asikainen on kertonut jo 16.11.2002 tohtori Olli Rehnille ja Alpo Rusille, että Alpo Rusin ja Jukka Rusin nimet ovat Rosenholz-aineistossa. Esitutkintaan ei ole liitetty tietoa salaisista pakkokeinoista, muun muassa telekuuntelusta. 1.2.4 Onko Rusille ilmoitettu hänen oikeudestaan hankkia puolustaja/avustaja 1.2.5 Puhe-/ilmaisukielto Supo on aloittanut esitutkinnan antamatta Rusille mahdollisuutta hankkia paikalle oikeudellinen avustaja. Moilanen ja Hakala ovat esitutkinnassa asettaneet epäillylle ja hänen avustajilleen esitutkintalain vastaisen puhekiellon. Alpo Rusi on 13.5.2002 saanut kiellon, jonka mukaan hän ei saa lausua mitään häneen kohdistuneesta rikosepäilystä. Alpo Rusille olisi ollut erittäin tärkeätä kommentoida ilman rikostutkinnan painetta hänestä tehtyä F16- henkilökorttia. Puhekielto on vaikeuttanut Rusin puolustautumista ja aiheuttanut vahinkoa. 7 1.3 Asian siirtäminen syyteharkintaan Valtionsyyttäjä ei ole seurannut riittävästi esitutkintaa ja on jättänyt kokonaan puuttumatta tutkinnassa tapahtuneisiin virheisiin, laiminlyönteihin ja rikoksiin. Jukka Rusin ja Peter Kellerin esitutkinnassa kertoma on jätetty ottamatta huomioon Alpo Rusin syyttömyyttä tukevina seikkoina. Myös valtionsyyttäjä on laiminlyönyt kansainvälisen yhteistyön saksalaisen viranomaisen kanssa, vaikka kyse oli juuri saksalaisten omasta, DDR:n aikaisesta tiedustelutoiminnasta. 1.4 Syyttämättäjättämispäätöksen sisältö Valtionsyyttäjä on 11.6.2003 tehnyt epäillyn törkeän vakoilun johdosta päätöksen syyttämättäjättämisestä. Valtionsyyttäjä on puutteellisesti ja huolimattomasti tutustunut esitutkinta-aineistoon ja päätös on epätarkka ja sisältää lukuisia virheitä. Valtionsyyttäjä on katsonut, että asiassa ei ollut riittävää näyttöä siitä, että luovutettu tieto olisi ollut erittäin merkittävää tai omiaan aiheuttamaan erityisen suurta vahinkoa ja että luovutetun aineiston perusteella epäilty teko olisi myös kokonaisuutena arvioiden ollut törkeä. Valtionsyyttäjän mukaan mahdolliset muut lievemmät rangaistavat teot olivat vanhentuneet, eikä syyteharkinnan suorittaminen niiden osalta ollut enää mahdollista. Valtionsyyttäjän päätöksessä ei lausuta, että tutkinnassa ei ole tullut ilmi mitään, jonka nojalla Alpo Rusia olisi tullut epäillä rikoksesta. Kun teko oli vanhentunut, ei ole lausuttu edes sitä, että rikosta ei ollut tehty. Lisäksi päätöksessä on virheellisesti siteerattu esitutkinnassa kuultuja todistajia.

Sinänsä kantaja ei katso, että valtionsyyttäjän päätös olisi valtakunnansyyttäjän ohjeiden vastainen. Sen sijaan ohjeistus, jonka mukaan syyttäjä ei voisi kertoa, että syytön on syytön eikä tutkinnassa ole tullut esiin rikosepäilyä tukevia seikkoja tai että tutkinnassa ei ole saatu näyttöä tavallisesta vakoilusta, on ihmisoikeussopimuksen, perustuslain, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (jäljempänä EIT) käytännön ja syyttömyysolettaman vastainen. Lisäksi valtionsyyttäjä on siteerannut virheellisesti esitutkinnassa kuultua todistajaa Peter Kelleriä, minkä johdosta ei tule esille, että Alpo Rusi on syytön. Lisäksi valtionsyyttäjä on virheellisesti todennut, että "Alpo ja Jukka Rusi ovat olleet merkittyinä DDR:n HVA:n operaatiorekisteriin rekisterimerkinnällä XV/11/69 ja peitenimellä Pekka. Alpo Rusista on 20.11.1969 laadittu henkilörekisterikortti ja operaation arkistokortti". Kuitenkaan Alpo Rusia ei ollut merkitty operaatiorekisteriin, eikä edellä mainittu kortti tarkoita "Rusin veljeksiä koskevaa operaatiota". Alpo Rusista on ollut vain F16-kortti eikä häntä voida liittää sen vuoksi mihinkään operaatioon. Syyttämättäjättämispäätöksessä veljeksiä Alpo ja Jukka Rusia on käsitelty yhdessä. Päätöksen perustelut ovat samat, vaikka kysymys on kahdesta eri henkilöstä. Perustelut eivät sovi molempiin henkilöihin. Yhdessä käsittely on antanut harhaanjohtavan kuvan mm. medialle. 8 1.5 Esitutkinnan kesto Suposta Moilanen ja Hakala ovat pitkittäneet esitutkintaa ja jatkaneet sitä, vaikka lainmukaisia edellytyksiä sille ei ollut eikä ollut syytä epäillä rikosta. Ensimmäinen virka-apupyyntö Saksaan on toimitettu 3.12.2002 eli yli puoli vuotta kuulustelujen aloittamisen jälkeen. Ottaen huomioon kyseessä oleva rikosepäily, viive on ollut erityisen moitittavaa. 1.6 Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös Eduskunnan oikeusasiamiehen (jäljempänä EOA) päätös Alpo Rusin kantelun johdosta on pohjautunut suojelupoliisin lausumiin ja näin myös johtopäätökset Stasin arkistojen systematiikasta ovat vääriä. Päätös perustuu väärälle tiedolle ja myös asian oikeudellinen arviointi on sen mukainen. EOA ei ole pyytänyt asian käsittelyssä lausuntoa Saksan oikeusviranomaisilta eikä pyrkinyt selvittämään Rosenholz-aineiston merkitystä, vaikka näin olisi tullut menetellä. Menettelyllään hän on rikkonut virkavelvollisuutensa. Tuolloin oli jo tutkimustietoa Rosenholz-aineistosta, jonka perusteella F16-kortin merkitys olisi voitu arvioida oikein. EOA:n johtopäätökset "syytä epäillä" -kynnyksen ylittymisestä erityisesti siltä osin, kun oli syytä epäillä Alpo Rusin syyllistyneen törkeään vakoiluun, eivät ole vastanneet suomalaista esitutkintakäytäntöä. EOA on lausunnossaan todennut, että Saksassa toimitetut virka-apukuulustelut heikensivät Alpo Rusiin kohdistunutta rikosepäilyä, joka ei

alun perinkään ollut vahva. Huolellisesti harkitseva henkilö olisi nähnyt, että Alpo Rusia ei ole syytä epäillä rikoksesta. 9 2 Tiedottaminen/tietovuoto 2.1 Tiedonantaminen Rikosilmoitus on kirjattu suojelupoliisissa 13.5.2002, jolloin myös Alpo Rusia ensimmäisen kerran asiasta kuultiin. Suposta Nevala on kertonut epäilystä presidenteille ilmeisesti jo paljon ennen vuoden 2002 talvea, jolloin läsnä oli ollut myös presidentin kabinetin jäseniä. Edelleen Nevalan esitutkinnassa kertoma tiedon antamisen ajankohta (helmikuu 2002) ei pidä paikkaansa, koska Nevala on puhunut Alpo Rusista valtionjohdolle jo aiemmin. Toisaalta edellä mainittu Nevalan lausuma todistaa tutkintavirheen. Nevala on myös yllyttänyt pääministeri Paavo Lipposen ja sisäasianministeri Ville Itälän kertomaan rikosepäilyn oppositiojohtaja Esko Aholle. Tämän jälkeen Lipponen on keväällä 2002 yhdessä Itälän kanssa kertonut rikosepäilystä Aholle. Lisäksi Nevala on itse vahvistanut tiedon Aholle. Missään vaiheessa edellytyksiä tiedon toimittamiselle entiselle presidentille, oppositiojohtaja Esko Aholle, ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojalle tai valtiosihteeri Antti Satulille ei ollut. Tiedon antaminen on perustunut "poliittisen elämän häiriöttömyyteen" eikä tiedottamiseen ole ollut juridisia perusteita. 2.2 Tiedottaminen Nevala ja Knape ovat antaneet julkisuuteen tutkinnan kestäessä lukuisia lausuntoja ilman, että heillä on ollut muodollista asemaa esitutkinnassa. Nevala on mm. 6.12.2002 Tasavallan presidentin kutsuilla tv-kameroiden edessä kommentoinut esitutkintaa. Lausunnot ovat olleet tarpeettomia ja vahingoittaneet kantajan mainetta. Lisäksi Nevala, Knape ja Moilanen ovat jatkaneet tiedottamista vielä senkin jälkeen, kun Alpo Rusi on valtionsyyttäjän päätöksellä todettu syyttömäksi. Valtionsyyttäjä on kommentoinut keskeneräistä tutkintaa julkisuudessa huolimattomasti ja syyttömyysolettaman vastaisesti. Valtionsyyttäjän lausumaa "varmuudella syyteharkintaan" siteerattiin 15.11.2002 eri tiedotusvälineissä seuraavasti: "Asia johtaa varmasti syyteharkintaan" tai "varmasti syytteeseen" (STT). Sisäasiainministeri Rajamäki on 13.12.2003 Helsingissä ja muualla kommentoinut Alpo Rusiin kohdistunutta rikostutkintaa valtionsyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen.

Oikeusministeri Koskinen on 12.6.2003 Helsingissä ja muualla kommentoinut Alpo Rusiin kohdistunutta rikostutkintaa valtionsyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen syyttömyysolettaman vastaisesti. Koskinen on antanut lausumia oikeusministerinä ja lainopillisen koulutuksen saaneena, minkä vuoksi menettelyä on pidettävä vakavana. 10 2.3 Tietovuoto Esitutkinnassa tiedottaminen on aloitettu huomattavasti ennen kuin rikoksesta epäiltyä on kuultu. Muun muassa Nevala on levittänyt tietoa "varmoista syyllisistä". Nevalan lisäksi Knape ja Siira ovat kertoneet Alpo Rusiin kohdistuneesta perusteettomasta rikosepäilystä Supon piiriorganisaatiolle ja myös viranomaistahon ulkopuolelle, minkä seurauksena tieto on myöhemmin vuotanut julkisuuteen. Siira on kesä-heinäkuussa 2002 tai jo aiemmin ennen esitutkinnan aloittamista keväällä kertonut rikosepäilystä ainakin Kalervo Kummolalle ja Urpo Helkovaaralle. Helsingin Sanomien (jäljempänä HS) toimittaja Arto Asikainen on jo 16.11.2002 kertonut tri Olli Rehnille syylliseksi epäilystä ja siitä, että Alpo ja Jukka Rusi ovat Rosenholz-aineistossa. HS on saanut suoraan valtionjohdolta tai Suposta tietoa, jonka epäillyt saivat vasta maaliskuussa 2003. Toimittaja Olli Ainola oli tavannut Alpo Rusin 19.4.2002, jolloin keskusteluissa oli käynyt ilmi, että Ainola oli tietoinen rikosepäilystä. Puoluesihteeri Eero Lankia oli niin ikään 19.4.2002 saanut tietää rikosepäilystä. Edellä mainittu tieto on ollut peräisin Suposta. Lisäksi Supo on esittänyt väärää ja herjaavaa tietoa rikosepäilystä; väärää, koska rikosilmoitusta ei ollut vielä kirjattu ja herjaavaa, koska tieto ei pitänyt paikkaansa. Edellä mainituille tahoille ei ollut painavia syitä luovuttaa tietoja. Tieto Alpo Rusiin kohdistuvasta esitutkinnasta ei olisi saanut tulla julkisuuteen esitutkinnan ollessa kesken. Selvittämättä on jäänyt, miten rikosepäilyä koskeva tieto on päätynyt julkisuuteen huomattavasti ennen kuin epäiltyä oli edes asiassa kuultu. Varmuudella vuoto on kuitenkin lähtenyt viranomaistaholta. Edellä mainittu menettely on virkavelvollisuuden vastaista, koska mainittu tieto on pidettävä salassa (laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 24 :n 1 momentti 3 kohta). Lisäksi menettely on Euroopan ihmisoikeussopimuksen (jäljempänä EIS) ja esitutkintalain vastaista. Epäiltyä on esitutkinnassa kohdeltava syyttömänä ja siitä on tiedotettava siten, ettei kenellekään aiheuteta vahinkoa tai haittaa (ks. jäljempänä kohta 3.1). EOA on päätöksessään todennut, että julkinen valta ei ole onnistunut varjelemaan rikoksesta vasta epäiltyä ja syyttömyysolettaman suojaamaa Alpo Rusia ennenaikaiselta ja leimaavalta julkisuudelta. Suojaamisvelvoite pohjautuu perustuslain 22 :ään, joka asettaa julkiselle vallalle velvollisuuden turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen.

Vuodot sekä virheellinen ja Suomen kansalaisen perusoikeuksien (10 :n yksityiselämän suoja) vastainen viranomaistoiminta ovat johtaneet siihen, että Alpo Rusi ei ole voinut asettua ehdolle eduskuntavaaleissa. Toiminta on aiheuttanut hänelle faktisen virkakiellon ja kansalaisluottamuksen menettämiseen verrattavan tilan. EOA:n päätöksen perustelut eivät ole lainmukaisia ja päätöksellä on annettu hyväksyntä Alpo Rusin syrjäyttämiselle eduskuntavaaleissa. 11 3 Perusoikeudet 3.1 Perusoikeuksista yleensä Kantaja on katsonut, että valtio on rikkonut seuraavia perus- ja ihmisoikeuksia: yksityiselämän suoja, oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. Lisäksi kantaja on vedonnut yhdenvertaisuuden periaatteeseen. 3.2 Väitetyt perus- ja ihmisoikeusloukkaukset 3.2.1 Esitutkinta 3.2.2 Valtionsyyttäjä Alpo Rusi on väittänyt, että esitutkinnan aikana ja sen jälkeen eri vaiheessa on tapahtunut perus- tai ihmisoikeuksien loukkauksia. Supo on jättänyt kohtelematta epäilyä Alpo Rusia esitutkinnassa syyttömänä. Muun muassa Hakala on todennut Alpo Rusille tämän poistuttua pitkästä kuulustelusta, että "olisitte aikanaan miettinyt, mitä teette". Tieto Alpo Rusiin kohdistuvasta esitutkinnasta ei olisi saanut tulla julkisuuteen esitutkinnan ollessa kesken. Selvittämättä on jäänyt, miten rikosepäilyä koskeva tieto on päätynyt julkisuuteen huomattavasti ennen kuin epäiltyä oli edes asiassa kuultu. Varmuudella vuoto on kuitenkin lähtenyt viranomaistaholta. Edellä mainittu menettely on virkavelvollisuuden vastaista, koska mainittu tieto on pidettävä salassa (laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 24 :n 1 momentti 3 kohta). Lisäksi menettely on EIS:n ja esitutkintalain vastaista. Epäiltyä on esitutkinnassa kohdeltava syyttömänä ja siitä on tiedotettava siten, ettei kenellekään aiheuteta vahinkoa tai haittaa. Valtionsyyttäjän päätös on virheellinen. Siinä on siteerattu esitutkinnassa kuultuja todistajia väärin ja siten vakavasti loukattu rikosoikeudessa yleisesti tunnustettua syyttömyysolettamaa. Päätöksellään valtionsyyttäjä on jättänyt ilmaan kysymyksen siitä, syyllistyikö Alpo Rusi "tavalliseen vakoiluun". Kyseinen näkemys on kansainvälisessä katsannossa täysin kestämätön ja ihmisoikeussopimuk-

3.2.3 Esitutkinnan jälkeen 3.2.4 Eduskunnan oikeusasiamies sen syyttömyysolettaman vastainen (6. artikla, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin). Valtionsyyttäjä on kommentoinut keskeneräistä tutkintaa julkisuudessa huolimattomasti ja syyttömyysolettaman vastaisesti edellä kohdassa 2.2 selostetuin tavoin. Sisäministeri Rajamäki ja oikeusministeri Koskinen ovat edellä 2.2. kohdassa kerrotuin tavoin kommentoineet Alpo Rusiin kohdistunutta rikostutkintaa valtionsyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen syyttömyysolettaman vastaisesti. Oikeusasiamies ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin Alpo Rusia koskevien perusoikeusloukkausten johdosta, vaikka hän on nämä päätöksissään todennut. Perustuslaissa on asetettu EOA:lle velvoite valvoa perusoikeuksien (PL 10 : yksityiselämän suoja) ja ihmisoikeuksien (EIS 5 artikla: oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, 6 artikla: oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, 8 artikla: oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän suojaa ja 13 artikla: oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon) toteutumista. Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on 10.7.2004 ja 3.2.2005 välisenä aikana Helsingissä ja muualla laiminlyönyt valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat julkista tehtävää hoitaessaan lakia ja täyttävät velvollisuutensa. 12 4 Vahingonkorvausvaatimuksen peruste 4.1 Yleiset perusteet vahingonkorvaukselle virkamiehen virheellisen menettelyn johdosta Virkamiehen vastuusta virkatoimistaan säädetään perustuslailla. Lain 118 :n mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. 4.2 Edellä kohdissa 1 3 todettu virheellinen menettely Valtion viranomaiset ovat joko tahallisesti tai tuottamuksellisesti menetelleet asiassa virheellisesti edellä kohdissa 1, 2 ja 3 kerrotuin tavoin. 4.3 Syntynyt vahinko 4.3.1 Taloudellinen vahinko Taloudellinen vahinko on muodostunut ensinnäkin siitä, että kantaja on 13.5.2002 ja 21.2.2007 välisenä aikana käyttänyt 300 päivää eli 2.400 tuntia (á 50 euroa) asian selvittämiseen ja aineiston keräämiseen. Toiseksi Alpo Rusi on vuosina 2000 2003 ollut virkakiellossa, eikä häntä aiempien ansioidensa ja kokemuksensa edellyttämällä tavalla ni-

mitetty avaintehtäviin. Tämän seurauksena hän ei muun muassa saanut syksyllä 2001 hakemaansa YK:n eikä Ankaran Suomen suurlähettilään virkaa. Antti Satuli oli sanonut Alpo Rusille, että YK sopisi sinulle hyvin, kunhan saisimme Supolta siihen luvan. Rusi oli joutunut vetäytymään myös eduskuntavaaleista syksyllä 2003. Tästä aiheutunut vahinko on arviolta yhteensä 100.000 euroa. Kantajalla oli oma yritys konsulttiyhtiö Demissio Oy, jonka ensimmäinen suuri projekti oli joulukuussa 2001 valmistunut projekti Lapin ilmailuklusteri. Projektin arvo oli 40.000 50.000 euroa. Talvella ja kesällä 2002 jatkui edelleen Rovaniemen kuntayhtymän kanssa projektiyhteistyö Murmanskin aloitteen kehittämiseksi. Uusia projekteja oli vireillä, kunnes 10.9.2002 jälkeen kaikki tilaukset loppuivat ja Rovaniemen kuntayhtymä sanoi rikosepäilyn johdosta yhteistyön irti. Supon menettelyn johdosta loppuivat konsulttiyhtiön toimeksiannot. Vuosina 2002 2006 taloudelliset menetykset olivat yhteensä 40.000 50.000 euroa/vuosi eli yhteensä 150.000 euroa. 13 4.3.2 Kärsimys Viranomaiset ovat virheellisillä sekä taitamattomilla virkatoimillaan ja käyttäessään julkista valtaa aikaansaaneet poikkeuksellisen vahvan Rusia koskevan perättömän rikosepäilyn. Vastaaja on sallinut tiedon levittämisen laajalle henkilöpiirille ja poliittiselle johdolle, mihin ei ole ollut juridisia perusteita. Alpo Rusi ei ole ollut tuona aikana ulkoasiainministeriön palveluksessa vaan professorina Lapin yliopistossa, minkä vuoksi ei ole ollut perusteita antaa rikosepäilyä tiedoksi mm. presidentti Martti Ahtisaarelle. Menettelyllä Suomen valtio on loukannut oman diplomaattinsa sekä tämän perheen ja omaisten kunniaa ja yksityiselämää sekä aiheuttanut Rusille suurta vahinkoa ja vahingoittanut Rusin terveyttä, aiheuttanut kipua ja särkyä sekä suurta ja pitkäaikaista henkistä kärsimystä ja julkista halveksuntaa, joka on haitannut kantajan elämää ja menestymistä. Lisäksi kaikki Rusin perheenjäsenet ovat joutuneet sellaiseen paineeseen, joka on aiheuttanut heille henkistä kärsimystä. Sen vuoksi vastaaja on velvoitettava korvaamaan sen palveluksessa taitamattomasti ja huolimattomasti sekä yksilön perusoikeuksia (yksityisoikeuden suoja) loukaten toimineiden virkamiesten aiheuttama vahinko yhteensä 250.000 euroa. Joka tapauksessa vastaaja on velvoitettava korvaamaan kantajan perusoikeuksien loukkauksesta aiheutunut vahinko, jonka Suomen valtio, suojelupoliisi tai muu viranomainen on edellä kohdassa 2 mainitulla menettelyllä aiheuttanut hänelle sen johdosta, että tieto Alpo Rusiin kohdistuvasta sekä häntä ja hänen perhettään syvästi loukkaavasta esitutkinnasta on tullut julkisuuteen esitutkinnan ollessa vielä kesken. Valtion viranomaiset ovat toiminnallaan syyllistyneet kantajan vapautta, kunniaa tai kotirauhaa tai muuta sen kaltaista rikosta koskeneeseen menettelyyn, minkä vuoksi valtio on velvollinen suorittamaan Alpo Rusille korvauksen kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyk-

sestä (vahingonkorvauslaki 5 luku 2 ) ja henkisestä kärsimyksestä (vahingonkorvauslaki 5 luku 6 ). 14 5 Lakimieskulut Kantajalle on aiheutunut tähän asiaan liittyvistä prosesseista lakimieskuluja tähän mennessä suoritetuista toimenpiteistä seuraavasti: 1. Asianajotoimisto Susiluoto Oy:n laskun osalta yhteensä 51.169,52 euroa, mikä koostuu seuraavista eristä: kyseistä rikosepäilyä koskeva puolustautuminen 25.435,97 euroa, kantelu ja tutkintapyyntö eduskunnan oikeusasiamiehelle 9.821,00 euroa, tutkintapyyntö koskien Kari Rajamäen lausuntoa Ilta-Sanomissa 671,00 euroa, YLEn esitutkinnan julkistamisesta koskevan vastuun selvittäminen 890,60 euroa, Seppo Nevalan APU-lehdelle antaman haastattelun johdosta tehty tutkintapyyntö 878,40 euroa, valituksesta hallinto-oikeudelle ja KHO.lle 3.435 euroa, Iltalehden kirjoittelu 5.017,25 euroa, tietovuoto 2.067,90 euroa ja Kansan Uutiset 2.952 euroa. 2. Asianajaja Matti Wuoren ja asianajaja Markku Fredmanin kulut 2.500 euroa, jotka koostuvat valituksesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. 6 Oikeudenkäyntikulut Kantaja on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi varatuomari Olli Santasen osalta 205.243,09 euroa (sis. alv.) ja Nordic Law Asianajotoimiston osalta 107.947,50 euroa (sis. alv.). Kantaja on myöntänyt vastaajan oikeudenkäyntikulut määrällisesti oikeiksi. VASTAUS Vastaaja on kiistänyt kanteen perusteiltaan ja paljoksunut aiheutuneesta vahingosta esitettyjä vahingonkorvausvaatimuksia. Lisäksi vastaaja on vaatinut kantajan velvoittamista korvaamaan valtion oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä. Perusteluina vastaaja on esittänyt seuraavaa.

15 1 Esitutkinta 1.1 Esitutkinnan aloittaminen 1.1.1 F16- ja F22-korttien tulkinta ja merkitys esitutkinnan aloittamisen kannalta Alkutilanteessa oli muiden selvitysten perusteella aihetta epäillä rikosta. F16-kortti on henkilökortti ja F22-operaatiokortti. Kortin olemassaolo ei ollut ratkaiseva seikka. Epäilyyn vaikuttivat monet seikat. 1.1.2 Peter Kellerin puhuttaminen ja sen merkitys Peter Kellerin puhuttelussa kertoma on osaltaan vaikuttanut siihen ratkaisuun, jonka Supo on tehnyt koskien "syytä epäillä" -kynnyksen ylittymistä Alpo Rusin kohdalta. Puhuttelusta ei ole laadittu muistiota eikä puhuttelu muutoinkaan ollut sellainen, että sitä olisi myöhemmin voitu käyttää näyttönä rikosasiassa. 1.1.3 Yhteenveto: esitutkinnan aloittamisen kynnys Supo ei ole menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuuksiaan täyttämättä koskien esitutkinnan aloittamista. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan poliisin on aloitettava esitutkinta, kun on syytä epäillä rikosta. Varmuutta tai suurta todennäköisyyttä rikoksen tekemisestä ei vaadita. Rikosta on syytä epäillä, kun asioita huolellisesti harkitseva henkilö havaintojensa perusteella päätyy sellaiseen tulokseen. Kantaja on esittänyt, että todistajana kuullun Helmut Müller-Enbergsin myöhemmin vuonna 2006 Helsingin yliopistossa pitämän esitelmän sisältö on osoitus siitä, että Supon olisi tullut ryhtyä toisenlaisiin selvityksiin kuin mihin esitutkinnassa oli ryhdytty. Helmut Müller-Enbergsiä on kuultu esitutkinnassa, mikä osoittaa, että esitutkinta on asianmukaisesti ja perusteellisesti suoritettu. Tässä asiassa on ollut syytä epäillä törkeän vakoilurikoksen tapahtuneen (esitutkintalaki 2 ) seuraavilla perusteilla. 1. Rekisteröidyistä HVA:n hyväksi toimineista suomalaisista epäillyistä henkilöistä operaatio XV/11/69 "Pekka" oli ollut selvästi tuotteliain. Esitutkintaa aloitettaessa oli pääteltävissä, että tietoluovutuksia oli kirjattu HVA:n arkistoon 12.11.1969 alkaen vuoteen 1976 asti 74 kappaletta. Yhteensä kyseisestä rekisteristä on löytynyt 251 erityisesti Suomea koskenutta tietoluovutusta. 2. HVA:lle luovutetut asiakirjat on tuhottu. Niiden jäljittäminen oli jälkeenpäin mahdollista vain, jos ne voitiin SIRA-tietojen perusteella yksilöidä ja löytää jostakin muusta arkistosta. SIRA-nimikkeistötietojen arvioinnissa on käynyt ilmeiseksi, että "Pekka" oli luovuttanut asiakirjoja ja suullisia tietoja, jotka koskivat laajasti suomalaista yhteiskuntaa sekä Suomen kansainvälisiä suhteita. Tietoluovutuksiin liittyi laajoja asiaryhmiä, jotka liittyivät mm. Suomen ulkoasiainhallintoon ja kansantalouden kannalta merkittäviin etuihin sekä Suomen

sisäpoliittisen päätöksenteon valmisteluun ja puolueiden sisäiseen toimintaan. Tietoluovutuksessa oli myös ulkoasiainministeriöstä peräisin olevia asiakirjoja tai suullisia tietoja. 3. Ajallisesti oli syytä epäillä laittoman tietojen luovutuksen tapahtuneen HVA:lle vuodesta 1969 vuoteen 1976, jolloin viimeinen tietoluovutus on päivätty. 1.1.4 Rikoksen mahdollinen vanhentuminen esitutkinnan aloittamisen esteenä Rikos ei ollut vanhentunut, kun epäilyn kohteena oli törkeä vakoilurikos. 16 1.2 Väitetyt virheet esitutkinnassa 1.2.1 Alpo Rusin asema esitutkinnassa Esitutkintalaissa ei ole säännöstä, milloin ylittyy raja siitä, että esitutkinta voidaan kohdistaa tiettyyn henkilöön. Vallitsevan käytännön mukaan esitutkinnassa ei aseteta korkeata kynnystä sille, milloin henkilö voidaan määrittää rikoksesta epäillyn asemaan. Esitutkinnassa ei ketään nimetä todistajaksi, jos on olemassa vähäistäkin syytä epäillä häntä rikoksesta. Esitutkinta on kohdistunut Alpo Rusiin seuraavilla perusteilla: 1. Supon käytettävissä olleiden arkistotietojen perusteella oli todettavissa, että operaation XV/11/69 alaisuuteen oli rekisteröity vain Alpo ja Jukka Rusi peitenimellä "Pekka". 2. Operaation "Pekka" hoitajan henkilöllisyys oli selvinnyt (Peter Keller). Puhuttelussa vuonna 2002 Keller oli vahvistanut Alpo Rusin yhteyden ao. peitenimeen ja -koodiin. 3. Alpo ja Jukka Rusin virka- ja työpaikkojen perusteella oli syytä epäillä, että heillä molemmilla oli ollut tilaisuus toimittaa SIRA-rekisteristä ilmenevää luovutettua aineistoa. Luovutetussa aineistossa oli sellaista ulkoasiainministeriön aineistoa, joka ei ole ollut Jukka Rusin työnantajan käytettävissä. Sen sijaan Alpo Rusi oli aloittanut ulkoasiainministeriön palveluksessa 1.2.1973. Tämän vuoksi oli epäiltävissä, että ulkoasiainministeriöstä operaation XV/11/69 "Pekka" kautta Stasin ulkomaantiedustelulle toimitettu aineisto oli toimitettu Alpo Rusin kautta. 1.2.2 Ulkoasiainministeriön muistioiden 14.3.2000 ja 17.4.2000 merkitys Rosenholz-aineisto ei ole tullut Suomeen muistioiden edellyttämällä tavalla. 1.2.3 Onko Alpo Rusille ilmoitettu rikosepäilyn peruste Esitutkintaa aloitettaessa kantajalle on ilmoitettu, mistä häntä epäillään. Rosenholz-aineistoon liittyvät kysymykset on kuulusteluissa esitetty siinä vaiheessa, kun niihin liittyvät kansainväliset selvitykset on Supon toimesta tehty. Sanottu aineisto ei ollut oleellinen osa Alpo Rusiin kohdis-

tuneen rikosepäilyn perusteista, minkä vuoksi sitä ei ollut tarpeen kuulusteluissa esittää varhaisemmassa vaiheessa. Esitutkinnassa ei ole käytetty pakkokeinoja. 1.2.4 Onko Alpo Rusille hänen oikeudestaan hankkia puolustajan/avustaja 1.2.5 Puhe-/ilmaisukielto Kantajalle on ilmoitettu hänen oikeudestaan hankkia avustaja. Sen sijaan hänelle ei ole ilmoitettu oikeudesta hankkia puolustaja. Esitutkinnassa Alpo Rusille on asetettu kolme kuukautta kerrallaan voimassa oleva ilmaisukielto. Kyse on laillisesta menettelystä, joka tämänkaltaisen asian esitutkinnan kohdalla on varmuudella perusteltu ratkaisu. Kunkin annetun ilmaisukiellon sisältönä on ollut asianomaisessa kuulustelussa esille tulleet seikat. On selvää, että kuulustelussa esille tulleiden seikkojen ilmitulo esitutkinnan aikana olisi varmuudella vaikeuttanut rikoksen selvittämistä. Ilmaisukielto on ollut tarpeellinen ja oikea ratkaisu (esitutkintalaki 48 ). Myös EOA:n ratkaisussa on katsottu, että Supo ei ole perusteettomasti aloittanut Alpo Rusiin kohdistuvaa esitutkintaa. Päätöksen mukaan esitutkinnan aloittamiskynnys on selkeästi ylittynyt. Supo ei ole menetellyt lainvastaisesti päättäessään siitä, missä asemassa Alpo Rusia tuli kuulustella toukokuussa 2002. Myöskään se, että asia on kokonaisuudessaan siirretty syyteharkintaan, ei ole antanut aihetta toimenpiteisiin. Edelleen EOA:n ratkaisun mukaan Supo ei ole jättänyt Alpo Rusin oikeusturvaa huomioon ottamatta tai painottanut kohtuuttomasti rikoksen selvittämisintressiä. 17 1.3 Asian siirtäminen syyteharkintaan Asian siirtäminen syyteharkintaan on perustunut sen hetkiseen tietoon ja tutkinnan tulokseen. Myöskään valtionsyyttäjä ei ole voinut toimia muutoin kuin Helmut Müller-Enbergsin esitutkinnassa lausuman perusteella eikä hänellä ole ollut tarvetta edellyttää tältä osin toisenlaista selvitystä. 1.4 Syyttämättäjättämispäätöksen sisältö Valtionsyyttäjän päätös on perustunut päätösajankohtana tiedossa oleviin seikkoihin. Se on lainmukainen ja oikea sekä perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön sekä Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeisiin. Syyttämättäjättämistä koskevassa päätöksessä ei voi lausua, että epäilty on mahdollisesti syyllistynyt johonkin rikokseen, josta syyteoikeus on vanhentunut. Myöskään päätöksessä ei voida todeta, että epäilty ei ole syyllistynyt rikokseen, josta häntä on epäilty, mutta jonka osalta syyteoikeus on vanhentunut.

Syyttämättäjättämispäätöksen perustelut koskevat päätöksen otsikon mukaisesti Alpo Rusia. 18 1.5 Esitutkinnan kesto Aineisto on ollut laaja, suurelta osin vuosia vanhaa sekä laajalta osalta saksankielistä. Lisäksi osa tutkinnasta on perustunut kansainväliseen yhteistoimintaan sekä vieraan maan saksankielisten arkistoasiakirjojen ja rekisterien analysointiin ja tutkintaan. Aineisto on ollut laaja, suurelta osin vuosia vanhaa sekä laajalta osalta saksankielistä. Asiassa on ollut kaksi epäiltyä ja siinä on kuultu 28 todistajaa. Esitutkinta on aloitettu 13.5.2002 rikosilmoituksen kirjaamisella sekä Alpo Rusin kuulustelemisella syylliseksi epäiltynä. Todistajien kuulustelut ovat ajoittuneet syyskuun 2002 ja maaliskuun 2003 väliselle ajalle. Esitutkintapöytäkirja on valmistunut 9.4.2003. Loppulausunnot sen johdosta on epäiltyjen osalta annettu 6.5.2003. Valtionsyyttäjä on 11.6.2003 tehnyt päätöksen syyttämättäjättämisestä. Edellä mainitun vuoksi käytettyä aikaa ei voi pitää kohtuuttoman pitkänä eikä Supo ole menetellyt virheellisesti tai laiminlyönyt huolehtia tutkinnan joutuisuudesta. Myös EOA on päätöksessään katsonut, että esitutkinta ei ole viipynyt tavalla, joka antaisi aihetta toimenpiteisiin. 1.6 Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös Kanteessa on esitetty kritiikkiä sitä kohtaan, että valtionsyyttäjä ja EOA eivät ole määränneet Supoa hankkimaan lisäselvitystä. Kanteessa ei ole esitetty asiallista perustetta sille, mikä olisi oikeuttanut tai velvoittanut tähän esitutkinnan päättymisen jälkeen. EOA:lla ole roolia tässä oikeudenkäynnissä. EOA:n ratkaisu on perustunut laajaan ja perusteelliseen aineiston läpikäymiseen sekä erilliseen EOA:n pyytämään esitutkintaan tietovuotoa koskien ja on päätynyt voimassa olevan lainsäädännön mukaiseen lopputulokseen. Kun Helmut Müller-Enbergsiä on kuultu esitutkinnassa, ei EOA:lla ole ollut tarvetta edellyttää tältä osin muuta selvitystä. 2 Tiedottaminen/tietovuoto 2.1 Tiedonantaminen Supo on helmikuussa 2002 antanut tiedon Alpo Rusiin kohdistuvasta rikosepäilystä tasavallan presidentille, entiselle presidentille Martti Ahtisaarelle, silloiselle pääministerille Paavo Lipposelle, silloiselle sisäasiainministerille Ville Itälälle, silloiselle ulkoasiainministerille Erkki Tuomiojalle, silloiselle poliisiylijohtajalle Reijo Naulapäälle, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoskelle, ulkoasiainneuvos Juhani Suomelle ja HVA:n entiselle tiedustelu-upseerille Peter Kellerille. Supo on hyväksynyt sen, että ulkoasiainneuvos Juhani Suomi on raportoinut asiasta esimiehelleen valtiosihteeri Antti Satulille.

Valtionsyyttäjä Rautakoskelle tapahtunut esitutkinnasta ilmoittaminen on esitutkintalain 15 :n 1 momentin mukaan poliisin velvollisuus, joten menettely on asianmukaista. Maan korkein poliittinen johto eli silloinen sisäasiainministeri Ville Itälä ja silloinen pääministeri Paavo Lipponen ovat yhteisesti päätyneet Supon päällikön Seppo Nevalan ehdotuksesta siihen, että silloiselle Suomen keskustan puheenjohtajalle Esko Aholle kerrotaan asiasta. Kertomiseen on ollut erittäin painavat syyt ottaen huomioon epäillyn rikoksen laatu ja se, että eduskuntavaalit olivat lähestymässä ja Alpo Rusi oli ilmoituksensa mukaan asettumassa kansanedustajaehdokkaaksi. Supon on tullut ilmoittaa kyseessä olevasta rikosepäilystä poliisin ylijohdolle ja sisäasiainministerille. Tieto ei ole ollut lainkaan heihin nähden salassa pidettävää tietoa ja joka tapauksessa tiedon antamiseen on ollut painava syy. Poliisin henkilöstöön kuuluvan vaitiolovelvollisuus ei estä asian ilmaisemista viranomaiselle, jolla säädetyn tehtävänsä vuoksi on tarve saada tieto muutoin salassa pidettävästä seikasta harkittaessa henkilön luotettavuutta tai sopivuutta. Tällä perusteella asiasta informoimisen on tullut tapahtua edellä mainituille tahoille. Presidentti Ahtisaarelle tietojen antaminen on ollut perusteltua, kun Ahtisaari on toiminut ja toimii aktiivisesti kansainvälisissä tehtävissä. Lisäksi Alpo Rusi on Ahtisaaren presidenttikaudella toiminut hänen ulkopoliittisena neuvonantajanaan. Alustavien selvitysten aikana on puhutettu Juhani Suomea ja Peter Kelleriä, minkä vuoksi heille on täytynyt kertoa asiasta. Juhani Suomea, jota on koskenut virkasalaisuus, on kuultu SIRA-aineiston laadun arvioinnissa liittyen XV/11/69-tapaukseen. Peter Kelleriä on kuultu edellä mainitun operaation hoitajana. Kysymys on ollut tehtävien hoitoon kuuluvasta esitutkintaa edeltävästä alustavasta selvitystyöstä. Juhani Suomi on kertonut asiasta esimiehelleen Antti Satulille, joka on ulkoasiainministeriön korkein virkamies. Kysymys on ollut asianmukaisesta ja laillisesta sisäisestä informaatiosta. Esitutkinnasta tiedottaminen ei sinänsä ole kiellettyä, mutta siihen tulee olla lain tarkoittama painava syy. Supo on edellä mainittujen henkilöiden kohdalla katsonut perustellusti näin olevan. Supon tietojärjestelmästä on vain hyvin pienellä henkilöpiirillä ollut mahdollisuus saada kyseinen törkeää vakoilua koskeva rikosilmoitus tietoonsa. Kun rikosepäilystä on annettu tieto mahdollisimman pienelle ryhmälle henkilöitä, jonka kunkin kohdalla on ollut lain tarkoittama painava syy tiedon antamiselle ja kun Supo on sisäisesti minimoinut tiedonsaajien piirin, sen toimintaan ei liity laiminlyöntiä. 19 2.2 Tiedottaminen Valtionsyyttäjä ei ole kantajan mainitsemalla lausumalla kommentoinut esitutkintaa tai päätöstään syyttömyysolettaman vastaisesti tai Rusia syyllistävästi.

Sisäministeri Rajamäen ja oikeusministeri Koskisen lausunnot pitävät paikkansa. Ministeri Rajamäen lehtihaastattelussa (IS 13.12.2003) otsikointi ja lainausten valinnat ovat toimittajan tekemiä. Lausuma ei ole Rusin kunniaa loukkaava eikä syyttömyysolettamaa ole rikottu esittämällä Rusin syyllistyneen rikokseen. Ministeri Koskisen lehtihaastattelu (IS 12.6.2003) on vastaava. 20 2.3 Tietovuoto Alpo Rusia koskeva rikosepäily on tullut julkisuuteen YLE TV1:n uutislähetyksessä 10.9.2002. Supo ei ole antanut piiriorganisaatiolle tietoa rikosepäilystä. Mitään tietoa ei ole olemassa siitä, että tieto olisi vuotanut viranomaisilta. Median edustajat ovat saaneet tietoja HVA:n arkistoja hallinnoivasta BStU-virastosta ja ovat siten omatoimisesti ennen esitutkintaa pyrkineet selvittämään suomalaisten mahdollisia Stasi-yhteyksiä. Myös Supon virkamiehiin median edustajat ovat olleet yhteydessä, mutta mitään tietoa sieltä ei ole annettu. Supolla on ollut painava syy antaa edellä kerrotuille kohdassa 2.1 kerrotuille tahoille tieto kyseessä olevasta rikosepäilystä. Asiassa ei ole tullut aihetta epäillä, että tietoa rikosepäilystä olisi luovutettu lainvastaisesti edelleen. Näin on myös EOA katsonut päätöksessään (kohdat 3.4.4.2 ja 3.4.5). 3 Perusoikeudet 3.1 Perusoikeuksista yleensä Perus- tai ihmisoikeuksia ei ole asiassa rikottu. 3.2 Väitetyt perus- ja ihmisoikeusloukkaukset 3.2.1 Esitutkinta 3.2.2 Valtionsyyttäjä Vastaaja on lausunut väitteistä kohdittain seuraavaa. EOA:n ratkaisun mukaan Supo ei ole jättänyt Alpo Rusin oikeusturvaa huomioon ottamatta tai painottanut kohtuuttomasti rikoksen selvittämisintressiä. Valtionsyyttäjän päätös on perustunut päätösajankohtana tiedossa oleviin seikkoihin. Se on lainmukainen ja oikea sekä perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön sekä Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeisiin.

21 3.2.3 Esitutkinnan jälkeen 3.2.4 Eduskunnan asiamies Valtionsyyttäjä ei ole kantajan mainitsemalla lausumalla kommentoinut esitutkintaa tai päätöstään virheellisesti syyttömyysolettaman vastaisesti tai Rusia syyllistävästi (kohta 2.2). Ministeri Rajamäen tai ministeri Koskisen lehtihaastatteluissa otsikointi ja lainausten valinnat ovat toimittajan tekemiä. Lausumilla ei ole rikottu syyttömyysolettamaa esittämällä Rusin syyllistyneen rikokseen (kohta 2.2). Perustuslain 22 :n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Kyseiset turvaamistoimet ovat tarpeen kaikilla valtion toiminta-alueilla. Kysymys on velvollisuudesta esimerkiksi luoda oikeusvaltion edellyttämä lainsäädäntö, järjestää oikeudenhoito ja hallinto asianmukaisesti. Mainittu yleisellä tasolla asetettu velvollisuus ei voi tarkoittaa sitä, että yksittäinen perusoikeuden loukkaus oikeuttaisi valtioon kohdistettavaan vahingonkorvausvaateeseen. 4 Vahingonkorvausvaatimuksen peruste 4.1 Yleiset perusteet vahingonkorvaukselle virkamiehen virheellisen menettelyn johdosta Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 :n 1 momentin mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Esitutkinta ja syyteharkinta ovat tyypillisesti julkisen vallan käyttämisen piiriin kuuluvia menettelyjä. Säännöksen tarkoittama vahingonkorvausvastuu tulee kyseeseen vain, milloin toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Esitutkinnassa on noudatettu sille kohtuudella asetettavia vaatimuksia eikä perustetta korvauksen määräämiselle ole. 4.2 Edellä kohdissa 1 3 todettu virheellinen menettely Kuten edellä kohdissa 1 3 on esitetty, viranomaisen toiminnalle kohtuudella asetettavia vaatimuksia on kaikilta osin noudatettu eikä moitteettomasta menettelystä ole poikettu. Tämä käy ilmi myös EOA:n päätöksestä, jossa suojelupoliisin toimintaa on laajasti ja perusteellisesti arvioitu.

22 4.3 Syntynyt vahinko 4.3.1 Taloudellinen vahinko 4.3.2 Kärsimys Kantajalle ei ole aiheutunut sellaista taloudellista vahinkoa, jonka aiheuttamisesta valtio voisi olla vastuussa. Mikäli kantajalle on aiheutunut asian saaman julkisuuden johdosta vahinkoa, valtio ei voi olla siitä vastuussa. Valtion menettelyllä ei ole osuutta kantajan käyttämään aikaan selvittäessään asiaa. Valtio ei voi myöskään olla vastuussa välillisestä vahingosta, kuten kantajan yhtiön kautta aiheutuneesta tulonmenetyksestä. Täysin epäselvää on se, onko kantajalle tämän väittämän virkakiellon tai toteutumatta jääneen eduskuntavaaliehdokkuuden johdosta syntynyt vahinkoa. Korvausvaatimus on myös määrältään liiallinen. Kantaja on perustanut vahingonkorvausvaatimuksensa tietovuodon osalta vahingonkorvauslain 3 luvun 2 :n säännöksen lisäksi vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n säännökseen. Tapahtumahetkellä voimassa olleen vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n tarkoittamasta tilanteesta ei ole kysymys. Sanotussa säännöksessä tarkoitettuun vapauteen, kunniaan tai kotirauhaan kohdistuneesta tai muusta sen kaltaisesta rikoksesta ei ole kysymys, joten vahingonkorvaukseenkaan ei ole oikeutta tällä perusteella. Tiedottamiselle on ollut juridinen pohja. Menettely on perustunut voimassaolevaan lainsäädäntöön ja sen tulkintaan (mm. poliisilaki). Korvausvaatimus on oikeuskäytäntöön nähden moninkertainen. 5 Lakimieskulut Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1a :n mukaan, mikäli syyttäjän syyte hylätään, jätetään tutkimatta tai jää sillensä, valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan tämän kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Sen sijaan esitutkinnan osalta ei lainsäädäntöön vastaavaa säännöstä sisälly. Edelleen kantajalla olisi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 :n mukaan ollut mahdollisuus esitutkinnan aikana pyytää itselleen määrättäväksi säännöksessä tarkoitettu puolustaja. Tällöin puolustajalla olisi ollut oikeus valtion varoista oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen mukaiseen palkkioon tehtävästään kyseisessä tilanteessa. Kantaja ei ole tätä etua käyttänyt hyväkseen. Syyttämättäjättämistä koskevan päätöksen jälkeen ei myöskään tällaista määräystä voida hakea. YLEn ja Iltalehden kirjoitteluun liittyvät kulut eivät teoriassakaan voi olla valtion vastattavia kuluja.

23 6 Oikeudenkäyntikulut Vastaaja on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi 27.718,40 euroa (sis. alv.). Vastaaja on paljoksunut kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimusta määrältään ja pitänyt sitä kohtuuttomana sekä suhteessa suoritukseen liiallisena. KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU Perustelut 1 Esitutkinta 1.1 Esitutkinnan aloittaminen 1.1.1 F16- ja F22-korttien tulkinta ja merkitys esitutkinnan aloittamisen kannalta Kuultavat Knape ja Moilanen sekä todistaja Sarvanto ovat kertoneet, että F16- ja F22-kortit olivat osa Stasin kortistointijärjestelmää. Viimeksi mainittu on operaatiokortti, josta voi päätellä Stasin operaatioon liittyviä tietoja kuten koodinumeron, jonka nimissä toiminta on tapahtunut. Supo oli vuonna 2000 tiedusteluteitse saanut tiedot korteista, joiden mukaan Alpo Rusilla oli henkilökortti F16, mutta ei operaatiokorttia F22. Knapen mukaan korttien merkitys oli poliisin näkökulmasta riittävästi selvitetty. Supon tutkijoiden tiedossa oli, että F16- ja F22-kortteja ei ollut enää Saksassa, koska ne sisältyivät Yhdysvaltoihin siirtyneeseen ns. Rosenholtz-aineistoon. Kuultavien mukaan korteilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä harkittaessa esitutkinnan aloittamista. Esitutkintaa ei voitu perustaa siihen, mikä käytäntö Stasissa oli ollut, vaan muihin tutkinnassa esiin tulleisiin seikkoihin. Lähtökohtana oli ollut SIRA-rekisterin aineisto, joka oli tutkintatietojen mukaan kulkenut koodin XV/11/69 kautta. Rekisteristä oli pystytty päättelemään tietoluovutusten laatu ja määrä otsikkotasolla. Edelleen koodinimeen oli liittynyt kaksi henkilöä Jukka ja Alpo Rusi. Mainituilla henkilöillä oli ollut mahdollisuus hankkia niitä asiakirjoja, jotka olivat koodin alaisuudessa kulkeneet. Jukka Rusilla, joka oli aloittanut 1.1.1973 Metsäteollisuuden Keskusliiton palveluksessa, oli ollut mahdollisuus saada aineistoa metsäteollisuuden, työnantajajärjestön, talouselämän ja sisäpolitiikan alueilta. Hänellä oli pääsy ulkoasiainministeriön aineistoon vain vähäisiltä osin eli siltä osin kuin hänellä asiakirjassa olevan jakelulistan mukaan oli ollut mahdollisuus saada aineisto haltuunsa. Sen sijaan Alpo Rusilla, joka oli aloittanut ulkoasianministeriön palveluksessa 1.2.1973, oli ollut mahdollisuus saada kyseinen aineisto haltuunsa. Lisäksi tietoluovutusten määrä ja ulkoasiainministeriön aines oli samana vuonna SIRA-tiedoston mukaan merkittävästi kasvanut. Tutkinnan missään vaiheessa ei käynyt ilmi, että aineistoa olisi voinut kulkea jonkun kolmannen henkilön kautta.